james.gif ( 3021 bytes) lehtileikkeet: etusivu
viikon motto: hakusivu
kestoviisaudet: hakemisto

 

Kansainvälisyys - globaaliongelmien ratkaisuun?
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

javiiva.gif (1139 bytes)
Cloverapilaset

Keskiviikko 23.12.1998 , klo 17.52

Paluu -- valistuneeseen talousfilosofiaan?

    Turbokapitalismi, jota mikään maailmassa ei näytä pysäyttävän, tuhoaa itse olemassaolonsa perustan: toimintakykyisen valtion ja demokraattisen vapauden. Vain naivit teoreetikot ja lyhytnäköiset politiikot uskovat, että vuosi toisensa jälkeen voidaan miljoonilta ihmisiltä viedä työ ja sosiaalinen turvallisuus ilman, että siitä joutuu maksamaan poliittisen hinnan.

Tuotannon lisäys ei välttämättä merkitse vaurautta kaikille - ei välttämättä edes ihmisten enemmistölle. Onko edes teoriassa mahdollista taata siedettävä elintaso koko ihmiskunnalle, käyttää luonnonvaroja säästeliäästi ja luoda vielä yhteiskunnallinen tasa-arvo? Ja jos on, riittääkö ihmiskunnalle yhteishenkeä toteuttaa se käytännössä?

Ihmiskunta muuttaa pelkällä olemassaolollaan väistämättä ympäristöä ja on tehnyt sitä itse asiassa kivikaudesta alkaen. Muutokset eivät merkitse automaattisesti sitä, että luonnontalous romahtaa; omavaraistalous usein jopa lisäsi luonnon monimuotoisuutta. Nykyinen teknokulttuuri yhdistettynä monetaarissävytteiseen markkinatalousideologiaan sen sijaan on aivan todellinen uhka. Globaaliongelmien ratkaisuun tarvitaan kansainvälisyyttä, ei isänmaattoman talouselämän ylivaltaa. Kehitys menee kuitenkin kiihtyvää vauhtia kohti jälkimmäistä. Tästä on kyse myös Euroopan integraatiossa: kansallista päätöksentekovaltaa luovutetaan ylikansallisille elimille ja markkinavoimille - jotta menestyttäisiin taloudellisessa kilpailussa - ei ensisijaisesti sen vuoksi, että maapallon tai edes mantereen asiat hoidettaisiin yhteistyöllä kuntoon.

Nyt on palattu 1700-luvun valistuneeseen talousfilosofiaan - se ei tosin nykyisellään ole mitään filosofiaa, vaan 1800-luvun raakaa kapitalismia, jota toteutetaan nykyajan tuotantotekniikalla ja viestintämahdollisuuksilla. Viime vuosikymmeninä kehittynyt hyvinvointivaltio yrittää siinä välissä pitää puoliaan, mutta murenee koko ajan. Talousfilosofian näkymätön käsi ei hoida asioita kuntoon, vaikka vallitseva talousideologia sitkeästi uskoo - tai yrittää uskotella - vapaan markkinatalouden itse-ylläpitävään tasapainoon.

Mutta missä ovat maailman tilasta huolta kantavat politiittiset johtajat - ja missä kansanliikket? Viimeksi mainittujen ituja on uusissa radikaaleissa nuorisoliikkeissä, jotka aidosti kantavat huolta maailman tulevaisuudesta. Mutta pitävätkö ne pintansa sen paremmin kuin 1960-luvun liikkeetkään, joiden nuorisojohtajien idealismi lopulta rämettyi valtakoneiston kultaisiin kädenpuristuksiin? Ehkä useimmat ajattelevat, että näissä asioissa ollaan ylivoimaisten ongelmien edessä ihmisten itsekkyyden vuoksi. Mutta vika voi olla myös maailmanlaajuisessa kilpailuyhteiskunnan rakenteissa, jotka pakottavat itsekkääseen toimintaan. Ihmisissä on egoismin lisäksi altruistinen puolensa. Pandoran lippaassa elää kaikesta huolimatta sinnikäs seuralainen - toivo.


Copyright © Cloverapilaset 1999