1. Motivaatio
1.1. Motiivit ja niiden hermostollinen perusta
1.2. Motiivien luokittelu (Madsenin mukaan)
1.3. Minäpystyvyys ja suoriutuminen
1.4. Motiivien ristiriitatilanteet
2. Tunteet
2.1. Tunteiden osatekijät ja tutkiminen
2.2. Tunneteoriat
2.3. Frustraatio ja aggressio
2.4. Stressi
3. Kieli ja ajattelu
3.1. Ajattelu - tiedon käsittely
3.2. Käsitteellinen ajattelu
3.3. Kielen ja puheen hermostollinen perusta
3.4. Eläinten ajattelu ja kieli
4. Älykkyys ja luovuus
4.1 Älykkyys ja sen mittaaminen
4.2 Ongelmanratkaisu ja päätöksenteko
4.3 Luova ajattelu
1. MOTIVAATIO
1.1. Motiivit ja niiden hermostollinen perusta
• Kaikki käyttäytyminen on motivoitua ts. tavoitteellista toimintaa, refleksejä lukuunottamatta
• Motiivi = syy, vaikutin, tarve, joka tekee toiminnan mielekkääksi
- toiminnan psyykkinen syy, jonka ihminen kokee tarpeena tai haluna
• Tunne eli emootio on koettu elämys; tila, joka viriää sisäisen tai ulkoisen vaikutuksen vuoksi (ilo, pelko, suru)
• Motivaatio = motiivien muodostama kokonaistila, joka tähtää päämäärään, ohjaa käyttäytymistä tiettyyn suuntaan (goal directed)
• Motiivihierarkia = motiivien tärkeysjärjestys
- Abraham Maslowin (hum.psyk.) tarvehierarkia: 1) fysiologiset perustarpeet, 2) turvallisuuden tarpeet, 3) läheisyyden tarpeet, 4) arvostuksen tarpeet ja 5) itsensä toteuttamisen tarpeet. Alemmat tarpeet on tyydytettävä, jotta ihminen voi saavuttaa ylempiä tarpeita.
• Tarve = elimistön vajaatila (usein fysiologinen, mutta myös sosiaalisia ja psykologisia)
• TUNTEIDEN JA MOTIIVIEN SÄÄTELYSTÄ vastaa limbinen järjestelmä
- ns. eläimellinen viettikeskus
- koostuu: isojen aivojen vanhemmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta (mantelitumakkeesta)
- RAS:n kanssa säätelee tunneaktivaatiota
- säätelee tunnekvalititeetteja (aggressio, pelko, raivo, seksuaalisuus)
- saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia
- säätelee tarpeiden mukaista käyttäytymistä
- hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen ja autonomisen hermoston sekä umpieritysjärjestelmän välillä
- otsalohkot säätelevät tunteita (vrt. Phineas Gagen tapaus - rautatietyömaaonnettomuuden uhri)
• UMPI- eli SISÄERITYS suorittaa kemiallista tiedonsiirtoa elimistössä hormonien välityksellä
- hormonit ovat kemiallisia aineita, jotka veren välityksellä leviävät kohdealueeseen ja vaikuttavat haluttuja muutoksia
- Aivolisäke eli hypofyysi säätelee muiden sisäeritysrauhasten toimintaa sekä kasvua
- Kilpirauhanen erittää tyroksiinia, joka vaikuttaa suorituskykyyn ja vireyteen sekä aineenvaihduntaan ja kasvun nopeuteen
- vajaatoiminta aiheuttaa aikusella vireyden laskua, vetämättömyyttä; liikatoiminta taas ahdistusta, rauhattomuutta ja ärtyvyyttä
- Lisämunuaiset erittävät stressitilanteessa adrenaliinia (ydin) sekä kortikosteroideja (kuorikerros) pitäen yllä elimistön puolustusjärjestelmää
- Sukurauhaset erittävät sukupuolihormoneja: estrogeenia ja progesteronia (naisen munasarjat), testosteronia (kivekset) vaikuttaen sukupuoliseen käyttäytymiseen
• AIVOJEN PALKKIOJÄRJESTELMÄ
- riippuvuuksien (mm. peliriippuvuus) syyksi on löydetty isojen aivojen pohjaosasta ns. mielihyvätumake, joka toimii jonkinlaisena palkkiojärjestelmänä.
- tumake vapauttaa välittäjäaineita, jotka tuottavat mielihyvää: endorfiini luo mielihyvän tunteen, dopamiini vahvistaa käyttäytymistä
- esim. huumeet vapauttavat mielihyvätumakkeesta dopamiinia.
1.2. Motiivien luokittelu (K.B. Madsenin mukaan)
1. ORGAANISET MOTIIVIT
• deprivaatiotilassa pyrkimys homeostaasiin eli tasapainoon
• säätely hypotalamuksessa
• NÄLKÄ JA JANO (syömishäiriöitä voivat olla mm. liikalihavuus, anoreksia tai bulimia)
• NUKKUMINEN (ja unet)
- ihminen tarvitsee unta ja nukkuu n. 1/3 -osan elämästään
- unien näkeminen vaikuttanut ihmisten toimintaan (esim. ns. enneunet)
- 1950-luvulla tieteellinen unitutkimus, jossa tutkittiin mm. vauvojen silmänliikkeitä ja mitattiin EEG
- Unitilan vaiheet:
1. siirrytään kevyeen uneen, asentoa muutellaan
2. kevyt uni, ei liikkeitä, hengitys rauhallista
3. - 4. tiedottomuus syvenee, hengitys tasaista, syvin uni n. 1/2 tuntia nukahtamisesta
- tässä vaiheessa vaikea herättää nukkujaa
- taipumus unissakävelyyn ja kasteluun juuri tässä vaiheessa
+ REM-uni = rapid eye movements, unen vaihe, jolloin nukkuja näkee unta
- EEG-käyrä näyttää valvetilan kaltaiselta
- kesto n. 5-50 min, 90 min välein
- välttämätön psyykkiselle tasapainolle (unet lokeroivat ja analysoivat lähimenneisyyden tapahtumia)
- Psykoanalyyttinen unien tulkinta: Freudin teos Unien tulkinta (1900)
- unet ovat tiedostamattoman sielunelämän tuotteita ja kertovat symbolisesti unennäkijää vaivaavista peloista, ahdistuksista, toiveista ja torjunnoista
- ilmiuni on uni, jonka ihminen muistaa ja pukee sanoiksi
- piilouni on unen todellinen, mutta piiloutunut merkitys ja sisältö (usein seksuaalinen)
• SUOJAUTUMISMOTIIVIT: kivun, kylmän ja kuuman välttäminen
• TYHJENTÄMISMOTIIVIT: virtsaaminen, anaalinen motiivi
• SEKSUAALIMOTIIVI : säätelyyn vaikuttavat sukupuolihormonit, ns. erogeenisesti herkät ihoalueet ja kulttuuri. Freudin seksuaalisen kehityksen vaiheet (oraalinen, anaalinen, fallinen-oidipaalinen, latenssi ja genitaalivaihe).
2. SOSIAALISET MOTIIVIT
• ÄITIMOTIIVI (hoivaaminen)
- varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat (vrt. Harlowin emodeprivaatiokokeet apinoilla)
• KONTAKTI- ELI LIITTYMISMOTIIVI
- primaarinen eli synnynnäinen motiivi (vrt. eläinten laumakäyttäytyminen, Harlowin kokeet)
- sekundaarinen eli opittu, jolloin liittyminen välineenä orgaanisten motiivien tyydyttämiseen
- biologiset tarpeet, pelko, turvallisuus jne. lisäävät liittymistä
• PELKO eli turvamotiivi
• VALTAMOTIIVI
- synnynnäinen (kaikilla) tai opittu (yhteisössä)
- myös eläinkunnassa (esim. nokkimisjärjestys, susien laumakäyttäytyminen, alistuminen ja alistaminen)
• ITSETEHOSTUSMOTIIVIT: suoritusmotiivi, menestyminen, fiaskon pelko
3. TOIMINTA- JA PSYKOLOGISIA MOTIIVEJA
- viriävät ed. poiketen myös vain mielensisäisesti
• ELÄMYSTEN TARVE
- ulkoisten ärsykkeiden tärkeys todettu sensorisen deprivaation kokeissa
- ärsykkeiden määrässä pyritään tasapainoon; liian runsas ärsykemäärä saa aikaan suojautumispyrkimyksiä
• LIIKKUMISEN TARVE
- esim. lapset pakollinen paikallaanolo tekee rauhattomaksi
- askartelu, näpertely yms. tuottavat sinänsä iloa (ei tarvita erityistä tulosta)
• UTELIAISUUS JA ÄLYLLINEN PONNISTELU
• LUOMISEN TARVE
• JÄNNITYKSEN TARVE
1.3. Minäpystyvyys ja suoriutuminen
• Ulkoinen motivaatio perustuu ympäristön palautteeseen ja palkintoihin (arvosanat, raha, kehut jne.)
• Sisäinen motivaatio henkilö kokee toiminnan itsensä palkitsevana, ts. sisäistä mielihyvää (esim. näpertely, onnistuminen, itsensä ylittäminen)
- flow eli virtauskokemus, jossa ihminen nauttii toiminnasta toiminnan itsensä vuoksi, johon liittyy uppoutuminen täysin ko. toimintaan.
• MINÄPYSTYVYYS (self-efficacy) on sosio-kognitiivisen suuntauksen (Albert Bandura) termi, jolla tarkoitetaan henkilön omia
selviytymisodotuksia, pärjäämistä tietyissä tilanteissa.
- minäpystyvyyttä lisäävät tekijät: 1) tilanteiden hallinan kokemukset (onnistumiset), 2) mallit (toisten onnistumiset), 3) sosiaalinen tuki (kannustus), 4) myönteinen ajattelu
- selviytymisodotus vaikuttaa siihen, miten hyvin henkilö menestyy tehtävissään
- yksilön tulkinnat eli attribuutiot oman toimintansa onnistumisen/epäonnistumisen syistä vaikuttavat minäpystyvyyden tunteeseen.
- optimisten tulkitsija selittää onnistumisensa useimmiten omaksi kyvykkyydekseen.
- pessimisten tulkitsija ei usko omiin kykyihinsä ja siksi ei uskalla edes toteuttaa pyrkimyksiään (ns. itsensä toteuttava profetia)
• Martin E. Fordin (Yhdysv.) motivaatioteoria:
1) Toiminnan tavoitteet
- Mitä haluan?
- motivoitu toiminta on aina tavoitteellista
- tavoitteet antavat toiminnalle suunnan ja sisällön
- yksilö asettaa itselleen tavoitteita, joista hän parhaiten saavuttaa niitä, joihin hän on vahvasti sitoutunut
2) Selviytymisodotukset
- Pystynkö siihen?
- yksilön on uskottavat mahdollisuuksiinsa
3) Tunteet
- positiiviset tunteet kertovat tavoitteen lähestymisestä ja antavat voimaa pyrkiä päämäärään
• Suoriutumismotivaatio
- suoriutumismotivaatio ei ole homeostaattinen, vaan päinvastoin, jonkin tavoitteen saavuttaminen lisää halua ponnistella vielä pitemmälle.
- ihminen pyrkii esim. yhä paremmaksi tietokonepelin pelaajaksi tai tanssijaksi.
- psykologian mukaan ihmisen peruspyrkimyksenä on mielihyväsävytteinen kokemus itsestä ja kokemus siitä, että hän hallitsee elämänsä eri tilanteita (tällöin pyritään välttämään epäonnistumisia)
- suoriutumismotivaation voimakkuuteen vaikuttaa lapsuuden kokemukset (palaute ja mallit)
1.4. Motiivien ristiriitatilanteet
• Ihminen pyrkii säilyttämään tasapainon erilaisissa kriisi- tai frustraatiotilanteissa psyykkisen itsesäätelyn avulla.
- frustraatio = turhauma
• Psyykkisen itsesäätelyn keinoja:
- COPING eli tilanteenhallintakeinot: pohdinta, harkinta, vaihtoehtojen analysointi, järkeily, keskustelu, päättely jne.
- DEFENSSIT eli minän puolustusmekanismit:
1. torjunta eli aktiivinen unohtaminen
- yksilö torjuu tietoisuudestaan epämiellyttävät asiat.
2. eristäminen
- yksilö eristää tunteen ja asian, esim. keskustelee asiallisesti läheisen kuolemasta, mutta torjuu sen herättämän ahdistuksen.
3. kohteenvaihto
- lapsi potkaisee kissaa, kun on suuttunut isälleen.
4. rationalisointi eli selittely
- esim. opiskelija selittää epäonnistumisensa syyksi opettajan typerät kysymykset
5. projektio eli omien ominaisuuksien heijastaminen ympäristöön (koskien juuri negatiivisia asioita)
- ujo ihminen pitää äänekkäitä ihmisiä leuhkoina (projisoi oman halunsa tulla esiin)
6. kompensaatio eli korvaaminen toisella alueella (korviketoiminta)
- kouluopinnoissaan epäonnistunut voi kiihkeästi pyrkiä menestymään työelämässä
7. sublimaatio eli jalostaminen
- esim. aggressio suunnataan työtehtäviin
8. regressio eli taantuma aikaisemmalle kehitysvaiheelle ominaisiin tarpeentyydytys muotoihin
- 5-vuotias alkaa käyttää taas tuttia pikkuveljen synnyttyä
9. turvautuminen voimakkaamman apuun
- “minä kerron isälle” -tyyliin.
10. arvon kieltäminen
- tavoiteltu asia on jäänyt saavuttamatta, jolloin asian arvo kielletään
11. uudelleenarviointi
- helpomman tavoitteen arvoa nostetaan, vaikean kielletään
12. kosto, huumori jne.
• Elleivät coping ja defenssit riitä tilanteen hallintaan seuraa apatiaa, stressiä, aggressiota ja/tai psyykkisiä häiriöitä
• MOTIIVIKONFLIKTIT
1. Lähestymis—lähestymiskonflikti
- on valittava kahden positiivisen kohteen välillä
- esim. tv:stä tulee MM-kisat, mutta sinut on kutsuttu juhliin; molempiin haluaisit
2. Lähestymis—välttämiskonflikti
- sama kohde on samalla houkutteleva sekä luotaantyöntävä
- esim. sinänsä typerä ja ikävä työ on huippu hyvin palkattu
3. Välttämis-välttämiskonflikti
- on valittava toinen kahdesta epämiellyttävästä kohteesta
- esim. mentävä hammaslääkäriin tai kärsittävä hammassärystä
2. TUNTEET
2.1. Tunteiden osatekijät ja tutkiminen
• Emootiot eli tunteet ovat tärkeitä ympäristöön sopeutumisessa.
- selviytyminen eri tilanteissa (evolutiivinen tulkinta)
- tarkkaavaisuuden säätely
- parinmuodostus
- nonverbaalinen viestintä
• Mieliala kestää päiviä tai viikkoja, tunne vain hetken
• Tunteet viriävät ulkoisten (ympäristö) tai sisäisten (elimistö, mielensisäisesti) tekijöiden vaikutuksesta
• Tunteiden osatekijöitä (ks. myös tunneteoriat):
- kognitiiviset toiminnot (tilanteen arviointi)
- elimistössä tapahtuvat muutokset (autonominen hermosto)
- mielensisäinen kokemus (pelko, suru)
- "taistele tai pakene" -valmius (yleensä käyttäytymisen muutos)
• Tunteen kehittymisessä ratkaisevana tekijänä on TILANTEEN ARVIOINTI
- tilanteen arviointia ohjaavat skeemat eli sisäiset mallit
• Tunteiden (ja motiivien) tutkimuksessa käytetään erilaisia menetelmiä:
1) Fysiologisia tutkimusmenetelmiä:
- deprivaatio- eli vajaatilakokeet (ravinnon, unen, nesteen- jne. riisto)
- hormonaaliset mittaukset
- aivostimulaatiokokeet (eläimillä)
- aivokuvantaminen (ihmisillä) ja kirurgiset toimenpiteet (eläimillä)
- EEG: vireystila, aivosairaudet
- SCR (Skin Conductance Response): ihoreaktion mittaaminen, tunnetilat (vrt. valheenpaljastuskoe: todetaan autonomisen hermoston muutoksia)
2) Psykologisia tutkimusmenetelmiä:
- deprivaatiokokeet (emoriisto, kontaktien riisto) ym. kokeelliset tutkimukset (Schacterin ja Singerin adrenaliinikoe)
- testit (projektiiviset testit: TAT, CAT; ks. PS5)
- introspektio eli itsetarkkailu/itsearviointi
- observointi eli tarkkailu
- haastattelu
3) Sosiaalipsykologisia tutkimusmenetelmiä:
- asennetutkimukset
- sosiogrammit
- haastattelut
2.2. Tunneteoriat
1. William Jamesin ja Carl Langen tunneteoria (1884)
- toisistaan tietämättä päätyivät samoihin näkemyksiin
- ihminen kokee tunteena elimistön muutokset: “olemme iloisia, koska nauramme, olemme surullisia, koska itkemme, pelkäämme, koska vapisemme”
- ts. subjektiiviset tunnekokemukset ovat seurausta elimistön (autonomisen hermoston ja hormonien) toiminnasta.
2. Walter Cannonin ja Philip Bardin (1928) ns. talamusteoria
- ärsyke aktivoi ensiksi tunteita sääteleviä aivoalueita
- tunteita ja motiiveja saadaan aikaan jotakin aivokeskusta ärsyttämällä
3. Oppimista ja sosiaalisuutta korostavat behavioristiset teoriat
- ihminen on ympäristönsä tuote
- motiivit ja tunteet riippuvat ulkoisista tekijöistä ja ovat opittuja
- palkinnot ja rangaistukset säätelevät tunteiden ja motiivien syntyä (välineellinen ehdollistuminen)
- esim. pelko on opittua, siksi se voidaan myös poistaa oppimalla
- Albert Bandura: mallit ja sosiaalinen oppiminen vaikuttavat motiiveihin ja tunteisiin
4. Schachterin ja Singerin kognitiivisuutta korostava tunneteoria (adrenaliinikoe, 1962)
- motiivit ja tunteet ovat seurauksia omista tulkinnoistamme
- ihmisen tulkinta omasta fysiologisesta tilanteestaan määrää tunteen
- ts. tunnekokemukseen vaikuttaa: 1) kognitiivinen toiminta (tulkinta), 2) fysiologinen tila (adrenaliinin määrä), 3) sosiaalinen tekijä (ympäristön iloisuus tms.)
- teoriasta käytetty myös nimityksiä: "kahden komponentin tunneteoria" ja "levyautomaattiteoria"
5. Richard Lazaruksen tilanteenarviointia korostava teoria
- ärsykettä seuraa aluksi ns. primaariarvio, jossa nopeasti selvitetään tilannetta, uhkaa ym. Primaariarvioon vaikuttaa voimakkaasti ihmisen minäkäsitys ja maailmankuva
- tämän jälkeen seuraa ns. sekundaariarvio, jolloin etsitään keinoja tilanteesta selviämiseen ja myönteiseen lopputulokseen pääsemiseen
- sekundaariarvio johtaa kognitiiviseen ratkaisuun (copingin ja defenssien kautta), tunneilmaisuun ja toimintaan
- tunneilmaisu saattaa erota varsinaisesta tunteesta, sillä henkilö saattaa esim. toisen ihmisen vuoksi ilmaista positiivisia tunteita, vaikka kokeekin negatiivisia tunteita, jotta ei loukkaisi toista
- luotu alunperin kognitiiviseksi stressiteoriaksi
2.3. Frustraatio ja aggressio
• Frustraatio eli turhautuma: tavoitteiseen suuntautuneen toiminnan epäonnistuminen ja tästä aiheutunut pettymys
• Frustraatiota aiheuttavat:
1. fyysiset esteet
- tarvittavat työvälineet puuttuvat
- liikenneruuhka
2. sosiaaliset esteet
- yhteisön normit asettavat rajoituksia
3. yksilöstä riippuvat esteet
- vaadittavat taidot ja kyvyt puuttuvat (esim. kielitaito puuttuu)
- motiivit ovat ristiriitaisia
• Frustraatiokokemuksen voimakkuus riippuu tavoitteen tärkeydestä ja läheisyydestä
• Pitkäaikainen frustraatio voi järkyttää psyykkisen tasapainon ja persoonallisuuden
• Frustraatio-aggressio hypoteesi (Dollard ja Miller, 1939)
- frustraatiota seuraa aina aggressio
- aggressiivisen käyttäytymisen voimakkuus riippuu a) tyydyttämättä jääneiden tarpeiden tärkeydestä ja b) saavuttamattoman tavoitteen läheisyydestä
- aggressio on suojamekanismi, joka laukeaa, kun ihminen tuntee itsensä uhatuksi
- aggressio-termiin liittyy aina suuttumus tai vihan tunne (esim. YK:n rauhanturvaajan aseenkäyttö ei kuulu aggression piiriin, ellei henkilöllä ole samalla mukana suuttumusta tai vihaa)
- aggressio voi kohdistua muihin henkilöihin ja olosuhteisiin, omaan itseen tai lamauttaa yksilön (jolloin ei näy hyökkäävää käyttäytymistä)
• Nykytietämyksen mukaan sekä perimä että ympäristö vaikuttavat aggressiivisen käyttäytymisen syntyyn ja ilmenemismuotoihin.
• Sosiaalisen oppimisen teorian mukaan aggressio on opittu käyttäytymismuoto (vrt. Banduran tutkimukset).
• Psykoanalyysin mukaan aggressiivinen tai itsetuhoinen käyttäytyminen ilmentävät thanatosta, ihmisen kuolemanviettiä (vs. libido, elämänvietti)
2.4. Stressi
• Stressitutkija Hans Selyen mukaan stressi on elimistön kokonaisvaltainen aktivoituminen mihin tahansa ulkoiseen tai sisäiseen ärsykkeeseen (vaatimukseen).
• Liikarasitus
• Syntyy joko todellisista tai oletetuista vaatimuksista, joihin ei kyetä vastaamaan
• Stressin vaikutukset ovat fysiologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia
• Stressoreja eli stressin aiheuttajia ovat mm. ristiriidat, turhautumat, uhkaavat ympäristötekijät, elämänmuutokset (neg. ja positiiviset), työ tai työttömyys, ihmissuhdeongelmat.
• Stressin vaiheet Hans Selyen mukaan: 1) hälytysvaihe (tilanne tiedostetaan uhkaavana, hormonitoiminnan muutoksia, ahdistusta, unettomuutta jne.), 2) vastustusvaihe (stressin aiheuttaja pyritään poistamaan) 3) uupumisvaihe (psykosomaattisia vaivoja, masennusta, alkoholin väärinkäyttöä, sopeutumista).
• Stressiä vähentävät:
- tieto tulevasta tapahtumasta
- tieto vaikutusmahdollisuuksista
- tilanteen arviointi
- kyvyt tilanteesta selviämiseen
- sosiaalinen tuki
• Stressin hoidossa tärkeää:
- tiedostaa stressin syyt
- harrastaa rauhallisia ja rentouttavia asioita
- pitää yllä turvallisia ihmissuhteita
3. KIELI JA AJATTELU
3.1. Ajattelu - tiedon käsittely
• Havaitun ja/tai muistetun aineksen työstäminen edelleen
• Ihmisen ajattelussa käsitteet (ja kieli) toimivat työkaluina (ns. käsitteellinen ajattelu)
• Kieli on myös kommunikoinnin väline
• Ihminen kykenee siirtymään ajattelun avulla ajassa ja paikassa
• Ajattelu tapahtuu mielteiden ja käsitteiden varassa jatkuvana assosiaatioiden ketjuna.
• Ajattelu tuottaa uutta tietoa
- havaintotoiminnoissa, tarkkaavaisuudessa ja työmuistissa on perimän määräämät rajoitukset, jotka rajoittavat myös ajattelua: staattiset eli pysyvät reunaehdot
- reunaehtojen vuoksi ihminen tekee virheitä
- intuitiota eli ajattelun ei-kielellistä alitajuista osaa tarvitaan monissa yllättävissä tilanteissa, joissa emme ennätä keskittymään ajattelemiseen
3.2 Käsitteellinen ajattelu
• Käsitteillä tarkoitetaan esineiden, olioiden, ilmiöiden tai tapahtumien luokkia
• Käsite ilmaistaan tav. yhdellä sanalla (vrt. filosofiassa: merkityksen triadi: sana - käsite -objekti)
• Käsitteet ovat ajattelun ja viestinnän välineitä
• Käsitteiden oppiminen alkaa symbolifunktion heräämisestä (n. 1,5-vuotiaana)
• Käsitteet muodostavat hierarkioita: ylä- ja alakäsitteet, yksilö- ja yleiskäsitteet
• Käsitteet jaetaan 1) konkreettisiin, joita ovat havaitsemalla todennettavat seikat, ja 2) abstraktisiin eli sellaisiin, joita ei voida suoraan havainnoida (määritellään muiden käsitteiden avulla)
• Toinen jaottelu: 1) täsmälliset (esim. neliö), 2) liukuvat (punainen, tietokirja) käsitteet
• Käsitteet ovat kehittyneet konkreettisesta abstraktiin suuntaan (esim. olla pulassa < avanto = pula)
• Käsitteiden muistiedustuksia tutkitaan vapaan assosiaation menetelmällä (kiekko > maila > Selänne)
• Psykolingvistiikka = ihmisen kielellisen käyttäytymisen ja siihen liittyvien ilmiöiden (sanomien suunnittelu, puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, lapsen kielenomaksuminen, ajattelu, kieli jne.) tutkimus
• Kieli on abstraktinen järjestelmä, jossa uutta sanastoa syntyy yhteiskunnan muuttuessa
• Käsitteet ovat suhteellisia muuttuen ajan myötä > kieli on luonteeltaan uutta luova
- voimme muokata ajatuksemme ja puheemme tilanteen mukaan
• Kielitieteilijä Noam Chomskyn universaali kielioppi: ihmisillä on synnynnäinen kielentuottamusjärjestelmä, kaikilla maailman kielillä on yhteisiä periaatteita ja rakenteita
• Chomskyn generatiivinen transformaatioteoria korostaa psyykkisten toimintojen tapahtumista eri osatoimintojen yhdistelminä. Korostaa prosessin tuottavaa (generoivaa) luonnetta.
- luo joustavuutta (sama asia voidaan tehdä, toteuttaa, sanoa eri tavoin - luovasti)
- kielessä erottuu lauseen pinta- (äänteet, tavut ym.) ja syvärakenne (lauseen merkitys, sisältö) > syvärakenne voi olla sama, mutta pintarakenne vaihdella luovasti
• Deduktiivinen päättely: yleisestä lainalaisuudesta/säännöstä johdetaan yksittäistapauksia koskevia totuuksia
• Induktiivinen päättely: yksittäisistä tapauksista tehdään yleistyksiä
- vahvistusvääristymä tarkoittaa sitä, että etsimme yleistyksillemme (virheellisillekin) vahvistavia näkemyksiä emmekä halua nähdä sitä kumoavia tosiasioita.
3.3. Kielen ja puheen hermostollinen perusta
• Isot aivot jakautuvat oikeaan ja vasempaan aivopuoliskoon (hemisfääriin), joita yhdistää aivokurkiainen (naisella paksumpi).
- lateralisaatio eli aivopuoliskojen työnjako: vasen puolisko säätelee kehon oikeaa puolta, oikea taas vasenta puolta
- useimmilla ihmisillä (oikeakätisillä) vasen aivopuolisko hallitsee ja ohjaa sekä kielellisiä että matemaattisia taitoja
- oikea aivopuoliskoa on pidetty luovuuden, avaruudellisen hahmottamisen ja sosiaalisuuden ohjaajana
• Aivojen kielialueet:
- Brocan alue (otsalohkon taka-alaosassa; ransk. lääkäri Paul Brocan mukaan) säätelee puheen tuottamista. Vaurio alueella on ns. Brocan eli motorinen afasia (kr. a phasis = ei puhetta)
- Wernicen alue (ohimolohkon takayläosassa; saks. lääkäri Carl Wernicen mukaan) liittyy puheen ymmärtämiseen. Vaurio alueella on ns. Wernicen eli sensorinen afasia.
- Kieleen ja puheeseen liittyy muitakin aivoalueita kuin em.
3.4. Eläinten ajattelu ja kieli
• Kädelliset käyttävät symboleja (käsitteellinen ajattelu), useimmat muut ryhmät signaaleja
• Eläinkokeita:
- linnut oppivat erottamaan määriä esim. viiden jyvän ryhmiä saadakseen ruokaa (Skinner)
- simpansseilla esim. bambukeppien yhdistäminen tai laatikoiden pinoaminen ruuan saamiseksi (Köhler)
• Simpanssit oppineet käyttämään symboleita (esim. viittomia, muovimerkkejä) ja keskustelemaan asioista, jotka eivät ole välittömästi läsnä
- Washoe-simpanssi oppi kuurojen viittomakieltä (Gardnerit 1960-luvulla)
- Sarah-simpanssi oppi kommunikoimaan muovimerkeillä (Premackin tutkimus 1970-l.)
- Koko-gorilla oppi viittomaan ja älykkyysosamääräksi laskettiin n. 80 (joidenkin tutkimusten mukaan vain 29) (Patterson, 1970-80-l.)
4. ÄLYKKYYS JA LUOVUUS
4.1 Älykkyys ja sen mittaaminen
• Älykkyys = kyky suoriutua suhteiden tajuamista vaativista tehtävistä
- lahjakkuus = eri tieto- ja taitoalueiden kyvykkyys
- älykkyyteen vaikuttavat sekä perimä että ympäristö (vajaatilat, virikkeet, kannustaminen jne.)
- rotujen väliset erot kyseenalaisia
• Sir Francis Galton (1822-1915): älykkyys periytyy; mittasi mm. näkömuistia, reaktioaikaa ja pään kokoa
• ransk. Alfred Binet (1857-1911) laati älykkyystestin (1904) erottelemaan apukoulua tarvitsevat lapset muista
- kutakin ikävuotta varten omat tehtävät
> lasketaan älykkyysikä (ÄI), jonka avulla vertailu samanikäisiin
• saks. Wiliam Stern: älykkyysosamäärä (ÄO) eri ikäisten vertailuun (3-15, 16-)
- ÄO = (ÄI:EI) x 100
• älykkyystestien ongelmia:
- standardoinnin vaikeus
- kulttuurisidonnaisuus
- ennustuskyky (lasten kehitysero)
- hankitut taidot, motivaatio
- tilanne- ja tunnesidonnaisuus
• yhd. David Wechslerin WAIS (15-) ja WISC-testit (5-15) käytetty laajalti
• huippulahjakkuudet: ÄO 116-131 (15 % väestöstä), ÄO yli 140 (1 %), ÄO yli 180 (1/milj.) - kaikissa sosiaaliryhmissä
• kehitysvammaisuus (psyyk.): debiilit eli koulutuskelpoiset (ÄI 8-11, ÄO 52-67), imbesillit eli harjaantumiskelpoiset (ÄI 3-7, ÄO 20-51, välttävä luku- ja kirjoitustaito, yksinkertainen työ), idiootit (ÄI 0-2, Ä0 -20, erityishoito) - huom. termit vanhentuneita ja nykyisin vähemmän käytössä.
• Nykyinen älykkyystutkimus jakaa älykkyyden eri osa-alueisiin.
- Charles Spearman jo 1900-luvun alussa: Älykkyyteen kuuluu G-tekijä (general, yleinen älykkyystekijä), ja lisäksi useita erityisalueiden tekijöitä S (spesific), kuten matemaattinen päättelykyky tai avaruudellinen hahmottaminen.
- Robert Sternbergin triarkkinen teoria älykkyyden kolmesta puolesta: 1) analyyttinen (kuten yleisissä älykkyystesteissä menestyminen), 2) luova (kyky selvitä uusissa tilanteissa aiemman tiedon ja kykyjen avulla) ja 3) käytännöllinen (kyky selvitä arkipäivän tilanteissa) puoli
- Howard Gardnerin "monien älykkyyksien teoria" (loogis-matemaattinen älykkyys, kielellinen ä, musiikillinen ä, avaruudellinen ä, kehollis-liikunnallinen ä, henkilöiden välinen ä, henkilön sisäinen ä ja luontopainotteinen älykkyys)
• Tunneäly on ns. sosiaalista älykkyyttä eli kykyä tulla toimeen toisten ihmisten kanssa ja ymmärtää heitä
• Asiantuntija eli ekspertti on jonkin tietyn erityisalan huippuosaaja
- eksperttiyttä tutkitaan tietosisällöltään runsailla tehtävillä (vrt. perinteistä älykkyyden tutkimusta, jossa tehtävät tietosisällöltään niukkoja)
- eksperttiys perustuu opittuihin tietoihin ja taitoihin: "harjoitus tekee mestarin"
4.2 Ongelmanratkaisut ja päätöksenteko
• Ongelma = tilanne, jossa tavoitteen saavuttamiseen ei ole keinoja (arjessa: kadonnut avainnippu)
• Ongelmanratkaisu = keinot, joiden avulla pyritään saavuttamaan haluttu päämäärä (ratkaista ongelma)
• Elämään liittyviä ongelmia:
- sosiaaliset ongelmat (yksinäisyys, ihmissuhdeongelmat)
- emotionaaliset ongelmat (masennus, ahdistuneisuus, aggressio)
- terveydelliset ongelmat (kivut, sairaudet)
- kognitiiviset ongelmat (työtehtävät, oppimisvaikeudet)
• Seurannaisongelmat: pitkittyneiden ongelmien seurauksena syntyviä lisäongelmia
• Ongelmanratkaisumenetelmiä:
- Yrityksen ja erehdyksen kautta
- Keinojen ja lopputuloksen analysointi (ratkaisun osavaiheiden analyysia)
- Taaksepäin työstäminen (edetään päämäärästä takaperin kohti alkuasetelmaa)
- Analogioista oivaltaminen (verrataan tehtävää aikaisempiin samantyylisiin ongelmiin)
• Ongelmanratkaisun tutkiminen:
- behavioristit: eläinkokeet, yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuminen
- hahmopsykologia: kokonaistilanteen uudelleen jäsentäminen, oivallus, luovuus
- kognitiivinen psykologia: selvitettiin ratkaisuvaiheita (ks. alla)
• Ongelmanratkaisun päävaiheet:
1. Ongelman jäsentäminen ja tavoitteiden asettaminen
2. Keinojen etsiminen ratkaisun löytämiseksi: esim. aiemmat menetelmät
3. Ongelman pohjalta muodostetaan hypoteeseja, jotka kattavat ongelmakentän. Kokeillaan ratkaisumahdollisuuksia
4. Hypoteesit hyväksytään tai hylätään. Ratkaisusta päätetään
- ongelmanratkaisu on hypoteesien testaamista
• Päätöksentekoon vaikuttavat:
- yksilön persoonallisuus
- motiivit
- entiset kokemukset
- ympäristön paine ja odotukset
- defenssimekanismit
- omat tiedot ja taidot
• Päätöksenteossa käytetään apuna heuristiikkoja eli ns. peukalosääntöjä
• Päätöksentekoerheet:
- saavutettavuuserhe (asiaa pidetään oikeana, koska siihen löytyy muistista helposti esimerkkejä)
- ankkuroitumiserhe (ensimmäisenä esiinnousevat asiat vääristävät lopputulosta)
- edustavuuserhe (tapahtuman todennäköisyys arvioidaan sillä perusteella, miten tyypilliseltä se vaikuttaa)
• Reflektiivinen ratkaisija tutkii ongelmaa tarkkaan ennen ratkaisuntekoa; impulsiivinen ratkaisija tekee päätöksensä nopeasti pohtimatta eri ratkaisuvaihtoehtoja
4.3 Luova ajattelu
• Luovuus määritellään usein tuotoksina, jotka ovat merkittäviä joko a) yksilön itsensä tai b) yhteiskunnan kannalta
• Luovuuden kaksi perusulottuvuutta:
1. uusien ideoiden, tuotteiden ja mielipiteiden luominen
2. elämisen tyyli
• Aiemmin korostettiin tuotteen omaperäisyyttä ja harvinaisuutta
• Amer. J.P.Guilford:
- divergentti ajattelu eli omaperäinen, tavanomaisesta poikkeava ajattelu
- konvergentti ajattelu, tavanomainen ajattelu (silti sellaisenaan myös luovaa)
• Luovuus edellyttää motivaatiota ja pitkäjännitteisyyttä
• Luovuuden vaiheet:
1. valmisteluvaihe (idean havaitseminen)
2. kehitysvaihe (idea kehittyy latentisti, sitä työstämättä)
3. keksimisvaihe (idea kirkastuu ja ratkaisu oivalletaan äkkiä)
4. todentamisvaihe (ideaa muotoillaan, kehitellään, tarkennetaan ja korjataan)
• Luovuutta vähentävät tekijät:
- tekniikka ja automaatio (nyk. nähdään myös luovuuden välineenä)
- kulttuurin luomat asenteet
- sosiaalinen paine
- auktoriteettiin tukeutuminen
- sukupuoliroolit
- itsetyytyväisyys
