Sivari meni ja osti veneen jännitettyään vuosikausia hukkumista kaatuilevassa lasikuitulusikassa. Uusi (käytetty) upotin oli tuttu jo kaveriomisteisesti ja se vaihtoi kapteenia todella kivuttomasti. Kipua tulikin sitten remonttivaiheessa, kun lasikuitua piti uudistaa. Mutta jotain sellaista odotinkin, joten ei siitä sen enempää.

Jottei tulisi tehtyä tikusta asiaa, selvitän sivuston otsikon. Veneellä oli jo ennestään nimi, mutta se piti tietysti vaihtaa. Keräsin nimiehdotuksia pieneen vihkoon omasta valikoimastani, kavereilta ja sukulaisilta. Lista oli melkoinen ja loppukilpailuun pääsi sekava joukko:

Party Snack
Maan Sokeus
Kointähti
Jacob Creutzfeld
Ajan pysähtyminen

Listan ohi suhahti kuitenkin myöhäinen tulokas ja aivotoimintaan kykenevä organismi saattaa jo arvatakin sen. Grillaus- tai mehuistunnon aikana V-A suositteli lämpimästi "Staberindea" ja kaupat lyötiin lukkoon parin päivän päästä. Olin haronut jotain tuollaista nimeä Iain Banksin tuotannosta, mutta Staberinde oli päässyt livahtamaan ohi suun.

Ihan vähän aikaa nimen varmistumisen jälkeen mieleeni tuli vielä yksi hyvä vaihtoehto; Melenna. Se on latinaksi "veriripuli" , mutta harvempi sitä sentään tietää.

Mikäs simmonen Staberinde sitten on? Iain Banks Englanti-nimisestä paikasta kirjoittaa kirjassa "Aseiden käyttö" päähenkilön sitkeästä pakkomielteestä sanaan Staberinde, joka paljastuu laivaksi. En oikein jaksaisi kirjoittaa koko kirjan juonta tähän, mutta mielipiteeni kylläkin; nimi on kaunis, vaikkei ehkä täysin samaa kokoluokkaa kohteensa kanssa. Starba on noin viisi metriä pitkä ja vajaa pari leveä, joten isommistakin asioista on nettisivuja tehty.

Staberinde hilautui tietysti Laviaan, jossa se ui kriittisen syvällä, kun otetaan huomioon venepaikan mataluus. Moottori on ns. pakko-must, koska venettä ei souda Erik IVX:kaan. Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis, joka jatkunee hyvien ja huonojen uutisten muodossa, jahka Staberinden matkoille kertyy mittaa.