Larp-jousi

Tämän sivun ohjeet ovat PJS:n jäsenten hyväksi kokemia ja käytännössä vuosia testattuja ratkaisuja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että nämä ohjeet soveltuvat kaikille tai kaikkiin tilanteisiin. Jokainen käyttää sivuilla esiintyviä ohjeita omalla vastuulla.

Jousen larp-käyttö

Larp-käyttöön soveltuvat parhaiten pitkä- ja vastakaarijouset niiden suhteellisen matalamman tehon vuoksi. Larpin genre ja maailmankuvaus määrittää yleensä minkä tyyppisiä jousia pelissä saa käyttää, mikäli niitä saa käyttää ollenkaan. Näin ei kannata koskaan olettaa, vaan asiaa tulee aina tiedustella etukäteen pelinjohdolta.

Kriteerit

Pelinjohto ja tarvittava ammattitaito

Mikäli pelissä käytetään larp-jousia tulee pelinjohdon itse omata asiaa koskien riittävä ammattitaito tai pystyä koko tapahtuman ajaksi osoittamaan pelaajille vastuun asiasta kantavan henkilön. Tämä henkilö vastaa välineiden tarkastuksista ja yleensä vaadittavasta ampumakokeesta. Ilman riittävää ammattitaitoa larp-jousi on ase, jota ei tule käyttää pelissä. Näytelmäroolipelissä ei ammuta oikeilla hyvät lento-ominaisuudet omaavilla nuolilla näihin asennettavien turvapehmikkeiden takia. Tästä johtuen ampumiskokemusta olisi hyvä olla takana vähintään viisikymmentä tuntia, joista puolet korkeuseroja ja etäisyyden arviointia edellyttävissä maasto-olosuhteissa. Aloittelija voi oppia ampumaan kohtalaisesti tavallisella jousella jo reilussa kymmenessä tunnissa, joten ero tähän on merkittävä. Vaatimusta voi pitää kutienkin kohtuullisena huomioitaessa asiaan liittyvät riskit. Ampumakoe on yleensä kaksi kolmen laukauksen sarjaa 10 metristä. Sarjojen välillä kohteen sijaintia, mielellään myös korkeussuunnassa vaihdetaan. Kummastakin sarjasta tulee saada yksi osuma tavallisen 10 litran muoviämpärin suuaukon kokoisen maalin sisälle. Ilman näitä osumia ei pelaajaa saa päästää peliin jousen kanssa. Laukauksia ennen ampuja voi antaa pyydettäessä yhden tai kaksi harjoitussarjaa. Lisäksi valvoja katsoo ampujan tekniikan. Mikäli tässä on huomauttamista eikä virheitä korjata kehotuksesta huolimatta tulee tulos hylätä.

Teho ja veto

Jousen teho määritellään paunoina # (lb/lbs) tietyllä jänteen vedolla. Veto ilmoitetaan yleensä tuumina " (inch). Esimerkiksi 30#@28" kertoo jousen antavan nuolelle 30 paunan massaa vastaavan energiamäärän 28" (71,12 cm) vetopituudella. Laskemalla vetopituutta jousen varastoima ja jänteen vapauttamisen yhteydessä nuolen liike-energiaksi siirtyvä voima laskee. Käyttämällä vetopituutena vain 20" (50,8 cm) 28" sijaan voima voisi olla esimerkin tapauksessa 18 paunaa. Vetopituuden muutos voimaan on aina jousikohtainen. Toisinaan pelinjohto asettaa pelin tyypistä riippuen jousille ylimmän sallitun tehorajan. Tämän tulee olla aina ehdottomasti alle 40 paunaa, joka on alin sallittu metsästysteho jousella. Mikäli rajoituksia asetetaan tulee niitä valvoa yhdenmukaisesti mittaamalla.

Jousen kärjet

Jousen kärjet eivät saa olla terävät tai näin ollessa ne tulee suojata riittävästi esimerkiksi nahalla tai solumuovilla ja ilmastointiteipillä.

Jänne

Jänteen kunto tulee aina tarkastaa ennen ampumisluvan antamista. Tarvittaessa jänne on vaihdettava uuteen.

Larp-nuolet

Yleistä

Larp-käytössä tärkeintä on luonnollisesti nuolen turvallisuus ampujalle ja mahdolliselle ihmiskohteelle. Eläimiä ei larp-nuolilla saa missään tapauksessa ampua. Perusajatus on pehmentää nuolen osumaa siten, että ihmisen ollessa kyseessä hän huomaa tulleensa ammutuksi, mutta ei koe osumasta kipua. Larp-nuolellakaan ei koskaan tule tähdätä kohdetta päähän tai nivusiin, mutta vahinkolaukausten osalta nuolen rakenne pyritään tekemään mahdollisimman turvalliseksi. Se ei edellä mainittuihin paikkoihinkaan osuessaan saa aiheuta riskiä vammautumisesta.

Nuolen pituudesta

Nuolen pituus tulee olla larp-nuolessa noin 3-4 tuumaa tarvittavaa vetopituutta suurempi. Tämä ylipitkä osio tarvitaan nuolen iskua vaimentavan rakeneteen rakentamiseen. Vastaava osuus (terän kiinnitys) on huomattavasti lyhyempi käytettäessä taulu- tai metsästyskärkiä nuolissa. Harjoituskäyttöön käytettyjä vanhoja nuolia ei tulisi muuntaa larp-nuoliksi. Nuoliaihion tulisi aina olla ensiluokkainen ja lähes käyttämätön. Larp-nuoli voi olla käyttökelvoton yhdenkin laukauksen jälkeen. Samalla nuolella ei saakaan pelin aikana ampua yleensä uudestaan ilman asiantuntijan tähän myöntämää lupaa. Harjoitusnuolena voi halutessaan käyttää hieman kolhujakin kärsineitä nuolia, jos nämä täyttävät muuten ammuttavan nuolen kriteerit.

Nuolityypit

Suomessa käytetään pääasiassa kahta nuolityyppiä nahkapäistä nuolta ja bofferinuolta. PJS suosittelee nahkapäisten nuolien käyttämistä. Sillä on helpompi (tarkempi) ampua ja sen rakenne on paremmin tarkastettavissa turvallisuuden osalta.

Nahkapäisen nuolen valmistus

Tässä esitetään vaiheittain nahkapäisen nuolen valmistaminen sekä siihen tarvittavat oheistarpeet.

Kuvassa 1 on esitetty kolme nuolta. Vasemmalla on taulukärkinen (vihreäksi lakattu) nuoli, keskellä bluntti- eli tylppäkärkinen nuoli ja oikealla valmis nahkapäinen nuoli. Aihion valintaan tulee aina kiinnittää huomiota. Aihion tulee ennen kaikkea olla suora ja ehjä. Käytä ainoastaan puuaihioita larp-nuolessa.


Kuva 1.

Kuvassa 2 on esitetty tarkemmin muovinen blunttinuoli, jolla voi metsästyskäytössä pyydystää pienriistaa. Sellaisenaan edes muovibluntti ei sovellu larp-käyttöön lähtökohdaksi vaan se on ennen muita toimia hiottava kärjestään tasaiseksi. Vastaavasti pienitehoisen jousen ollessa kyseessä larp-käyttöön voidaan myös ottaa tylppäkärkinen aihio ilman blunttia.


Kuva 2.

Kaikki hionnat suoraan nuoliaihioon kannattaa tehdä asteittain käyttäen ensin karkeaa paperia ja siirtyen asteittain haluttuun laatuun. Kuvassa 3 karkeudet 40, 80 ja 120.


Kuva 3.

Nahkapäisen nuolen valmistamiseen tarvitaan luonnollisesti pala nahkaa. Nahan tulee olla taipuisaa, mutta raskas ja paksu nahka suojaa nuolta paremmin osumilta. Kuvassa 4 on 100 mm x 100 mm kokoinen nahkapala, johon on yläosaan leikattu kaksi 25 mm pituista halkiota 30 mm etäisyydelle reunoista. Omaan nuoleen (riippuen mm. nuolen halkaisijasta ja bluntin koosta) löytää parhaan koon ja kaavan kokeilemalla.


Kuva 4.

Pehmikkeeksi kelpaa hyvin vanha roskiin menossa oleva pala lakanaa, kuten kuvassa 5. Paksummalla kankaalla tarvitsee vähemmän taitoksia, joten tarkoitusta varten hyvän kankaan ostamista kannattaa harkita.


Kuva 5.

Hyvin tärkeä osa nahkakärkisen nuolen rakennetta on kolikko tai prikka. Mitä isompi kolikon halkaisija, sitä laajemmalle alueelle nuoliaihioon kohdistuva paine tulee osumasta jakautumaan. Tämä on väärä paikka säästä, joten varma valinta on 50 sentin kolikko (kuvassa 6).


Kuva 6.

Nuolen valmiiksi tekeminen edellyttää lopulta liimatun nokin kärkien sovittamista jousesi jänteeseen. Parhaiten saat nokin muotoutumaan käyttämällä lämpöpuhallinta (kuva 7).


Kuva 7.

Teippi on tärkeä osa nahkapäisen nuolen valmistamista. Esimerkissä käytetään ilmastointiteippiä (ns. roudaa, kuva 8), mutta maalarinteippi käy yhtä hyvin.


Kuva 8.

Viimeistelyä varten tarvitaan nahan väriin sopivaa teippiä. Esimerkissä käytetään mustaa eristeteippiä (kuva 9).


Kuva 9.

Aloita teippaamalla kolikko tylpäksi (kohtisuoraksi) hiotun muovibluntin tai raaka-aihion (kuvat 10 ja 11) päähän. Kiinnitä erityistä huomiota kolikon asemaan. Sen tulee sijaita keskellä aihiota mahdollisimman tarkasti.


Kuva 10.


Kuva 11.

Vahvistetaan rakenne useammalla teippikerroksella. Kolikon tulee pysyä paikoillaan vaikka siihen kohdistetaan hieman sivusuuntaisiakin voimia. Kuvassa 12 vahvistukseen on käytetty roudaa.


Kuva 12.

Leikkaa pehmikekankaasta reilun kokoinen pala, josta saat taiteltua noin parikymmentä kerrosta kolikon päälle. Huomaa, että kankaan tulee riittää kolikon ylitse aina aihioon saakka. Kuten myöhemmissäkin pehmikkeen lisäämisissä tulee lopullisen muodon symmetrisyyteen kiinnittää huomiota, sillä tämä on nuolen lentorataan aerodynamiikan kautta suuresti vaikuttava seikka. Kuvissa 13 ja 14 pehmikekangas on kiinnitetty aihioon roudalla.


Kuva 13.


Kuva 14.

Leikkaa ja taittele uudet kymmenkunta kerrosta kärjen kokoiseksi pakaksi. Pehmikkeen asettamista helpottaa, jos teippaa kankaan valmiiksi muotoon, kuten kuvassa 15.


Kuva 15.

Kiinnitä taiteltu ja kasaan teipattu pala teipin avulla aihioon kuten kuvassa 16.


Kuva 16.

Taittele jälleen toistakymmentä kerrosta kangasta palaksi, joka peittää koko olemassa olevan kärjen rakenteen (kuva 17).


Kuva 17.

Ison palan kiinnittäminen onnistuu helposti pidemmillä teippisuikaleilla (kuva 18).


Kuva 18.

Vahvista viimeinen pehmike (kuva 19) ja tunnet nyt nuolen kovuuden ilman nahkaa. Mikäli nuoli on edelleen liian kova lisää pehmikekerroksia aiemmin esitetyn mukaisesti, kunnes saavutat riittävän pehmeän kärjen. Kärjen koon tulisi myös olla silmäkuoppaa suurempi, jotta silmään osuessaan nuoli ei aiheuta vammaa.


Kuva 19.

Taita nahkasuikale kärjen päälle (kuvat 20 ja 21) käyttäen kiinnittämiseen nahanväristä teippiä.


Kuva 20.


Kuva 21.

Sitten on vuorossa nuolen krestaus, aihion suolitus ja nokin asettaminen (kuva 22). Nämä tehdään kuten tavallisessa nuolessa. Krestauksessa kannattaa kuitenkin laittaa joku lisämerkki. Ei tosin sillä, että pelissä saisi pitää viinissä sekaisin larp-käyttöön tarkoitettuja nuolia sekä muita.


Kuva 22.

Nyt sinulla pitäisi olla valmis nuoli. Kuvassa 23 on bluntin päälle rakennettu valmis nahkapäinen nuoli.


Kuva 23.

Käytön jälkeen olisi aina tarpeen purkaa nahkapää ja tarkistaa puuaihion ehjyys. Mikäli epäilet yhtään aihion vaurioituneen (ei aina näkyvää) siirrä aihio vaikka taulunuoleksi. Tällöin et vaaranne kenenkään toisen terveyttä. Samalla vanhat teipit tullee vaihdettua uusiin ja käyttöturvallisuus paranee.

Bofferinuoli

PJS ei suosittele bofferinuolen käyttämistä sen epästabiilin lentoradan ja hankalahkon turvallisuuden tarkastettavuuden takia. Ohjeet moiseen löytää Larppaajan käsikirjasta. Mikäli pelinjohto sallii bofferinuolien käyttämisen tulee turva- ja ampumataitotarkastukseen kiinnittää erityistä huomiota.


© Samu Kahila 2003-2008