21.12.

Joulu on jo ovella. Niin se on taas yksi vuosi takana päin ja aika tehdä jonkinlaista tilinpäätöstä. Näyttelyiden puolesta olin hieman laiska ja Ruusa vieraili neljässä ja Tessa kolmessa näyttelyssä. Menestys oli hyvin tasaista, kunnes Ruusa vuoden viimesisessä näyttelyssä nappasi Bis4-veteraani pokaalin. Taipparit jätettiin tältä vuodelta treenauksen asteelle ja hyvä niin. Kehitys on ollut hyvää. Ensi vuonna, loppukesästä olisi tarkoitus suunnata Tessan kanssa taippareihin.

Vuoteen mahtuu ilon ja onnistumisten lisäksi surua. Heinäkuun viimeisellä viikolla Ruusa halvaantui kun takapää petti. Kaikki näytti silloin todella pahalta ja minun maalima oli sekaisin. Reilu viikko kului kunnes toipuminen alkoi. Hitaasti mutta varmasti nousi Ruusa jaloilleen ja talloi suohon kaikki epäilyt siitä, ettekö sitä vielä nähtäisi näyttelykehissä. Rankat kipulääke kuurit, hieronta ja B-vitamiini sai ”vanhan rouvan” entistä ehompaan kuntoon ja tänään Ruusa kirmaa pitkin metsää kun junnuvuosinaan. Erittäin suuri suru kohtasi meitä myös viikko sitten, kun sain viestin jossa kerrottiin Ruusan & Tessan lenkkikaverin siirtyneen sateenkaarisillan toiselle puolen vain 3,5v:n iässä. Ikinä ei tiedä mitä huominen päivä tuo tullessaan. Vieläkin nousee kyynel silmäkulmaan kun ajattelee tapahtunutta.

Ensi vuonna on meille luvassa pienten tassujen töminää. Tessan juoksuja odotellaan alkavaksi lähipäivinä. Loimaalla Herra C jo kuulemma odottelee Tessaa visiitille. Myös Ruusa alottanee juoksunsa pian. Jännäilen tuleeko Ruusalle valeraskautta. Ikinä aiemmin ei semmoista ole ollut, mutta entäs nyt. Pentueesta jää yksi uros meille joksikin aikaa, kunnes rabieksen jälkeinen karanteeni on ohi ja poitsu saa luvan matkata Fitz-enon luokse Englantiin.

Harrastuspuolella Ruusa jatkaa veteraaniluokkaa. Tarkoitus olisi poikeita muutamissa näyttelyissä. Ja metsälle Ruusa pääsee myös. Tämä syksy jäikin sairasloman varjoon. Tessan mammaloman loputtua jakuu taippisten hiominen. Ja kyllä näyttelyissäkin Tessa tullaan näkemään. Toivottavasti käyttöluokassa ;-)

Toivotankin kaikille, etenkin sinulle joka juuri luet Testaruusan kuulumisia, oikein rauhallista ja sydämellistä joulua sekä kaikkea hyvää tulevalle vuodelle.

03.12.

Lunta tuli ja koirat oli onnensa kukkuloilla. Lumityöntekijä ei niinkään. Mutta parin viimepäivän vesisateet on saanut lumet lähes tyystin katoamaan. Niin paljon mielummin olisin katsellut kaunista talvimaisemaa kun pimeetä, kuraista ja koleaa. Ruusa ehti rikkomaan Juhon lumiukon ja siitähän tuli hurja huuto. Ruusa olisi vaan halunnut heitellä palloja..

Kouvolan seudun tolleriväen pikkujoulut juhlittiin pari viikkoa sitten. Tutustuimme poliisikoirien koulutukseen ja työskentelyyn. Mielenkiintoisen luennon jälkeen näimme Kurko nimisen poliisikoiran. Uskon vakaasti että kun Kurko ohjaajineen saapuu rähinää taltuttamaan niin, eipä paljon kannata vastaan laittaa. Ilta jatkui saunan, erittäin herkullisen ruuan ja jutustelun merkeissä. Pelattiin myös ”rappa kalja” peliä. Erittäin loistava seurapeli... ;-) Kiitoksia vielä Heidille ja Hannelelle emännöinnistä.

Tänään käytiin Tessan kanssa silmäpeilauksessa. Juha Pärnänen tuli pitämään joukkokuvausta Kuusankoskelle. Koiria olikin melkoinen määrä. Tessa käyttäytyi varsin mallikkaasti ja mikä hienointa, hän sai terveen paperit. Nyt vaan niitä juoksuja odotellaan. Ne ei ole kovin kaukana merkkailun määrää ajatellen. Lenkkeilyt on yhtä nuuskimista ja omien lirausten jättelyä. Molemmilla. Harmittaa hieman etten ilmottanut Tessaa messariin. Kirsi Nieminenhän antoi Tessalle elokuussa H:n huonon turkin takia. Nyt oltaisi tultu näyttämään vähän turkkia! On meinaan melko tanakassa karvassa tuo Tessa J.
Tessa ei ole perinnyt turkkiaan Ruusalta eikä Jounilta, vaan molemmilta..

16.11.

Tessan alavireisyys taitaakin jouhtua suuremmaksi osin taudista nimelta kennelyskä. Kolmen K:n oireet kakoo, kuolaa ja köhii. En tiedä tuliko pasillit eilen Jaalasta vai onko tartunta tapahtunut aiemmin. Tessahan oli mukana turistina. Ruusa on vielä oireeton, mutta eiköhän se ole vaan ajan kysymys milloin tauti tarttuu. Nyt on yhteislenkit ja treenit jäissä kunnes vitsaus on voitettu.

15.11.

Ruusa on tehnyt come backin näyttelykehiin. ”Erinoimainen veteraani turnee” sain tänään jatkoa Jaalan ryhmänäyttelyssä. Sateinen marraskuu ja ulkonäyttely ei kuullostanut hyvältä idealta. Ilma oli harmaa mutta sade alkoi vasta kun marssimme takaisin autolle. Kehät oli aavistuksen A4 paperiarkkia suuremmat ja kenttä kohtuullisen kurainen. Minulla oli tuuria kun sain auton ihan näyttelypaikan portille. Ruusa saikin olla autossa ennen kehään menoa. Ruusa oli tollereiden viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä. Kehästä hurjan hyvät makupalat bongannut Ruusa esiintyi villimmin kun junnu aikoinaan. Ihme villivarsa hyppyjä. Tuomari Hannele Jokisilta kehuikin Ruusaa mukavan iloiseksi. Vaaleanpunainen nauha, luokkavoitto & Rop-veteraani (tosin Ruusa oli ainoa vetsku) sekä Pn-kehässä kolmossija sai harmaan ilman tuntumaan aurinkoiselta.
Ennen loppukilpailuja sai Ruusa levätä hetken autossa ja turistina ollut Tessa pääsi nuuskuttelemaan. Isot kehät olikin sitten sisällä. Ensin hurrasimme 7/8 ryhmien kolmanneksi sijoittuneelle Rop-tollerille. Onnea vielä Nauruparran Hulvaton Kamu + omistaja. Sitten ajokoirat sekä pystykorva. Ja viimein kutsuttiin kehään veteraanit. Muistelin että Ruusa on ollut viimeksi isossa kehässä Kouvolassa 05, kun pentuja odottava Ruusa pokkasi Rop-pokaalin. Tänään Bis4-veteraaniksi kruunattiin Ruusa. Miten hienoa. Kaupan kautta kotiin ja herkkuja, meille kaikille.
Juoksuja odotellaan ja urokset onkin jo selvästi kiinostuneita, varsinkin Ruusasta. Silmäpailaus on Tessalle varattu 3.12.

21.10.

Paljon onnea vaan! Siitä on 3.v kun Ruusan ja Jounin ”Lumikki ja 7 kääpiötä” syntyi. Oikein hurjasti onnea Atte, Manu,Topi, Pongo, Fitz, Rellu, Nemo sekä Tessa. Niin se aika kuluu..

Sunnuntaina oltiin tollerivaelluksella Repoveden kansallispuistossa. Kun lähdimme matkaan tule vettä kun Esterin pesukoneesta! Onneksi sade kuitenkin hellitti. Makkarat ja nokipannukahvit maistui kuutinkanavan nuotiolla. Kohtuullisen kurainen ja jalat maitohapoilla (ainakin allekirjotteneella) oleva sakki saapui kuitenkin ehjin nahoin Lapinsalmen parkkialueelle. Kiitoksia Kipo, Hani, Martta, Ceijo, Pätkä sekä omistajat mukavasta retkestä. Ruusa ja Tessa oli varsin hiljaisia kotimatkan ajan. Suihkuun neitoset pääsi heti kun saavuttiin kotiin.

Nyt Tessan juhlia viettämään J

15.10.

Syksy senkun etenee ja eipä ole ollut valittamista ulkoilu ilmojen suhteen. Sitten viime kuulumisten on tapahtunut kaikenlaista. Aloitetaan kuitenkin pentuasioilla. 3.10 tuli Ruusasta yhdeksän pennun mummo. Tuore isoäiti, joka saavutti veteraani-iän 20.9, suhtautuu uutiseen rennosti ja lähettää paljon terveisiä Hilma miniälleen ja kaikille pienille punaturkeille. Ruusa on kuunnellut AC/DC:tä kuin totutellakseen lapsenlapsiensa tuleviin nimiin J Tessan kanssa vierailimme Kotkan speedrace tapahtumassa 4.10. Tessa löysi elämäntehtävänsä joka siis näyttää olevan vieheen perässä tuhatta ja sataa pinkominen. Satasen sileän Tessa kellotti upeaan aikaan 7,61. Rata oli n.100m pitkä ja aika lähti juoksemaan heti startista. Kilpailimme maxi luokassa. Tapahtuma oli hurjan hauska. Iloisia koiraihmisiä, aurinkoa ja leikkimielistä kisaa. Ensi vuonna uudelleen. SNJ:n näyttelyssä Hyvinkäällä olin turistina. Tessaa en ilmottanut karvattomuuden takia ja Ruusakin oli vielä ilmottautumis ajankohtana toipilaana. Oli mukava nähdä tuttuja ja turista tollerijuttuja. Minua houkutellaan ulkomaille Ruusan kanssa. Hmm.. No, ehkä me sitä inttivalion arvoon tarvittavaa pystiä lähdemme vanhan rouvan kanssa metsästämään. Ikää ei Ruusasta huomaa joten kaikki on mahdollista ,nyt kun terveyskin on kunnossa. Joku aika sitten lenkkeilimme anhavassa Remun, Akun ja Taavin kanssa. Tessa ja Taavi kaahaili hurjaa vauhtia. Tessa oli iloinen kun kerrankin joku jaksoi hurvitella pitkin metsää häntä suorana. Näimme vaskitsan. Joko se oli vainaa tai sitten kohmeessa. Ensi sunnuntaina on Kouvolan seudun tollereiden jo perinteeksi käynyt vaellus Repoveden kansallispuistossa. Molemmat neitoset lähtee mukaan. Pitääkin muistaa ottaa kamera mukaan. Ruusa korkkaa veteraaniluokan 1.11 Lahden ryhmänäyttelyssä.

18.09.

Ruusan ja Tessan seuraelämä on ollut vilkasta. Viime lauantaina kävimme Leon kanssa lenkillä. Nykyisin jo lähes täysin kuuroutunut Leo on samanlainen vauhtiveikko kun aina ennenkin. Ruusan pitkäaikaisin ystävä lähtee aina estoitta mukaan Tessan kotkotuksiin. Se nähtiin myös lenkillä. Tälläkertaa nämä ”huveenit” sai päähänsä mennä uimaan erittäin pahan hajuiseen suo-ojaan. Harmi ettei ollut kameraa matkassa. Eipä siinä auttanut kun viedä koko remmi uimaan ja puhdistautumaan suokylvystään. Ruusa piti kuivata nopeasti ja viedä lämpöiseen ettei selkä saa kylmää. Gore-tex mantteli on pysynyt hienosti Ruusan päällä. Ja muutenkin Ruusa voi hienosti. Samana iltana vierailimme Ruusanpoika Pongon puistossa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti roppa kaupalla. Äitee välillä komenteli lapsukaisiaan ja lopulta riehaantui itsekkin leikkiin. Pongon puistossa majailee hyvä parvi pullasorsia. Tessa pöläytti ne ilmaan ja niimpä aiheutimme pahennusta ja iljetystä sorsia ruokkimaan tulleilta mummeleilta. Taas suokylpyä koko perheen voimalla. Luulisi hipiän olevan hyvässä kunnossa kun kaksi kertaa päivässä nautitaan luonnon omia entsyymejä J Nasukin saapui stadista tänne kaakonkulmille. Ruusa ja Tessa otti ”serkkupojan” innolla vastaan. Tiistaina meillä vieraili Kaida tollerin pikkuveikka. Myöskin kiinanharjakoira, Nakki. Nuorimies oli kovin kiinostunut tolleritytöistä, mutta varsinkin Ruusa kertoi Nakille taivaan merkit. Vauhdikas kinkkipoika teki hyvän vaikutuksen kaikkiin paikalla olleisiin. Erittäin hauska koiruus. Tänään citylenkkeilimme Annin ja Kipon kanssa. Ruusa pörhisteli ensin kunnes tunnisti että Kippolahan se siinä. Minun asuntovaunu kämppis ikimuistoisesta tollershowsta vuodelta 2004. Kiitoksia vielä Annille mukavasta lenkistä. Kuulakas syysilma on mitä parhain lenkkeily ilma. Pentue suunnitteilla sivu on työn alla. Tessan ja Charlien (Duck Tail´s Gyulian Av Luca) tollershow deittailu kantaa toivon mukaan kaunista, punanenäistä hedelmää sitten Helmikuulla ;)

08.09.

Ruusa alkaa olla ennallaan. Sen sanavarastoon kun ei kuulu sana:”rauhallisesti”. Se revittelee metsässä ja saa samanlaisia juoksuhepuleita kun nuorena. Tessa on luonnollisesti innolla mukana juoksussa. Olenkin vienyt neitoset metsään juoksentelemaan, on ainakin pehmeämpi alusta kaahailla. Sieniä ja puolukoita poimiessa saa koirat nuuskutella oman mielensä mukaan pitkin metsää. Eilen oltiin Tessan kanssa turisteina Espoossa olleessa Tollershowssa. Oli äärettömän hauskaa katsella ympärillä viliseviä punaturkkeja. Aina yhtä charmikas Jouni-isukki ilahdutti pirteällä olemuksellan. Kun katseli isän ja tyttären ilmeitä niin niissä oli uskomattoman paljon samaa. Eikä me ihan turisteina siellä oltu, jos ihan totta puhutaan. Tessalla oli nimittäin treffit. Tessa kävi kävelyllä Luukin kartanon mailla Charlie herran kanssa. Tessa ilmotti Charlielle että älähän intoie vaan odottele ”parempia aikoja”. Charlie olisi lähtenyt vävypojaksi vaikka heti. Nuoripari käy vielä silmäpeilauksessa ennen kun 100% päätös tehdään. Kirjottelen aiheesta lisää lähiaikoina. En ilmottanut Tessaa taippareihin. Hiotaan vielä noutoja ja päräytetään sitten keväällä. Matkustan tosin katselemaan ensi sunnuntaina taippareita, samppakaljapullo kainalossa... (vink vink Heidi)

24.08.

Eilinen Mikkelin näyttely sujui odotusten mukaisesti. Karvattomana matkaan lähtenyt Tessa sai hienon arvostelun, mutta turkin kunto vaikutti lopputulokseen. Sininen nauha oli paljon bikinikoiralle J. Kehässä oli jotain herkkuja ja niin Tessa kulki nenä maassa. Käytös oli hienoa ja tuomari sanokin että kunhan turkki normalisoituu, niin koiralla on valmiuden vaikka mihin. Pongo kilpaili avoimessa luokassa saaden punaisen nauhan. Lukuisista mielenkiintoisista tuoksuista hullaantunut Pongo käyttäytyi myöskin hienosti ja sai hyvän arvostelun. Kiitoksia vielä Niinalle mukavasta päivästä.Tarinaa riitti ja sitä olisi riittänyt vaikka olisimme ajanut Utsjoelle näyttelyyn. Puhuimme koirista, kuinka yllättävää. Jatkohan seuraa sitten ”syssymmällä”. Olen funtsinut pääni puhki että ilmotanko Tessan taippareihin vai en. Mulla on vielä huominen aikaa..

20.08.

Tänään alkoi sorsastus. Ruusa on vielä huililla eikä pääse lähiaikoina rypömään kaislikkoon. Helppoihin noutoihin se saa lähtöluvan. Pulujahtia ei olla aloteltu kun pelloilla on vielä viljat selässä. Niimpä pakkasin variksia reppuun ja patikoimme pöpelikköön. Tein pari markkeerausta Tessalle. Ne sujui kun suoraan oppikirjasta. Sitten hakuruutuun ja mitä tekeekään nuori neito! Pissaa variksen päälle :-O En ole aiemmin moista Tessalta nähnyt, tuo liike tuli aivan puun takaa. Hölmistyneenä käskin Tessan takaisin ja keräsin vaakut pois. Tein Ruusalle kaksoismarkkeerauksen ja intoa puhkuen Ruusa teki hienon suorituksen. Tuumin mitä teen Tessan kanssa. Päätin heittää sillekkin kakkosen ja se meni ilman mitään konnuksia. Sitten iso kiitos ja vaakut pussiin. Seuraavana päivänä treni jatkui vesityöllä. Siinähän meillä oli Tessan kanssa ongelmaa sen pelästyttyä isoa lokkia. Nyt Ruusa alotti ja toi veneestä heitetyn lokin varmasti rantaan. Tessa seurasi äitinsä esimerkkiä, hienoa. Kiitos ja seuraava rasti. Pupuvainaa oli laahautettu jäljen päähän ja Ruusa lähti suorittamaan. Varma nakki helpossa maastossa vielä toipumisvaiheessa olevalle rouvalle. Silmissä paloi innostuksen liekit kun Ruusa nuuskutteli helposti kanille ja toi sen minulle. Hurjasti kehuja ja Ruusa oli onnensa kukkuloilla. Tessalle sama ja varma jäljestys mutta hieman kyselyä kanilla. ”Hieno tyttö, mitäs löysit” kehujen saattelemana pupu tuli pienissä pätkissä n. 5m:n päähän minusta. Hillittömät kehut Tessalle, koira meni niistä sekaisin ja juoksi häntä suorana pitkin kanervikkoa. Pentuesuunnitelma meni uusiksi. Harminpaikka sentään. Mitään vakavaa sairautta ei löytynyt, mutta pennutus ei tällä yhdistelmällä onnistu. Tarmolle paljon terveisiä ja mukavaa alku syksyä. Minulla etsintä jatkuu ja kiikarin tähtäin on jo viritetty uusille taajuksille. Ruusalla oli tänään toinen käynti hierojalle. Paikat oli huomattavsti paremmassa kunnossa. Pari rusahdusta kuului kun vasen lonkka meni oikealle paikalle. Ruusakin oli huomattavsti rauahallisempi kun viimeksi. Kahden viikon päästä oli kolmas ja viimeinen hieronta tällä kertaa. Ruusa ulkoilee viileämmillä ilmoilla hieno gore-tex takki päällä. Nyt on tärkeää pitää selkä lämpöisenä. Huomenna mennään porukalla tekemään verijälkiä joita sitten perjantaina nuuskitaan.

05.08.

Voinen huokaista syvään. Ruusa järsii luuta pihalla ja on elämää täynnä. Paranemisprosessi lähti huimaan nousuun b-vitamiinin popsimisen alottamisesta. Liikket on vielä hieman jäytkät eikä autoon hyppääminen onnistu. Jalat kantaa ja häntä hulmuaa upeana purjeena, aivan kuin voiton merkkinä. Sairaslomaa Ruusa viettelee vielä, joten ensi sunnuntaina alkavaa metsästykautta lähteekin vastaan ottamaan Tessa. Uskon Ruusan loukkaantuvan siitä syvästi. Tänään kävimme fysioterapiassa. Ruusan lihaksisto oli lähes jumissa. Varsinkin etuosasta. No, arvaahan sen kun takapää ei tottele niin koko kroppa on etuosan varassa. Myös takajaloissa, varsinkin oikealla puolella oli pahoja jumituksia. Tunnin hieronnan jälkeen Ruusan Nasuläiskä (kipulaastarin kohta) oli punainen. Veri siis lähti kiertämään. Kipualueita käsiteltäessä mulkoili Ruusa hierojaa pahasti, mutta toisinaan silmät painuivat kiinni huokausten keralla. Tunti meni kuitenkin nopeasti ja jatkoa seuraa 20.8. Aivan! Sorsatuksen aloituspäivänä. Katsotaan josko tulisi helppoja noutoja niin saisi tuleva mummo tehdä hommia. Lupasin Ruusalle kuitenkin, että kanalintujahtiin pääset mukaan. Näyttelyt on kaiketi Ruusan kohdalta tänävuonna käyty. Liikkeiden kankeus ja paljas läntti pepun päällä ei kerää pisteitä. Mutta ensi vuonna saapuu veteraaniluokkaan virkeä, kahden pentueen mummo! Tosiaan. Ruusan poika Nemo on käynyt deittailemassa Hilmaa. Melofian kotisivulla on lisää lokakuulla mahdollisesti syntyvistä pienistä palleroisista. Ruusa lähettää paljon terveisiä ja leppoisaa odotus aikaa Hilmalle. Tessan ekat treffit on sovittu syyskuulle. Käymme Valkeakoskella Tarmo-herran luona kylässä. Saa koirat tutustua toisiinsa ennen h-hetkeä. Tarmosta (Sancandy´s Asser) voitte lukea lisää täältä. Näyttelyyn Tessa saapuu Pongo veljensä kanssa 23.8. Paikkakunta on Mikkeli ja tuomarina Riitta-Liisa Lehtonen.

30.07.

Alamäen jälkeen tulee aina ylämäki, vai miten se nyt oli. Ruusan toipuminenkin sai äkkikäänteen, kun se takapää petti tänä aamuna. Olin aivan paniikissa ja lähdimme siltä istumalta eläinsairaalaan. Silmät itkuisena selitin asian ja erittäin miellyttävä eläinlääkäri tutki Ruusan. Refleksit toimi hyvin sekä syvätunto oli tallella. Itse olin jo aivan vakuuttunut, että Ruusa on halvaantunut ja Elmon viereen oli monttu tilattu. Olen aina hurjan hätäinen ja ajattelen sitä pahinta. Röntgenissä ei paljastunut mitään hälyyttävää. Pientä kalkkeumaa sekä vähäistä spondyloosia. Hyödynsin Ruusan nukutusta leikkamalla siltä kynnet J Ennen heräämistä Ruusalta ajeltiin semmonen kämmenen kokoinen alue paljaaksi pepun päältä. Siihen laitettiin kipulaastari, jonka vaikutus on 3vrk sekä kipupiikki. Ruusalla on lähete eläinsairaala Aistiin. Sinne matkaamme, jos lauantaina tilanne ei ole muuttunut. Herätessään Ruusa oli tokkurainen, mikä on ymmärrettävää. Iltapäivällä Ruusa jo hieman käveli omassa pihassa. Ette usko miten iloinen oli kun iltalenkillä, tuossa 22.30 maissa Ruusa jopa hölkkäili muutamia metrejä. Ruoka on maistunut koko ajan. Tessa on antanut Ruusan toipua. Sekin tuntuu ymmärtävän ettei nyt ole leikin aika. Päivä kerrallaan edetään ja seurataan Ruusan tilaa. Kiitoksia vielä kaikille myötä elämisestä.

26.07.

Toipuminen on hyvässä vauhdissa. Ruusa liikkuu ja hölkkäilee hiljakseen omaa tahtiaan. Hyvä niin. Olin jo kohtalaisen paniikin vallassa. Soittelin eläinsairaalaan ja kyselin neuvoja tyyliin: ”tullaanko heti ambulanssilla”. Suurinpiirtein olin jo varma, että kohta vietellään hautajaisia. Ruusan takapää meni aivan kasaan ja oli kivikova. Kivut oli varmasti kovat. Kun Ruusa sai sairastaa rauhassa, eli Tessaa ei päästetty haastamaan sitä leikkiin alkoi parantuminen käynnistyä. Rimadyliä ja lämpöä. Ruoka ja juomakin maistuu entiseen tahtiin. Metsästyskausi lähenee ja Ruusa saakin olla sinne asti hyvin rauhallisella liikunnalla. Uiminen aloitetaan kunhan kivut sen sallii ettei kunto aivan laske. Huolellinen kuivaus pitää muistaa. Kyllä sitä sekoaa kun huomaa miten toinen kärsii eikä osaa varmalla sanoa mikä vaivaa. Hermostunutta edestakaisin kävelyä, netin selaamista, eläinlääkärille soittelua ja tuhansia kyyneleitä. Tästä kuitenkin selvittiin ja Ruusa porskuttaa eteenpäin kohti veteraani-ikää.

24.07.

Ruusa sairastaa. Sillä on taas kerran vesihäntä. Elottomana alaspäin roikkuvan häntä ja jäykät takaliikkeet on saanut Ruusan vetäytymään omiin oloihinsa lepäilemään. Tessa yrittää saada äiti-muoria leikkimään mutta tuloksetta. Rimadyl kuurilla mennään, se onkin vähän helpottanut kipuja. Ilmeisesti vanhemmiten tuo vesihäntä vie ”punkan pohjalle” helpommin kun nuorena. Jos oireet ei helpota parin päivän sisällä on edessä lääkärireissu. Ruusa saa nyt sairasloman aitauksessa, ettei Tessa pääse sitä härnäämään. Kuten olette jo huomannut on Testaruusaan tulossa pentuja ensi vuoden alussa. Uros on kiikarissa ja menemmekin häntä tapaamaan jo ennen juoksuja. Saa koirat tutustua toisiinsa. Kasvattajapäivillä on niin painavaa tekstiä että uroksen etsintä tuottikin ylimääräisiä harmaita hiuksia. Vaikka mitenpäin vääntää noita tollerisukuja niin aina on jossain joku luuranko kaapissa. Mutta nyt kuitenkin on herrasmies löytynyt ja katsotaan miten homma etenee. Kaikkia ei voi tässäkään hommassa miellyttää mutta omasta mielestä vävykokelas on varsin hyvä nuorimies ;-) Pidetään vielä jännitystä yllä ja laittelen sitten kuvia nuorenparin ensi tapaamisesta.

17.06.

Poikettiin viime sunnuntaina Kotkan Ruusussa. Heräsin aamuyöllä kun vettä tuli kaatamalla. Sade jatkui vielä matkallakin mutta kun ihmeen kaupalla taukosi saavuttuamme näyttelypaikalle. Parkkipaikka oli tupaten täynnä joten ajoinkin autoni viime vuonna ”löytämääni” pusikkoon. Otin laavuteltan mukaan sadesuojaksi. Siellä oli Ruusan ja Tessan hyvä pötkötellä ennen tollerikehän alkua. Molemmat neitoset tiputtavat karvaa ihan kiitettävästi. Joten jätin harjaamisen mahdollisimman minimiin. Tuomarina toimi Kroatialainen Tino Pehar. Ensin vein kehään Tessan joka esiintyi hyvin. Ainoastaan liikkeeseen tulisi saada lisää draivia. Vaalenpuninen nauha sekä kilpailuluokan kolmonen oli hieno saavutus. Ensikerralla pitää ottaa vaikka tennispallo kehään. Jospa sen avulla tulisi liikkeeseen enemmän sähinää. Valioluokassa ainoana esiintynyt Ruusa oli upea. Liikui reippaasti ja esiintyi varsin edukseen. Vaalanpunaista myös Ruusalle ja lopulta vielä sijoitus Pn-kehän neloseksi. Ei sitä kyllä uskoisi veteraani-ikää hipovaksi mammaksi. Kaikki Kouvolan alueen tollerit sai erin, joten hurrrjasti onnea joka tollerille. Noin viikko sitten käytiin ihailemassa 8vko:n ikäistä lapukkapoika Taavia. Pitihän sitä tuoksutella ja silitellä. Uskomattoman suloinen pentu. Ruusaa taisi hieman vauvakuumeiluttaa. Se kävi nuuskimassa Taavia ja oli hyvin huolehtivan näköinen. Taisi Taavi saada myös takapuolen pesut Ruusalta J Sen jälkeen kävi jotain hyvin outoa. Remuherra joka ei yleensä hypi Ruusan selkään kävi ihmeen kuumana. Eikä Ruusa oikein edes hätistellyt sitä pois, väisti vaan ilman murinoita. Tessa taisi taas olla mustasukkainen. Kun Ruusa tutustui Taaviin, kävi Tessa nyppimässä Ruusaa niskasta ja yritti saada pois pennun luota. Mulkaisi vielä pahasti pientä. Ikuinen vauvahan tuo Tessa on.. Kotkan arvostelut ja kuvia tulossa piakkoin. Iloista justusta kaikille!!

29.05.

Kesä ja kärpäset. Näin voinen todeta. Pohjola on kallellaan aurinkoon päin ja ihmisetkin ovat tuplasti iloisempia kun normaalisti. Tessan kanssa olimme kaakon taipparikurssilla, mutta se ei sujunut meiltä toivotulla tavalla. Tessa meni aina ihan puihin kun oli enemmän porukkaa. Omissa korpitreeneissä Tessa tekee loistavaa ja laajaa hakua sekä hyviä, suoraviivaisia noutoja. Olin aivan kysymysmerkkinä. Tänään kuitenkin näkyy taas valoa tunnelin päässä. Tessa sai oman ”personal trainerin” ja hänen oppien avulla olemme päässeet muutaman askeleen haluttuun suuntaan. Käytössä on nyt meille aivan uudet treenimenetelmät. Se on kantanut yllättävän lyhyessä ajassa hedelmää. Tessan luoksetulot on parantunut hurjasti. Myös se pentumainen pilke on syttynyt Tessan silmiin, ilo on siis palannut kotiin. Minua ilahduttaa myös se, että Tessa käy säännöllisesti, ihan omatoimisesti, nuuskimassa damireppua. Taippareihin me ei luultavasti tänä kesänä mennä. Edetään hiljalleen ”personal trainerin” ohjeen mukaan. Kokemuksesta viisastuneena voin todeta että vaikka kokeneilta harrastajilta tulee tylykin tuomio, on jokainen noutaja ohjattavissa taippareihin asti. Kaikille ei vaan käy samat menetelmät. Varsinkin tollerin kanssa saa aina olla suunnitelma b takataskussa ;-) Näyttelyrintamalla on seuraava etappi Kotka Kv 15.6. Team Testaruusasta Kotkaan saapuu kaksi neitoa. Tessa on hienossa turkissa. On Ruusallakin karvaa, mutta sitä saa tuunata aika rankasti että sen kehtaa viedä tuomarin silmien eteen. Joka päiväinen uinti on tehnyt tehtävänsä. Karvat sojottaa itä-länsi suunnassa ihan holtittomasti. Ruuusalla alkaa olla viimeiset valioluokassa näyttäytymiset. Veteraani-ikä kurkkii jo nurkalla. Ei uskoisi kun katselee tuota pihalla tennispallon kanssa taistelevaa Manteli-Mammaa. Jos metsästys juttuja ajattelee niin Ruusa on parhaassa iässä.

28.04.

Joo. Eilen käytiin Lahdessa Kv-näyttelyssä. Siitä reissusta voi todeta että tulipahan käytyä. Ruusa ja Tessa innostui uimaan toissa päivänä joten näyttelyyn lähtevän Tessan turkki oli kun sähköiskun jäljiltä. Hurjan harjaamisen jäljiltä sain se jotakuinkin inhimilliseen kuntoon. Tuomarina toiminut Israelilainen Agnes Ganami-Kertes oli miellyttävä käytöksinen, mutta olisihan hän voinut tarkistaa rotumääritelmästä mikä on tollerin väri. Eh:lla palkittiin nimittäin yksi ”buff-koira”. Tessa sai siis myös eh:n. Onhan se erittäin hyvä ja Tessan esiintyminen oli tähän mennessä paras. Tuomari tuli kopeloimaan ja sanoi: “Look like a fat, but it doesn´t. I feel bones”. Arvostelussa olikin että liika turkki antaa ylipainoisen vaikutelman. No näyttelyt nyt on tätä. Mehän maksetaan juuri siitä, että halutaan koirastamme arvostelu kyseisessä näyttelyssä olevalta tuomarilta. Arvostelu löytyy kokonaisuudessaan täältä. Mutta Lahdessa tuli tutuille menestystä. Seuraavaksi onnittelujen ”kavalkaadia”: Lapukka poika Aku (Wetten Drake). Aivan mielettömästi onnea Rop-vetskulle toisesta sertistä. Viinikin paranee vanhetessaan, mihin te vielä yllättekään ;-). Tollerityttö Vieno (Megwe´g Begira). Tessan sydänystävälle hurjasti onnea ekasta sertistä, upeeta mahtavaa!! Lähtisittekö joku päivä juoksentelemaan, Tessan välihuomautus. Tolleripoika Ramon (Fireheart Kid Sundance) Onnea onnea, voittoputki jatkuu!

14.04.

Aika on taas hurahtanut eteenpäin ja kohti kesää mennään vauhdilla. Vaikka tällä hetkellä sateleekin räntää. Lunta on enää varjoisimmissa paikoissa ja kaikenlainen treenaaminen on päässyt vauhtiin. Ruusan ja Tessan juoksut oli taas samaan aikaan. Nyt vuorostaan Tessa alotti ja Ruusa seurasi tyttärensä ”toimia” n.2vko myöhemmin. Tessan juoksut loppui n.viikko sitten ja aloimmekin taipparitreenin helpoilla harjoituksilla. Vaaleanpunaiset aatokset tulvivat vielä Tessan irokeesin takana ja mielenkiintoa ei löydy mitenkään hirveästi. Kaakon taipparikurssia käydään ja katsotaan nyt miten eteneminen sujuu. Eilen oli Valkeakoskella Novascotiannouajat ry:n erittäin antoisat kasvattajapäivät. Pitkä päivä sujui nopeasti mielenkiintoisia asiota kuunnellessa. Toivottavasti kaikki kasvattajat ottavat asiakseen oman rotumme hyvinvoinnin tulevissa yhdistelmissä. Joo, niinhän minä vannoin etten Tessaa vie näyttelyyn ennen kun taipparit on käyty. Vannomatta paras. Tessa saapuu pyörähtämään Lahden kv-näyttelyyn 27.4 Israelilaisen tuomari Agnes Ganami- Kertesin arvioitavaksi. Viimeksi Tessa näyttäytyi messarissa joukukuussa. Mainos: tänään alkaa ykkösellä ”Kymenlaakson laulu” niminen kolmeosainen sarja. Suattaapi näkyä jossain osassa tuttuja nuamoja, varisnkin noutaja immeisille... ;-)

15.03.

Näyttelyvuosi 2008 korkattiin tänään Tampereella. Lähdimme aamulla puoli kasin maissa matkaan. Tessa jäi mielenosoituksellisesti seisomaan sängylle. Neito oli vahavsti sitämieltä, että hän on tulossa mukaan. Perille päästyämme purkasimme tavarat sisäänkäynnin luo ja jäin Ruusan kanssa odottamaan kun Virve ja Aku vei auton parkkiin, jonnekkin huitsin kuuksoon. Tultuamme sisään halliin, muistin taas sen, miksi joka kerta vannon että tämä on viimeinen Tampereen näyttely. Aivan mieletön tungos ja ryysis. Ruusan häkin sain kuitenkin suht mukavaan ja rauhalliseen paikkaan. Avoimenluokan urokset oli juuri kehässä kun saavuimme.

Minulla on pahatapa jättää trimmaaminen edellis iltaan. Nyt olin kuitenkin tehnyt saksen jäljen pelossa trimmin liiankin aikaisin. Noloa. Onneksi Katja lainasi saksia ja lopulta sitten trimmasi Ruusan kehä kelpoiseksi. Miljoonat kiitokset. Katja myös vei Ruusan kehään. Ruusa on lähes aina ollut minun kanssa kehässä ja halusin nähdä miten se seisoo ja muutenkin käyttäytyy. Liikkeet sujuikin erittäin hienosti, mutta paikallaan seisominen meni pyörimiseksi Ruusan etsiessä minua. Taitavasti Katja kuitenkin handlasi Ruusalle vaaleanpunaisen nauhan ja valioluokan kakkossijan. Toiset kiitokset. Arvostelu kokonaisuudessaan täällä.

Kehän jälkeen siirryimme verikokeeseen. Hannes Lohen upean tutkimustyön avustaminen on kunnia. Ruusa oli myös kontrollikoirana ja häneltä otettiin myös seeruminäyte. Näytteenotto sujui Sarkun taitavissa käsissä hienosti. Sen jälkeen Ruusalle maistuikin eväs lihapullat ja raikas vesi.

Ruusan jäädessä levolle lähdimme Virven kanssa shoppailu kierrokselle. Mukaan tarttui korvia, Tessan uusi noutajatalutin sekä hauska taulu. Pehmisjonossa minulle tehtiin harmittavan mielenkiintoinen ehdotus. Pohdin sitä kuumeisesti.

Auto siis oli todellakin huitsin kuuksossa. Ja sinne käveleminen kaikkien roinien kanssa oli tuskaa. Kotimatka alkoi nälän kurniessa. Aapiskukossa törmäsimme, ehkä kymmenennen kerran tänään, Anniin ja Hanneen. Siitä sitten keula kohti Kymenlaaksoa. Tessa oli unohtanut kaunansa ja otti meidät iloisena vastaan. Virvelle ja Akulle onnittelut hienosti menneestä näyttelystä ja kiitokset kyydistä. Olihan taas mukava näyttelypäivä. Hurjati onnea myös Rop Ramonille sekä Vsp Bitille.

17.02.

Eilinen reissu Hyvinkään koirakylpylään oli elämys, ainakin Ruusalle ja Tessalle. Varsinkin aina niin hillitysti ja sen suurempia tuntemuksiaan näyttävä Ruusa sekosi täysin. Se kiljui täyttä kurkkua kun odotti pallon heittoa altaaseen. Pienen alku aristelun jälkeen kaikki koirat oli sen oloisia kun altaassa uiminen olisi jokapäiväistä toimintaa. Jos Ruusa koki ”taivaan” niin eipä Tessakaan hapanta naamaa näyttänyt. Vauhtia laidalta ja hienoja loikkia veteen. Matkakaverinamme ollut Remukin nautti täysin siemauksin lemppari harrastuksestaan. Liki tunnin pulikoimisen jälkeen aloin ehdotella kuivattelemaan lähtöä. Vastalauseita sateli kahden punakuonon voimin. Kun sain neitoset raahattua kuivauspaikalle, ne marisi ja katseli kaihoisasti uima-altaalle jossa jo seuraavat uimarit aloittelivat vuoroaan. Nautiskelimme kahvit ja vaihdoimme kuivat vaatteet ylle. Vaatteen vaihtoon kulkiessani teki Ruusa ja Tessa nelipiste jarrutukset ja oli vakavissaan menossa uimaan. Huomasin niin omista koiristani kuin muistakin, että kyllä vesi on noutajan elementti ja myös Elmo cokkerin. Kotimatakalla auton takalontsussa oli hiljaista. Ruusa tietysti leveili niin ettei Tessa ja Remu mahtuneet levolle. Mutta pian sopu antoi tilaa ja kolme tuhinaa vain kuului. Kotona koirat saivat possunkorvat ja olivat koko illan hyvin rauhallisia. Taisi veden riemut, kenties kesän muistelot, imeä mehut. Kuvia reissulta täällä.

01.02.

Vuosi on edennyt jo helmikuulle. Laiska sivujen päivittäjä... Toisaalta, eipä tammikuussa mitään sen kummempaa tapahtumaa ollutkaan. Lunta on tullut riittävästi ja koirat on nauttinut hangessa juoksentelusta. Muutama viikko sitten Ruusa satutti oikean etutassunsa, kun kaahaili Tessan kanssa pellolla. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä. Kun ontuminen oli loppunut otin Ruusan metsälenkille Tessan, Nekun, Oonan ja Vienon kanssa. Taas kuului ulahdus ja Ruusa kulki hetken kolmella tassulla. Seuraavan päivänä Ruusa kulki kun keinuhevonen. Varatessani rokotusaikaa kissalle, sanoin eläinlääkärille tuovani myös yhden ontuvan koiran. Rimadyl yöksi ja ontuminen loppui ennen eläinlääkärille menoa. Teimme kuitenkin rauhallisia hihnalenkkejä usamman päivän, vaikka Ruusa ei enää ontunutkaan. Ruusalle on odotettavissa mukavaa ja rentouttavaa kylpylähoitoa 16pv helmikuuta. Paikallinen tolleriporukka lähtee Hyvinkään koirakylpylään. Pohdin pitkään kummanko otan mukaan. Päädyin Ruusaan, se on noista kahdesta uintihullusta se hullumpi. Tessa saa jäädä näillä näkymin kotiin. Kahden koiran kanssa kylpyläreissu voi mennä melskaamiseksi. Ruusan pentu Rene Vantaalta tulee myös kylpylään. Mukavaa nähdä Rellu-poikaa pitkästä aikaa. Kunhan vaan muistaisin kameran mukaan. Tessan keskittyessä taipparitreeniin korkkaa Ruusa näyttelyvuoden 2008 Tampereella 16.3. Tuomarina siellä on meille uusi tuttavuus Tapio Eerola. Ruusa on tiputtanut valtavan turkkinsa. Se on nyt n. 1/3 siitä mitä oli Hyvinkäällä. Katsotaan mitä Ruusa saa kevyemmällä karvakalustolla. Lyhyempi versio ei mene niin kiharalle eikä Ruusa koskaan ihan ”trikooasuun” asti karvaa tiputa. Yksi Ruusan pennuista muutti tammikuun puolivälissä Englantiin. Fitzille paljon terveisiä täältä lumen keskeltä!!