Hautausmaalla voi kohdata muistoja menneisyydestä.
Hautakivet ja muistomerkit herättävät muistoja mieleen.
Espoo Bodom-järvi.
Täsmälleen tässä kohtaa saivat surmansa kolme nuorta vuonna 1960. Espoo ei kunnioita heidän surmapaikkaansa mitenkään. Pitäisikö - siihen jokanen meistä voi ihan itse antaa vastauksen. Mieleeni nousee ajatus siitä, että jos nuo kolme nuorta eivät olisi kuolleet, niin millainen olisi heidän elämänsä ollut. Olisivatko he menneet naimisiin, saaneet lapsia, olisiko työttömyys vaivannut vai mahdollisesti jokin sairaus. Vastausta emme saa koskaan.
Nurmijärvi Nummenpää.
Näin Nurmijärvi kunnioittaa historiaa. On siinä muistomerkki nokkosten keskellä. Jos joskus itse eksytte sinne, niin kumisaappaat jalkaan. Ensimmäinen pyhäkoulu perustettiin Nurmijärvellä vuonna 1832. Näin siis vaalii Nurmijärven kunta kulttuuria. Taitaa rahat mennä eläville. Olkoon sitten niin, kun vaan menevät hyvään tarkoitukseen.
Espoo Kellokumpu.
Muistathan laulun: "Mitä kuuluu Marja-Leena" vuodelta 1978. Gösta Sundqvist oli Leevi and the Leavings - yhtyeen johtaja. Hän toimi yhtyeen solistina, säveltäjänä ja sanoittajana. Monipuolinen taituri, jonka laulut jäivät soimaan korvaan ja joita piti hyräillä. Parasta Göstan ja Leevi and Leavings:in "biiseissä" oli elämänmyönteinen huumori ja arkipäivän ongelmien käsittely siten, että eihän ongelmat itse asiassa olleetkaan ongelmia.
Varkaus - Könönpelto.
Heitä ei muista kukaan. Heidän nimiään ei tiedä kukaan. Vainajien päivänä haudalleen ilmesty ei kukkia, ei pala kynttilät muistoksi heidän. Sammmal kohta peitää hautamuistomerkin. Heidän osaltaan sukututkijoiden mahdollisuudet selvittää esi-isiensä ja -äitiensä tiedot loppuvat tähän. Pieni lohtu asiassa on se, että suurina nälkävuosina järjestettiin hätäaputöitä, joiden piti auttaa ihmisiä selviytymaan. Nämä ihmiset tekivät Varkaudessa vielä nykyisinkin nähtävissä olevaa vanhaa kanavaa. Vaan toisin näköjään kävi, sillä kuolema korjasi heidät talteen. Ehkä jotkut pelastuivat? Nälkäänkuoleminen on varmaan tuskaista. Sitä ei voi ymmärtää näinä yltäkylläisyyden päivinä Suomessa, vaikka maailmassa kuolee nälkään päivitäin ihmisiä. Rauha heidän sieluilleen. Tätä muistomerkkiä ei mainosteta. Se pitää etsiä itse.
Helsinki - Seurasaari.
Vahvoissa hamppaissa Murren
Kuolema kaappasi Kurren.
Hautakiven kurrelle, jonka terrieri tappoi, hankki eläintenystävä ja Seurasaaren vakiovieras Raynold Dickman. Kiitos Raynold kauniista kivestä, mutta vielä kauniimmasta ajatuksesta.
Helsinki - Meilahti.
Tässä todellista hautahistoriaa Helsingistä.
Sammy Babitzin.
Samy voitti sävelkilpailun kappaleella Daa-da daa-da vuonna 1972. Sammy kuoli 29.04.1973 auto-onnettomuudessa. Hautamuistomerkki on Helsingissä ortodoksisella hautausmaalla.
Fabergén hauta Helsingissä ortodoksisella hautausmaalla.
Carl Fabergé (1846-1920) oli kuuluisa jalokivin koristelluista "pääsiäismunistaan". Liekö tämä hauta sukua hänelle? Käykö Venäläiset turistit tällä haudalla? Eremitaasin Faberge–kokoelma käsittää n. 100 kappaletta erilaista Fabergèn valmistamaa artikkelia.
Gustaf Zapf:in hauta Nurmijärvellä.
Kun valkoiset valtasivat Nurmijärven vuonna 1918, kaatui taisteluissa yksi saksalainen. Käyköhän omaiset koskaan hänen haudalla? Tietävätkö he edes mihin Gustaf on haudattu, saati sitten syytä miksi hän kuoli Suomessa? Valaiseeko saksalainen sukututkimus asiaa mitenkään? Siis kysymyksiä, kysymyksiä vaan, mieleeni saan.
Vakaumuksen puolesta 1918 kaatuneiden muistomerkki Nurmijärvellä.
Muistomerkki on Nurmijärvellä Perttulassa Lopen tien varrella. Haudattu 124 henkilöä.
