Larp-jousi
Tämän sivun ohjeet ovat PJS:n jäsenten
hyväksi kokemia ja käytännössä vuosia testattuja ratkaisuja.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että nämä ohjeet soveltuvat kaikille
tai kaikkiin tilanteisiin. Jokainen käyttää sivuilla esiintyviä
ohjeita omalla vastuulla.
Jousen larp-käyttö
Larp-käyttöön soveltuvat parhaiten pitkä- ja vastakaarijouset
niiden suhteellisen matalamman tehon vuoksi. Larpin genre ja maailmankuvaus
määrittää yleensä minkä tyyppisiä jousia
pelissä saa käyttää, mikäli niitä saa käyttää
ollenkaan. Näin ei kannata koskaan olettaa, vaan asiaa tulee aina tiedustella
etukäteen pelinjohdolta.
Kriteerit
Pelinjohto ja tarvittava ammattitaito
Mikäli pelissä käytetään larp-jousia tulee pelinjohdon
itse omata asiaa koskien riittävä ammattitaito tai pystyä koko
tapahtuman ajaksi osoittamaan pelaajille vastuun asiasta kantavan henkilön.
Tämä henkilö vastaa välineiden tarkastuksista ja yleensä
vaadittavasta ampumakokeesta. Ilman riittävää ammattitaitoa
larp-jousi on ase, jota ei tule käyttää pelissä. Näytelmäroolipelissä
ei ammuta oikeilla hyvät lento-ominaisuudet omaavilla nuolilla näihin
asennettavien turvapehmikkeiden takia. Tästä johtuen ampumiskokemusta
olisi hyvä olla takana vähintään viisikymmentä tuntia,
joista puolet korkeuseroja ja etäisyyden arviointia edellyttävissä
maasto-olosuhteissa. Aloittelija voi oppia ampumaan kohtalaisesti tavallisella
jousella jo reilussa kymmenessä tunnissa, joten ero tähän on
merkittävä. Vaatimusta voi pitää kutienkin kohtuullisena
huomioitaessa asiaan liittyvät riskit. Ampumakoe on yleensä kaksi
kolmen laukauksen sarjaa 10 metristä. Sarjojen välillä kohteen
sijaintia, mielellään myös korkeussuunnassa vaihdetaan. Kummastakin
sarjasta tulee saada yksi osuma tavallisen 10 litran muoviämpärin
suuaukon kokoisen maalin sisälle. Ilman näitä osumia ei pelaajaa
saa päästää peliin jousen kanssa. Laukauksia ennen ampuja
voi antaa pyydettäessä yhden tai kaksi harjoitussarjaa. Lisäksi
valvoja katsoo ampujan tekniikan. Mikäli tässä on huomauttamista
eikä virheitä korjata kehotuksesta huolimatta tulee tulos hylätä.
Teho
ja veto
Jousen teho määritellään paunoina # (lb/lbs) tietyllä
jänteen vedolla. Veto ilmoitetaan yleensä tuumina " (inch). Esimerkiksi
30#@28" kertoo jousen antavan nuolelle 30 paunan massaa vastaavan energiamäärän
28" (71,12 cm) vetopituudella. Laskemalla vetopituutta jousen varastoima
ja jänteen vapauttamisen yhteydessä nuolen liike-energiaksi siirtyvä
voima laskee. Käyttämällä vetopituutena vain 20" (50,8
cm) 28" sijaan voima voisi olla esimerkin tapauksessa 18 paunaa. Vetopituuden
muutos voimaan on aina jousikohtainen. Toisinaan pelinjohto asettaa pelin tyypistä
riippuen jousille ylimmän sallitun tehorajan. Tämän tulee olla
aina ehdottomasti alle 40 paunaa, joka on alin sallittu metsästysteho jousella.
Mikäli rajoituksia asetetaan tulee niitä valvoa yhdenmukaisesti mittaamalla.
Jousen kärjet
Jousen kärjet eivät saa olla terävät tai näin ollessa
ne tulee suojata riittävästi esimerkiksi nahalla tai solumuovilla
ja ilmastointiteipillä.
Jänne
Jänteen kunto tulee aina tarkastaa ennen ampumisluvan antamista. Tarvittaessa
jänne on vaihdettava uuteen.
Larp-nuolet
Yleistä
Larp-käytössä
tärkeintä on luonnollisesti nuolen turvallisuus ampujalle ja mahdolliselle
ihmiskohteelle. Eläimiä ei larp-nuolilla saa missään tapauksessa
ampua. Perusajatus on pehmentää nuolen osumaa siten, että ihmisen
ollessa kyseessä hän huomaa tulleensa ammutuksi, mutta ei koe osumasta
kipua. Larp-nuolellakaan ei koskaan tule tähdätä kohdetta päähän
tai nivusiin, mutta vahinkolaukausten osalta nuolen rakenne pyritään
tekemään mahdollisimman turvalliseksi. Se ei edellä mainittuihin
paikkoihinkaan osuessaan saa aiheuta riskiä vammautumisesta.
Nuolen pituudesta
Nuolen pituus tulee olla larp-nuolessa noin 3-4 tuumaa tarvittavaa vetopituutta
suurempi. Tämä ylipitkä osio tarvitaan nuolen iskua vaimentavan
rakeneteen rakentamiseen. Vastaava osuus (terän kiinnitys) on huomattavasti
lyhyempi käytettäessä taulu- tai metsästyskärkiä
nuolissa. Harjoituskäyttöön käytettyjä vanhoja nuolia
ei tulisi muuntaa larp-nuoliksi. Nuoliaihion tulisi aina olla ensiluokkainen
ja lähes käyttämätön. Larp-nuoli voi olla käyttökelvoton
yhdenkin laukauksen jälkeen. Samalla nuolella ei saakaan pelin aikana ampua
yleensä uudestaan ilman asiantuntijan tähän myöntämää
lupaa. Harjoitusnuolena voi halutessaan käyttää hieman kolhujakin
kärsineitä nuolia, jos nämä täyttävät muuten
ammuttavan nuolen kriteerit.
Nuolityypit
Suomessa käytetään pääasiassa kahta nuolityyppiä
nahkapäistä nuolta ja bofferinuolta. PJS suosittelee nahkapäisten
nuolien käyttämistä. Sillä on helpompi (tarkempi) ampua
ja sen rakenne on paremmin tarkastettavissa turvallisuuden osalta.
Nahkapäisen
nuolen valmistus
Tässä esitetään vaiheittain nahkapäisen nuolen valmistaminen
sekä siihen tarvittavat oheistarpeet.
Kuvassa 1 on esitetty kolme nuolta. Vasemmalla on taulukärkinen (vihreäksi
lakattu) nuoli, keskellä bluntti- eli tylppäkärkinen nuoli ja
oikealla valmis nahkapäinen nuoli. Aihion valintaan tulee aina kiinnittää
huomiota. Aihion tulee ennen kaikkea olla suora ja ehjä. Käytä
ainoastaan puuaihioita larp-nuolessa.

Kuva 1.
Kuvassa 2 on esitetty tarkemmin muovinen blunttinuoli, jolla voi metsästyskäytössä
pyydystää pienriistaa. Sellaisenaan edes muovibluntti ei sovellu larp-käyttöön
lähtökohdaksi vaan se on ennen muita toimia hiottava kärjestään
tasaiseksi. Vastaavasti pienitehoisen jousen ollessa kyseessä larp-käyttöön
voidaan myös ottaa tylppäkärkinen aihio ilman blunttia.
Kuva 2.
Kaikki hionnat suoraan nuoliaihioon kannattaa tehdä asteittain käyttäen
ensin karkeaa paperia ja siirtyen asteittain haluttuun laatuun. Kuvassa 3 karkeudet
40, 80 ja 120.

Kuva 3.
Nahkapäisen nuolen valmistamiseen tarvitaan luonnollisesti pala nahkaa.
Nahan tulee olla taipuisaa, mutta raskas ja paksu nahka suojaa nuolta paremmin
osumilta. Kuvassa 4 on 100 mm x 100 mm kokoinen nahkapala, johon on yläosaan
leikattu kaksi 25 mm pituista halkiota 30 mm etäisyydelle reunoista. Omaan
nuoleen (riippuen mm. nuolen halkaisijasta ja bluntin koosta) löytää
parhaan koon ja kaavan kokeilemalla.

Kuva 4.
Pehmikkeeksi kelpaa hyvin vanha roskiin menossa oleva pala lakanaa, kuten kuvassa
5. Paksummalla kankaalla tarvitsee vähemmän taitoksia, joten tarkoitusta
varten hyvän kankaan ostamista kannattaa harkita.
Kuva 5.
Hyvin tärkeä osa nahkakärkisen nuolen rakennetta on kolikko tai
prikka. Mitä isompi kolikon halkaisija, sitä laajemmalle alueelle
nuoliaihioon kohdistuva paine tulee osumasta jakautumaan. Tämä on
väärä paikka säästä, joten varma valinta on 50
sentin kolikko (kuvassa 6).

Kuva 6.
Nuolen valmiiksi tekeminen edellyttää lopulta liimatun nokin kärkien
sovittamista jousesi jänteeseen. Parhaiten saat nokin muotoutumaan käyttämällä
lämpöpuhallinta (kuva 7).

Kuva 7.
Teippi on tärkeä osa nahkapäisen nuolen valmistamista. Esimerkissä
käytetään ilmastointiteippiä (ns. roudaa, kuva 8), mutta
maalarinteippi käy yhtä hyvin.

Kuva 8.
Viimeistelyä varten tarvitaan nahan väriin sopivaa teippiä. Esimerkissä
käytetään mustaa eristeteippiä (kuva 9).
Kuva 9.
Aloita teippaamalla kolikko tylpäksi (kohtisuoraksi) hiotun muovibluntin
tai raaka-aihion (kuvat 10 ja 11) päähän. Kiinnitä erityistä
huomiota kolikon asemaan. Sen tulee sijaita keskellä aihiota mahdollisimman
tarkasti.
Kuva 10.

Kuva 11.
Vahvistetaan rakenne useammalla teippikerroksella. Kolikon tulee pysyä
paikoillaan vaikka siihen kohdistetaan hieman sivusuuntaisiakin voimia. Kuvassa
12 vahvistukseen on käytetty roudaa.

Kuva 12.
Leikkaa pehmikekankaasta reilun kokoinen pala, josta saat taiteltua noin parikymmentä
kerrosta kolikon päälle. Huomaa, että kankaan tulee riittää
kolikon ylitse aina aihioon saakka. Kuten myöhemmissäkin pehmikkeen
lisäämisissä tulee lopullisen muodon symmetrisyyteen kiinnittää
huomiota, sillä tämä on nuolen lentorataan aerodynamiikan kautta
suuresti vaikuttava seikka. Kuvissa 13 ja 14 pehmikekangas on kiinnitetty aihioon
roudalla.

Kuva 13.
Kuva 14.
Leikkaa ja taittele uudet kymmenkunta kerrosta kärjen kokoiseksi pakaksi.
Pehmikkeen asettamista helpottaa, jos teippaa kankaan valmiiksi muotoon, kuten
kuvassa 15.

Kuva 15.
Kiinnitä taiteltu ja kasaan teipattu pala teipin avulla aihioon kuten kuvassa
16.

Kuva 16.
Taittele jälleen toistakymmentä kerrosta kangasta palaksi, joka peittää
koko olemassa olevan kärjen rakenteen (kuva 17).
Kuva 17.
Ison palan kiinnittäminen onnistuu helposti pidemmillä teippisuikaleilla
(kuva 18).
Kuva 18.
Vahvista viimeinen pehmike (kuva 19) ja tunnet nyt nuolen kovuuden ilman nahkaa.
Mikäli nuoli on edelleen liian kova lisää pehmikekerroksia aiemmin
esitetyn mukaisesti, kunnes saavutat riittävän pehmeän kärjen.
Kärjen koon tulisi myös olla silmäkuoppaa suurempi, jotta silmään
osuessaan nuoli ei aiheuta vammaa.

Kuva 19.
Taita nahkasuikale kärjen päälle (kuvat 20 ja 21) käyttäen
kiinnittämiseen nahanväristä teippiä.

Kuva 20.

Kuva 21.
Sitten on vuorossa nuolen krestaus, aihion suolitus ja nokin asettaminen (kuva
22). Nämä tehdään kuten tavallisessa nuolessa. Krestauksessa
kannattaa kuitenkin laittaa joku lisämerkki. Ei tosin sillä, että
pelissä saisi pitää viinissä sekaisin larp-käyttöön
tarkoitettuja nuolia sekä muita.
Kuva 22.
Nyt sinulla pitäisi olla valmis nuoli. Kuvassa 23 on bluntin päälle
rakennettu valmis nahkapäinen nuoli.
Kuva 23.
Käytön jälkeen olisi aina tarpeen purkaa nahkapää ja
tarkistaa puuaihion ehjyys. Mikäli epäilet yhtään aihion
vaurioituneen (ei aina näkyvää) siirrä aihio vaikka taulunuoleksi.
Tällöin et vaaranne kenenkään toisen terveyttä. Samalla
vanhat teipit tullee vaihdettua uusiin ja käyttöturvallisuus paranee.
Bofferinuoli
PJS ei suosittele bofferinuolen käyttämistä sen epästabiilin
lentoradan ja hankalahkon turvallisuuden tarkastettavuuden takia. Ohjeet moiseen
löytää Larppaajan
käsikirjasta. Mikäli pelinjohto sallii bofferinuolien käyttämisen
tulee turva- ja ampumataitotarkastukseen kiinnittää erityistä
huomiota.
©
Samu Kahila 2003-2008