Kokemuksesta voin sanoa, että kalaa ei todellakaan tule 'ihan' joka kerralla, jännityshän siinä menisi koko hommasta. Kuitenkin hyvin moni lähipiiriin kuuluva henkilö olettaa toisin. Näinollen on hyvä olla muutamia selityksiä, tässä luettelemani on testattu ja täydestä ovat menneet (luulisin..). Selitykset ovat enimmäkseen keksitty vetouistellessa, siinä kun on aikaa mietiskellä kalaa odotellessa.
Tuuli. Väittävät asiantuntijat tiukasti. että etelänpuolen tuulet ovat 'kalatuulia'. Tiedä häntä, mutta tätä on hyvä hyödyntää tapaan:"Tuuli oli pahaksi onneksi luoteesta, joten kala oli passiivinen, eikä suostunut iskemään." Myös tuulen puutetta voi käyttää, tyyni veden pinta sai kalat varovaisiksi, huomasivat pienetkin liikkeet.
Kalakaveri. Tämä
on tärkeä, jos olet liikkeellä jonkin muun, kuin vakinaisen (jos sellainen on) kaverin
kanssa. "Ei osannut heppu ollenkaan vapamiehen hommia (tai ajaa)". Tämä toimii
uistelussa, veneestä tapahtuva heittokalastus vaatii taas seuraavan tyyppistä
kommenttia: "Äijä sohi vavalla niin, ettei omasta kalastuksesta tullut mitään,
aika meni kaverin uistimia väistellessä." tai
"Kyllä
siinä on perää, että nainen veneessä vie kalaonnen (tämähän ei tosin pidä
paikkaansa!).
Tekniikka. Aina voi syytellä venettä, moottoria, virveliä, kelaa tai mitä vaan teknistä kalastukseen liittyvää vempainta. Samalla tulee valmisteltua puoliso uuden veneen, moottorin, virvelin, kelan tms. välineen ostoon. (HUOM. tämä ei onnistu aina!)
Olosuhteet. Syksyllä 'lehtikeli', eli keltaisia lehtiä veden pinnalla ja rannan puissa, niitähän kalat pelkäävät.Kesällä levä kulkeutuu siimaa pitkin vieheeseen pilaten uinnin ja kalan ruokahalun. Ainakin viimeksimainittu on todellinen ongelma vetouistelijoille.
Vesiliikenne. Kenties toiset veneilijät säikyttelivät kalat. Tästä tuleekin mieleen tapaus, jolloin vein kaverini uistelemaan Vuosaaren tienoille. Taimenta oli tarkoitus kalastaa syksyllä luotojen ympäriltä. Heittokalastajia oli paljon samalla asialla. No, ajelin aina kohti tyhjää paikkaa, etten häiritsisi toisten touhuja ja saisin kokeilla rauhallisempia vesiä. Tämän huomasi myös se (kateellinenko?) henkilö, joka perämoottorillansa ajoi urku auki aina sen luodon liepeille heittelemään uistintaan, minne mekin olisimme menneet. Varmaa on, ettei kalaa saanut kukaan muukaan. Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi
.
Vieheet. Nyt tulee arkaluontoista asiaa: vieheiden värit! Vierailta vesiltä kun vedät vesiperän, voit vain ihmetellen todeta, miten erikoinen väritoivomus kaloilla oli. "Paikalliset tiesivät kertoa, että tällä järvellä toimii vain lila/vihreä/syaani/sinertävänmusta-väriyhdistelmä. Eihän sellaista kellään pakissa ole." Perhokalastajat voivat pahoitella riikinkukon pers'untuvan värivirhettä, kyllä 100,-/höyhen pitäisi jo saada oikeaa värisävyä, eikö?
Entäpä jos kala iskeekin, mutta karkaa? Maallikolle voit
selittää silmät pyöreinä, että olipa voittamaton kala, kun oikaisi koukut! Jos näin
tosiaankin kävi, on kyseessä ollut kalastajan virhe, jarru liian tiukalla, yritetty
ottaa kala ylös ilman kunnon väsytystä. Jo parikiloinen hauki oikaisee koukun, jos
sille päälle sattuu eikä kyseessä ole kovin järeä viehe.
Tässä vain muutamia varteenotettavia vinkkejä, niistä ei kenenkään kannata loukkaantua, eikä muutenkaan mieltään pahoittaa. En vastaa selitysten läpimenosta, enkä muistakaan seuraamuksista.