etusivu  -  valokuvaus   ©SamiPuola

D-SLR - Miten kennon koko vaikuttaa?

 

Digitaalisten järjestelmäkameroiden joukosta löytyy yli puoli tusinaa erikokoista kennoa, jotka vangitsevat valokuvan. Jos olet harkitsemassa digijärkkärin ostoa, on hyvä tietää, mihin asioihin tällä on vaikutusta. Täma on ominaisuus muiden joukossa, joskin vähemmän puhuttu, eikä sitä missään mainosteta, saatikka kunnolla selitetä. Digirungot ovat kuitenkin sen hintaisia, ettei haluaisi tehdä kovinkaan montaa väärää ostosta. Oikeastaan ei ensimmäistäkään. Tämän artikkelin myötä voit päätellä, minkälainen sopii Sinulle vai onko valokuvaustarpeesi edes riippuvaisia tästä seikasta. Ajankohtaista tämä on myös heille, jotka aikovat vaihtaa filmirungon digirunkoon, sillä tässä voi olemassa olevien objktiivien käyttöluonne hieman muuttua. Erityisesti laajakulmien kanssa. Yleisesti ottaen isommat kennot torjuvat paremmin kohinaa. Digijärkkäreiden kennot ovat nykyään kuitenkin kaikki sitä luokkaa, että tekniikan ikä on kertoo tässä suhteessa enemmän kuin koko, joten kohinan suhteen ei kokoa tarvitse tuijottaa. Kohina ja kennon koko toimii vedenjakajana enemmänkin järkkäreiden ja kompaktien kameroiden välillä.

 

Kuvakulma- eli croppikerroin
Erikokoisia kennoja kuvataan usein croppikertoimella tai kuvakulmakertoimella (eri nimi samalle asialle). Esimerkiksi Canonin 20D/350D ovat ns.1.6-kertoimen kameroita. Mistä tämä tarkalleen tulee?  Filmin valotettava alue on kooltaan 36mm*24mm. Täyden koon kennot ovat saman kokosia (esim. Kodak DCS /c&/n, Contax N Digital, Canon 1Ds, 1Ds markII ja 5D). 1.6X-kenno on kooltaan 22.5mm*15mm. Sen halkaisija on 27,04mm. Kun täyden kennon halkaisija (43,27mm) jaetaan 1.6x-kennon halkaisijalla (27,04mm), saadaan suhteeksi croppi- eli kuvakulmakerroin. Tätä kerrointa voidaan käyttää kuvaamaan pienemmän kennon vaikutusta kuvakulmaan, jolla lasketaan mitä polttoväliä se vastaisi filmillä. Esimerkiksi 20D:ssä 50mm:n polttoväli tuottaa vastaavanlevyisen kuvakulman kuin 80mm filmillä (50mm*1.6=80mm). Syväterävyysalueeseen tällä kuvakulman kavennuksella ei ole vaikutusta. Se lasketaan reaalipolttovälin mukaan, jos käytetään suhteellista aukkoa, kuten lähes aina. Samalla kuvakulmalla isomman kennon syväterävyysalue on lyhyempi, johtuen suuremmasta suhteellista aukosta. Hyöty vai haitta? Riippuu tilanteesta.

  

Laajakulmakuvaus
Kuvakulman kaventumisen suurin haitta aiheutuu laajakulmakuvaukselle. Filmikameralle hankitut laajakulmat, jotka sopivat uuteen digirunkoon, eivät ehkä olekaan enää niin laajakulmaisia. Mukavan laajaa kuvakulmaa tarjoileva 17mm (104° ) vastaakin yht'äkkiä 27mm:n kuvakulmaa (77° ). Niin hävisi käyttökelpoiset 27° kuvasta. Onneksi tätä tilannetta paikkaamaan on alettu valmistamaan vain 1.5-1.6-croppikennoihin sopivia superlaajakulmazoomobjektiiveja, joilla päästään takaisin laajakulmiin käsiksi. Malleja löytyy Canonilta, Tokinalta, Tamronilta ja Sigmalta. Niiden polttovälialueet alkavat 10-12mm:stä, jolloin ne vastaavat kuvakulmaltaan 16mm-19 milliä. Mainittakoon erikseen Sigman 12-24mm f/4.5-5.6 EX DG, koska se on ainoa tämän sarjan objektiiveista, joka sopii myös täyden kennon ja filmikameroihin, joissa sen kuvakulma on huikeat 122° . Kuitenkin vain 15° enemmän kuin 10mm 1.6x-kennon kanssa.

Telekuvaus
Telekuvauksen puolella pikkukenno on arvokkaampi kuin painonsa arvosta kultaa, varsinkin jos on aikomuksena hankkia pitkiä ja valovoimaisia teleobjektiiveja. Tehdäänpä erittäin kallis vertailu. Canon 5D ja EF400mm f/2.8. Minkälaisen objektiivin 20D tarvitsisi tuottaakseen vastaavan kokoisen kuvan kohteesta? 312mm, jos ollaan tarkkoja, mutta käytännössä vastaus olisi EF300mm f/2.8 -objektiivi. Kun teet hintavertailun yhdistelmien 5D+EF400mm f/2.8 ja 20D+EF300mm f/2.8 välillä, huomaat, mitä ajan takaa. Jos n.4'500€ ei tunnu lompakossasi, huomio edes objektiivien (n.3kg:n) painoero. Vaikuttanee "jonnin verran" vapaalta kädeltä ammuttaessa. Vastaavien vertailujen avuksi olen tehnyt "Kuvakulmakertoimet digitaalisille järjestelmäkameroille"-taulukon, joka nopeuttaa täsmällistä laskentaa. Siinä on huomioitu sekä kuvakulma että kennon ominaisuudet.

Makrokuvaus
Vastaava hyöty kuin telekuvauksessa, saadaan irti myös makrokuvauksessa.Erityisesti makrokuvauksessa pieni kenno on myös haitta. Pienempi kenno kun johtaa pienempään ja himmeämpään etsimeen, josta manuaalitarkennuksen ilo on kaukana. Tämä voi maastossa välillä aiheuttaa hankaluuksia erityisesti hämärän aikaan. Tällöin ff-kennon tuottama isompi ja kirkkaampi etsinkuva helpottaa kuvaajan työskestelyä suuresti. Tähänkin löytyy apuja, jos vain uskaltaa laittaa kameransa palasiksi ja vaihtaa etsimen tähyslaseista toisen - mattalasin. Sen tilalle halkiokiilalasi ja manuaalinen tarkennus helpottuu huomattavasti. Valon määrään se ei vaikuta, joten hämäryyteen senkin tuoma apu on rajallinen. Itse en ole tuota vaihtoa tehnyt, mutta jokainen sen tehnyt, on ollut enemmän kuin tyytyväinen.   Ohjeet tähyslasin vaihtoon.
 

Vaikutukset piirtoon
Pienemmästä kennosta löytyy lisää mukavia hyötyjä. Vinjetoinnin riski (varsinkin täydellä aukolla) pienenee. Myös CA yleensä esiintyy voimakkaammin reuna-alueilla. Suurimmassa osassa objektiiveissa keskustan piirto on parasta aluetta terävyydeltään  ja kontrastiltaan, ja lähtee heikkemään reunaa kohti mentäessä. Croppikennoissa tuo heikompi reunapiirto jää onneksi valotettavan alueen ulkopuolelle. Tämä on hyvä huomioida kun katselee MTF-käyriä, jotka usein piirretään filmin ja täyden kennon mukaan. Tällöin käyrää piirretään 21,6mm:n mukaan eli keskipisteestä kulmaan. 1.6-kertoimen kanssa riittää kun huomio käyrää 13,5mm:n mukaan. Usein niiden MTF-käyrät ovatkin käytännössä jo käyrän kymmenen ensimmäistä milliä kattaa 76,2% kuva-alasta. Kumpaa haluaa tuijotella, on ihan jokaisen oma asia.  Tätä pienempää piirtoympyrää on jo hyödynnettykin, valmistamalla objektiiveja vain croppikennoisiin kameroihin. Niiden käyrät ovat yleensä pituudelta 0-13,5mm. Huomioi tämä, jos vertailet kahden eri objektiivien käyriä. Ne voivat olla erimittaisilla asteikoilla. Täyden kennon kamera on tämän takia vaativampi objektiiviensa suhteen, koska heikompi reunapiirto on mukana, ellei harrasta innokkaasti kuvan rajaamista. Toisaalta jos keskittyy enemmän itse kuvaukseen kuin MTF-käyrien tuijottamiseen, saa todennäköisesti enemmän aikaan. Näiden käyrien liiallinen tuijottelu tuppaa aiheuttamaan lieveilmiöitä ajatusmaailmassa ja sen jälkeen keskustelufoorumeissa.

  


Entäs kustannukset?
Valmistuskustannukset ovat isommissa kennoissa huomattavasti suuremmat. Pinta-alaa on 2,56 kertainen ja valmistuksen hylkäämisprosenti on suurempi. Tästä johtuen isommat kennot menevät kalliimpiin kameroihin. Kun kameran hinta nousee, vaaditaan siltä enemmän, jolloin ominaisuuksien kirjoa on kasvatettava ja hinta nousee entuudestaan. Tässä kohtaa Canon on tullut vastaan 5D-mallilla, joka on yli puolet halvempi kuin 1Ds-mallit.

Vieläkö jotain?
Muuta foorumeilta silmään pistänyttä aiheeseen liittyen, joka kaipaa oikaisua:
 Kennon koolla - ja sitä kautta kuvakulmalla tai kuvan jälkikäteisellä rajaamisella - ei ole mitään vaikutusta perspektiiviin. Siihen vaikuttavat muut seikat. Tämän asian selventäminen, on kokonaan oman stoorinsa kokoinen asia (esimerkkikuvineen), joten ei siitä sen enempää tässä. Todetaan vain loppuun ruokahalun ja kiinnostuksen herättäjänä: polttoväli itsessään ei vaikuta perspektiiviin.

Kaikkien digitaalisten järjestelmäkameroiden croppikertoimet löytyvät Kuvakulmakertoimet digitaalisille järjestelmäkameroille -taulukosta kohdasta FOV crop-x.

Mikä ihmeen Canon?
Vaikka tässä(kin) artikkelissa kovasti puhutaan koko ajan "Canon sitä ja Canon tätä", ei ole tarkoitus suosia C-merkkisiä tuotteita, sillä eiväthän ne loppujen lopuksi ole yhtään sen parempia kuin vaikkapa pahin kilpailijansa Nikon, Olympus, KonicaMinolta tai Sigma. Omistan C:n digirungon ja siksi tulee asioista höpistyä hieman C-duurissa. Fysiikan lait koskee kaikkia merkkejä ja malleja. Tämä loppulisäys vain tiedoksi heille, joille kameran merkki on tärkeämpi kuin mitä kameralla voisi oikeasti tehdä.