james.gif ( 3021 bytes) lehtileikkeet: etusivu
viikon motto: hakusivu
kestoviisaudet: hakemisto

 

Iätön työ - uuden perhesarjan lapsipääosassako?
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

javiiva.gif (1139 bytes)
Cloverapilaset

Keskiviikko 11.8.1999 , klo 19.09

Synkät tyyppikuvat: Salainen ikä ~ paras ikä?

    Iän voisi oikeastaan julistaa tietosuojan piiriin, sillä se kertoo hyvin vähän ihmisestä tai hänen asenteistaan. Eikä se kerro ihmisen työkyvystäkään juuri mitään?

Hyvin usein esimerkiksi ajatellaan, että tuottavuus laskee iän myötä. Asia ei todellisuudessa ole niin. Joissakin tehtävissä tuottavuus laskee - joissakin se nousee. Fyysistä kuntoa vuodet tietysti verottavat, mutta ne vahvistavat useimpia henkisiä ominaisuuksia. Mittauksissa suomalaiset silti kokevat, että heidän työkykynsä laskee selvästi iän myötä. Vaiva on tyypillinen ja johtuu siitä, että meillä on negatiivinen ikäasenne - ihmisten mielikuvat vanhenemisesta ovat synkkiä.

Joukkopako ennenaikaisille eläkkeille, vino ikärakenne ja lama nostivat suomalaisten ikäasenteet lukuisten kampanjoiden kohteeksi. Pelkona on, ettei työlle löydy enää tekijöitä ja eläkkeille maksajia, jos suuret ikäluokat jäävät sytinkipäiville ennen aikojaan. Maan tavaksi käynyt varhaiseläkemalli on paitsi kansantaloudellisesti kallis, myös muutoin ikävä. Kokemusta pilkatessaan se vääristää ihmisten ikäasenteita yleisemminkin. Jopa 35 -vuotiaat saattoivat laman aikana törmätä ikärasismiin? Miten se on mahdollista, elleivät he hakeneet uuden perhesarjan lapsipääosaa? Aseenteet ovat nousukaudella hiukan lientyneet - trendikkäät työnantajat puhuvat jo fyysisen iän sijasta työnhakijan - asenneiästä. Mutta olipa kyse asenteiden oikeasta tervehtymisestä - tai vain - polittisesti korrektista kielenkäytöstä - ikä painaa työnhaussa yhä kokemusta enemmän.

Merkillistä on myös se, että ikäasenteet ovat työelämässä jyrkentyneet samaan aikaan kun väestön terveydentila ja odotettavissa oleva elinikä ovat nousseet. Tilannetta ei auta edes se, että myös vanhuuden raja on siirtynynyt ihmisten mielessä tuonnemmaksi. Ajatus elämänkaaresta ja erilaiset iänmukaiset luokitukset ovat aina olleet tavattoman suosittuja. Vanhuuteen on myös liitetty ikäviä adjektiiveja, vaikka länsimaiseen perinteeseen on aina kuulunut myös ajatus vanhempien kunnioittamisesta. On koomista, että ikä on yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa kaikkein yleisimmin kysytty muuttuja - sillä selitetään vain aniharvoin lopputuloksia.

Sen ikäinen, siis sellainen on meille läheinen ajatustapa. Tyyppikuvien ristiriitainen kääntöpuoli on nuoruuden palvominen. Nuorekkuudesta on tullut länsimaissa yleinen normi - toisaalta keski-ikäiset naiset ovat viime aikoina havahtuneet vastustamaan katoavaisen nuoruuden ihannointia.

Ikäasenteista puhuttaessa on pakko puhua koulutuksesta ja tekniikasta. Tehokkuuden nimissä yritykset ovat saneeranneet vanhempaa väkeä pois nuorten ja koulutettujen tilalle. Kun kokemusta ei osata arvostaa on nuorison saama etu suhteeton? Kummalliseksi tilanteen tekee se, että Suomi on myös aikuis- ja työpaikkakoulutuksen suurmaa - erityisesti vanhempien ikäluokkien osallistuminen koulutukseen on poikkeuksellisen runsasta. Ongelman ydin ei siis voi olla koulutuksen määrä - vaan sen laatu. Tulokset ovat huonoja, jos kaikkia yritetään jääräpäisesti opettaa samalla tavalla. On pelkkä myytti, ettei vanhemmiten enää oppisi uutta. Sitä paitsi, onko kukaan koskaan tavannut minkäänikäistä ihmistä, joka osaisi lukea atk-maualeja?


Copyright © Cloverapilaset 1999