james.gif ( 3021 bytes) lehtileikkeet: etusivu
viikon motto: hakusivu
kestoviisaudet: hakemisto

 

Onko laatujohtaminen tiensä päässä -- kriisissä?
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

javiiva.gif (1139 bytes)
Cloverapilaset

Keskiviikko 19.5.1999 , klo 20.14

Laatuoppi on paisunut kuin pullataikina?

    Laatujohtamisesta on tullut lukemattomille kannattajilleen kuin uskonto, maailmankuva tai paradigma. Laadun dogmeihin joko uskotaan - tai ei.Niiden kannattajat puolustavat niitä viimeiseen hengenvetoon - ja vain harvat kyseenalaistavat.

Ehkä suurin laatuoppien etu on se, että niitä noudattavilla yrityksillä on yksi yhteinen kieli, jolla kommunikoida. Harvaan johtamisoppiin on panostettu yhtä paljon asiantuntevia resursseja niin tutkimukseen kuin käytännönkin puolelta. Tästä syystä laatuopit on tuotteistettu ehkä paremmin kuin mikään muu johtamisoppi. Laadusta - kuten markkinoinnista aikaisemmin, on tullut todellinen hegemonia, jolla koko yritystä pyritään johtamaan. Yksi monista hyvistä puolista onkin sen kokonaisvaltaisuus. Yrityksiä on helppo vertailla, missä tahansa ne toimivatkin. Laatuopit ovat ajan tasalla johtamisen viime virtauksissa. Kun asiakastyytyväisyys oli pinnalla, sen painoarvoa nostettiin laatumittareissa. Viime aikoina sen arvoa on jälleen laskettu, koska tutkimuksin on todettu, että asiakastyytyväisyys ei johdakaan niin suorasti asiakasuskollisuuteen ja kannattavuuteen kuin aikaisemmin uskottiin.

Missä laatuopit sitten tökkivät? Ne ovat paisuneet kaikkialle. Tässä ehkä onkin laatuoppien kokonaisvaltaisuuden kielteinen kääntöpuoli. Ne ovat tulleet niin kaikenkattaviksi, että kukaan ei pysty niitä enää yrityksissä hallitsemaan. Jo nyt tarvitaan sisäisten konsulttien lauma, joka kääntää laatukielen muiden ymmärrettäväksi, tekee laatukansiot, hoitaa byrokratian. Missä ja kuka kertoo, mitä tietoja ja taitoja on henkilöstön kehitettävä - ja miten ne puolestaan liittyvät yrityksen ydinosaamiseen? Laatukonsultti kai sitä yrittää, vaikka yritysjohto tai henkilöstöjohto ei sitä kyennyt tekemään. Ei ihme, että ydinosaamisesta tai osaamispohjaisesta strategiasta on tullut hyljitty käsite muutamassa yrityksessä, niin vaikeaksi sen identifiointi on osoittautunut.

Kuinka ulkopuoliset, alaa riittämättömästi hallitsevat laatuarvioijat voivat ottaa kantaa yrityksen strategioiden sisältöön? Ulkopuolinen voi kuvata muodollisen suunnitteluprosessin, valvoa sen noudattamista ja arvioida toteutumista. Vaikka strategioiden laadintaprosessi ja seuranta olisivat miten jämäkkää ja systemaattista tahansa, ei yrityksellä voi mennä hyvin, jos strategioiden sisältö ei ole kohdallaan. Laatuoppeja on kritisoitu liian operatiivisina ohjausvälineinä. Liian massiivinen ja hegemonistinen käsitemalli on vaikea enää pitää koossa.

Joutuuko laatuoppeja yksisilmäisesti toteuttava yritys strateegisesti tuuliajolle ympäristön muuttuessa yhä turbulentimmaksi ja loitotessa yrityksen todellisuudesta? Tulevaisuus näyttää, ovatko laatuopit jo nyt tiensä päässä - laatuajattelu on tällä hetkellä kriisissä? Tulevatko kuitenkin suomalaiset suuryritykset jälkijunassa, koska vasta muutaman viime vuoden aikana monet niistä ovat saaneet laatuherätyksen, vaikka samanaikaisesti muualla laatuoppeja on alettu kyseenalaistaa.


Copyright © Cloverapilaset 1999