YOUTUBE FACEBOOK GOOGLE WIKIPEDIA

PSYKOLOGIA

OPPIMATERIAALIA NETISSÄ VUODESTA 1999 LÄHTIEN


PSYKOLOGIAN PIKALINKIT
(OPS 2005-2016):
vPS1 Johdanto ja oppiminen
vPS2 Kehityspsykologia
vPS3 Neuro+kognitiivinen psykologia
vPS4 Tunteet, motiivit ja ajattelu
vPS5 Persoonallisuus ja mielenterveys

PSYKAN VIDEOABIKURSSI:
PS7 ABI KERTAUSKURSSI

(OPS 2016-):
uPS1 Psyykkinen toiminta ja oppiminen
uPS2 Kehittyvä ihminen
uPS3 Tietoa käsittelevä ihminen
uPS4 Tunteet, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys
uPS5 Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen


PS2 valtakunnallinen OPS

Kurssin nimi: Kehittyvä ihminen

Valtakunnallinen syventävä kurssi

Tavoitteet
Kurssin tavoitteena on, että opiskelija
• tietää, miten ihmisen kehitystä tutkitaan, ja osaa arvioida tiedon perusteita
• osaa eritellä ihmisen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vuorovaikutusta
• perehtyy kehityksen osa-alueisiin ja osaa eritellä niiden keskinäistä vuorovaikutusta sekä osaa selittää kehityksen jatkuvuutta yksilön elämänkaaren aikana
• perehtyy erityisesti lapsuus- ja nuoruusiän psykologiaan ja niihin liittyvään teoria- ja tutkimustietoon
• tuntee hermoston toiminnan periaatteita sekä ymmärtää niiden yhteyden yksilön psyykkiseen kehitykseen
• osaa arvioida kehityspsykologista tietoa ja soveltaa sitä itsensä ja muiden ihmisten ymmärtämiseen.

Keskeiset sisällöt
Kehityksen tutkiminen.
Kehityksen osa-alueet ja niihin vaikuttavat tekijät lapsuudessa ja nuoruudessa
• fyysis-motorinen kehitys
• kognitiivinen kehitys
• emotionaalinen kehitys
• psykososiaalinen kehitys
• minuuden ja minäkäsityksen kehitys
Nuoruusiän psyykkinen kehitys ja sen erityiset haasteet
• ajattelun kehitys
• identiteetin kehitys: henkilökohtainen, sosiaalinen ja kulttuurinen identiteetti
• sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuuden kehittyminen
• toiminnanohjauksen kehitys ja sen hermostollinen tausta
Kehityksen jatkuvuus elämänkaaren aikana
• elämänkaaren käsite
• kehitykseen vaikuttavien tekijöiden vuorovaikutus
• jokin kehityksen jatkuvuutta selittävä teoria
Kehitykseen vaikuttavat biologiset ja sosiokulttuuriset tekijät
• hermoston kypsyminen
• aivojen muovautuminen elämänkulun aikana
• perimän ja ympäristön vuorovaikutus
• varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteet
• sosialisaatio ja kulttuurierot kehityksessä


PSYKOLOGIAN OPETTAJILLE TIEDOKSI:

PSYKOLOGIA 2 MUISTIINPANOT TULEVAT TÄYDENTYMÄÄN JA MUUNTUMAAN TARPEEN JA PALAUTTEEN MUKAAN. VOIT HYÖDYNTÄÄ MUISTIINPANOJA OMAN OPETUKSESI KEHITTÄMISESSÄ TAI SUORAAN PITÄEN KEHITTELEMÄÄNI KURSSIA POHJATEKSTINÄSI. OPISKELIJOILLA JA OPETTAJILLA ON OIKEUS JA LUPA TULOSTAA MUISTIINPANOT OMAAN KÄYTTÖÖNSÄ OPPIMISEN TUEKSI. MUISTIINPANOT PERUSTUVAT UUTEEN OPETUSSUUNNITELMAAN 2015 (astuu voimaan syksyllä 2016).




UUSI OPS: PS2 Kehittyvä ihminen


Miten käytät näitä muistiinpanoja tehokkaasti?
- Näiden muistiinpanojen avulla sinun on helppo kerrata kaikki keskeiset asiat kehityspsykan kurssista
- Kurssimuistiinpanoni sisältävät paljon tietoa. Opettaja voi jättää osan asioista käsittelemättä harkintansa mukaan.
- Lisäksi vasemmalta palstalta näet, mitä kurssissa erityisesti tulisi käsitellä (ks. keskeinen sisältö). Opettaja voi nostaa esiin joitakin erityisaiheita, joita näissä muistiinpanoissa ei ole.
- Mikäli ja toivottavasti, kun aiot kirjoittaa niin paljon elämässä ja monilla ammattialoilla tarvittavan psykologian oppimäärän, käy kaikki koulusi psykologian kurssit ja erityisesti viisi ensimmäistä valtakunnallista kurssia, sillä niistä tulevat kirjoitusten kysymykset.
- SISÄLLYSLUETTELO TOIMII KESKEISTEN ASIOIDEN KERTAUSLISTANA: Tarkista sen avulla, muistatko asian?
- Alleviivatut asiat ovat tärkeimpiä.
- Älä opiskele suotta henkilönimiä ellei nimi ole kirjoitettu ISOILLA KIRJAIMILLA!
- KATSO KUVAT - ne kertovat enemmän kuin sanat (PYRIN TUOTTAMAAN KUVIA LISÄÄ!!)
- Kertaa jokaiselle tunnille sisällysluettelosta (tai wilmasta opettajan antamat läksyt) aina alusta alkaen vilkaisten kaikki aiheet, samalla kokeillen, muistatko vielä tähän asti käydyt asiat
- Mikäli joudut olemaan poissa tunneilta, voit katsoa PS7ABI-kurssin kohdalta PS2-kurssin tiettyä kohtaa vastaavat aihevideot. © Jyrki Rossi, 2016


1. KEHITYKSEN TUTKIMINEN JA YKSILÖN KEHITYKSEN PÄÄLINJOJA
1.1 Yksilön kehityksen tutkiminen
- Ihminen kehittyy niin biologisesta (fyysis-motorinen), psyykkisestä kuin sosiaalisesta näkökulmasta
- Pitkittäis- ja poikittaistutkimus
- Kaksos- ja adoptiotutkimukset
- Lea Pulkkisen tutkimukset
1.2 Perimä vai ympäristö
- Ihminen on perimän ja ympäristön tuote (nature - nurture)
- Kehitys on yksilöllistä, mutta sidoksissa kulttuuriin
- Herkkyyskaudet ja kriittiset kaudet
1.3 Hermoston kypsyminen ja muovautuminen eli plastisiteetti
- Hermoston muotoutuminen kehityksen taustalla
- Hermosolun ja synapsin toiminta

2. PERUSTA LUODAAN VARHAISLAPSUUDESSA
2.1 Syntymää edeltävä kehitys
- Hedelmöityneestä munasolusta synnytykseen
- Syntymää edeltävät eli prenataaliset häiriöt
2.2 Vastasyntyneen valmiudet
- Vastasyntyneen aistitoiminnot
- Refleksit
- Kehityksen ja kasvun edellytyksiä
- Harry HARLOWin emodeprivaatiokokeet
2.3 Fyysinen ja motorinen kehitys
- Kefalokaudaalinen kehitys
- Proksimodistaalinen kehitys
- VAUVA- JA TAAPEROIÄN KEHITYKSEN KOONTA
2.4 TEORIA: Minän synty (Daniel STERNin mukaan)
- 1) Kokeva minä
- 2) Ydinminä
- 3) Vuorovaikutuksellinen minä
- 4) Subjektiivinen minä
- 5) Kielellinen minä
- 6) Kertova minä
2.5 TEORIA: Kiintymyssuhdemallit (John BOWLBYn mukaan)
- Turvallisesti kiintyneet
- Välttelevästi kiintyneet
- Ristiriitaisesti kiintyneet
2.6 TEORIA: Psykososiaalinen kehitys (ERIK H. ERIKSONin mukaan)
- 1) Perusluottamus vs. epäluottamus
- 2) Itsenäisyys vs. häpeily
- 3) Aloitteellisuus vs. syyllisyys
- 4) Ahkeruus vs. alemmuus
- 5) Identiteetti vs. roolien hajaannus
- 6) Läheisyys vs. eristäytyminen
- 7) Luovuus vs. lamaantuminen
- 8) Minän eheys vs. epätoivo

3. LEIKKI-IKÄINEN OPPII NIIN TIETOJA, TAITOJA KUIN TUNTEITA
3.1 Leikki on lapsen työtä
- Leikki muokkaa mielikuvitusta
- Leikin kautta sosiaaliset taidot ja roolit kehittyvät
- Leikin avulla harjaantuvat monet taidot
- LEIKKI-IKÄISEN KEHITYKSEN KOONTA
3.2 Puheen ja kielen kehittyminen
- VYGOTSKY vastaan PIAGET
- Kieli ja ajattelu kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
3.3 TEORIA: Kognitiivinen kehitys (JEAN PIAGET'n mukaan)
- 1) Senso-motorinen vaihe
- 2) Esioperationaalinen vaihe
- 3) Konkreettisten operaatioiden vaihe
- 4) Formaalisten operaatioiden vaihe
- 5) Postformaalinen vaihe (PIAGET'n jälkeen lisätty)

4. KOULUIKÄ - ITSENÄISTYMISEN ENSIASKELEITA
4.1 Koululaisen valmiudet
- Fyysiset ja motoriset valmiudet
- Psyykkiset ja sosiaaliset valmiudet
- Erityistä tukea tarvitsevat lapset
4.2 Kaverien merkitys sosiaalistumiselle
- Koulu, toinen koti
- Irrottautuminen vanhemmista alkaa
- Leikistä harrastuksiin
4.3 Koulukiusaaminen
- KOULUIKÄISEN KEHITYKSEN KOONTA

5. NUORUUS JA MINÄKÄSITYS
5.1 Murrosikä
- Harppaus fyysisessä kehityksessä
- Hermoston kehitys (otsalohko lennonjohtotornina)
- Tunne-elämän sekavuus (murros synapsikadon vaikutusta)
- Mielihyvän tavoittelu
5.2 Identiteetin etsimisen aika
- Minäidentiteetti
- Sukupuoli-identiteetti
- Sosiaalinen ja ammatti-identiteetti
- Katsomuksellinen ja kulttuuri-identiteetti
5.3 Riippuvuudet
- Mielihyvätumake
- Päihderiippuvuus
- Kännykkä ja nettiriippuvuus
- Peliriippuvuus
5.4 TEORIA: Psykoseksuaalisuuden kehitys (FREUDin mukaan)
- 1) Oraalinen vaihe
- 2) Anaalinen vaihe
- 3) Fallinen vaihe
- 4) Latenssivaihe
- 5) Genitaalivaihe
- NUORUUSIÄN KEHITYKSEN KOONTA

6. AIKUISUUDESTA VANHUUTEEN
6.1 Nuori aikuinen ja oman elämän tien löytyminen
- Terveys ja hedelmällisyys huipussaan
- Seurustelun vakiintuminen parisuhteeksi
- Postformaalinen ajattelu
- Aikuisen kiintymystyylit
6.2 Aikuisuus on perheen ja työelämän aikaa
- Työ antaa merkitystä elämälle
- Perhe, lapset, koti ja harrastukset
6.3 Eläkeiästä vanhuuteen
- Vanhus ja minä
- Muutosten kourissa: työelämä, parisuhde, lastenlapset, terveys
- Hyvä vanhuus ja aivojen plastisuus
- Eletyn elämän ymmärrys
6.4 TEORIA: Moraalin kehittyminen (L. Kohlbergin mukaan)
- 1) Esimoraalinen taso
- 2) Sovinnaisen moraalin taso
- 3) Autonomisen moraalin taso
- AIKUISIÄN KEHITYKSEN KOONTA
© Jyrki Rossi, 2016

1. KEHITYKSEN TUTKIMINEN JA YKSILÖN KEHITYKSEN PÄÄLINJOJA

1.1 Yksilön kehityksen tutkiminen

• Kehityspsykologia tutkii ihmisen ajallista kehitystä eli ikääntymistä monipuolisesti
- Ihminen kehittyy niin biologisesta (fyysis-motorinen), psyykkisestä kuin sosiaalisesta näkökulmasta
- biologiseen kehitykseen kuuluu luonnollinen kypsyminen, kasvu, hermoston ja elimistön muutokset, motoriikan kehittyminen jne.
- psyykkiseen kehitykseen kuuluu mm. persoonallisuuden eli minän kehittyminen sekä ajattelun, puheen ja tunteiden kehitys
- sosiaaliseen kehitykseen kuuluvat ihmissuhteiden kehittyminen sekä vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot
• Pitkittäis- ja poikittaistutkimus
- Kertaa PS1-kurssista psykologian tutkimusotteet (kokeellinen, korrelatiivinen, kuvaileva ja tapaustutkimus), tiedonkeruumenetelmät (kysely, testit, haastattelu, havainnointi ja fysiologiset mittaukset) sekä termit muuttuja ja operationalisointi sekä tieteellisen tutkimuksen eteneminen.
- Poikittaistutkimuksessa kerätään tietoa ihmisistä valittuna ajankohtana käyttäen usein kuvailevaa tai korrelatiivista otetta.
- poikittaistutkimus on helppoa, edullista ja nopeaa. Sama henkilö osallistuu tutkimukseen tavallisesti vain sen kerran.
- poikittaistutkimuksessa voidaan esimerkiksi vertailla 18v täyttäneiden lukion abiturienttien rahapelikäyttäytymistä 30 vuotiaiden rahapelikäyttäytymiseen.
- Pitkittäistutkimuksella voidaan seurata samoja ihmisyksilöitä jopa usean vuoden ajan ja näin saadaan perusteellista tietoa tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kehityksestä. Tutkimukseen osallistutaan vähintään kaksi tai useamman kerran.
- pitkittäistutkimus on korrelatiivista, ja yksilön kehityksen eri osa-alueita voidaan seurata useamman vuoden ajalta.
- pitkittäistutkimus on kallista ja aikaa vievää.
- Kuuluisimpia pitkittäistutkimuksia on ollut Jyväskylän Yliopiston prof. Lea Pulkkisen Lapsesta aikuiseksi -tutkimus, jonka hän aloitti vuonna 1968 ja jota hän johti vuoteen 2013 asti. Tutkimukseen otettiin vuonna 1968 yhteensä 369 Jyväskylän kansakoulujen toisen luokan oppilasta. Tutkittavat olivat syntyneet v.1959 ja olivat tuolloin 8-vuotiaita. Heitä on tutkittu uudelleen useita kertoja mm. 14-, 20-, 27-, 36-, 42- ja 50-vuotiaina.
• Kaksos- ja adoptiotutkimukset
- yksilön kehitystä ja erityisesti perimän ja ympäristön vaikutusta persoonallisuuden, älykkyyden, tunteiden jne. kehittymiseen voidaan tutkia kaksos- ja adoptiotutkimuksilla.
- erityinen mielenkiinto kohdistuu identtisiin kaksosiin, jotka on erotettu toisistaan vauvaiässä, sillä heillä on yhtäläinen biologinen perimä, mutta kasvuympäristöt ovat olleet erilaisia.
© Jyrki Rossi, 2016

1.2 Perimä vai ympäristö

• Spermapankista huippuyksilöitä?
- Amerikkalainen miljonääri Robert K Graham perusti 1970-luvulla spermapankin, johon oli hankittu spermaa niin huippu-urheilijoilta, taiteilijoilta, Nobel-palkituilta kuin tiedemiehiltä. Spermaa luovutettiin vain valikoiduille äitiehdokkaille. Kun Graham kuoli ja laitos lopetettiin v. 1999, oli hankkeen kautta syntynyt 228 lasta. Myöhemmin selvitettiin, että lapsista oli joistakin tullut erittäin perimän mukaan erinomaisia urheilussa tai esim. erään lapsen älykkyysosamääräksi arviotiin jo 6-vuotiaana 180! Hänestä tuli kuitenkin lopulta lastenkirjailija, eikä tiedemiestä.
Nature vs. Nurture eli luonto vs. hoiva (perimä vs. ympäristö) on ollut keskeinen kysymys psykologian kentässä. Kumpi vaikuttaa enemmän vai vaikuttavat molemmat suunnilleen puolet ihmisen kehityksestä?
- ääritilanteissa ympäristön vaikutus on selvästi voimakkaampi kuin perimän
- susilapset ovat tästä esimerkkinä. Tunnetuimpia susilapsia ovat olleet 1900-luvulla eläneet Amala ja Kamala, jotka molemmat kuolivat jonkin aikaa löytämisen jälkeen sekä Ramu, Intiasta vuonna 1976 susien ruokkimana löydetty, raakaa lihaa syönyt lapsi, joka myös kuoli 10-vuotiaana äiti Teresan ylläpitämässä lastenkodissa.
- susilapset ovat ihmisten hylkäämiä, mutta esimerkiksi suden kasvattamia lapsia, joita historia tuntee vain toista kymmentä tapausta.
- susilapset ovat ohittaneet ns. kriittiset kaudet sekä herkkyyskaudet ja näin ollen he eivät ole oppineet kävelemään pystyasennossa, eivätkä opi enää esimerkiksi puhumaan.
• Psyykkiseen kehitykseen vaikuttaa vahvasti sekä lähiympäristö (perhe, ystävät, sukulaiset, koulu) että etäympäristö (kulttuuri, media jne.)
Herkkyyskausi tarkoittaa biologisesti määräytyvää ajankohtaa, jolloin tietyn taidon oppiminen on ihmiselle helpointa ja kauden mentyä ohi taitoa on vaikeampi oppia.
Kriittinen kausi tarkoittaa biologisesti määräytyvää ajankohtaa, jolloin tietyn alueen on kehityttävä tai sitten alue jää kokonaan kehittymättä (esim. sikiökauden kehityshäiriöt, talidomidi-lapset 1960-luvulla).
Yksilöt kehittyvät eri tahtiin. Siksi kehityspsykologian ajalliset ikävaiheet/kehitysvaiheet ovat liukuvia.
- hyvät terveys- ja ravinto-olosuhteet sekä mahdollinen seksuaalisuuden korostuminen jo lapsuusiässä ovat vaikuttaneet mm. siihen, että tytöillä kuukautiset alkavat nykyisin jo jopa 11-vuotiaina, kun vielä 1960/1970-luvulla ne alkoivat yleisimmin noin 13-vuotiaana. Kyse on kuitenkin hyvin yksilöllisestä kehitystapahtumasta.
- nykyisin nuoruus jatkuu yhä pitempään opiskelun vuoksi, samoin esikoislapsen synnytysaika on siirtynyt myöhäisempään ikään.
• Yksilönkehitys on jatkuvaa eli dynaamista. Koko elämän ajan ihminen kehittyy.
- ihminen pysyy mieleltään hyvin samanlaisena elämänsä ajan (skeemojen, kokemuksien ja tietojen lisääntymistä lukuunottamatta), vaikka keho ja fyysinen suorituskyky vanhemmiten heikkeneekin
- yleensä ihmiset samastuvat vahvasti omaan ikäryhmäänsä (samana tai lähivuosina syntyneet) eli kohorttiinsa.
Epigeneettinen periytyminen (epi genesis eli päällä syntyperän/"geenin") on tieteessä kohtalaisen uusi käsite. Pitkään ajateltiin, etteivät hankitut ominaisuudet lainkaan periydy, eli Lamarckin aikoinaan esittämä teoria hylättiin (kirahvin jälkeläiset syntyvät pitkäkaulaisina, koska niiden vanhemmat ovat venyttäneet kaulaansa ulottuakseen korkeammalle lehvästöön).
- Epigeneettisessä periytymisessä ominaisuutta ei ole koodattuna yksilön DNA:han, vaan vanhempien olosuhteet (vaikkapa alkoholin käyttö) siirtyvät jälkeläisiin sukusolujen kautta.
- Vaikutus on ihmisen kohdalla melko pieni, ja kyse on ns. DNA:n metylaatiosta, jossa hiiliyhdisteitä tarttuu DNA:han, ja tämä vaikuttaa geenin sammumisen, jolloin se ei enää vaikuta yksilön fenotyyppiin eli ilmiasuun.
- Epigeneettinen vaikutus geeneissä liittyy siis geenien luentaan eli se on joko geenin sammuttamista (passivoimista) tai käynnistämistä (aktivoimista).
- Kyse on ympäristöön sopeutumisesta. Ihmisen kohdalla tutkimus on vasta alullaan, mutta esim. kasvien kohdalla vaikutus voi näkyä vaikkapa kasvin pakkasenkestävyydessä kasvin "vanhempien" hankittujen ominaisuuksien vaikutuksesta (huom! vain jotkin ominaisuudet ovat ns. epigeneettisiä, joten "lamarckismin" oikeaksi osoittamisesta ei ole lainkaan kyse).
© Jyrki Rossi, 2016

1.3 Hermoston kypsyminen ja muovautuminen eli plastisiteetti

• Kehityksen ja kypsymisen perustana on aivojen muovautuvuus eli plastisiteetti.
• Ihmisen iso etu eläimiin nähden on aivojen suhteellinen kypsymättömyys syntymähetkellä, sillä tämä mahdollistaa aivojen sopeutumisen ympäristöön hermosolujen muovautuessa ympäristön edellyttämällä tavalla (esimerkkinä vaikkapa eri maissa lapset oppivat eri kielen).
Hermosolu on hermoston perusyksikkö.
- Sensoriset hermosolut vastaanottavat tietoa ympäristöstä (esim. silmän tapit ja sauvat)
- motoriset hermosolut kuljettavat aivoista käskyt lihaksiin
- välineuronit toimivat näiden välissä
• Hermosolu on kuvattu oheisessa piirroksessa ja synapsin toiminta toisessa:





Myelinisaatiossa hermosolujen aksonin ympärille muodostuu sähköisen impulssin kulkua nopeuttavat rasvatupet eli myeliinitupet. Pienellä lapsella myelinisaatio on vielä kesken, joka näkyy vaikkapa liikkeiden koordinaatiossa, leikissä, puheessa jne.
• Hermosolut muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden eli hermoverkon, joka hoitaa tiettyä tehtävää (esim. silmän verkkokalvo).
• Yksittäiset hermosolut > hermoverkot > hermosto (keskushermosto: aivot ja selkäydin, ääreishermosto: autonominen ja somaattinen)
• SYNAPSI on kahden hermosolun välinen rako/kuilu, jonka hermoimpulssi ylittää. Synapsin eri asioihin erikoistuneet välittäjäaineet (dopamiini, serotoniini, asetyylikoliini jne.) joko pysäyttävät viestin kulun (ehkäisevät) tai vauhdittavat sähköimpulssin kulkua (kiihdyttävät)
• Nykytutkimuksen mukaan hermosolut voivat uusiutua, ja erityisesti hermosolujen välisiä synapseja syntyy jatkuvasti lisää oppimisen (niin tiedot kuin taidot)
• Murrosiässä hermosolujen välisiä yhteyksiä tuhoutuu peräti 30 000/sekunti, joka aiheuttaa nuoressa ihmisessä käyttäytymisen muutoksia, asioita unohtuu muistista, tunne-elämän vaihtelua jne. Yleensä arvellaan, että ihmiseltä kuolee joka päivä noin 100 000 hermosolua vanhenemisen ja toisaalta ympäristömyrkkyjen ja lääkkeiden vaikutuksesta,
• Vanhuuden dementiassa hermosoluja ja niiden yhteyksiä tuhoutuu, uusi aines ei enää kiinnity muistiin.
© Jyrki Rossi, 2016

2. PERUSTA LUODAAN VARHAISLAPSUUDESSA

2.1 Syntymää edeltävä kehitys

• Ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, jossa liikkuvin n. 200-500 miljoonasta siittiöstä saavuttaa munasolun.
- hedelmöitynyt munasolu (zygote) sisältää sekä naiselta että mieheltä 23 kromosomia, yhteensä 23 kromosomiparia.
• Soluvaiheessa hedelmöitynyt munasolu, joka on ruvennut jakautumaan, kiinnittyy kohdun seinämään.
- soluvaihe kestää noin kaksi ensimmäistä viikkoa.
• Alkiovaihe (embryo) kestää 3. viikosta 11. viikkoon.
- tällöin alkio kehittyy huimalla vauhdilla ja on altis erilaisiin prenataalisiin vaurioihin
- alkio alkaa saavuttaa inhimillisiä piirteitä, kuten raajat alkavat muodostumaan
• Sikiövaihe (fetus) kestää noin 11. viikosta syntymään
- vaihe alkaa siitä, kun lapsi alkaa liikkumaan äidin kohdussa ja kestää syntymään saakka
• Prenataaliset eli syntymää edeltävät kehityshäiriöt:
- kehtyshäiriöitä voivat aiheuttaa mm. tulehdussairaudet, vihurirokko, alkoholi (FAS, FASD), tupakka, lääkkeet ja muut päihteet, ravinto.
- tunnettuja kehityshäiriöitä ovat mm. Downin syndromaa eli "mongoloidismi" eli 21. trisomia, jossa 21. kromosomi on kolminkertaisena. FAS eli Fetal Alcohol Syndrom (sanaa FASD eli Fetal Alcohol Spectrum Disorder) käytetään laajemmasta kirjosta alkoholiin liittyviä kehityshäiriöitä), jonka oireina on pienipäisyys, pienisilmäisyys ja nenä-huulivaon puuttuminen.
• Perinataaliset eli synnytyksen yhteydessä tapahtuvat häiriöt: hapenpuute, keskosuus.
• Postnataaliset eli synnytyksen jälkeen tapahtuvat häiriöt: infektiot, onnettomuudet jne.
© Jyrki Rossi, 2016

2.2 Vastasyntyneen valmiudet

• Vastasyntynyt on aktiivinen ja pyrkii kontaktiin ääntelyn ja katseen kautta.
- psykoanalyytikko Margare Mahlerin mukaan vastasyntynyt oli autismin tilassa ja symbioosissa äitiinsä eikä toiminut aktiivisessa suhteessa ulkomaailmaan.
- jo 10 minuutin ikäinen vauva matkii aikuisen kasvonliikkeitä (esim. kielen näyttämistä), vaikka vauvalla ei ole edes tietoa omista kasvoistaan (matkiminen ja mallintaminen ovat tärkeimpiä oppimismenetelmiä lapsuudessa, tähän liittyvät ns. peilisolut)
- itkulla vauva viestittää nälkää ym. tarpeitaan

• Aistien valmiudet:
- vauvan aistit ovat syntymähetkeen ja kehitykseen nähden riittävät.
- NÄKÖAISTI: on heikko, tarkkuus n. 20-40 cm päähän, katsoo mielellään ihmiskasvoja, karstastus yleistä
- KUULOAISTI: kehittynyt jo kohdussa, jossa kuullut äidin sydämen ääniä sekä kohdun seinämän läpi ääniä, kuten äidin äänen. Rauhoittuu rytmisestä ja äidin äänestä. Säikky koville äänille reagoiden esim. mororefleksillä.
- TUNTOAISTI: hyvin kehittynyt ja tuntoreseptoreja erityisesti huulilla, mutta myös iholla runsaasti. Vauvan koskettaminen ja hoivaaminen on tärkeää.
- HAJUAISTI: kehittyy oppimisen myötä, jo 5 päivän ikäinen tunnistaa äidin maidon hajun vieraan äidin hajusta
- MAKUAISTI: aistii perusmaut (joista makea tärkein, sekä suolainen, hapan, karvas ja umami)
• Vauvan refleksit (ns. kehitysheijasteet):
- imemisrefleksi, jossa vauvan suuta kosketettaessa vauva alkaa imemään
- moro- eli säikähdysrefleksi, jossa vauva vie nopeasti sekä kätensä että jalkansa kehonsa sivuille ja avaa sormensa harottamaan kovien äänien, äkkiliikkeiden jne. vuoksi. Morotus häviää n. 3 kk:n iässä.
- tarttumarefleksit sekä käsissä että jaloissa, esim. vauva puristaa tiukasti sormillaan esim. vanhemman tuodessa sormensa vauvan käteen
- kävelyrefleksi, jolloin vauvan jalkapohjien koskettaessa "maata", aikuisen tukiessa kainaloista, vauva tekee kävelyliikkeitä
• Amerikkalainen psykologi Harry HARLOW (1905-1981) teki tunnetut emodeprivaatiokokeet reesusapinan poikasilla 1930-luvulta alkaen, jotka osoittivat emon merkityksen apinan turvallisen kiintymyksen ja kehityksen perustana (emodeprivaatio = emoriisto tai emovajaatila).
- HARLOW riisti apinanpoikasilta oman emon ja tilalle annettiin rautaverkkoinen ravintoa tarjoava (maitoa tuttipullossa) emo sekä turvaa tarjoava turkisemo. Jäätyään ilman oikean emon hoivaa, apinoista kehittyi tunnevammaisia, jotka kokivat turvattomuutta, saattoivat olla apaattisia, hoitajan lähestyessä repiä ja purra itseään, jotka vanhemmiten eivät kyenneet hoivaamaan omia poikasiaan eivätkä osanneet olla edes sukuyhteydessä toisten apinoiden kanssa. Kun emodeprivoidut naarasreesusapinat synnyttivät itse poikasia, ne eivät osanneet hoivata niitä, mutta poikaset riippuivat emon turkiksessa tiukasti kiinni, ottivat ravintoa emonsa nisistä ja näistä emodeprivoitujen apinoiden poikasista kasvoi suhteellisen normaaleja apinoita.
- John BOWLBY, joka tunnetaan kiintymyssuhdeteoriastaan, sai HARLOWin emodeprivaatiokokeista innoitusta tutkia lasten turvallisuuden kokemusta ja kehitystä.
© Jyrki Rossi, 2016

2.3 Fyysinen ja motorinen kehitys

• Vauvan fyysinen kehitys tapahtuu aivojen kypsymisen myötä perimän ja ympäristön (mallioppimisen, ravinnon jne.) määräämänä (vertaa susilapset,joilla ympäristömalli poikkeaa täysin ihmismallista).
Kefalokaudaalinen kehitys etenee päästä jalkoihin, siten että vauvan niskan lihakset kykenevät kannattelemaan päätä vauvan ollessa vatsallaan. Sitten vauva kykenee nostamaan yläruumistaan käsiensä varrassa ja lopulta kehitys etenee konttaamisesta aina kävelyyn saakkka.
Proksimodistaalinen kehitys etenee kehon keskeltä käsiin aina sormiin saakka. Yläpuolellaan roikkuvaa mobilea (vauvojen yleinen ensilelu) tavoitellessaan lapsi heiluttaa koko kättään, mutta ei osaa tarttua mobileen. Myöhemmin lapsi oppii hallitsemaan kyynärvarttaan, rannettaan ja sormiaan. Huipentumana pidetään kävelytaidon oppimiseen rinnastettavaa sormien pinsettiotetta, jossa lapsi kykenee peukalon ja etusormen varassa ottamaan esimerkiksi rusinoita lautaselta ja laittamaan ne suuhunsa.
Karkeamotoriikalla tarkoitetaan suurten lihasten koordinointia ja hienomotoriikalla taas esimerkiksi sorminäppäryyyden kehittymistä.
• Vauvan kehitykselle on tärkeää fyysinen kontakti eli hoiva (vertaa Harry HARLOWin emodeprivaatiokokeet apinoilla), kehitystä tukee esimerkiksi vauvahieronta ja vauvaunti. Tärkeintä on kuitenkin syli, hellyys ja huolenpito.
• Niin tiedollinen kuin taidollinenkin kehitys edellyttävät lapselta unta, jolloin hermosolujen välisten synapsien kehitys on nopeaa. Vastasyntynyt nukkuu noin 16 tuntia vuorokaudessa. Vuoden ikäisen lapsen unentarve on n. 12-13 tuntia.
• Taaperoiässä 1-2 vuotiaana lapsen motorinen kehitys kiihtyy, koska kävelemään on opittu tavallisesti vuoden ikäisenä. Lapsen kävely kehittyy ankkamaisesta sujuvammaksi ja pian alkaa niin juoksu kuin kiipeilykin.

VAUVA- JA TAAPEROIÄN KEHITYKSEN KOONTA:
- n.4-6. vko. ensimmäinen hymy ja katsekontakti
- n.2 kk. nostaa mahallaan ollessaan päätään, tutkii käsiään, potkii, katselee ympäristöä, ihmisiä
- n.3 kk. punnertaa mahallaan käsiensä varaan, kuuntelee ääntään, nauraa, tarttuu helistimeen, laittaa leluja suuhunsa, syli ja hoitorutiinit innostavat
- n.4 kk. näköaisti aikuisen tasolla, ymmärtää esineiden pysyvyyden, tutkii ympäristöään ja rakastaa musiikkia
- n.5 kk. mahaltaan nousu suorille käsille, selällään kyky tarttua varpaisiinsa, pyrkii kääntymään makuulta, pitää sosiaalisista leikeistä, laulu- ja rytmisistä pompotteluleikeistä.
- n.6 kk. yrittää liikkua, ryömimisliikkeitä, taputtaa käsillään, siirtelee käsissään leluja ja heittelee niitä, sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyy: hymy, itku. Itsen erottaminen muista.
- n.7 kk. osa yrittää istua, käännytään selinmakuulta mahalleen, pyrkimys ryömiä, leluilla leikitään, sormilla osoitetaan esineitä, eroahdistus vanhempien lähtiessä lapsen luota
- n.8 kk. koordinaatio ja liikkuminen paranee, osa istuu tuetta, vierastaminen, lapselle luodaan rajoja, matkii vanhempien toimia, nauttii ihailusta ja kehuista
- n.9 kk. ryömitään, seisotaan tukea vasten, pinsettiote onnistuu, tykätään kuvakirjojen yhdessä katselusta
- n.10 kk. lapsen maailma avartuu, ryömitään, kontataan, noustaan seisomaan, lapsi on aurinkoinen, leikkii, kaapit ja laatikot kiinnostavat, ääntelyä opiskellaan, vierastetaan tuntemattomia
- n.11 kk. seisoo hetken tuetta, juo mukista, pitää yhteisistä satu- ja lukutuokioista, lapsi opettelee ääntelemään, "puhelee" itsekseen
- 1 vuotias (12 kk.) kokee hoitajansa ja läheiset ihmiset turvallisina, ymmärtää sanoja, lapsen on tahto on vahva, tarvitsee kieltoja ja kannustusta
- 13-18 kk. lapsi nauttii puheen opettelusta, sanoista, loruista, liikkumisesta, elinpiiri laajenee kävelemisen myötä, rajoitukset tärkeitä, leikki tärkeää - roolien harjoittelu, vanhempien matkiminen, ei malttaisi mennä nukkumaan, hyvä luoda rituaalit (iltatoimet, iltasatu jne.), rinnakkainleikki kehittyy, kieli/puhe kehittyy vauhdilla, lapsi touhuaa paljon ja on energinen, hienomotoriikka kehittyy ja vaiheen lopulla minäkuva selkeytyy ja sanavarasto kasvaa lähestyttäessä toisen vuoden ikää.
- 19-24 kk. (2 vuotiaaksi) kognitiivinen kehitys vauhdikasta, sanavarasto lisääntyy, liikkuminen lisääntyy, lapsi on kiinnostunut ympäristöstä, itsenäinen leikki lisääntyy, unta tarvitaan 10-12 tuntia, oma tahto lisääntyy ja lapsi ilmaisee sen kieltäytymällä vaikkapa syömästä tai pukeutumisesta, ulos lähdöstä jne. vanhemmat luovat lapsille turvallisuuden tunteen ja lapsi kaipaa huomiota ja kehuja. Moraalinen kehitys sääntöjen ja normien muodossa kehittyy.

© Jyrki Rossi, 2016

2.4 TEORIA: Minän synty (Daniel STERNin mukaan)

• Psykoanalyytikko Daniel STERNin (1934-2012) teoriassa keskeistä lapsen näkökulma. Miten lapsi kokee? Teoriaa hieman muokattu selkeyden vuoksi.
1. KOKEVA MINÄ (emergent self) 0-2kk
- vastasyntyneen uudet elämykset valmistavat kohti tulevaa
- valmius vuorovaikutukseen ympäristön kanssa
- aistien kautta tulevat elämykset kokonaisvaltaisia ja eriytymättömiä
2. YDINMINÄ (core self) eli kokemus omasta itsestä muotoutuu 2-3 kk:n aikana ja siihen sisältyy mm.
- a) kokemus omasta kehosta, kehonkaava, jolloin vauva tunnistaa kehonsa rajat
- b) kokemukset omista tunteista (ilo, inho, hämmennys, kiinnostuneisuus, paha olo jne.)
- c) kokemus omasta tavoitteellisesta toiminnasta (päätä kääntämällä näkee eri asiat)
- d) kokemus toisesta ihmisestä (tunnistaa läheiset ihmiset, kasvojen piirteet, äänen jne.)
3. VUOROVAIKUTUKSELLINEN MINÄ (3-6 kk)
- tällöin vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu ihmisiin
- vastaavuuden periaate: vanhempi ymmärtää, mitä vauva eleillään ja ääntelyillään viestii
- sosiaalinen mallintaminen: vauva mallintaa aikuisen viestimää tunnetilaa ja palautteen perusteella tulkitsee omia sisäisiä kokemuksiaan
4. SUBJEKTIIVINEN MINÄ (subjective self) 7-9kk
- lapsi erottaa oman mielensä ja esim. äidin mielen
- ns. itsen erottaminen muista
- lapsi on toimintansa ja kokemustensa subjekti
- tärkeää, että vanhemmat kykenevät lukemaan vauvan sanattomia viestejä ja vastaamaan niihin oikealla tavalla (tunteiden yhteensoinnuttaminen)
- lapsi haluaa jakaa huomion esim. innostuessaan jostakin lelusta > näin hän osaa erottaa oman sisäisen kokemuksensa muiden kokemuksista
- vierastaminen osoittaa, että lapsi erottaa tutut vieraista
5. KIELELLINEN MINÄ (verbal self) n. 15kk
- symbolifunktio herää eli sanojen ja kielen kehitys alkaa
- tässä iässä lapsella voi olla ns. siirtymäobjekteja eli lelu, joka tuo turvaa
6. KERTOVA MINÄ (3v eteenpäin)
- jolloin lapsi pukee elämäänsä ja kokemuksiaan sanoiksi. Vaihe alkaa usein uhmaiällä.
• EKSTRA: psykoanalyytikko Margaret Mahlerin (1897-1985) lapsen eriytymis-yksilöitymisprosessi (separaatio-individuaatioprosessi)
- Teoria on vanhentunut ja sen on korvannut psykologian kentässä Sternin teoria. Teoria tuli Suomeen Mahleria tutkineen psyk.prof. Risto Vuorisen myötä 1970/1980-luvun vaihteessa.
- Symbioosi = lapsen ja äidin psyykkinen sulautuminen, jossa ensimmäisinä viikkoinaan elää lähes autistisessa suhteessa äitiinsä, ilman pyrkimystä vuorovaikutukseen ulkomaailman kanssa
- Separaatio = irtautuminen, symbioosin purkautumiseen johtava sisäinen kasvuprosessi
- Individuaatio eli yksilöityminen = yksilöllisten piirteiden löytäminen, minäkuvan muodostaminen
- Teoria käsittää lapsen 3 ensimmäistä ikävuotta, jonk aikana muodostuu lapsen persoonallisuus, minä
- Katso halutessasi lisätietoja netistä
© Jyrki Rossi, 2016

2.5 TEORIA: Kiintymyssuhdemallit (John BOWLBYn mukaan)

• Ennen BOWLBYn teoriaa pari sanaa vauvan temperamentista:
- Ihmisellä on ns. synnynnäinen tapa reagoida ympäristöön, toisiin ihmisiin ja erityisesti omien tarpeittensa ilmaisuun.
- Vauvat on viime vuosina jaettu lähinnä kolmeen temperamenttityyppiin:
- 1) Helpot eli helposti hoidettavat vauvat: ulospäinsuuntautuneita, tarkkaavaisia, aktiivisia, iloisia ja nauravaisia, eivät säikähdä helposti, mutta rauhoittuvat nopeasti.
- 2) Vaikeat eli vaikeasti hoidettavat vauvat: hyvin aktiivisia, mutta eivät kovinkaan tarkkaavaisia, säikähtävät ja reagoivat helposti ja pelokkaasti ja heitä on vaikea saada rauhoittumaan.
- 3) Hitaat eli hitaasti lämpiävät vauvat: edellisten välimuoto, melko aktiivisia ja tarkkaavaisia, eivät kovin nauravaisia, eivät pelästy tai reagoi kovinkaan herkästi, mutta rauhoittuvat hitaasti.
• Engl. psykiatri ja psykoanalyytikko John BOWLBY (1907-1990): kiintymyssuhde = vuorovaikutussuhteista muodostunut sisäinen malli, jossa keskeisessä roolissa vauvan/taaperon ja häntä eniten hoitavan (hoitavien) ihmisen suhde.
- Kiintymyssuhteen syntyyn vaikuttaa, miten lasta on hoidettu ja lapsen tarpeisiin vastattu ensimmäisen ikävuoden aikana. Onko hän saanut syliä, hoivaa, läheisyyttä, onko vanhempi osannut tulkita vauvan tunteita oikein, kommunikoinut vauvan kanssa ja näin vauvalle on muodostunut perusturvallinen kokemus maailmasta ja luottamus vanhempiinsa/hoitajiinsa.
- 1) Turvallisesti kiintyneet: ilmaisee todelliset kokemuksensa ja luottaa saavansa huomiota
- 2) Välttelevästi kiintyneet (turvaton): välttää negatiivisten tunteiden ilmaisua ja käyttäytyy kiltisti
- 3) Ristiriitaisesti kiintyneet (turvaton): ei luota saako huolenpitoa vai ei ja ilmaisee itseään erittäin voimakkaasti
Mary Ainsworth, BOWLBYn työtoveri, testasi teorian ns. vierastilannekokeella:
- Vierastilannemenetelmässä lapsi jätetään vähäksi aikaa huoneeseen vieraan aikuisen kanssa ja oma hoitaja/äiti on hetken poissa tilanteesta.
- Turvallisesti kiintyneet lapset tutkivat huonetta uteliaana hoitajan ollessa huoneessa, tarkastavat välillä äidin läsnäolon; kun äiti poistuu huoneesta, kokevat lievää eroahdistusta ja äidin palatessa ovat hyvin iloisia siitä.
- Välttelevästi kiintyneet lapset eivät reagoi juurikaan hoitajan lähtemiseen tai palaamiseen, ja toimivat vanhemman läsnäollessakin vanhemmasta juurikaan välittämättä.
- Ristiriitaisesti kiintyneet lapset "roikkuvat" hoitajassaan/äidissään kiinni, eivät uskalla olla itsenäisiä, kokevat voimakasta eroahdistusta vanhemman lähtiessä huoneesta ja ovat tämän palatessa vihamielisiä äidilleen.
© Jyrki Rossi, 2016

2.6 TEORIA: Psykososiaalinen kehitys (ERIK H. ERIKSONin mukaan)

ERIK H. ERIKSON (1902-1994) oli psykoanalyytikko, joka kehitteli tunnetun teorian ihmisen psykososiaalisesta kehityksestä.

- Teoria noudattaa elämänkaaripsykologista näkökulmaa
- Teoriaa on vaikea tieteellisesti osoittaa päteväksi tai pätemättömäksi
- Teorian on väitetty soveltuvan paremmin poikiin kuin tyttöihin
- Teorian mukaan, ihmisen tulee käydä jokainen kriisi positiivisesti läpi, jotta hän voi kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi.
- Teoria on kehitetty noin 1950-luvulla, joten sen soveltaminen nykyaikaan on osin vaikeaa (vrt. esimerkiksi ikämääritykset, jotka tässä on otettu Eriksonin omasta teoriasta)
• KEHITYSVAIHEET JA KRIISIT:
1) Perusluottamus vs. epäluottamus (vauvaikä, syntymä-n.12-18kk)
- vauvalle kehittyy luottamus hoitajaansa
- vauva oppii tuntemaan itsensä, aistimuksensa ja kehonsa (ns. oraalis-sensorinen vaihe)
- perusturvallisuuden synty maailmaa kohtaan
2) Itsenäisyys vs. häpeily (taaperoikä, n. 1,5-3v)
- lapselle kehittyy ymmärrys siitä, mitä hän voi ja mitä ei voi kontrolloida, ja hänelle kehittyy tunne vapaasta tahdosta
- siisteyskasvatuksen aikaa, opitaan potalle tai vaipoista eroon (ns. muskulaaris-anaalinen vaihe)
- lapsi touhuaa paljon ja kokeilee rajojaan (käsitys omasta toiminnasta, käsitys oikeasta ja väärästä, uhmaikä)
- palaute onnistuneesta toiminnasta vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen; epäonnistuminen johtaa häpeilyyn ja riittämättömyyteen
3) Aloitteellisuus vs. syyllisyys (leikki-ikä, n. 3-6v)
- lapsi oppii toimimaan ja tekemään itse aloitteita (vrt. mielen teorian kehittyminen)
- lapsi on vauhdikas toimija (ns. liikunnallisuuden vaihe)
- ankarat kiellot ja rangaistukset vaikuttavat lapsen itsekontrolliin (> tiukka superego saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä)
- oppii normikäyttäytymistä; siksi oikea syyllisyys on hyvä ympäristöön sopeutumisen kannalta
4) Ahkeruus vs. alemmuus (kouluikä, n. 6-12v)
- lapsi oppii tekemään asioita oikein ja hyvin lähinnä koulun ohjeiden mukaan (ns. latenssivaihe)
- lapsi vertaa omia kykyjään ja toimintaansa toisiin lapsiin
- kiinnostus kaikkeen uuteen
- opettaja ja koulukaverit malleina > syntyy uusia rooleja
- tytöillä ns. paras kaveri kausi n. 12 vuotiaana
- herkkä koulukiusaamiselle
5) Identiteetti vs. roolien hajaannus (nuoruusikä, n. 12-18v)
- nuorelle kehittyy selvä käsitys omasta minästä suhteessa toisiin ihmisiin
- voimakkaat fyysiset ja psyykkiset muutokset: Kuka minä olen? (ns. nuoruusvaihe)
- etsitään tarkoitusta, paikkaa maailmassa, ihmisenä, työssä jne.
- subjektiivisen ja objektiivisen identiteetin tasapainottelu: Mitä olen omasta mielestäni? Mitä muut minusta ajattelevat?
- halu itsenäistyä, mutta samalla riippuvuus kodista
- vastauksia haetaan: ikätovereilta, jengistä, idoleista, seurustelusuhteista
6) Läheisyys vs. eristäytyminen (nuori aikuisuus, n. 19-40v)
- ihmiselle kehittyy kyky antaa ja vastaanottaa rakkautta, sekä sitoutua pysyvään ihmissuhteeseen (ns. varhaisen aikuisuuden vaihe)
- identiteettikriisin vaikeudet saattavat näkyä pelkona antautua läheiseen ihmissuhteeseen (minän menettämisen pelko)
7) Luovuus vs. lamaantuminen (aikuisuus, n. 40-65v)
- perheen perustaminen, lapsista huolehtiminen ja työ elämän keskiössä (ns. keskisen aikuisuuden vaihe)
- oma elämä koetaan mielekkäänä ja ollaan tyytyväisiä parisuhteeseen, perhe-elämään ja työhön
8) Minän eheys vs. epätoivo (eläkeikä ja vanhuus, n. 65- kuolemaan)
- ihminen on tyytyväinen elettyyn elämäänsä ja näkee itsensä osana elämän kulkua (ns. myöhäinen aikuisuus)
- lapset ja lastenlapset ilona ja tyytyväisyyden tuojina
- realistinen suhtautuminen menneeseen ja tulevaan, myös omaan kuolemaan
© Jyrki Rossi, 2016

3. LEIKKI-IKÄINEN OPPII NIIN TIETOJA, TAITOJA KUIN TUNTEITA

3.1 Leikki on lapsen työtä

• Leikkiminen on keskeinen osa lapsen sosiaalistumista.
• Leikkiessä lapsen monet taidot harjaantuvat ja syntyy uusia skeemoja.
- Lapsi sosiaalistuu, tutustuu pihan toisiin lapsiin.

- Lapsi harjoittelee kognitiivisia taitoja: laululeikit, lorut, mielikuvitusleikit, myöhemmin piilossa leikeissä ja vastaavissa matemaattiset taidot jne.
- Lapsi oppii emotionaalista käyttäytymistä, tunnistamaan ja hillitsemään omia tunteitaan ja samalla ottamaan huomioon toisen lapsen tunteita. Myös eläytyminen leikittävään rooliin vaikuttaa lapsen tunnekehitykseen.
- Lapsi harjaantuu monenlaisissa taidossa: niin karkea- kuin hienomotoriikka kehittyvät. Juoksypyrähdykset, hiipimiseet, ryömimiset tai hiekkakakkujen tekeminen jne. luovat skriptejä siitä, miten tiettyjä toimintoja hoidetaan.
- Lapsi oppii itsehillintää ja toisen huomioon ottamista.
Mallioppiminen on keskeistä (vrt. ALBERT BANDURAn tutkimukset) ja neurologian löytämät peilisolut, joissa ns. peilineuronit toimivat lapsen katsellessa toisen toimintaa lähes samalla tavalla kuin hän toimisi itse > tämä mahdollistaa oppimisen toisten toimintaa seuraamalla.
• Oppiminen tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä:
- Valkoven. psykologin Lev VYGOTSKYn (1896-1934) luoma käsite
- Lapsi kykenee yksin toimimaan tietyllä tasolla (aktuaalinen kehitystaso), kuten ajamaan polkupyörällä, jossa on apupyörät.
- Lapsella olisi mahdollista jo oppia ajamaan ilman apupyöriä (potentiaalinen kehitystaso), mutta hän ei vielä osaa.
- Lähikehityksen vyöhyke on aktuaalisen ja potentiaalisen tason välissä, eli kun aikuinen auttaa ja tukee lasta ajamaan ilman apupyöriä, hän pian kykenee siihen, mihin ei yksin kykenisi.
- VYGOTSKY edustaa ns. sosiokulttuurista suuntausta, jonka mukaan lapsen kehitys on vahvasti sidoksissa kulttuuriin ja ympäristöön, jossa elämme.
Mielen teoria tarkoittaa lapsen kykyä ymmärtää, että toisella ihmisellä on oma mieli. Toinen ihminen ajattelee, tuntee, tahtoo ja toimii oman mielensä mukaan.
- Lapselle kehittyy kyky toisen ihmisen mielen huomioon ottamiseen viimeistään täyttäessään 4 vuotta (vaihteluväli 2-4 v).
- Kyky mahdollistaa lapsen ristiriidattomamman sosiaalisen toiminnan toisten ihmisten kanssa ja lapsi kykenee ymmärtämään toisen ihmisen tunteita ja aikomuksia.
- Kuuluisin testi, jolla mielen teoriaa on tutkittu on Anne ja Sally -testi (Baron-Cohen, Leslie and Frith, 1985, tutkivat erityisesti autisteja ja mm. Down-lapsia): Sallylla on kori ja Annella on laatikko. Sallylla on marmorikuula ja hän pistää kuulan koriinsa. Sally lähtee ulos kävelylle. Anne ottaa marmorikuulan korista ja laittaa sen laatikkoonsa. Nyt Sally tulee takaisin ja haluaa leikkiä kuulallaan. Mistä Sally etsii marmorikuulaa?
Leikin vaiheet M. Parten mukaan 1930-luvulla:
1) Yksinleikki (1-3v.)
2) Sivustakatsova leikki (2-4v.)
- lapsi seuraa kiinnostuneesti toisen leikkiä, mutta ei osallistu siihen.
3) Rinnakkainleikki (2-4v.)
- lapsi leikkii omaa leikkiään samoilla leluilla seuraten toisen leikkiä.
4) Yhteis- eli yhteistoiminnallinen leikki (4-6v. ja eteenpäin)
- yhteiset leikit, joissa yhteisiä sääntöjä ja tarinoita
- varsinainen sosiaalinen leikki
- ala-asteelta lähtien tytöt ja pojat leikkivät omissa ryhmissään

LEIKKI-IKÄISEN KEHITYKSEN KOONTAA:
- n.2-3 vuotias: lapsi leikkii paljon yksin ja kotona, osa on jo hoidossa, sosiaalistuminen on vauhdissa, lapsi liikkuu ja tutkii ympäristöään, uhmaikä kasvattaa lapsen omaa tahtoa, lapsi ei jaa mielellään lelujaan toiselle lapselle, painajaisunia alkaa esiintyä, lapsi alkaa oppia potalle ja pissit eivät enää tule vaippaan, kyselykausi omn vauhdissa. (Huom! Kehitys on yksilöllistä)
- n.3-4 vuotias: lapsi touhuaa paljon ja hakee positiivista palautetta, kehuja ja kiitosta, mielikuvitusleikit lisääntyvät, ja lapsi kuuntelee mielellään satuja ja katsoo lasten ohjelmia, on opittu potalle (yökastelua vielä), liikkuminen on vauhdikasta ja tuo riemua.
- n.4-5 vuotias: vuorovaikutus toisiin lisääntyy ja itsekeskeisyys vähenee, oppii ottamaan toiset huomioon, leluja vaihdellaan, lapsi tarinoi ja kertoo liioitellen asioista, koska mielikuvitus laukkaa, oidipaalivaihe (ihastuminen vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan), pahoittaa mielensä helposti, innokas liikkumaan, kiipeilemään, rakentamaan legoilla, muovailemaan muovailuvahalla, piirtämään jne.
- n.5-6 vuotias: lapsi toimii jo paljon itsenäisesti, kaipaa silti turvaa ja hellyyttä, nauttii auttamisesta ja kehuista, nauraa vitseille ja hauskoille tarinoille, sukupuolirooli kehittyy, sääntöleikit ja -pelit, ikätoverit tulevat tärkeiksi, liikkuu innokkaasti, kiipeilee, hyppii narulla jne. tykkää piirtämisestä ja askartelusta.
- n.6-7 vuotias: monilla lapsilla jo eskari-ikä eli siirtymävaihe kouluun, alkaa vertailla itseään toisiin ja tämä tuo epävarmuutta omia taitojaan ja kykyjään kohtaan, mummun tai läheisen kuolema voi pelottaa ja herättää kysymyksiä, lasten keskinäistä riitelyä, liikutaan paljon, kouluvalmiudet kehittyvät.

© Jyrki Rossi, 2016

3.2 Puheen ja kielen kehittyminen

• Sveitsiläinen lapsipsykologi JEAN PIAGET'n ja valkovenäläisen psykologin Lev VYGOTSKYn käsitykset puheen, kielen ja ajattelun kehityksestä eroavat oleellisesti toisistaan:

PIAGET'n mukaan keskeistä on:
- Lapsen biologinen kypsyystaso
- Ympäristön vaikutus on tärkeää ja edellytys kielen kehitykselle (sekä yleensä, että mm. minkä kielen).
- Lapsi on aluksi egosentrinen (minäkeskeinen) ja ajattelu kehittyy selkeästi vaiheittain (ks. seuraava luku 3.3)
- Lapselle kehittyy skeemoja eli sisäisiä malleja vuorovaikutuksessa ympäristöön.
- Lapsen puhe kehittyy ajattelun kautta aluksi egosentriseksi.
- Vasta sitten egosentrinen puhe muuttuu sosiaaliseksi puheeksi.
VYGOTSKYn mukaan keskeistä on:
- Sosiaalinen vuorovaikutus
- Biologinen kypsyystaso määrää rajat kyvylle sosiaaliseen vuorovaikutukseen.
- Ulkoa-sisälle -periaate, jossa lapsi oppii uudet asiat ulkopuoleltaan sosiaalisissa suhteissa ja ne "sisäistetään"
- Puhe on ensin sosiaalista vuorovaikutusta, jossa esim. äiti käskee lastaan "Laura menee nyt nukkumaan".
- Tämä vuorovaikutuksellinen suhde muuttuu egosentriseksi puheeksi (3-6-vuotiaana), jossa lapsi käskyttää itseään: "Laura, nyt nukkumaan".
- Egosentrinen puhe muuttuu samalla sisäiseksi puheeksi eli ajatteluksi.
• Ihmislapsella on geneettinen valmius oppia kieltä. Ympäristö vaikuttaa siihen, minkä kielen lapsi oppii.
• Ensimmäisten sanojen pulpahtamista esiin kutsutaan symbolifunktion heräämiseksi.
- Hyvin varhaisessa vaiheessa vauva oppii huomaamaan, että hänen itkullaan on vaikutus äitiin/isään
- Lapsi pyrkii vuorovaikutukseen itkun, hihkumisen, kiljumisen ja muiden ääntelyiden kautta.
- n. 4 kk ikäinen alkaa jokellella, joka myöhemmin muuttuu tavusarjoiksi ("tä-tä-tä-tä").
- 1-vuotias lapsi osaa tavallisesti noin kolme sanaa.
- symbolifunktion katsotaan heräävän n. 1-1,5 vuoden iässä.
- 1,5-vuotiaalla lapsella on 10-60 merkityksellistä sanaa, joita hän ymmärtää ja osaa käyttää.
- 2-vuotiaalla lapsella on yli 250, jopa 600 sanaa, jotka hän ymmärtää. Ja lapsi käyttää lähes kahta sataa sanaa sekä sanayhdistelmiä. Tähän ikään liittyy ensimmäinen kyselykausi - "Mikä"? Eli "Mikä tuo on?"
- 2,5-vuotiaalla sanaston kehitys on valtavaa (noin 10 uutta sanaa päivässä, ympäristöstä riippuen), myös kielioppi kehittyy
- 3-vuotiaan lapsen puhe on ymmärrettävää. Kielioppi, lauseenrakenteet ym. kehittyvät koko ajan. Kolmen ja kuuden vuoden väliin lapsella sijoittuu toinen kyselykausi - "Miksi?" Tällöin lapsi pohtii maailman lainalaisuuksia, syy-seuraus -suhteita jne. Sanavarasto on 3-vuotiaalla noin 1000 sanaa.
- 6-vuotias osaa jo lähes 15 000 sanaa ja hänen kommunikaatiotaidot ovat kehittyneet niin, että hän on koulukypsä.
© Jyrki Rossi, 2016

3.3 TEORIA: Kognitiivinen kehitys (JEAN PIAGET'n mukaan)

• Lähtökohtia: Sveitsiläinen biologi, ja myöhemmin psykologi JEAN PIAGET (1860-1980) on yksi historian eniten siteeratuista psykologeistä maailmassa (3. siteeratuin SKINNERin ja FREUDin jälkeen).
• Tutki lapsen ajattelun, kielen ja puheen kehitystä konkreettisesti kentällä lasten parissa (aluksi havainnoi omaa tytärtään ja veljenpoikaansa).

PIAGET'n mukaan ajattelu kehittyy skeemojen kautta. Skeemat kehittyvät kahden perusmekanismin avulla: 1) assimilaatio eli sulauttaminen on käytännössä vanhan skeeman täydentymistä. Siinä uusi tieto tai kokemus sulautetaan entisiin malleihin (esim. yhdistää ensikertaa näkemänsä villakoiran jo aiemmin omaksumaansa koiran käsitteeseen). 2) akkommodaato eli mukauttaminen, jossa uusi tieto ei sovi vanhoihin skeemoihin, vaan syntyy uusi skeema ja samalla vanha skeema tarkentuu (esim. lapsi nähdessään kissan oppii, että kaikki nelijalkaiset pienet karvaiset olennot eivät ole koiria, vaan on myös kissoja).
PIAGET'nteorian mukaan ajattelun kehitys etenee vaiheittain:
1) Sensomotorinen vaihe (0-2v)
- Sensorinen = aistitieto, motorinen = liikkeiden hallinta, eli vauva oppii yhdistämään aistitiedon ja liikkeet ts. tavoittelee sänkynsä yläpuolelle asetettua mobilea (roikkuva lelu) käsillään.
- Skeemat eli sisäiset mallit alkavat kehittyä, esim. kierittämis-, avaamis- tai esineiden pudottamisskeemat.
- Lapsi jäljittelee toisen ihmisen toimintaa
- Käsitys tilasta ja ajasta on "tässä ja nyt" (puhelimessa 2-vuotias voi sanoa kummisedälleen, että "kato paloauto", vaikka kummisetä on läsnä vain äänenä).
- Esinepysyvyys (PIAGET'n mukaan vauva ei vielä tiedosta esineiden pysyvyyttä, mutta kauden loppuun mennessä tämä on kehittynyt, nykypsykologit ovat sitä mieltä, että jo varsin pieni vauva ymmärtää sen ettei esine katoa tästä maailmasta, vaikka hän ei sitä näekään)
2) Esioperationaalinen vaihe (2-6/7v)
- Lapsen ajattelutoiminnot (operaatiot) eivät ole vielä johdonmukaisia
- Oppii ymmärtämään ja käyttämään symboleja
- Ajattelu on egosentristä: vrt. vuorimaisemakoe, lapsi saa kiertää katsomassa pöydälle rakennettua vuorimaisemaa, sitten hänet ja nukke istutetaan vastakkaisille puolille maisemaa, kysyttäessä mitä nukke näkee, lapsi kertoo nuken näkevän sen maiseman, jota lapsi itse juuri katselee)
- Yleiskäsitteet ovat vaillinaisia tai virheellisiä (kaikki mekaaniset esineet kuuluvat samaan luokaan eli ovat "koneita").
- Mielikuvitus kehittyy, samoin maagisuus (möröt, peikot, keijut), sadut tärkeitä ja todellisia
- Virheellisiä analogioita (eli yhdenmukaistuksia): "Kun isä kukkia kastellessa roiskutti vettä myös talon seinään, kysyi 4-vuotias Jyky: Kasvaako kotikin, kun sitä kastellaan." (Äitini merkitsemänä Jyrkin vauvakirjasta!)
- Havaintoja ohjaavat välittömät havainnot: vrt. vesilasikoe, jossa kahdessa lasissa on yhtä paljon vettä, vesi kaadetaan toisesta astiasta korkeaan astiaan, jonka jälkeen lapselta kysytään, onko laseissa yhtä paljon vettä > vastaa, että korkeammassa on enemmän). Kauden lopulla lapsi alkaa ymmärtää määrän pysyvyyden.
- Kauden lopulla egosentrisyys ja virheelliset analogiat vähenevät, yleiskäsitteet selkiytyvät ja lapsi kykenee koululaiselta vaadittavaan ajatteluun.
3) Konkreettisten operaatioiden vaihe (6/7-11/12v)
- Ajattelu on sidoksissa konkreettisiin havaintoihin (tai muistisisältöihin). Esim. alakoulussa matematiikkaa aletaan opettelemaan konkretian avulla: kuvassa on 3 banaania, joihin ynnätään 4 omenaa, jolloin saadaan yhteensä 7 hedelmää.
- Aletaan ymmärtämään syy-seuraus -suhteita.
- Mielen teoria, joka on syntynyt edellisen vaiheen aikana, vahvistuu ja lapsi oppii ottamaan toiset ihmiset huomioon, egosentrisyys vähentynyt
- Määrän pysyvyys ymmärretään, samoin ajan taju.
4) Formaalisten operaatioiden vaihe (11/12v -)
- Muodollinen eli abstrakti ajattelu kehittyy ja lapsi kykenee käyttämään konkretian sijaan käsitteitä, liikkumaan mielessään tilassa ja ajassa, laskemaan vaativiakin matemaattisia tehtäviä jne.
- Päättelytaidot (induktiivinen - yksittäistapauksista johdetaan yleisiä totuuksia, deduktiivinen - yleisestä totuudesta päätellään yksittäistapauksia koskevia totuuksia) kehittyvät.
- Maailmankatsomuksellinen pohdiskelu kiinnostaa (uskonto, filosofia)
- Noin 20-vuotiaista länsimaalaisista vain noin puolet saavuttaa formaalisten operaatioiden vaiheen
• Myöhemmin PIAGET'n teoriaa on täydennetty vielä yhdellä vaiheella:
5) Postformaalisen ajattelun vaihe (osalla aikuisista)
- Aikuinen ihminen ymmärtää oman ajattelunsa rajallisuuden ja suhteellisuuden
- Ymmärretään, että tieto ja totuus tai elämäntavat ovat suhteellisia, yhtä ehdotonta totuutta ei ole
- Kyky epäillä ja asettaa kritiikin alle omatkin ajattelutavat, "oikeassa oleminen", katsomuksellisuus jne.
© Jyrki Rossi, 2016

4. KOULUIKÄ - ITSENÄISTYMISEN ENSIASKELEITA

4.1 Koululaisen valmiudet

• Jotta lapsi voi n. 7-vuotiaana aloittaa koulun, tulee hänellä olla tietyt motoriset, kognitiiviset, emotionaaliset ja sosiaaliset valmiudet.
• Monelle lapselle on etua siitä, että hän on ollut jo sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ohjatussa toiminnassa ensiksi päivähoidossa ja erityisesti 6-vuotiaana esikoulussa eli eskarissa.

• Kouluun lähtevältä edellytetään seuraavia perusvalmiuksia:
- Perushygienia onnistuu: käsien ja kasvojen pesu, wc:n käyttö ja pyllyn pyyhintä, ei kastele enää, kykenee kouluruokailuun.
- Pukeminen onnistuu: kenkien laittaminen jalkaan, nauhojen sitominen, vaatteiden pukeminen, napitus.
- Koulumatka sujuu, samoin välituntileikit, koulun jumppatunnit
- Osaa hillitä itseään, odottaa vuoroaan, kuunnella ja totella käskyjä.
- Askarteleminen, piirtäminen, muovailu, saksien ja kynän käyttö ym. onnistuu.
- Sosiaaliset taidot riittävät yhteiseen leikkiin ja toimintaan.
- Lapsi kykenee olemaan koulupäivän ja mahdollisesti kauemminkin ilman vanhempiaan.
- Kognitiiviset taidot ovat konkreettisella tasolla, lapsi osaa kommunikoida, ilmaista itseään, keskittyä kuuntelemaan opettajaa, osaa luokitella esineitä ja käsitteitä konkretian kautta.
• Kaikki lapset eivät kehity samaan tahtiin ja osalla lapsilla saattaa olla kehityshäiriöitä, jotka vaikeuttavat koulunkäyntiä.
- Peruskouluun tulevat kaikki lapset, joten lasten kotiolosuhteet voivat vaihdella huomattavasti (alkoholistiperheet, köyhyys, työttömyys, yksinhuoltajuus/uusperheet, kodin ristiriidat jne.)
- Osalla lapsista voi olla myös kehityshäiriöitä, aina Downin syndroomasta (mongoloidismi) ylivilkkauteen.
- Tämän vuoksi koulu ja yhteiskunta tarjoaa lapsille erityisopetusta, jolla oppilasta tuetaan oppimisessa ja kasvussa. Ongelmat voivat liittyä niin älykkyyteen, sosiaalisuuteen, fyysisiin/orgaanisiin vammoihin ja kehityshäiriöihin, tunne-elämän häiriöihin tai muihin koulunkäyntiä ja oppimista vaikeuttaviin ongelmiin.
- ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö: keskittymiskyvyttömyys, vaikeus kuunnella ja seurata ohjeita ja tehdä tehtäviä, häiriintyminen pienistäkin asioista, ylivilkkaus näkyy jatkuvana liikkumisena, jalkojen, käsien liike, kiemurtelu istuessa jne, jatkuva levottomuus, impulsiivisuus. (Taiwanilaistutkimuksen, 2016 n. 400 000 lasta, mukaan ADHD-diagnoosi tehtiin huomattavan usein iältään nuoremmille ekaluokkalaisille kuin vanhemmille, koska jos lapsi Suomen olosuhteissa on esim. syntynyt joulukuussa ja toinen taas tammikuussa, on heidän ikäeronsa lähes vuosi, jolloin ikäero vaikuttaa lapsen keskittymiskykyyn ja liikkumisen tarpeeseen).
- Asperger oireyhtymä on lievää autismia. Vaikea ymmärtää ja tulkita toisten tunteita > ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, lisäksi kaavamaista käytöstä, järjestelmällisyyttä, tiettyjen asioiden toistamista. Asperger lapsilla ei tavallisesti ole älyllisiä ongelmia, vaan he voivat olla hyvinkin älykkäitä. Häiriöön voi liittyä liikunnallista kömpelyyttä ja puheeseen liittyy jonkinlainen rytmi tai erityinen tapa.Yleisempi pojilla.(Itävalt. Hans Asperger kuvaili häiriön ensimmäisenä).
- Luki- ja muut oppimiskyvyn häiriöt vaikeuttavat koulunkäyntiä. Yleensä häiriöitä on lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen aluille. Henkilö on näissä selvästi heikompi kuin lapset keskimäärin. Joskus lukihäiriö tunnistetaan vasta yläkouluiässä esim. kirjoittamisen tai vieraiden kielten oppimisvaikeuksien kautta.
© Jyrki Rossi, 2016

4.2 Kaverien merkitys sosiaalistumiselle

• Kouluiässä lapsi alkaa itsenäistymään vanhemmistaan ja samalla syntyy uusi sosiaalinen verkosto koulun oppilaiden ja opettajien myötä.

• Ensimmäisillä alakoulun luokilla tytöt ja pojat toimivat vielä niin tunneilla kuin välitunneilla yhdessä. Ylemmillä luokilla eriydytään sukupuolten mukaisiin ryhmiin, kunnes murrosikä tuo kiinnostuksen toista sukupuolta kohtaan.
• Kavereiden mielipiteet ja suosio tulee ylemmillä luokilla (4.-6.) yhä tärkeämmäksi.
• Harrastustoiminta on tärkeä osa etenkin 4.-6. luokalla olevien lasten elämässä. Olisi hienoa, jos vanhemmilla olisi mahdollisuus tukea lasta harrastamaan urheilua, taidetta tai musiikkia, ratsastusta tai muuta vastaavaa. Harrastuksissa keskeistä on leikkimielisyys ja tekemisen ja touhuamisen ilo.
• Tytöillä on usein 11-12-vuotiaina ns. paras kaveri -kausi, jolloin bestiksen kanssa vietetään aikaa niin koulussa kuin kotonakin (tehdään keppihevosia, vietetään yötä teltassa tai toisen luona, pukeudutaan samoin, kuunnellaan samaa musiikkia jne.)
• Pojat sen sijaan toimivat enemmän ryhmissä tai yksin. Vaikuttavana tekijänä on tietysti kodin sijainti.
• Vanhempien ja opettajan apuna halutaan mielellään olla ja kaivataan positiivista palautetta, kehuja ja kannustusta
• Vertailu lisää kilpailua erityisesti poikien kohdalla.
• Tutkimusten mukaan suosittuja poikia/kavereita ovat reilut, toisia auttavat, tekemistä keksivät ja vähemmän aggressiiviset pojat. Sen sijaan sellaisista pojista ei niinkään pidetä, jotka ovat villejä, äänekkäitä ja aggressiivisia.
• Murrosiän puhkeaminen aiheuttaa aluksi hämminkiä niin tyttöjen kuin poikien keskuudessa. Varhainen murrosikä pojalla aiheuttaa tavallisesti kavereiden ihailua kun taas tytöllä varhainen fyysinen kypsyminen saattaa aiheuttaa syrjään jäämistä ja hakeutumista yläkouluikäisten nuorten seuraan.
• Vanhempien on tärkeä seurata lapsen sosiaalisen median käyttöä, sillä etenkään nuoret tytöt eivät välttämättä ymmärrä somen vaaroja selfie-kuvia ladatessaan. Myös kiusaaminen on siirtynyt nettimaailmaan. Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus päästä nuoren sivustolle tarkistamaan, mitä lapsi ja hänen kaverinsa netissä tekevät, millaista keskustelun taso on ja millaisia kuvia nettiin ladataan.
• Nykyään koulumaailmassa (mutta tietysti myös kotona) älypuhelimista on tullut ongelma, joka ehkäisee lasten keskittymistä ja oppimista sekä supistaa aitoa sosiaalista kanssakäymistä tovereihin.
© Jyrki Rossi, 2016

4.3 Koulukiusaaminen

• Koulukiusaaminen on peruskoulussa harmittavan yleinen ilmiö, toistuvasti kiusataan Suomen peruskouluissa n. 10% oppilaista.
• Koulukiusaaminen määritellään nimenomaan koulussa tapahtuvaksi, henkisen tai fyysisen väkivallan käytöksi jotakuta oppilasta kohtaan. Sekä kiusaaja että kiusaamisen kohteeksi joutuva voi olla niin oppilas kuin opettajakin. Koulu on ehdottomasti velvollinen puuttumaan koulukiusaamiseen välittömästi tämän tullessa ilmi.
• Syyt kiusatuksi tulemiseen voivat olla mitä moninaisimmat: fyysinen ulkonäkö, vaatetus, jokin erikoinen tapa (esim. puhe, liikkuminen), asuinalue, ihonväri, uskonto, vanhempien taloudellinen tila tai muu vanhempiin liittyvä asia, lapsen joko heikko tai hyvä koulumenestys, myöhästynyt tai aikaistunut fyysinen kypsyminen jne.
• Alakoulussa kiusaaminen on yleisempää ja useampia lapsia kiusataan. Yläkoulussa kiusataan harvempia oppilaita, mutta kiusatun rooli on raskaampaa, sillä hän kokee olevansa yksin kiusattuna ja kiusaajia voi olla useampia. Kiusattu on ikäänkuin ryhmän silmätikkuna.
• Kiusaajan keskeisin motiivi tutkimusten mukaan on näyttämisen halu ja oman itsen esiintuominen. Syy ei ole välttämättä heikossa itsetunnossa. Kiusaaja voi olla myös tunnekylmä, mutta oli syy mikä tahansa, myös kiusaaja tarvitsee apua.
• Kiusaamiseen osallistuu 1) kiusaajan lisäksi myös 2) kiusaajan apurit ja 3) kiusaamiseen kannustavat sivustaseuraajat.
• Kiusattu jää usein yksin, sillä harvat lapset uskaltavat nousta kiusaajaryhmää vastaan.
• Koulukiusaamisen määritelmä täyttyy, jos kiusaamisen kohde on usein sama henkilö, kiusaamista tapahtuu kouluaikana ja koulun alueella, kiusattu ja kiusaaja ovat koulun oppilaita tai henkilökuntaa, kiusaaminen on jatkuvaa ja kiusattu kokee subjektiivisesti kärsivänsä kiusatuksi tulemisesta.
• Fyysinen kiusaaminen vaihtelee tönimisestä ja tuuppimisesta aina voimakkaaseen fyysiseen väkivaltaan asti.
• Henkinen kiusaaminen on nälvimistä, haukkumista, nimittelyä, vähättelemistä, "huorittelua" tai "homottelua" jne.
• Aineellinen kiusaaminen on tavaroiden tai vaatteiden sotkemista, sitomista, heittelemistä jne.
• Sosiaalinen kiusaaminen voidaan eritellä joko joukkokiusaamiseksi tai tyttöjen usein käyttämäksi syrjimiseksi, jossa kiusattu tyttö jätetään yksin eikä hänen kanssaan kukaan saa olla tekemisissä.
• Kouluissa kiusaamiseen tulisi aina puuttua ja kiusaamista tulisi ennaltaehkäistä ryhmäyttämisen ja yleisen me-hengen luomisen avulla.
• Kiusattu on usein pelokas ja alakynnessä, joten hän ei uskalla välttämättä paljastaa tilannettaan ja kiusaajiaan.
• Kiusaaminen täyttää usein rikoksen piirteet, kuten kunnianloukkaus, lievä pahoinpitely tai laiton uhkaus.
• Koulun olisi hyvä tehdä yhteistyötä poliisin kanssa kiusaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja/tai lopettamiseksi.
• Uusi kiusaamisalusta on nykyisin netissä, jossa lapset altistavat itsensä kiusaamisen kohteiksi kuvillaan ja ajatuksillaan hyvinkin helposti. Siellä myös kiusaaminen on helppoa ja voidaan tehdä niin, että vasta poliisi operaattorin kautta pystyy selvittämään todellisen kiusaajan.

KOULU-IKÄISEN LAPSEN KEHITYKSEN KOONTAA:
- 1.-3. luokalla (7-9v): Lapsi on utelias, innokas ja oppimishaluinen. Kaikki uusi, mitä koulu tuo mukanaan tavallisesti kiinnostaa. Yksilöllinen kehitys ja esimerkiksi päiväkoti/eskari-vaihe tai sen puute vaikuttaa siihen, kuinka avoin tai arka lapsi on uusille sosiaalisille suhteille ja tilanteille. Positiivinen palaute koulutöistä ja kotiaskareista on erittäin tärkeää, jotta ahkeruus ja into säilyvät. Kaverit ovat tärkeitä, pelit ja leikit, joissa nykyisin tietotekniikka riistää lapsen aitoa kaveriaikaa. Tytöt ja pojat tulevat keskenään toimeen. Opettaja on vanhempien rinnalla uusi esikuva (ihailu) ja auktoriteetti. Ajattelu ja oppiminen perustuu konkretiaan. Tekeminen on tärkeää. Uudet asiat kiinnostavat ja painuvat hyvin mieleen. Lapsi on innokas liikkumaan, askartelemaan, pyöräilemään, piirtämään, pelaamaan jne. Vertailu toisiin lapsiin alkaa. Lapsi tarvitsee positiivista palautetta ja tukea.
- 4.-6. luokalla (9-12v): Monet asiat kiinnostavat ja isompia nuoria sekä aikuisia ihaillaan. Lapsen oma ajattelu ja mielipiteet kehittyvät ja hän tuo niitä esille. Lapsi on tavallisesti helppo, aktiivinen ja iloinen, mutta 5. ja 6. luokalla alkava murrosikä voi muuttaa erityisesti tyttöjen käyttäytymistä. Tytöt ja pojat ovat nyt omissa porukoissaan. Seksuaalinen kiinnostus herää ja se tuo mukanaan jännitettä ja useimmiten onneksi hyvän suopaa kiusottelua. Lapsi on hyvin herkkä itseensä kohdistuvalle arvostelulle ja koulukiusaamiselle. Hoivavietti herää ja se näkyy mm. siinä, että lapsi tahtoo lemmikkieläimen. Vertailu toisiin lisääntyy ja harrastuksiin tulee kilpailupainotteisuutta. Harrastukset, kuten liikunta, musiikki jne. tulevat tärkeiksi. Lapsi oppii asioita helposti, mutta jakson lopulla keskittyminen saattaa olla vaikeaa. Mielikuvitus ja seikkailu sekä tietokonepelien maailma kiinnostavat. Samoin nuorisokulttuuri alkaa kiinnostaa. Kotona alkaa esiintyä ristiriitoja murrosikään puhkeavan nuoren ja vanhempien välillä. Idolit ja toiset nuoret nousevat esikuviksi ja malleiksi.

© Jyrki Rossi, 2016

5. NUORUUS JA MINÄKÄSITYS

5.1 Murrosikä

• Vuosikymmenten aikana murrosiän alkamisajankohta on siirtynyt yhä varhaisemmaksi. Usein puberteetin eli fyysisen kypsymisen ensimerkkejä ovat tytöillä rintojen kasvu ja pojilla kivesten kasvu sekä molemmilla häpykarvoitus, tytöillä kuukautiset alkavat noin 12-13 -vuotiaana ja pojilla siemensyöksyt noin 13-vuotiaana. Yksilökohtainen vaihtelu voi olla suurta.
- Tytöillä murrosikä alkaa nykyisin keskimäärin jo 9-11 -vuotiaana, pojilla 11-13 -vuotiaana.
- Puberteetin käynnistymiseen vaikuttaa sekä perimä että ympäristö. Varsinaisesti puberteetti käynnistyy, kun kromosomissa 1 sijaitseva geeni vaikuttaa hypotalamukseen, joka alkaa tuottamaan kisspept-nimistä proteiinia. Hypotalamus määrää sisäeritysrauhausten hormonituotannosta aivolisäkkeen kautta, joka aiheuttaa kasvupyrähdyksen ja sukurauhasten hormonierityksen.
• Nuoruus voidaan jakaa useilla eri tavoilla, mutta yleisin vaihejako on:
1) Varhaisnuoruus (n.12-15 v.)
2) Keskinuoruus (tai "nuoruuden keskivaihe", 15-18 v.)
3) Myöhäisnuoruus (joskus "nuori aikuisuus", 18-25 v.)
• Murrosikä on kokonaisvaltaista kehitystä niin biologisella, psyykkisellä kuin sosiaalisella tasolla.
- Hormonit, tytöillä estrogeeni ja pojilla testosteroni vaikuttavat naiselliset ja miehiset ominaisuudet, kuten tyttöjen rintojen kasvu, lantion leveneminen, pojilla sukuelinten kehitys ja harteikkuus, molemmilla karvoituksen lisääntyminen, pojilla myös pikkuhiljaa parran kasvu.
- Nuoren pituuskasvu riippuu perintötekijöistä ja raajojen nopea kasvu tekee nuoresta kömpelön.
- Psyykkisellä puolella aivojen kehittyminen on huimaa. Hermosolujen välisiä yhteyksiä tuhoutuu (joidenkin tutkimusten mukaan jopa 30 000 yhteyttä/sekunti) ja syntyy uusia.
- Aivojen otsalohkon keskeneräisyys vaikeuttaa nuoren kokonaisuuksien hallintaa, päätöksentekoa ja erityisesti tunteiden hallintaa, tunteisiin vaikuttaa myös mantelitumakkeen toiminnan ontuminen, myös palkitsemiskeskus toimii puutteellisesti eli yliaktiivisesti, jolloin nuorta kiinnostaa pelit ja nautinnon tavoittelu, mutta kurinalaisuus toiminnan hallinnassa puuttuu joten nuori on altis riippuvuuksille.
- Kokonaisuudessaan nuoren olo on rauhaton ja epäjärjestyksessä, joka näkyy tunteiden vaihteluna, huoneen sotkuisuutena, ajattelemattomina tekoina, keskittymiskyvyttömyytenä, turhien riskien ottamisena ja jopa aggresiivisuutena jne.
- Nuoren on vaikea lukea toisten ihmisten tunteita ja myöskin hallita omia tunteitaan. Ns. tunneäly on keskeneräinen. Vanhempien huoli nuoren valvomisista tai kavereiden luona olemisista iltaisin, näyttäytyy nuoren mielessä vihaisuutena ja elämän rajoittamisena, jonka nuori kokee kohdistuvan juuri häneen henkilökohtaisesti.
- Sosiaalisissa suhteissa niin kotona, koulussa kuin kavereiden keskuudessa on tyypillistä, että nuori ylireagoi ohjeisiin, nuhteisiin tai jopa aivan tavalliseen keskusteluun.
- Kulttuuri, jossa nuori elää, määrittelee pitkälti hyväksytyn ja normien vastaisen käyttäytymisen (vrt. esim. tyttöjen käyttäytymiskoodit muslimimaissa).
• Nuori on epävarma itsestään. Tätä epävarmuutta peitellään häiriökäyttäytymisellä, uhoamisella, huomiotaherättävällä pukeutumisella tai ulkonäöllä. Kyse on oman identiteetin etsimisestä.
• Nuoren unirytmi poikkeaa lapsuuden ja aikuisuuden rytmistä, sillä nuorella sisäinen kello on viivästynyt. Aikuisen rytmi seuraa valon määrää (vrt. melatoniinin tuotanto) tarkemmin, kun taas nuorella on noin kahden tunnin viive. Nuori jaksaa illalla, mutta on väsynyt aamulla.
• Nuori vertailee itseään toisiin kaikilla elämän osa-alueilla, joista usein tärkeimmäksi nousee ulkonäkö.
- Kehonkuva tarkoittaa ihmisen käsitystä omasta kehosta ja nuori vertailee itseään toisiin nuoriin. Finnit, kehon kypsyystaso jne. aiheuttavat paineita. Median tuoma nais- ja miesihanne tuo lisäpaineita.
- Tutkimusten mukaan tytöillä liian varhainen fyysinen kypsyminen (esim.voimakas rintojen kasvu jo 11-12-v.) voi aiheuttaa syrjimistä, kun taas poikien keskuudessa fyysisesti kypsempiä poikia ihaillaan. Yleensä nuori ei haluaisi voimakkaasti erota joukosta.
- Tyytymättömyys omaan ulkonäköön, ja toisaalta alitajuinen epävarmuus hyväksytyksi tulemisesta ja kodin odotusten täyttämisestä, voivat ajaa nuoren tytön syömishäiriöihin. (Ks. syömishäiriöistä PS1 luku 3.4 Syömiskäyttäytyminen).
• Pojat ja tytöt kehittyvät eri tahtiin: pojilla fyysinen kehitys tapahtuu n. 3,5 vuodessa, mutta psyykkinen kehitys mieheksi voi kestää yli seitsemän vuotta, tytöillä fyysinen kehitys kestää noin 4 vuotta ja psyykkinen kehitys muutaman vuoden lisää.
© Jyrki Rossi, 2016

5.2 Identiteetin etsimisen aikaa

• Identiteetti eli kokonaiskäsitys itsestä kehittyy nuoruudessa. Erik H. Eriksonin mukaan nuoruuden kriisi on "Identiteetti vs. roolien hajaannus". On tärkeää, että nuorelle kehittyy eheä minäkäsitys ja hän löytää oman identiteettinsä elämän eri osa-alueilla:
- Minäidentiteetti tai henkilökohtainen identiteetti: Millainen olen persoonana, yksilönä, ainutlaatuisena ihmisenä?
- Sukupuoli-identiteetti: Miten koen oman seksuaalisuuteni, miehenä tai naisena olemiseni? Oman seksuaalisuuden ja suuntautuneisuuden hyväksyminen.
- Sosiaalinen identiteetti: Mihin ryhmiin kuulun? Mitkä ovat viiteryhmäni? Ketkä ihmiset ja mitkä ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä?
- Ammatti-identiteetti: Aluksi opiskeluidentiteetti. Mille alalle olen suuntautunut? Mitä alaa haluan lähteä lukemaan ja mikä tulee olemaan työidentiteettini? Opiskelenko ammattikorkeakoulussa vai yliopiostossa vai lähdenkö työelämään varhain? Mitkä ovat osaamisalueeni?
- Katsomuksellinen identiteetti: Olenko uskonnollinen (teisti), agnostikko ("epäilijä", "etsijä") vai ateisti (uskonnoton)? Minkä katsomuksen koen omakseni?
- Kulttuurinen identiteetti: Mikä olen kansallisuudeltani, yhteisöltäni? Nykyisin vahvasti noussut esiin jo Suomessakin kulttuurien ja kansallisuuksien sekoittumisen myötä. Pitkään maassa asunut, esimerkiksi adoptoitu mustaihoinen, kokee olevansa täysin suomalainen.
© Jyrki Rossi, 2016

5.3 Riippuvuudet

• Useimmat ihmiset tulevat vähintään jossakin elämänsä vaiheessa riippuvaisiksi tietyistä toiminnoista tai piristävistä tai päihdyttävistä aineista.
• Riippuvuus syntyy lähes aina sellaisia asioita kohtaan, jotka koetaan mielihyvää tuottaviksi. Ihmisillä onkin todettu aivoissa olevan ns. mielihyvätumake, joka tuottaa endorfiinia ja dopamiinia. Kun ihminen tekee jotakin asiaa, josta hän pitää, mielihyvätumake tuottaa endorfiinia, mutta samalla myös riippuvuutta aiheuttavaa välittäjäainetta, dopamiinia. Näin riippuvuus voi syntyä lähes mihin tahansa asiaan, vaikkapa lenkkeilyyn.
Päihderiippuvuus (tupakka, alkoholi, huumeet) on varmasti tunnetuin riippuvuuden muoto.
• Nykyisin moni nuori on niin riippuvainen älypuhelimistaan ja internetistä, että katsottaessa välituntisin koulun käytävillä istuvia lukiolaisia, voi laskea jopa 90 prosenttia opiskelijoista istumassa puhelin kädessään. Tämä tietysti vähentää luontaista sosiaalista vuorovaikutusta.
• Yksi nuorten miesten (ja toisaalta eläkeläisten) voimakkaasti elämää vaikeuttavista riippuvuuksista on peliriippuvuus. Sekä automaatti- että nettipelaaminen on yleistynyt, mutta peliautomaatit on tehty nimenomaan bisnestarkoitukseen, joten paljon pelaava häviää rahansa varmasti. Tämän seurauksena on taas usein kierre, jossa rahat pelataan heti tili-, eläke- tai opintotukipäivänä. Seurauksena voi olla vaikea pikavippikierre, joka ahdistaa ihmisen syvään masennukseen ja jopa itsemurhavaaraan.

© Jyrki Rossi, 2016

5.4 TEORIA: Psykoseksuaalisuuden kehitys (FREUDin mukaan)

SIGMUND FREUDin mukaan seksuaalienergia on yksi tärkeimpiä elämää kantavia voimia. FREUD loi teorian ihmisen psykoseksuaalisesta kehityksestä, jossa psyykkinen kehitys on sidoksissa ihmisen seksuaaliseen kypsymiseen. Teoriaa, kuten koko FREUDin psykodynaamista suuntausta on moitittu liiallisesta seksuaalisuuden korostamisesta.

1) Oraalinen vaihe (n. 0-1v.)
- Mielihyvän lähteenä toimii suu ja huulet (joille onkin varattuna suuri alue ihmisen tuntoaivokuorelta). Vaihe on ilmeinen imetykseen perustuvan eloonjäämisen vuoksi. Lapsi laittaa esineitä suuhun ja maistaa niitä. On jopa sanottu, että lapsi ikäänkuin "näkee suullaan".
2) Anaalinen vaihe (1-3v.)
- Lapselle tuo mielihyvää ulostaminen ja virtsaaminen, ns. tyhjenemismotiivi. Vaiheen lopulla lapsi oppii myös kuivaksi ja käymään potalla.
3) Fallinen vaihe (3-6v.)
- Lapsi tulee tietoiseksi omasta sukupuolisuudestaan. Sukupuolielinten koskettelu tuo mielihyvää.
- Vaiheeseen sisältyy ns. oidipaalivaihe (FREUD sai idean vaiheen nimeen kreikkalaisesta Oidipus-tarinasta, jossa lopulta poika tappoi isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa), jolloin lapsi on erityisen kiinnostunut omasta vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmastaan. Kysyttäessä tämän ikäiseltä lapselta, kenen kanssa hän haluaisi mennä isona naimisiin, hän vastaa usein joko isänsä tai äitinsä kanssa.
4) Latenssivaihe (6-12v.)
- Tässä vaiheessa seksuaalinen kiinnostuneisuus on vähäistä. Tytöt haluavat olla omissa porukoissaan ja pojat omissaan. Koulu on alkanut ja ryhmäleikkiminen sekä harrastukset ovat tärkeitä. Oppiminen on tehokasta. Mielihyvän lähteenä ovat toverit, touhuaminen ja koulu ja harrastukset.
5) Genitaalivaihe (12v.-)
- Puberteetti alkaa. Sukuelimet alkavat kehittyä ja seksuaalinen kiinnostus herää. Nuorelle alkaa muodostua sukupuoli-identiteetti. Seksuaalisuus ja sukupuolielimet alkavat tuottamaan mielihyvää.
© Jyrki Rossi, 2016

NUORUUSIÄN KEHITYKSEN KOONTA:
- 7.-9. luokalla (yläkouluikä, 12-15/16 v.): Voimakkaan murroksen aikaa. Pituuskasvu tekee nuoresta kömpelön, aivojen erityisesti otsalohkojen kypsymättömyys aiheuttaa päätöksenteossa ongelmia, tunne-elämän ailahtelevaisuutta, riskinottoja. Tytöillä psyykkinen oireilu on tavallisesti lievempää kuin pojilla. 7. luokalla ollaan vielä osin lapsia, ja kotona saatetaan jatkaa lapsuuden harrastusten parissa. 8. luokka on tavallisesti murrosiän pahimpia kausia, jolloin opettajien kanssa on ongelmia, tapahtuu häiriökäyttäytymistä ja osa nuorista ajautuu ensimmäisiin päihde- ja seksuaalikokeiluihin. Vastakkainen sukupuoli kiinnostaa kovasti. Vanhemmista halutaan irtautua, eikä mielellään esiinnytä julkisesti vanhempien seurassa. Kavereista tulee nuorille vertaisryhmä. Hyvin tärkeää, on millaiseen kaveriporukkaan nuori ajautuu. 9. luokalla tyttöjen kohdalla alkaa tapahtua jo rauhoittumista, pojilla kuohunta jatkuu vielä koulutuksen 2. asteelle (ammattikoulu tai lukio). Nuori on siis usein tahtomattaan keskittymiskyvytön, oikkuileva, väsynyt, sosiaalisesti ylivireä, sanomisia ylitulkitseva - itseensäottava, järjestyksetön ja osin epäsiisti.
- 2. asteen koulutusvaihe (ammattikoulu, lukio, 16-18/19v.): Pojilla voimakas fyysinen kehitys jatkuu yhä. Molemmilla jatkuu henkinen kasvu. Tulevaisuus alkaa kiinnostamaan, samoin maailmankatsomuksellinen pohdiskelu, elämän tarkoitus, sisältö ja ihmiskunnan globaalit ongelmat, uskonnot ja politiikka. Nuori alkaa rauhoittumaan ja kauden lopulla useimmat ovat löytäneet jonkinlaisen identiteetin, minäkäsityksen. Vertailu toisiin on edelleen vahvaa, mutta nuori kykenee toimimaan enemmän omien päätöstensä mukaisesti. Täysi-ikäisyys tuo mukanaan uudet kokeilut porukassa (alkoholi, baarit, "aikuisuus"). Useilla alkaa seurustelu, vaikkakaan sukupuoliyhdynnässä on ollut vasta noin 50% suomalaisnuorista (Terveyskyselyt). Täysi-ikäisyys lisää vanhemmista irtautumista tuodessaan nuorelle oikeuksia, kuten ajokortin. Nuori on silti riippuvainen vanhemmistaan ja yhteiskunnan tuesta. Koulutus ja tulevaisuus nähdään tärkeänä.
- AMK (ammattikorkeakoulu), yliopisto tai työelämävaihe eli myöhäisnuoruus (18/19-25v.): Murrosiän pahin kriisi on selätetty. Nuori aikuinen suuntautuu tulevaisuuteen ja oman elämän rakentamiseen. Fyysinen suorituskyky on huipussaan. Ollaan tavallisesti terveitä (nykyisin tosin mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet). Opiskelu/työ täyttää elämää. Samoin harrastukset, jotka ovat vakiintumassa. Myös parisuhde alkaa vakiintua ja kihlaudutaan tai avioidutaan. Aiemmin mainitut identiteetit vakiintuvat/löytyvät. Nuori osaa ajatella toisia ihmisiä, itsekeskeisyys vähenee ja vastuunkanto itsestä, muista ja yhteiskunnallisista asioista kasvaa.

© Jyrki Rossi, 2016

6. AIKUISUUDESTA VANHUUTEEN

6.1 Nuori aikuinen ja oman elämän tien löytyminen

• Aikuisuuden jakaminen ikävuosivaiheisiin vaihtelee kulttuurittain ja eri psykologitkin määrittelevät aikajaksot toisistaan poiketen ja liukuvasti.
• Monissa uskonnollisissa kulttuureissa aikuisuuteen siirrytään tietyn siirtymäriitin (ympärileikkaus, rippikoulu- ja konfirmaatio, pyhän langan saaminen, bar/bat mitsva jne.) kautta, jolloin uskonnollinen täysi-ikäisyys on saavutettu.
• Nuoriksi aikuisiksi tai varhaisaikuisiksi kutsutaan yleensä n.20-30/35-vuotiaita naisia ja miehiä.
- Fyysisesti ihminen on saavuttanut aikuisen kehon ja elää hedelmällisintä vaihetta lisääntyäkseen, fyysinen kunto on myös tavallisesti parhaimmillaan ja ihminen on yleisesti terve
- Vaikka murrosikä alkaa nykyisin nuorilla jo varhain, silti länsimaissa on tyypillistä, että perheen perustaminen ja erityisesti lasten hankkiminen tapahtuu vasta 30-ikävuoden molemmin puolin (ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa 28v). Nykyään monet naiset haluavat suorittaa opintonsa loppuun ja lisäksi olla hetken aikaa työelämässä ennen lapsiperheen perustamista. Vielä 1960-luvun Suomessa oli tavallista, että esikoinen syntyi ennen naisen 20. ikävuotta.
- Naisen hedelmällisin ikä on n. 20-26-vuotiaana ja miehellä n. 25-30-vuotiaana. Nykyisin on puhuttu paljon miehestä johtuvasta hedelmättömyydestä eli siittiöiden vähäisestä määrästä ja heikosta laadusta. Elintavat, kuten alkoholi, tupakka, liikalihavuus ja stressaava elämä vaikuttavat miehen hedelmällisyyteen negatiivisesti.
- Aikuisuudessa yksilön kognitiivinen kehitys on JEAN PIAGET'n saavuttanut formaalisten operaatioiden tason (abstrakti ajattelu, suhteellistaminen, maailmankatsomuksellinen pohdinta, oletuksellinen ja ennakoiva ajattelu ja päätteleminen onnistuu).
- PIAGET'n jälkeiset tutkijat ovat lisänneet teoriaan viidennen vaiheen, postformaalisen ajattelun, jolloin ajattelu on relativistista eli suhteellista. Aikuinen ymmärtää oman ajattelunsa rajallisuuden, virhemahdollisuudet ja ymmärtää toisin ajattelevien perusteluja. Hän kykenee myös olemaan kriittinen omia näkemyksiään ja mielipiteitään kohtaan. Tätä tasoa ei kuitenkaan kaikki aikuiset saavuta.
• Varhaisaikuisuudessa tärkeitä asioita ovat juuri työ, ystävät, parisuhde ja perheen perustaminen sekä yleensä itsenäistyminen - oman elämän aloittaminen.
- Nykyisin suuri ongelma on nuorten aikuisten työllistyminen. Monilla alueilla työttömyys on edelleen 15-20 % ja nuoren ammatti-identiteettiä murentaa se, että opiskeltua alaa vastaavaa työtä ja yleensä työtä voi olla vaikea saada.
• Parisuhde ja perhe ovat erityisen tärkeä osa ihmisen elämää ja identiteettiä.
- Seksuaali-identiteetti on kypsynyt, myös sukupuolisessa suuntautumisessa kyetään nykyisin olemaan avoimia.
- Ihmisellä on luontainen tarve jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa, vaikka avio/avoerot ovatkin nykyisin yleisiä (myös eläinmaailmassa esim. monilla lintulajeilla on pysyvä elämänmittainen kumppani).
- ERIK H. ERIKSONin mukaan aikuisuuden yksi kriiseistä on läheisyys vs. eristäytyminen eli teorian 6. vaihe. Ihmisellä on sekä hoiva- että hoivatuksi tulemisen tarve, joka toteutuu parisuhteessa. Elämän vastoinkäymiset saattavat ajaa yksilön myös eristäytymään toisista tai valitsemaan perheettömyyden.
- Lapsen syntymä muuttaa suuresti aikuisten roolia ja vastuullisuutta. Lapsella on oikeus hoivaan ja vanhempiin. Monien mielestä omat lapset ovat elämässä se kaikkein tärkein asia, joissa näkee oman elämänsä merkityksen ja jatkuvuuden (mikä on myös lajinsäilymisen ja luonnon kannalta selviö).
• Psykologit ovat kehitelleet John BOWLBYn lapsuuden kiintymyssuhdeteorian pohjalta myös aikuisuuteen ulottuvat kiintymystyylit (näitä tyylejä on erilaisia ja niiden lukumäärä vaihtelee kolmesta neljään).
- K. Bartholomew (1990) kehitti näkemyksen neljästä aikuisuuden kiintymyssuhdetyylistä:
1) Turvallinen kiintymystyyli, jonka juuret ovat lapsuuden turvallisessa kiintymyssuhteessa, ja tällöin aikuisen käsitys itsestä ja muista on myönteinen.
- Turvattomia kiintymystyylejä on kaikkiaan kolme:
2) Itseriittoinen kiintymystyyli, jossa henkilöllä on hyvin myönteinen käsitys itsestään, mutta hän välttelee toisia ihmisiä, suhtautuu heihin varauksellisesti ja osin tunnekylmästi.
3) Takertuva kiintymystyyli on sellainen, jossa henkilö kokee itsensä huonoksi, kielteisesti ja hakee toisilta ihmisiltä myönteistä palautetta, rakkautta ja arvostusta. Henkilö pelkää hylätyksi tulemista.
4) Pelokas kiintymystyyli on aikuisella, jolla on hyvin heikko itsetunto. Hän ei luota omiin kykyihinsä, olemukseensa ja pystyvyyteensä ja toisaalta hän on arka ja varauksellinen toisiin ihmisiin nähden. Hän kaipaa läheisyyttä, mutta samalla pelkää sitä.
© Jyrki Rossi, 2016

6.2 Aikuisuus on perheen ja työelämän aikaa

• Työ on ihmiselämän keskiössä tavallisimmin noin 25-55-vuoden ikäisenä (saks. psyk. Paul Baltesin mukaan). Jo 35-vuotiaana perhe nousee tärkeimmäksi ja säilyy tärkeimpänä asiana elämässä aina myöhäisvanhuuteen asti (lapsenlapset jne.).
• Työ tuo elämään mielekkyyttä ja tyytyväisyyttä.

- kompetenssin käsite tarkoittaa ihmisen osaamista, ammattitaitoa ja pätevyyttä jollakin elämänalueella tai työtehtävissä. Useimmat kehittyvätkin omalla alallaan asiantuntijoiksi.
- Nykyinen nopeaan tahtiin tekniikan ja tietotekniikan kautta muuttuva maailma vaatii kuitenkin valmiutta uudelleen kouluttautumiseen ja alanvaihtoon.
- Työttömyys ja työkiireet saattavat olla myös uhka mielenterveydelle sekä altistaa päihteille.
- Työtoverit muodostuvat tärkeäksi sosiaaliseksi ryhmäksi, jonka kanssa voidaan jakaa elämään liittyviä iloja ja suruja.
- Työn laatu vaikuttaa yksilön kognitiiviseen kehitykseen ja valmiuksiin. Usein haastava työ luo mielekkyyttä. Älyllisesti mielenkiintoinen, ongelmanratkaisutaitoja ja päättelyä vaativa työ pitää myös mielentoiminnot vireänä.
- ERIKSONin mukaan ihmisellä on tarve olla tuottava, luova (tämän vastakohtana teoriassa on termi lamaantuminen). Työn tulee olla ei ainoastaan taloudellisesti tuottavaa, vaan myöskin mielekästä.
- Työn vastapainoksi tarvitaan hyviä harrastuksia
• Aikuinen joutuu puntaroimaan työn ja perheen tärkeyden välillä. Edelleen miehet ovat vahvemmin työkeskeisiä ja tämä saattaa tuoda ristiriitoja parin suhteeseen mm. lastenhoitoon liittyvissä asioissa.
- Työpaikan vaatimuksiin ei uskalleta olla vastaamatta työn menettämisen pelossa.
- Myös naisella on oikeus toteuttaa itseään työssä samalla tavalla kuin miehellä. Näin perintienen roolijako on kokenut yhteiskunnassamme selkeän muutoksen.
- Erityisen haastavaa on vanhempien työn sovittaminen lasten ollessa vielä päivähoitoikäisiä. Myöhemmin lasten varttuessa tilanne helpottuu. Tällöin puhutaan ns. ruuhkavuosista.
• Keski-ikä (35/40-60v) tuo uudet haasteet, joissa aikuinen joutuu ottamaan vastuun myös omista vanhemmistaan. Useimmiten onneksi omat lapset ovat tässä vaiheessa jo omatoimisempia ja loppuvaiheessa muuttaneet opiskelemaan ja päässeet omaan elämäänsä ja perhe-elämäänsä kiinni.
• Keski-iän kriisi -käsite on kiistelty siksi, että elämään kriisit liittyvät kaikissa vaiheissa. Keski-ikä tuo kuitenkin muutamia asioita, jotka koetaan uhkana tai raskaina: oman vanhenemisen huomaaminen (fyysisen kunnon rapistuminen ja sairauksien lisääntyminen, verenpainetauti, korkea kolesteroli jne.), lapsettomuus, työttömyys tai muu turvattomuus (isot lainat jne.) voivat tuoda omat kriisinsä, huoli omien lasten pärjäämisestä maailmalla, parisuhdeongelmat jne.
Älykkyys on pitkittäistutkimusten mukaan huipussaan n. 45-50-vuotiaana. Älykkyys voidaan jakaa a) joustavaan älykkyyteen (sanallinen sujuvuus, laskunopeus, hahmottaminen jne.) ja b) kristallisoituneeseen eli kiteytyneeseen älykkyyteen (yleistieto, laskeminen, kielellisyys, sanavaraston laajuus, elämänkokemus, hankitut tiedot ja taidot). Joustava älykkyys alkaa vanhemmiten heiketä, mutta kiteytynyt älykkyys säilyy käytettäessä pitkäänkin hyvänä.
© Jyrki Rossi, 2016

6.3 Eläkeiästä vanhuuteen

• Miesten keski-ikä on nykyisin (v. 2017) noin 77 vuotta ja naisten noin 84 vuotta. Mikäli ihminen ei kuole sairauksiin tai onnettomuuksiin, hän vähitellen vanhenee ja hänen kehontoimintansa alkaa rapistua, myös aivotoiminta.
• Nykyisin ihmiset elävät pitempään kuin aiemmin ja tämän vuoksi eläkeikää on vähitellen nostettu ylöspäin. Vuonna 2000 syntynyt pääsisi nykynäkemyksen (eläkeuudistus 2017) mukaan vanhuuseläkkeelle 68-vuotiaana.
Eläkkeelle siirtyminen on suuri muutos:
- Suomessa ihmisarvoa on pitkään mitattu työn ja uran kautta. Moni saattaa kokea eläkkeelle jäätyään tyhjyyden tunnetta tai tarkoituksettomuutta.
- Valveillaoloajasta vietetään työssä tavallisesti n. 7-8 tuntia. Nyt tämä rutiini poistuu.
- On tärkeää, että eläkeläinen löytää uusia asioita, kuten harrasteita tuomaan elämään sisältöä.
- Työpaikka on useille tärkeä sosiaalisuuden kannalta. Työtoverien tilalle tulisi löytää uusia ihmissuhteita.
- Talous heikkenee, kun työtulot loppuvat ja tilalle tulee palkkatuloa pienempi eläke.
- Aikaa olisi nyt niin perheelle, itselle kuin harrastuksille.
- Kriisejä tuovat mm. terveyden heikentyminen, sairastelut, mahdollisesti puolison kuolema.
- Voimavaroja antavat mm. omien lasten perhe-elämän seuraaminen ja siihen osalllistuminen, uudet harrastusmahdollisuudet, lisääntynyt aika jne.
• Tyypillisimpiä sairauksia ovat sydän- ja verisuonisairaudet (sydän- ja aivoinfarktit, aivoverenvuodot) sekä syöpä, nykyisin korkean iän myötä myös muistisairaudet ovat lisääntyneet.
- Anterogradinen amnesia tarkoittaa lähimuistin heikkenemistä. Vanhus muistaa hyvin menneitä asioita, mutta uudet tuoreet asiat eivät enää hippokampuksen rapistumisen myötä kiinnity yhtä hyvin muistiin. Puhutaan myös dementiasta sekä pahimmassa tapauksessa Alzheimerin taudista.
- Hippokampuksen ohella aivojen otsalohkot rappeutuvat vanhuudessa ja tämä vaikuttaa toiminnanohjaukseen.
• Yksilön terveyteen vaikuttaa perimän lisäksi ympäristö: elämän aikana hankittu kunto, ammatti (istumatyö vai liikkuminen), elämäntavat ja harrasteet, ravinto ja mahdolliset lääkkeet.
- Terveyteen voi itse vaikuttaa harrastamalla liikuntaa (sauvakävely, uinti jne.), älyllistä pohdiskelua (ristisanatehtävät, sudokut), olemalla mukana eri harrasteryhmissä (kansalaisopistot, seurakunta).
- Aivojen plastisuus säilyy myös vanhuudessa, joten ihminen voi oppia uutta koko elinikänsä.
• Yksilön persoonallisuus muuttuu vanhemmiten siten, että hänestä tulee tunnollisempi ja sovinnollisempi ja hänen katsomuksellisuutensa avartuu, myös tunne-elämä tasaantuu. Sen sijaan vanhus kääntyy enemmän sisäänpäin ja aktiivisuus ja avoimuus vähenee.
ERIK H. ERIKSONin teorian viimeinen vaihe on minän eheys vs. epätoivo. Vanhus katsoo elettyä elämäänsä ja näkee joko hyvän elämän, tarkoituksensa toteutuman tai kokee elämänsä elämättömänä. Tähän kriisin epäonnistumiseen liittyy myös kuoleman pelko. Jokainen ihminen kokee kuoleman jollakin tavalla pelottavana, mutta suhtautuminen sen lähestymiseen vaihtelee. Vanhus ymmärtää elämänsä ja aikansa rajallisuuden ja lopun läheisyyden.
• Nykyisin suureksi ongelmaksi on noussut vanhusten masennus ja yksinäisyys. Vanhus kokee turvattomuutta: puoliso on kuollut, lapset perheineen saattavat asua etäällä ja oma terveydentila sekä arkirutiinien hoitaminen huolestuttaa.
- Tärkeää olisi se, että vanhus saisi yhteiskunnalta ja omaisiltaan tuen, sopivat palvelut (kodinhoito ym.), oikean hoidon sekä lääkityksen ja kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta omaisiinsa ja ystäviinsä.
• Mikäli puolisot elävät yhdessä vanhuuttaan, ovat he tuki ja turva toisilleen sekä ehkäisevät vanhenemisen negatiivisia vaikutuksia. Heille on toisistaan seuraa ja he voivat jakaa menneen yhteisen elämän muistoja keskenään.
• Suuri ilo vanhuudessa ovat lastenlapset, joiden elämän seuraamisesta tulee uutta sisältöä elämään.
• Nykyisin vanhukset saattavat olla hyvinkin tuottelijaita ja aktiivisia senioreita aina 90-ikävuodenkin yli. Onkin sanottu, että joillakin vanhuksilla on niin paljon sanottavaa, koettavaa tai tarjottavaa vielä elämälle, että he eivät ennätä kuolemaan! Monet jatkavat harrastuspiireissä, tekevät ulkomaanmatkoja, opiskelevat kieliä jne. jolloin toteutuu käytännössä ajatus elinikäisestä oppimisesta.
© Jyrki Rossi, 2016

6.4 TEORIA: Moraalin kehittyminen (L. KOHLBERGin mukaan LYHYESTI)

• Yhdysvaltalainen psykologi Lawrence KOHLBERG (1927-1987) kehitti moraaliteorian pääpiirteet:
I ESIMORAALINEN TASO (tai esisovinnainen taso)
- Tasolla ovat alle 9 v, osa murrosikäisistä ja mm. monet rikolliset.
- Moraaliperiaatteet ovat toisten ihmisten asettamia ja määräämiä.
1. vaihe: Rangaistuksen ja tottelemisen moraali (teon fyysiset seuraukset määräävät hyvyyden/pahuuden, auktoriteettia totellaan rangaistuksen pelossa).
2. vaihe: Itsekkään relativistinen moraali (oma tyydytys tärkeintä, mutta muiden hyvä myös esillä).
II SOVINNAISEN MORAALIN TASO
- Oikea toiminta vallitsevaa järjestystä noudattamalla, usein kyselemättä.
3. vaihe: Yksilöiden välinen "kiltin lapsen" moraali (ryhmän sääntöjen noudattaminen), pidetään yllä hyviä ihmissuhteita, kunnioitetaan toisia, ollaan kiitollisia ja pyritään pitämään huolta toisista.
4. vaihe: "Lain ja järjestyksen" moraali (moraalin perustana lain ja auktoriteetin kunnioitus, sääntöjä noudatetaan, jotta yhteinen hyvä toteutuisi).
III AUTONOMISEN MORAALIN (eli periaatteellisen moraalin taso)
- Arvot ja periaatteet määritellään itsenäisesti omantunnon perusteella
- Kyky arvioida moraaliaan kriittisesti
5. vaihe: "Yhteiskuntasopimus" - laillisuusmoraali (teot oikeutettuja sopimusten ja motiivien perustalta).
6. vaihe: Yleispätevien eettisten periaatteiden moraali (oikean/väärän omakohtainen määrittely sisäisten periaatteiden varassa).
KOHLBERGin teorian tutkija ja jatkaja Carol Gilliganin kritiikki:
- KOHLBERGin teoria on liian miehistä ja liikaa järkeä korostavaa oikeudenmukaisuuden etiikkaa (teoria perustui 72 valkoihoisen miehen moraalitutkimuksiin)
- Gilligan toi esiin vahvasti naisille tyypillisemmän tunteet huomioivan ja kokonaisvaltaisemman ns. välittämisen etiikan.

AIKUISIÄN KEHITYKSEN KOONTA:

- Varhaisaikuisuus (20-30/35 v.): ihminen fyysisesti kypsä, terve, potentiaalisesti kunto parhaimmillaan, älykkyys joustavaa ja nopeaa, kognitiiviset taidot kehittyneet, abstrakti ja looginen ajattelu toimii, opiskelu-, ammatti- ja sukupuoli-identiteetti kehittynyt. Pahin kriisivaihe on ylitetty. Itsetunto ja omanarvontunto on alkanut nousta yksilön huomatessa selviävänsä elämän eri tilanteissa ja löydettyään parisuhteen ja uusia sosiaalisia suhteita lapsuuden ja kouluajan suhteiden tilalle. Parisuhde ja työ ovat tärkeitä, samoin kodin perustaminen ja itsenäistyminen, omillaan toimeen tuleminen. Huolia aiheuttavat: toisilla yksinäisyys, työttömyys, syrjäytyminen, mahdolliset päihde/peliriippuvuudet ja masennus.
- Keski-ikä (35/40-55/60 v.): perhe ja työ keskeisimpinä asioina. Omat lapset ja niiden kasvattaminen haasteena, samalla ilon sekä huolen aiheena. Taloudellinen tilanne vakiintuu, mikäli työtä tarjolla. Useilla suomalaisilla kuitenkin kodin perustamisen ja asunnon/auton hankintojen vuoksi velkataakkaa. Haasteena on toisaalta lasten ja parisuhteen, toisaalta perheen ja työn ja toisaalta edellisten ja harrastusten/ystävien kanssa vietetyn ajan yhteensovittaminen. Jostakin joutuu usein tinkimään. Vaiheen lopussa lasten aikuistumisen myötä tilanne helpottuu, samoin usein helpottuu myös taloudellinen tilanne. Ongelmina saattaa olla työttömyys, avioero, lasten huoltajuus, velat, mahdolliset omat sairaudet.
- Myöhäisaikuisuus (60-70 v.): Eläkkeelle jäännin myötä elämä alkaa seesteytyä, lapset ovat perustaneet omat perheensä ja lastenlapset tuottavat iloa. Kognitiivisen suorituskyvyn heikkeneminen, muistin ongelmat sekä oman fyysisen kunnon heikkeneminen muistuttaa vanhenemisesta. Oma terveys huolestuttaa ja sairaudet lisääntyvät. Eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa muutoksen sosiaalisissa suhteissa ja yksilön tulee löytää sisältöä elämäänsä uusista ystävistä ja harrasteista.
- Vanhuus (65/70 v. -): Vanhuuden määrittely on hyvin yksilökohtainen, sillä moni vanhus saattaa terveenä pysyessään olla erinomaisessa fyysisessä ja henkisessä kunnossa vielä yli 80-vuotiaanakin. Terveys/sairaus-käsitteet ovat elämän keskiössä ja keskusteluissa. Muisti ja kognitiivinen suoriutuminen heikkenee selvästi. Vanhat asiat ja niiden muisteleminen tärkeää. Oman elämän rajallisuuden toteaminen ja elämänkysymysten pohdinta tärkeää. Puolison kuolema, yksinäisyys ja terveysongelmat voivat murentaa myös mielenterveyttä. Joutuminen pois kotoa esim. vuodeosastolle on useimmilla askel nopeutuvaan vanhenemiseen.

© Jyrki Rossi, 2016