james.gif ( 3021 bytes) lehtileikkeet: etusivu
viikon motto: hakusivu
kestoviisaudet: hakemisto

 

Itsensä johtaminen -- on johtamisen vaikein laji?
t u o r e i m m a t   u u t u u d e t   a p o s t o l i s e s s a   u u t i s k e o s s a

javiiva.gif (1139 bytes)
Cloverapilaset

Keskiviikko 21.4.1999 , klo 15.19

Oman onnen seppä, oman elämän esimies?

    Mitä meitä vaivaa, kun on niin vaikea läytää elämäänsä tasapainoa? Ei mitään merkillistä eikä ihmeellistä - ihan vaan tavalliseen elämään - tavallinen tasapaino. Että olisi hyvä olo ja tyytyväinen mieli.

Liike-elämässä puhutaan kahdenlaisesta johtamisesta, asioiden ja ihmisten johtamisesta. Vähemmän puhutaan kolmannesta johtamisen lajista, itsensä johtamisesta, niin luonteva osa johtamista kuin se onkin. Itsensä johtaminen on tärkein ja vaikein johtamisen laji ja se koskettaa meitä jokaista. Vai onko pikemminkin niin, että toinen on elämänsä herra - ja toinen on sen vanki? Jokainen on oman elämänsä johtaja ja tämän tehtävän hoito määrää pitkälle sen, mitä elämässä tapahtuu - onko elämä onnellinen vai onneton. Jokainen on itse oman elämänsä paras ystävä - tai pahin vihollinen.

Jos omalle elämälleen voisi palkata esimiehen, palkkaisitko itsesi? Jos oma elämäsi olisi linja-auto, missä istut? Takapenkilläkö - kauhistuneena katsoen, mihin auto menee, miksi se tekee tällaisia jyrkkiä mutkia, miksi se ylipäänsä menee tähän suuntaan? Vai istutko jämäkästi kuskin pukilla? Jos oma elämäsi olisi elokuva, ja juoni on huono, katsotko filmin loppuun vai päätätkö muuttaa käsikirjoitusta? Oletko muuten koskaan kävellyt ulos elokuvateatterista kesken elokuvan, koska et pidä filmistä? Tuntuuko, että elämäsi on kuin ajopuu? Tuntuisi kohtuulliselta omistaa edes kanootti.

Tärkeintä ei ehkä olekaan se, mitä meille tapahtuu, vaan se miten siihen asennoidumme. Harvoin työmme - ihmissuhteemme - tai edes oma käytöksemme menee niinkuin on suunnitellut - pettymyksiä tulee aina - väistämättä. Oma suhtautumisemme ongelmiin ratkaisee: samassa tilanteessa yksi ei ole huomaavinaankaan, kohauttaa ehkä hartioitaan - toiselle tilanne on katastrofi, kaikki kaatuu päälle - kolmas hakee asian valoisia puolia. Jokaisella on omat sisäiset sääntönsä, jotka tietoisesti tai tiedostamatta ohjaavat meitä. Oman elämänsä hallitsemattomuus - tai hallinta - on opittu tapa toimia. Joku ei kestä menestystä, toinen saa voimia vastoinkäymisistä. Onnistumisesta on osattava iloita; ongelmat, vaikeudet, pettymykset on uskallettava kohdata. Vaikeuksien keskellä ratkaisu ei löydy alkoholista tai pillereistä - tuovatpahan vain yhden ongelman lisää - vaan omasta tietoisesta ponnistuksesta selvitä tilanteesta.

Nykyihminen voi halutessaan omasta sisäisyydestään käsin tarttua omaan kehityskulkuunsa, ohjata omaa elämänpurttaan. Ohjausmahdollisuuksiin vaikuttaa tietysti käytössä oleva merikartta. Ihmiselämän kohdalla se on kunkin oma ihmiskäsitys; mikä ihminen on. Moni meistä kysyy epäillen, voiko omiin tunteisiinsa vaikuttaa? Totta kai! Me voimme vaikuttaa elämäämme ja tunteisiimme, siinä on aikuisen ihmisen valintamahdollisuus. Vaikka ei voisikaan vaikuttaa läheskään aina tapahtumiin - voi valita suhtautumistaan: voi itse päättää suhtautuuko ja toimiiko tänään kuten aina ennenkin - vai jollakin uudella tavalla. Tiukan paikan tullen kannattaa kysyä ovatko omat tavoitteet järkevät vai täysin yli- tai alimitoitetut? Ovatko tavoitteet ollenkaan omia? Mistä ne ovat tulleet? Mitä minä elämältä oikein todella haluan?


Copyright © Cloverapilaset 1999