Rajanveto 1809 - 200 vuotta myöhemmin -projekti

Palaa kotisivulle
AAVASAKSA 10 000 VUOTTA Palaa takaisin

  Aavasaksa on koko pohjoisen Suomen ja Tornionjokilaakson kansainvälisesti tunnetuimpia paikkoja. Sen maineeseen on aikojen kuluessa vaikuttanut sekä itse vaara että satunnaiset tekijät. Lähdetään kuitenkin liikkeelle vielä varhaisemmista vaiheista.

 

Jääkauden loppu ja kivikausi

  Täällä Pohjoismaissa emme pääse ajassa paljoa kauemmas kuin 10 000 vuotta. Siitä taaksepäin tulee vastaan 3 kilometriä paksu mannerjää, jonka alta ei ole säilynyt juuri mitään. Jäämassa painoi maan kuorta kasaan kuin palloa, ja jään sulettua maapallo alkoi palautua vähitellen entiseen muotoonsa. Maan kohoaminen oli nopeinta siinä, missä se oli eniten lommolla, siis Pohjanmaalla, ja hidastui siitä kauemmas mentäessä. Niinpä maa on kohonnut enemmän Torniojoen suu- kuin latvapuolella. Ilmeisesti siis kosketkin ovat ennen olleet korkeampia kuin nyt.

  Kun mannerjää alkoi sulaa, syntyneestä jäämerestä pisti esiin saaria. Yksi niistä oli Aavasaksa. Muinainen saari näkyy nykyisin  metsäisenä vaaran lakena ja entinen jäämeren ranta paljaana kalliona vaaran laen ympärillä. Meren pinta oli korkeimmillaan 208 metriä nykyistä ylempänä. Siltä korkeudelta voit etsiä merenrantakivikoita muiltakin vaaroilta. Tällaisia vaaroja, joiden laki ei ole koskaan ollut veden alla, sanotaan kalottivaaroiksi.

  Suomen asuttamisesta puhuttaessa sanotaan: "Ensin olivat hylkeenpyytäjät". Jäämeren runsas eläimistö houkutteli metsästyksellä eläviä ihmisryhmiä sekä etelästä että lännestä. Niinpä jotkut Suomen vanhimmista esihistoriallisista löydöistä on tehty Utsjoelta. Aavasaksan rinteiltäkin on löydetty kivikautisia asuinsijoja ja pohjoisrinteeltä kvartsiesiintymä, jossa on merkkejä ihmisen toiminnasta.

   

Matkakohde

  Kivikaudesta hyppään ajassa tuhansia vuosia eteenpäin.

  Eurooppalaisen säätyläisnuorukaisen kasvatusta täydennettiin uudella ajalla grand tourilla, matkalla tunnetuille historiallisille paikoille ja vähitellen myös merkittäviä luonnonnähtävyyksiä näkemään. Erityisesti romantiikan aikana tämä tausta näkyy matkakuvauksissa viittauksina antiikkiin ja Sveitsiin tai Reiniin.  Suomi ja Lappi oli antiikin historioitsijoista lähtien sekoitettu toisiinsa ja 30-vuotisen sodan ruotsalaisvoittojen yhtenä syynä saksalaiset pitivät suomalaisia noitia, joita vastaan ei voinut sotia menestyksellisesti. Siksi muukin Suomi sai osansa Lapin eksotiikasta.

   Lappi alkoi kiinnostaa matkakohteena joskus 1600-luvulla. Aikakauden kartoissa Tornionjoki on piirretty suuripiirteisesti jatkumaan suoraan pohjoiseen mereen asti. Teitä ruvettiin rakentamaan tännepäin joskus 1700-luvulla (Matarenkiin 1700-luvun lopulla, Suomen puolelle 1820-luvulla), joten siihen asti ainoa kulkuväylä oli joki.

wpeC.jpg (260478 tavu(a))

Aavasaksa

 

 Maupertuis ja Outhier

  Euroopan sivistyneistön tietoisuuteen Aavasaksa nousi sen jälkeen, kun Ranskan tiedeakatemia 1730-luvulla lähetti päiväntasaajalle ja napapiirille retkikunnat selvittämään, oliko maapallo pallo vai mandariini. Jos maa on pallonmuotoinen, on yksi aste yhtä pitkä joka paikassa, mutta jos se on litistynyt navoiltaan, on aste pohjoisessa lyhyempi kuin päiväntasaajalla. Napapiirin kohteeksi valittiin Upsalan yliopiston astronomian professori Anders Celsiuksen suosituksesta Tornionjokilaakso, jonne lähteneen retkikunnan johtajana oli matemaatikko ja astronomi Pierre-Louis Moreau de Maupertuis. Kartoitukseen kuului Torniosta Pelloon ulottuvan (noin asteen pituisen) kolmioketjun valmistaminen ja perusviivan mittaaminen. Kolmiomittaushan perustuu siihen, että kun kolmiosta tunnetaan kaksi kulmaa ja yksi sivu, muut voidaan laskea. Sopiviksi kolmion kulmiksi etsittiin näköetäisyydellä toisistaan sijaitsevia riittävän korkeita paikkoja, joiksi valikoitiin perusteellisten tutkimusten jälkeen Tornion kirkon torni sekä Kaakamavaara, Huitaperi, Aavasaksa, Horilankero, Niemivaara, Pullinki ja Kittisvaara. Aavasaksan ja Pullingin laelta piti kaataa melkoinen metsä, että niille pystytetyt tähtäysmerkit olisivat näkyneet seuraavalle vaaralle. Asteen kymmenesosan pituinen perusviiva mitattiin Tornionjoen jäällä Aavasaksan ja Huitaperin välillä joulun aikaan ankarassa pakkasessa (peräti 25 astetta). Tulokseksi saatiin 7406 syltä 5 jalkaa (14 428,84 m). 

   Retki ja sen kohteet tulivat tunnetuiksi mukana olleen papin Réginald Outhierin matkakertomuksesta. Maupertuis oli erityisen ihastunut Pellon Niemivaaraan, jonka kallioita hän vertasi antiikin temppeleihin ja jota ympäröivien järvien sumuja paikalliset luulivat haltioiksi. Alkavan romantiikan kirjailijat sijoittivatkin tänne kaukaiseen pohjolaan keijujen kotimaan (pelottava haltija muuttui siis kielen vaihtuessa viehkeäksi keijuksi). Outhier puolestaan levitti  mannermaalle Tengeliön ruusujen mainetta, ne eivät hänen mielestään yhtään hävenneet ranskalaisten ruusujen rinnalla.

wpeE.jpg (929599 tavu(a))

Juhannusmatkailun alku

   Retkikunnan matkakertomukset herättivät muualla Euroopassa kiinnostuksen pohjoisiin alueisiin, joilla aurinko ei laske kesällä. Tätä ihmettä pääsi mukavimmin katsomaan juuri Aavasaksalla, jonne oli suhteellisen vaivaton kulkuyhteys ensin Tornionjokea, 1800-luvulla jo tietäkin pitkin. Säätyläiset majoittuivat mieluimmin pappiloihin kuin kestikievareihin, ja pappilan väki nautti vieraiden tuomasta vaihtelusta. Ylitornion pappila oli sopivan lähellä Aavasaksaa joen toisella puolen.

Kuuluisimpia Ylitornion pappilan vieraita lienee ollut italialainen Giuseppe Acerbi 1799, joka hurmasi maalaissäätyläiset soitollaan ja kauniilla puheillaan, puhutti heitä ja kertoi kuulemansa juorut sitten matkakertomuksessaan, joka käännettiin välittömästi 4 kielelle. Acerbin seurueessa oli myös ruotsalainen upseeri Anders Fredrik Skjöldebrand, joka piirsi ja maalasi näkemäänsä aikakauden romanttisessa hengessä. Hän lopettaa kuvauksensa Aavasaksan keskiyön auringosta: ”Onneton se ihminen, jonka tunteita tällainen näky ei jaksa liikuttaa.”

   Kasvava juhannusturistien joukko ei pappilaan enää mahtunut, joten lähitalot saivat kestikievarinpidosta mukavan sivuansion. Toinenkin ansionlähde aurinkoturisteista koitui. Talonpojat tarjosivat heille apuaan matkan ikuistamiseen hakkaamalla turistien nimiä vaaran laen kallioon.

  Matkailijat ja ylitorniolaiset ihmettelivät toinen toisiaan. Erityisesti englantilaisista kävijöistä jäi kulkemaan erilaisia tarinoita. Yhden gentlemanin tiedettiin vaipuneen suorastaan kuolemaan johtaneeseen epätoivoon, kun keskiyön aurinko ei näyttäytynytkään pilven takaa. Toinen taas oli ihan eri maata. Elias Lönnrotin kanssa juhannusmatkalla 1840-luvulla käynyt Jakov Gort kertoo kuulleensa seuraavan tarinan:

"Illalla John Bull meni nukkumaan ja käski lakeijansa herättää hänet puoliyön aikaan siinä tapauksessa, jos aurinko on näkyvissä. Lakeija oli tunnontarkka ihminen ja tuli määräaikaan tekemään ilmoituksen. Englantilainen oli kuitenkin tyytyväinen senhetkiseen olotilaansa, hän vain kääntyi vuoteessa ja sanoi palvelijalle: ” no hyvä on, mene vuorelle ja katso minun puolestani;” sen jälkeen hän käänsi taas selkänsä ja nukahti uudelleen." (Jakov Grot, Matka Suomessa 1846)  

  Monien matkailijoiden kertomuksen pääasiana tuntuu olleen sen jännittäminen, näkyykö aurinko vai ei. Pilvien muotoja ja auringon valon värejä maalaillaan monisanaisesti. 

 

 

Keskiyön aurinko Aavasaksalta nähtynä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

        Kuvalähde: Skjöldebrand, Piirustusmatka Suomen halki Nordkapille 1799

                                                                                                                

Struven ketju

  Maupertuis’n mittauksia tarkistettiin pariinkin otteeseen 1800-luvulla. Saksalaissyntyinen Venäjällä vaikuttanut tähtitieteilijä Friedrich Georg Wilhelm Struve toteutti niistä suurisuuntaisemman vuosina 1816-1855. Struven ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä ja ulottuu Jäämereltä Mustallemerelle. Sitä nimitettiin myös venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi, koska se kulki tekoaikanaan vain Ruotsin ja Venäjän alueella (nykyisin 10 valtion). Struven ketju on ensimmäinen Unescon maailmanperintökohde, joka sijaitsee usean valtion alueella. Suojeltavaksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi Suomessa, yksi niistä Aavasaksa. Sen koordinaatit ovat  66°23'52'' pohjoista leveyttä ja 23°43'31'' itäistä pituutta. 

”Pisteen merkiksi kallioon kaiverretut rastit sijaitsevat nyt vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alla. Rastit on sijoitettu vaaran korkeimmalle kohdalle. Struven ketjun mittaajat laativat töistään tarkat selostukset: Aavasaksan piste merkittiin kolmella ristillä, joista yksi oli varsinainen keskusmerkki. Toinen piste mitattiin 2,4 silloista ranskalaista jalkaa (0,77 metriä) keskusmerkistä länteen ja kolmas merkki 3,2 ranskalaista jalkaa (1,04 metriä) keskusmerkistä itään.” (http://www.karttakaaro.fi/maailmanperinto/struven-ketju-kartalla)

   Struven mittaukset osoittivat, että yksi aste on Pohjoisella jäämerellä noin 400 metriä lyhyempi kuin Mustalla merellä. Ketjulla on ollut käytännön merkitystä aina 1960-luvulle asti maanmittauksessa ja kartoituksessa.

wpe8.jpg (724640 tavu(a))

Turistikohde

  Matkailijoita on käynyt Aavasaksalla siis vähintään 300 vuotta.   Ns. Keisarinmaja on Lapin ensimmäinen varsinainen matkailurakennus. Se valmistui vuonna 1883 ja on saanut sen jälkeen seurakseen eri tyylisiä rakenteita, joista osa on purettu ja korvattu uusilla.

  Tärkein Aavasaksan houkutin on kuitenkin vuosikymmenestä toiseen ollut juhannusyön aurinko. Esimerkiksi vuonna 1906 YRY:n (Ylioppilaiden raittiusyhdistys) juhannusretkelle osallistui noin 70 opiskelija. Osa kokoontui Kajaaniin, mistä Oulujärveä ja Oulujokea Ouluun, sieltä toinen joukko tuli junalla suoraan Ouluun, josta kaikki junalla Tornioon. Sieltä  jatkettiin kävellen eteenpäin, perässä 5 hevosen vetämät pitkät tavararattaat (perunoita, poronlihaa ja leipää). Maito ja vesi arvattiin saatavan tienvarren taloista. Matka kesti kaksi vuorokautta. Matkan huipennusta kuvaa mukana ollut näin:

  ”Aavasaksalle kiipesi muutama kymmenkunta toisaaltakin tulleita matkailijoita. Huipulla olevalla tasanteella laulettiin, leikittiin piirileikkiä ja sytytettiin roihuava kokko.

  Puolen yön .. lähestyessä epäiltiin että jokin pilvenlonkare alkaisi puolen yön aurinkoa varjostamaan. Onni oli kuitenkin suopea, kuten muuten koko matkan… Aurinko näytti  meidän ensikertalaisten silmissä ikään kuin hetkeksi pysähtyvän… Kun todettiin, että aurinko rupesi jälleen kiipeämään ylöspäin, korotettiin raikuva eläköönhuuto nousevan auringon kunniaksi!”

     (Yrjö Raevuori: Erään nuorisojoukon jalkamatka Aavasaksalle yli kuusikymmentä vuotta sitten)

  1930-luvulla kuuluu matka Aavasaksalle olleen suosittu ylioppilaslahja.

  Aavasaksan juhannuksen kulta-ajat sijoittuvat kuitenkin 1950-luvulle, jolloin Tornionlaakson Matkailuyhdistys alkoi niitä järjestää ammattimaisesti. Nämä juhlat olivat tosi juhlalliset, puhujina kummankin maan kuuluisimpia poliitikkoja, esiintyjinä mm. Suomen kansallisoopperan baletti. (Soitonopettajani varoitti minua, kun olin hakemassa Ylitorniolle töihin: ”Anna, älä mene sinne, hyttyset syövät sinut elävältä”. Hän oli nuorena balettitanssijana joutunut kokemaan, mitä on seistä joutsenkuorossa  Perä-Pohjolan juhannusyössä paljain kauloin.)

  Vuosien mittaan juhla sai letkeämmän leiman ja vähitellen hiipui kokonaan. Pitkän tauon jälkeen Aavasaksan juhannus on herännyt henkiin Aawastockina.

  Kruununnäyttämön rakentaminen teki mahdolliseksi entistä monipuolisemman ohjelmatarjonnan. Siellä on nähty ja kuultu viime vuosina niin näytelmää kuin soittoakin. Siellä ovat tanssineet suomalaisen sadun Pessi ja Illusia. Ehkä näemme pian myös joitain ruotsalaisia satuhahmoja. Suomalaisruotsalainen projekti Ronja ryövärintyttärestä saa nimittäin ensi-iltansa ensi kesäkuussa.

wpeA.jpg (593071 tavu(a))

Aavasaksasta kirjoitettua

                                                                                                    

Lähteet

  Kirjalliset

Grot, Jakov, Matka Suomessa 1846

Outhier, Réginald, Matka Pohjan perille 1736-1737

Raevuori, Yrjö: Erään nuorisojoukon jalkamatka Aavasaksalle yli kuusikymmentä vuotta sitten. (Tornionlaakson vuosikirja 1972)

Skjöldebrand, A.F., Piirustusmatka Suomen halki Nordkapille 1799

Tornionlaakson historia I Jääkaudelta 1600-luvulle

  Sähköiset

Aavasaksan juhannusjuhlat ( Sisko Kalliokoski 2007)

http://www.aavasaksa.fi/?deptid=24161

Lapin ympäristökeskus: Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 22

http://www.environment.fi/default.asp?node=3943&lan=fi#a4

Maanmittauslaitoksen sivut Struven ketjusta

http://www.maanmittauslaitos.fi/Maanmittaus_laitos/Historia/Struven_ketju/

  Suulliset

Osmo Pekosen esitelmä Tornionlaakso-seminaarissa 28.6.2009

 

 Palaa kotisivulle
 Palaa takaisin