tähän kai pitäisi kirjoittaa jotakin mahtavaa tapani mukaan.. Tööt
| Kesäkuu 2002 | Simo Pahulan nettipäiväkirja Alkaen 9.5.2002 |
||
| << Toukokuu 2002 - Heinäkuu 2002 >> | http://personal.inet.fi/koti/simo.pahula Kommentoi kirjaa |
30.06.2002
- tähän kai pitäisi kirjoittaa jotakin mahtavaa tapani mukaan..
Tööt
24.06.2002
- En tarvitse sateenvarjoa - kostuttava virhearviointi.
25.06.2002
- After juhannus.
19.06.2002
- Kummallista miten sitä voikaan sekoittaa itsensä.
18.06.2002
aika: 00:54 - Kai lyhyt merkintä johon kirjoitettiin suuria?
15.06.2002
- Eli melkein kaksi vuotta siitä kun hajosi joku minussa.
13.06.2002
- Jokin loistava lause aloittamaan merkintää - jota en keksinyt.
10.06.2002
- Monta vuotta Pupu Tupunasta Trio Niskalaukaukseen
05.06.2002
- En kai tahdo että kaikki tähän jää?
03.06.2002
- Vaikerrus D-mollissa eli balladi kaiken turhuudesta by WinAmp
30.06.2002
tähän kai pitäisi kirjoittaa
jotakin mahtavaa tapani mukaan.. Tööt
Kävin tässä mielenkiintoisella sivulla
jossa oli mahtava valokuva -
oikeaa mustaa taidetta. Siinä seistiin pimeässä auton valojen
edessä. Loistava asetelma. Ja kuvateksti kruunasi kaiken: "Aina
väärässä paikassa" No siitähän sain oivalluksen ja
kirjoitin tarinan. Omaan synkähköön tyyliini.
Miksi tyylini on musta? Kokemukseni elämässä ovat tietenkin tämän internettiä nykyään komistavan kokonaisuuden takana. Ja nykyiset koettelemukset antavat lisäpotkua. Tai ei tässä nyt mitään kovia taistoja ole. Tietenkin jos ottaisin kaikista pikkuviosta itseeni niin se olisi sitten siinä. Mutta kun osaa asennoitua oikein niin kaikki menee hyvin.
24.06.2002
En tarvitse sateenvarjoa -
kostuttava virhearviointi.
tänään mä kastuin vähän paljon kun kävelin töistä bussiasemalle. Eipä tänään muuta sattunut
25.06.2002
After juhannus.
Juhannuksena tietenkin pikkukännissä. Huono sää ja huono tili niin sitä ei viitsinyt paljoa ottaakaan. työt - se harjoittelu - loppuu viikon päästä ja koulu alkaa kuukauden päästä. Kyllähän tuolla töissä on ollut tekemistä ja oppinutkin jotain. Empä sen kummemmin (vielä) ala kertoilemaan mitä päivien mittaan tapahtui. Vaikka se yksi nuori poika kun jutteli meille niin alkoi aina joskus hiplaamaan itseään silmiemme edessä niin kyllä täytyy sanoa että työpaikkana se oli ihan OK.
19.06.2002
Kummallista miten sitä voikaan
sekoittaa itsensä.
Epäilin että selviänkö mä elämässä? Vaikea kysymys mutta vastaus on että kyllä. Kaikkea on kärsitty ja kärsitään vieläkin. Kiitos sen leikkauksessa tapahtuneen mokan silloin 1977. Aivot jäivät hetkeksi vaille happea ja elämänkertani on lopputulos. Tiedän sen että kaikilla on vaikeaa. Mutta miksi se kaikki on tapahtunut juuri mulle?
Kaikki ne kysymykset joiden esittäminen sattuu kaikken pahiten ja vielä pahemmin vastaukset jotka ymmärrän.. Se on tämä aika vuodesta.
18.06.2002 poikkeuksellisesti aikakin: 00:54
Kai lyhyt merkintä johon kirjoitettiin suuria?
Mitä hyötyä on taidosta tehdä hirttosilmukka? Huomasin että minähän osaan sen taidon. Nämä ja muut tälläiset kysymykset - ovatko ne niitä suuria kysymyksiä joihin ei ole vastausta tai onko siihen vastaus mitä ei halua myöntää? Mitä hyötyä on osata hirttosilmukka? Täydellisen turha taito, se viimeinen tekoko vai murhaus?
Mutta miksi niin tekisi. Kuka haluaisi tuntea miten oma paino painais itseään kohti kuolemaa? Kuolemassa on uusi elämä. Niihin joku on jossain sanonut. Vaiko tahtoisiko sitä että viimeinen sana olisi kirosana kun tajuaa että se tulee päälle/menettää ohjauksen? Suuria ajatuksia yöllä kirjoitettuja pikkuisia cuorier new fontilla naputeltuja ajatuksia joita ei kannata ottaa vakavasti. Ei täältä ole mikään kiire pois.
Kaikki on kunnossa - se surullisen kuuluisa viimeinen sana.
Kuinka se hirttosilmukka tehtiinkään? Onko siitä mitään haittaa jos unohtaa sen miten hirttosilmukka tehtiin?
15.06.2002
Eli melkein kaksi vuotta siitä
kun hajosi joku minussa.
Kun näkee nuoripareja - teinejä - niin naurattaa se tosiasia ettei se kestä niillä. Vaikka ne yrittävät leikkiä parisuhdetta ja uskovat että tämä on nyt ikuista - se ei ole. No kyllähän minä niille pari vuotta ennustan - mutten toivo - onnellisuutta. Miksenkö en toivo niille onnea. Sillä se on kaikkein hölmöintä tappaa itsensa vain jonkin typerän ja lapsellisen asian takia.
Raakaa.. Mutta hyvä vain että ne oppivat sen nuorina - elämä ei ole helppoa. Viimeistään se teinionni karisee kun pojan pitää mennä armeijaan niin siinähän on tytölle hyvä tilaisuus pieniin yhdenillanjuttuihin. Ja sitten kertoa puhelimessa/txtviestillä/kaverin kautta että on lyötänyt toisen ja sitten tämä armeijaan lähtenyt poika ampuu itsensä kun on aseita saatavilla. Näin ajattelen enkä häpeä sitä. Teinionni ei kestä. EMAIL
Joo.. tää on omien kokemuksien säestämää.
13.06.2002
Jokin loistava lause aloittamaan
merkintää - jota en keksinyt.
Se on aika kiva homma. Teen sen ehkä myöhemminkin koska se oli todellakin niin kivasti tehty itselleni. Sain itseni puheliaaksi ja hyvätuuliseksi. Nautin kulauksen pullosta täynnä elämää ja tulin hyvälle mielelle. Sieppasin kädelläni voikukasta haituvat ja heitin ne tuleen saaden erään vanhan naisen katsomaan itseäni holhoavasti,, mutta sama se on vaikka kun yrittää painaa pistettä niin painaakin pilkkua ja on liian laista korjatakseen tuota valtaisaa virhettä joka oikein paistaa katodisädeputken pinnasta.
Eksyin asiassa kun sekoiluni armaan WinAmp 2.78n kanssa sekoitti mielen. Siis olin sitä kertomassa että mikä sai minut toimimaan niin että sain holhoavia katseita naiselta joka petti sotaan lähtenyttä miestään vuonna 1941 eikä sitä koskaan kertonut veteraanille vielä kun se eli. (spekulaatiota) No jospa viimein menisin asiaan ja tekisin suuren paljastuksen joka saattaa tulla täytenä yllätyksenä. Olen viime aikoina miettinyt tätä tilannetta ja tullut siihen johtopäätökseen että luovun javapelistä ja TXT-fileosioista sivultani.
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa jonkin pahan herjan työharjoittelupaikkaani kohtaa mutta enköhän - kun vielä seuraan menoa siellä - niin saa ideoita kirjoitussarjaan jotka käsittelevät sellaista kun se on. Mutta taidan kyllä nauttia hörpyn elämää huomennakin että sitä juopuisi alkoholittomaan humalaan koska elämä on hieno juttu!
10.06.2002
Monta vuotta Pupu Tupunasta Trio
Niskalaukaukseen
Onko kukaan saanut Pupu tupunaa ja niskalaukausta yhteen lauseeseen? Lauseella kuvasin mielestäni upeasti sitä miten lapsesta kasvaa asioita tajuava aikuinen. Kantapään kautta mutta kuitenkin. Kyllähän sitä hienosti valehtelee kun kysytään että onko kaikki asiat ihan OK? Sillä taas törmäsin asiaan jonka olin jo onnistunut unohtamaan autuaasti. Tää mun luonne - siis se mitä minä olen ja se äkkipikaisuus.. Johtui jostain typerästä aivotoiminnan häiriöstä mikä on elettyä elämää. Sitä kuitenkin alkoi miettimään että kuinka erilaista tämä elämäni olisi jos kaikki olisi mennyt toisin, ettei olisikaan ollut mitään syytä masentua ja viettää kolmea vuotta hoidossa sen takia juuri silloin kuin kaikki muuttuu miehen elämässä. Kun kasvaa pojasta mieheksi. No eipä se paljonkaan haitannut mutta se että meni kaverit täältä päin.
Typerää jossittelua joka ei vie
minnekkään parempaan. Tämä on nyt tätä ja kaikki valinnat
on tehty eikä niitä voi muuttaa. ja mitäpä sille voi vaikka
jos joku sattui tiputtamaan tämän ex vauvan 25 vuotta sitten -
sama se on. Eikä sitä varmaan ole tapahtunut että silloin
sattui jotain mitä olisi vaikuttamut siihen että minkälainen
minusta tuli. Mutta jos vastoin kaikkia uskomuksiani vastaan
jotain sellaista tapahtui ja mä saan sen selville.. Viha, raivo
ja syvä anteeksiantamattomuus tulisi. Sillä se olisi niin
voimakasta vihaa ettei sitä voi kuvata. Joskus kun olen
täläistä ajatellut..
No nyt kaikki on paremmin kun olen aikuinen ja tuo elämä viimeinkin elkää menemään eteenpäin. Minusta tuntuu aidosti siltä että tästä elämästä tulee jotain. Oli jo aikakin.
05.06.2002
En kai tahdo että kaikki tähän
jää?
Jospas tuli rankka lause heti alkuun, tarkoittaa sitä että hyvä päästä pois ennen kuin pää sekoaa ja tapahtuu jotain pahaa. Totta. Mutta kuinka sitä voikaan ymmärtää elämän mukavuutta jos (kuin minä) ajattelee että jos en sinne pääse niin joku on ohi? En ole masentunut, en enää milloinkaan päästä itseäni siihen kuntoon että.. .. ..olisi jäljellä vain raunio minusta - kasa mätiä lautoja jotka kerran olivat osa jotain ylevää ja upeaa tulevaisuutta.
Mutta kuin ajattelen kaikkea sitä mitä olen kokenut ja mistä selvinnyt on varmaa että minä kyllä pärjään tässä elämässä. Tietenkin se voi olla kohtalon ivaa jos huomenna auton alle jään ja kuolen pois johonkin pimeään ja mustaa. En sitä kuitenkaan tahdo tapahtuvaksi mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Eksyttiin näemmä sivuraitelle kaikki on hyvin vaikka joskus täällä voi lukea aivan kuin viimeisiä viestejä ennen itsemurhaa. No jos tätä pitäisi joku muu ja kirjoittaisi kuin minä niin siitä vois olla huolissaan ja laittaa se vaikka sisään. Mutta ei mulla ole sitä vaaraa.. Oikeastaan taisi tässä ajatus häviä jonnekkin.
ikuisia kysymyksiä kuitenkin. Minne
katosi mehutetrat kolmiuloitteisen kolmion muotoiset joista sai
etsiä pillinpaikkaa? Tarvitsemmeko me tosiaan internettiä? Ja
mitä tapahtuisi jos presidenttitäremme heittäisi kananmunalla
ruotsin kuningasta päin naamaa? Mitä sitten jos Islantiin
lähettäisi kaksikymmentä tonnia palasokeria ja upottaisi ne
reakjavikin satamaan? Ja miksi sivuhistorian logo on aurinkokello?
vastaa oi suuri
alt välilyöntinäppäin alt gr
03.06.2002
Vaikerrus D-mollissa eli balladi
kaiken turhuudesta by WinAmp
tänään oli niin upea päivä. Jotain mitä tosissani olen toivonut tapahtuvan tapahtui. Tämä voi kuulostaa tietty niin tautisen mitättömän pieneltä vialta ja sen poistuminen (?) voi kuulostaa aivan naurettavalta - mutta tosiasia oli pari vuotta se että mua huimaa portaissa ja että en voi kantaa mitään alas. Tänään viimein haperovin askelin se tapatui. Menin portaat alas koskematta kaiteeseen. 3 kerrosta. Sanon vain että niillä joilla se sujuu automaattisesti, eivät ymmärrä miten helpottavaa on se että portaat menevät alas nopeammin - ilman huimausta.
Olen onnellinen tästä pienestä ilosta. Tasapaino siis toimii. Vielä kun voittais korkeanpaikan kammon ja tietyissä tilanteissa itsensä niin kaikki olisi niin hyvin. Nyt kyllä kaikki on niin hienosti. Kaikki sujuu ja pääsen eteenpäin elämässä. Silti alan nyt kirjoittamaan tarinaan Taunus surullista loppua.