james.gif ( 3021 bytes) lehtileikkeet: etusivu
viikon motto: hakusivu
kestoviisaudet: hakemisto

 

Sosiaalisten kustannusten laskenta närkästyttää?
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

javiiva.gif (1139 bytes)
Cloverapilaset

Keskiviikko 28.10.1998 , klo 17.22

Arvot toteutetaan maksullisena virkatyönä?

    Perin hämmästyttävää on, jos jo pelkkä sosiaali- ja terveyspoliittisen toiminnon kustannusten laskeminen herättää pyhän närkästyksen. Humanistit eivät kaiketi halua käydä arvoksekustelua? Ei (!) Aivan samalla raivolla kuin neuvostoliittolaisen tehtaan tuotantopäällikkö vastusti toimintopohjaista kustannuslaskentaa, nämä humanistit vastustavat hyvinvointipalvelujen kustannusten täsmällistä erittelyä. Kustannustietojen kauhistelu on moraalista selkärangattomuutta - haluttomuutta tunnustaa, että arvot toteutetaan - maksullisena - virkatyönä. Arvokeskustelussa on lyötävä rahat pöytään?

Kriisiyhtiön tervehdyttäminen alkaa yleensä tiukalla kustannuslaskennalla. Jokaisen yksikön, tuotteen ja toiminnan aiheuttamat kustannukset lasketaan niin tarkasti kuin mahdollista. Saatu kustannustieto tuodaan sitten strategisen päätöksenteon pöydälle. Alkaa arvokeskustelu: - mitkä tuotteet ja toiminnot tuottavat voittoa, mitkä kantavat kustannuksensa ja mitkä elävät muiden siivellä. Kahden jälkimmäisen kohdalla asetetaan sitten kysymys, onko niillä jotakin strategiaan, imagoon, tulevaisuuteen tai muihin tekijöihin liittyvää arvoa, jonka takia niitä kannattaa rahoittaa yhteisestä potista.

Arvokeskustelua ei voi käydä ilman kustannustietoja, koska yhtälössä on kaksi puolta: - se jokin arvokas - ja sen kustannukset. Arvon täytyy olla kustannuksia korkeampi. Arvojen tärkeysjärjestyksen määrää se, kuinka monta yksikköä voittoa, strategista asemaa, huolenpitoa, laupeutta tai moraalia per markka - kukin toiminto tuottaa. Kustannuksilla on kantokyvyn määräämä katto; - arvokkaan rajat asettaa vain mielikuvituksen puute. Teollisuudessakaan kukaan ei rakasta kustannustietoja. Kirkonmiehellekin on paljon rumempaa puhua rahasta kuin klitoraalisesta orgasmista tai anaalisesta seksistä. Jos vammaisena syntyneen lapsen hoito tapahtuisi rahatalouden ulkopuolella, eikä kukaan nauttisi palkkaa näitä asioita hoitamalla - ja hallinnoimalla - keskustelun voisi aivan hyvin riisua rahasta. Mutta kun hoito tapahtuu budjetteja kuluttavien organisaatioiden kautta, hinta voidaan aivan hyvin laskea.

Kun kustannuspuoli jätetään arvokeskusteluista pois, vältetään kaikki vaikeat kysymykset. Puhutaan sosiaalioperaattioiden inhimillisestä välttämättömyydestä - ja hankitaan samalla takakautta vapaa pääsy veronmaksajan kukkarolle. Hyvien asioiden määrä on rajaton, budjetti on rajallinen. Arvokeskustelussa ei siis ole tarjolla sitä raukkamaista ulospääsytietä, että nostetaan sitten vaikka veroja. Kustannustietojen kauhistelu on aivan yksinkertaisesti moraalista selkärangattomuutta - haluttomuutta tunnustaa, että arvot useimmiten toteutetaan maksullisena virkatyönä - että jos panemme rahaa johonkin tarkoitukseen niin sitä samaa rahaa ei voi panna johonkin toiseen tarkoitukseen.

Kustannusten julkituonti ei mitenkään vielä merkitse, etteikö vammaisena syntyneitten lasten hoitoon oltaisi valmiita satsaamaan rahoja. Onhan itse asiassa globaalisesti katsottuna aivan fantastista, että ennen Pirkanmaan paljastuksia - ihan tietämättämme - kasvottomat byrokraatit ovat sijoittaneet haltuunsa uskottuja varoja - näinkin paljon - näin hyvään asiaan - eikä esimerkiksi omaan taskuunsa. Eihän vielä sen toteaminen, että jokin asia maksaa merkitse, että se olisi vain ja ainoastaan tuon summan arvoinen. Tiedämmehän jo markkinapohjaisen hinnoittelun oppikirjasta, että asiakkaan maksuhalukkuuden ja tuotantokustannusten välille voi olla vaikka minkälainen rako. Jos olemme valmiita panemaan 1,7 miljoonaa jonkin vammaisuuden hoitoon, niin sehän merkitsee sitä, että asian arvoksi mielletty summa on tätä suurempi. Kustannustietojen pimittäminen on moraalisten valintojen laistamista. Arvokeskustelussa on lyötävä rahat pöytään.


Copyright © Cloverapilaset 1999