; Seppo Suominen: Kesävaellus Saariselälle 14.- 17.7.2004

Kesävaellus Saariselälle 14.- 17.7.2004

Yöpymiset: Suomunlatva, Salonlampi, Rautulampi

Pirjon kanssa kahdestaan

Keskiviikkona 14.7. Muistiinpanoistani: "Rähis ja Aki olivat jo menneet kun heräsimme. Hyvä yö, aamukahvit. Haapavesi - Oulainen - Oulu - Kemi. Välillä kahvit paikassa, josta Perämeri näkyy. Rovaniemi. Rankkasadetta välillä, piti pysähtyä auton kanssa bussipysäkille. Kiilopäälle, josta klo 18.53 kohti tunturia. Kiilopää - Suomunlatva. Laavulla yö. Upea paikka. Sadetta, vähän hyttysiä."

Lähdimme Pirjon kanssa Kiilopään parkkipaikalta selvää tietä pitkin kohti Suomua. Pirjolle ensimmäinen vaellus, joten otimme alun rauhallisesti. Niilanpään poroerotuspaikan jälkeen suunta hieman vasemmalle ja ylitimme tunturinselänteen. Laskeuduimme Suomun varteen, vähäinen on sekin puro alkulähteillään. Suomun vartta sitten Suomunlatvan laavulle, jossa yövyimme. Laitoin teltan sisäteltan laavun sisään hyttysten varalta. Sittemmin kävi ilmi, ettei hyttysistä ollut vaivaa koko reissun aikana.

To 15.7. Muistiinpanoistani: "Hyvä yö Suomunlatvan laavulla, hiiri tai myyrä, mikä lie havitteli ruokia. Hätistin sen pari kertaa pois, lopulta annoin sille pienen palan leipää. Suomunlatva - Suomun ruoktu - Salonlampi, jossa laavu. Tosin laavussa lukee 'Kustunlampi'. Vaellus klo 10-15. Ruokailu, uinti lammessa. Letut, rasva unohtui kotiin, paistaminen oli surkeaa. Teltta, sisäteltta, laavun sisälle. Upeaa."

Marssimme siis polkua pitkin, aluksi Suomunlatvan laavulta Suomunruoktulle, jossa pidimme lyhyen vedenjuontitauon. Jatkoimme matkaa, poikkesimme vanhalla Suomunruoktulla eli museokämpällä, Suomun yli siltaa pitkin, ja edelleen Suomun etelä- ja kaakkoispuolella polkua pitkin aina Vintilänojalle saakka. Lähellä sitä on kolme lampea peräkkäin, minun vanhassa (vuoden 1973 painos) kartassani ne ovat järjestyksessä Keltenlampi, Kustunlampi ja Salonlampi, joista viimeisen rannalla on laavu. Tämä Salonlampi on muodoltaan kuin apilanlehti. Kuitenkin laavussa lukee Kustunlammen nimi, ja tarkastelin pari päivää myöhemmin asiaa Kiilopäällä uusimmasta kartasta, ja siinä tosiaankin tämän apilalammen nimi on Kustunlampi. - Voi olla vaikeaa oppia pois vanhasta nimestä, esimerkiksi minulle Käsivarressa on Kuonjarjohkan autiotupa, se vanha, ja uudessa on muistaakseni nimi Kuonjari. Taikka Sarvijoen tupa, minulle se on varmaankin aina Sorvusojan tupa - . Illalla laavulle poikkesi vielä pari nuorta retkeilijää, olivat tulleet Rajajoosepista, ja vauhti oli kova, muutamassa päivässä kulkivat koko Saariselän halki.

Pirjo Suomunlatvalla aamulla 15.7.2004 Pesulla Salonlammessa 15.7.2004  Salonlammen tai Kustunlammen laavu 15.7.2004

Pe 16.7. Muistiinpanoistani: "Hyvä yö Salonlammen laavussa. Aamukahvi ja kohti Kotaköngästä. Tuiskujoessa oli pakko ottaa kengät pois kun sen ylitti. Kotakönkäällä kahvitauko. Hikiojaa ylös Rautulammelle, jossa ruokailu. Pirjo melko väsynyt. Kahvit. Teltta pystyyn. Illalla sateista. Hiljaista."

Hieman ennen Tuiskujokea Suomun varren eteläpuolinen metsikkö on epäilemättä komeimpia koko Suomessa. Valtavan hieno kangas, jäkäläpeitteinen, erittäin runsaasti keloja. Tuiskujoen ylitys on erittäin helppo. Sen jälkeen maasto on hieman kallioisempaa ennen Kotaköngästä.

Valokuvailimme Kotaköngästä ja jatkoimme matkaa Hikiojan varren polkua pitkin. Juuri ennen Rautulammen tupaa on sitten ylitettävä Raututuntureiden yksi selänne.

Suomun varren komeaa metsikköä Tuiskujoen lähellä 16.7.2004 Kotakönkään laavu 16.7.2004 Kotakönkään silta yli Suomun 16.7.2004 Pirjo jalkoja lepuuttamassa Rautuojassa 16.7.2004

La 17.7. Muistiinpanoistani: "Riekot herättivät kesken unien muuten hyvä yö teltassa Rautulammen tuvan lähellä. Aamukahvin jälkeen kohti Kiilopäätä - suoraan helpointa reittiä, vain noin 3 tuntia. Vuokrasimme sieltä Tuurantuvan. Kännykkä auki ja siellä ikäviä viestejä: Marja on kuollut..."

Rautulammelta kuljimme aluksi lammen pohjoispuoleista polkua lammen länsi- tai lounaispäähän asti, ja nousimme sitten Rautupään rinnepolkua, ja edelleen Niilanpään selänteen yli tielle, joka kulkee Kiiopäältä Suomun ruoktulle. Tapasimme polun ja tien risteyksessä ryhmän retkeilijöitä, joilla oli tarkoitus yöpyä alueen varaustuvissa, mutta avain oli unohtunut ottaa mukaan Kiilopäältä. Kaksi riuskinta vaeltajaa lähti sitten hakemaan tuota unohtunutta avainta.

Helppo oli vaeltaa Kiilopään eräkeskukseen, vuokrasimme yhdeksi yöksi huoneiston. Laitoin puhelimen päälle ja sain heti viestit siskoni kuolemasta. Järkyttävää. - Olin kokeillut puhelimen kuuluvutta jo edellisinä päivinä mutta Suomun varressa ei ole kenttää, se on liian syvällä.

Pirjo ja Seppo Rautulammella 17.7.2004 Kohti Kiilopäätä 17.7.2004

Paluu pääsivulle