YOUTUBE FACEBOOK GOOGLE WIKIPEDIA

PSYKOLOGIA

OPPIMATERIAALIA NETISSÄ VUODESTA 1999 LÄHTIEN


PSYKOLOGIAN PIKALINKIT

PSYKAN VIDEOABIKURSSI:
PS7 ABI KERTAUSKURSSI

(OPS 2016-):
PS1 Psyykkinen toiminta ja oppiminen
PS2 Kehittyvä ihminen
PS3 Tietoa käsittelevä ihminen
PS4 Tunteet, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys
PS5 Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen


PS3 valtakunnallinen OPS

Kurssin nimi: Tietoa käsittelevä ihminen

Valtakunnallinen syventävä kurssi

Tavoitteet
Kurssin tavoitteena on, että opiskelija
• tunnistaa kognitiivista toimintaa ohjaavia yleisiä periaatteita ja osaa soveltaa niitä kognitiivisten ilmiöiden tarkastelemiseen
• perehtyy kognitiivisiin perustoimintoihin eli havaitsemiseen, tarkkaavaisuuteen ja muistiin sekä yhteen korkeamman kognitiivisen toiminnan ilmiöön, kuten päätöksenteko, ongelmanratkaisu, asiantuntijuus tai kielelliset toiminnot
• perehtyy kognitiivisten toimintojen tutkimukseen ja pystyy arvioimaan sitä
• ymmärtää kognitiivisen toiminnan hermostollista perustaa ja yhteyksiä psyykkisiin toimintoihin.
Keskeiset sisällöt
• kognitiivisen toiminnan periaatteita, kuten sisäiset mallit ja havaintokehä
• kognitiivisten toimintojen neuropsykologinen perusta
• kognitiivisen psykologian ja aivotutkimuksen tutkimusmenetelmiä
• havaitseminen, tarkkaavaisuus ja muisti kognitiivisina perustoimintoina sekä niiden biologinen perusta
• jonkin valinnaisen korkeampitasoisen kognitiivisen toiminnon tarkasteleminen, esimerkiksi kieli, ongelmanratkaisu, päätöksenteko tai asiantuntijuus



PSYKOLOGIAN OPETTAJILLE TIEDOKSI:

PSYKOLOGIA 3 MUISTIINPANOT TULEVAT TÄYDENTYMÄÄN JA MUUNTUMAAN TARPEEN JA PALAUTTEEN MUKAAN. VOIT HYÖDYNTÄÄ MUISTIINPANOJA OMAN OPETUKSESI KEHITTÄMISESSÄ TAI SUORAAN PITÄEN KEHITTELEMÄÄNI KURSSIA POHJATEKSTINÄSI. OPISKELIJOILLA JA OPETTAJILLA ON OIKEUS JA LUPA TULOSTAA MUISTIINPANOT OMAAN KÄYTTÖÖNSÄ OPPIMISEN TUEKSI. MUISTIINPANOT PERUSTUVAT UUTEEN OPETUSSUUNNITELMAAN 2015 (astui voimaan syksyllä 2016).




PS3 Tietoa käsittelevä ihminen


Miten käytät näitä muistiinpanoja tehokkaasti?
- Näiden muistiinpanojen avulla sinun on helppo kerrata kaikki keskeiset asiat kognitiivisen psykologian kurssista
- Kurssimuistiinpanoni sisältävät paljon tietoa. Opettaja voi jättää osan asioista käsittelemättä harkintansa mukaan.
- Lisäksi vasemmalta palstalta näet, mitä kurssissa erityisesti tulisi käsitellä (ks. keskeinen sisältö). Opettaja voi nostaa esiin joitakin erityisaiheita, joita näissä muistiinpanoissa ei ole.
- Mikäli ja toivottavasti, kun aiot kirjoittaa niin paljon elämässä ja monilla ammattialoilla tarvittavan psykologian oppimäärän, käy kaikki koulusi psykologian kurssit ja erityisesti viisi ensimmäistä valtakunnallista kurssia, sillä niistä tulevat kirjoitusten kysymykset.
- SISÄLLYSLUETTELO TOIMII KESKEISTEN ASIOIDEN KERTAUSLISTANA: Tarkista sen avulla, muistatko asian?
- Alleviivatut asiat ovat tärkeimpiä.
- Älä opiskele suotta henkilönimiä ellei nimi ole kirjoitettu ISOILLA KIRJAIMILLA!
- KATSO KUVAT - ne kertovat enemmän kuin sanat (PYRIN TUOTTAMAAN KUVIA LISÄÄ!!)
- Kertaa jokaiselle tunnille sisällysluettelosta (tai wilmasta opettajan antamat läksyt) aina alusta alkaen vilkaisten kaikki aiheet, samalla kokeillen, muistatko vielä tähän asti käydyt asiat
- Mikäli joudut olemaan poissa tunneilta, voit katsoa PS7ABI-kurssin kohdalta PS3-kurssin tiettyä kohtaa vastaavat aihevideot. © Jyrki Rossi, 2017


1. LYHYT JOHDANTO KOGNITIIVISEEN PSYKOLOGIAAN
1.1 Kognitiivisen psykologian tutkimuskohteet
- Kognitiivinen eli tietoon liittyvä
- Tiedon vastaanotto, käsittely, varastointi ja jakaminen
1.2 Skeemat ja havaintokehä
- Skriptit, kognitiiviset kartat, tietokokonaisuudet

2. AIVOT JA HERMOSTO - TIEDOLLISEN TOIMINNAN PERUSTA
2.1 Hermoston rakenne ja toiminta
- Hermosolun rakenne ja synapsi
- Isot aivot ja aivokuoren toiminnalliset alueet
- Aivojen keskeiset osat: aivokurkiainen, talamus, hypotalamus, hippokampus, amygdala- eli mantelitumake
- Aivoverkosto (retikulaarijärjestelmä) sekä limbinen järjestelmä
2.2 Aivojen kuvantaminen ja aivotoiminnan häiriöt
- Rakenteelliset ja toiminnalliset kuvausmenetelmät
- Aivojen vauriot ja häiriöt
2.3. Psyykkisten toimintojen hermostollinen säätely
- Aistien, liikkeiden, tunteiden, vireyden, muistin, puheen hermostollinen säätely

3. TIEDON VASTAANOTTO: HAVAITSEMINEN
3.1 Havaintopsykologian perusteet
- Havaitsemisen hermostollinen perusta - pikakatsaus aistien ja aivojen yhteispeliin
- Näköaistin toiminta
3.2 Tarkkaavaisuus
- Valikoiva ja jaettu tarkkaavaisuus
- Dikoottisen kuuntelun koe
- Tarkkaavaisuusteoriat
3.3 Havaitseminen ja havaintojen jäsentyminen
- Informaatioähky ja sensorinen deprivaatio
- Hahmottamisen kokonaisvaltaisuus sekä hahmolait
- Kaikkea emme kykene havaitsemaan
- Illuusiot
- Konstanssi-ilmiö
3.4 Syvyyden havaitseminen
- Binokulaarisuus
- Monokulaariset vihjeet
3.5 Esimerkki havaintopsykologisten tutkimusten soveltamisesta: LIIKENNEPSYKOLOGIA

4. TIEDON VARASTOINTI: MUISTI
4.1 Muistitutkimuksen vaiheita
- Ebbinghausin unohtamiskäyrä
- Atkinson ja Shiffrin muistin monisäilömalli
4.2 Aistimuisti
- ikoni- ja kaikumuisti
4.3 Työmuisti
- Alan BADDELEYn työmuistin rakenne
- Hippokampus ja työmuisti (tapaus HM)
4.4 Säilömuisti
- Asiamuisti
- Taitomuisti
- Asioiden pysyvä tallennus
4.5 Unohtamisteorioita
- Amnesiat

5. TIEDON KÄSITTELY: AJATTELU
5.1 Ihmisen ajattelu on käsitteellistä
- Käsitteiden ja kielellisyyden kehittyminen
5.2 Taitava ajattelu ja asiantuntijuus
- Päätöksenteko ja päätöksentekovirheet
- Ihmisen kyky ratkaista ongelmia
- Ekspertti on asiantuntija, tietyn alueen huippuosaaja
- Ihminen ei vain toista oppimaansa, vaan luo jatkuvasti uutta

6. TIEDON JAKAMINEN: KOMMUNIKAATIO JA VIESTINTÄ
6.1 Kieli, käsitteet ja ajattelu kulkevat käsi kädessä
- Kieli kehittyy konkreettisesta abstraktiin
- Käytämme kieltä luovasti - Noam Chomskyn generatiivisuus sekä kielen pinta- ja syvärakenne
6.2 Kielen ja puheen hermostollinen perusta
- Brocan ja Wernicken alueet aivoissa
- Motorinen ja sensorinen afasia
6.3 Nonverbaalinen viestintä
- Nonverbaalinen viestintä on vahvempi tunneilmaisussa kuin sanallinen
- Elekieli
- Muuta yleistä viestinnästä.
© Jyrki Rossi, 2017

1. LYHYT JOHDANTO KOGNITIIVISEEN PSYKOLOGIAAN

1.1 Kognitiivisen psykologian tutkimuskohteet

• Kognitiivinen psykologia tutkii ihmisen (osin eläinten) tiedonkäsittelyä
- Cognitio (lat.) = tieto
- Tutkimuskohteena:
1. Havaintotoiminnot eli TIEDON VASTAANOTTO
2. Ajattelutoiminnot eli TIEDON KÄSITTELY
3. Muistitoiminnot eli TIEDON VARASTOINTI
4. Kieli ja kommunikaatio eli TIEDON JAKAMINEN

• Tutkimuskohteena tiedolliset toiminnot eli prosessit:
1. Aistien ohjaama tiedonkäsittely (aistien kautta tuleva tieto ympäristöstä vaikuttaa toimintaan)
2. Sisäisten mallien ohjaama tiedonkäsittely (ihmisen skeemat, käsitykset ja odotukset ts. sisäiset muistitiedot ohjaavat toimintaa)
• Kognitiiviset toiminnot ovat yhteydessä tunteisiin (ja motiiveihin) ja fysiologisiin tapahtumiin
- Väsyneenä tai masentuneena et esimerkiksi jaksa keskittyä havainnoimaan (kuuntelemaan) opettajan opetusta. • Kognitiiviset toiminnot ovat keskeisiä ympäristöön sopeutumisessa. Ihminen esimerkiksi omaksuu yhteisön tavat, normit, kielen jne.
- Sosiaaliset sekä kulttuuriset tekijät vaikuttavat ihmisen tiedollisiin toimintoihin.
• Tiedonkäsittelyn kaksi päätyyppiä (Shiffrin ja Schneiderin mukaan):
1. Automaattinen prosessointi
- Nopeaa ja vaivatonta
- Tapahtuu kuin itsestään
- Harjoittelun tuloksena (esim. tanssiminen, pianon soitto)
2. Kontrolloitu prosessointi
- Hidasta, edellyttää ponnistelua
- Vaatii keskittymistä
- Kun jotakin asiaa harjoitellaan
© Jyrki Rossi, 2017

1.2. Skeemat eli sisäiset mallit

• SKEEMAT ovat yksilön muistissa oleva kokemusten, tietojen, taitojen ja toimintojen varasto, jota käytetään toiminnan ohjauksessa. (Skeema-käsitteen "loi" filosofi Immanuel Kant, mutta psykologian puolella sen otti varhain käyttöön lapsipsykologi Jean PIAGET, kognitiivisen kehityksen tutkija).
• Skeemalla on tarkoitettu aluksi ihmisen tietopohjaa jostakin asiasta (representaatio eli edustus asiasta)
- Skeema on laajentunut tarkoittamaan oikeastaan kaikkea oppimaamme, muistiin tallentunutta materiaalia niin polkupyörälläajosta psykologian tietojen muistamiseen.
• Ulkoiset ärsykkeet muokkaavat ja synnyttävät skeemoja, skeemojen kautta tulkistemme ja käsittelemme ulkoisia ärsykkeitä.
- Skeemat vaikuttavat esimerkiksi siihen, mitä asioita seuraat tunnilla tai välitunnilla, mitkä asiat jäävät mieleesi ja mitkä unohtuvat.
• Säilömuistin tietorakenne, joihin uudet tiedot, taidot ja kokemukset liitetään
• Suhteellisen pysyviä skeemoja ovat esim: äidinkielen kielioppi ja sanavarasto
• Muuttuvia skeemoja: tiedot, taidot yms., jotka kehittyvät ja hioutuvat kokemusten/uuden oppimisen kautta havaintokehässä
• Skeemaan sisällytettään mm.:
a) Skriptit eli toiminnan käsikirjoitukset (esim. autolla ajo, kouluruokailussa käyttäytyminen)
b) Kognitiiviset kartat (tilasta ja paikasta, esim. koulun "pohjapiirrustus")
c) Tietokokonaisuudet (esim. jostakin aiheesta, kuten biologia, psykologia)
• Sisäiset mallit kehittyvät ja muuttuvat havaintokehässä (Neisser):
- Skeemat ohjaavat/suuntaavat havaintoja tiettyyn suuntaan
- Havaitsija tekee havaintonsa skeemojensa kautta saaden kohteesta myös uutta tietoa
- Uusi tieto muuttaa, kehittää tai vahvistaa skeemaa, jolloin skeemojen kautta tapahtuva havainnointi muuttuu ja tarkkenee (esim. ensimmäistä kertaa koripallopeliä seuraava ihmettelee skeemojensa pohjalta, miksi tässä pelissä korista eli maalista tuleekin kaksi pistettä eikä yksi, myöhemmin peliä seuratessa skeema muuttuu myös ymmärtämään kolmen pisteen heitot ym. pelin säännöt)


© Jyrki Rossi, 2017

2. AIVOT JA HERMOSTO

2.1. Hermoston rakenne ja toiminta

• HERMOSOLUT eli neuronit ovat tiedonvälitykseen erikoistuneita soluja.
• Hermosolun perusosat ovat:
- Solurunko eli -keskus (sooma), jossa tuma sijaitsee
- Dendriitit eli tietoa vastaanottavat haarakkeet
- Aksoni eli tietoa vievä haarake; myeliinitupet nopeuttavat viestin kulkua (ks. myelinisaatio PS2 luku 1.3)

• Hermosolujen kolme toiminnallista päätyyppiä:
1) Sensoriset hermosolut aistinelimissä vastaanottavat aistitietoa
2) Motoriset hermosolut kuljettavat toimintakäskyt lihaksiin ja sisäelimiin
3) Välineuronit toimivat em. välissä.
• Hermoverkko = neuronien järjestäytynyt joukko, joka vastaa jostakin toiminnosta (esim. silmän verkkokalvo)
• Synapsi on kahden hermosolun välinen liitoskohta, jossa hermoimpulssi joko kuolee tai jatkaa matkaansa
- Synapsien plastisiteetti (joustavuus) eli synapsien rakenteen muuttuminen käytössä auttaa mm. oppimisessa
• EKSTRA: Jo vuonna 1949 neuropsykologi Donald Hebb oletti, että mitä enemmän presynaptinen neuroni (synapsia edeltävä neuroni) "pommittaa" vastaanottavaa neuronia (postsynaptinen neuroni), sitä enemmän sen synapsi kasvaa ja samalla vahvistuu myös muiden kyseiseen synapsiin liittyneiden neuronien presynaptinen välittäjäainetuotanto. Tämä Hebbin teoria toteutuu mm. oppimisessa. Opeteltaessa intensiivisesti vaikkapa kitaransoittoa, viesti kulkee hermosoluja pitkin yhä laajenevaan synapsiin, jolloin muidenkin saman ketjun hermosolujen toiminnot tehostuvat. Seuraa pysyvä muutos liikehermosolujen (motoneuronit) synapseissa ja samalla pysyvä oppiminen.
- 2000-luvulla on pystytty todistamaan, että Hebbin teoria oli aikaansa edellä. Nykyään käytetään käsitettä pitkän aikavälin potentiaatio (LTP eli long-term potentiation). Kitaransoiton säännöllinen harjoittelu aiheuttaa pitkän aikavälin potentiaation ja muuttaa synapsia. Hiirikokeissa eläinten ja ihmisten oppimisessa tärkeään tumakkeeseen amygdalaan (mantelitumake) ruiskutettiin lääkeainetta, joka esti LTP-tapahtuman. Hiiri ei enää ehdollistunut edes kivuliaisiin sähköiskuihin. Vuonna 2000 Joe Tsienin tutkimusryhmä loi geenimuunnellun hiiren, jolle he antoivat nimen "Doogie" erään vanhan tv-sarjan poikaneron mukaan. Tutkijaryhmä oli huomannut, että postsynaptisia reseptoreita, jotka liittyivät pitkän aikavälin potentiaation toimintaan, oli kahdenlaisia: voimakkaita ja heikkoja. Doogiesta luotiin voimakkaasti LTP-toiminen hiiri. Opetettaessa Doogieta ja muita hiiriä, Doogie toimi oppimiskokeessa usein samalla tavalla kuin toiset hiiret, mutta erittäin pian se oli muita hiiriä selvästi älykkäämpi, nopeampi oppimaan ja sen muisti oli paljon parempi.
• PEILISOLUT ovat hermosoluja, jotka aktivoituvat liikkuessamme ja toimiessamme, mutta myös silloin, kun näemme toisten tekevän joitakin asioita. Tutkijat ovat yhdistäneet peilisolut mallioppimiseen. Kun katsot henkilöä, joka näyttää vanhojen tanssien askeleita, peilisolusi aktivoituvat ja se nopeuttaa sinun itsesi kykyä oppia vanhojen tanssin askelkuvioita.
- peilisolut sijaitsevat ihmisellä lähinnä otsalohkon alueilla, jotka vastaavat aikomuksistamme, tunteistamme ja liikkeistämme sekä päälaenlohkolla aluella, joka liittyy aistimuksiin.
- Peilisolut löydettiin makakiapinoilta, kun italialaisen Parman yliopiston tutkijat ( Giacomo Rizzolattin johdolla.) 1990-luvun alussa tutkivat apinoiden aivoihin kiinnitetyillä laitteilla, mitkä hermosolut aktivoituivat apinoiden kurkottaessa ruokaa itselleen. Kun laboratorion työntekijä teki saman liikkeen apinan katsellessa, laite osoitti samojen hermosolujen aktivoituvan pelkästä katselusta.
- Esimerkiksi, kun 10 minuutin ikäiselle ihmisvauvalle (tai apinavauvalle) näytetään kieltä, vauva saattaa vastata näyttämällä kieltä - peilisolujen aktivoituessa - vaikkei vauva edes tiedosta olevansa olemassa, saati että hänellä on kasvot ja kieli.
• Tieto siirtyy solun sisällä sähköisesti ja solujen välillä (synapseissa) kemiallisesti
• Synapsin välittäjäaine voi olla joko a) ehkäisevä (inhiboiva, nostaa solukalvon ärsytyskynnystä) tai b) kiihdyttävä (eksitoiva, laukaisee toiminnan)
- Synapsirakkuloista erittyy välittäjäainetta
- Keskushermoston tärkeimpiä välittäjäaineita (joihin törmäämme psykan kursseilla) ovat mm.:
1) GABA eli gamma-aminovoihappo, joka on yleisin ja sen tehtävä on vaimentaa tai lopettaa viestin kulku hermosoluissa (on siis ns. inhiboiva välittäjäaine)
- Monet rauhoittavat lääkkeet (esim. bentsodiatsepiinit) kohottavat aivojen GABA-aktiivisuutta, jolloin hermoston toiminta rauhoittuu ja hidastuu.
2) Glutamaatti toimii päinvastoin kuin GABA, kiihdyttäen (eli eksitoiva välittäjäaine) hermosolujen viestintää. Glutamaatti on tärkeä mm. oppimisessa.
3) Dopamiini on monella tapaa vaikuttava välittäjäaine, jota syntyy hypotalamuksen tyvitumakkeissa. Dopamiini vaikuttaa toimintaamme säädellen liikkeitämme. Se vaikuttaa riippuvuuksien syntyyn ns. mielihyvätumakkeen (nucleus accumbens) kautta. Dopamiini energisoi meitä, piristää ja tehostaa myös oppimista.
4) Serotoniini on tärkeimpiä mielialaan vaikuttavia välittäjäaineita. Siksi lääketeollisuus tuottaa lääkkeitä, jotka pitävät serotoniinitasoa yllä tai lisäävät sitä (SSRI-lääkkeet ja MAO-inhibiittorit). Serotoniinin puute voi vaikuttaa aggressiivisuuden lisääntymiseen ja ruokahaluun, erityisesti makean himoon. Liika serotoniini voi vähentää seksihaluja. Suurin osa serotoniinista valmistuu suolistossa kulkeutuen verenkierron mukana.

• HERMOSTO jakautuu keskushermostoon (aivot ja selkäydin) sekä ääreishermostoon (somaattinen ja autonominen hermosto)
KESKUSHERMOSTO:
• Isot aivot jakautuvat oikeaan ja vasempaan aivopuoliskoon (hemisfääriin), joita yhdistää aivokurkiainen eli corpus callosum (on naisilla paksumpi mahdollistaen aivopuoliskojen tehokkaamman yhteistyön).
- Lateralisaatio eli aivopuoliskojen työnjako: vasen puolisko säätelee kehon oikeaa puolta, oikea taas vasenta puolta
- Useimmilla ihmisillä (oikeakätisillä ja suurella osalla vasenkätisistä) vasen aivopuolisko hallitsee ja ohjaa sekä kielellisiä että matemaattisia taitoja
- Oikeaa aivopuoliskoa on pidetty luovuuden, avaruudellisen hahmottamisen ja sosiaalisuuden ohjaajana
- Nykytutkimus näkee aivopuoliskojen perinteisen työnjaon hieman ongelmallisena, koska aivopuoliskojen yhteistyö on lopulta niin tiivistä.
• Aivokuori (cortex) on n. 3 mm paksuinen harmaa poimuttunut ihmisen tietoisen ja tahdonalaisen toiminnan keskus. Aivokuori jakautuu rakenteellisesti otsa-, ohimo-, päälaen- ja takaraivolohkoihin ja toiminnallisesti sensorisiin aistialueisiin, motorisiin liikealueisiin ja assosiaatio- eli yhteysalueisiin.
- Takaraivolohkolla näkö ns. visuaalinen cortex
- Ohimolohkolla kuulo ns. auditorinen cortex, ja makuaisti
- Päälaenlohkolla ihon aistien ja jänne- ja nivelaistien alue sekä liikkeitten säätely
- Otsalohko huolehtii monista tunne-elämän toiminnoista, premotorinen alue säätelee tahdonalaisia liikkeitä
- Wernicken alue ohimolohkolla (vasemmalla) puheen ymmärtämiseen (vaurio ns. sensorinen afasia). Uusi tutkimus on kyseenalaistanut Wernicken alueen merkityksen puheen ymmärtämiselle. Puheen ymmärtäminen on paikallistettu useammille alueille ohimolohkolla Wernicken alueen läheisyyteen, mutta vähemmδn itse Wernicken alueelle.
- Brocan alue otsalohkolla (vasemmalla) puheen tuottamiseen (vaurio ns. motorinen afasia)
• Pikkuaivot (cerebellum) ohjaavat mm. tiedostamattomia ja automaattisia liiketoimintoja kuten tasapainon säilyttäminen, käveleminen tai huippumuusikon kitaransoitto.
- Pikkuaivot ovat mukana oppimisessa ja niinpä muistijälkeä on yritetty etsiä myös pikkuaivoista. Tunnetuin tutkimus tehtiin kanikokeella (McCormick & Thomson, 1984), jossa kanin silmään puhallettiin ilmaa, joka aiheutti kanilla silmän räpäytyksen. Ilman puhaltamista ennen annettiin äänimerkki, jolloin kani oppi eli klassisesti ehdollistui sulkemaan silmänsä ennen ilman tuloa > kanille oli syntynyt muistijälki - vrt. PAVLOVin koirakoe). Muistijäljen huomattiin syntyneen juuri pikkuaivoihin, joka on automatisoituneiden toimintojen ohjauskeskus.
• Aivorunko (väliaivot, keskiaivot, aivosilta, ydinjatke ja aivoverkosto) yhdistää isot aivot selkäytimeen
• Talamuksen kautta kulkevat aisteista tietoa tuovat radat aivokuorelle (nousevat radat) ja aivokuorelta lihaksiin toimintakäskyjä vievät radat (laskevat radat). Talamus on tärkeimpiä tumakkeitamme yhdessä hypotalamuksen, amygdalan ja hippikampuksen kanssa. Talamus säätelee vireyttä. Kaikista aisteistamme paitsi hajuaistista tulevat viestit aivokuorelle talamuksen kautta.
- Talamus on muodoltaan kuin pienikokoiset isot aivot, muodostuen kahdesta noin 3 cm pitkästä ja 1,5 cm leveästä osasta, jotka ovat kiinni toisissaan. Talamus on harmaata ainetta ja nykyisin on voitu tarkkaan paikantaa, mihin osaan talamusta minkäkin aistin (paitsi hajuaisti) hermoradat kulkeutuvat ennen kuin ne menevät omalle aistinalueelleen.

• Hypotalamus säätelee homeostaattisten motiivien (nälkä, jano, uni jne.) sekä autonomisen hermoston toimintaa vaikuttaen aivolisäkkeen toimintaan.
- Hypotalamus sana tulee yksinkertaisesti siitä, että se sijaitsee talamuksen alla.
- Ärsyttämällä rotan hypotalamuksen ventromediaalitumaketta asettamalla elektrodi tarkasti tuohon kylläisyyttä säätelevään keskukseen, rotat saatiin syömään koko ajan, kunnes ne kuolivat sisäelinten repeämiseen.
- Hypotalamuksen suprakiasmaattinen tumake on elimistön kello, joka mahdollistaa sen, että elimistömme (kuten uni ja valve) noudattaa ns. sirkadiaanista 24 tunnin vuorokausirytmiä.
- On sanottu, että mikäli jostakin aivojen osasta joutuisi antamaan edes pienen osasen pois, niin sitä ei tulisi missään tapauksessa antaa hypotalamuksesta (hypotalamus on kooltaan rypälemäinen ja pieni), nimittäin yhtäkkiä riippuen osasesta sinä et enää söisi, tai söisit itsesi hengiltä, et nukkuisi tai olisit aggressiivinen koko ajan.
• Hippokampus (joka on merihevosen muotoinen, siitä nimitys) on ratkaisevan tärkeä asioiden kiinnittymiselle muistiin. Henkilö, jolta hippokampus on vaurioitunut (kuten Henry Molaison tai Clive Wearing) eivät opi/muista enää yhtään mitään uutta, mitä havaitsevat tai kokevat. Mikään ei enää tallennu muistiin.
• Amygdala eli mantelitumake liittyy hippokampuksen tavoin uuden oppimiseen, erityisesti tunnepitoisen aineksen muistamiseen.
- Amygdala lähettää ihmisen aivokuorelle tunneviestejä, kun esimerkiksi tulkitsemme toistemme ilmeitä tai eleitä. Ohimolohkolla, kulkiessaan limbisen järjestelmän kautta otsalohkolle, tunneviesti normaalisti suodattuu siten, että ihminen saa oikeanlaisen tunnekokemuksen asiasta. Murrosikäinen nuori ei kykene tulkistemaan äitinsä huolestunutta ilmettä oikein, vaan amygdala lähettää tunneryöpyn, joka suodattumattomana kulkee tietoisuuteen ja tulkitsee äidin huolestuneen ilmeen vihaiseksi ilmeeksi. Nuoren aivot ovat juuri voimakkaan tunnemyllerryksen alla kehittyessään vähitellen aikuisen aivoiksi.
• Ydinjatke yhdistää selkäytimen aivoihin ja säätelee sydämensykettä ja hengitystä
• Selkäydin hoitaa mm. refleksit. Riittävän voimakkaissa ärsykkeissä, kuten sormen osuessa esimerkiksi neulaan tai kuumalle liedelle, ihminen toimii salamannopeasti reagoiden. Refleksi on siis suojaheijaste, joka tapahtuu siten, että tuntoreseptorin ärsytyksestä ääreishermoston sensoriset radat kuljettavat viestin selkäytimeen (spinal cord), josta se palaa välittömästi motorista rataa pitkin takaisin aiheuttaen käden tempaisun pois kivun aiheuttajasta. Viesti ei käy lainkaan talamuksessa ennen tapahtumaa. Tapahtuma tiedostetaan vasta refleksin jo tapahduttua.
- Esimerkiksi olet vahingossa pudottaa kännykkäsi, kätesi ennättää refleksimäisesti jopa ilmasta napata kännykän takaisin turvaan sensoristen neuronien, selkäytimen heijasteen ja motoristen neuronien ansiosta. Viesti ei ennätä käydä aivoissa asti. Vasta tapahtuman jälkeen viesti on mennyt aivoihin normaalia reittiään talamuksen kautta aivokuorelle ja tietoisuuteen.
• Aivoverkosto (retikulaarimuodostelma, RAS) säätelee vireystilaa ja orientaatiota
ÄÄREISHERMOSTO
• Somaattinen hermosto käsittää kaksi osaa: 1) sensoriset eli tuovat hermoradat, jotka kuljettavat aistitietoa reseptorista keskushermostoon ja 2) motoriset eli vievät hermoradat kuljettavat ärsytyksen keskushermostosta lihaksiin ja rauhasiin
• Autonominen (tahdostariippumaton) hermosto
1) Sympaattinen (aktivoituu toimintatilanteessa, välittäjäaine noradrenaliini)
2) Parasympaattinen (lepotilanteessa, varastoi energiaa, välittäjäaine asetyylikoliini)

• UMPI- eli SISÄERITYS suorittaa kemiallista tiedonsiirtoa elimistössä hormonien välityksellä
- Hormonit ovat kemiallisia aineita, jotka veren välityksellä leviävät kohdealueeseen ja vaikuttavat haluttuja muutoksia
• Aivolisäke eli hypofyysi säätelee muiden sisäeritysrauhasten toimintaa sekä kasvua
• Kilpirauhanen erittää tyroksiinia, joka vaikuttaa suorituskykyyn ja vireyteen sekä aineenvaihduntaan ja kasvun nopeuteen
- Vajaatoiminta aiheuttaa aikusella vireyden laskua, vetämättömyyttä; liikatoiminta taas ahdistusta, rauhattomuutta ja ärtyvyyttä
• Lisämunuaiset erittävät stressitilanteessa adrenaliinia (ydin) sekä kortikosteroideja (kuorikerros) pitäen yllä elimistön puolustusjärjestelmää
• Sukurauhaset erittävät sukupuolihormoneja: estrogeenia ja progesteronia (naisen munasarjat), testosteronia (kivekset) vaikuttaen sukupuoliseen käyttäytymiseen.
© Jyrki Rossi, 2017

2.2. Aivojen kuvantaminen ja aivotoiminnan häiriöt

• Neuropsykologia 1) tutkii ihmisen aivojen ja hermoston sekä mielen välistä suhdetta tieteellisin (empiirisin) menetelmin sekä 2) selvittää hermoston vaurioiden ja häiriöiden syitä psyykkiselle toiminnalle.
• Psykofysiologiassa vaikutetaan henkilön psyykkiseen toimintaan tai käyttäytymiseen ja selvitetään miten hermoston toiminta muuttuu
• Fysiologisessa psykologiassa vaikutetaan hermoston toimintaan ja tutkitaan sen seurauksia psyykkiseen toimintaan ja käyttäytymiseen
• Hermosolujen ja aivojen tutkiminen:
- Yksittäissolurekisteröinnissä rekisteröidään ohuen elektrodin avulla hermosolussa kulkevia hermoimpulsseja (lähinnä eläinkokeissa)
- Kokonaisvasterekisteröinnissä tutkitaan hermosolujoukkojen toimintaa > suurin osa nykyisestä aivotutkimuksista ja erityisesti lääketieteellisestä diagnostiikkatutkimuksesta on kokonaisvasterekisteröintiä.
• Aivojen kuvantamisen yleisimmät menetelmät (KATSO GOOGLAAMALLA KUVAHAULLA JOKAISESTA KUVAUSMENETELMÄSTÄ SEKÄ LAITTEISTOT ETTÄ KUVIEN LAADUT!):
- Aivokuvantaminen kuuluu lääketieteellisessä tutkimuksessa radiologian alueeseen. Lääkäriä, joka tekee aivokuvantamista, kutsutaan radiologiksi.
- EEG eli elektroenkefalografia: mitataan aivojen sähköistä toimintaa pään "iholle" asetettujen elektrodien avulla (nykyisin käytetään paljon EEG-myssyjä). EEG paljastaa aivokuoren tiettyjen alueiden toimintahäiriöt.
- Nykyisin tärkeimmät aivojen RAKENTEELLISET kuvausmenetelmät ovat TT ja MRI
- TT (CT) eli tietokonetomografia perustuu röngtenkuvantamiseen (kuten perusröngtenkin). TT:stä on käytetty nimityksiä aivojen viipalekuvaus tai kerroskuvaus, koska siinä röngtensäteet ohjataan laitteella eri kohdista kudoksen läpi. Röngtensäteet vaimenevat kudoksen tihentyessä ja näin voidaan saada hyvinkin tarkkaa kuvaa aivoista (tai esim. keuhkoista) TT:n avulla. (EI TÄRKEÄ: TT-kuvaus kehiteltiin 1960-luvun lopulla levy-yhtiö EMI:n tutkimusyksiköissä, koska heillä oli niin paljon rahaa The Beatles-yhtyeen huikean menestystarinan vuoksi, että he saattoivat siirtyä levyjen julkaisusta laajemmalle tekniikan alueelle).

- MRI:llä (magnetic resonance imaging) eli magneettiresonanssikuvauksella tutkitaan aivojen rakenteita voimakkaassa magneettikentässä. MRI on 2010-luvun Suomessa ja maailmalla tärkein ja tarkin kudosten, myös aivojen tutkimusmenetelmä. MRI:ssä ei käytetä haitallisia röngtensäteitä. Potilas viedään putken sisään, jossa voimakkaassa magneettikentässä (nykyisin usein 1,5 - 3 teslaa) mitataan vety-ytimien lähettämää radiotaajuista signaalia. (Arkikielellä "voimakkaassa magneettikentässä ravistellaan ihmisen vetyatomeja" ;). Aivot sisältävät runsaasti vetyä, kuten muukin pehmytkudos (rasva- ja vesipitoiset kudokset), ja näin niistä saadaan erinomaisen tarkkoja kolmiulotteisia kuvia, joista voidaan diagnosoida pienimpiäkin yksityiskohtia.
- Aivojen rakenteellisen kuvaamisen rinnalle on tiede kehitellyt aivojen TOIMINNALLISUUTTA tutkivat kuvausmenetelmiä, kuten fMRI, MEG, PET ja nTMS.
- fMRI eli funktionaalinen magneettiresonanssikuvaus: mitataan aivojen verenkiertomuutoksia (happimuutoksia) voimakkaalla magneettikentällä, samalla laitteistolla kuin edellinen MRI-kuvaus. fMRI paljastaa aivojen toiminnalliset alueet. Tehtäessä jotakin tehtävää, aivotoiminta vilkastuu alueella, ja tämä pystytään paikantamaan.
- MEG eli magnetoenkefalografia: mitataan aivojen sähköistä viestintää (hermosoluissa kulkee sähkövirta, lepojännite on n. -70mV eli millivolttia). Hermosolujen viestintä synnyttää heikkoja magneettikenttiä, joita laitteistolla kyetään mittaamaan. MEG-laite eroaa uloisesti MRI-laitteistosta, sillä Suomessa kehitetyissä laitteissa useimmiten ollaan istuvassa asennossa ja vain pää on laitteen sisällä. (MEG on kehitelty Suomessa alkujaan Espoon Otaniemen Teknillisen Fysiikan osastolla Toivo Katilan johtaman työryhmän aloittamana. Työtä on jatkettu nykyisessä Aalto-yliopistossa, jossa kehitellään 2010-luvulla MEG ja MRI-kuvauksen yhdistävää laitteistoa)
- PET eli positroniemissiotomografiassa mitataan aivoihin kulkeutuneita lyhytikäisiä radioaktiivisia isotooppeja, joita on ruiskutettu verenkiertoon; verenkierto vilkastuu alueilla, joissa tapahtuu aivotoimintaa (esim. lukiessa). Esimerkiksi laskeminen, lukeminen, musiikin kuuntelu aktivoi tiettyjä aivoalueita ja tämä saadaan näkymään kuvauksessa.
- TMS eli transkraniaalinen magneettistimulaatiossa aivojen hermosoluja aktivoidaan magneettikentällä, joka saadaan aikaiseksi pään päälle kallon ulkopuolelle asetettavalla stimulaatiolaitteella (kuparikela, johon johdetaan sähkövirtaa sykäyksittäin). Aivotoiminnan aktivaatiomuutoksia voidaan sitten mitata EEG-käyrän avulla. TMS on erittäin uusi menetelmä (2000-luvulta), jonka kehittelijä on Harvardin yliopiston lääketieteen laitoksen neurologian professori esp. Alvaro Pascual-Leone (1961-).
• Monet aivojen toimintahäiriöt liittyvät aivoverenkierron häiriöihin tai verisuonivaurioihin. Angiografialla eli verisuonten varjoainekuvauksella kyetään nykyisin tietokoneiden avulla saamaan aivoverisuonista kolmiulotteista kuvaa, jossa suonen rakenne ja vauriot tulevat hyvin esiin (olen itse ollut aivoverenvuotojeni vuoksi 9 kertaa tällaisissa kuvauksissa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa). Kuvauksessa useimmiten nivusvaltimon kautta pitkän katetrin avulla aivoverenkiertoon ruiskutetaan röngtensäteitä läpäisemätöntä varjoainetta.
• Aivoston vauriot ja toimintahäiriöt ilmenevät niin fyysisinä, psyykkisinä kuin sosiaalisina oireina.
• Aivojen vauriot ja toimintahäiriöt kuuluvat lääketieteen alaan, mutta käsittelen niitä tässä hyvin lyhyesti.
- Ylioppilaskirjoituksissa on tärkeämpää tuntea aivojen eri osien (aivokuoren alueiden, tumakkeiden jne.) osallisuus ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen. Ei niinkään esimerkiksi kuntoutus- ja lääketieteellinen hoito aivovauriotapauksissa.
• Aivovaurio on aivokudoksen vaurio (pysyviä)
- Aiheuttajia: iskut, kallovammat, myrkytykset, aivojen verenkiertohäiriöt (aivoverenvuodot, aivoinfarktit), kasvaimet
- Esimerkiksi aivoinfarktipotilaan kuntoutuksella toinen viereinen aivoalue saattaa ryhtyä ohjaamaan tuhoutuneen alueen toimintoja
• Aivojen toimintahäiriöt ovat toiminnallisia häiriöitä ilman aivokudoksessa havaittavia muutoksia
- Tilapäisiä aiheuttavat mm. myrkytykset, päihteet, sairauskohtaukset (tajunnan menetys)
• Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriö (poikkeavia sähköpurkauksia syvällä aivoissa, jotka heijastuvat sitten aivokuorelle), johon liittyy tajunnantilan muutoksia, havainto- ja ajatushäiriöitä, kouristuksia ja tunne-elämän häiriöitä (0,5% väestöstä)
• Alzheimerin tauti aiheuttaa tasaisesti etenevän tylsistymisen (dementian). Aivoissa normaalia vähemmän asetyylikoliini välittäjäainetta.
• Korsakovin syndrooma: runsas alkoholin käyttö vaurioittanut väliaivoja, jolloin uusien asioiden mieleenpainaminen vaikeutuu, vitamiinihoito (tiamiini) ei enää auta
• MS-tauti eli multippeliskleroosi (keskushermoston pesäkekovettumatauti): hermosyytä eli aksonia suojaava myeliinituppi vioittuu tai katoaa, jolloin hermoimpulssi ei etene hermosolussa. Oireina näköhäiriöt, raajojen lihasheikkous, koordinaatio-ongelmat ym.
© Jyrki Rossi, 2017

2.3. Psyykkisten toimintojen hermostollinen säätely

• Aivoissa tietyt alueet ovat erikoistuneet vastaamaan tietyistä elintoiminnoista. Tietyt aivoalueet säätelevät esimerkiksi liikkeitämme ja onkin helppo päätellä, että koska oikea aivopuolisko vastaa kehon vasemman puolen säätelystä, niin vasemman puolen sekä tuntoaistimusten että tahdonalaisten liikkeittemme säätely tapahtuu oikealla aivokuorella.
• VIREYSTILAN SÄÄTELYSTÄ vastaa aivoverkosto eli retikulaarijärjestelmä (aiempi termi: RAS = retikulaarinen aktivaation säätöjärjestelmä)
- Retikulaarijärjestelmä säätelee vireyttä, luo unitilan (uni- ja valvevaihtelut näkyvät EEG:ssä)
- Se on retikulaarinen eli verkkomainen tumakkeiden muodostelma, joka ulottuu ydinjatkoksesta väliaivoihin
- Se saa tietoa lähes kaikkialta ihmisen tilasta sekä sisältä että ulkoa aistien avulla (ns. nousevat radat)
- Ja se käskyttää aivokuorelta selkäytimen kautta lihasten toimintaan (ns. laskevat radat)
- RASiin vaikuttaa elimistön hormonaalinen säätely, ulkoiset ärsyketekijät, kognitiiviset tekijät ja itsesäätely
- Sen avulla pystymme nopeasti suuntaamaan tarkkaavaisuutta kiinnostaviin asioihin
- Keskeisin tumake on talamus, jonka toiminnasta on kerrottu edellisessä luvussa.
• TUNTEIDEN JA MOTIIVIEN SÄÄTELYSTÄ vastaa limbinen järjestelmä
- Sitä on kutsuttu myös nimellä "eläimellinen viettikeskus", koska se kuuluu evolutiivisesti ns. aivojen vanhoihin osiin.
- Koostuu siis isojen aivojen vanhemmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta (mantelitumakkeesta)
- RAS:n kanssa säätelee tunneaktivaatiota
- Säätelee tunnekvaliteetteja (aggressio, pelko, raivo, seksuaalisuus) ja motiiveja (nälkä, jano, lämmönsäätely jne.)
- Saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia
- Säätelee yleensä tarpeiden mukaista käyttäytymistä
- Hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen ja autonomisen hermoston sekä umpieritysjärjestelmän välillä
• AISTITOIMINTOJEN hermostollisen perustan muodostavat 1) aistinelimet (esim. silmän verkkokalvon reseptorit), jotka muuttavat ärsykkeet hermoimpulsseiksi, 2) aistihermot (esim. näköhermo), jotka kuljettavat viestin talamuksen kautta 3) aivokuoren sensoriselle alueelle (esim. näköalue takaraivolohkolla).

- Aikakoodaus - ärsyke koodataan hermoimpulssien ajallisena ominaisuutena esim. voimakas ärsyke > sitä useampi impulssi kulkee solussa tietyssä ajassa.
- Paikkakoodaus - eri aisteista tulevat ärsykkeet koodataan aina tietyn tyyppisiksi, esim. silmästä tulevat ärsykkeet koetaan aina valona (vrt. silmän hierominen > valoaistimuksia).
- Primaarilla tuntoalueella aivokuorella (sensorinen homunculus) voidaan hahmottaa eri tuntoaistien edustus ns. homunculuksen (pikku-ukon) muodossa (vastaavasti liikeaivokuorella motorinen homunculus).
- Aivojen sensoristen alueiden vauriot aiheuttavat agnosiaa, toimivan aistinelimen kautta tulevan tiedon hahmotus- ja tunnistushäiriöitä.
• LIIKKEIDEN hermostolliseen säätelyyn osallistuvat useat aivojen alueet.
- Otsalohkon etuosan motoriset alueet suunnittelevat ja ohjelmoivat tahdonalaiset liiketoiminnot.
- Oikea aivopuolisko antaa käskyt kehon vasemmalle, ja vasen puolisko oikealle puolelle.
- Primaari liikealue toimeenpanee liikesarjaan (vrt. motorinen homunculus)
- Pikkuaivot osallistuvat nopeiden ja tarkkaa ajoitusta vaativien sekä automatisoituneiden liikkeiden koordinointiin.
- Cp-vamma (cerebral palsy) on tav. sikiökauden aikainen vaurio aivojen liikealueella ja näkyy liiketoimintojen vaikeutena.
• MUISTI ja OPPIMINEN johtuu muutoksista hermoverkoissa, synapsien toiminnassa ja yksittäisissä hermosoluissa.
- Katso aiheesta enemmän luvusta 4.
• KIELEN ja PUHEEN kannalta keskeisiä aivokuoren alueita ovat Brocan (puheen tuottaminen) ja Wernicken (puheen ymmärtäminen) alueet.
- Katso aiheesta enemmän luvuista 5 ja 6.
© Jyrki Rossi, 2017

3. TIEDON VASTAANOTTO: HAVAITSEMINEN

3.1 Havaintopsykologian perusteet

• Havaitseminen on elintärkeää, sillä muutoin eläinyksilöt jäisivät toisten saaliiksi kykenemättä reagoimaan vaaratilanteessa.
- Eri lajeille on kehittynyt erilaisia aistinelimiä elinympäristön vaatimuksiin aina kalan kylkiviiva-aistista koiran tarkkaan hajuaistiin tai haukan silmään.
• Havaitsemiseen tarvitaan sekä a) tiedostettu aistimus (eri aistinelimillä), että itse b) havaintotapahtuma eli aistitiedon organisointi ja tulkinta, joka tapahtuu aivokuorellamme.
• Ihmisen aistijärjestelmä koostuu nykytiedon mukaan vähintään kuudesta aistista: 1) näköaisti, 2) kuuloaisti, 3) hajuaisti, 4) makuaisti, 5) tuntoaisti ja 6) asentoaisti.
• Lukion psykologiassa tutustumme lähinnä näköaistin toimintaan.
• Aistitieto kulkee aistinelimistä (niissä sijaitsevista reseptoreista) aistinhermoa pitkin (muuntuneena jo aistinelimessä sähköisiksi impulsseiksi) talamuksen kautta kunkin aistin primaarille vastaanottoalueelle aivokuorella. Esimerkiksi hyttysen pisto vasemmassa olkavarressasi kulkeutuu hermoratoja pitkin selkäytimeen ja sieltä talamuksen kautta päälakilohkon vasemman puoleiselle primaarille somatosensoriselle alueelle, jossa aistimus todennetaan. Tästä tieto etenee somatosensorisen alueen takana sijaitsevalle sekundaarialueelle ja siitä vielä ns. tertiaarialueelle, joka on huomattavasti laajempi alueena kuin edelliset, ja siellä tapahtuu varsinainen hyttysen piston tiedostaminen, jäsentyminen kokonaistapahtumaksi ja tulkitseminen.
• Esimerkiksi näkö-, kuulo- ja tuntoaistien primaarialueet sijaitsevat seuraavasti: näköaisti takaraivolohkolla, kuuloaisti ohimolohkolla ja tuntoaisti päälaenlohkolla. Sekundaarialueet sijaitsevat aivan näiden alueiden vieressä. Tertiaarialueet ovat huomattavan laajoja kyseisten aistien primaari- ja sekundaarialueiden läheisyydessä ja osin etäämmällä sijaitsevia alueita. Esimerkiksi aistittujen asioiden käsitteellinen tiedostaminen (sanoiksi pukeminen ajatuksissa) tapahtuu aivojen vasemman puoliskon ohimolohkolla.

• Ihmisen aistit ovat kehittyneet yllättävän tehokkaiksi, mutta silti niillä on myös rajansa, ns. aistikynnykset (kynnyksen alapuolelle jääviä ärsykkeitä kutsutaan subliminaalisiksi ärsykkeiksi).
- Silmä kykenee havaitsemaan yksittäisen kynttilän valon pimeässä selkeässä säässä noin 50 kilometrin päästä. Lisäksi kolmea eri aallonpituutta (punaista, vihreää ja sinistä) aistivien tappisolujen väriyhdistelminä ihminen voi aistia enemmän kuin 300 000 eri väriä ja noin 7 miljoonaa eri värisävyä.
- Toisaalta linnut kykenevät aistimaan ultraviolettia valoa, johon me emme taas kykene. Tai kissat kykenevät aistimaan erityisen herkästi kosketusta ja liikkumaan täysin pimeässä käyttäen viiksikarvojaan hyväkseen.
• Kykenemme myös aistimaan melko pieniäkin muutoksia (kuten äänen voimakkuudessa, maussa, hajuissa jne.). Ernst Weber kehitteli jo 1800-luvulla ns. Weberin-lain, jonka mukaan ärsykkeessä havaittava muutos on suoraan verrannollinen alkuperäisen ärsykkeen voimakkuuteen. Esim. jos sinulla on kuppi kahvia, jossa on yksi teelusikallinen sokeria ja lisäät kahviisi toisen teelusikallisen sokeria, aistit sokerin määrän selvästi lisääntyneen. Mutta, jos kupissasi on valmiiksi viisi lusikallista sokeria ja lisäät vielä yhden lusikallisen, sinun on vaikea aistia sokerin määrän lisääntyneen kahvissa. Käytännössä, jotta aistisit eron yhtä hyvin kuin ensimmäisessä tapauksessa, sinun tulisi lisätä kuppiin toiset viisi lusikallista sokeria (ts. suhteessa 1:1 ja 5:5 on vasta sama asia).
• On väitetty, että ihminen kykenisi tiedostamaan aistikynnyksen alapuolellekin jäänyttä informaatiota (kuten elokuvan sekaan filmiin sijoitettua yhden tai kahden framen mainosta popcornista, jonka seurauksena elokuvan loputtua tai väliajalla popcornin myynti olisi lisääntynyt). Tai ihmisaivot kykenisivät kääntämään ns. takaperoisen viestin oikein päin, sillä joihinkin rock-kappaleisiin on laulettu viestejä väärinpäin (esim. engl.kielisissä kappaleissa kehotuksia polttaa marihuanaa tai tehdä itsemurha). Takaperoisesti minä olen Ikryj Inapat Issor :) Tutkijoiden mukaan aivot eivät mitä todennäköisimmin kykene tällaiseen kääntämiseen tai aistikynnyksen alittavan informaation tiedostamiseen kuin ani harvoissa tilanteissa.
• NÄKÖAISTIN TOIMINTA JA NÄKÖHAVAINNON TIEDOSTAMINEN.
- Ympäröivä ilma on täynnä elektromagneettista säteilyä, jonka yksi alue on ihmissilmillä näkyvä valo. Nämä valoaallot (pulssit) saavuttavat silmäsi sarveiskalvon, sitten pupillin, mykiön ja lasiaisen kautta verkkokalvon (retinan), jossa näköreseptorit eli tapit ja sauvat sijaitsevat. Suunnatessasi katseesi leikkivään kissaan, kaikkein terävin näköalue on verkkokalvolla näköhermon yläpuolella sijaitseva fovea, jossa on erikoistuneita värejä havaitsevia tappisoluja. Kissa piirtyy foveaan ylösalaisin ja siitä aistimuksesi lähtee kulkemaan pitkin näköhermoa kohti takaraivolohkon primaaria näköaivokuorta.

- Olet huomannut, että tullessasi kirkkaasta valosta hämärään huoneeseen, näköaistisi alkaa tottua pimeään ja alat nähdä siellä hahmoja. Silmän iiriksen lihakset avaavat pupillia laajemmaksi ja näin silmiisi tulee enemmän valoa. Sopeutuminen eli adaptaatio täydellisesti hämärään/pimeään kestää noin 20 minuuttia. Sauvat ovat hämäränäköön erikoistuneita näköreseptoreita ja niitä on eniten verkkokalvon laidoilla. Siksi, jos haluat hämärässä nähdä vaikkapa lattialla lojuvia esineitä, älä katso esineisiin suoraan (koska pyrit silloin käyttämään tappeja), vaan katso kohteesta hieman ohi, niin näet hahmot paremmin.
- Sokeatäplä on silmän takaosassa oleva kohta, josta näköhermo lähtee. Sokeassa täplässä ei ole lainkaan näköaistinreseptoreja, joten siinä ei tapahdua näköaistimusta. Sokean täplän voit testata piirtämällä rastin ja ympyrän silmiesi väliselle etäisyydelle paperille. Sulje nyt vasen silmäsi ja katso rastia ja liikuta paperia lähemmäksi tai kauemmaksi itseäsi. Hetken päästä huomaat ympyrän katoavan näkökentästäsi. Ympyrä on osunut oikean silmäsi näköhermon päähän eli sokeaan täplään.
- Tutkimus on kyennyt löytämään tietyt alueet aivokuorelta (fusiform cyrus), jossa tapahtuu kasvojen tunnistus. Aiemmin esitetyllä TMS-laitteella on hetkellisesti ärsytetty tätä kasvojen tunnistus aluetta tuloksena, ettei ihminen ole enää kyennyt tunnistamaan kasvoja, mutta on silti kyennyt tunnistamaan edelleen vaikkapa taloja.
- Mainittu fusiform cyrus -alue on myös tärkeässä roolissa erikoisessa ilmiössä nimeltä SYNESTESIA Synestesia sana tulee kreikankielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti aistimusten yhdentymistä. Synesteetikolla toisen aistin alaan liittyvä ilmiö (kuten vaikkapa näköaistin värikokemus) yhdistyy toisella aistilla todellisuudessa koettuun ilmiöön (esim. sävelten kuuleminen). Ihminen voi esimerkiksi nähdä numerot aina tietyn värisinä. Synestesia on periytyvä ominaisuus, mutta saattaa hypätä useankin sukupolven yli ennen uudelleen ilmestymistä suvun jälkeläisessä. Vastasyntyneellä vauvalla on synestettisiä kokemuksia, mutta aivojen kehittyminen karsii näitä kokemuksia tuottavat hermoyhteydet pois suurimmalta osalta vauvoista paitsi niiltä, jotka jäävät sitten tavallisesti loppuelämäkseen synesteetikoiksi.
Synesteetikoita arvioidaan olevan noin 1-4 prosenttia väestöstä. Synestesian on todettu olevan yleisempää taiteilijoilla. Niinpä tyypillisimpänä synestesia ilmenee numeroiden, kirjainten, äänteiden, sävelten, sointujen ym. ilmenemisenä värillisinä. Tärkeimpiä nykyisiä synestesian tutkijoita ovat olleet intialais-amerikkalainen V.S. Ramachandran (1951-), joka on tutkinut myös aavejäseniä ja niihin liittyvää kipua (aivokuorelle jää raajan amputoinnin jälkeen edelleen kyseistä raajaa vastaava alue, joka lähettää meille välillä vääriä tuntoaistimuksia).
Oheinen kuva osoittaa synesteetikon näköaistimuksen. Sinä pystyt tarkkaavaisuutesi avulla poimimaan nelosten joukosta kakkoset (vasen puoli kuvasta). Synesteetikko näkee kakkoset värillisinä (kuten oikean puoleisessa kuvassa punaisina) ja kykenee helposti hahmottamaan kakkosten muodostavan kolmion kuvioon.
© Jyrki Rossi, 2017

3.2 Tarkkaavaisuus

• Tarkkaavaisuutta säätelee otsalohkojen etuosat (otsalohko on ikäänkuin ihmisen lennonjohtotorni).
• Valikoiva tarkkaavaisuus = vain osa aistien välittämästä informaatiosta valikoituu käyttöön (ks. myöhemmin Simonsin koe).
• Tarkkaavaisuus voidaan suunnata tahallisesti (tietoisesti) tai se voi suuntautua tahattomasti (passiivinen tarkkaavaisuus, orientaatiorefleksi: uusi outo ärsyke laukaisee)
- Tahallinen - ikäänkuin etsisi sopivaa kanavaa televisiosta tai seuraat jääkiekkopelissä suomalaisten pelaamista.
- Tahaton - kesken tunnin luokan ovesta astuu sisälle koulusi rehtori tai tunnet kuinka jokin hyönteinen kävelee säärtäsi pitkin.
• Dikoottisen (kahdella korvalla) kuuntelun kokeessa (engl. kognitiivisuutta tutkinut tiedemies E.Colin Cherry kehitteli menetelmän 1950-luvulla) molempiin korviin syötetään yhtä aikaa eri tarinaa kuunneltavaksi. Mikäli koehenkilön tuli kuunnella vain toiseen korvaan tulevaa tarinaa, hän kykeni kertomaan sen yksityiskohtaisesti, mutta ei muistanut toisesta tarinasta juuri mitään.
- Varhaisen valinnan teorian mukaan ihminen päästää tietoisuuteensa (fysikaalisten piirteiden perusteella) vain tahdonalaisesti valitsemansa (tai tiedostamattaan esim. voimakasäänisen) viestin. Aivoihin eli tietoisuuteen ei edes toinen viesti pääse.
- Myöhäisen valinnan teorian mukaan viestin merkityksen sisältö vasta ratkaisee kumpi viesteistä todellisesti kulkee käsittelyyn (tietoisuuteen), esim. oma nimi huomioidaan merkityksen perusteella, vaikka olisikin keskitytty kuuntelemaan eri korvasta tulevaa tarinaa. Molemmat viestit tulevat aivoihin, mutta viestin merkitys ratkaisee käsittelyn.
• "Dikoottisen katselun" koe eli binokulaarinen kilpailu on vastaavantyylinen dikoottisen kuuntelun kokeen kanssa, mutta näköaistilla, silmillä. (amerikk. neurotieteiden prof. Christof Koch s. 1956): kun eri silmiin näytetään eri esinettä/kuvaa, tapahtuu aivoissa binokulaarinen kilpailu, jossa ihminen tiedostaa 3-6 sekuntia toiseen silmään tulevan kuvan ja sitten taas muutaman sekunnin ajan toiseen silmään tulevan kuvan. Ihminen ei siis kykene tiedostamaan/havainnoimaan (vaikka aistiikin) molempia kuvia yhtäaikaa.

• Havaintojen valikoitumiseen eli tarkkaavaisuuteen vaikuttavat:
1. Ärsykkeeseen liittyvät tekijät (ärsyke)
- Ärsykkeen voimakkuus
- Ärsykkeeseen on adaptoiduttu ja vasta voimakas muutos aiheuttaa tarkkaavaisuuden heräämisen
2. Subjektiivinen tilanne (havaitsija)
- Havaitsijan tunnetila, vireys, motiivit, tarpeet
- Havaitsijan fysiologinen tila
- Havaitsijan kokemukset ja tieto
3. Sosiaalinen tilanne (tilanne, ympäristö)
- Aikaisemmat tapahtumat, muut henkilöt
- Ympäristön asenteet, arvostukset ja normit, stereotypia jne.
• Tarkkaavaisuus voi olla 1) näkyvää (overt eli avointa) ja toisaalta 2) kätkettyä (covert eli peiteltyä).
- Näkyvä tarkoittaa sitä, mihin katse on suunnattu esim. keskustellessa silmiin, mutta ihminen saattaa samalla katsoa henkilön jotakin muutakin yksityiskohtaa kätketysti eli esim. henkilön nimilappua, tatuointia tai muuta kiinnostavaa asiaa. Kätketty on siis sitä, mitä todellisesti tarkkaillaan. Tarkkailu tehdään kätketysti, koska tahdotaan olla kohteliaita tai esim. keskustellessa naisen rintojen katseleminen koetaan yleisesti moraalinormit ylittäväksi.
• Coctail party -ilmiöllä tarkoitetaan tarkkaavaisuuden kohdistumista merkittävään seikkaan (esim. oma nimi) aineistossa, johon varsinaisesti ei kiinnitetä huomiota
• Keskittyessään tiettyyn asiaan, ihmisen on vaikea huomata muita edes räikeitäkään asioita.
- Daniel Simons (1969-) teki kokeita, joilla hän osoitti ihmisen ns. "tarkkaavaisuussokeuden"/valikoivan tarkkaavuuden (inattentional blindness). Vuonna 1999 tutkimuksessaan hän pyysi opiskelijoitaan seuraamaan koripalloa heitteleviä henkilöitä ja laskemaan tarkasti, kuinka monta kertaa valkopaitaiset syöttävät toisilleen palloa. Useilta syöttöjä tarkkailevilta henkilöiltä jäi huomaamatta sateenvarjon kanssa kentälle kulkenut nainen ja jopa gorillapukuun keskelle kenttää saapunut henkilö.
• Tottumisen myötä emme kiinnitä enää huomiota esim. seinäkellon tikitykseen (joka yökylään tullutta ystävää kyllä häiritsee) tai uimareissulla hetken vedessä oltuamme sen kylmyyteen. Samoin autolla ajaessamme totumme automme ääneen, kunnes tarkkaavaisuutemme herää vasta, kun auto alkaa pitää usein vaikka hyvin pientäkin lisä-ääntä.
- Katso tästä linkistä video Simonsin kokeesta.
• Jaettu tarkkaavaisuus: tarkkaavaisuus voidaan suunnata eri kohteisiin (sitoa kengännauhoja, kuunnella musiikkia, katsoa televisiota, jutella ystävän kanssa ja kuulla kissan käyvän hiekkalaatikolla).
• Jotkut psykologit (engl. psyk. Donald Broadbent 1926-1993) väittävät, ettemme pysty lainkaan jakamaan tarkkaavaisuuttamme usean asian kesken ns. suodatinteoria (yllä varhaisen valinnan teoria) eli Broadbent's filter model of attention (tämän vuoksi pikkulasten kanssa uimaan lähteneen vanhemman ei tule lukea lehteä samalla, kun lapset ovat altaassa/järvessä).
• Yksi tunnetuimpia naispsykologeja, engl.-yhdysv. Anne Treisman (1935-) kehitteli näköaistitutkimuksillaan ns. suodatin-vaimennusteorian (Treisman's Two-Stage Feature integration theory).
- Dikoottisen kuuntelun koekin osoittaa, että aivot ottavat vastaan informaatiota molemmilla korvilla, mutta toiseen korvaan tuleva informaatio yksinkertaisesti vaimennetaan pois. Tarkkaavaisuus siis suunnataan pääasiaan, mutta sivuasiat tulevat myös tietoisuuteen, mutta ne vaimennetaan, kunnes jokin seikka niissä nostaa ne tietoisuuteen.
- Treismanin mukaan kiinnitämme tarkkaavaisuutemme ensin selkeisiin pääasioihin, vaikkapa lintuparveen, ja vasta sitten alamme tutkailla yksittäisiä lintuja.
- Tutkimuksissaan Treisman käytti mm. erivärisiä kirjaimia (esim. punainen X ja sininen V, jotka näkyivät yhtä aikaa). Kiinnittäessämme huomion pelkästään X-kirjaimeen, havainnoimme siitä selkeät ominaisuudet ja tunnistamme sen X-kirjaimeksi, mutta samalla näköjärjestelmämme poimii V-kirjaimen perusmuodot sekä kaiken muun mitä näkökenttäämme tulee. Tämä on Treismanin teorian vaihe 1 ns. rinnakkain prosessointi (parallel processing), jossa kaikki aistiin tulevat asiat havaitaan samanaikasesti. Toinen vaihe vie enemmän aikaa ja luo tarkennetun ja järjestäytyneen kokonaishavainnon. Tätä Treisman kutsuu sarjaprosessoinniksi (serial processing). Nyt toisessa vaiheessa me havainnoimme selkeästi punaisen kirjaimen X ja vasta sen jälkeen (ei yhtä aikaa) kirjaimen V.
• MULTITASKING on termi, jonka IBM-tietokoneyhtiö otti käyttöön 1960-luvulla viittaamaan tietokoneen mahdollisuuksiin tehdä useita asioita yhtäaikaa. Nykyisin puhutaan moniajosta. Myös ihminen kykenee tällaiseen "moniajoon". Multitasking on ihmisen kyky lyhyen ajan aikana havainnoida ja tehdä useita asioita yhtä aikaa, esim. puhua puhelimessa, kirjoittaa samalla whatsapp-viestejä tai sähköpostia, lukea kirjaa ja seurata televisiosta uutislähetystä. Aiemmat Treismanin tutkimukset osoittavat, että meillä ei ole käytännössä kykyä keskittyä (fokusoitua) kuin yhteen asiaan kerralla kunnolla. Muutkin asiat tulevat tietoisuuteemme, mutta joudumme katkaisemaan edellisen tehtävän "multitaskatessamme". Näin käy lukiolaisellekin, kun hän lukee kokeeseen ja pitää samalla päällä kännykän ilmoituksia facebook-ryhmästään. Jokainen ilmoitus ja siirtyminen kännykälle, katkaisee opiskelun. Tämän takia multitaskingia ei pidetä hyvänä asiana opiskelulle.
© Jyrki Rossi, 2017

3.3 Havaitseminen ja havaintojen jäsentyminen

• Saksalaiset Gestalt- eli hahmopsykologit Max Wertheimer, Kurt Koffka ja Wolfgang KÖHLER alkoivat korostaa näkemystä: "havainto on enemmän kuin osiensa summa". Nykyisin ymmärrämme tämän hyvin, sillä hahmotamme vaikkapa hymiöistä ihmiskasvot jopa eri ilmeitä myöten.

• Hahmopsykologit kehittivät tunnetut HAHMOLAIT, jotka kertovat meille näköaistilla tapahtuvan hahmottamisen lainalaisuuksista:
1. Kuvion ja taustan laki - Hahmottamisen keskeinen toiminto on erottaa kuvio taustasta, tällöin pienempi pinta koetaan kuviona ja suurempi taustana.
2. Läheisyyden laki
- Lähekkäiset "pisteet" hahmotetaan samaan ryhmään kuuluviksi (esim. välitunnilla seisoskeleva opiskelijaryhmä)
3. Sulkeutuneisuuden laki
- Pienehköt umpinaiset alueet tulkitaan kuvioksi (esim. talon pohjapiirroksen huoneet)
4. Symmetria eli samankaltaisuuden laki
- Samankaltaiset ärsykkeet tulkitaan kuuluviksi yhteen ja yhdeksi kuvioksi (esim. tytöt ja pojat tunnetaan eroon luokassa)
5. Hyvän jatkon laki
- Yhtenäiset viivat koetaan itsenäiseksi kuvioksi (esim. mutkitteleva tie yhtenäisenä viivana jatkuu edelleen, vaikka siihen yhtyykin muita teitä)
6. Yhteisen liikkeen laki
- Samanlaista liikettä tekevät pisteet hahmotetaan yhteenkuuluviksi (yhtäaikaa lentoon pyrähtävät linnut)
7. Valiomuotoisuuden laki
- Havainnot suosivat tuttuja muotoja. Nopeasti katsottaessa (tai jälkikuvassa) epätarkkuudet häviävät (esim. istuessasi saunassa, saatat löytää paneeliseinän puun syistä erilaisia hahmoja, samoin pilvistä).
• KULTTUURIEROJA HAVAINNOINNISSA on mm. läntisen ja itäisen (japanilaisen) kulttuurin välillä. Kun japanilaiset katsovat akvaariota ja heiltä kysytään, mitä he näkevät (ts. mihin he kiinnittävät huomionsa), he alkavat kertoa kokonaisvaltaisesti näkemästään: he kertovat akvaarion taustasta, pohjasta, kivistä, kuplista ja vasta sitten he menevät varsinaiseen pääasiaan, akvaarion keskellä tai jopa etualalla uivaan suureen kalaan. Me läntiset ihmiset toimimme täysin eri tavalla, me saatamme sanoa yksinkertaisesti vain, että näemme "ison kalan". Vasta lisäkysymys näkemästämme, saa meidät kiinnittämään huomiomme vaikkapa akvaariokasveihin jne. (Masudan ja Nisbettin tutkimukset v. 2001)
• ILLUUSIOT eli havaintoharhat liittyvät oppimiimme skeemoihin kohteiden, esineiden, piirrosten jne. pysyvyydestä. Joissakin afrikkalaisissa heimoissa ei esimerkiksi synny ns. nuoliharha-illuusiota, koska he ovat eläneet elämänsä pyöreiden muotojen ympäröimänä savimajoissaan. Meillä sen sijaan on syntynyt maailmankuva, jossa on paljon suoria viivoja ja kulmia.
- Illuusiossa tiettyjen kuvioiden yksityiskohdat johtavat hahmotusta niin voimakkaasti, että kokonaishavainto vääristyy.
- Harhojen osoittamiseksi saatetaan tarvita jopa viivainta ja mittaamista.
- Tunnetuimpia illuusioita on ns. Mόller-Lyer-illuusio eli nuoliharha.
- Illuusiot eroavat hallusinaatioista siinä, että illuusioilla on ulkoinen ärsykeperusta kun taas hallusinaatiot perustuvat keskushermoston häiriöihin.
- Illuusioita ovat mm. 1) monitulkintaiset kuviot (esim. Neckerin kuutio), 2) ristiriitaiset kuviot (Escherin taide tai ns. mahdoton kolmio), 3) kuvitellut kuviot (Kanizan kolmio) tai 4) havaintovääristymät (Muller-Lyer -illuusio).
• Havaintojen pysyvyys eli KONSTANSSI-ILMIÖ.
- Konstanssi-ilmiöllä tarkoitetaan sitä, kuinka koemme ärsykeolosuhteiden muutoksesta huolimatta kohteet suhteellisen pysyvinä
- Konstansseja ovat koon (ymmärrämme kaukana seisovan miehen olevan normaalin ihmisen kokoinen eikä pikkurillin pituinen) ja muodon konstanssi (ymmärrämme autotallista puoliksi ulos ajetun auton olevan kokonainen eikä poikki keskeltä) sekä vaaleus- ja värikonstanssi (ymmärrämme hämärässäkin, että armeijasta tulevalla kaverillamme päällä olevat vaatteet ovat edelleen vihreät ja maastokuvioiset).
- Konstanssi-ilmiötä rikkoo hauskasti ns. Amesin huone, joka on rakennettu sellaiseksi, että tirkistysreijästä katsottaessa sisällä olevien henkilöiden mittasuhteet vääristyvät (googlaa Ames room).

© Jyrki Rossi, 2017

3.4 Syvyyden havaitseminen

• Syvyyden havaitseminen on kyky hahmottaa maailma kolmi-ulotteisena, myös syvyyssuunnassa ja arvioida etäisyyksiä.
• Syvyyden havaitsemisen on havaittu olevan sekä synnynnäinen että opittu kyky.
- Psykologit Eleanor Gibson ja Richard Walk tekivät vuonna 1960 kuuluisat näköjyrkännekokeet sekä vuohikaritsoilla että ihmislapsilla (6- ja 14-kuukauden ikäisillä taaperoilla). Kokeessa käytettiin shakkilautakuvioista näköjyrkännettä, jossa kuilun pystyi ylittämään vahvaa lasilevyä pitkin, mikäli vuohi tai vauva uskaltautui. Vuohet hyppivät automaattisesti kuilun yli pysytellen jyrkänteen reunoilla. Samoin toimivat pienet lapset. Äidin läsnäolo kuilun toisella puolellakaan ei aluksi meinannut saada lapsia konttaamaan kuilun yli, mutta vahva houkuttelu sai lapset luottamaan äitiinsä ja kämmenpohjissa tunnusteltavissa olevaan kuilun ylittävään pintamateriaaliin.
- Uudemmissa tutkimuksissa on myös osoitettu, että syvyyden hahmottaminen kehittyy oppimisen myötä. Lapset oppivat esimerkiksi silmän ja käden yhteistyötä kokemuksen myötä ja kykenevät paremmin tarttumaan esineisiin. Kokemus lisää myös lasten uskallusta ryömiä/kontata jyrkemmillä kohdilla. Usein konttaavalle lapselle on pelottavampaa mennä esimerkiksi rappusia alaspäin kuin ylöspäin, sillä alaspäin mennessä lapsi havainnoin jyrkänteen ja pelkää sitä. Pian tämä pelko kuitenkin vaihtuu iloiseksi liikkumiseksi portaissa.
• Syvyyden havaitsemisessa meitä auttaa binokulaarisuus eli kahden silmän saama hieman erilainen (eri kulmasta) kuva lähiympäristöstä.
• Binokulaarisesti katseltu ympäristö muuttuu aivojen avulla kolmiulotteiseksi
• Binokulaarisuus on tärkeää erityisesti silloin, kun katseluetäisyys kohteeseen on alle 15 metriä. Sitä kauempana olevissa kohteissa käytämme apunamme monokulaarisia vihjeitä.
• Syvyyden havaitsemisessa meitä auttaa myös tottuminen lähellä olevien esineisiin ja esim. käsiimme liittyvästä ulottuvuudesta. Olen tottunut esimerkiksi siihen, että näppäimistö on tietyllä kohdalla pöydälläni ja siksi kirjoittaminen käy minulta näppärästi eikä minun tarvitse katseellani edes seurata työskentelyäni. Sen sijaan autolla ajaessa tällaisesta tottumisesta ei ole juuri hyötyä, koska etäisyydet ovat pitempiä ja joudumme arvioimaan myös muiden liikenteessä olevien ajoneuvojen nopeutta.
• Parhaiten havaitsemme siis syvyyden molempien silmien yhteistyön sekä muiden syvyysvihjeiden avulla.
- Yksisilmäisen henkilön on vaikea ottaa vaikkapa lentävää kärpästä kiinni, mikäli hänellä ei ole näkökentässä esineitä, jotka auttaisivat syvyysvihjeen antamisessa.
- Myös silmän linssin (mykiön) mukautuminen katseluetäisyyteen auttaa syvyyden hahmottamisessa.
• Etäisyyden hahmottamisessa meitä auttavat erilaiset syvyysvihjeet:
- Kaukaiset esineet näyttävät pienemmiltä kuin lähellä olevat (vrt. myös koon konstanssi-ilmiö)
- Lineaarinen perspektiivi
- Valot, varjot ja erityisesti esineiden peittävyys (eli peittävä esine on lähempänä kuin se, joka näkyy vain osin).
- Pintagradientit, jossa maaston, lattian tms. pinnan rosoisuus aiheuttaa efektin, jossa esimerkiksi kivisen pellon kivet näkyvät erillisinä ja suurina lähellä, mutta mitä kauemmaksi katsomme, sitä pienempi etäisyys kivillä on toisiinsa, kunnes ne kaukana näyttävät yhtyvän yhdeksi "massaksi".
- Katsottaessa horisonttiin, horisonttia lähinnä olevat esineet/eläimet/ilmiöt mielletään kaukaisimmiksi (esim. taivaalla linnut tai maassa puut).
- Maisemaa katsottaessa ilmakehä ja sää tekee kaukana näkyvät kohteet epätarkoiksi ja utuisiksi, kun taas lähellä näkyvä maisema on terävämpää ja selkeämpää.


© Jyrki Rossi, 2017

3.5 Esimerkki havaintopsykologisten tutkimusten soveltamisesta: LIIKENNEPSYKOLOGIA

• Liikennepsykologiasta on muodostunut tärkeä liikennekulttuuria, -käyttäytymistä ja -havainnoimista tutkiva psykologian sovellusala. Syykin on tärkeä: liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisy ja vähentäminen.

• Liikennekäyttäytyminen eroaa ihmisen normaalikäyttäytymisestä huomattavasti. Yksilöt eivät ole liikenteessä ns. kasvokkain, vaan omassa yksityisessä "kopperossaan" (autossaan ;). Auton sisällä toiseen henkilöön kohdistuva aggressiivisuus purkautuu ylihelposti ja pahimmillaan johtaa kilpailuun tieliikenteessä, tai jopa tahalliseen tuntemattoman henkilön vahingoittamiseen. Arjen keskellä emme toimisi tällä tavalla, mutta auto muodostaa meille häkin, jonka sisällä olemme suojassa ja piilossa ns. in cognito (tuntemattomina, vastava ilmiö on esillä myös some-käyttäytymisessä). Kasvokkain tavallinen ihminen ei lähde kiroilemaan kohtaamalleen ihmiselle, vaikka jokin piirre hänen käyttäytymisessään ärsyttäisikin.
• Liikennepsykologia keskittyy useisiin ihmisen käyttäytymisen piirteisiin sekä erityisesti havaintopsykologiaan.
• Vahvimmin havaintopsykologiaan liittyy liikennemerkkien informatiivisuustutkimukset.
- Tärkeimmät varoitus ja kieltomerkit on maalattu puna-kelta-musta -väreillä, koska kiinnitämme helpotein huomiotamme juuri punaiseen ja keltaiseen väriin (voit vaikka katsoa luokassa istuvia opiskelijoita - huomaat kiinnittäväsi huomiosi erityisesti nykyaikaisiin neonvärisiin esineisiin ja vaatteisiin, mutta seuraavaksi tuleekin jo punaiset ja keltaiset kohteet). Vähemmän tärkeät (pääsääntöisesti) merkit ovat esim. sinivalkoisia, kuten linja-autopysäkin, P-paikan jne.merkit.
- Vaihtuvat nopeusmerkit ovat saaneet autoilijat kiinnittämään paremmin huomiota nopeusrajoituksiin ja omaan ajonopeuteensa. Merkkien nopeusrajoitusten vaihtuvuuden syynä ovat lähinnä ruuhka-ajat ja huonot kelit tai mahdollinen tiellä tapahtunut onnettomuus.
- Myös tietysti peltipoliisit eli poliisin miehittämättömät valvontakamerat tienvarsilla vaikuttavat nopeutta rajoittavasti ja turvallisuutta lisäävästi.
• Havaintopsykologian kannalta on tärkeää se, että autoilija kykenee arvioimaan etäisyyksiä ja tähän liittyy tiiviisti myös toisten kulkuneuvojen nopeuden arviointikyky.
- Turvallinen ohitus tapahtuu usein silloin, kun näkyvyyttä on riittävästi, vastaantuleva auto ja sen nopeus on kyetty arvioimaan oikein suhteutettuna omaan nopeuteen sekä ohitettavan auton nopeuteen.
- Myös turvallisuusvälimatkan arvioiminen on tärkeää osata. 1970-luvulla Suomen autoilijoita valisti helsinkiläinen autokoulunopettaja Ensio Itkonen TV:n liikennekoulu -nimisessä ohjelmassa. Hän kehoitti autoilijaa valitsemaan edellä menevän auton kohdalta maastomerkin (vaikkapa liikennemerkin) ja lausumaan hitaasti tavuttaen: "tur - val- li - suus - vä - li - mat - ka". Mikäli lausuminen onnistui ennen kuin itse oli merkin kohdalla, oli turvallisuusvälimatka kunnossa.
• Liikenteen havaitsemista haittaa vahvasti alkoholi, muut päihteet, väsymys, sosiaalinen kanssakäyminen, kännykkä ja esimerkiksi ylimääräiset liikenteeseen kuulumattomat motiivit, kuten nähtävyyksien katseleminen autoillessa.
- Esimerkiksi Savonlinnassa on korkea Kyrönsalmen silta. Tältä sillalta näkyy Olavinlinna. Kesäisin tällä sillalla tapahtuu useita ketjukolareita, sillä turistit kiinnittävät huomionsa Olavinlinnaan, mutta niin on toiminut myös edellä ajava autoilija, joka on samalla hidastanut vauhtia, kun taas takana ajava ei ole. Seurauksena on peräänajo ja jopa ketjukolari.
- Katse tulisi pitää liikenteen seuraamisessa jatkuvasti, tapahtuipa auton sisällä lähes mitä tahansa tai olipa ulkona nähtävää vähäpukeisesta naisesta/miehestä lentävään lautaseen ;). Jo pelkkä CD-levyn vaihtaminen soittimeen aiheuttaa tilanteen, jossa peräänajo on ilmeinen, mikäli turvallisuusvälimatka on lyhyt ja edessä oleva auto jarruttaa voimakkaasti (tämä on myös tutkittu liikennepsykologisissa kokeissa).
• Vanhusten aistien sekä reaktionopeuden heikkeneminen on myös riski liikenteessä. Toisaalta riski on myös nuorten autoilijoiden uhmakkuus ja usko omiin kykyihin. Suurimpia riskiryhmiä iältään ovatkin liikenteessä nuoret, vasta kortinsaaneet miehet ja toisaalta vanhat yli 70-vuotiaat miehet, jotka uskovat omaavansa edelleen parhaan mahdollisen osaamisen autoilussa (onhan kilometrejä elämän aikana kertynyt jo reilusti yli miljoona). Naisten liikennekäyttäytyminen on ollut perinteisesti rauhallisempaa ja varovaisempaa.
• Myös yksilöiden persoonallisuuksissa on eroja. Tunnetun psykologin, Hans EYSENCKin sekä antiikin lääkärin Hippokrateen luonteenpiirteitä lainaten, koleerikot ovat liikenteessä vaarallisimpia, koska he kokevat olevansa ainoita oikeutettuja tienkäyttäjiä. Heillä on oikeus ajaa ylinopeutta, ohitella jne. Toiseksi vaarallisimpia ovat sangviinikot, sillä he kiinnittävät huomionsa niin paljon liikenteen ulkopuolisiin asioihin, että he ajavat vaihtelevalla nopeudella ollen välillä tientukkona ja välillä kiihdyttäen ja toisaalta he keskustelevat sosiaalisina ihmisinä jatkuvasti muiden autossa olevien henkilöiden kanssa tai kännykässä. He kiinnittävät myös herkimmin huomionsa taivaalla lentävään korppiin tai joutsenparveen pellolla.
• Nuorten autoilussa yksi merkittävimpiä vaaratekijöitä on sosiaalinen paine. Kavereiden kanssa kilpaa ajaminen tai jopa juopuneiden ystävien vaatimukset ohittaa edellä ajava auto, luovat ajajalle paineita toimia omaa normaalia liikennekäyttäytymistään ja taitojaan vastoin, ja tämä lisää merkittävästi vaaratilanteita ja onnettomuuksia.
• Liikenne on myös tunnetusti paikka, jossa tehdään itsemurhia. Liian usein uutisoidaan tuntemattomasta syystä rekan eteen vastakkaiselle kaistalle ajautuneesta nuoresta mies autoilijasta.
• Maailmanlaajuiset liikenneturmien tutkimukset aina lento-onnettomuuksista jalankulkijoihin osoittavat, että onnettomuuden syynä on useimmiten inhimillinen virhe, joka liittyy havaintokyvyn hetkelliseen heikentymiseen tai muuhun arviointivirheeseen.
© Jyrki Rossi, 2017

4. TIEDON VARASTOINTI: MUISTI

4.1 Muistitutkimuksen vaiheita

• Muisti liittyy kaikkeen tiedon käsittelyyn. Kun aisteihimme tulee ulkomaailman informaatiota, se saapuu muistijärjestelmäämme. Onkin sanottu, että "ensin on havainto ja sen jälkeen kaikki on muistia". Ilman muistia emme kykenisi edes ajattelemaan, koska ei syntyisi assosiaatioketjuja.
• Muistiin on tallentunut monenlaisia toimintoja ja valmiuksia (yleensä siis skeemoja): aikaisempia havaintoja, hajuja, makuja, ääniä, toimintakaavioita jne.
• Ihminen muistaa asioita paremmin tunnistamalla kuin mieleenpalauttamalla. Tunnistaminen tapahtuu tiettyjen asiakokonaisuuksien yhteenliittymisen kautta.
• Kyky muistaa asioita hyvin ei välttämättä takaa loistavaa älykkyyttä. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää jo mainitsemaani savanttia Kim Peekiä, joka kykeni muistamaan 12000 kirjaa ulkoa, mutta jonka älykkyysosamääräksi saatii ainoastaan 87, selvästi keskimääräistä (100) alhaisempi lukema.
• Muistin tutkiminen:

- 1870-luvulla saks. Hermann Ebbinghaus (1850-1909) tutki itseään käyttäen lähinnä merkityksettömien tavujen mielessäsäilymisaikoja (ns. unohtamiskäyrä). Googlaa kuvahaulla "Ebbinghaus Forgetting curve".
- Sir Frederic Bartlett (1886-1969), engl. psykologi käytti merkityksellistä aineistoa: muisti ei ole ärsykkeitä tallentava rekisteri, vaan järjestelmä, joka luo koko ajan uutta aineistoa muistellessaan opittua (Googlaa esimerkiksi "Bartlett memory drawings").
- 1960-luvulla Richard Atkinson ja Richard Shiffrin tutkivat muistijärjestelmiä ja julkaisivat vuonna 1968 ns. muistin monisäilömallin (Atkinson–Shiffrin memory model), jossa muisti jaettiin teoreettisiin toiminnallisiin yksiköihin: aisti- (a sensory register), työ- (a short-term store) ja säilömuistiin (a long-term store).
- 1960-luvulla kognitiivinen psykologia nosti keskeiseksi tiedon käsittelytapojen tutkimisen, esim. miten tieto rekisteröidään, tallennetaan ja palautetaan mieleen.
- Nykyisin 2000-luvulla on ollut keskeistä aivotutkimus: muistinjäljen etsiminen, hippokampuksen vaikutus muistiaineksen kiinnittymisessä ja uuden oppimisessa, erityisesti episodisissa muistitehtävissä (vrt. tapaus H.M., jolta 1953 epilepsian hillitsemiseksi poistettiin hippokampus), amygdala eli mantelitumakkeen merkitys tunnesidonnaisen aineksen muistamisessa. Sekä hermosolujen synapsien muutosten tutkiminen oppimisen yhteydessä (uusien synapsihaarakkeiden synty neuronien välille ja synapsin toiminnan tehostuminen).
• Muistiteorioita on useita. Näissä muistiinpanoissa keskityn Atkinsonin ja Shiffrinin monisäilömalliin sekä Baddeleyn työmuistin rakenteeseen.
- Muisti voidaan jakaa myös 1) eksplisiittiseen ja 2) implisiittiseen muistiin. Yksinkertaisesti eksplisiittinen on meidän tietoinen muistimme. Se sisältää asiat, jotka voimme helposti kuvailla ja kertoa sanallisessa muodossa. Implisiittinen on taas osittain tiedostamaton muisti. Se sisältää asioita, joita on vaikea ajatella tai selittää tietoisesti. Monet taidot ovat muistiin implisiittisesti tallentuneina. Osaat itse esimerkiksi tanssin askelkuviot, mutta niiden selittäminen toiselle on vaikeaa. Usein tarvitaankin se, että askelkuviot malliopitaan toiselta katselemalla, matkimalla (vrt. peilisolut).
© Jyrki Rossi, 2017

4.2 Aistimuisti (engl. Sensory Memory)

• Toisilta nimiltään sensorinen- tai puskurimuisti

• Ottaa vastaan aisti-informaatiota etenkin näkö- ja kuuloaistin kautta
1) Ikonimuisti (iconic memory) koodaa näköaistimukset (kesto: alle 1 sek)
- George Sperling (1934-), amerikk. kogn. psykologi kehitteli 1960-luvulla kirjainmatriisikokeet, joilla hän kykeni mittamaan ikonimuistin ajallista kestoa.
- Testissä koehenkilölle näytettiin oheisen kuvan tavoin kirjaimia (vaikeammissa testeissä neljä per rivi). Kuva näkyi henkilön silmissä vain 50 millisekuntia eli 1/20 sekuntia. Tämän jälkeen Sperling pyysi henkilöitä palauttamaan mieleen kaikki kirjaimet, jotka hän muisti näkemästään kuvasta. Koehenkilöt kykenivät muistamaan keskimäärin vain neljäsosan kirjaimista. Sperling päätteli, että koehenkilöt olivat nähneet kaikki kirjaimet, mutta kykenivät palauttamaan mieleensä vain pienen osan ja lyhyen aikaa. Sperling kokeili seuraavaksi testiä, jossa henkilölle jälleen vain vilautettiin kuva numeroista, mutta välittömästi kuvan näytön jälkeen annetun äänimerkin perusteella hänen tuli toistaa joko ylin, keskimmäinen tai alin kirjainrivi. Nyt koehenkilöt kykenivät toistamaan rivit heti täydellisesti. Sperling päätteli lopulta, että näköaisti koodaa ikonimuistiin asiat vain noin 1/4-osa sekunnin ajaksi ja sitten ne häviävät sieltä, elleivät ne syystä tai toisesta valikoidu jatkoon työmuistiin.
2) Kaikumuisti (echoic memory) koodaa kuuloaistimukset (kesto jopa 4 sek)
- Äänen päättymiskokeet, joissa koehenkilöillä todettiin subjektiivinen kaikuviive.
- Kun kuuntelet henkilön puhetta, pystyt hänen pitkänkin lauseensa jälkeen muistamaan lauseen alkusanat ja toistamaan lauseen - tässä tosin auttaa myös assosiaatio.
• Aistimuisti on informaatiorekisteri, johon kaikki aisti-informaatio saapuu valikoimatta (vain osa ärsykkeistä käsitellään)
• Aistimuistin kapasiteett on suuri kapasiteetti: periaatteessa kaikki mitä aistimme kerralla eri aisteillamme, mutta vain murto-osa siirtyy tietoisuuteemme jatkokäsittelyyn.
- Muistiaineksen häviäminen alkaa heti ärsykkeen päättymisestä
• Tarkkaavaisuus siirtää halutun informaation aistimuistista työmuistiin
© Jyrki Rossi, 2017

4.3 Työmuisti (engl. Short-Term Memory)

• Eli lyhytkestoinen muisti

• Työmuisti on samaa kuin tietoisuudessa tapahtuva prosessointi (oppiminen, ajatteleminen sekä aistimukset, jotka on valikoitu eteenpäin aistimuistista)
• Työmuisti tallentaa vain valikoidun osan sensorisen muistin sisällöstä
• Käsittelee kerrallaan rajallisen määrän informaatiota (n. 7+-2 yksikköä)
- Muistisilta numero/kirjain tms. jonopituus, jonka ihminen pystyy toistamaan (esim. 7-9-2-5-3-8)
- Mieltämisyksikkö, merkityksen sisältävä tuttu lyhenne, joka sisältää laajemmin tietoa (HIFK, TPS, tms, jne)
• Tieto säilyy n. 20 sek, ellei asiaa kerrata
• Tallettaa tiedon ääni- tai näkömielikuvina tai semanttisena koodina (eli merkityksellisinä, kuten sanoina, lauseina)
• Mikäli meidän tulee opetella esimerkiksi 20 meille kohtuullisen vierasta sanaa listalta, muistamme lähes aina parhaiten ensimmäiset ja viimeiset sanat. Ensimmäiset, koska niihin keskitymme parhaiten ja tarkkaavaisuus kiinnittyy vahvimmin. Viimeiset siksi, että niiden jälkeen ei enää tulee sanoja, jotka pitäisi muistaa, joten niitä pystymme kertaamaan mielessämme ilman häiritseviä lisäsanoja. Tätä unohtamistutkimusta kuvataan sarjasijaintikäyrillä (serial position curve).
• Alan BADDELEYn mukaan työmuistin rakenne (katso kuva):
- Komentoyksikkö (Suomessa käytetään myös termiä "keskusyksikkö") ohjaa fonologisen silmukan ja visuaalis-avaruudellisen lehtiön ja episodisen puskurin toimintaa säädellen tarkkaavaisuutta. Se määrittelee, mikä aines sijoittuu mihinkin osaan.
- Fonologinen silmukka - kielellinen aines, sanat ja lauseet toistetaan.
- Visuaalis-avaruudellinen lehtiö - näönvarainen aines
- Episodinen puskuri auttaa tallentamaan tapahtumia säilömuistiin, sekä fonologisen silmukan että visuospatiaalisen lehtiön tiedot säilytetään hetkellisesti tapahtumana jatkokäsittelyä varten.
• Tärkeät omaan elämään liittyvät asiat muistetaan kertaamatta (samoin motivaation kannalta merkityksellinen aines)
• BADDELEYn työmuistin toiminnallista rakennetta on pyritty sijoittamaan myös aivoihin. Miten eri komentoyksikön, fonologisen silmukan, visuaalis-avaruudellisen lehtiön ja episodisen puskurin toiminta tapahtuu aivoissa?
- Komento- eli keskusyksikkö sijaitsee otsalohkolla, joka suunnittelee toimintaa ja ohjaa päämäärähakuista käyttäytymistä. Otsalohkolla niin fonologisen silmukan (käytetty myös suomeksi sanaa "kielen lehtiö") kuin visuaalis-avaruudellisen lehtiön ("visuaalinen lehtiö") suunnitelmat säilyvät päätöksentekoa odottamassa.
- Fonologinen silmukka sijaitsee toiminnallisen aivokuvantamisen mukaan vasemman aivopuoliskon päälakilohkolla. Täältä puhe kiertää komentoyksikköön. Puheen ja kielen muistamisessa käytetään myös Brocan aluetta sanallisen informaation toistamiseen ikäänkuin sisäisenä puheena.
- Visuaalis-avaruudellisen lehtiön paikaksi on kuvattu oikeanpuoleisen päälakilohkon alue lähellä takaraivolohkoa. Näköaivokuoren lähellä olevat alueet aktivoituvat ja kuva säilyy siellä kulkien komentoyksikköön otsalohkolle odottaen päätöstä siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä.
- Episodinen puskuri on BADDELEYn viimeisin lisäys työmuistimalliinsa. Sen tehtävänä on lähinnä yhdistää äänteelliset ja kuvalliset muistot tapahtumiksi siirtäen ne sitten säilömuistiin. Episodisen muistin toimintaan liittyy keskeisesti vasen ohimolohko, hippocampus, amygdala- eli mantelitumake sekä ns. nisälisäkkeet.

© Jyrki Rossi, 2017

4.4 Säilömuisti (engl. Long-Term Memory)

• Eli pitkäkestoinen muisti, jossa tapahtuu tiedon pysyvä tallennus.
• Tieto siirtyy työmuistista joko kertaamalla tai motivaatio- ja tunnetekijöiden vaikutuksesta säilömuistiin.
• Säilömuistin kapasiteetti on lähes rajaton (vaikeutena onkin asioiden mieleen palauttaminen).
- Kaikki, mitä elämässä olemme oppineet ja kokeneet, eivät kuitenkaan säily säilömuistissa. Osa asioista häipyy pois tarpeettomina oli kysymys tiedoista tai taidoista. Väite siitä, että koko elämänmittainen tietomäärämme olisi jollakin tavalla muistirakenteissamme, ei nähtävästi pidä paikkaansa. Psykologian suuntauksista psykodynaaminen eli freudilainen suuntaus ajatteli, että kaikki tieto säilyy meissä, mutta ns. tiedostamattomassa minässämme torjuttuna. Samoin esim. hypnoosia käyttävät psykologit uskovat, että voimme palata jopa hyvin varhaisiin lapsuuden muistoihin hypnoosin avulla. Tämä tuskin pitää paikkansa, vaan hypnoosissa ihminen rakentaa toisista kuin oman vauvaikänsä muistisisällöistään tarinan, jonka sitten kuvitellaan olevan hänen oma torjuttu tai unohdettu muisto.
- Ihmisen muisti on myös kohtalaisen helppo "saastuttaa" eli luoda ihmiselle ns. valemuistoja (false memory). Termi valemuisto on huono, koska kyseessä ei ole henkilölle itselleen mikään tietoinen valheellinen muisto, vaan hän uskoo muistikuvaansa täysin. Siksi termi väärä tai vääristynyt muisto olisi parempi.
- Oikeussaleissa ympäri maailmaa käydään jatkuvasti käytännössä muistiin liittyviä taisteluja. Ihmisen muisti on epävarma, se voi vääristyä syystä tai toisesta, sitä voidaan saastuttaa jne. DNA-tutkimuksen tultua käyttöön, on esimerkiksi Yhdysvalloissa saatettu todeta noin 500 miestä syyttömiksi saamistaan raiskaustuomiosta.
- Vuonna 1984 22-vuotias yliopisto-opiskelija Jennifer Thompson joutui raiskauksen uhriksi. Älykkäänä naisena hän painoi mieleensä täysin raiskaajan piirteet: kasvojen piirteet, hiusten linjauksen, arvet, tatuoinnit ja yleensä kaiken, joka helpottaisi raiskaajan tunnistamisessa. Thompson meni poliisille samana päivänä, kun raiskaus oli tehty ja tuntomerkkien perusteella otettiin pian kiinni Ronald Cotton -niminen mies, jonka Thompson kävi myös tunnistamassa raiskaajaksi. Nainen oli täysin varma siitä, että kiinni oli jäänyt juuri hänet raiskannut mies. Cotton ennätti istua vankilassa 11 vuotta, kunnes DNA-testien tultua käyttöön raiskaajaksi paljastui täysin eri mies: Bobby Poole. Cotton vapautettiin vankilasta, mutta suuri kysymys oli, kuinka Thompson saattoi muistaa raiskaajansa piirteet niin väärin ja tunnistaa varmuudella raiskaajaksi lopulta täysin väärän miehen?

• Yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia ja palkituimpia vale- eli väärien muistojen tutkijoita on amerikkalainen Elizabeth Loftus (1944-).
- Loftus on tutkinut rikosten ja onnettomuuksien silminnäkijöiden lausuntoja sekä mm. sitä, voidaanko lapsen seksuaaliset hyväksikäyttökokemukset istuttaa lapsiin (on paljon riitatilanteita, joissa vaimo on alkanut syyttämään miestään lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja myös istuttaa tämän uskomuksen lapseen itseensä).
- Loftus on ollut mukana tutkimassa oikeastaan kaikkia Yhdysvaltain suurimpia ja pisimpiä oikeustapauksia, joissa henkilön on väitetty tehneen rikos, mutta näyttö ei ole ollut riittävä tai näyttöä on täytynyt pitää kyseenalaisena. Osa on tuomittu, osa vapautettu. Tällaisia tapauksia ovat mm. O.J. Simpsonin oikeudenkäynti, massamurhaajien Ted Bundyn, Willie Makin ja Angelo Buenon oikeudenkäynti, LAPD:n poliisien hakkaaman mustaihoisen Rodney Kingin oikeudenkäynti, Martha Stewartin ja Lewis "Scooter" Libbyn oikeudenkäynnit. Monille lukiolaisille ehkä tunnetuin henkilö, jonka oikeudenkäynnin tutkintaan Loftus on osallistunut, on edesmenneen popin kuninkaan Michael Jacksonin oikeudenkäynti, jossa häntä syytettiin lapsen hyväksikäytöstä.
- LUE NÄISTÄ TAPAUKSISTA HALUTESSASI LISÄÄ NETISTÄ.
- Oikeuspsykologia on psykologian sovellusala, jossa pyritään selvittämään rikoksia, ehkäisemään niitä, tukemaan rikosten uhreja, mutta myös rikollisia heidän vankila-aikanaan ja erityisesti siirryttäessä takaisin normaaliin elämään. Oikeuspsykologit pyrkivät selvittämään rikoksen motiiveja, profiloimaan rikoksen tekijän, tutkimaan, onko rikosta edes oikeasti tapahtunut (ns. valemuistot) jne. Muistitoimintojen sekä ihmisen persoonallisuuden ymmärtäminen on oikeuspsykologiassa avainasemassa.

• Säilömuisti sisältää kaiken opitun aineksen, lapsuuden muistot, äidinkielen, toimintamallit jne. Sir Frederic Bartlett käyttikin tässä yhteydessä kaikille tuttua termiä "skeema".
• Säilömuistin kesto on usein erittäin pitkä tai jopa koko eliniän kestävä
• JAKO: 1) Asiamuisti (deklaratiivinen eli sisältömuisti) ja 2) Taitomuisti (proseduaalinen eli toimintatapamuisti).
• Asiamuisti jakaantuu lisäksi:
1. Episodi- eli elämänkertamuistiin
- Joka tallentaa asiat tapahtumina
- Useimmiten muistat asiat tapahtumina (kuin utuisena filminä), et liikkumattomina kuvina tai vielä harvemmin vain äänenä saati "tekstinä".
- Esim. lapsuuden muistot, tärkeät tapahtumat ja kokemukset. (Muistan edelleen melko selkeänä tapahtumana, kuinka 18-vuotiaana hiihdin vuonna 1980 vesisuksilla ensimmäistä ja viimeistä kertaa: muistan mukana olleet henkilöt, järven, tarkan paikan, veneen, kuinka kaaduin ja kuinka lopulta opin pysymään pystyssä ja ohjaamaan itseäni pois veneen laineista. Tapahtumasta ei ole valokuvia, ja onkin mielenkiintoista, että muistikuvafilmi on mustavalkoinen).
2. Semanttinen eli tietomuisti
- Tallentaa asiat merkityssisällön perusteella
- Esim. käsitteiden määritelmät
- Hierarkkinen malli: käsitetieto on hierarkkisesti järjestynyt muistiin (eläin > lintu > kiuru)
- Luokittelumalli: asiat ja ilmiöt sijoitetaan omiin luokkiinsa (käsitekartat, mind-mapping)
• Tieto tallentuu kemiallisesti hermoverkoissa synnyttäen muistijälkiä (ks. PS1 luku 3.1)
- Muistijäljen metsästämisen yhteydessä on todettu, että jälki syntyy useille aivoalueille, lopulta jopa kaikille niille, jotka olivat jollakin tavalla mukana muiston tallentamisprosessissa. Keskeisinä osina pidetään hippokampusta, jota ilman mitään muistoja ei tallentuisi mihinkään, amygdalaa, joka luo ja säilyttää tunnepitoisia kokemuksia. Siten eilinen keskustelusi kaveriporukassa on tallentunut näköaivokuorelle (ihmiset, jotka palautuvat näkömuistoina), kuuloaivokuorelle (äänet ja jutustelunne) ja ohimolohkolle (tilannekokonaisuus episodina). Lisäksi tunnepitoisten muistojen palautus aktivoi limbistä järjestelmää. Muistojesi perusteella saatat tehdä päätöksen vaikkapa soittaa kaverillesi ja tämä päätöksenteko tehdään otsalohkolla.
• Metamuisti = muistiprosessit, jotka ilmaisevat, mitä tietoja muistissa on (tiedät, että sinun pitäisi muistaa se kaverisi nimi, mutta et vain nyt muista > tätä kutsutaan myös "kielellä-pyörii -ilmiöksi).
• Dιjα vu -ilmiö: "olen elänyt ennenkin".
- Kokemus aiemmin eletystä samasta tilanteesta on niin voimakas, että osa ihmisistä perustelee tällä jopa jälleensyntymisoppia.
- Muistijärjestelmään viitaten, aistimus, jonka juuri koit, käväisee suoraan säilömuistissa ja tulee sieltä ikäänkuin vanhana asiana takaisin.
- Toinen selitys on se, että uusi ennenkokematon tilanne laukaisee muiston vastaavantyylisestä kokemuksesta menneisyydessä. Muistikuva sekoittuu sitten nykyhetken aistimuksiin ja tulkitaan muistoksi menneestä tapahtumasta.
- Dιjα vu johtuu siitä, että uusi tilanne prosessoidaan aivojen limbisessä järjestelmässä virheellisesti ja näin saadaan tuttuuden tunnekokemus, vaikka tilanne ei ole koskaan aiemmin tapahtunutkaan.
• Jamais vu -ilmiö: tutut asiat koetaan vieraina
- Kysymys on tunnistamishäiriöstä, jossa vaikkapa oma koti tai auto tuntuu vieraalta. Tällöin tuttuuden kokemukseen liittyvä tunnesignaali ei jostakin syystä ilmene.
© Jyrki Rossi, 2017

4.5 Unohtamisteorioita

• Unohtaminen merkitsee arkikielessä tavallisesti aina säilömuistista unohtamista. Psykologiassa unohtaminen alkaa jo informaation saapumisesta aistimuistiin. Tällöin unohtamista tapahtuu esimerkiksi silloin, kun sinun pitäisi seurata opettajan opetusta, mutta olet keskittynyt kännykkääsi. Opettajan ääni saapuu kyllä aistimuistiisi, mutta ei jatka tarkkaavaisuutesi puutteen vuoksi matkaa työmuistin käsittelyyn. Kun opettaja sitten seuraavalla tunnilla kertaa asioita ja kysyy sinulta asiaa, vastaat hyvinkin, että "en vain nyt satu muistamaan". Vastaavaa merkitsee motivaation heikkous (asiaa ei kerrata, "en tarvitse tätä -periaate). Jopa viestinnän häiriöt luetaan unohtamisen piiriin: "En nyt pysty muistamaan sitä, kun siellä oli niin kauheasti porukkaa ja..."
• Unohtaminen on erityisen tärkeää työmuistista, ettei se kuormitu liikaa. Ajattele, jos kaikki aisti-informaatio (siis ilmastoinnin hurina, käytävästä kuuluvat askelten äänet ja yleensä kaikilla aisteilla tuleva informaatio) pääsisi työmuistiisi eli ajattelutietoisuuteesi jatkuvasti. Aivomme tilttaisivat kuin tietokone. Unohtumista tapahtuukin eniten aistimuistissa ja välillä aistimuistista työmuistiin.
• MUISTIAINEKSEN UNOHTAMISTEORIOITA
1. Kulumis- eli häipymisteoria
- Muistijälki heikkenee, haalistuu ajan kuluessa käytön puutteen vuoksi.
- Tarpeeton aines unohtuu
- Unohtamisen voi estää kertaamalla asiaa aina välillä
2. Ehkäistymis- eli interfferenssiteoria (eli häirintäteoria)
- Eri muistisisällöt häiritsevät toisiaan ja ehkäisevät mieleenpalauttamista
- Asioita suoritetaan tässä usein yhtäaikaa tai lyhyellä aikaviiveellä. Näin siis kaksi tai useampi asia kilpailevat keskenään muistitallennuksesta ja muistissa säilymisestä.
- Proaktiivinen eli eteenpäin suuntautuva ehkäistyminen: ennen opittu/kuultu asia häiritsee uuden mieleenpainamista (esimerkiksi jokin vakava asia, kuten viesti mummun kuolemasta aiheuttaa sen, ettet pysty yrittämisestä huolimatta keskittymään opiskeluun, vaan päässäsi pyörii vain muistikuvat mummusta ja tuo suru-uutinen.
- Retroaktiivinen eli taaksepäin suuntautuva ehkäistyminen: jälkeen opittu pyyhkii pois ennestään opittuja asioita (esimerkiksi luet asioita psykan kokeeseen, mutta whatsapp viesti keskeyttää opiskelusi, joten unohdat äsken oppimasi ja sinun on aloitettava opiskelu uudestaan (vrt. multitasking)
3. Torjuntateoria
- Psykodynaaminen eli freudilainen näkemys
- Yksilö torjuu epämiellyttävät ja pelkoa herättävät seikat mielestään.
- Vertaa traumaperäinen stressihäiriö (posttraumatic stress disorder, PTSD), jossa esimerkiksi väkivallan uhriksi joutunut henkilö unohtaa ts. torjuu mielestään tapahtuman eikä kykene muistamaan varsinkaan tapahtuman yksityiskohtia (edellä Thompsonin tapaus). Traumaperäisessä stressihäiriössä saattaa käydä toisinkin, jolloin muistikuva tapahtumasta kummittelee ihmisen elämän eri tilanteissa ja kaikkea, mikä traumaattiseen kokemukseen liittyy, pyritään välttämään ja työntämään pois muistista.
4. Muistin fysiologiset teoriat
- Aivotärähdys, sähköshokki tms. poistaa tuoreita tapahtumia muistista.
• Amnesia=muistihäiriö (kreikk. a/mneemee = ei muistia)
- Amnesia on yleisnimitys muistihäiriöille tai muistisairauksille. Nykyisin käytetään paljon myös sanaa dementia (lat. hulluus, heikkomielisyys), joka liittyy vanhuuden muistinmenetykseen ja yleisesti kognitiivisten kykyjen voimakkaaseen heikkenemiseen.
- Anterogradinen amnesia: uudet asiat eivät tallennu säilömuistiin, vaan unohtuvat työmuistista jopa sekunneissa. Vanhat asiat sen sijaan muistetaan. Vanhusiällä tyypillistä, kun ihminen dementoituu tai kärsii Alzheimerin taudista (lähimuisti ja uuden oppiminen vaikeutunut usein yli 80-vuotiailla vanhuksilla, joiden aivoissa hermoradoissa ja neuroneissa tapahtuu vaurioita leviten ohimolohkon sisäosista aivokuorelle, vauriot näkyvät mm. hippokampuksessa, jonka tehtävä on siirtää muistiaines pysyvään tallennukseen).
- Retrogradinen amnesia: aivovaurion (onnettomuus, aivoinfarkti) seurauksena menneisyyden asiat katoavat muistista. Ns. muistinmenetys, joka on usein vain tiettyä kohtuullisen lyhyttä ajanjaksoa koskeva. Juuri onnettomuutta ennen ja sen aikaiset asiat ovat unohtuneet.
- Post-traumaattinen amnesia: on eri asia kuin traumaperäinen stressireaktio. Post-traumaattisessa amnesiassa on tavallisesti tullut isku päähän, joka on aiheuttanut muistinmenetyksen ja saattanut aiheuttaa myös esimerkiksi kykenemättömyyttä tunnistaa ihmisiä (vrt. agnosia)
- Dissosiatiivinen amnesia: liittyy usein sellaisiin asioihin, joita henkilö häpeää tai jotka liittyvät traumaattiseen tai stressaavaan tilanteeseen. Tässä muistinmenetyksessä tiettyjä asioita unohdellaan niin usein ja niin laajasti, että kyse ei voi olla normaalista unohtelusta. Dissosiatiivinen amnesia liittyy usein onnettomuuksiin, sodan ajan tapahtumiin, itsemurhayritykseen, aggressiopurkauksiin, väkivaltaisiin maltinmenetyksiin jne.
- Amnesian kirjo on laaja. Voit etsiä tietoa vaikkapa englanninkielisestä wikipediasta. Esimerkiksi Korsakovin syndroomassa eli pitkänlinjan alkoholisteilla on havaittavissa selkeää amnesiaa.
© Jyrki Rossi, 2017

5. TIEDON KÄSITTELY: AJATTELU

5.1 Ihmisen ajattelu on käsitteellistä

• Ajattelu on havaitun ja/tai muistetun aineksen työstäminen edelleen.
• Ihmisen ajattelussa käsitteet (ja siten kieli) toimivat työkaluina (ns. käsitteellinen ajattelu)
• Eläinten ajattelua on kutsuttu "havaintoajatteluksi", koska on uskottu, että eläimen ajatukset ovat tiiviisti sidottu eläimen aistimaan nyt-hetkeen. KATSO ENEMMÄN ELÄINTEN AJATTELUSTA JA ÄLYKKYYDESTÄ PS5 luvusta 4.5.
• Kieli on myös kommunikoinnin väline
• Ihminen kykenee siirtymään ajattelun avulla ajassa ja paikassa (on epävarmaa, kykenevätkö eläimet tähän).
• Ajattelu tapahtuu mielteiden ja käsitteiden varassa jatkuvana assosiaatioiden ketjuna.
- Ajattelu mielletään usein äänettömäksi puheeksi. Ajattelua tapahtuu kuitenkin paljon myös näkömielikuvina ja episodeina.
- Ajattelun assosiatiivisuus tarkoittaa sitä, että juuri mainittu asia tuo mieleen seuraavan jne. Oikeastaan koko puhuminenkin on assosiaatioiden ketjua tosin hyvin vahvan skeeman (äidinkielen sanaston ja kieliopin) tehostamana.
• Havaintotoiminnoissa, tarkkaavaisuudessa ja työmuistissa on perimän määräämät rajoitukset, jotka rajoittavat myös ajattelua. Näitä kutsutaan nimellä staattiset eli pysyvät reunaehdot
- reunaehtojen vuoksi ihminen tekee ajattelussaan virheitä
- intuitiota eli ajattelun ei-kielellistä alitajuista osaa tarvitaan monissa yllättävissä tilanteissa, joissa emme ennätä keskittymään ajattelemiseen
- Nobelpalkitun psykologi Daniel Kahnemanin mukaan ajattelua on kahdenlaista hidasta ja nopeaa (vrt. luvun 1.1 Tiedonkäsittelyn kaksi päätyyppiä). Hidas vaatii ponnistelua ja tapahtuu vaikeissa ongelmanratkaisutilanteissa. Nopea tapahtuu kuin itsestään. Esimerkiksi laskutoimitukseen 2+2=__ löydät vastauksen hetkessä, nopeasti.
© Jyrki Rossi, 2017

5.2 Taitava ajattelu ja asiantuntijuus

• Älykkyyttä olen käsitellyt nykyisen opetussuunnitelman ohjeiden mukaisesti PS5 kurssissa luvussa 4.
- Älykkyys liittyy keskeisesti taitavaan ajatteluun. Usein älykkäät henkilöt ovat taitavia ratkomaan niin analyyttisiä kuin konkreettisen arkielämän ongelmia ja tehtäviä.
• Asiantuntija eli ekspertti on jonkin tietyn erityisalan huippuosaaja
- Eksperttiyttä tutkitaan tietyn alueen tietosisällöltään runsailla tehtävillä (vrt. perinteistä älykkyyden tutkimusta, jossa tehtävät ovat tietosisällöltään niukkoja, yleissivistystä sisältäviä)
- Eksperttiys perustuu opittuihin tietoihin ja taitoihin: "harjoitus tekee mestarin" (on väitetty, että vasta n. 10 000 tuntia harjoitusta tekee ekspertin/taitajan)
• EKSTRA: Maailman huipulla aivokirurgiassa - Juha Hernesniemi (1947-), eläkkeellä oleva neurokirurgian supertähti, Helsingin yliopiston neurokirurgian professori, joka on palkittu monilla eri huippupalkinnoilla ja nimityksillä. Hernesniemi on osallistunut urallaan yli 70 000 neurokirurgisen potilaan hoitoon ja on itse leikannut huikeat noin 16 000 potilasta.
- Hernesniemi on erikoistunut mm. aivovaltimopullistumien ja -epämuodostumien sekä aivokasvainten leikkaamiseen ja korjaamiseen. Hän on ollut erittäin pätevä työssään, ja erityistä on se, että hän on kertonut avoimesti myös epäonnistumisistaan ja niihin liittyvistä tunteista. Hernesniemi onkin viitannut saamaansa maailmanlaajuiseen huomioon todeten, että "nokilleen saa, jos nokka pystyssä kulkee". Ylpeilyyn ei tuollaisessa työssä siis ole aihetta.
- Hernesniemi on oikeasti maailman huippuekspertti alallaan. Hänet on listattu maailman huippuneurokirurgien joukkoon ja hän on sekä Suomen Neurokirurgiayhdistyksen että World Academy of Neurological Surgeons (WANS) perustajajäsen. Hernesniemi on kiertänyt eri puolilla maailmaa kouluttamassa neurokirurgeja ja luennoimassa. Hän on kouluttanut maailmanlaajuisesti noin 3000 neurokirurgia ja hänen omalta potilaslistaltaan löytyy useita kuuluisuuksia. Erikoinen tapaus oli mm. Hernesniemen lennättäminen yksityiskoneella aivokuolleen Uzbekistanin presidentin luokse katsomaan, voitaisiinko häntä vielä pelastaa. Presidentin kuolema kriisivaltiossa haluttiin pitää salassa ja kaikkia keinoja haluttiin kokeilla.
- Harjoittelu tekee mestarin, on ollut myös Hernesniemen mottona. Hän lausui mm. Potilaan lääkärilehden (18.1.2016) haastattelussa seuraavaa: "Hyväksi neurokirurgiksi ei voi tulla 36 tunnin työviikolla, vaan omalla ajalla pitää esimerkiksi opiskella anatomiaa. Jos kokee vahvaa rakkautta lajiin, työ antaa myös paljon tyydytystä."

• Huippuosaajaksi alalla kuin alalla kehitytään vain harjoittelemalla. Perimän osuus voi joillakin aloilla olla eduksi, mutta ilman harjoittelua ei pikajuoksijan geenit omaavasta lapsesta tule olympiavoittajaa eikä korkean älykkyyden vanhemmiltaan perineestä lapsesta fysiikan Nobel-palkittua tiedemiestä.
• Taitavaa ajattelua ja yleensä ajattelua voidaan kehittää.
- Nykyisin vanhuksia haastetaan jatkuvasti käyttämään aivojaan, ratkomaan sudokuja, ristisanatehtäviä, lukemaan lehtiä ja kirjallisuutta jne., sillä pelkkä television tuijottaminen paikallaan, jolloin itse ei tuota aivoissaan uutta ajattelua, ota vastaan haasteita tai luo uusia ideoita, luisuttaa vanhuksen ajattelutaitoja nopeasti alaspäin.
• Ajattelu voidaan jakaa intuitiiviseen ja analyyttiseen ajatteluun. Intuitiivinen ajattelu tapahtuu kuin itsestään: kuljen jäätelötiskin ohitse ja päätän ostaa itselleni suklaajäätelöpaketin. Analyyttinen ajattelu edellyttää pohtimista, järkeilyä. Esimerkiksi huomaatkin jäätelötiskillä ilmoituksen, jonka mukaan vaniljajäätelöpaketit ovat 40 prosentin alennuksessa. Katsot paketin hinnan 3,99 euroa ja alat laskemaan, mikä paketin hinnaksi tulee, kun alennusta on tuo 40 prosenttia. Ajattelusi on muuttunut hetkessä analyyttiseksi.
• Ihminen kohtaa elämässään usein ongelmia, joissa tarvitaan ongelmanratkaisutaitoja.
- Ongelma on tilanne, jossa tavoitteen saavuttamiseen ei välittömästi ole keinoja (arjessa esim. kadonnut avainnippu).
- Ongelmanratkaisukeinoja ovat menetelmät, joiden avulla pyritään saavuttamaan haluttu päämäärä ts. ratkaista ongelma.
- Ihminen kohtaa elämässään paljon ongelmia, joista osaan suhtaudutaan järkevästi analysoiden, osaan voimakkaan tunteellisesti.
- Ongelmat voivat aiheuttaa frustraatiota, aggressiota, stressiä, masennusta jne. ellei niitä kyetä ratkaisemaan tai poistamaan.
- Sosiaalisia ongelmia ovat vaikkapa parisuhdeongelmat ja yksinäisyys. Terveydellisiä ongelmia sairastuminen. Taloudellisia ongelmia rahan loppuminen ja työttömyys.
• Ongelmanratkaisumenetelmiä kutsutaan heuristiikoiksi (kreik. heureka = löysin), suomeksi kutsuttu usein peukalosäännöiksi
• Vuonna 1945 unkarilainen matemaatikko George Pσlya julkaisi kirjan "How to solve it?" Kirjassaan Pσlya esittelee ongelmanratkaisun päävaiheet sekä listaa tärkeimmät heuristiikat.
• Ongelmanratkaisu tapahtuu Pσlyan mukaan seuraavasti:
1) Sinun tulee ymmärtää ongelma (mikä ongelmasi on, kerro se sanoilla, kuvaile sitä, tarvitsetko lisäkysymyksiä ymmärtääksesi vastauksen?).
> kun olet ymmärtänyt ongelman
2) Sinun tulee tehdä suunnitelma ongelman ratkaisemiseksi (kirjaamalla, piirtämällä, poistamalla muita mahdollisuuksia, pohtimalla aiempia tapauksia, päättelemällä, ratkaisemalla yhtälöitä, olemalla luova jne.)
3) Toteuta suunnitelma (mikäli suunnitelmasi ongelman ratkaisemiseksi on selkeä, noudatat vain suunnitelmaa. Se, mitä tarvitset on kyvyt suorittaa tehtävä, huolellisuutta ja kärsivällisyyttä eli pitkää pinnaa).
4) Tarkista ratkesiko ongelma, jos ei yritä uudelleen laajentamalla perspektiiviä (Pσlyan mukaan on erittäin tärkeää reflektoida eli katsella taaksepäin, millä tavalla ongelmaa pyrit ratkaisemaan. Opit näin ongelmanratkaisutaitoja ja jatkossa ongelmien ratkominen on helpompaa.
• Pσlyan mukaan heuristiikkoja ovat mm.
- Analogian käyttö (löydätkö muistista vastaavia tilanteita, joita soveltaa ongelmanratkaisuun?)
- Yleistäminen (löydätkö yleisempiä ongelmia kuin sinun ongelmasi, joita voit hyödyntää ratkaisussasi?)
- Hajoittaminen ja yhdistäminen (voitko jakaa ongelman pienempiin osiin ja rakentaa ne yhdistämällä vastauksen?)
- Osa-ongelmien käyttö (voitko osittaa ongelman niin, että voisit ratkaista ongelmasi pienemmissä osissa?)
- Piirrä kuva (voitko piirtää kuvan ongelmastasi?)
- Työskentely taaksepäin (voitko lähteä oletetusta ratkaisusta ketjuttaen taaksepäin ja löytää väliltä ratkaisua helpottavia asioita?)
• Joudumme elämässämme tekemään usein päätöksiä: niin helpoissa asioissa kuin hyvinkin vaikeissa "elämän ja kuoleman kysymyksissä".
• Siihen kykenemmekö tekemään päätöksiä ja millaisia päätöksiä teemme, vaikuttavat mm. seuraavat asiat:
- Yksilön persoonallisuus
- Motiivit
- Entiset kokemukset
- Ympäristön paine ja odotukset
- Omat tiedot ja taidot
• Päätöksenteossa teemme kuitenkin joskus virheitä. Näitä kutsutaan päätöksentekoerheiksi:
- Saavutettavuuserhe (asiaa pidetään oikeana, koska siihen löytyy muistista helposti esimerkkejä)
- Ankkuroitumiserhe (ensimmäisenä esiinnousevat asiat vääristävät lopputulosta)
- Edustavuuserhe (tapahtuman todennäköisyys arvioidaan sillä perusteella, miten tyypilliseltä se vaikuttaa)
• Ratkaisijoinakin olemme erilaisia: reflektiivinen ratkaisija tutkii ongelmaa tarkkaan ennen ratkaisuntekoa; impulsiivinen ratkaisija tekee päätöksensä nopeasti pohtimatta eri ratkaisuvaihtoehtoja.
• Erityisesti humanistisen psykologian edustajien mukaan itsensä toteuttaminen ja luovuus antavat elämälle tarkoituksen ja sisällön ja pitävät mielenterveyttä yllä.
- Luovuus määritellään usein tuotoksina, jotka ovat merkittäviä joko a) yksilön itsensä tai b) yhteiskunnan kannalta
- Luovuutena on perinteisesti pidetty ihmisen erityistä, toisista poikkeavaa kykyä tuottaa jotakin uutta, pukeutua erilailla poiketen, olla taiteellinen tai keksijä. Nykyisin luovuus nähdään laajemmin: jokainen ihminen on omalla tavallaan luova.
• Aiemmin korostettiin tuotteen omaperäisyyttä ja harvinaisuutta, jotta henkilöä voitiin pitää luovana.
• Amer. psykologi Joy Paul Guilford (1897-1987) tutki älykkyyttä ja luovuutta sekä teki jaon (v. 1956) divergoivan ja konvergoivan ajattelun (divergent thinking and convergent thinking) välillä:
- Divergentti ajattelu on omaperäistä, tavanomaisesta poikkeavaa ajattelua (esim. henkilö analysoi ongelmaa useista eri näkökulmista ja kehittää itse uusia luovia ratkaisuja)
- Konvergentti ajattelu tavanomaista ajattelu (esim. kykenemme vastaamaan oikein tavanomaisiin yleissivistystä vaativiin kysymyksiin, joka ei vaadi sinänsä erityistä luovuutta; silti sellaisenaan konvergoivaakin ajattelua on pidetty luovana)
• Luovuus edellyttää kyvykkyyttä, motivaatiota ja pitkäjännitteisyyttä
• Luovuutta vähentävinä tekijöinä on pidetty mm.:
- Tekniikan ja automaation lisääntymistä (ei tarvitse avata kauppojen ovia, ei osata itse parkeerata autoa jne. Tosin tietotekniikkaa on pidetty myös luovuuden lähteenä)
- Kulttuurin luomia asenteita (huippuesimerkkinä vaikkapa Yhdysvalloissa elävät Amishit, jotka haluavat elää kuin 1600-luvun alussa)
- Sosiaalista painetta (perheessä, jonkun on jäätävä hoitamaan maatilaa etkä sinä voi lähteä opiskelemaan maailmalle)
- Auktoriteettiin tukeutumista (emme tarkista opettajan tai päättäjien näkemyksiä, vaan luotamme niihin sokeasti)
- Sukupuolirooleja (varsinkin joissakin kulttuureissa naiset eivät saa olla luovia, vaan yksinkertaisesti lastensynnyttäjiä)
- itsetyytyväisyyttä (jota pidetään pahimpana, sillä kun ihminen on tyytyväinen olosuhteisiinsa, hän ei luo eikä tuota uutta).
© Jyrki Rossi, 2017

6. TIEDON JAKAMINEN: KOMMUNIKAATIO JA VIESTINTÄ

6.1 Kieli, käsitteet ja ajattelu kulkevat käsi kädessä

• Ilman näin tehokasta kielellistä viestintäjärjestelmää, joka ihmiselle on kehittynyt, tuskin olisi tällaista yhteiskuntajärjestelmää.
- Vaikka monilla eläimillä on jopa organisoitu laumakäyttäytyminen (etenkin hyönteisillä, kuten muurahaisilla!), niin ihmisen toiminta ylittää kaikkien muiden lajien toiminnan ja historian juuri kielellisyyden ansiosta.
• Ihmisen ajattelu perustuu käsitteisiin ja siksi puhutaankin käsitteellisestä ajattelusta.
- Miten sana "käsite" eroaa esineestä tai oliosta, johon käsitteellä viittaamme tai sanasta, jolla oliota kuvaamme?
- Saks. filosofi Gottlob Frege (1848-1925) erotteli toisistaan käsitteen ja kohteen (objektin) sekä nimen (sanan), jolla kohdetta kutsuttiin. Filosofiassa onkin puhuttu Fregen jälkeen ns. merkityksen triadista: sana - käsite - kohde.
- Kädessäsi oleva kynä on objekti eli kohde. Kun kaverisi haluaa lainata kynääsi, hän kutsuu esinettä sanalla/nimellä "kynä". Kynä on siis kohde ja sana "kynä" kommunikoinnin väline tuosta kohteesta. Kynän käsitekin on kuitenkin olemassa. Vaikka meillä ei olisi esillä yhtäkään kynää, voin synnyttää kynän käsitteen mieleesi sanomalla sanan "kynä". Näin kynän käsite on siis mielle, John Locken termiä käyttääkseni, representaatio eli edustus olemassaolevasta kynästä mielessäsi.
• Käytämme käsitteitä ajattelun perustana. Käsitteemme ovat tavallisesti äidinkielisiä mielteitä, mutta mikäli luet paljon englanninkielistä kirjallisuutta tai katsot englanninkielisiä elokuvia, huomaat käyttäväsi ajattelussasikin englanninkieltä.
- Käsitteet voivat olla myös sanattomia mielteitä, kuvallisia tai äänellisiä.
• Käsitteillä tarkoitetaan yleisesti esineiden, olioiden, ilmiöiden tai tapahtumien luokkia
• Käsite ilmaistaan tav. yhdellä sanalla - kuten vaikkapa "kynä" tai "psykologia".
• Käsitteiden oppiminen alkaa symbolifunktion heräämisestä (n. 1,5-vuotiaana)
• Käsitteet muodostavat hierarkioita: ylä- ja alakäsitteet, yksilö- ja yleiskäsitteet
• Käsitteet jaetaan 1) konkreettisiin, joita ovat havaitsemalla todennettavat seikat, ja 2) abstraktisiin eli sellaisiin, joita ei voida suoraan havainnoida (määritellään muiden käsitteiden avulla)
• Lisäksi käsitteet voidaan jakaa: 1) täsmällisiin (esim. neliö), 2) liukuviin (punainen, tietokirja)
- Neliö on aina neliö, oli sitten minkä kokoinen tai värinen tahansa. Sen sijaan punaisessa on eri värisävyjä ja tietokirjoja on valtavasti eri aiheista.
• Käsitteet ovat kehittyneet konkreettisesta abstraktiin suuntaan:
- Esim. "olla pulassa" tulee alunperin sanasta "pula", joka tarkoittaa avantoa. Vielä nykyäänkin veteen hypättäessä voidaan sanoa "pulahtaa veteen".
• Käsitteiden muistiedustuksia tutkitaan vapaan assosiaation menetelmällä (kiekko > maila > Selänne)
• Psykolingvistiikka = ihmisen kielellisen käyttäytymisen ja siihen liittyvien ilmiöiden (sanomien suunnittelu, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, lapsen kielenomaksuminen, ajattelu, kieli jne.) tutkimus
• Kieli on abstraktinen järjestelmä, jossa uutta sanastoa syntyy yhteiskunnan muuttuessa
• Käsitteet ovat suhteellisia muuttuen ajan myötä > kieli on luonteeltaan uutta luova
- voimme muokata ajatuksemme ja puheemme tilanteen mukaan

• Kielitieteilijä Noam CHOMSKYn (1928-) kehittämä "universaali kielioppi" (Universal Grammar) tarkoittaa, että ihmisillä on synnynnäinen kielentuottamusjärjestelmä ja kaikilla maailman kielillä on yhteisiä periaatteita ja rakenteita.
- Kielessä erotetaan lauseen pinta- (äänteet, tavut ym.) ja syvärakenne (lauseen merkitys, sisältö) > syvärakenne voi olla sama, mutta pintarakenne vaihdella luovasti: "Minun kissani nuolee häntäänsä", "Kissani häntäänsä nuolee", "My cat is licking his tail" jne.
• CHOMSKY kehitti myös ns. generatiivisen transformaatioteorian, joka korostaa ajattelu- ja toimintaprosessien tuottavaa (generoivaa) luonnetta.
- Ihminen tuottaa kieltä joustavasti muuntaen (sama asia voidaan tehdä, toteuttaa tai sanoa eri tavoin - luovasti)
- Voit esimerkiksi pitää teemukistasi kiinni luovasti monella tapaa: pidät kuppia kiinni sen korvasta (kahvasta), pidät kuppia koko käsi kupin ympärillä, pidät kuppia kannatellen sitä pohjasta, tai pitelet kuppia kiinni sen yläreunasta, koska kuppi on muualta lämmennyt teeveden kuumuudesta. Kaikki tämä on luovasti tuotettua muunnelmaa teekupin pitämisestä kädessä.
- Puhumme myös luovasti: "rakastan sinua" voidaan ilmaista monella tavalla, kuten "oot mulle tärkein asia elämässä", "tykkään sinusta aivan sikana" jne. ja lisäksi äänensävy voi olla vielä muuntelussa mukana. Näin me tuotamme (generoimme) luovasti muunnellen lauseitamme tilanteen mukaan.
• Aristoteleen logiikan mukaan ajattelumme ja päättelemisemme kulkee loogisesti kahta tietä:
- Deduktiivinen päättely, jossa yleisestä lainalaisuudesta/säännöstä johdetaan yksittäistapauksia koskevia totuuksia (Kuuluisin esimerkki on: 1) Sokrates on ihminen, 2) Ihminen on kuolevainen - siitä seuraa yksittäistapausta koskeva totuus: Sokrates on kuolevainen).
- Induktiivinen päättely, jossa yksittäisistä tapauksista tehdään yleistyksiä (Opettaessani filosofiaa, käytin seuraavaa esimerkkiä: Näet valkoisen joutsenen, näet uudelleen valkoisia joutsenia, ja vielä kerran valkoisia joutsenia, jolloin yksittäistapauksista johdat yleisen totuuden: joutsenet ovat valkoisia. Induktiivinen päättely ei kuitenkaan tuo varmaa totutta, koska matkallasi Australiaan koko maailmasi romahtaa, kun näet lammikossa uivan täysin mustia joutsenia).
- Vahvistusvääristymä tarkoittaa sitä, että etsimme yleistyksillemme (virheellisillekin) vahvistavia näkemyksiä emmekä halua nähdä sitä kumoavia tosiasioita.
© Jyrki Rossi, 2017

6.2 Kielen ja puheen hermostollinen perusta

• Nykyisin tiedetään jo varsin paljon kielen- ja puheentuottamisjärjestelmistä aivoissa.
• Ransk. lääkäri Paul Brocalla (1824-1880) oli kaksi potilasta, jotka eivät kyennyt tuottamaan puhetta. Henkilöiden kuoltua Broca teki heille ruumiinavauksen ja totesi tietyn aivoalueen otsalohkon sivussa (inferior frontal gyrus) tuhoutuneen. Tätä aluetta on sen jälkeen kutsuttu Brocan alueeksi.
- Brocan alueen vaurio (esimerkiksi infarkti alueella) aiheuttaa sen, että potilaan puheen selkeä tuotto ei enää onnistu. Hän saattaa pystyä tuottamaan sanoja perätysten, mutta lauseen rakentaminen ei onnistu. Voi myös olla, ettei potilas kykene enää lainkaan tuottamaan puhetta.
- Brocan alueella sijaitsevaa vauriota kutsutaan nimillä Brocan afasia (a phasis = ei puhetta), motorinen afasia tai ekspressiivinen afasia (engl. Expressive Aphasia).
- Brocan alue ohjaa siis puheen tuottoa, motoriikkaa.
- Katso Brocan ja Wernicken alueet luvussa 2.1 olevasta kuvasta.
• Saks. lääkäri ja psykiatri Carl Wernicke (1848-1905) alkoi Paul Brocan työn innoittamana tutkimaan potilaita, joilla oli puheeseen liittyviä ongelmia. Hän huomasi, etteivät likikään kaikki puheen ongelmat johdu Brocan alueen vaurioista. Wernicke huomasi, että eräät potilaat eivät ymmärtäneet puhetta kunnolla. Hän löysikin aivoalueen ohimolohkolta, joka vastasi puheen ymmärtämisestä. Aluetta on sen jälkeen kutsuttu Wernicken alueeksi.
- Wernicken alueen vauriota kutsutaan nimillä Wernicken afasia, sensorinen afasia tai reseptiivinen afasia (engl. Receptive Aphasia).
- Mikäli henkilöllä on Wernicken alueen vaurio, on hänen hyvin vaikea ymmärtää ja tuottaa selkeää puhetta. Hänellä on usein erittäin vaikea lukihäiriö (eli dysleksia). Vaurio vaikuttaa siis myös luettuun kirjoitukseen, jonka ymmärtäminen voi olla mahdotonta, samoin tietenkin oman kirjoituksen tuottaminen.
- Kirjoissa käytetään edelleen puheen ymmärtämisen ongelmasta nimitystδ Wernicken afasia, vaikka käytännössä ongelma on hyvin laaja-alaisempi ja ymmärtämisen alueet sijoittuvat Wernicken alueen lähialueille ohimolohkolla. Yleisesti kielellisen tuoton ja ymmärtämisen alueet eivät ole niin selkeät mitδ aiemmin on ajateltu, vaan nykyaikaiset aivokuvantamismenetelmδt kykenevät osoittamaan puheen ja kielellisyyden olevan aivoissa hyvin monelle alueelle hajaantunut toiminto - kuten useimmat muutkin toimintomme.
• Isot aivot jakautuvat oikeaan ja vasempaan aivopuoliskoon, joita yhdistää aivokurkiainen.
- Useimmilla ihmisillä (oikeakätisillä) vasen aivopuolisko hallitsee ja ohjaa sekä kielellisiä että matemaattisia taitoja
• Kielen ja puheen ymmärtämiseen ja tuottoon liittyy useita aivoalueita aivokuorelta, molemmilta aivopuoliskoilta.
- Vasemmalta aivopuoliskolta löytyvät kolme tärkeintä kielialuetta: 1) puheen tuotto, 2) ymmärtäminen ja 3) sanojen tunnistus.
- Oikealta aivopuoliskolta löytyvät neljä muuta tärkeää kielialuetta: 1)puheen sävyn tunnistaminen, 2) rytmi, painotus ja intonaatio (= äänenkorkeuden vaihtelu), 3) puhujan tunnistaminen ja 4) eleiden tunnistaminen.
• Ihminen kykenee oppimaan useita kieliä varsinkin, jos kielten opettelu tapahtuu pienenä lapsena. Uuden kielen oppiminen on kuitenkin mahdollista myös vanhempana ja monet vanhukset haluavatkin opetella kieliä matkustellakseen maailmalla. Tämä pitää myös aivot vireänä.
• Yksi erikoisimpia kieliä maailmassa on silbo. Silbo on sanaton kieli. Kommunikointi tapahtuu viheltämällä. Tätä kieltä käytetään ainoastaan Kanarian saariin kuuluvalla La Gomoran saarella, joka on erittäin rotkomainen saari. Asukkaat eivät saaneet viestejään perille huutamalla, vaan vihellys kuului pitemmälle ja vihellyksen merkitys ymmärrettiin paremmin kuin olosuhteiden vuoksi sekavaksi muuntunut sanallinen viesti. Silboa "äidinkielenään" puhuvan väestön kielialueet sijaitsevat samalla tavalla kuin sanoja käyttävillä ihmisillä. Sen sijaan, jos sinä yrität viheltää silboa, aivokuvantaminen osoittaa, ettei vihellyksesi tapahdu kielialueilla.
• Myös viittomakielessä toimivat osin samat kielialueet kuin puhutussa kielessä. Viittomakielen alueet sijaitsevat vasemmalla puolella, mutta viittomien seuraamisessa tarvitaan näköaistia, avaruudellista hahmottamista ja ilmeiden ja eleiden ymmärtämistä. Tämä tapahtuu aivojen oikealla puoliskolla.
- Hae tietoa viittomakielestä enemmän vaikkapa wikipediasta "Viittomakielet" tai "Sign language" tai googlaamalla.
© Jyrki Rossi, 2017

6.3 Nonverbaalinen viestintä

• Ihmisen viestintä ei ole ainostaan puhetta. Päinvastoin huomattavasti tärkeämpiä tunteiden ilmaisukeinoja ovat ilmeemme ja eleemme.
• Kommunikaatio perustuu sanojen lisäksi niin puheen sävyyn, korkeuteen, äänenpainoon, mutta myös kasvojen ilmeisiin, eleisiin, käsien viittelöintiin ja kehon asentoihin.
- Amerikk. psykologin Paul Ekmanin (1934-) (ks. PS4 luku 1.2) tutkimukset mm. Papuan Uuden Guinean alkuasukkaiden parissa osoitti, että ilmeemme ja eleemme ovat globaaleja, kaikkialla maailmassa ymmärrettäviä. Ekman uskoi aluksi, että opimme tunneilmaisumme ympäristöstämme vanhemmiltamme ja muilta ihmisiltä mallioppimisen kautta. Hän joutui kuitenkin tutkimuksissaan toteamaan, että tunteiden ilmaisu tietyin samoin ilmein ja elein on ihmislajille tyypillinen peritty ominaisuus. Ihmiset kaikkialla maailmassa ilmaisevat pääsääntöisesti surua, iloa, pelkoa, vihaa jne. samoilla kasvojen ilmeillä.
- Emme ilmaise itseämme vain verbaalisti ja/tai nonverbaalisti ilmeillä ja eleillä ja kehon asennoilla, vaan myös vaikkapa pukeutumisellamme, hiusten värillämme, tatuoinneilla jne. Ilmaisumuotoja on jo varhaisessa ihmiskunnan historiassa ollut useita ja tämä kertoo ihmislajille tyypillisenä kuuluvasta kyvystä olla luova, ilmaista itseään luovasti.
• Nonverbaalisen viestinnän avulla ilmaisemme erityisesti tunnetiloja
• Perinteisiä eleitä, joita käytämme lähes päivittäin ovat mm. pään nyökkäys tai pudistelu
- Huomaat keskustellessasi ystävän kanssa nyökytteleväsi päälläsi samalla kun toistelet "joo" -sanaa harvakseltaan ystäväsi lauseitten jälkeen.
• Symboliset eleet kuvaavat ominaisuuksia tai niillä viestitetään jotakin asiaa: "ruuvit löysällä", tai keskisormen näyttäminen
• Metaeleet ovat oheisviestejä: poikien tappelusta huomaa onko kysymyksessä tosi tappelu vai leikkinujuaminen
• Aikomuseleet ovat "miettimiseleitä", jotka kertovat henkilön tekevän pian jotakin (esim. jäät keskustelemaan luokkaan opettajan kanssa, huomaa kuinka opettaja alkaa pakkaamaan tavaroitaan ja siirtyy kohti ovea > ele kertoo, että hän olisi nyt mieluusti lähdössä välitunnilla kahville eikä jaksaisi keskustella kanssasi! - älä silti pahastu, näin voi käydä useinkin...
• Sijaiseleet ovat korviketoimintaa: harmistuneena tai töpeksittyä hiuksien harominen
• Reviirin merkitsemisellä ilmaistaan oma paikka (tämä tuo turvallisuutta, esim. ruokalassa tai linja-autossa opiskelijat istuvat usein samoilla paikoilla kerrasta toiseen)
• Henkilökohtainen tila (paikka kohteesta) on myös viesti (lähellä: haluan olla kanssasi, etäällä: en halua olla kanssasi)
- On väitetty, että maaseuduilla asuneet haluavat tiedostamattaan pitää suurempaa reviiriä ja pitempää välimatkaa toiseen ihmiseen kuin kaupungeissa asuvat.
• Viestintää on olemassa monenlaista, aina kahdenkeskisestä jutustelusta tekstiviesteihin, joissa käytät hymiöitä ja emoijia (tarkoitetaan usein samaa, emoiji termi on viitannut alunperin tunteita ilmaiseviin hymiöihin).
• Lisäksi on pienryhmäviestintää sekä joukkoviestintää
- Viestintä on silloin kaksi- tai monisuuntaista
- Organisaatioviestintä = järjestäytyneen organisaation sisäinen viestintä (koulu, sairaala jne.)
- Viesti on suunnattu suurelle joukolle
- Usein lähteen uskottavuus vaikuttaa perillemenoon (huhupuheet vai uutistoimisto?)
• Nykyisin tärkeä viestintäkanava ihmisten välillä on netti, some eli sosiaalinen media: facebook, twitter, instagram jne.
- sosiaalisen median hyviä puolia on intimiteettisuojan säilyttäminen, yksilöllisyys ja luovuus, parhaimmassa tapauksessa sosiaalinen verkostoituminen ja itsetunnon kasvu ystävyyssuhteiden myötä
- huonoja puolia ovat nettikiusaaminen, itsetunnon romuuttuminen, kuvien ja tietojen pysyvä tallentuminen bittiavaruuteen, vaikutus myöhempiin opiskelu- tai työpaikkapyrkimyksiin jne.
© Jyrki Rossi, 2017