Kirjoitettu v. 1997

Caro:

"Agility on koirien esterataharrastus, josta saat tietoa esim. katsomalla Suomalaiset agilityn WWW-sivut
Ajattelin kirjoittaa tämän jutun innostaakseni muitakin harrastamaan tätä erittäin hauskaa ja sekä koiran että ohjaajan kuntoa kohentavaa toimintamuotoa. Agilityssä tuntuu ainakin meidän tasollamme olevan mukava henki - kilpailijoita kannustetaan ja iloitaan seura- ja treenikaverien menetyksestä ja muistakin hyvistä suorituksista. Agility sopii lähes kaikille. Meidän paikallisessa koirakerhossammekin harrastajia on tällaisten keski-ikäisten äiti-ihmisten lisäksi koululaisesta eläkeläiseen. Ohjaajan tärkein ominaisuus on kyky nauraa itselleen. Kerry ja vehnä ovat molemmat ominaisuuksiltaan hyvin agilityyn sopivia rotuja.
Agility on myös omiaan parantamaan ihmisen ja koiran suhdetta, kun koira joutuu työskentelemään ihmisen ohjaamalla tavalla saadakseen palkinnon. Monille koirille tosin riittää palkinnoksi vain se, että ne SAAVAT juosta esteitä.

Meidän harrastuksemme alkoi keväällä 94, kun Caro oli 5-kuinen energinen kerrypoika. Paikallisessa lehdessä oli jotensakin tällainen ilmoitus "Uusi agilitykurssi aloittelijoille alkaa. Koirasi haluaa sinne". Niinpä me menimme kentälle ilman sen suurempaa tottelevaisuuskoulutusta, mutta tuossa iässä Carolla ei vielä ollut aggressioita muita koiria kohtaan, joten se pysyi kerryille tyypillisesti mukavasti mukana ja oppi suhteellisen nopeasti menemään esteitä halutulla tavalla, se myös selvästi nautti siitä, että se sai olla ainoana koirana mukana tekemässä jotain. Motivaatioksi riitti kehut ja hansikkaan retuuttaminen. Monet kerhot tosin ottavat agilitykurssille vain tietyn perustottelevaisuuden omaavia koiria, mutta ei liene vaikeaa opettaa paikalla pysymiset, seuraamiset ym. pennulle ensin. Minä en ole koskaan erityisemmin pitänyt ToKosta, joten onneksi päästiin mukaan ilman sitä!

Syksyllä murrosiän myötä tuli sitten pikku ongelmia, telineitä piti merkkailla ja katsella vähän muuallekin. Pussiin ja putkeen pissaamisesta päästiin sitten vähitellen irti. Tässä kokeiltiin kaikkia menetelmiä: hajuvettä leukapartaan, vaipat mahan ympärille ym. Lopulta ilmeisesti parhaiten tepsi kunnon kovistelu merkkaamisen jälkeen, tai mieluummin ennakkoon jo "haisteluvaiheessa", sekä ohjaajan kova spurtti kauas eteen, kun koira oli menossa putkeen, niin ettei sille jäänyt aikaa jäädä merkkailemaan. Se oli myös tärkeää, että koira sai nostaa noin kaksikymmentä (20) kertaa jalkaa pusikoihin kentän ympärillä ennen kentälle menoa.

Keväällä 95 uskaltauduimme ensimmäisiin kisoihin, ihan vaan uteliaisuudesta, miten koko rata menee. No eihän siinä päästy alkua pitemmälle, kun Caro hyppäsi esteen väärään suuntaan. Hylkyjä saimme kilpailukirjaan 6 kpl, ennenkuin tuli ensimmäinen tulos, 32 vp., eli ei mikään hyvä tulos, mutta tuntui mukavalta saada rata loppuun. Yleensä hylkäykset johtuivat kolmesta kieltäytymisestä. Ei Caro varsinaisesti kieltäytynyt, sen vaan ehti juosta esteen ohi, ennen kuin meikäläinen hidas ja rutinoitumaton ohjaaja ehti ohjata seuraavalle esteelle. Caron vauhtikin tuntui kasvaneen huomattavasti kun makupaloina olleet juustot vaihdettiin HK:n Siniseen, joten nopeutta tuntui tarvitsevan ohjaajakin yhä enemmän. Säännölliset hiihtolenkit koiran kanssa kohensivat kyllä meidän molempien kuntoa. Caro oppi hyppäämään vaivattomasti korkeimpienkin esteiden yli. Valitettavasti myös oman piha-aidan yli...
Oman ongelmansa suorituksiin aiheutti myös juoksu. Eihän uroksella ole juoksua !? Ei mutta kun talon kahdella vehnänartulla oli, oli poikaparka aivan sekaisin. Yhdet kisat sattuivat juuri parhaimmille päiville, joten Caro jäi nuuskimaan maata kesken pujottelun suorituksen ja teki niin paljon muitakin ihmeellisiä koukeroita joten hylkäys tuli niistäkin kisoista.

Vähitellen yhteistyö hioutui paremmaksi ja ohjaamisen niksitkin alkoivat valjeta, mutta kahdeksantoista kisaa piti käydä, ennen kuin tuli se ensimmäinen kaivattu KuMa 17.11.1996. Sen jälkeen harvenivatkin hylyt , ja kakkosluokkaan Caro pääsi keväällä   1997." Caron ura jäi tähän.

Jatkoa: 

Wendy: 

Myöhemmin tuli kuvaan mukaan nuorempi narttukerry Paxon's Merry Bue Stralet eli Wendy, tai suomalaisittain Veni,  Veni oli täysin erilainen kouluttaa kuin itsetietoinen Caro. Iloinen täysi höselö. Intoa itse suoritukseen oli huomattavasti enemmän kuin Carolla samassa iässä. Wendy saikin kolmen hylyn jälkeen jo neljänsissä kisoissa KuMan, samoin seuraavissa kahdessa kisassa ja siirtyi kakkosluokkaan heti kaksi vuotta täytettyään keväällä 1998. Kakkosluokastakin KuMa-suorituksia tuli tasaiseen tahtiin, mutta yleensä muutaman sekunnin yliajalla. Kaikkiaan Wendy sai II-luokasta kaksitoista Kumaa. Ensimmäinen nolla-kuma tuli huhtikuussa 1999, sijoitus toinen ja toisen nolla-kuman ja luokkavoiton Wendy sai elokuussa 1999 omissa piirinmestaruus kisoissa. Kolmas nolla-kuma, joka oikeutti siirtoon III- luokaan, saavutettiin  12.3.2000 Mikkelissä, Wendy voitti samalla ison 38:n koiran luokan. Wendyn vauhti parani silminnähden, kun ennen tätä kisaa lopulta alkuviikosta leikkasin sen silmienvälikarvat kokonaan pois, jolloin se aivan selvästi näkee paremmin!! Näyttelykoiraharrastajat ovat leikkimielisesti kadehtineet Wendyn todella tuuheita partakarvoja, mutta agilityssä niistä oli vain haittaa, joten pois vaan! Wendyn kolmosluokkakin alkoi kivasti, ensimmäiset tulokset 8.18, 1.43 ja Lappeenrannan yökisoista huhtikuussa 2000 ensimmäinen 0,00.

   Kuva Mikkelin agirodusta -99, (Dan Kurman). Tässä Venillä on vielä partakarvat tallella, joten puomi pitää ihan kädellä näyttää ;-)

26.8.2000 onnistuimme Wendyn kanssa saavuttamaan Kymen Kennelpiirin maksikoirien piirinmestuuden. Se onkin tähänastisen agilitytaipaleemme kohokohta!

Vuosi 2000 meni kaikien kaikkiaan sitten niin hyvin, että Wendy voitti sekä oman kerhon, Imatran Kennelkerhon, vuoden agilitykoira - kilpailun, että rotujärjestön, Kerry- ja vehnäterrierikerhon, Vuoden agilitykoira- kisan!!!

Sama tahti jatkui vuonna 2001 ja 2002 ,ja 2003  eli Wendy oli sekä oman kennelkerhon, että rotujärjestön paras agilitykoira neljänä vuotena peräkäin! 

Vuonna 2001 Wendy sai  ensimmäisen nollavoiton ja toinenkin oli 17 sadasosasekunnin päässä. Vuonna 2003 helmikuussa tuli toinen nollavoitto.

Vuonna 2003 jatkettiin kisaamista ja mm. elo-syyskuun aikana Wendyllä oli kakkossijaputki, viisi nollaa ja 2. sijaa.  Se viimeinen nollavoitto valionarvoa varten jäi kuitenkin haaveeksi. Pienelle maksikoiralle rankka laji  alkaa jätti jälkensä, eikä Venin hypyissä ollut enää sitä voimaa ja korkeutta mitä nuorena.

kuva Maija Vinnikka 2004, Wendy 8 v

Vuonna 2005 Veni jäi eläkkeelle agilitykilpailuista.

Lada:

Espanjanvesikoira Ladan kanssa aloitettiin harjoittelu pikkuhiljaa ja syksyllä 2003 virallisen kisaiän saavutettuaan Lada osallistui kahteen kisaan.  Kouvolassa 29.11.03 Lada sai Salme Mujusen radalta 0-voiton Midi 1 luokassa tuloksella -21,93.  Samalla saatiin toinenkin virallinen mittaustulos alle maksirajan, joten keväällä oli hyvä jatkaa midinä. Nollat saatiin omista kisoista 14.3.04 (-12.40) , jolloin tuli voitto ja Midi kakkosiin noustiin 24.4.04 Mikkelissä Minna Väyrysen radalta, tuloksena oli -11,93 ja sijoituksena 2. 

Lada pujotelee	Itä-Suomen kaupunkiottelussa.Kuva: Maija Vinnikka

Wilma:

v. 2004 syksyllä sain treenattavakseni ystävieni nuoren kerryn , Wilman (Slievemsh Little Diamond). Wilma asuu Riitta Holstin luona, oli kasvattajan Tiina Paukun sijoituskoira.
Wilmasta kehittyi  erittäin innokas,  ja  kuuma agiltykoira. Syksyllä 2005 oli jo kaksi nollaa ykkösluokasta. Kevät 2006 Wilmalta meni hoidellessa 8:n pennun pesuetta, kisaura sai jatkoa kesällä  2006, jolloin Wilma nousi kolmosluokaan muutamalla kisalla. Turengissa agirodussa 9.7.2006 saavutimme Wilman kanssa senioriohjaajien SM-hopeaa 0-tuloksella, ihanneaika alittui yli 13 sekunnilla.  Valitettavasti Wilma sairastui Addisonin tautiin syksyllä 2006 ja kisaura jäi tähän.

  Kuva Riitta Holsti

	Haminassa 12.8.Saatiin ensimmäinen kakkosluokan nollavoittto Anne Saviojan agilityradalla. Kuva Haminasta Outi Harju.  Seuraavana viikonloppuna 19.8 toinen nollavoitto Lappeenrannassa Peter Holmbergin agilityradalla.
Kangasniemellä 15.7.2006 saatiin kakkosluokkaan siirtymiseen oikeuttava nollavoitto Tuija Kokkosen radalla. Kuva Irene Vinha	Wilma nousi kolmosluokkaan kolmannella nollavoitolla 10.9.2006 Ruokolahdella Tuija Kokkosen radalla. Joten kakkosessa viihdyttiin vajaa kaksi kuukautta. Kuva Ruokolahdelta Outi Harju

Yksi Wilman narttupennuista,  Slievemish Quite Quizzical eli Liinu muutti sitten meille. Tosin takapakkia Liinun agilityuran suhteen tuli heti 3 kk syntymäpäivänä. Liinu juoksi pojan jalkoihin ja satutti rannenivelen nivelsiteet.ja kasvuruston.. Seurasi 5 viikon lastahoito, siinähän se loma mukavasti meni lastaa vaihdellessa ja pentua vahtiessa

Jalka parani kuitenkin hyvin ja Liinukin aloitti agilityharrastuksen vuoden iässä. Liinu jäi pienikokoiseksi, kesä 2007 harjoiteltiin Medi-hypyillä. Marraskuussa Liinu mitattiin epävirallisesti ja näytti olevan nippa nappa maksi. Niinpä nostettiin rimoja 55 cm:iin ja jatkettiin siitä. Helmikuussa 2008 ensimmäinen kisa Varkaudessa. Mittaustulos maksi. (44- 43,2 cm). Ensimmäisellä radalla Liinu juoksi yhden riman ali ja jäi nuuskimaan jotain, tulos 10 vp + 15 sek yliaikaa. Toinen rata: Liinu juoksi  monen riman ali, ehkä ei ehtinyt hahmottaa, että olisi pitänyt hypätä tai jotain muuta. Seuraa hyppytreeniä ja katsotaan mitä tapahtuu seuraavissa kisoissa. .
No, eipä Liinulta kauaa mennyt maksihyppyjen hiffaamiseen ja kevään mittaan Liinusta kehittyi emän lailla kovasti kuumeneva,  muutenkin innokas ja  hauska - tosin "hyllyherkkä" ja etenkin putkihullu -  kisakoira. Liinun tulokset KoiraNetissä

Liinu Lappeenrannan kisoista 24.- 25.5.08, Kuvat Jouni Tiitinen

Agility Animation courtesy of Narcy.com and K9 Kartoons!

Tällä tarinalla haluan rohkaista muitakin mukaan, ja aloittakaa koulutus ajoissa. Ei vuoden- kahden ikäisen koiran kanssa ole enää niin helppoa lähteä radalle, jossa se on irti, jos sitä ei ole kunnolla tottelevaisuuskoulutettu, mutta jos agilityn ja koulutuksen yleensäkin aloittaa silloin kun koira on vielä hyväntahtoinen pentu, siihen saa tarvittavan kontaktin ennen murrosikää. Ei tietenkään pidä ylirasittaa nuorta koiraa korkeilla hypyillä, A-esteellä jne, mutta telineisiin totuttamisen ja kontaktin - touch:in, niin kuin kirjassa sanotaan, hakemisen voi aloittaa nuorena. Tietoja paikallisista agilityseuroista saa esim. tosihyviltä Suomalaisilta agilityn WWW- sivuilta
ja suomalaisesta agilehdestä Agility Sports Bulletin. Ja lukekaa Husso & Gumpler: Agility ABC. Kisoissa tavataan toivoo Marjukka S.