Legenda sancti Henrici

 

Pyhän Henrikin legenda

 

Ensimmäinen lukukappale

Kuuluisan kuninkaan pyhän Erikin hallitessa Ruotsissa johti Upsalan kirkkoa kunnioitettava piispa, Englannista lähtöisin ollut autuas Henrik, elämän pyhyyden vuoksi huomattava ja tapojen kunniallisuudessa maineikas mies. He valaisivat ikään kuin kaksi suurta valoa tuon maan kansaa yhä enemmän oikean Jumalan tuntemiseen ja palvelemiseen ja kasvattivat heitä siinä. Mutta hyvä kuningas kohteli sisäisen rakkauden tuntein erinomaista, elämänsä, tapojensa ja korkeimman kirkollisen arvonsa vuoksi vaikutusvaltaista piispaa ja kunnioitti häntä suuresti hänen erikoisen ystävällisyytensä vuoksi. Onnellinen isänmaa, jota jumalallinen majesteetti oli sallinut kahden sellaisen johtajan hallita samaan aikaan! Ei ollut silloin pelkoa, että valtakunta hävittäisi itseään sisäisesti jakautuneena, kun kansan johtajat niin yksimielisesti sopivat toimimisestaan Jumalan kunniaksi ja alamaisten oikeamieliseksi ja rauhalliseksi hallitsemiseksi.

 

Toinen lukukappale

Siihen aikaan rakennettiin Jumalan pelossa kasvavaa kirkkoa, oikaistiin lakeja, joita vanhempi aika oli säätänyt väärin tai ihmisten nurjamielisyys oli väärentänyt. Harjoitettiin alamaisten kesken rauhaa ja oikeamielisyyttä. Raatelevat sudet eivät rohjenneet teroittaa myrkyllisiä hampaitaan viattomia vasten, kun kuningas istui valtaistuimellaan ja hajotti katseellaan kaiken pahuuden ja hyvä paimen valvoi laumaansa miehuullisesti vartioiden.

  Mutta kun Suomen silloin sokea ja julma pakanakansa aiheutti usein Ruotsin asukkaille raskaita vahinkoja. pyhä Erik-kuningas otti mukaansa Upsalan kirkosta autuaan Henrikin, kokosi sotajoukon ja suuntasi sotaretken Kristuksen nimen ja oman kansansa vihollisia vastaan. Kun hän oli pakottanut nämä voimallisesti kristinuskoon ja oman valtansa alaisuuteen sekä kastanut suuren joukon ja perustanut noille seuduille kirkkoja, hän palasi Ruotsiin kunniakkaana voittajana.

 

Kolmas lukukappale

Autuas Henrik, joka arveli olevansa ylhäältä määrätty Herran viinitarhan hoitajaksi ja vartijaksi, jäi rohkeasti noille seuduille kostuttaakseen taivaallisen opin kasteella vastakäännytettyjen nuoria taimia ja vahvistaakseen Jumalan palvelemista, pelkäämättä asettua alttiiksi millekään vaaroille voidakseen levittää Jumalan kunniaa. Oi kuinka suuri uskon hehku, kuinka suuri jumalallisen rakkauden palo olikaan sytyttänyt hartaan piispan kultaisen alttarin, hänen, joka väheksyttyään aineellista rikkautta ja ystävien lohdutusta sekä Upsalan piispuuden ylhäistä istuinta asettui alttiiksi monille kuolemanvaaroille harvojen ja köyhien lampaiden pelastuksen tähden. Hän seurasi sen paimenen esimerkkiä, joka jätettyään 99 lammasta erämaahan etsi yhtä ainoaa eksynyttä ja löydettyään nosti sen omille olkapäilleen ja kantoi lammastarhaan.

 

Neljäs lukukappale

Kun hän ahkeroi viisaasti ja uskollisesti rakentaakseen ja vahvistaakseen Suomen seurakuntaa, sattui, että hän halusi ojentaa kirkollisella kurilla erästä murhamiestä, jottei anteeksisaannin liiallinen helppous olisi tälle yllykkeenä rikkomiseen. Tuo murhamies halveksi tätä pelastuksen lääkettä ja käänsi sen tuomionsa lisäykseksi vihaten sitä, joka nuhteli häntä terveellisesti. Niin hän hyökkäsi vanhurskauden palvelijan ja hänen oman pelastuksensa puolesta kiivailevan piispan kimppuun ja tappoi tämän julmasti. Siten Herran pappi kaatui vanhurskauden puolesta Jumalan kasvojen eteen tarjottuna otollisena uhrina ja kävi sisälle taivaallisen Jerusalemin temppeliin kantaen kunniakkaan voiton palmua.

 

Viides lukukappale (ihme I)

Sen jälkeen tuo rikollinen murhaaja nosti pyhän piispan päästä lakin. jota tällä oli tapana käyttää, ja asetti sen omaan päähänsä. Palattuaan kotiin hän kerskaili tekemästään rikoksesta kertoen kaataneensa karhun, tarkoittaen tällä pyhän miehen tappamista, ja iloitsi tehtyään pahoin sekä riemuitsi pahoissa menoissansa. Kun hän yritti ottaa päähänsä panemansa lakin pois, päänahka ja liha tarttuivat kiinni lakkiin ja hän veti nekin päälaeltaan. Oli jumalalliselle kostolle sopivaa, että häntä, joka ei pelännyt törkeästi hyökätä Herran voidellun kimppuun ja tapettuaan ryöstää häntä, rangaistiin tuollaisella piinalla.

 

Kuudes lukukappale

   (Ihme II) Kunniakkaan marttyyrin sormi, joka oli leikattu talvella irti, löydettiin yhdessä hänen sormuksensa kanssa keväällä, kun jää oli jo sulanut kaikkialta muualta, eräältä jäänkappaleelta jonka päällä korppi raakkui.

   (Ihme III) Kun isä ja äiti hankkiutuivat Kaisalan kylässä pukemaan kuolleen poikansa ruumista, he huusivat avukseen pyhän Henrikin suojelusta. Heidän tehtyään pyhimykselle lupauksen pojan puolesta, kuolleena maannut palasi kohta elämään.

   (Ihme IV) Kun vanhemmat itkivät vehmaalaisen Anton tyttären Lucian kuolemaa, niin tämä palasi äkkiä pyhää Henrikiä avuksi huudettaessa  elämään ja terveyteen.

    (Ihme V) Kun eräs Sastamalasta oleva nainen, joka oli kolmen vuoden ajan ollut raskaassa taudissa, huusi avukseen pyhää Henrikiä ja antoi hänelle lupauksen, hän sai pian takaisin täyden terveytensä.

 

Seitsemäs lukukappale

  (Ihme VI) Eräs fransiskaani, tehtävältään pappi ja saarnaaja ja nimeltään Erlend, kärsi kuuden vuoden ajan ankarasta päänsärystä. Hän antoi autuaan Henrikin juhlan aattona lupauksen, että jos hän vapautuisi tuosta kärsimyksestä pyhimyksen avulla, hän ripustaisi pyhimyksen ruumiin eteen kiitollisuutensa merkiksi vahasta tehdyn pään ja pitäisi marttyyria aina kunniassa. Hän vapautui pitkästä vaivastaan.

   (Ihme VII) Muuan kyröläinen nainen kärsi vuoden ajan ankarasta sokeudesta. Luvaten tehdä pyhiinvaelluksen ja huutaen avuksi pyhää Henrikiä hän sai jälleen näkönsä takaisin.

   (Ihme VIII) Eräs kyröläinen mies, jonka jalka oli halvaantunut, antoi lupauksen käydä jalkaisin katsomassa autuaan Henrikin pyhäinjäännöksiä, jos saisi pyhimyksen ansioiden avulla osakseen parantumisen hyväntyön. Arvokas marttyyri paransi hänet laupiaasti pian säälittävästä halvauksestaan.

  (Ihme IX) Kun erään kirkon palvelijan Ingon esikoistytärtä vaivasi kuolemantauti, isä teki eri pyhimyksille lupauksia tyttären paranemiseksi, mutta niistä ei ollut apua. Ja kun hän oli laskenut tyttären maahan kuin kuolleen, hän vaipui uupumuksesta ja surusta kuin uneen, jossa eräs loistava hahmo sanoi hänelle: ”Miksi et kutsu avuksi pyhää Henrikiä?” Kun hän havahtui, myös muuan vaimo, joka oli avustamassa, sanoi: ”Tee lupaus pyhälle Henrikille, sillä hän tahtoo saada lupauksesi.” Mies lupasi, että hänen tyttärensä paastoaisi vuosittain marttyyrin juhlan aattona ja kävisi lahjoja mukanaan tuoden katsomassa pyhimyksen ruumista ja hän itse ja tytön äiti täyttäisivät lupauksen kunnes tyttö olisi täysikasvuinen. Tämän lupauksen jälkeen tyttö nousi täysin parantuneena.

 

Yhdeksäs lukukappale

  (Ihme X) Eräät kokemäkeläiset miehet olivat hylkeenpyynnissä keskellä merta joutuneet liiankovan myrskyn kouriin. Kun he henkensä menettämistä ja omaisuutensa kadottamista peläten huusivat avuksi pyhää Henrikiä, merelle tuli välittömästi tyyntä ja he selvisivät kuolemanvaarasta.

   (Ihme XII) Kun Gudmund, Turun piispan palvelija, oli tullut Länsi-Götanmaalle Sandheimin papin luo ja oli juonut myöhään illalla aterian jälkeen pyhän Henrikin muistomaljan, pappi nauroi tämän kuullessaan ja sanoi: ”Jos hän on pyhä, suuttukoon minulle, jos voi.” Seuraavana yönä häntä alkoi vuoteessa maatessaan vaivata liiallinen ruumiin turvotus ja tuska, ja ymmärtäen pilkalla pyytämänsä vihan tulleen ylleen hän kutsui mainittua Gudmundia, katui pilkkaansa ja huusi pyhää Henrikiä avuksi parantuakseen sekä lupasi koko elämänsä paastota hänen juhlansa aattona. Pyhän Henrikin avulla hän vapautui välittömästi vaivastaan.

  Näiden ja monien muiden merkkien ja ihmetekojen kautta Herra teki ihmeelliseksi pyhimyksensä ja osoitti, että kaikkien on häntä kunnioitettava ja palveltava.

 

(Käännös osin Aarno Maliniemen suomennoksen pohjalta Tuomas Heikkilä)

 

Lähde: Heikkilä, Tuomas: Pyhän Henrikin legenda. 2006


Palaa takaisin
Palaa kotisivulle