1. Johdatus psykologiaan
1.1 Mitä psykologia on?
1.2 Psykologian sovellusalat
1.3 Psykologian ihmiskäsitys
2. Oppiminen
2.1 Mitä oppiminen on?
2.2 Tahaton oppiminen
2.3 Kognitiivinen oppiminen
2.4 Oppimiseen vaikuttavia tekijöitä
3. Psykologinen tutkimus ja tiedonhankinta
4. Katsaus psykologian historiaan ja eri suuntauksiin
4.1 Strukturalismi
4.2 Behaviorismi
4.3 Psykoanalyysi
4.4 Hahmopsykologia
4.5 Humanistinen psykologia
4.6 Kognitiivinen psykologia
4.7 Neurotieteellinen suuntaus
4.8 Evoluutiopsykologia
5. Sosiaalipsykologian perusteet
5.1 Ryhmät ja sosiaalinen liittyminen
5.2 Valta ja johtajuus
5.3 Asenteet
5.4 Viestintä
1. JOHDATUS PSYKOLOGIAAN
1.1 Mitä psykologia on?
• Psykologia = (kr.) psykhe eli sielu, mieli ja logos eli oppi (sielutiede)
• Psykologia tutkii ihmisen tavoitteellista toimintaa. Miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa?
• Yksilöihmisen (subjektiivisuus) toiminta tähtää johonkin päämäärään (teleologisuus). Tätä toimintaa pyritään ymmärtämään (hermeneuttisuus). > Ero luonnontieteisiin, joissa korostuu voimakkaammin objektiivisuus, kausaalisuus ja positivismi.
• Tavoitteellinen toiminta on ympäristöön sopeutumista.
• Psykologia on nuori tieteenala. Lähtökohtana saks. Wilhelm Wundtin perustama kokeellisen psykologian laboratorio v. 1879 Leipzigiin.
• Kuuluu empiirisiin eli kokemusperäisiin tieteisiin.
• Ihmisen toimintaa tarkastellaan solu- ja biokemialliselta tasolta aina kulttuuriympäristöä ja historiaan myöten.
• Psykologian osa-alueet ovat:
1) Kehityspsykologia (PS2)
2) Sosiaalipsykologia (PS1)
3) Kognitiivinen psykologia (PS3)
4) Neuropsykologia (PS3)
5) Motivaatiopsykologia (PS4)
6) Persoonallisuuspsykologia (PS5)
1.2 Psykologian sovellusalat
• Kliininen psykologia tutkii psyykkisten häiriöiden syitä pyrkien ennaltaehkäisyyn ja korjaavaan toimintaan. Kliinistä psykologiaa harjoitetaan mielenterveystoimistoissa ja sairaaloissa (mm. psykoterapia).
• Kasvatuspsykologia keskittyy kasvatuksen ja opetuksen ongelmiin, mm. oppimisvaikeuksien selvittämiseen (koulu- ja perheneuvontatyö). Ammatinvalintapsykologia auttaa sopivan ammatin löytämisessä.
• Työpsykologia tutkii henkilövalintoja, työtyytyväisyyttä, työn tuottavuutta ja työsuojelua. Organisaatiopsykologia selvittelee tuotanto-organisaation toimintaa, työtapoja, tuottavuutta, henkilösuhteita, johtajuutta ja viestintää.
• Ympäristöpsykologia keskittyy ympäristöjen viihtyvyyden ja tarkoituksenmukaisuuden suunnitteluun
• Liikennepsykologia pyrkii kehittämään liikenneturvallisuutta ja selvittämään tapaturmien syyt
• Urheilupsykologia pyrkii tehostamaan urheilijan fyysistä suorituskykyä psykologian keinoin
1.3 Psykologian ihmiskäsitys
• Ihminen on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus.
• Ihminen on perimän ja ympäristön muokkaama ainutkertainen yksilö eli persoonallisuus.
• Psyykkinen olemus: tiedonkäsittely (havaitseminen, muisti, ajattelu, kieli), tunteet (eli emootiot) ja motiivit (toiminnan psyykkiset syyt).
• Sisäiset mallit eli skeemat ovat yksilön muistissa oleva kokemusten, tietojen, taitojen ja toimintojen varasto, jota käytetään toiminnan ohjauksessa.
• Sisäiset mallit muokkautuvat havaintokehässä (Ulrich Neisser 1981): Kohde (tieto ympäristöstä) > muuttaa > Sisäistä mallia > joka suuntaa > Tiedon etsintää > jonka perusteella tietoa valitaan > Kohteesta eli ympäristöstä.
• Maailmankuva = millainen maailma on, miten se toimii ja miten siinä tulee toimia (ns. laaja sisäinen malli)
• Ihmiskäsitys = millainen ihminen on, miten hän toimii ja miten heihin tulee suhtautua. Ihmiskäsitys muotoutuu kulttuurin ja yhteiskunnan mukaan sekä oppimisen, kasvatuksen, ihmissuhteiden ja kokemusten vaikutuksesta.
• Minäkäsitys = millainen minä olen? Perusta luodaan jo lapsuudessa (perusturvallisuuden synty).
• Itsetunto = tunneperäinen käsitys itsestä ja omasta arvosta.
• Ihminen oman toimintansa ohjaajana. Toiminnanohjauksen vaiheet: 1) tavoitteen asettaminen, 2) havaintojen teko, 3) havaintojen tulkinta, 4) tavoitteen muokkaaminen, 5) vaihtoehtoisten toimintamallien suunnittelu, 6) toimintamallin valinta, 7) toiminnan toteutus, 8) toiminnasta saatavan palautteen tulkinta.
• Ihmisen pyrkimyksenä on 1) tuntea elämä ja toiminta mielekkäänä (mielihyväperiaate) ja 2) kokea hallitsevansa elämänsä eri tilanteita.
• Psyykkinen itsesäätely pyrkii pitämään yllä psyykkistä tasapainoa:
1) coping eli tilanteenhallintakeinot (tietoista ongelmanratkaisua, keskustelu, järkeily jne.)
2) defenssit eli puolustusmekanismit (torjunta, arvon kieltäminen, selittely jne.)
2. OPPIMINEN
2.1 Mitä oppiminen on?
• Oppiminen = muistissa tapahtuva suhteellisen pysyvä muutos, jonka kokemukset aiheuttavat.
• Sisäiset mallit (tietorakenteet) sekä käyttäytyminen muuttuvat.
• Perimä määrää oppimisen rajat.
• Ei-opittuja käyttäytymismuutoksia ovat:
1) Vaistotoiminnot
- lajille tyypillinen peritty samana toistuva toiminto (esim. linnuilla pesänrakentaminen)
2) Aistien mukautuminen eli sensorinen adaptaatio
- aistimme sopeutuvat ärsykkeisiin (esim. hajuaisti tunkkaiseen luokkailmaan).
3) Refleksit eli heijasteet
- tahaton elimen toiminto, jonka jokin ärsyke laukaisee (esim. nieleminen tai yskiminen)
4) Kypsyminen
- elimistön muutokset, jotka antavat valmiuksia oppimiselle
- tietyt toiminnat ovat enemmän kypsymisen kuin oppimisen tuloksia (esim. ihmisen käveleminen)
2.2. Tahaton oppiminen: klassinen ja välineellinen ehdollistuminen sekä mallioppiminen
• Habituaatio eli tottuminen = tietyn ärsykkeen aiheuttaman reaktion vaimentuminen tietyksi aikaa, jos ärsyke toistuu samanlaisena useita kertoja.
• Orientaatio eli suuntautuminen = reaktio, jossa tarkkaavaisuus suuntautuu uuteen ärsykkeeseen
• KLASSINEN EHDOLLISTUMINEN
• Ven. Ivan Pavlov (1849-1936) tutki koiran syljeneritystä. Kun koiralle tarjottiin ruokaa (ehdoton ärsyke), alkoi koiralla erittyä sylkeä (ehdoton reaktio). Pavlov liitti tutkimukseensa kellon soiton (neutraali ärsyke) aina ennen kuin koira sai ruokaa. Koiralla alkoi syljeneritystä ilmetä jo ennen ruuan saamista. Ruoka voitiin jättää pois ja siitä huolimatta koira eritti sylkeä, sillä koira oli ehdollistunut kellon ääneen, josta (neutraalista ärsykkeestä) oli tullut nyt ehdollinen ärsyke.
• Tiettyjen ehtojen vallitessa neutraali ärsyke muuttuu ehdottoman ärsykkeen merkiksi eli signaaliksi, joka yksinään laukaisee saman reaktion.
• Ehdollistumisen edellytyksiä:
1) Neutraalin ja ehdottoman ärsykkeen läheinen ajallinen yhteys (peräkkäisyys)
2) Tilanteen toistuminen (reaktion vahvistamiseksi)
3) Motivaatio (ts. koiralla nälkä)
• Ehdollistumista on todettu laakamadosta ihmiseen.
• VÄLINEELLINEN EHDOLLISTUMINEN
• Yhd. Edward Thorndiken (1874-1949) kissakokeet pulmalaatikolla, jossa kissan tuli yrityksen ja erehdyksen kautta onnistua narusta vetämällä tai vipua painamalla avata ovi. Ulospääseminen toimi vahvistajana.
• Yhd. behavioristi B.F. Skinnerin (1904-1990) laatikkokokeet kyyhkysillä ja rotilla. Rotta sai ns. Skinnerin laatikossa ollessaan ruokapalkinnon (vahvistaja) onnistuessaan painamaan vipua valon välähtäessä.
• Opittu reaktio on näin väline tietyn tavoitteen saavuttamiseksi.
• Myös ihmisellä palkinto vahvistaa oppijan käyttäytymistä haluttuun suuntaan ja edistää oppimista.
• Erilaisia vahvisteita: ravinto, kehuminen, hymy, raha jne.
• Skinnerin mukaan palkinnot ovat rangaistuksia tehokkaampia muokkaamaan käyttäytymistä.
• Sammuttaminen: reaktio sammuu, kun vahvistava ärsyke jää pois. Ei-toivottuja käyttäytymismuotoja voidaan usein poistaa jättämällä se vahvistamatta (esim. lapsen kiroilu, vauvan äitiä pakottava itku).
• MALLIOPPIMINEN
• Kanad. Albert Banduran (1925-) mallista oppimisen kokeet. Bandura tutki erityisesti lasten aggressiivista käyttäytymistä. Kun lapsi näki filmin, jossa aikuinen hakkasi nukkea, käyttäytyi lapsi samalla tavalla nukkea kohtaan.
• Mallioppiminen:
- käyttäytyminen muuttuu esimerkkinä olevien sosiaalisten ärsykkeiden eli mallien vaikutuksesta
- jäljittelemistä
• Samastuminen eli identifikaatio = ihaillun mallin käyttäytymisen sisäistämistä omaksi.
• Malleja: lapsuudessa vanhemmat ja sukulaiset, nuoruudessa pop-idolit, kaverit jne.
• Mallioppimista hyödynnetään terapiatilanteessa esim. tiettyjen pelkojen poistamiseksi (koiranpelko).
2.3 Kognitiivinen oppiminen
• Saks. hahmopsykologi Wolfgang Köhlerin (1887-1967) simpanssikokeet oivalluksesta ja älykkäästä toiminnasta.
• Yhd. oppimispsykologi Edward Tolmanin rottien sokkelokokeet (1950-luvulla), joiden perusteella hän loi käsitteen "kognitiivinen kartta".
• Engl. Sir Frederick Bartlettin piirtämiskokeet, joiden tulosten pohjalta hän päätteli ihmisen käsittelevän tietoa joustavasti tarpeidensa ja käsitystensä mukaan. Ihminen ei vain toista oppimaansa, vaan käsittelee tietoa ja luo muistinsa pohjalta uutta aineistoa.
• Kognitiivinen oppiminen = tiedon aktiiviseen käsittelyyn perustuvaa; muistin tietorakenteiden ja sisäisten mallien muuttumista.
• Konstruktivismi = ihminen rakentaa (konstruoi) oman muistinsa tietorakenteet siten, että uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle.
• Tiedonkäsittelyn vaiheet:
- ulkomaailman informaatio > tulee aisteihin (SENSORINEN MUISTI) > tarkkaavaisuus valikoi merkityksellisen tiedon > TYÖMUISTIIN > josta tärkeät asiat kertaamisen kautta siirtyvät > SÄILÖMUISTIIN, johon tieto tallentuu.
• Kertaaminen ja harjoittelu tärkeä osa oppimista. Ylioppimisessa kertaamista jatketaan, vaikka asia on jo opittu.
• Pintaprosessointi eli pintasuuntainen oppiminen = yksittäisiä asioita opetellaan ulkoa
• Syväprosessointi eli syväsuuntainen oppiminen = asioiden ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen, uusia asioita yhdistetään sekä toisiinsa että aikaisemmin opittuihin asioihin.
• Käsitekartan eli -kaavion (mind map) käyttö auttaa asian omaksumista.
2.4 Oppimiseen vaikuttavia tekijöitä
• Metakognitio = kyky tiedostaa, ohjata ja arvioida omaa oppimista (ja ajattelua)
• Oppimistulos on riippuvainen:
1) Oppijan
a) vireystilasta eli aktivaatiosta
- alhainen vireystila madaltaa suoritusta
- vireyteen vaikuttavat ärsykkeiden laatu ja määrä, tunnetila, persoonallisuus, tilanne ja fysiologiset tekijät
b) motivaatiotilasta eli kiinnostuksesta
- mitä oppija saa oppiessaan (hyöty)
- tunnetila: iloinen vai surullinen
c) muistista
2) Opittavasta aineksesta
- aineksen liiallinen outous aiheuttaa negatiivisen asenteen
3) Oppimistilanteesta
- palautteen laadusta (positiivinen, negatiivinen)
- opiskelun päämäärästä (tarkoitus)
- häiriötekijöistä (esim. melu)
• Transfer eli siirtovaikutus: yhden asian oppiminen vaikuttaa toisen asian oppimiseen positiivisesti tai negatiivisesti
• Yhteistoiminnallinen oppiminen hyödyntää ajatusta: opettaminen on tehokkain oppimistapa.
3. PSYKOLOGINEN TUTKIMUS JA TIEDONHANKINTA
• Psykologisessa tutkimuksessa pyritään kuvailemaan ihmisen käyttäytymistä ja psyykkistä toimintaa.
• Tutkimuksessa pyritään:
- suunnitelmallisuuteen (mm. koeasetelmissa)
- systemaattisuuteen (tietoa kerätään järjestelmällisesti)
- luotettavuuteen (reliabiliteetti=pysyvyys eli mittaus on virheetön ja validiteetti=pätevyys, testi mittaa sitä, mitä se on tarkoitettukin mittaamaan)
- objektiivisuuteen (vältetään tutkijan subjektiivisuuden vaikutus tuloksiin)
- toistettavuuteen (kuka tahansa voi toistaa tutkimuksen ja saada vastaavat tulokset)
- yleistettävyyteen (otos on edustava)
- raportoitavuuteen (tulokset ovat julkisia)
• muuttuja = mitattava ilmiö (älykkyys, ujous)
• operationalisointi = toimenpiteet, joilla tutkimuksen muuttujat pyritään ilmaisemaan mitattavassa muodossa (esim. Miten voisit mitata ujoutta, johtamistaitoa jne.?)
• Tiedonhankintaan käytetään erilaisia tutkimusmenetelmiä (= systemaattinen keino, jolla tutkija saa tietoa tutkittavasta ilmiöstä).
• Tutkimusmenetelmän avulla tutkija pyrkii ratkaisemaan tutkimusongelman käyttäen jotakin tutkimusotetta ja tiettyjä tiedonkeruutapoja.
• Tutkimusotteita ovat:
1. Kokeellinen tutkimus
- ilmiöitä selvitetään yksinkertaistetuissa olosuhteissa tarkan tutkimussuunnitelman puitteissa, jossa häiriötekijät on pyritty poistamaan tarkoin (laboratoriotutkimuksessa tai luonnollisessa kontrolloidussa tilanteessa)
- pyritään selvittämään kahden muuttujan välinen yhteys (syy-seuraus -suhde, aiheuttaako muuttuja x, tapahtuman y)
2. Korrelatiivinen tutkimus
- selvitetään muuttujien välisiä riippuvuussuhteita matemaattisin, tilastollisin menetelmin
- selvitetään asioiden tilastollista esiintymisyhteyttä (onko x:llä ja y:llä jokin yhteys toisiinsa?)
- korreloiko esim. opiskelijan tunneilta poissaolot koulumenestykseen?
3. Kuvaileva tutkimus
- pyrkii tutkimuskohteen tarkkaan kuvailemiseen ja ymmärtämiseen
- usein laadullista
- kuvaillaan, miten asiat ovat: esim. ilmiön tai tapahtuman yleisyys, kehitys, tunnusomaiset piirteet jne.
4. Tapaustutkimus
- koskee yksilöä (yksilötutkimus) tai tiettyä ryhmää
- mm. psyykkisten häiriöiden diagnosoinnissa
- tiedonhankintamenetelmiä: biografiat eli elämänkerrat, persoonallisuus-, älykkyys- ja kykytestit, neuropsykologiset testit, haastattelut ja tarkkailu
• Tiedonhankinta- eli tiedonkeruumenetelmiä ovat:
1. Testit
• hyvän testin vaatimukset:
- mitattavat muuttujat määriteltävä operationaalisesti
- luotettavuus (reliabiliteetti) eli rinnakkais- ja uusintamenetelmillä tulisi saada sama tulos
- pätevyys (validiteetti) eli testin tulee mitata sitä ominaisuutta, jota se on tarkoitettu mittamaan.
- standardointi eli testin on eroteltava yksilöt toisistaan ja testi soveltuu juuri tietyn aikakauden ja alueen ihmisille (testille lasketaan normiarvo, joka kertoo testin keskimääräisen tuloksen)
- objektiivisuus eli testaaja ei saa vaikuttaa tuloksiin
- kysymysten oltava selkeitä ja yksiselitteisesti tulkittavia
• Älykkyystestit (ks. PS4 ja PS5)
• Persoonallisuustestit (ks. PS5)
2. Kysely
• kyselylomakkeilla hankitaan tietoa väestön asenteista, arvostuksista tai erilaisista tottumuksista (äänestäminen, TV:n katselutottumukset jne.)
• kyselylomakkeet ovat joko strukturoituja (valmiit vastausvaihtoehdot) tai strukturoimattomia (avoimet kysymykset, joihin tutkittava kirjoittaa vapaasti vastauksensa)
3. Haastattelu
• ihmisten mielipiteiden kartoittaminen, soveltuvuus työhön tai koulutukseen jne.
• diagnosoidaan ihmisen ongelmia ja persoonallisuutta oikean hoidon löytämiseksi
• ongelmana haastattelijan kokemusten vaikutus haastateltavan mielipiteiden tulkinnassa
4. Tarkkailu eli observointi
• hankitaan tietoa henkilöstä haastattelun tai muun testauksen yhteydessä
• tarkkailu voi olla ulkopuolista tai osallistuvaa tarkkailua
- osallistuvassa tarkkailussa henkilö saattaa hakeutua vanginvartijaksi tai tarkkaillakseen säännöllisesti ko. henkilöä. Havainnoija ei ole passiivinen sivustaseuraaja, vaan aktiivinen kanssaeläjä.
• introspektio: yksilö kuvaa ja tarkkailee omia elämyksiään, tunteitaan ja kokemuksiaan; menetelmä on rajallinen mm. subjektiivisuuden vuoksi (latinaksi intro merkitsee “sisäänpäin” ja spectare “katsoa”).
• retrospektio: yksilö muistelee elämänkertaansa, elämänsä huippukohtia jne. (retrospectare merkitsee “taaksepäin katselua”).
5. Fysiologiset mittaukset ja erilaiset aivojen kuvantamismenetelmät (ks. PS3)
• käytetään psykologisten tutkimusten apuna esim. laboratoriotutkimuksissa
• käyttäytymishäiriön tausta saattaa olla fysiologinen (esim. hormonaalinen)
4. KATSAUS PSYKOLOGIAN HISTORIAAN JA ERI SUUNTAUKSIIN
4.1 Strukturalismi
• Varsinainen kokeellinen psykologia syntyi saks. lääkärin ja filosofin Wilhelm Wundtin (1832-1920) perustettua psykologian laboratorion Leipzigiin.
• pyrki selvittämään mielen rakenteet eli struktuurit
• sielunelämän oletettiin koostuvan yksinkertaisista alkeisosista, sielullisista perusyksiköistä, varsin mekaanisten kytkeytymien avulla.
• tutkittiin aistimuksia (esim. kipupisteitä) ja muistia
• tiedonhankintamenetelmänä introspektio eli itsetarkkailu (omien mielenliikkeiden tarkkailu)
4.2 Behaviorismi
• Perustaja am. John Broadus Watson (1878-1958)
• Pitäydyttiin vain ulkoisen, havaittavan käyttäytymisen tutkimiseen (vrt. luonnontieteet)
• Käyttäytymisen ajateltiin koostuvan reaktioista, joihin vaikuttavat ulkoiset ympäristöärsykkeet (sisäiset subjektiiviset elämykset, tietoisuus ja tajunta hylättiin)
• Tiedonhankintamenetelmänä observointi eli tarkkailu sekä laboratoriokokeet; myös eläin- ja lapsikokeet yleistyivät
• Ihminen on ärsykkeisiin reagoiva olento:
- S — R -kytkentämalli ts. stimulus—response; ärsykettä seuraa reaktio
- Uusbehaviorismi antoi myös huomiota elimistön (organismin) sisäisille tapahtumille:
- S—O—R eli stimulus—organism—response
• vaikutti oppimisteorioiden syntyyn (kaikki käyttäytyminen on opittua): B.F.Skinner (1904-1990) välineellinen ehdollistuminen.
• Psyykkiset ongelmat ovat oppimisesta johtuvia käyttäytymishäiriöitä. Hoidetaan poisoppimalla.
4.3 Psykoanalyysi
• Itävalt. neurologi ja psykiatri Sigmund Freud (1856-1939) perusti oppisuunnan, jota alkoi nimittää psykoanalyysiksi.
• Psykoanalyysin peruslöydöt: tiedostamattoman sielunelämän ja varhaislapsuuden vaikutus persoonallisuudelle
• Ihminen on energiajärjestelmä, jossa energian määrä on vakio. Energia saattaa patoutua, mikäli keinot eivät riitä elämän ristiriitatilanteiden hallitsemiseen. Tästä seuraa neuroosi.
• Tutkimusmenetelmänä unien tulkinta ja vapaa assosiaatio, jossa potilas kertoo vapaasti mieleensä tulevia asioita, jotka analyytikko sitten tulkitsee.
• Freud jakoi tietoisuuden kolmeen osaan: tietoiseen (mielessä olevat ajatukset, tunteet jne.), esitietoiseen (kokemukset, muistot jne. jotka eivät ole välittömässä tietoisuudessa, mutta tulevat assosiaation kautta tarvittaessa esiin) sekä tiedostamattomaan (torjutut pelot, tunteet, viha, seksuaaliset toiveet jne.).
• Tiedostamaton vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen voimakkaasti. Terapiassa pureudutaan tiedostamattomien asioiden esiin tuomiseen.
• Sielunelämän rakenteet:
1. ID = se, tiedostamaton
- olemassa syntymästä asti, tästä kehittyvät ego ja superego
- torjuttujen toiveiden, viettien ja kompleksien varasto
- pyrkii mielihyvään (jonka ego saattaa kieltää, seuraa konflikti)
2. EGO = minä, tietoinen
- ajattelu, oppiminen, muisti; tällä hetkellä tietoisuudessa olevat asiat
- järkeily ja normaali tilanteista selviäminen
- defenssimekanismit (tiedostamattomalla tasolla) > vältetään konfliktien aiheuttamat pettymykset
3. SUPEREGO = yliminä, tietoisuuden kaikilla tasoilla
- “omatunto”
- moraalistandardit, jotka opittu jo lapsena
• Vietit: 1) Elämänvietti eli libido (liittyy seksuaaliviettiin, jota Freud erityisesti korosti) sekä 2) kuolemanvietti eli thanatos.
• Ks. laajemmin Freudin persoonallisuuden tutkimuksista PS5.
4.4 Hahmopsykologia (eli Gestalt-psykologia)
• Saks. Max Wertheimer, Kurt Koffka ja Wolfgang Köhler 1920-luvulla.
• Vastustivat strukturalismia ja behaviorismia
• pyrki löytämään ne lait ja periaatteet, joihin havaintojen jäsentyminen perustuu
• havainnot rakentuvat merkityksellisiksi hahmoiksi (syntyi hahmolait eli havainnon hahmottumiseen vaikuttavat lait ks. PS3):
- hahmo on enemmän kuin osiensa summa
- yksittäiset viivat muodostavat kuvan
• painottaa elämysten ja käyttäytymisen kokonaisvaltaisuutta
• ihminen pyrkii pitämään yllä tasapainotilaa ns. täydellistä hahmoa. Jos tasapaino järkkyy, pyritään se saavuttamaan väkisin. Jos tasapainoa (hahmoa) ei saavuteta, seuraa psyykkinen häiriötila.
4.5 Humanistinen psykologia
• Syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvulla, edustajia: Abraham Maslow, Carl Rogers, Rollo May
• Vastusti behaviorismia ja korosti ihmisen kokemusten subjektiivisuutta
• Ihminen on ainutkertainen yksilö, joka pyrkii kehittämään itseään (luovuus)
• Käytännön terapiatyössä yksilöllisyys korostuu. Asiakaskeskeisessa terapiassa terapeutti osoittaa arvostusta ja empatiaa asiakasta kohtaan, jotta tämä voisi vapaasti pohtia itse oman elämänsä ongelmia ja toiveita.
• "Ihminen on tekojensa summa"
4.6 Kognitiivinen psykologia
• Korostaa ihmistä aktiivisena tiedon käsittelijänä: ihminen ohjaa toimintaansa tiedon avulla.
• Saanut vaikutteita jo Tolmanin rottakokeista > kognitiivinen kartta; F.Bartlettin muistikokeista > sisäiset mallit; Jean Piaget’n kehityspsykologisista tutkimuksista sekä neuvostoliittolaisen Lev Vygotskin tietoisuuden syntyä, ajattelua ja kieltä koskevista tutkimuksista
• Tutkimuskohteena ihminen tietoa ja symboleja käsittelevänä olentona
• Nykyisin hallitsee akateemista psykologiaa
4.7 Neurotieteellinen suuntaus
• Fysiologiset mittausmenetelmät korostuvat. Selvitetään hermoston toimintaa ja vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.
• Ihmisen perimän ja fysiologian vaikutus käyttäytymiseen.
• Psyykkisten häiriöiden syitä etsitään aivotoiminnasta. Häiriöitä hoidetaan mm. psyykelääkkeillä.
4.8 Evoluutiopsykologia
• 1980-luvulla syntynyt suuntaus, joka korostaa evoluution vaikutusta ihmisen toimintamallien kehittymiseen.
• Ihminen on ympäristöönsä sopeutuva eläin, jonka perusongelmat ovat: 1) miten säilyä hengissä ja 2) miten jatkaa sukua.
• Ihmisen ymmärtämiseksi tulee tuntea ihmisen kehityshistoria ja lajin sopeutuminen luontoon.
5. SOSIAALIPSYKOLOGIAN PERUSTEET
5.1 Ryhmät ja sosiaalinen liittyminen
• Sosiaalisella liittymisellä (ryhmänmuodostuksella) sekä biologinen että opittu perusta
• Ryhmä = järjestäytynyt joukko, jolla on yhteinen päämäärä
• Primaariryhmä = lähiryhmä, jolla kiinteä tunneyhteys, kuten perhe, sukulaiset ja ystävät
• Sekundaariryhmä = etäryhmä, jonka kiinteys löyhempi, kuten luokan oppilaat, työntekijäjoukko tms.
• Viiteryhmä = ryhmä, johon haluttaisiin kuulua tai jonka maailmankatsomus on omaksuttu (esim. uskonnollinen tai poliittinen ryhmä).
• Syitä liittymiselle:
1. Vaihdantateoria
- yksilö saa ryhmässä enemmän kuin antaa
- liityn sinuun/heihin ja tarjoan tietoni ja taitoni käytettäväksi, vastapalveluksena kehutte minua julkisuudessa, statukseni nousee, kun kuulun tähän ryhmään.
2. Vastavuoroisuusteoria
- yksilö saa toisilta, mutta tahtoo myös antaa/uhrata toisten edestä
- olit meillä lastenvahtina. me saimme teatteri-illan. palkaksi saat viisikymppisen. onko se tarpeeksi siihen nähden, miten paljon aikaa ja vaivaa sinulle siitä koitui.
3. Vahvistusteoria
- muiden hyväksyntä koetaan palkitsevana; liitytään niihin, jotka kannustavat
- X-joukkue voitti, olen x-joukkueen jäsen. Me voitimme!
- osaat kaiken niin hyvin!
- meillä on aina niin hauskaa, kun olet mukana
4. Muita syitä: turvallisuuden kokeminen, samankaltaisuus, vertailukohteiden hankkiminen, fyysisen miellyttävyyden kokeminen, kulttuuri ja maantieteelliset syyt, pelko
• Ryhmää koossapitävät tekijät:
• Attraktio = vetovoima yksilöiden välillä
- attraktiota lisää: vastavuoroisuus, motiivien ja tarpeiden tyydyttyminen, läheisyys ja samankaltaisuus, fyysinen viehättävyys
- kulttuurien välillä erilaisuutta: esim. joissakin heimoissa attraktiivisuutta lisää lihavuus, huulten venyttäminen puupaloilla, renkaiden laittaminen ihon lävitse, kaulan venyttäminen jne.
- huipentuu rakkauteen
• Koheesio = kiinteys ryhmän sisällä
- ryhmän ominaisuus
- mitä suurempi attraktio jäsenten kesken, sitä suurempi koheesio ryhmän sisällä
• Sosiogrammilla kuvataan attraktiota ja koheesiota
- sosiogrammista voidaan löytää yksinjäävät henkilöt, menestyjät, suositut jne. - tämän perusteella voidaan esim. organisaatiota korjata.
• Konformistisuus = yhdenmukaisuus, pyrkimys käyttäytyä vallitsevien asenteiden ja mielipiteiden mukaan
- konformistisuutta lisäävät yhdenmukaisuutta osoittavat asut, kunniamerkit jne.
• Rooli = tietyssä asemassa olevaan henkilöön kohdistetut käyttäytymisodotukset (esim. äidin rooli)
- rooli tunnistetaan usein ulkoisista asioista, kuten virkapuvusta: pappi, poliisi, metsuri jne.
- väistämättömät roolit ovat biologisia, kuten sukupuoli
- muuttuvat, tilapäiset roolit: ammattiroolit, oppilaan rooli jne.
- rooliristiriidat syntyvät, kun ihminen ei tiedä, mitä häneltä odotetaan (sisäiset ristiriidat) tai kun eri roolit kilpailevat yksilöllä (roolien väliset ristiriidat)
5.2 Valta ja johtajuus
• Valta voi olla fyysistä, aineellista tai henkistä
- fyysinen = alistamista, väkivallankäyttöä
- aineellinen = taloudellista esim. työntekijä - työnantaja
- henkinen = monia erilaisia vaihtoehtoja (painostus, kiusaaminen)
• Roolihierarkia eli ryhmän jäsenten välinen arvojärjestys, jossa johtajalla korkein status
• Johtajatyypit: valtias, aito johtaja, tehtäväjohtaja, tunnejohtaja
1) valtias ei välttämättä omaa ryhmän kannatusta, asetettu virkaan muodollisen pätevyyden tai perimänsä perusteella
2) aito johtaja on saavuttanut asemansa persoonallisten ominaisuuksiensa myötä ryhmän valinnan kautta
3) tehtäväjohtaja on tehtävän kannalta kyvykkäin henkilö
4) tunnejohtaja on mielialan kohottaja, usein pidetty johtaja, joka liittää yhteen ryhmän jäseniä
• Johtamistyylit (johtajuusilmastot):
- Lippittin ja Whiten johtajuustutkimus, jossa koehenkilöinä oli 10-vuotiaita lapsia
1. autoritaarinen johtaja, määrää toiminnan yksin (tulos hyvä, ilmapiiri huono, jännittynyt)
2. demokraattinen johtaja, ottaa huomioon ryhmän mielipiteet ja toimii yhteistyössä ryhmän kanssa (tulos ja ilmapiiri hyvät)
3. Laissez-faire johtaja, antaa mennä -johtaja, joka antaa toimintaohjeet, mutta ei puutu toimintaan (tulos huono, ilmapiiri mahdollisesti hyvä, hauskaa, mutta voi esiintyä esim. lasten välistä kiusottelua)
5.3 Asenteet
• Asenne = opittu käyttäytymistaipumus, tapa arvioida ympäristöä
• Implisiittinen persoonallisuusteoria = piilo-oletus toisen ihmisen persoonallisuudesta perustuen johonkin keskeiseen luonteenpiirteeseen
• Sädekehävaikutus eli haloefekti = positiivinen "leima", joka on saatu tietyn ominaisuuden perusteella ja joka vaikuttaa henkilön muiden ominaisuuksien tulkintaan
- henkilöllä on ikäänkuin sädekehä pään päällä: hän on kaikessa hyvä.
• Stigma eli polttomerkki = negatiivinen "leima"
- kerran varas on aina varas
• Stereotypia = jäykkä, kaavamainen ja yleistävä asenne tiettyyn ryhmään
- rotuun nähden: "mustalaiset elää meidän varoilla" jne.
• Rosenthal-vaikutus = yksilön/ryhmän käytös muuttuu odotusten mukaiseksi
- nimitetään myös "itsensä toteuttavaksi profetiaksi"
- vaikuttaa mm. oppimiseen: mikäli ryhmää pidetään pätevämpänä kuin se onkaan, se myös oppii paremmin
5.4 Viestintä
• Viestintätilanteen perustekijät: lähettäjä, viesti, vastaanottaja ja viestikanavat
• Viestintäkaavio:
- Lähettäjä > Viesti ("Mitäpä kuuluu?") > Vastaanottaja
- Viestikanava: ilma (puhelin, tv jne.)
- Palaute keskeistä (viestintä voi olla yhdensuuntaista tai kahden tai useamman suuntaista)
• Viestinnän välineet:
1. signaalit - eläinten viestintä
2. verbaalinen eli kielellinen
- symptomit, signaalit ja symbolit
3. nonverbaalinen eli sanaton
- ilmeet, eleet, kehon asennon muutokset, tahattomat ilmaisuliikkeet, äänenpaino, kosketukset, pukeutuminen
- ilmaisevat erityisesti tunnetiloja
- ELEET:
- perinteiset eleet (nyökkäys, pään pudistelu)
- symboliset eleet (ominaisuutta kuvaavia: "ruuvit löysällä")
- metaeleet (ns. oheisviestejä, poikien tappelusta huomaa onko kysymyksessä tosi tappelu vai leikkitappelu)
- aikomuseleet ("miettimiseleitä": pian teen jotakin)
- sijaiseleet (korviketoimintaa: hiuksien harominen)
- reviirin merkitseminen (oma paikka)
- henkilökohtainen tila (paikka kohteesta) on myös viesti
4. pienryhmäviestintä
- kaksi- tai monisuuntaista
- viestintäverkot
- organisaatioviestintä = järjestäytyneen organisaation sisäinen viestintä (koulu, sairaala jne.)
5. joukkoviestintä
- viesti suunnattu suurelle joukolle
- lähteen uskottavuus vaikuttaa perillemenoon
- sanomalehdet, kirjat, tv, radio, tietokoneet jne.
