YOUTUBE FACEBOOK GOOGLE WIKIPEDIA

PSYKOLOGIA

OPPIMATERIAALIA NETISSä VUODESTA 1999 LäHTIEN


PSYKOLOGIAN PIKALINKIT
(OPS 2005-2016):
vPS1 Johdanto ja oppiminen
vPS2 Kehityspsykologia
vPS3 Neuro+kognitiivinen psykologia
vPS4 Tunteet, motiivit ja ajattelu
vPS5 Persoonallisuus ja mielenterveys

PSYKAN VIDEOABIKURSSI:
PS7 ABI KERTAUSKURSSI

(OPS 2016-):
uPS1 Psyykkinen toiminta ja oppiminen
uPS2 Kehittyvä ihminen
uPS3 Tietoa käsittelevä ihminen
uPS4 Tunteet, psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys
uPS5 Yksilöllinen ja yhteisöllinen ihminen



Kautta historian perheen ja etenkin äidin merkitys on korostunut lapsen turvallisessa ja terveellisessä kehityksessä. Entisajan maaseudulla lapsi sai turvaa ja hellyyttä niin omilta vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, mutta myös isovanhemmiltaan ja koko naapurustolta. Nykyisin tilanne on toinen, ja monen lapsen äidille ja isälle onkin tärkeämpää oman uran luominen, rahan hankkiminen kuin oman lapsen helliminen ja sylin sekä ajan antaminen.


PS2 Ihmisen psyykkinen kehitys


1. Elämänkaaripsykologia
1.1. Ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus
1.2. Kehityksen tutkiminen
1.3. Syntymää edeltävä kehitys
2. Vauvasta kouluikään sekä KEHITYSTEORIAT
2.1. Fyysinen ja motorinen kehitys
2.2. Kognitiivinen kehitys
2.3. Sosiaalinen kehitys
2.4. Minän muotoutuminen
3. Nuoruudesta vanhuuteen
3.1. Nuoruusikä
3.2. Aikuisuus ja vanhuus

1. ELäMäNKAARIPSYKOLOGIA

1.1 Ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus

Ihminen kehittyy läpi elämän (kohdusta viimeiseen henkäykseen)
Ihmisen kehitys on holistista, kokonaisvaltaista - johon liittyy yhtäaikaa psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kehittyminen
Kehityksen osa-alueet:
- 1) fyysinen ja motorinen kehitys (fyysinen kasvu, vanheneminen, motoriset taidot)
- 2) kognitiivinen kehitys (ajattelun ja kielen kehitys, oppiminen, muisti)
- 3) sosioemotionaalinen kehitys (sosiaalinen kasvu, persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys)
Kehityksen muutosvoimat:
- KYPSYMINEN = perintötekijöiden ohjaama prosessi (geenien määräämää, esim. valmius kävelemään oppimiselle)
- OPPIMINEN = ympäristön virikkeistä, kokemusten pohjalta tapahtuva kognitiivinen ja sosiaalinen prosessi, joka muovaa käyttäytymistämme
herkkyyskausi on kypsymisen kautta muodostunut kehitysvaihe, jolloin jonkin taidon oppimiskyky on nopeinta (perustuu hermosolujen välisten synapsien muodostumiseen ja vähenemiseen)
kehityksen edellytys aikaisempi valmius, jolle uusi taito rakentuu
Kaksi kehitystä ohjaavaa tekijää:
1. PERIMä eli GENOTYYPPI - määräytyy jo hedelmöityksessä, geenien säätelemä kokonaisuus
2. YMPäRISTö - (a) lähiympäristö eli perhe, sukulaiset, koulu, leikkikaverit, (b) etäympäristö eli asuinpaikka, kulttuuri, media jne.
=> FENOTYYPPI, ilmiasu (perimän ja ympäristön yhteistulos)
3. IHMISEN OMA TOIMINTA - omat elämänvalinnat, kokemukset, motivaatio, kehittäminen jne.
Ihminen syntyy aina sosiaalisiin kehyksiin, perheeseen.
Ihmisen on vaikea tulla toimeen ilman toisia ihmisiä (vrt. susilapset, joita löydetty mm. Intiasta; ja erakot)

1.2 Kehityksen tutkiminen

Kehityspsykologisessa tutkimuksessa käytetään yleisiä psykologisia tutkimus- ja tiedonhankintamenetelmiä
- kyselyt, haastattelut, havainnointi, psykologiset testit jne.
Pitkittäistutkimus
- samoja koehenkilöitä tutkitaan eri-ikäisinä kaksi tai useampia kertoja
- selvitetään yksilön elämässä tapahtuvia muutoksia pitemmällä aikavälillä (esim. puheen kehittyminen symbolifunktion heräämisestä nuoruuteen)
- voidaan verrata kehitykseen vaikuttavia tekijöitä eri koehenkilöiden kasvuilmapiiri ja elämän muutokset/kokemukset huomioiden
- koehenkilöiden määrä on tavallisesti rajallinen ja tutkimus kestää useampia vuosia
- esim. Jyväskylän yliopiston prof. Lea Pulkkisen tutkimus, jossa seuratiin vuodesta 1968 (8-vuotiaina) yhteensä n. 350 tytön ja pojan elämää aina vuoteen 2001 asti (n. 42 vuotiaaksi).
Poikittaistutkimus
- kertatutkimus, johon osallistuu useita ryhmiä eri-ikäisiä ihmisiä (esim. 7-,10-,13-,15- ja 18-vuotiaita)
- selvitetään ikäryhmien välisiä eroja

1.3 Syntymää edeltävä kehitys

Syntymää edeltävät kehitysvaiheet:
1. Soluvaihe
- kaksi ensimmäistä viikkoa hedelmöityksestä
- munasolu kiinnittyy kohdun seinämään
2. Alkiovaihe
- 3. viikosta 11. viikkoon
- sydän alkaa toimia, verenkiertoelimistö muodostuu, raajat muodostuvat jne.
3. Sikiövaihe
- 11. viikosta syntymään
- lapsi alkaa liikkua
Syntymä on uuspsykoanalyytikkojen mukaan ihmisen traumaattisin kokemus
Lapsi on altis fyysisiin epämuodostumiin ja kehityshäiriöihin erityisesti 3. raskausviikosta 3. kuukauteen (ns. prenataaliset häiriöt)
Häiriöitä aiheuttavat:
- äidin ravitsemustila, lääkitys, päihteet, stressi, ahdistuneisuus
- sairaudet raskauden aikana, esim. vihurirokko
- vaikeudet synnytyksen yhteydessä (hapenpuute)
FAS = Fetal Alcoholic Syndrome johtuu äidin raskauden aikaisesta runsaasta alkoholin käytöstä, oireina mm. pään ja kasvojen poikkeavuus sekä pienipäisyys, ärtyisyys, ylivilkkaus, kehityksen jälkeenjääneisyys jne.
AD/HD = Attention Deficit and Hyperactivity Disorder, joka ilmenee mm. tarkkaamattomuutena, yliaktiivisuutena ja impulsiivisuutena. Syynä mahdollisesti perintötekijät sekä aivojen hapen puute.
CP = Cerebral Palsy (motorisia häiriöitä aiheuttanut aivovaurio)
Mongoloidilapset ts. 21 trisomia eli Downin syndrooma = 21. kromosomi kolminkertaisena.

2. VAUVASTA KOULUIKääN sekä KEHITYSTEORIAT

2.1 Fyysinen ja motorinen kehitys

Lapsi oppii aluksi tottumalla ja ehdollistumalla ja myöhemmin myös matkimalla
- tätä oppimista on tapahtunut jo sikiökaudella; esim lapsi on tottunut (habituaatio) erilaisiin ääniin (äidin sydämenlyönnit, jotka myöhemminkin rauhoittavat)
Mielikuvia tutuista esineistä ja ihmisistä muodostuu
AISTIT
- 1. Tuntoaisti tärkein; lapsi kokeilee kaikkea suullaan, joka on herkkä kosketukselle
- 2. Näköaisti: erottaa pimeän, valoisan ja värejä, hahmottaa kokonaisuuksia ja myöhemmin myös osat
- 3. Kuuloaisti toimii jo sikiövaiheessa; lapsi reagoi rytmisiin ääniin (äidin sydänääni) ja puheen sävyyn
- 4. makuaisti: vauva erottaa karvaan ja makean ja perusmaut parissa viikossa
- 5. hajuaisti toimii heti, oppimistuloksena lapsi erottaa kulttuurinsa suosimat ja vieroksumat hajut
REFLEKSIT eli heijasteet ovat tahattomia synnynnäisiä hermotoimintoja, useimmat suojaliikkeitä
- lapsella aluksi ns. primaareja eli ensisijaisia heijasteita, joista useat häviävät ensimmäisen ikävuoden aikana keskushermoston (aivojen) kehittyessä
- 1. imemisrefleksi laukeaa suuta kosketettaessa
- 2. tarttumisrefleksi, käsissä ja jalkapohjissa
- 3. kävelyrefleksi, tuettaessa vauvaa kainaloista jalkojen koskettaessa lattiaa, alkavat jalat liikkua
- 4. Babinskin refleksi, jalkapohjaa kutitettaessa varpaat nousevat ulos- ja ylöspäin
- 5. mororefleksi eli ns. säikähdysrefleksi. Jos vuodetta lyödään nyrkillä tai lapsen tuetun pään annetaan pudota > vauva levittää kätensä ja sormensa haralleen
Kehitys on kefalokaudaalista eli päästä jalkoihin tapahtuvaa sekä proksimodistaalista eli kehon keskeltä sivuille tapahtuvaa
- kefalokaudaalinen: lapsi kykenee ensin kohottamaan päätään, sitten hallitsee selän lihakset, istuu ja vasta lopuksi kykenee seisomaan ja kävelemään (jalan motoriikka)
- proksimodistaalinen: ensin lapsi hallitsee käsivarren liikkeet, sitten ranteen ja käden, lopulta sormien hienomotoriikan
Kosketuskontaktit ovat tärkeitä vauvalle oman kehon hahmottamisessa

2.2 Kognitiivinen kehitys

Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottamiseen (havaitsemiseen), tiedon käsittelyyn ja muokkaamiseen (ajatteluun ja kieleen) sekä tiedon varastointiin (muistiin) liittyviä toimintoja.
Lev Vygotskyn sosiokulttuurinen näkökulma ajattelun kehitykseen:
- ympäristön tuki edistää lapsen kehitystä (kehitys tapahtuu "ulkoa sisälle")
- kehitys aluksi interpsyykkisellä tasolla ts. sosiaalisella tasolla vuorovaikutussuhteissa
- myöhemmin kehitys tapahtuu intrapsyykkisellä tasolla ts. lapsen omana ajatteluna
- ns. lähikehityksen vyöhyke: lapsen nykyisen kehitystason (itsenäinen suoriutuminen) ja potentiaalisen kehitystason (toisen ihmisen avulla suoriutuminen)välinen alue
Jean Piaget (1896-1980) sveits. lapsipsykologi loi teorian ajattelun kehittymisestä
Ajattelun perusmekanismit:
1) assimilaatio eli sulauttaminen, uusi tieto tai kokemus sulautetaan entisiin malleihin eli skeemoihin, jotka tarkentuvat (esim. lapsi assimiloi eli yhdistää ensikertaa näkemänsä villakoiran jo aiemmin omaksumaansa koiran käsitteeseen)
2) akkommodaatio eli mukauttaminen, olemassa olevia malleja muunnellaan uusien ongelmien ratkaisemiseksi, jolloin syntyy uusi skeema (esim. lapsi muuttaa vanhan käsityksensä nelijalkaisista karvaisista eläimistä siten, että ne eivät ole kaikki koiria, vaan on myös kissoja)
JEAN PIAGET'N KOGNITIIVISEN KEHITYKSEN TEORIA
- ajattelun kehitys etenee vaiheittain
1. Sensomotorinen kausi (0-2v)
- lapsi yhdistää aisti- ja liiketoiminnot toisiinsa
- syntyy skeemoja eli toimintakaavioita (avaamis-, kierittämis-skeemat)
- mielikuvien kehitys alkaa: kuvan tajuaminen kuvaksi, kaikkivoipaisuus ajattelu, käsitteet kohteesta, tilasta, ajasta "tässä ja nyt"
2. Esioperationaalinen kausi (2-6/7v)
- lapsen ajattelutoiminnot (operaatiot) eivät ole vielä johdonmukaisia
- oppii ymmärtämään ja käyttämään symboleja
a) esikäsitteellinen (2-4v)
- yleiskäsitteet vaillinaisia tai virheellisiä
- kuvitteellisuus kehittyy (lapsi piirtää, kertoo, esittää jne.)
- virheellisiä analogioita (eli yhdenmukaistuksia)
- egosentrisyys, maagisuus, joissa tarpeet ja toiveet ohjaavat ajattelua
b) intuitiivinen (4-7v)
- lapsi ajattelee, mutta ei tiedosta ajattelutoimenpiteitään
- välittömät havainnot ohjaavat ajattelua (vesilasikoe)
- egosentrisyys ja analogiat vähenevät
3. Konkreettisten operaatioiden kausi (6/7-11/12v)
- ajattelu sidottu konkreettisiin kokemuksiin
- induktiivinen ja deduktiivinen päättely alkavat kehittyä (induktiivinen = yksityisestä tapauksesta yleiseen sääntöön tai olettamukseen etenevä päättelyn muoto, deduktiivinen päättely, jossa johdetaan yleisestä säännöstä yksittäinen tapaus)
4. Formaalisten operaatioiden kausi (11/12v-)
- looginen päättely onnistuu myös abstraktilla tasolla
- maailmankatsomuksen pohdinta (uskonto, filosofia)
Kielen ja puheen kehittyminen
- pohjana biologinen kypsyminen ja ympäristön mallien omaksuminen (oppii jäljittelyn, mallioppimisen, ehdollistumisen ja harjaantumisen kautta)
- edellytyksenä aivojen riittävä kypsyystaso ja puhe-elinten normaali kehittyminen
- Vygotskyn puheen kehityksen vaiheet: 1) sosiaalinen puhe (vaikutetaan läheisiin ihmisiin), 2) egosentrinen puhe (mm. ääneen komennetaan itseään) ja 3) sisäinen puhe (äänetöntä ajattelua)
- KEHITYSVAIHEITA:
- syntymä: symptomit eli ääntely
- n. 2kk: signaalit (hihkumista, kiljuntaa, vaatimushuutoja)
- n. 4kk: jokeltelu (signaalivaihetta)
- 7-8 kk: jokeltelu jatkuvia tavusarjoja
- 1v loppu-1,5v: symbolifunktio herää (sanoja käytetään esittävinä merkkeinä)
- 1,5-3v: ensimmäinen kyselykausi: Mikä?
- 3-6v: toinen kyselykausi: Miksi? myös lauserakenne ja peruskielioppi kehittyy
- 6-vuotiaana lapsi käyttää jo n. 10000-15000 sanaa
- PUHEENKEHITYKSEN HäIRIöITä
- änkytys (1) lapsen opetellessa puhumaan, (2) kouluun mennessä, (3) murrosiässä
- afasia on aivotoiminnan häiriöstä aiheutuva puhehäiriö; motorinen ja sensorinen afasia

2.3 Sosiaalinen kehitys

Harry Harlowin emodeprivaatiokokeet apinoilla 1950 ja 60-luvuilla: apinavauva erotettiin heti syntymän jälkeen emosta ja tilalle tarjottiin esim. rautalankaemo tai turkisemo.
- emonsa menettäneistä apinoista tuli esim. apaattisia, syrjäänvetäytyviä, kykenemättömiä sosiaaliseen ja seksuaaliseen kanssakäymiseen, kykenemättömiä hoivaamaan omia poikasiaan jne.
- kokeet osoittivat, miten tärkeää emon läheisyys oli apinoille
Uuspsykoanalyytikko Erik H. Eriksonin (1902-1994) sosialisaation teoria
- sosiaalisella kehityksellä tarkoitetaan yksilön kehittymistä sosiaalisen yhteisön jäseneksi (sosiaalistuminen, sosialisaatio)
Ehjä persoonallisuus on tulos onnistuneesta kriisivaiheiden läpäisystä
ERIKSONIN PSYKOSOSIAALISEN KEHITYKSEN KRIISIT:
1. Perusluottamus - epäluottamus (1.v)
- lapsi oppii tuntemaan itsensä, aistimuksensa, kehonsa
- erottaa äidin vieraista ihmisistä, syntyy kestävä tunnesuhde läheisiin ihmisiin
- alle puolivuotias ei erota itseään erilliseksi äidistään
- kokee kodin ja maailman turvallisena ja oppii luottamaan myös itseensä (tai sitten päinvastoin)
2. Itsenäisyys - häpeily (2.v)
- siisteyskasvatuksen ja uhmaiän vaihe
- tässä vaiheessa lapsi ymmärtää, että hän voi itse päättää toiminnastaan. Hän tahtoo tavaroita pelkän tahtomisen vuoksi. Lapsen moraalitaju: käsitys oikeasta ja väärästä sisäistyy kasvatuksen myötä.
- lapsi touhuaa paljon
- palaute onnistuneesta toiminnasta vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen; epäonnistuminen johtaa häpeilyyn ja riittämättömyyteen
3. Aloitteellisuus - syyllisyys (leikki-ikä: 3.-6.v)
- lapsi on oppimishaluinen ja kokeilee toimintansa rajoja
- ankarat kiellot ja rangaistukset vaikuttavat lapsen itsekontrolliin (> tiukka superego saa lapsen tuntemaan syyllisyyttä)
- itsehillintä kehittyy
- oppii normikäyttäytymistä; siksi oikea syyllisyys on hyvä ympäristöön sopeutumisen kannalta
4. Ahkeruus - alemmuus (kouluikä: 7.-12.v)
- lapsi oma-aloitteinen ja kiinnostunut uusista virikkeistä (ympäristö on haaste)
- alkaa itsenäistyminen perheestä (joka luo myös turvattomuutta)
- ahkeruutta tulisi kannustaa, jotta lapsesta ei tule alemmuudentuntoinen ja passiivinen
- opettaja ja koulutoverit tuovat uusia malleja (rooleja)
- lapsi omaksuu erilaisia rooleja ja pyrkii samastumaan kavereihin
- n. 12 v. ns. paras kaveri -kausi
- hyvin arka itseensä kohdistuvasta kiusoittelusta
5. Identiteetti - roolien hajaannus (nuoruus)
- voimakkaat fyysiset ja psyykkiset muutokset: Kuka minä olen?
- etsitään tarkoitusta, paikkaa maailmassa, ihmisenä, työssä jne.
- subjektiivisen ja objektiivisen identiteetin tasapainottelu: Mitä olen omasta mielestäni? Mitä muut minusta ajattelevat?
- halu itsenäistyä, mutta samalla riippuvuus kodista
- vastauksia haetaan: ikätovereilta, jengistä, idoleista, seurustelusuhteista
6. Läheisyys - eristäytyminen (varhaisaikuisuus)
- intiimit ystävyyssuhteet kiintymyksen ja rakkauden tarpeiden toteuttamiseksi (avioliitto)
- identiteettikriisin vaikeudet saattavat näkyä pelkona antautua läheiseen ihmissuhteeseen (minän menettämisen pelko)
7. Luomiskyky - lamautuminen (aikuisuus)
- luomiskyvyn toteuttaminen työssä, perheessä, harrastuksissa jne. luo tyytyväisyyttä
8. Minän eheys - epätoivo (vanhuus)
- järjestyksen ja tarkoituksen löytäminen
- realistinen suhtautuminen menneeseen elämään ja tulevaan kuolemaan
- elämäntyytyväisyys vs. kuoleman pelko
Leikin vaikutus sosiaalistumisessa
- aluksi leluja käsitellään mielivaltaisesti
- kuvitteelliset leikit saavat sijaa iän myötä (4-vuotiaana 75%:sti)
Leikin muodot:
1. yksinleikki (2 v.)
2. rinnakkainleikki (3 v.)
- lapsi leikkii omaa leikkiään, toisen lapsen läsnäolo tajutaan, mutta yhteyttä ei ole
3. sivuava leikki (4 v.)
- lapsi lainaa tavaroitaan ja välineet jaetaan toisen kanssa.
4. yhteis- ja ryhmäleikit (5 v. -)
- kouluiän myötä
- ala-asteelta lähtien tytöt ja pojat leikkivät omissa ryhmissään
Mallista oppiminen keskeistä
Leikin myötä lapsi purkaa tunteita, oppii itsehillintää, sosiaalistuu, harjoittelee: esim. lorut, esineiden heiluttelu

2.4 Minän muotoutuminen

DANIEL STERNIN MINäN MUOTOUTUMISEN/SYNNYN TEORIA
Psykoanalyytikko Daniel Sternin (1934-2012) teoriassa keskeistä lapsen näkökulma. Miten lapsi kokee?
1. KOKEVA MINä (emergent self) 0-2kk
- vastasyntyneen uudet elämykset valmistavat kohti tulevaa
- valmius vuorovaikutukseen ympäristön kanssa
- aistien kautta tulevat elämykset kokonaisvaltaisia ja eriytymättömiä
2. YDINMINä (core self) eli kokemus omasta itsestä muotoutuu 2-3 kk:n aikana ja siihen sisältyy mm.
- a) kokemus omasta kehosta, kehonkaava, jolloin vauva tunnistaa kehonsa rajat
- b) kokemukset omista tunteista (ilo, inho, hämmennys, kiinnostuneisuus, paha olo jne.)
- c) kokemus omasta tavoitteellisesta toiminnasta (päätä kääntämällä näkee eri asiat)
- d) kokemus toisesta ihmisestä (tunnistaa läheiset ihmiset, kasvojen piirteet, äänen jne.)
3. SUBJEKTIIVINEN MINä (subjective self) 7-9kk
- lapsi erottaa oman mielensä ja esim. äidin mielen
- ns. itsen erottaminen muista
- lapsi on toimintansa ja kokemustensa subjekti
- tärkeää, että vanhemmat kykenevät lukemaan vauvan sanattomia viestejä ja vastaamaan niihin oikealla tavalla (tunteiden yhteensoinnuttaminen)
- lapsi haluaa jakaa huomion esim. innostuessaan jostakin lelusta > näin hän osaa erottaa oman sisäisen kokemuksensa muiden kokemuksista
- vierastaminen osoittaa, että lapsi erottaa tutut vieraista
4) KIELELLINEN MINä (verbal self) n. 15kk
- symbolifunktio herää eli sanojen ja kielen kehitys alkaa
- tässä iässä lapsella voi olla ns. siirtymäobjekteja eli lelu, joka tuo turvaa
Sternin teorian yhteydessä on puhuttu myös VUOROVAIKUTUKSELLISESTA MINäSTä, joka syntyy 3-6 kk:n iässä (teorian kohtien 2. ja 3. välissä).
- tällöin vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu ihmisiin
- vastaavuuden periaate: vanhempi ymmärtää, mitä vauva eleillään ja ääntelyillään viestii
- sosiaalinen mallintaminen: vauva mallintaa aikuisen viestimää tunnetilaa ja palautteen perusteella tulkitsee omia sisäisiä kokemuksiaan
- KERTOVA MINä (3v eteenpäin), jolloin lapsi pukee elämäänsä ja kokemuksiaan sanoiksi. Vaihe alkaa usein uhmaiällä.
JOHN BOWLBYN KIINTYMYSSUHDEMALLIT (8-12 kk)
- engl. psykiatri John Bowlby (1907-1990): kiintymyssuhde = vuorovaikutussuhteista muodostunut sisäinen malli
- 1) turvallisesti kiintyneet: ilmaisee todelliset kokemuksensa ja luottaa saavansa huomiota
- 2) välttelevästi kiintyneet (turvaton): välttää negatiivisten tunteiden ilmaisua ja käyttäytyy kiltisti
- 3) ristiriitaisesti kiintyneet (turvaton): ei luota saako huolenpitoa vai ei ja ilmaisee itseään erittäin voimakkaasti
Margaret Mahlerin (1897-1985) lapsen eriytymis-yksilöitymisprosessi
- teoria on vanhentunut ja sen on korvannut psykologian kentässä Sternin teoria. Teoria tuli Suomeen Mahleria tutkineen psyk.prof. Risto Vuorisen myötä 1970/1980-luvun vaihteessa.
- symbioosi = lapsen ja äidin psyykkinen sulautuminen
- separaatio = irtautuminen, symbioosin purkautumiseen johtava sisäinen kasvuprosessi
- yksilöityminen = yksilöllisten piirteiden löytäminen, minäkuvan muodostaminen
- teoria käsittää lapsen 3 ensimmäistä ikävuotta, jolloin muodostuu lapsen persoonallisuus, minä
- katso halutessasi lisätietoja netistä

PARI KäSITETTä:
- Mielen teoria = n. 4v kehittyvä kyky ymmärtää, että toisella ihmisellä on oma mieli (mitä toinen ajattelee?). Tunnettu esimerkki tästä on Sally ja Anne -tehtävä, jossa Sally>laittaa marmorikuulan koriinsa, Sally lähtee huoneesta, Anne tulee ja siirtää marmorikuulan omaan laatikkoonsa. Mistä Sally etsii kuulaa tullessaan takaisin huoneeseen? 3v vastaa: Annen laatikosta, 4v vastaa: omasta koristaan.
- Viivästetty jäljittely = vuoden ikäinen vauva kykenee toistamaan jotakin toimintaa useita päiviä näkemisensä jälkeen

LISäYS: Sigmund Freud (itävalt. 1856-1939): psykoseksuaalisuuden kehitys
Oraalinen vaihe (0-1 vuotiaana) - erityinen nautinto suun kautta imetyksen yhteydessä
Anaalinen vaihe (1-3 vuotiaana) - ulostaminen tuottaa nautintoa, itsenäisyys lisääntyy ja suolen hallinta onnistuu
Fallinen vaihe (3-5 vuotiaana) - sukupuolielinten koskettelu tuottaa nautintoa, lapsi oppii sukupuolten väliset erot
- oidipaalivaihe (3-6 vuotiaana), jolloin lapsi on kiinnostunut vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmasta (vrt. tarina Oidipuksesta)
Latenssivaihe (6-10 vuotiaana) - psykoseksuaalisen kehityksen lepotila ennen murrosiän kriisiä
- tässä vaiheessa alkaa irtaantuminen perheestä
Genitaalivaihe (murrosikä) - seksuaaliset halut heräävät ja tämä vaihe kestää loppuelämän

3. NUORUUDESTA VANHUUTEEN

3.1 Nuoruusikä

Transitio- eli siirtymävaihe lapsesta aikuiseksi
Perinteiset nuoruusiän vaiheet:
1. Varhaisnuoruus (12.-15. ikävuoteen)
- murrosikä eli puberteetti alkaa
- kuohuntavaihe
- fyysinen kypsyminen aikuisuuteen alkaa (kuukautiset, siemensyöksyt, naiselliset ja miehiset piirteet)
- emotionaalinen irrottautuminen vanhemmista (koulu ja kaverit edesauttavat tässä)
- uudet kaikkivoipaisuuskuvitelmat
- tukena ystävät ja nuorisokulttuuri
- uusi uhma (näkyy mm. tunteiden projisoimisessa vanhempiin, opettajiin jne.)
2. Nuoruusiän keskivaihe (15.-18.v)
- oman identiteetin etsintä
- nuoruuden kriisit: ihmissuhteet, uranvalinta
- tovereiden sosiaalinen normipaine
- tavoitteena identiteetin löytäminen sukupuolisuudessa, ammatissa, kulttuurissa
- nuori ei ole enää holhottava, vaan aktiivinen osallistuja
3. Myöhäisnuoruus (18.-25.v)
- identiteetti vakiintuu
- tunne-elämä tasoittuu
- tulevaisuus tärkeää
uusi irtautumisen vaihe
Protestivaiheessa (1) nuori kapinoi eron ahdistuksen ja toisaalta erohalun vuoksi
Hajoamisen vaiheessa (2) lapsuuden ihmissuhteiden tilalle tarvitaan uusia ihmisiä
Uudelleenmuokkautumisen vaiheessa (3) yksilöidytään, löydetään uudet ihmiset ja turvallisuus
Oman käsityksen itsestä tulisi olla tasapainossa muiden käsityksen kanssa
- ts. subjektiivinen ja objektiivinen identiteetti
- narsismin käsite = itserakkaus (kreikkalainen taru: kertomus Narkissos-nuorukaisesta, joka eläisi vanhaksi, ellei koskaan näkisi itseään. Hänestä kasvaa nuori komea mies, johon kaikki naiset rakastuvat. Mm. Echo niminen nymfi, Narkissos ei näe häntä. Echo suuteli Narkissosta, mutta tämä pakeni huutaen, ettei voi sietää häntä suutelevia naisia. Rakkauden jumalatar Afrodite rankaisi N:a sallimalla hänen nähdä oma kuvansa veden pinnasta, N rakastui omaan kuvaansa ja ei voinut enää poistua kuvansa luota vaan turhautuneena tappoi itsensä. Apollo jumala muutti kuolleen Narkissoksen narsissiksi).
Lawrence Kohlbergin moraalisen kehityksen teoria (ks. FI2 muistiinpanot)

3.2 Aikuisuus ja vanhuus

Vähän yli 20-vuotiaana ihminen on fyysisen kehityksensä huipulla
Biologisesti paras aika lasten hankkimiseen on n. 20-24-vuotiaana, mutta moni nykynuoriaikuinen ei ole vielä psykologisesti tai ekonomisesti kypsä hankkimaan lapsia. Nykyisin ensimmäinen lapsi hankintaan keskimäärin 28-vuotiaana (Helsingissä jopa vasta 34-vuotiaana)
Psykologisesti ihminen on aikuinen itsenäistyttyään vanhemmistaan ja kyetessään itse huolehtimaan itsestään ja toisista ihmisistä (eli hän on löytänyt identiteettinsä suhteessa itseensä, toisiinsa sekä elämänsuunnitelmaansa).
Pysyvä parisuhde
- seurustelun ja avioliiton perusta luodaan jo varhaislapsuudessa (perusturvallisuus)
- rakastumisen regressio: paluu vauvaiän kaltaiseen symbioosiin suhteessa rakastettuun (psykodynaaminen näkemys)
- seksuaalisuuden muovautuminen osaksi persoonallisuutta tapahtuu parhaiten turvallisessa, läheisessä ja pysyvässä parisuhteessa
Aikuisuudessa perheen lisäksi keskeistä on oman työuran ja -identiteetin löytyminen ja tyytyväisyys tässä
Aikuisen kiintymyssuhdemallit (kiintymystyylit):
- Turvallisesti kiintyneellä on myönteinen käsitys sekä itsestä että muista: läheisyys-itsenäisyys ovat tasapainossa
- Itseriittoisesti kiintyneellä on myönteinen käsitys itsestä, mutta ei muista: ei läheisiä ihmissuhteita, pettymysten pelko
- Takertuvasti kiintyneellä on kielteinen käsitys itsestä, mutta myönteinen muista: takertuu toisiin, tarve kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi, hylätyksitulemisen pelko
- Pelokkaasti kiintyneellä on kielteinen käsitys sekä itsestä että muista: itsetunto on heikko ja siksi kaipaa läheisyyttä ja hyväksyntää, mutta toisaalta pelkää luoda läheisiä ihmissuhteita pettymysten pelossa
Erilaisia kriisejä aikuisuudessa ja vanhuudessa:
- avioero (Suomessa vuosittain n. 13000) > lasten asema on avierotilanteessa aina turvattava, tärkeää olisi molempien vanhempien yhteys lapsiin ja vanhempien kyky keskustella asioista ilman yhteenottoja
- työttömyys
- lapset lähtevät kotoa, omat vanhemmat kuolevat
- elimistössä muutoksia, voimat heikkenevät, naisilla vaihdevuodet n. 50-vuotiaana
- eläkeikä: toverisuhteet muuttuvat, harrastusten löytäminen vaikeaa, puolison kuolema
- elämän rajallisuuden tiedostaminen
Vanhuuden vaiheita:
1. Nuoret vanhukset (65-74 vuotiaat)
2. Varsinaiset vanhukset (75-84)
3. Vanhat vanhukset (85-)
Vanheneminen:
- keskushermosto rappeutuu
- vanhuuden dementia (osalla)
- ruumin rakenne muuttuu
- sairaudet lisääntyvät
- vastustuskyky heikkenee
- osalla masentuneisuutta
- luonteenpiirteet korostuvat
Vanhuuden yleisimpiä sairauksia:
- sydän- ja verisuonisairaudet
- tuki- ja liikuntaelinsairaudet (reuma, osteoporoosi)
- syöpä
- diabetes
Sosiaalisia ja psykologisia muutoksia:
- puolison ja läheisten kuolema
- muistin heikkeneminen
- lastenlapset riemuna
- eläkkeellä aikaa harrastuksiin

KäSITE:
Postformaalinen ajattelu = aikuinen ihminen ymmärtää ajattelunsa rajoittuneisuuden ja tietonsa ja päätelmiensä epätäydellisyyden