roosa.gif (723 bytes) apostolisesti: afterit
viikon motto: mitä se on
valitut palat: lehtileikkeet

 

Esa Saarinen -- Onnelliset ihmiset tuottavat eniten
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

roviiva.gif (1068 bytes)
Cloverapilaset

Sunnuntai 22.3.1998 , klo 21.43

perinteisesti työhön liittyy nujertavuuden näkökulma niin itsestään selvänä, että ihmisten on vaikea ensin edes tajuta, että työhön voisi liittyä onnellistumisajatuksia. Niinpä paras strategia on yleensä vain selvitä niin hyvin kuin voi. Jos joku sitten laittaa itsensä likoon, siitä ei tule kiitosta, vaan nujerrusta ja nöyryytystä juuri siksi, että hän teki sen.
valtaosin työyhteisöt, myös menestyvät, elävät nöyryytyksen ja pelon kulttuurissa. Ihmisillä on pitkät muistihistoriat erilaisista nöyryytyksistä, koulu on antanut useille siihen oman osansa. Niinpä ihmiset rakentavat erilaisia selänvarmistussysteemejä siinä pelossa, että nöyryytys taas toistuu, ja vetäytyvät roolin taakse. Se ei kuulu meille, on tuttu lause. Asiahan voi kenties vielä muodostua ongelmaksi, nöyryyttää taas kerran. john.gif (14076 bytes)

muutoksen aikana ja muutoksen kulttuurissa myös ihmisiltä vaaditaan kykyä jatkuvaan muutokseen. Se edellyttää uuden oppimista. Ihmisen haluttomuus muutokseen ja oppimiseen voidaan tehdä ymmärrettäväksi: monelle oppiminen tarkoittaa nöyryytykselle alistumista - koulut ja oppimisympäristöt ovat olleet nöyryytyksen näyttämöitä. Olisikin jo aika siirtyä näkemään oppiminen kasvamisena, joka rakentaa ihmistä. Ei niin, että ihminen asetetaan idiootiksi ja kaadetaan päähän tietoa.
jokainen haluaa kukoistaa, mutta ei yleensä koe saavansa siihen ympäristöltään mahdollisuutta. Siispä, koska toisten anteliaisuus on vähissä, jokainen väistämättä pihtaa myös omalla kohdallaan siinä, miten paljon myönteisyyttä, iloa ja onnea luo ympärilleen.
traagista tässä on, että asiakkaalta otetaan pihtaamisen kulttuurissa takaisin niin paljon kuin voidaan. Eli toisin sanoen, hänelle ei anneta sitä ekstraa, mikä hänelle itse asiassa asiakkaana kuuluisi. Eikä kukaan huomaa mitään, vaan kaikki sujuu niin kuin tavallisestikin. Kukaan ei huomaa, koska kukaan ei tiedä, mitä se ekstra olisi voinut olla. Asiakas ei voi yllättyä positiivisessa suunnassa. Voidaan väittää, että tämä on looginen ja väistämätön seuraus nöyryytyksen ja latistuksen kulttuurissa. Se, joka kituu, ei tuota onnellisuutta. Onnellisuuden prosessissa ihminen voi antaa sitä muillekin. Jos onnellisuus toteutuu, siitä seuraa myös tyytyväsisiä asiakkaita ja tuloksellisuutta.
hankalinta koko prosessissa on se, että kukaan ei valitse nöyryytyksen kulttuuria tietoisesti. Siihen ikään kuin solahdetaan. Sen seurauksena esimiehet eivät myöskään voi ottaa alaistaan vakavasti tasavertaisuuden hengissä, elleivät erityisesti keskity siihen. Tämä on esimiestyön kannalta vakava asia, sillä tasavertaisuuden henki elää suomalaisessa kulttuurissa vahvana.
suomessa ei vielä ole luokkarakennetta kuten esimerkiksi muissa euroopan maissa ja tasavertaisuuden henki elää suomalaisissa sydämissä. Siksi nöyryytys tuntuu täällä erityisen pahalta. Tasavertaisuuden henki tarkoittaa, että ihmiset otetaan vakavasti ja heitä kohtaan osoitetaan aitoa ja vilpitöntä kiinnostusta.

Bartholomaeus kertaa Opserverin irvit Thomas -- Puun ja kuoren välissä
Copyright © Cloverapilaset 1999
 
HYPER! KLIK!