Oli sellainen aika aikoinaan ,
mua alkoi aussiekuume vaivaamaan .
Ei lähtenyt se kuume pois lain
ennen kuin oman Sintin sain .

Kovasti Sinttiä koulutin
ja tulevaisuudelta paljon odotin .

Kymmenen kuukautta oli ikää
kun ei auttanut enää mikään
Ensimmäisiin kilpailuihin lähdettiin
ja ykköstulokseen tähdättiin .
Osaako tuollainen muka totella ,
kun kehän ulkopuolella ei siihen ole otetta .
Ensimmäinen hedelmä poimittiin
Matkalla tokokoirien eliittiin .

Muutaman kuukauden päästä ,
kun piha jo tyhjeni jäästä
Seuraava luokka selvittiin
ja sitä sitten juhlittiin .

Sitten meni jo pidempi tovi
aukeni Sintille äitiyden ovi ,
Saken Salan ja Sällin suut
Tärkeempiä oli kun hommat muut .

Vihdoin maaliskuussa ,
namin maku suussa .
Voittajaluokassa kisattiin
ja sieltä ykköstulos otettiin .
Sintti tunnaria osannut ei ,
onneksi silti voiton vei .

Toukokuussa kera kevään ,
saanut tokokoiran evään .
Valioksi viidellä evl kisalla,
ei voinut kun koiraa ihailla .
Paljon jaksoi ohjaajaa korjata ,
vaikka syytä olisi ollut morkata .

Monta kertaa mietin mä ,
onko tässä mitään järkeä .
Kouluttajista ankarin
Olin minä itse kuitenkin .

Silloin ajattelin tokokoiran tie
loppunut on tähän lie .
Myöhemmin vasta tajusin ,
raaka se oli vielä Sinttikin

Vaikka pitkä tie oli takana ,
nyt oli tehtävä valinta .
Jättääkö tien nyt tähän
vai haluaako vielä parantaa vähän .
Vanhuutta ajattelin ihan suotta
Sintillä oli ikää kolme vuotta .

Välillä on huonoa tuuria
koko hommalla ei mitään juuria .
Sitten taas aurinko paistaa,
kun välillä saa menestystä maistaa .

Nyt ikää on jo yli viisi ,
niin se aika vaan kiisi .
On Sintti jo sen verran hyvä ,
ettei kuilu ole enää kovin syvä .
Välillä Sintin ja koirien parhaiden ,
jotka ansaitsee maajoukkue edustuksen .

Aion kyllä maajoukkueeseen anoa ,
voiko tässä muuta sanoa .
Pitkä tie on kuljettu ,
monta ovea suljettu .
Yksi vielä avaamatta , ’
hartain haave toteutumatta .
Suomen edustusasu päällä ,
Wienissä kirkkaalla säällä .

Jatkui vielä Sintin ura

Tytti