24.10.2006 SYYSPÄIVITYKSIÄ LÄHES VUODEN JÄLKEEN

Onhan sitä ehtinytkin tapahtua. Lähes vuosi aikaa edellisestä päivityksestä. No, en nyt ala koko vuoden tapahtumia kertamaan, mutta tässä jotain tärkeimpiä juttuja. 

Eli vaihdoimme vuoden alussa agility-seuraa ja nykyään edustamme Arctic-agility team:iä tai pitäisikö sanoa harjoittelemme kyseisessä seurassa, sillä kisattu ei olla. Ollaan kehitytty hurjasti, kun vaihdoimme kyseiseen seuraan ja saamme hyvää koulutusta seurassa. Valitettavasti ei vain ole vielä ollut rohkeutta lähteä kisaamaan, oman kömpelyyteni ja hitauteni vuoksi. Semi olisi varmasti jo valmis kisaradoille, mutta minä en. Osaksi myös kammoan sitä, jos Semi lähtee radalta, vaikkei se ole tehnyt sitä aikoihin. Koskaan ei voi tietää. No nyt on tavoitteena, että jos seuraavat meidän viralliset kisat olisi tammi-maaliskuussa 2007 ja sitä ennen erinäisiä ev-kisoja...saa kuiten nähdä mitä tuleman pitää.

Toukokuussa kävimme myös parsoneiden agilityleirillä, josta myös sain vinkkiä, että omaa juoksua pitää kehittää :), Semi kun on niin nopea. Tulihan se toiseksi juoksukisassakin, joka kyseisellä leirillä järjestettiin :D...Olen ylpeä nopeasta koirastani, kunpa vain voisin olla ylpeä omastakin nopeudesta ;), ehkä vielä joskus. Leiri meni mukavasti ja saimme todella hyvää koulutusta siellä. Kiitos PRT ry:lle järjestelyistä ja Janita Leinoselle sekä Noora Saloselle koulutuksesta. Toivottavasti pääsemme ensi vuonnakin leirille.

Semin vapaa-ajan koirakamuja ja lenkkeilytovereita ovat yhä Lapin Porokoira Oona ja nyt uutena agility treenikaveri ja Semin ihastus Peppi. Peppi on rodultaan Novascotiannoutaja ja Pepiltä löytyy myös kotisivut täältä. 

Täällä on satanut jo ensilumi maahan ja voitte vain arvata, kuinka Semi (talvenpoika) on innoissaan. Lumi on selvästi Semin elementti, näkeehän sen jo tästä kuvasta, jossa Semi saa ensikosketuksen lumeen.
Hassusti rönköttää jalat levällään, mutta on se söpö....eii...iskee pentukuume :)  

Mutta kunnon lumista talvea odotellessa, toivotamme kaikille nopeita treenihetkiä agilityn parissa ja mielyttäviä lenkkeilysäitä. Niin ja ihan meinas unohtua, että Semin mamma pitää omaa blogia, josta löytyy myös välillä juttua Semistä. Käyppäs lukaseen... :) 

 

29.12.2005 SEMI YRITTI PITKÄSTÄ AIKAA KUKKOILLA, MUTTA PERIKSI EI ANNETTU

Näin sitä joulun aikaa pitää kokeilla, josko se johtaja ei olisikaan pukki vaan meidän Semi. 

Jouluaattona, iltaa vanhempieni luona viettäessämme, Semi nautiskeli luuta. Sanoin veljen vaimolleni, että otaks sen luun Semiltä pois. Outi meni ja otti luun pois, niin Semi-poika luovutti kyllä luun, mutta ärähti samalla. Olin aivan ymmälläni. Mitä ihmettä? Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. 

Seuraavana aamuna olin lenkillä Semin kanssa. Semi veti hihnassa ja nykäsin samalla hetkellä hihnasta lujasti taaksepäin. Taas herramme murahti. Olin ymmälläni. Päätin selvittää tilanteen heti ja soitin Sarille (Semin kasvattajalle). Hänen neuvojensa mukaisesti sitten toimin. Hän neuvoi, että kun annat Semille ruoan, kokeile murahtaako Semi, jos työnnät pääsi sen ruokakupille. Menet varoen, kuten toinenkin koira menisi ja jos se murahtaa murahdat tosi kovasti takas ja annat kyytiä. Tein työtä käskettyä ja niinhän se teki...murahti. Samantien karjaisin lujaa ja katkaisin jutulta juuret. Semi perääntyi. Parin päivän jälkeen tein testin uudelleen ja samantien kun menin samanlailla varoen kupille Semi perääntyi. Se siis toimi...KIITOS Sari. Juttu vaikutti myös selvästi remmikäyttäytymiseen. Sen jälkeen ei ole Semi rähjännyt toisille koirille lenkillä, jos olemme muihin edes törmänneet. En tiedä, mikä moisen käytöksen sai Semissä aikaan. Ehkä se vain kokeili, josko näin joulun aikaan olisi helpompi päästä johtajaksi, mutta onneksi tartuimme tilanteeseen ajoissa eikä tarvinnut Semin suurta vastuuta alkaa kantaan.

Niin...Semi sai kyllä kyytiä jouluaatto iltanakin. Se alkoi uhitella siskoni berniurokselle. Haastoi riitaa ihan tosissaan. Onneksi Soni  varovaisesti söpöillä "pikku" tassuillaan ja päällään muilautti vähän Semiä, niin eiköhän meidänkin herra palautunut maan pinnalle. Häntä koipien välissä ja pikkuruisena Semi kiiruhti sisälle ja valitteli: "äiti...toi teki mulle pahaa...mä olin ihan kiltisi...", vaikka itse oli juuri äsken Sonin kimpussa. No pieni kuritus Sonilta teki Semille oikeen poikaa :) 

Näistä vauhdikkaista tunnelmista Semi ja omistajat toivottaa kaikille Riemukasta Uutta Vuotta!  

19.12.2005 KOHTA VUOSI VAIHTUU JA NIIN VAIHTUU MYÖS AGI HARJOITTELURYHMÄ

Niin se aika vaan nopeasti kuluu. Kohta 4 kuukautta edellisestä puuhapäiväkirja tekstistä ja tuntuu, että vasta päivityksiä laitoin :) No, jospa yrittäisin parantaa tapojani vuoden vaihtuessa...

Meillä on ollut pitkä tauko taas agilityssä. Ulkona ei voi enää harjoitella ja hallivuoro, joka Kemkolla (nykyisellä seurallamme) Torniossa on, ei sovi aikatauluihimme. Siksi olemme vakaasti harkinneet seuran vaihtoa, sillä mahdollisella tulevalla seurallamme on päivittäin halli käytössä ja ohjattu treenivuorokin sopii paremmin aikatauluihimme. Menemme seuraan kuukauden koeajalle tammikuun alusta ja mikäli saamme sen jälkeen jäsenyyden, kerron seurasta enemmän. :)

Semi kanssa on mennyt nyt ihan hyvin. Välillä kaduilla kulkiessamme tulee ärinöitä ja pörinöitä (kun koiria tulee vastaan), mutta tiukka EI yleensä riittää. Naiset ovat kuitenkin pyöräyttäneet Semin pään ihan sekasin... vanhempieni pystykorvilla oli tässä jonkin aikaa sitten juoksut ja sen jälkeen on poika ihan pyörällä ollut. Lenkeillä kuletaan kuono maassa ja välillä pitää tehdä kutsu ulvomisia sisälläkin (taas tuntuu, että miksi omistan kiimaisen uroksen :)) No, jospa se taas pikkuhiljaa rauhoittuisi. Nyt ei kuitenkaan ole viikkoon ulvontaa ja vinkumista tarvinnut kestää. 

Olemme yhä käyneet lenkillä aika paljon porokoira Oonan ja sen omistajan Jennin kanssa. Oona ja Semi tulee tosi kivasti toimeen ja leikkivät ja painivat iloisesti sisälläkin (kunpa saisin laitettua Oonasta kuvan tänne joku päivä). Semi on saanut myös toisen uuden "kaverin". Tai no ei ne vielä kovin kaveruuden merkkejä ole näyttänyt. Veljeni on laittanut isonmünsterinseisojan, jonka nimi on Miki. Miki on nyt 5kk vanha uros ja huomattavasti jo Semiä isompi. Pojat ovat yhdessä olleet pari kertaa mummolassa ja Semi ilmeisesti inhoaa Mikin itsevarmuutta. Sen täytyy koko ajan tarkkailla Mikiä (vaikka Miki vain makoilisi paikallaan) ja heti kun Miki vaihtaa paikkaa, pomppaa Semikin ylös. Tuijotusta pitää myös kokeilla ja välillä käydä pöriseen, mutta onneksi tiukka EI saa näissäkin tapauksissa Semin lopettamaan. Ensimmäisen kerran, kun pojat tapasivat, murahti Miki Semille ja siitä hetkestä lähtien Semi on luovuttanut kaikki luunsa ja lelunsa Mikille, jos Miki tulee niitä itsevarmasti Semiltä ottamaan. Ilmeisesti meidän poju ei olekaan niin kova, kuin luulin tai sitten en vain tiedä, mikä saa tällaisen käytöksen Semissä aikaan. Onko se jo luovuttanut ja päästänyt Mikin itseä ylemmäksi vai ei, sitä en osaa vielä sanoa. Olen kovasti miettinytkin, pitäisikö Semin tai Mikin johtajuutta tukea tässä tilanteessa, vai antaako koirien itse ratkaista välit. Jälkimmäisen kannalla tällä hetkellä ainakin olen.

Semi on saanut myös pari kosintaa täältä Kemi- Keminmaa alueelta. Juteltuani kasvattajan Sarin kanssa, olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti jätän jalostushommat kuitenkin Semin kanssa syrjään. Semin suvussa kun kuitenkin on esiintynyt tuota kaihia ja vaikka mikäli todettaisiin, että Semi on silmiensä osalta terve, saattaa hän silti olla kyseisen geenin kantaja, jolloin hän voi periyttää myös sairautta. Joka tapauksessa, jätämme Semin kuitenkin näillä näkymin pois jalostuksesta. 

Joulua ja uutta vuotta odotamme innolla. Saa nähdä onko Semi ollut niin kilttinä, että saa paperiin käärittyjä lahjoja...(ai niin siis Semihän täytti 20.11. 2 vuotta ja silloin paperilahjoja ei tullut, mutta sitäkin herkullisempi synttäriateria :))..no kohtahan se selviää, mutta tulevaa vuotta odotamme sitäkin innostuneemmin. Pääsemme vihdoin taas harjoittelemaan Semin lemppari lajia...agilityä... 

25.8.2005 AGI-KISOISTA HYLKYJÄ, MUTTA UUSI KAMU KORVAA KAIKEN :)

Lupasin tuloksia laitella tänne kun kisat ovat ohi...joo, no olen ehkä halunnut unohtaa ne kisat tai ainakin ensimmäisen radan. No eli lauantaina meillä oli ensimmäinen startti aamupäivällä puoli kahdentoista aikoihin. Seuramme vetäjä sanoi edellisen illan harjoituksissa, että käykää Semin kanssa aamulla meidän kentällä treenaamassa (suomeksi: väsyttämässä Semiä ja purkamassa sen enimpiä ratasähellyksiä) ennen kuin tulette kisapaikalle. Sen teimme. Aamulla puoli yhdeksän aikaa olimme Kemkon kentällä ja harjoittelimme siellä yli tunnin. Väsytin Semiä kepeillä ja tekemällä rataa monta kertaa. Seuraavaksi suunistimme kisapaikalle. Kaikki meni hienosti (ei rähinöintiä muiden koirien kanssa) ja Semi antoi tuomarinkin oikein hyvin mitata säkäkorkeuden. Olin aika luottavaisin mielin. Ensin oli vuorossa hyppyrata ja tuli aika rataantutustumiseen. Rata vaikutti suhteellisen helpolta. No siinä odotellessa vuoroamme, "härnäsin" Semiä vinkulelulla (mikä oli todella väärin) ja innostin muutenkin olemuksellani (mikä myös oli väärin). Kun meidän vuoro tuli, Semi kävi aivan ylikierroksilla eikä millään jaksanut odottaa lähtölupaa. Sain kuin sainkin Semin odottamaan, kunnes annoin luvan. Rata meni ok, kunnes olimme noin puolessa välissä rataa. Oli hyppy ikään kuin radalta ulospäin (josta Semin olisi täytynyt kääntyä 180 astetta ja tulla takaspäin toiselle esteelle) ja siinä edessä kulki kehänauha. Nauhan toisella puolella seisoi islanninlammaskoira ja Semi sai siihen tuijotuskontaktin ja meni rähisten sen päälle. HYLKY ja Semille rangaistus! Ikäväksemme saimme myös asiasta maininnan kilpailukirjamme. Niin ärsyttävän paljon tein virheitä tuota rataa ajatellen, että ihan hirvittää, mutta virheistä sitä kai oppii. En olisi saanut innostaa/villitä Semiä ennen rataa yhtään (Semin kanssa on varmaan tokoilu liikkeet ja muutenki rauhoittelu parempaa virittäytymistä kisaan, kuin innostaminen)  ja rataan tutustuessa olisi pitänyt minun itse tajuta, mitkä kohdat ovat vaaraan paikkoja ja laittaa niihin kavereita/tuttavia "vartioimaan". 

No toiselle radalle mentäessä korjasin nämä virheet. Vartiointi oli paikallaan ja tein Semin kanssa rauhallisia toko-liikkeitä omaa vuoroa odotellessa. Lähdimme liikkeelle...ja ei ja voi...Semi haukku ja pomppi mun edessä, aivan kun ei olisi koskaan nähnyt mun käsien liikkeitä tai kuullut mun puhetta. Se oli ihan liian intona ja kolmen esteen jälkeen tuli jo hylky. Kolme kieltäytymistä (kun koira pyörii kuin väkkärä mun jaloissa eikä edes ole kuono meno suuntaa kohti) ja mitä siitä seuraa... No suoritimme rataa kuitenkin vähäsen, jotta saisimme kilpailutilanteessa kuitenkin rataa mentyä ja jottei Semille jää mieleen, että kilpailuissa voin karata radalta ja mennä rähiseen. Rataa suoritettu ja "maaliin" päästiin karkailematta. Annoin Semille palkkion ja haroin hiuksiani... sunnuntaina meidän piti osallistua joukkuekisaan, mutta se jäi valitettavasti väliin erään varvasrakon vuoksi. Sarin (kasvattaja) kanssa asioista juteltuani päätin, että kisaamme seuraavan kerran vasta marraskuussa ja siihen asti teemme harjoituksissa PALJON tilanneharjoitteita, joissa joku koira on ärsykkeenä ja tuomme ärsykettä niin kauan lähemmäksi että Semi lähtee ja saa purkit niskaansa...ei auta nyt muu. Niin teimmehän toki jo tätä harjoitetta ennen kisojakin, mutta emme tarpeeksi usein. 

Iloisempiin asioihin. Semi on saanut uuden kaverin lapinporokoiran Oonan. Oona on vasta nuori tyttö, jonka Semikin on huomannut ja leikkii sen kanssa ihan eritavalla kuin muiden koirien kanssa. Olemme lenkkeilleet Oonan kanssa useina päivinä ja käyneet pari kertaa metsälenkilläkin. Semin ja Oonan leikki on ihanaa katseltavaa...niin leikkisää ja vauhdikasta. Eilen käytiin taas metsälenkillä ja ilmeisesti Semi sai jostain hajusta kiinni (Oona ei ole koskaan lähtenyt hajun tai minkään muunkaan perään). Sillä yhtäkkiä koirat olivat tipotiessä, Oonakin. Hetki sitten ne olivat vielä jaloissamme, mutta nyt kun huusimme ei koiria näkynyt eikä kuulunut missään. Päätimme kuitenkin kävellä autolle ja odotella siellä. Huutelimme välillä ja kuulostelimme, muttei kuulunut mitään. Olimme jo hetken olleet autolla, kun metsästä kuuluu rapinaa ja Oona tulee sieltä. Menee vielä tovi ja Semi tulee hulluna juosten perästä. Se oli ihan märkä, rapanen, mutanen ja kaikin puolin musta sekä kaiken lisäksi ilman pantaa (mihin lie sen vauhdissa pudonnut). Niin ja ilmeisesti se jokin oli ollut todella kiva paikka, sillä Semi ei meinannut antaa kiinni edes nakin hajusta. No...ensi kerralla osaamme olla tarkkaavaisempia, sillä näköjään tuokin pastori osaa hajun perään lähteä...En vain uskonnut sen niin kauas lähtevän, sillä vaikka se aiemmin on jäniksen perään mennyt on se jo 5-10 sekunnin päästä tullut takaisin. Nyt se oli jopa minuutteja pois...ehkä viisikin. Mitenkäs muiden parsonit? Kuinka kauan ne viipyvät jos hajun/riistan perään lähtevät? 

Pyöräiltykin on kovasti. Semi tykkää todella paljon juosta pyörän vierellä ja on jo ihan intona, kun laitan sille valjaat päälle. Se selvästikin tietää, että nyt mennään ja vauhdilla...olen jo miettinyt (Sarin neuvosta tätäkin), jospa väsyttäisin Semin ennen agi-kisoja aina pyöräilemällä pitkän lenkin...täytynee harkita! :)

   

15.8.2005 ENSIMMÄISET AGILITY-KILPAILUT TULOSSA

jotain mainintaa agirodusta...

Agirotu tapahtuma oli siis Torniossa heinäkuun puolessa välissä. Kuten jo edellisen kerran mainitsin meidän piti osallistua joukkuekisaan "Tuikun rypäle-pennuilla", mutta mun (Maija) sähläilystä ja huonosta tasapainosta johtuen toisin kävi. Sunnuntai iltapäivänä oli tarkoitus avata kisaura ja osallistua joukkuekisaan. Aamupäivällä mä kuitenkin kompuroin nurmirinteessä ja (vanha vaiva) nilkan nivelsiteet venähtivät jälleen. Päätin kuitenkin, että pukukulkueeseen osallistumme, mikä kylläkin oli tyhmä veto, sillä se vain pahensi nilkan tilannetta. Se kipeytyi niin pahasti, ettei kävely enää onnistunut saati sitten juoksu. Onneksi joukkueessamme oli kuitenkin vara-koira (Suuri kiitos Nänsille ja Tuijalle), joten joukkue kuitenkin pystyi osallistumaan kisaan. Ensi vuonna Tuikun rypäle-pennut varmasti näyttää taivaan merkit ja päihittää kaikki :)...Agirotu viikonloppu oli muuten tosi kiva ja oli mahtavaa nähdä Semin sisarruksia (Shiraa, Sampoa ja Blancaa) ja

Tuikku-äitiä sekä Hippi-iskää. Toki ei myöskään saa unohtaa ihania ihmisiä: Saria, Joelia, Esaa, Marikaa, Jaakkoa, Tarjaa, Kirsiä ym. parsonihmisiä, joita täällä päin näkee hyvin harvoin. Siellä tunsi olevansa taas ihminen (eikä hullu parsonin omistaja, joka viskoo lenkeillä koiraansa purkeilla ja heittäytyy kimakan huutavaksi pelleksi, jotta saisi koiransa huomion) ja näki ettei Semi olekaan mikään ylienergiaa pursuava otus, sillä sellaisia palleroitahan kaikki parsonit ovat. IHANIA ja kaikesta innostuvia palleroita...niin ja mikä parasta, Semi käyttäytyi koko viikonlopun todella mallikkaasti, eikä rähinöinyt muiden kanssa. Sain olla todella ylpeä siitä :)...niin ja tuollainen kuva oli meidän paidassa pukukulkueessa ;)  eikös olekkin hieno...paitojen kuvista saamme kiittää Sampon iskää Jaakkoa *kiitos ja kumarrus*

Semin ensimmäinen pidempiaikainen yövierailu...
Semi vietti elokuun alussa viikon mummolassa. Me (Maija ja Jari) kävimme lomailemassa Turussa ja koska matkan aikana kävimme myös laivalla emme viitsineet ottaa Semiä mukaan. Onneksi hoitopaikka löytyi läheltä. Mummo ja pappa (Maijan vanhemmat) ottivat Semin hoitoon muitta mukinoitta ja Semi oli nauttinut oleilustaan mummolasta. Olihan hän saanut nauttia joka päivä piiiitkistä pyöräilylenkeistä (he ovat innokkaita pyöräileen), uimisesta ja eri toteen mummon herkuista. Loppu viikosta oli ilmeisesti alkanut jo vähän ikäväkin tulla, sillä mummon sanojen mukaan Semi oli alkanut roikkua hänessä hyvin tiivisti ja vähän kitissytkin. Kyllä oli ilo korkeimmillaan kun me saavuimme matkaltamme yöllä Semiä hakemaan...iloinen tapahtuma molemmin puolin. 

paluu agilityradalle...
tuli vähän niinku pakosta...seuramme agilityohjaaja kirjoitti minulle sähköpostia, että miten olis lähdemmekö mukaan joukkuepiirinmestaruuskilpailuun, joka järjestetään 21.8 Keminmaassa. Siinä minä sitten emmin ja mietin, koska emme ole paljoa ehtineet harjoitella...no hän sitten sanoi, että joskushan sitä on aloitettava ja niin päätimme lähteä mukaan. (saa nähdä mitä tuleman pitää) Samana viikonloppuna on muutenkin viralliset agility-kilpailut samassa paikassa ja niin päätimme osallistua lauantaina kahteen rataan. Eli näin alkaa meidän kisaura. Aika hurjaa osallistua suoraan virallisiin kisoihin, kun emme ole kertaakaan kisannut edes mölleissä :)

Tänään olemme sitten ollut pitkästä aikaan radalla harjoittelemassa. Onneksi jalkani on ainakin vielä tänään kestänyt (täytyy koputtaa ihan puuta) ja toivotaan ettei haavereita satu. Semi suorittaa esteet jo ihan hyvin. Ongelmia esiintyy lähinnä kepeillä, jotka ei onnistu "nurjalta"-puolelta vielä lainkaan ja renkaassa meinaa välillä mieli tehdä hypätä väärästä välistä. No loppua kohden harjoitukset vain paranivat ja minäkin pysyin Semin vauhdissa vähän paremmin mukana (se kai tässä suurin ongelmamme onkin). Keskiviikkona on sitten luvassa harjoitukset koko pm joukkueen kanssa. Siellä tehdään sitten muutamia lavastettuja harjoituksia, koska Semi karkasi tänään harjoitusten alussa. Se oli kiinni vielä kun viereisellä polulla käveli rantaa kohden tolleri omistajan kanssa. No päätin siinä sitten tehdä ja suunnitella vähän rataa ja pitää Semin tolpassa kiinni, jotta parivaljakko ehtisi kauemmas. Sitten aloitimme harjoittelun. Istutin Semin esteen eteen ja lähdimme liikkeelle...kaikki meni hyvin kunnes saavuimme nurkkaan, jonka vierestä polku menee...Semi suoritti hyppyesteen ja samassa ampaisi polulle koirakon perään...minä huusin ja huusin...pian Semi tulikin takas (ei ilmeisesti löytänyt enää koiraa), mutta tällaista ei saa enää sattua ja sen vuoksi on syytä lavastaa tilanne. Kerron sitten myöhemmin, miten onnistuimme tilanteen lavastamisessa... Mutta...nyt jännitän eniten lauantain kisoja. Toivottavasti jännitykseni laantuu ennen sitä, jottei Semi huomaa hermostuneisuuttani ja kisat menisivät hyvin. Pääasia ja tavoitteemme nyt kuitenkin on vain suorittaa rata kunnialla loppuun...

menestystä Semin suvussa...
7.8. järjestettiin parsoneiden oma erikoisnäyttely, jossa Semin äiti Tuikku teki yllätystempun oli ROP ja voitti koko näyttelyn. Tuikkuhan ei kovasti ole näyttelyitä kierrellyt (vaikka kaunis-neito todistetusti onkin), sillä hän on enemmänkin agility-kenttien kaunotar. Nyt kuitenkin voimme Semin kanssa ylpeillä sen äidin hyvästä menestyksestä myös näyttelykehissä. Myös Semin sisarrukset Shira ja Blanca saivat ERIn kyseisessä näyttelyssä.

Blanca- sisko on myös näyttänyt kyntensä agility-radalla...Viime viikolla Blanca ja Joanna osallistuivat borderterrierikerhon järjestämiin epävirallisiin agi-kisoihin, jossa mölliradalla tuli hylky, mutta 2-3lk:ien radalta mahtavasti 0-tulos ja 2.sija! Hienoa!!

Toivottavasti Semi ottaa äidistään, isästään ja sisarruksistaan mallia niin agi-kentillä kuin näyttelykehissä, niin kyllä kaikilla on aihetta hymyillä :)

 

3.7.2005 EI KAIKKI MAHDU MUUTAMAAN LAUSEESEEN, MUTTA JOTAIN KUITENKIN  MEIDÄNKIN ALKUKESÄSTÄ

No...johtajuusharjoituksia...johtajuusharjoituksia...niitä olemme jankanneet kevään ja alkukesän. Semi tahtoi ärhennellä muille koirille, joten tartuimme taas tilanteeseen ja tiukensimme otetta. En voi sanoa, että ärhentely olisi jo täysin loppunut, mutta vähentynyt se on. Ilmeisesti on nyt aika lavastaa tilanne, kun kunnon tilannetta ei näytä lenkeillä tulevan...ehkä ulkoilemme eri aikaan kuin muut, mutta en tiedä mistä johtuu että törmäämme harvoin lenkillä muihin koiriin. 

Mutta...mukavempiin asioihin. Agirotu viikonloppu on siis edessä. Semi sisarruksineen (lukuunottamatta Lenniä) osallistuu leikkimieliseen joukkuekisaan joukkueella nimeltä "Tuikun rypäle pennut". Sunnuntaina on siis koitos edessä ja kentälle pitäisi Semin kanssa uskaltautua. Valitettavasti emme ole ehtineet harjoittella agia tänä vuonna paljoa, mutta sunnuntaina kuitenkin kisatili aukaistaan ;) Saa nähdä pysyykö koirimus edes kentällä vai millaisen shown se siellä järjestää, mutta varaudumme kaikkeen...

Tulimme juuri tänään saaresta...Mamma ja iskä toimivat vetäjinä neljä päivää kestäneellä nuorten kalaleirillä, jolloin Semi oli tietysti mukana leirikoirana (kuten viime vuonnakin). Semi nautti täysin siemauksin lasten kanssa puuhastelusta (ja lapset tykkäsivät leikkiä energisen ja leikkisän Semin kanssa), uimisesta ja vapaana juoksentelusta, mutta valitettavasti välillä täytyi pitää poikaa kiinni hihnassa, kun leirillä oli pystykorva uros, jonka kanssa Semi ei tullut lainkaan toimeen. Lisäksi jostain ihmeellisestä syystä möreä-ääniset miehet ovat Semin mielestä tosi pelottavia (asialle pitäisi yrittää tehdä jotain) ja niille täytyy haukkua ja murista jos sattuu olemaan irti. Senkin vuoksi Semi oli välillä hihnassa, sillä sitten kun möreä-ääniseen mieheen on käyty varovasti mamman kanssa hihnasta tutustumassa, voi Semin päästä irti. Outoa...liittynee kai johtajuuteen tuokin, joten toivotaan senkin asian vielä korjaantuvan kovan harjoittelun tuloksena. Eipä leirillä vältytty valitettavasti punkeiltakaan...Semin pystiskaveri Halla, joka asuu mummolassa, oli myös leirillä ja sai sieltä niskaansa punkin, vaikka oli punkkipanta. Onneksi emme ole kuitenkaan löytäneet Semiltä vielä yhtään punkkia...exspot oli ainakin tehokas viime kesänä ja toivotaan, että tämä kesä säästytään myös punkeilta exspotin (ja valkosipulin) ansiosta. Saareen meneminen avoveneellä ja sieltä pois tuleminen jännitti hieman Semiä...Alkumatkasta Semi vinkui veneessä, mutta lopussa uskaltautui jo löhöilemään veneenpohjalla ja vetämään sikeitä. Telttailu sujui Semin kanssa ongelmitta. Jokainenhan sen tietää, että parson nauttii kun saa kölliä mamman ja iskän välissä, kainalossa, pään yllä tai jalkojen päällä, vai väittääkö joku muuta?...(tällaista herkkua kun ei kotona saa) ;)

Lopuksi vielä...onnittelut "Qata-serkulle" ensimmäisistä pennuista...pentuja voi käydä ihastelemassa Qatan ja Xsonin sivuilla

20.4.2005 Paljon on tapahtunut... Nyt suoritamme Semin kanssa aktiivista käyttäytymisharjoittelua   huomioimattomuudella ja tiukoilla otteilla  ja mammalla paljon opiskelu kiireitä näin loppukeväästä!

Elikkäs...pikaisesti nyt päivittelen kuulumisiamme! On ollut kovasti hommaa opiskelujen vuoksi ja on toukokuun loppuun asti. Sen vuoksi sivujen päivittelyt ovat jääneet vähemmälle, mutta kunhan aikaa on enemmän lupaan päivitellä aktiivisemmin : D! Nyt kuitenkin jotain tämän hetkisestä tilanteestamme...

Noin kuukausi sitten Semi kävi toko-harjoituksissa toisen koiran päälle. Harjoitukset olivat sujuneet koko ajan ihan hyvin ja olin tyytyväinen Semin suorituksiin. Viimeisenä harjoituksena oli luoksetulo koiran ollessa irti. Tiesin, että Semi kuumentuu kyseisessä harjoituksessa, jos joutuu odottamaan vuoroaan. Niinpä pyysin, että voisimme tehdä sen ensimmäisenä. Suoritus meni hienosti. Ohjaaja piti Semiä kiinni ja minä juoksin karkuun. Huusin Semiä ja ohjaaja päästi Semin irti, joka onnesta ravaten ryntäsi mamman luo. Olin tyytyväinen. Siirryin sivuun ja menin yhden auton taakse, jottei Semi näe muiden suorituksia, koska kuumenee, kun toiset koirat vinkuvat omistajan perään. Eihän se näköeste mitään auttanut, kun ääni kuitenkin kuului. Yritin rauhoitella Semiä ja otin sitä kaulalta kiinni ja silittelin. Jotenkin ihmeellisesti huomasin, että hihnan lukko oli auennut ja samassa Semi jo ryntäsi harjoituksissa olleen mustan uroskoiran (rotua en tiedä, snautseri?) päälle. Juoksin perään ja sain onneksi repäistyä Semin irti nopeasti, eikä mitään ehtinyt tapahtua. Niskasta kannoin Semin autoon ja koppaan, rangaistukseksi huonosta käytöksestä. 

Lisäksi lenkit ovat jonkin aikaa sujuneet todella heikosti. Koirille täytyy aina rähistä ja joskus myös ihmisille. Siispä huomasimme...taas on johtajuudessa ongelmia ja päätimme tarttua ongelmiin ajoissa. Samanlaisia ongelmiahan on nyt ilmennyt muillakin Semin sisarruksilla, kuten Sampolla. Sampo on onneksi päässyt koirapsykologi Pertti Vilanderin ja pentujen kasvattajan Sari Puusaaren ohjeilla todella hienosti asioissa eteenpäin, joten me suoritamme nyt samaa tekniikka kuin hekin. Noin vuosi sitten, Semin ollessa vielä pentu, suoritimme samankaltaista ohjelmaa ja käytöstä. No ensimmäinen viikko (jolla nyt olemme) emme anna Semille huomiota, muuta kuin ruokaa annettaessa ja lenkille lähdettäessä ja lisäksi lenkeillä ei on kova ei. Jos rähinä ei lopu EI-sanalla ja remmistä nykäisyllä otamme käyttöön räminäpurkin. Voit lukea lisää räminäpurkin käytöstä Pertti Vilanderin Koiraneuvola sivujen keskustelupalstalta. Viikottain ohjelma hieman muuttuu ja koko ohjelman täysin suoritettuamme pitäisi Semin käyttäytymisen olla hieman parantunut. Toki tiukkaa linjaa noudatetaan koko Semin elämän ajan, sillä parsoni on kova koira ja kokeilee helposti aina välillä, kuka on johtaja. Linjasta ei auta lipsua, sillä silloin on pieni "valkoinen piru" irti ja sitähän ei kukaan halua. Olemme nyt kolmen päivän jälkeen jo huomanneet Semissä pieniä muutoksia: Se ei enää edes yritä vetää lenkillä ja Jos koira tulee toisella puolella katua vastaan, ei se hauku tai rähise sille, katsoo kylläkin. Toivotaan että saamme tällä ohjelmalla parannuksia aikaan ja voimme innolla aloittaa pian alkavan agilityn jatkokoulutuksen ;) Hyvää kevättä kaikille!

 

7.3.2005 1.sija Veeti Awardissa

Aivan ihanat värit! Etusivulla on mukavasti tekstiä ja Semistä on myös paljon kirjoitettu. Harrastukset osiossa on jokaisesta "lajista" juttua. Osion kuvat ovat myös kivoja, niihin liittyvät tekstit mukaan lukien. Kuvagalleriassa on sopivasti kuvia. Puuhapäiväkirjassa on paljon juttua ja osiota on päivitetty myös hyvin. Kavereitakaan ei sivuilta ole sivuilta unohdettu. Jokaisesta jotain ja mukavat kuvat. Linkkejä ja bannereita on myös paljon.

Tällaiset kommentit olimme saaneet Veeti awardissa...Kiitoksia palkinnosta ja kommenteista sekä Veetille että Kaisalle :) Päivittelen sivuja lisää, kunhan tässä hiihtolomalla kerkeän. Kerron eilisistä toko-treeneistä, jotka menivät taas todella putkeen...on se vain vekkuli koira toi Semi ;)

27.2.2005 Uusia kavereita, uusi puku ja tokotreeneissä aktivointia

Pitkästä aikaa...On paljon tapahtunutkin parinkymmenen päivän aikana. Aloitetaan vaikka Semin uusista kavereista.

Semi on saanut uuden koirakaverin, kiinanharjakoira Wilman. Wilma on noin viiden kuukauden ikäinen, iloinen ja hieno neiti, joka kuitenkin hieman pelkää muita koiria. Sen vuoksi Wilmalle on yritetty löytää uusia koirakavereita...ja sellainen löytyikin yllättävän läheltä. Olemme Wilman omistajan Paulan kanssa olleet jo lapsena kavereita ja nyt jälleen enemmän tekemisissä. :) Tapaamisissamme Semi haluaisi kovasti leikkiä Wilman kanssa, mutta Wilman arkuudesta johtuen Wilma käpertyy yleensä äidin ja isän jalkoihin tai syliin, joten Semi saa vain haistella ja nuuskia ihanan hajuista Wilma-neitiä. Ulkoilessa olemme yleensä pitäneet molemmat koirat kiinni, koska Wilman säikähtäessä ei ole varmuutta mihin se juoksisi. Kerran päästimme kuitenkin molemmat irti jäällä ja Wilma juoksi heti Paulan jalkoihin ja pelkäsi. Se ei alkanut leikkiä Semin kanssa, josta Semi suuttui ja yritti haukkumisella komentaa sitä leikkimään. Päätin ottaa Semin kiinni ja Wilman annettiin juosta vapaana. Tarkoitus on kuitenkin yhä treffata ja totuttaa Wilmaa Semiin ja muihinkin koiriin. Toivotaan vain että Semistä ja Wilmasta tulisi hyvät kaverukset, jotta saisimme uusia leikki- ja koirapuistokavereita. Ystäviähän ei koskaan ole liikaa :)

Viikko sitten kävimme Semin kanssa lenkkeilemässä Tornion ulkoilualueilla borderterrieri Pepin ja hänen omistajan Annen kanssa. Olihan se hassun hauska reissu. Peppi ei kuulema kovasti välitä leikkiä muiden kanssa ja Semi sitä vastoin haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. No kaksi itsepäistä terrieriä kohtasivat, joten lenkki oli täynnä haukuntaa ja juoksua. Semi haukkui Pepille, jotta tämä olisi lähtenyt leikkimään ja Peppi haukkui takaisin, jotta Semi lopettaisi sen piirittämisen. No lenkki mentiin sitten koirien haukkuessa (ei onneksi ihan koko aikaa) ja lumessa rämpien, sillä juuri oli satanut lunta, eikä metsässä näkynyt lainkaan moottorikelkkojen jälkiä, joita pitkin Anne ja Peppi olivat edellisenä päivänä kulkeneet. Muistoksi lenkistä kuitenkin jäi hyvä mieli ja väsynyt koira, niin ja tottahan toki tuo upea takki, joka Semillä on yllä viereisessä kuvassa. Kiitokset hienosta takista Annelle (ehkä kesällä tilaamme sinulta farkku takin ;)). Tämä vuorattu tuulitakki on kuitenkin tullut jo tarpeeseen täällä Kemin pakkasissa ja tuulen tuiverruksissa. Ja kuten sanottu...kippurahäntä pitää hyvin peräpään paikallaan ;) ja kokokin on nyt juuri sopiva...KIITOS ja kumarrus! 

Tänään oli sitten vuorossa jälleen kerran toko-treenit Tornion hallilla. Pari edellistä kertaa on mennyt ihan pyllylleen, kun Semi ei jaksa keskittyä paikalla olemiseen. No tänään sitten otin mukaan Semin kopan ja viltin ja päätin, että laitan Semin koppaan, mikäli pitkiä odotusaikoja tulee. Yllätys yllätys tänään ei sitten tokoiltukaan, vaan oli vuorossa aktivointi kerta. Ohjaaja oli laittanut eripuolille hallia pisteitä, joissa jokaisella oli jokin temppuilu tai aktivointi vinkki, jota koiran kanssa pystyi harjoittelemaan siellä ja myöhemmin myös kotona. Siitäkös Semi nautti :) Oli pujoittelua (agi-kepeillä), namujen etsintää, kierimistä, peruuttamista, maitopurkkien ja wc-rullien repimistä, roskien keräämistä yms. Tällaisesta juuri meidän Semi nauttii. Se suoraan sanottuna hymyili, kun sai näyttää mitä kaikkea osaa, sillä osahan näistä tempuista on Semille tuttuja. Tarkoitus on kuitenkin vielä harjoitella kotona roskien keräämistä (siitähän on äidille ja iskällekin hyötyä) ja peruuttamista, sillä hyvään alkuun päästiin jo näissä harjoituksissa. Tänään ohjaajamme antoi myös pientä palautetta, kun olemme nyt puoli vuotta käyneet kyseisissä harjoituksissa. Semistä hän sanoi jotenkin näin: " Semi on nopeasti oppiva ja älykäs koira, jolla riittää intoa harjoitella ja on potentiaalia lajiin kuin lajiin. Ei kyllästy harjoitteluun ja selvästi nauttii puuhastelusta." Ongelmaksi Katja mainitsi koiran hallinnan. Meidän täytyy harjoitella sitä, jotta voimme osallistua jatkossa toko- ja agi-kisoihin, joissa koira täytyy olla irti. Semi mielellään juoksisi toisten koirien luo, mikäli mitään ei tehdä ja alkaa helposti haastaan riitaa, jos menemme liian lähelle "ikävää" koiraa. Eli minun täytyisi saada Semiin parempi hallinta. Katjan neuvosta olen nyt miettinyt kunpaa strategiaa alkaisin noudattaan...Eli palkitsenko Semin aina lenkilläkin kun se kääntää huomionsa minuun muiden koirien vastaan tullessa (eli baari auki/baari kiinni taktiikkaa), joka johtaisi siihen, että äiti on aina se kiinnostavin ja houkuttelevin, kun on muita koiria lähellä vai käytänkö kovempaa rankaisua kuin nykyään. Kun nykyinen EI- sana ei tunnu riittävän, joten puuttuisin aina todella voimakkaasti mikäli Semi karkaa muiden koirien luo tai yrittää alkaa rähinöimään. Taidan käyttää baari auki/kiinni taktiikkaa ja lisäksi kovemmin rankaista, mikäli rähinä alkaa, vai onko joillakin hyviä neuvoja?! Sen vielä Katja sanoi lopuksi: "Kun saamme hallinnan kuntoon, on meillä vain taivas rajana siihen, kuinka korkealle voimme päästä" ;)

Niin tuosta temppuilusta ja aktivoinnista vielä...Semi on oppinut uusia temppuja (jotka pitäisi muistaa lisätä myös temppukokoelmaan). Se osaa laittaa oven kiinni käskystä ja antaa pusun sekä myös peruuttaa, jonka se oppi tänään. :) Nyt pitää harjoitella tuota roskien/lelujen keräämistä koriin...

6.2.2005 Keskittymisvaikeuksia

Huh huh...olipas taas treenit!! Välillä täytyy ihan pysähtyä itse ja miettiä, mitä tein väärin. En tiedä, onko syynä Semin himon kohteet eli agility-esteet hallin reunoilla vai jokin muu, mutta tänään tokoilu-treenit menivät ihan keskittymisen harjoitteluun ja myöskin mamman hermojen kasaamiseen. 

Semi oli jo hallille mentäessä jotenkin hieman ylivirittynyt. Se vinkui ja veti hihnassa kohti hallia, kun nousimme autosta. Tiesi siis selvästi, mihin olimme menossa. Vetäjän paikalle sitten saavuttua pääsimme sisään ja aloitimme treenit. Aloitimme siis ihan perusjutuilla...seuraamis- ja käännösharjoituksilla. Semi riekkui ja pomppi eikä jaksanut lainkaan keskittyä katsekontaktin pitämiseen saati sitten seuraamiseen. Se olisi halunnut mennä vain suorittamaan agiesteitä, joita hallissa on ympäriinsä. Niinpä teimme ohjaajan neuvosta käännöksiä oikealle ja vasemmalle ihan paikallaan eikä liikkeestä. 

No koko harjoitukset sujuivat sitten samaan malliin Semin hieman hypähdellen ja hallimattoa nuuskien. Tuntui että minä olen vain ilmaa ja sanani puhalsivat tuulen lailla Semin korvista läpi. Yhtenä harjoituksena oli sitten luokse tulo. Semin ja minun vuoro oli viimeisenä ja voi ei. Ette usko, minkä konsertin poika nosti, kun muut juoksivat hallissa ennen sitä ja saivat mennä juoksevan emännän perään tuhatta ja sataa, mutta Semin piti vain odottaa. Odottaa meidän vuoroa. Siitä ei meinannut tulla mitään. Se ulisi ja haukkui ja halusi mukaan muiden juoksuun. Onneksi koitti sitten meidän vuoro ja Semi sai palkkion...pääsi juoksemaan mamman perään ja muiden korvat säilyivät ehjänä. Luokse tulo sujui tänään siis ongelmitta ;)...edes jotain positiivista. Tämä harjoituksen jälkeen ohjaaja sanoi meille harjoitukseksi kuitenkin sen, että Semi ja minä menisimme laidalle katsomaan (kuva yllä), kun muut harjoittelevat, sillä Semillä ei tunnu lainkaan olevan odottamisen taitoa. Sen pitäisi heti päästä itsekin mukaan tekemiseen. Kotona se kyllä jaksaa odottaa, mutta ei missään harjoituksissa, missä on muita koiria. Siispä harjoittelemme odottamista jatkossakin. Hyviä neuvoja odottelun-taitoon kaivataan!?! ;) 

Kemiin palattuamme, kävimme ensin mummolassa, jossa Semi jo simahti. Nyt kotiin tultuamme poika nukkuu autuaasti tuossa vieressäni. Ilmeisesti treenit olivat sille henkisesti hyvin raskaat ja nyt on sitten aika levätä. Ennen ensiviikon sunnuntaita pyrimme harjoittelemaan tottelevaisuutta erilaisilla paikoilla...koirapuistossa, metsässä, lenkillä yms. ja toivon, että jokin toisi takaisin Semille keskittymisen- ja odottamisentaidon.   

30.1.2005 Agilityä ja rokotuksessa käynti

Tosiaan...piti jo viime sunnuntaina päivittää kun jäimme tokon jälkeen agilitaamaan ja kertoa siitä, kuinka hienosti meillä meni. No kerronpa nyt... Semi nautti hommasta täysin rinnoin. Suoritimme aluksi keppejä, sitten puomia ja A:ta ja sitten myös hyppyjä sekä Semin lempparia putkea. Keppejä suoritimme vain 6:lla kepillä. Ne täytyy suorittaa todella hitaasti, sillä Semi muuten häsyää eikä mene joka välistä. Kontaktit puomilla ja A:lla meni tosi hyvin nakkien avulla...ja putkessa ja hypyissä ei ongelmia ollut lainkaan. Suurimpana ongelmana tällä hetkellä taitaa olla huono ja osaamaton ohjaaja. Annan käskyt liian myöhään, jolloin Semi kerkeää hermostua ja alkaa haukkua...siis omaan ohjaamiseen täytyy nyt panostaa oikein kunnolla niin pikku hiljaa hyvä tulee :) niin ja haluan vielä mainita siitä, että koskaan ei ole Semi ollut 1½ tuntia kiinnostunut vain minusta...kontakti meillä oli siis todella hyvä viikko sitten. Semi oli irti hallissa koko ajan (hallissa ei kyllä ollut sillä hetkellä muita kuin me ja Semin serkkupoika Soni ohjaajansa Aneten kanssa), eikä sillä kiinnostanut siellä mikään muu kuin se mitä minä sille sanoin...seurasi uskollisesti liikkeitäni ja esteeltä toiselle siirryttäessä. En olisi uskonut että se jaksaa niin kauan olla keskittyneenä vain minuun ja agilityyn. Täytyy olla vain tyytyväinen.

Tänään olisi myös ollut treenit Torniossa, mutta ilma täällä Kemissä ja Torniossa on todella kauhea. Niin kova sumu ettei eteenpäin näe ja myrsky ja lumipyry. En siis uskaltanut lähteä ajamaan Tornioon.

Ai niin....torstaina käytimme Semiä eläinlääkärissä myöhästyneessä 1-vuotis rokotuksessa. Eläinlääkäri tutki ensin hampaat, korvat ja kuunteli muutenkin Semin elimistöä. Semi antoi rauhassa kaiken tehdä ja ei pyristellyt lainkaan. Mutta...eläinlääkärin ottaessa piikin esiin alkoi Semiä pelottaa...halusi tulla vain syliini. No otin Semin etupään syliini ja eläinlääkärin avustaja piti takapäätä paikallaan jolloin lääkäri sai laitettua rokotteet. Ei se murissut, eikä vinkunut yritti vain pyristellä pois. No hienosti se lopulta meni :)

Keskiviikkona pääsimme muuten jäseniksi Kaikenkarvaiset otukset web-rinkiin. Käykää kurkkaamassa ketä muita rinkiin kuuluu. Löytyy todella kivoja sivuja :)

20.1.2005 Sähköpostilinkki toimii nyt!

Semi-sivulla oleva linkki minun sähköpostiini toimii nyt. Osoitteesta puuttui vain yksi alaviiva :) Vähästä se on tämä tietokonekieli kiinni. Kiitos joka tapauksessa Nannalle, joka ystävällisesti ilmoitti asiasta. Tuskin olisi itse tullut kokeiltua kyseistä linkkiä, sillä harvemmin sitä itselleen sähköpostia kirjoittelee ;)

Semi on taas kiltti ja ihana vinkumaton uros parson. :) Ei ole eilisen jälkeen vinkunut lainkaan ja kun eilen käytin sitä illalla vielä koirapuistossa niin totteli Semi jälleen kuin unelma. Se on vaan nuo hormonit, jotka välillä pistävät meidän pojan pään sekaisin.

19.1.2005 Voi...ne ihanat nartut!

Tällaisina päivinä mietin, miksi olemme laittaneet uros koiran. Semi  vinkuu ja vikisee ja katselee ikkunasta ulos. Haikailee siis selvästi jonkun hyvän tuoksuisen nartun perään. Lenkillä ei mikään muu kiinnosta kuin maassa olevat hajut ja mun ja Jarin sanat ovat täysin merkityksettömiä. Puhummeko siis seinille?!? Eilen ollessamme koirapuistossa olivat hajut aivan ylivoimaisen hyviä. Ei edes muut koirat kiinnostaneet Semiä kun tuoksut olivat NIIIIN  ihania. Pääsipähän Semi luikahtamaan puiston väärälle puolellekin, mutta kun menin piiloon tuli sillä kova hätä, että mihin mamma hävisi. Niinpä se juoksi takaisin vikkelästi puistoon ja etsi minut! :)

Tulevana sunnuntaina olisi tarkoitus jäädä Semin kanssa tokon jälkeen agilitytreeneihin. Vähän aletaan palauttaan muistiin sitä, miten mennään esteitä ja kuinka suoritetaan pieniä radan pätkiä. Olen melkoisen varma, että Semi käy taas ihan kuumana kun pääsee suorittaan esteitä. Joskus olemme tokotreenien lopussa menneet keppejä ja putkea ja Semi on aivan innoissaan...On meillä sit mahtavan yhteistyöhaluinen koira, vaikka se nyt tälläkin hetkellä tuossa vieressä vinkuu...ne himputin nartut ;) 

16.1.2005 Hallitreeneissä taas

Tänään olimme jälleen tokoilemassa Tornion hallilla. Hienosti meni harjoitukset ja olin aivan yllättynyt Semin hyvästä käyttäytymisestä, vaikka ei pitkään aikaan olla käyty ison koiralauman keskellä harjoittelemassa. Ei tullut lainkaan rähinöitä muiden koirien kanssa, vaikka harjoitusten alussa Semistä oli selvästi huomattavissa eräänlainen hermostuneisuus ja jännitys. Siispä 10 pistettä Semille hyvästä käytöksestä :)

Tämän päivän harjoitusten pääkohtina olivat lähinnä nopea maahanmeno liikkeestä sekä puukapulan käsittely. Maahnanmeno sujui ihan kohtuudella, kun minä kuljin selkäedellä ja olimme Semin kanssa kasvotusten, mutta sivulla seuraamisesta Semi ei vielä osaa mennä maahan käskystä. Katselee vain hölmistyneenä että mitä toi tuossa höpisee...nythän seurataan :) Siispä harjoittelemme maahanmenoa tulevalla viikolla. Puukapulan käsittelyssä on vielä PALJON harjoiteltavaa, äipän töppäilystä johtuen. Kaksi palkkausta väärään aikaan :( Eli Semi ottaa kapulan kyllä hyvin suuhun, mutta pudottaa sen lähes heti pois tai ellei pudota alkaa se jytystelemään sitä takahampailla. On siis alettava harjoittelemaan naksuttimen kanssa ja vain hellävaraisesta puukapulan pitämisestä naksu ja palkka

 

5.1.2005 Uusi vuosi ja uudet kujeet
Vuosi 2005 on lähtenyt ihan kivasti käyntiin täällä pohjoisessa, mitä nyt hieman pakkasta on välillä ja tuuli puhaltaa kylmästi. Tuulesta tulikin mieleen, kuinka tuo Semi käyttäytyy hauskasti kovassa viimassa. Vastatuuleen tulee aina juosta pää kolmantena jalkana. Rauhassa ei voi lainkaan lönkytellä vaan täysillä tuulta päin. Luulekohan Semppuli, että se ei pääse eteenpäin vastatuulessa ellei mene täysillä?!? Hih, hassu veijari toi meidän poika.
Joulupukkikin kävi, mutta jätti lahjat Semille kuusen alle, sillä 6 koiraa kerralla ei olisi mahtunut mummolaan sisälle, kun vieraita oli muutenkin paljon. Koirat olivat siis pukin käynnin aikana ulkona. Paketista Semi löysi luita ja kumisen vetolenkin, joka ainakin vielä on ehjänä ;) Kilttinä oli siis poika ollut kuten myös äippä ja iskäkin :)

Uudenvuodenaaton Semi oli mummolassa Tervaharjulla, kun äippý ja iskä olivat ystävien luona ampumassa raketteja. Pientä pelkoa oli ollut Semissä havaittavissa, mutta ei mitään hysteeristä. Mummo oli käyttänyt Semiä klo 21 aikaan lenkillä ja kun raketti oli räjähtänyt lähettyvillä oli Semi pompannut nopeasti mummon olkapäille. Muuten lenkkeilyt ja oleskelu sisällä Hellun ja Hallan kanssa oli sujunut oikein rauhallisesti, mitä nyt äippää ja iskää oli vähän ikävä :)
Muutama päivä sitten kävimme Semin kanssa lenkillä läheisessä pururadalla/puistossa. Semi oli tapansa mukaisesti meillä irti ja huomasi nopeasti katoksen alla harakan. Ajoi sen sieltä puuhun ja rupesi haukkumaan sitä. Juolahti vain mieleen, että olemmeko ostaneetkin pystykorvan parsonin sijasta?! :)
Viimeksi kerroin että meillä on 2.1 tokossa "mölli"-kisat... no emmepä tietysti päässetkään sinne. No suuntaamme tokoiluhallille nyt sitten tulevana sunnuntaina. Saas nähdä mitä on poitsulla mielessä sitten... muistuuko mieleen kuinka hallilla pitää käyttäytyä, jotta äipältä saa herkkuja ;)...palailemisiin!! Niin ja hyvää jatkoa kaikille vuodelle 2005!!!

7.12.2004 Parson-pojan riemukasta peuhaamista lumessa
Voi sitä ilon päivää kun lumi satoi. Semi todellakin nauttii lumesta. Se taitaa muistaa sen lapsuudesta ja tuntee sen enemmän omakseen kuin kesäisen nurmen, sillä en ole koskaan nähnyt sen noin iloisesti telmivän ympäriinsä kuin mitä se lumessa tekee. Lumi on todellakin ykkösjuttu Semille nyt. Se sukeltelee hankiin niin ettei koirasta jää pinnalle kuin peräpää, pomppii ilmaan neljällä tassulla kuin kenguru
(näkemisen arvoista ;)), lumipallot ovat must juttu myös ja voih... kuinka ne tyttöjen pisut tuoksuvatkaan niin ihanalta valkoisessa hangessa. Ainut huonopuoli lumessa on, että joskus pienen pojan tassut meinaavat kovalla pakkasella paleltua, mutta onneksi on keksitty tossut (kunpa mamma muistaisi aina laittaa ne pojalle jalkoihin), joihin löydät hyvät ohjeet Pepin ja Pyryn sivuilta.
Hallitokoilu on nyt joulutauolla ja odotamme innolla tammikuun 2. päivää jolloin pääsemme taas tokoilemaan lämpimään halliin. Ai niin silloin on myös epäviralliset möllikisat...:) saas nähdä kuinka meidän vilkreenillä "kisat" menee. Olemme harjoitelleet juttuja myös nyt joulutauolla ja ihan kivasti ne sujuvat, mutta täyskäännöksessä on vielä paljon harjoittelemista.
Semin ja sisarusten synttäritkin oli ja meni, kuten myös nimpparitkin (joista mamma ei edes tiennyt, kiitos Kaisalle onnitteluista ja samalla myös muistutuksesta). Synttärilahjaksi Semppuli sai Hippi-iskältä ihanan köyden (joka muuten on tosi hyvä lelu harjoituksissa) ja mammalta ja iskältä herkkuluun... kuvia synttäreistä tulee sivuille myöhemmin.
Iloinen uutinen... Semin kasvattaja Sari synnytti joulukuun alussa pienen poikavauvan. Onnittelut äidille ja isälle sekä karvaisille isosiskoille! :)
Nyt jäämme odottelemaan joulua ja uutta vuotta. Kiva nähdä, mitä Semi sanoo joulupukista ja lahjoista...

HYVÄÄ JOULUA kaikille koko meidän perheeltä ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2005!

14.11.2004

Tänään Semi kävi ensimmäisissä halli-treeneissä. Tai voiko sitä nyt halliksi kutsua... Betonitalo, jossa lattia huopaa ja eteismattoa. Joka tapauksessa. Kaikki sujui alkuhermostuneisuutta lukuunottamatta hienosti. Kaikuminen ei niinkään pelottanut Semiä, mutta sai sen pikemminkin villiintymään ja hermostumaan. Sain kuitenkin omalla rauhallisuudellani pojan rauhoittumaan ja treenit sujuivat kuta kuinkin hyvin. Ei ollut murkkuikäisellä aikaa rähinöidä muiden kanssa eikä tuijotteluista tarvinnut kantaa huolta, kun mammalla oli niiiiiin ihanat herkut (nakkia ja hirvenlihaa) taskussa. Luokse/tännetuloa, seuraamista ja vierelle/sivulletuloa harjoiteltiin. Tännetulo sujuu jo mainiosti ja seuraaminenkin katsekontaktin kera ihan kivasti. Nyt harjoitellaan kotiläksynä seuraamista käännöksissä ja vierelletuloa ilman käsiohjauksia. Saa nähdä kuinka on poju edistynyt, kun viikon päästä taas matkaamme Tornion hallille harjoituksiin.

Ilmat Kemissä ovat olleet todella myrskyisät ja pakkasen poikastakin on ollut ilmassa. Semi nauttii kuitenkin tuulesta, kun saa juoksennella lentävien lehtienperässä eikä pikku pakkaset ole vielä poikaa hidastaneet. Nyt juuri (kun istun tässä koneella) sataa todella paljon lunta (ensilumi) ja innolla odotan mitä Semi tuumaa lumesta... muistaako lapsuuden kokemukset siitä, vai temmeltääkö se lumessa kuin innostunut pieni lapsi konsanaan... Saas nähdä :)