Vehnän pentu pienenä kuin lelukoira, kerry taas pieni musta murjaani

Kun tulet kotiin anna pennun aluksi tutustua rauhassa uuteen ympäristöön. Älä touhua pennun kanssa liikaa alussa. Muista, ettei pieni pentu tarvitse alussa kovinkaan paljon liikuntaa, sen energia menee kasvamiseen!

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kolmen kuukauden iässä kilometrin hyvin rauhallinen lenkki on riittävä. Tästä liikuntaa pikkuhiljaa vauhditetaan ja pidennetään.

- Pentu on saanut loishäädön kasvattajan luona (madotettu), mutta loishäätö on uusittava 10 ja 14 viikon iässä, sen jälkeen puolivuosittain. Pentu on rokotettava 12 viikkoisena penikkatautia, maksatulehdusta, parvovirusta ja kennelyskää vastaan (suosittelemme elävää rokotetta: Nobivac DHPPi). Tehoste annetaan 16-viikkoisena samoin kuin raivotautirokotus.

- Hoida pennun turkkia alusta asti säännöllisesti ja totuta se käsittelyyn, niin hoito sujuu hyvin aikuisenakin. Pese ja trimmauta turkki säännöllisesti, muista leikata kynnet ja tarkistaa korvat.

- Anna ainakin aluksi pennulle samanlaista ruokaa, jota se on saanut kasvattajalla, aluksi neljä kertaa päivässä, 3 kk:n ikäisestä 3 kertaa ja puolen vuoden iästä kaksi kertaa päivässä. Tarkkaile, että kylkiluut tuntuvat selvästi ja eivät tunnu liian selvästi ! Aikuiselle ruoka tarjotaan kerran päivässä

Pentumme saavat meillä seuraavanlaista ruokaa:

- Pääasiassa Hill's Science Plan Growth liotettuna vedessä puolipehmeäksi. Pikkuhiljaa voit siirtyä, mikäli pentu syö, antamaan "papanat" kuivina. Tällöin vettä on oltava saatavilla.

Pennun tultua 8-10 kk:n ikään voi siirtyä kasvuruuasta aikuisen koiran ruokaan. Ruokaöljyä voi hyvin lisätä ruokaan teelusikallisen päivässä.

Kuivamuonia käytettäessä on muistettava, että niissä on vitamiinit ja kivennäiset valmiina, vain kotiruokaa syötettäessä on syytä käyttää lisänä kalkki- tai vitamiinitabletteja.

Ruokinnanvaihdokset täytyy aina tehdä vähitellen, muuten koiralle tulee helposti ripulia.

Välineet: karsta, harja ja harvapiikkinen kampa ovat välttämättömät.  Jos tarkoitus on itse myös leikata turkkia, tarvitaan hyvät parturisakset (kalliit).

Turkki harjataan ja kammataan perusteellisesti täysin auki ja takuttomaksi kerran - pari viikossa.

Vehnän turkki on pentuna helppohoitoinen eikä juuri takkuunnu, mutta puolen vuoden iän jälkeen alkaa hankalampi vaihe. Turkki huopaantuu tässä vaiheessa helposti, jos sitä ei hoida, eli harjaa ja kampaa ja tarvittaessa käsittele hoitoaineella riittävän usein. TÄMÄ HUOPAANTUMISVAIHE TUNTUU TULEVAN AINA YLLÄTYKSENÄ UUDELLE VEHNÄN OMISTAJALLE. Esim. koiran juostua nuoskalumessa, lumipaakut täytyy suihkuttaa pois, panna karvoihin hoitoainetta, harjata suoraksi, huuhtoa ja kuivata. Retki keväisessä, märässä kuusimetsässä, varsinkin jos koira saa juosta vielä kuraojissa, saattaa aiheuttaa sen, että koira on täynnä risuja ja turkki huopana. Silloin täytyy vain suihkuttaa turkki, laittaa hoitoainetta ja karstata samalla suihkuttaen risut pois. Jos turkin antaa kuivua risuineen, on edessä paljon isompi työ ja paljon enemmän irronnutta karvaa.  Jos taas sitä ei vielä tässäkään vaiheessa selvitä, on seuraavana edessä takkujen poisto leikkaamalla turkki pois, ja se kyllä aika noloa...

Turkki tulee aina selvittää pohjia myöten, niin että kampa menee läpi ja kulkee ihoa pitkin kammatessa.

Kerryn turkki on sikäli helppohoitoisempi,että siinä ei ole samalaista huopaantumistaipumusta, mutta kyllä senkin takkuun saa, märkä likainen turkki kyllä takkuuntuu ajan oloon, jos sille ei mitään tee.

Kerry- ja vehnä ovat turkkikoiria. Jos turkin hoito ei kiinnosta, löytyy lyhytkarvaisia rotuja !

Koira voi pentuna olla eri mieltä siitä, harjataanko sitä vai ei. Tämä on kuitenkin tärkeä aika totuttaa pentu käsittelyn. Ei ole ollenkaan paha kurittaa pentua, jos se panee hanttiin, sen on uskottava, että se ei päätä sitä, tehdäänkö hoitotoimenpiteet loppuun vai ei. Ethän halua koirastasi takkuista, hoitamatonta trimmaajankauhua !

Pentua voi kammata aluksi vaikka joka päivä niin se tottuu käsittelyyn. Jos pentu panee kovasti hanttiin sille ei saa missään tapauksessa antaa periksi, vaan toimenpiteet tehdään päättäväisesti loppuun. Kun pentu on käyttäytynyt kiltisti, sitä kehutaan ja voidaan antaa palkkioksi makupala, sen sijaan tappelemisesta ei pidä palkita. Niskoittelevan pennun voi kääntää selälleen, kunnes se rauhoittuu. Turkinhoito ja muut toimenpiteet on paras tehdä pöydällä, jolla on pieni kynnysmatto, tai oikealla trimmauspöydällä.

Vehnä ja kerry pitäisi pestä aina kun se alkaa vaikuttaa likaiselta - noin kerran kuussa - ja trimmata niin usein kuin omistajan silmä vaatii. . Toiset leikkaavat jonkin verran aina koiran pestyään, toiset muutaman kerran vuodessa. Joka tapauksessa koira leikataan jokaiseen näyttelyyn.

Kerrynterrierin pentu on trimmattu jo kasvattajan luona ensimmäisen kerran, ja myös vehnän pennulta ainakin pää, tassut ja takaosa. Vehnän pentu pitäisi trimmata kokonaan ensimmäisen kerran viimeistää 4-kuisena. Korvien kauniin laskeutumisen takia on syytä trimmata ainakin pennun päätä korvien alta riittävävän usein.

Tärkeää on että koira ennen trimmausta harjataan ja kammataan perusteellisesti. Sen jälkeen se pestään kunnolla shampoolla kahdesti, välillä huuhdellen ja lopuksi  käytetään vielä ennen viimeistä huuhtelua hoitoainetta. On myös turkkiin jätettäviä hoitoaineita, joita voi  käyttää, esim. Coat Handler Coat Conditioner. Sitten puristellaan liika vesi turkista pois aluksi käsin, sitten froteepyyhkeellä. Sen jälkeen turkki avataan karstan ja kamman avulla takuttomaksi! Kuivausapuna voi käyttää hiustenkuivaajaa, mutta turkkia ei föönata pystyyn vaan käytetään kuivaajaa vain apuna samalla myötäkarvaan suortuvia kampaillen. Turkki pitää aukoa ennen kuivaajan käyttöönottoa, niin että sitä pystyy kevyellä otteella kampaamaan. Silloin se ei kärsi kuivaajan käytöstä.  Toiset pitävät parempana antaa turkin kuivua itsekseen, ettei se tule liian suoraksi, kuten voi föönatessa käydä. Mutta itsekseen kuivunut turkki on vaikeampi trimmata eikä pysy niin kauan siistinä kuin föönin  kanssa kuivaksi kammattu. Tämä pohjatyö on tärkein trimmauksen onnistumiseksi ja hyvien välien säilyttämiseksi trimmaajaan.

Sitten turkki leikataan tavanmukaiseen muotoon. Teräviä rajoja ei saa jäädä, ja vehnän tulisi trimmattunakin vaikuttaa luonnolliselta. Kerry saa olla selvemmin muotoiltu ja kaikenkaikkiaan turkki on lyhyempi. Trimmauksen oppiminen vaatii käytännön harjoittelua, joten sitä ei voi paperilla kuvata, paras on kun pääsee muutaman kerran seuraamaan oman koiransa trimmausta. Näyttelytrimmaus on ainakin aluksi syytä antaa kokeneen henkilön tehtäväksi, kotikampauksia voi muotoilla itsekin, monet leikkaavat vehnän ja kerryn ainakin kesäksi suhteellisen lyhyeen turkkiin, niin se helpompi hoitaa. Jos ei käy näyttelyissä, mikään ei myöskään estä pitämästä koiraa   jatkuvasti lyhyessä karvassa.

Turkin hoito on myös terveyden hoitoa. Tassun pohjassa varpaiden välissä olevat karvat on hyvä pitää lyhyinä, etteivät ne kerää hiekkaa ja lumipaakkuja. Samoin peräaukon ympärystä ja pissareikiä ympäröivät karvat on hyvää pitää lyhyinä siisteyssyistä. Korva- ym. tulehdukset pysyvät parhaiten poissa, kun koira hoidetaan hyvin ja trimmataan tavittavan usein, ettei pitkä karva haudo. Korvien sisällä olevat karvat on syytä nyppiä säännöllisesti pois, tällä autetaan korvan ilmanvaihtoa ja estetään korvatulehdukset.

Kun vehnä on kastunut tai kostunut, se on heti kuivuttuaan kammattava takuttomaksi, muuten turkki huopaantuu...

Kynnet täytyy säännöllisesti leikata esim. Miller's merkkisillä leikkureilla. Jos koiralla on kannukset etujaloissa täytyy muistaa leikata myös niiden kynnet. Jo pentu tulee opettaa kynsien leikkuuseen, leikkaamista ei saa lopettaa kesken, jos pentu panee hanttiin.

Tämä koskee kaikkea koiran hoitoa. Hoitotoimenpiteet suoritetaan loppuun rauhallisesti koiran vastustelusta huolimatta, niin seuraavalla kerralla se vastustelee vähemmän. Jos se sen sijaan saa kiemurreltua itsensä irti, ja homma jää kesken, se on entistä vaikeampaa seuraavalla kerralla. Ei voi liikaa korostaa sitä, miten tärkeää on pienestä pitäen totuttaa pentu siihen, että siltä ei kysytä, tehdäänkö jokin toimenpide vai ei. On aivan liikaa koiranomistajia, jotka antavat turkin takkuuntua, "kun koira ei anna harjata". Jos koira pentuna opetetaan siihen, että ihmiset päättävät, harjataanko turkki, leikataanko kynnet ja puhdistetaanko korvat, on aikuisenakin yhteistyökykyinen. Pentu ei mene rikki kiinnipitämisestä!

Näyttelyesiintymistä tulisi harjoitella jo kotona. Pentu tulisi aina turkin hoidon yhteydessä asettaa hetkeksi näyttelyasentoon seisomaan ja sitten palkita kehumalla. Taluttimessa kävelemistä harjoitellaan myös ja etsitään koiralle sopiva nopeus, että se ravaa kauniisti. Koira täytyy opettaa myös siihen, että se antaa tuomarin katsoa purennan, esim. pyytämällä vieraita katsomaan sen hampaat. Useat koirakerhot järjestävät koulutusta ja myös pentunäyttelyssä voi käydä harjoittelemassa.

Pennun koulutus alkaa heti, kun se tulee uuteen kotiin. Se oppii, että tietyllä äänenpainolla sanottu HYI! tai EI SIIHEN! tarkoittaa, että se tekee jotain sopimatonta, samoin se oppii kiitokset ja kehuvan äänensävyn, kun tarpeet on tullut tehtyä oikeaan paikkaan. Myös se oppii kuin itsestään sanat ULOS, PETILLE, TÄNNE ja oman nimensä, kunhan niitä sille tarpeeksi usein sanotaan. Alle puolivuotiasta koiraa ei pidä määrätietoisesti kouluttaa, vaan kaikki oppiminen tapahtuu leikin varjolla tai normaalielämän sivussa. Varsinaisen koulutuksen voi aloittaa 6-8 kk:n iässä. Johdonmukaisuus on tärkeintä koiran opetuksessa. Jos halutaan, että se ei kerjää ruokapöydästä, eikä nouse sohvalle tai sänkyyn se ei saa tehdä sitä koskaan, ei missään tilanteessa, muuten se kokeilee aina, josko isäntäväki taas lipsuisi.

Nuoren koiran opetusjaksot eivät saa olla liian pitkiä, ettei se kyllästy. 15- 20 min riittää. Opetustilanteet täytyy aina päättää onnistuneeseen suoritukseen. Useilla paikkakunnilla on koirakerhojen järjestämää tottelevaisuuskoulutusta, johon kannatta mennä mukaan. Älykkäänä kerry ja vehnä oppii koeliikkeetkin helposti se täytyy vain pystyä motivoimaan, tarvittaessa vaikka HK:n Sinisellä! Samoin on tavallisen arkielämässä tarpeellisen tottelevaisuuden suhteen. Kiitokset, makupalat ja kehuminen ovat tärkeimmät  koulutuksessa. Torumisesta koira voi menettää mielenkiintonsa koko touhuun ja mennä oppimismielessä "lukkoon".

"Lepohetki varjossa"

Agility eli koirien esteratakilpailu sopii vehnälle ja kerrylle hyvin, ovathan ne ketteriä ja rohkeita sekä toiminnanhaluisia. Agility on harrastuksena niin mukaansatempaava, että se vie helposti mukanaan. Agilityä voi kerrylla ja vehnällä harrastaa aivan nuoresta koirasta alkaen vanhuuden kynnykselle asti, aina kehittyy ja oppii enemmän ja uusia haasteita tulee eteen.  Agilitykoulutusta saa koirakerhojen radoilla, aiheesta on myös olemassa kirjoja. Myös internetistä löytyy paljon tietoa agilitystä, mm. suomalaisilta agility WWW-sivuilta, joiden URL on   http://www.dogsitter.net/agility . Näillä sivuilla on lisäksi mittava kokoelma agility- ja koira-aiheisia koti- ja ulkomaisia linkkejä.

Kerry- ja vehnäterrierikerho ry. Jäsenmaksu 16,- vuosijäsen, 4,- perhejäsen Pankkiyhteys: SYP Hakaniemi 206520-101406

Jäsenasiat: jäsensihteeri Eeva Lindblom, Överbyntie 16 G 22, 02 400 Kirkkonummi

MARJUKKA & PEKKA SARKANEN

SANIAISKUJA 19

55120 IMATRA