Virallinen nimi: Scotstyles Sharp Semillion Rotu: Parsonrussellinterrieri Sukupuoli: Uros Syntynyt: 20.11.2003 Rekisterinumero: FIN10300/04 Asuinpaikka: Kemi Omistajat: Maija Kekäläinen ja Jari Järnfors Kasvattaja: Sari Puusaari, Klaukkala Sisarukset: Blanca (Scotstyles Sauvignon Blanc), Shira (Scotstyles Spicy Shiraz), Lenni (Scotstyles Noble Nebbiolo), Sampo (Scotstyles Sir Sangiovese)

Semi on energinen ja itsepäinen (tällä hetkellä murkkuikäinen) parsonpoika, joka kuitenkin nauttii sohvalla köllöttelystä siinä missä omistajatkin. Se oppii nopeasti uusia asioita ja on todella yhteistyöhaluinen ja tottelevainen (ainakin silloin kun näköpiirissä ei ole ihanan tuoksuisia pimuja iskettäväksi).

Pentuaikana Semi yritti kokeilla omia johtajuustaitoja, mutta hyvillä johtajuusharjoituksilla ongelmista selvittiin parissa viikossa. Nyt nuoriherra tietää paikkansa laumassamme ja on todella miellyttämishaluinen. Semin villistä pentuajasta voit lukea lisää kasvattajan kotisivuilta.

Semi tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Se rakastaa pusutella kaikkia ihmisiä ja sen vuoksi tahtoo pomppia ihmisiä vasten vaikkakin olemme yrittäneet pahaa tapaa kitkeä pois. Temperamenttia ja taistelutahtoa pojalta myös löytyy. Vetoleikeissä ei anneta periksi ja koirapuistossa pitää aina näyttää kuka on "kingi" (Semi ei tahdo muistaa, että selkäänkin voi toisilta saada). Todellakin iso koira pienessä kropassa.  Riistaviettikään ei ole Semiltä kadoksissa. Kun se oli reilut 5kk se saalisti elämänsä ensimmäisen hiiren ja loppukesästä uhriksi oli jäädä minkki (mutta emännän niin kovasti säikähdettyä säilyi minkki hengissä). Olemme kuitenkin saaneet huomata, että osaa parsonkin rauhoittua. Kotona se aina köllöttelee jonkun vieressä, joko lattialla tai sohvalla. Ei häslää ja kohella kuten ulkona vaan on erittäin rauhallinen, kuin eri koira konsanaan. Luulen kaiken kuitenkin johtuvan siitä, että muuna aikana yritämme tarjota Semille paljon erilaisia aktiviteetteja (niistä lisää harrastussivulla). Näyttää siis siltä, että Semi nauttii elämästään ilmiselvästi.

Nyt murkkuikään tultua Semi tahtoo aina haluta testailla muiden urosten kanssa "kuka on kuka". Yritämme kovasti nyt päästä tuosta piirteestä irti. Toinen ongelma on kun Semi luulee, että itseä pienempiä koiria pitää paimentaa ja tahtoo haukkua aina niille ja kiertää ympyrää niiden ympärillä. Muutama huono tapa ei kuitenkaan saa rakkauttamme vähenemään tuota niin iloista, seurallista ja oppivaista parsonpoikaa kohtaan. Se on aina seurana ja tuo useimmiten iloisen hymyn omistajiensa kasvoille. Eihän sitä voi vastustaa. On se niin ihana  !!!