ETUSIVU (päivitetty 14.10.2008)
 
Minä Saija Marjaana Roininen synnyin kauan kauan sitten eli 29.8.1977 juuri kaupungiksi tulleeseen Toijalaan. Ensikotini oli Jaakontiellä Rauhanummen alueella. Pienenä palleroisena isukki ja äityli sanoivat minua Pauliksi. Onneksi kuitenkin vanhempani viisastuivat ja antoivat kastaa minut Saijaksi. Olisihan se ollut hassua, jos tytön nimi olisi ollut Pauli. Vai olisikohan siinä vaiheessa jo pastori Annilalla ollut jotain sanomista asiaan. 

Pienenä tykkäsin iskän kanssa tehdä autoremonttia ja syödä perunankuoria ja läskiä sipulilla maustettuna (yök). Lempiharrastukseni oli laulaminen. Päiväkodissa loilottelin usein mitä milloinkin. Kerrankin päikyn tädit huolissaan etsivät mihin minä olin hävinnyt. Viimein he löysivät minut vessasta pöntöltä jalkoja heiluttelemasta ja laulamasta ” Katariinan kamarissa valvottiin suviöitä ihania…”. Tapanani oli myös viedä päiväkotiin eväitä itselle ja muillekin. Eväät pakkasin siististi filmirullakoteloihin. Siis ne sipalit ja kuivatut luumut. Kavereille evääni ei kovinkaan usein maistunut, varsinkin kun ne luumut oli kääritty vessapaperiin, jotta ne ei jäisi toisiinsa kiinni. Mutta arvatkaas, jäikö se paperi niihin luumuihin kiinni? Valokuvaamista minä inhosin yli kaiken. Äidillä oli suuri työ saada pidettyä minut paikoillaan kuvauksissa ja useimmissa kuvissa katselen kulmieni alta ja äitini käsi pitää minusta kiinni. Toinen asia mitä inhosin oli barbiet. Nukeilla ja pehmoleluilla kyllä leikin, mutta en barbeilla. Mieluiten leikin hiekkalaatikolla autoilla, rakentelin majoja, kiipeilin puissa ja pyöräilin. Tietenkin prinsessahelmat hulmuten. Haaveammattini oli Kekkonen. Harrastin tanhuja, musiikkikoulua ja jumppaa.

Ala-asteen kävin Keskustan koulussa, vaikka asuinkin Nahkialassa. Se vaan toi enemmän sosiaalisia suhteita elämääni. Luokkakaverit oli toiselta puolelta Toitsua ja muut kaverit lähiympäristöstä. Alkuopettajani Raija Oijala oli suuri ihanteeni. Ja koulunkäynti oli kivaa mukavan opettajan kanssa, vaikka meidän luokka olikin suoraan sanoen aikas hirveä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittikin sitten koko yhdeksän vuoden ajan. Mistäköhän olen saanut kipinän nuorisotyöhön…hmmm???? Viidennen ja kuudennen luokan meitä opetti rehtori Raimo Muuronen. Raimo useasti käytti minua posteljoonina kiireellisissä asioissa. Mikäs siinä. Olihan se kivaa lähteä kesken tunnin open asioille ja saada valita joku kaverikin vielä mukaan. Yläasteella luokkamme ei juurikaan muuttunut, joten samat naamat viihdyttivät ja ”puuduttivat” meitä koko ihanan peruskouluajan. Yläasteella kuuluinkin sitten ihan mihin vaan koulun toiminnassa voi kuulua. Siitähän sitten luokkakavereilla riitti valittamista. Kävin tukioppilaskurssin, kuuluin oppilaskuntaan, näytelmäkerhoon, musiikkikerhoon, suunnittelin ja touhusin luokan ja koko koulun juhlia ja tapahtumia. Sain kunnian olla yhdeksännellä luokalla Lucia neito ja kulkea airueitten kanssa ympäri koulua laulaen ja pipareita jakaen. Harrastuksiini kuului jo edellä mainittujen lisäksi postimerkkikerho, sarjakuvakerho, partio, Valppaan toiminta, omat tyttökerhot, seurakunnan tyttökerho, perjantaikerho (silloinen iltapäivätoiminta yläasteikäisille) ... apua en muista kaikkea...  ja kuviskerho yhdeksän vuoden ajan. 

Aloitin ja lopetin opiskelut Toijalan lukiossa. Ehdin siellä olemaan jopa puoli vuotta. Ensimmäinen lapsukaiseni Sallamaaria syntyi 4.7.1994. Olin silloin vielä 16-vuotias. Vuoden ja 16 päivän päästä perheeseeni syntyi pieni vilperi nimeltä Santeri. Santerin ollessa vuoden ikäinen pääsin opiskelemaan uutta yhdistelmää lähihoitaja/lukio koulutusta Hämeenlinnan terveydenhuolto-oppilaitokseen ja Hämeenlinnan Lyseon lukioon. Tästäkin jätin lukio-osuuden pois vuoden päästä, koska pienten lasten ja pitkien matkojen (silloin vielä ei ollut moottoritietä) takia koulutus kävi rankaksi. Päätin säästää itseäni ja perhettäni ja selviytyä lähihoitajan tutkinnosta. Jouduin tämän takia pitämään välivuoden ja puolet ajasta olimmekin lasten kanssa kotona ja puolet pääsin harjoittelemaan silloin aivan uuteen asiaan, kun koululaisten iltapäivätoimintaan. Lähihoitajaksi valmistuin keväällä 1999 saatua hyvää kokemusta työharjoittelujaksoilta erilaisista paikoista, kuten Kissanmaan perhetukikeskuksesta, päiväkodeista, kotipalvelusta, kotisairaanhoidosta, vuodeosastolta, vammaistyöstä, Hämeenlinnan sairaalan vastasyntyneiden osastolta, varhaiskasvatuskeskus Nipsulasta ja Aurinkomatkojen tenavakerhosta Haniassa. Politiikasta taas kiinnostuin ollessani mukana Toijalan ensimmäisessä nuorten edustajistossa, josta sain kipinän lähteä mukaan oikeisiin kunnallisvaaleihin vuonna 2000.

Valmistumiseni jälkeen pääsin tekemään sijaisuuksia Tampereelle Hervantaan päiväkoteihin. Sieltä sain aina vaan parempaa työkokemusta niin perustyössä kuin myös maahanmuuttajienkin kanssa toimimisesta. Lisäksi sain elinikäisiä ystävyyssuhteita siellä olleista työkavereista. Vuoden verran Toijala-Hervanta väliä hurruttelin, kunnes minua pyydettiin käymään atk-koulutus, jotta voisin aloittaa työllistettynä Toijalan nuorisotoimessa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan koordinaattorina. ATK-ajokortti luettiin ja opeteltiin aikas vauhdilla työnjohto ym. asiat, mitä koordinaattorin toimenkuvaan kuuluu. Siinä olikin Röppäsellä välillä tulla harmaita hiuksia opettaessa tätä jästipäätä nuorisotoimen tavoille. (Jääräpäinen, mutta tarkka neitsyt vastaan toimistollinen oinaita…) Noh, ehkä se nyt ei ollutkaan niin vaikeaa, olinhan jo talon sisällä ennestään nuorten edustajiston kautta ja rakkaan äitini työpaikkaa usein ihastellessani…. Sanoinhan jo 7-vuotiaana, että minusta tulee isona Römmeri. Sitten kun musta ei enää tullutkaan Kekkosta =) Mikä parasta, ensimmäisinä päivinä sainkin nuorisotoimistoon postia nimellä nuorisosihteeri Saija Roininen. Jes! Tavoite täytetty! 

Vuosien varrella työkuviot ovat muuttuneet ja kokemusta eri aloilta on karttunut runsaasti. Nyt tilanne on se, että olen palannut ns. lähtöruutuun. Olen jälleen Tampereella Hervannassa päiväkodissa töissä ja tykkään olla siellä oman pienen Murmeli-ryhmäni kanssa.

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä ja lapseni sekä koiranpentu Sulo. Asumme Ketunpesillä ja harrastamme sekä kuljemme paljon. Tämän hetkinen toiveeni, mikä minusta tulee isona on, että minusta tulisi Halonen. Tavoitteet pitää olla korkealla! Jos ei mitään yritä, niin mitään ei voi saadakaan!

Sivujen suunnittelu ja toteutus: Tero Laihanen
sekä Teron opetettua, jatkoin itse toteutusta ja päivitystä Saija