|| AJATUKSIA JA MIETTEITÄ  || Lapset ja nuoret ensin! || POSITIIVISUUTTA || MIHIN MEILLÄ ON KIIRE? ||
|| TEATTERIN VAIKUTUS ||
||
KILJUSTEN VUOSI 2004 || SANNAN TARINA || KILJUSET 2005 || KILJUSET 2006 || KILJUSET 2007 ||
  Erilainen pupu - Jeanne Willis, Ken Brown

(Saijalle 4.10.2004 se erilainen Römppänen)

Kun lunta sataa Pohjolaan jänöt käy pukuja vaihtamaan. Saavat valkoiset housut
ja valkoisen takin, sukat, tossut ja hanskat sekä valkoisen lakin. Siltä
varalta vetävät valkoista ylle, että kettu sattuisi kävelylle.

Mutta muuan pupu ihan hupsuja keksi: se ei halunnut muuttua valkoiseksi.

Oli vaaleanpunainen villatakki, soma pinkki nenänpää, hattu samaa sävyä ja
liina asun täydentää, oli vaaleanpunaiset sukkahousut, punaiset kengänkoppanat,
kengissä keikkuivat rusetit sekä vaaleanpunaiset pumpulat.

Mutta äiti sanoi: "Noin et mennä saa! Sinut ulkona kettu vainuaa, heti huomaa
pupun leikkimässä. Vaihda valkoisiin, kas tässä!"

Pupu ei kuule, siltä näyttää. "Samaa tylsää valkoista kaikki käyttää! Punainen
väri on sievä päällä, varsinkin jos tanssii jäällä."

"Hullu jänis! Sisään heti!" Siskot hädissään henkeä veti. "Se on hirveän
vaarallinen paikka sinut syö susi, tai karhu vaikka!"
Pupu hymyili vienosti: "Viivyn hetken, teen vain pikkuisen kävelyretken. Kateus
siskoja jäytää, luulen, kun tuommoista parkumista kuulen." Ja vilahdus,
välähdys, hupsahdus, pupu meni kuin puuterin tupsahdus.

"Voi typerä tyttö! Voi tolkuttomuutta!" Sopuli nauraa: "No tämä on uutta!" "Vai
tyhmä ja tolkuton?" pupu huusi. "Suksikaa suolle! Pidä suusi!"

"He vain tahtoivat auttaa, tiedäthän", kuului hiljainen ääni ystävän. Pupu
tähysti yli lumen ja jään ja huomasi hylkeen nenänpään.

"Joku tallaa sinut vielä jäähän, olet valkea kiireestä kantapäähän! Pue
ihmeessä yllesi kirkkaampaa, että sinut voi hangesta erottaa. Joku törmää
sinuun, koska ei nää, kaatuu ja jäähän mätkähtää."

Pupuliini huiskutti hylkeelle kättä ja hyppeli eteenpäin tietämättä, että
jokainen jääkarhu niillä mailla maiskutti kieltä, pupupaistia vailla.

Ensimmäinen karhu tuli karjuen. "Pupusoppaa! Nyt järsin tuon jäniksen!"

"Jo on outo otus päässyt ulkosalle! Haiseeko tuollainen vadelmalle?" Karhu
heilutti parasta pannuaan, mutta jänis ponkaisi koivillaan, karhunköntys oli
lihonut liikaa, vain hatun sai, ei pinkovaa piikaa.

Toinenkin karhu oli nälkäinen. "Pupaupataa!" se maiskutti. "Saisinpa sen! Miten
ihmeessä punainen pupu paistuu ja miltä se teepöydässä maistuu?" Karhu kantoi
pataa ja aivan liki ja kuolasi. Pupulle tuli hiki! Se villatakkinsa lumeen
viskoi, sukat ja tiukkikset kintuista kiskoi. Niitä piti nallen tarkastaa, ja
nokkela pupu luikki puiden taa.

Nyt kolmas karhu veden kielelle saa. "Kohta popsitaan pupupiirakkaa! Hyvää
kokojyvää piiraan kuoreen, täytteeksi saan jänön tuoreen." Oli karhulla kaulin
ja piirakkavuoka, mutta kaukana pinkoi ja karhun ruoka, ja juostessa muuttuivat
jäniksen aatteet: se heitteli menemään alusvaatteet.

"Pupuliini on poissa", sisko huokaa. "Tuliko raukasta karhujen ruokaa? Sen piti
viipyä vain hetki, perin on pitkäksi venynyt retki."

Kauan he kulkivat etsimässä, ei siskoa missään, pelkkä kenkä on tässä ja
punainen pumpula, rusetti tuttu. "Voi ei!" he parkuivat. "Hirveä juttu!"

"Siskokulta jo kuolleena makaa."

"Ei ole totta!" kuuluu kinoksen takaa siskon ääni: "Olen piilossa täällä,
päästä varpaisiin valkoista päällä." Jos sisko ei siskoa hangesta keksi, jää
taatusti karhukin nälkäiseksi.
(Ja sitten)
Satu oli hyvä!! Kuka on kettu? Kuka on sopuli? Kuka on hylje? Kuka on jääkarhu?
Mutta kannattaako kuitenkaan tulla samanlaiseksi? EI, OLE JATKOSSAKIN ERILAINEN
SAIJA-PUPU sanoo se edelleenkin erilainen Römppänen.

Tässä tämä satu. Vaikka tämä vaaleanpunainen pupu loikkiikin pitkin vaaroja,
niin samanlaiseksi kuin muut en tule koskaan!
Minä olen minä ja yrittäkööt muut muuttaa, mutta turhaan!