Suomen Ortodoksinen kirkko

A. Ortodoksisuuden historiaa Suomessa

TAUSTATIETOA KARJALASTA
- Karjala kohosi taloudelliseen kukoistukseen n. v. 1150-1300. Menestys pohjautui suurelta osalta turkiskauppaan. - seurasi kiinteämpi yhteys Novgorodin kanssa (perusti v. 862 ruotsalainen varjagi Rurik; N. harjoitti kauppaa erityisesti saksalaisten kanssa).
- V. 1187 Novgorodin väki teki hävitysretken Ruotsiin, Sigstunaan.
- 1000-1200 kristinusko levisi Karjalaan Novgorodista käsin sekä kaupallisen kanssakäymisen että lähetystyön ansiosta.
- hautalöydöissä vielä 1200-luvulla täysin pakanallisia hautoja, joissa aseita ja työkaluja vainajien mukana; tapa vähenee 1100- ja 1200-luvulla, jolloin vainajien mukaan aletaan liittää kristillisiä esineitä (Käkisalmen Suotniemestä hopeaketju, jonka kannattamaan renkaaseen oli pujotettu muutama ortodoksinen hopearisti; Kekomäestä rukoilevaa Neitsyt Mariaa esittävä ikoni; Hiitolasta ristiaiheinen pyöreä hopeariipus; Sakkolan Patjan kalmistossa haudatulla naisella oli ainoana hautaesineenä ortodoksinen Kristus-ikoni).
- sanat risti, pappi, raamattu ja kummi ovat tulleet idästä.

LÄHETYSTYÖTÄ KARJALAAN:
- venäläinen kronikka kertoo Jaroslav Vsevolodinpojan tehneen 1226 karjalaisten avustamana hyökkäyksen Hämeeseen ja 1227 hän toimitti Karjalaan lähetyssaarnaajia. Hän "lähetti kastamaan suurimman osan Karjalaa, lähes kaikki ihmiset".
- Roomalaiskatolinen kirkko v. 1240 Tuomas-piispan aikana hyökkäys Nevalle Novgorodia vastaan (paavin lupa hyökätä ortodokseja vastaan). Aleksanteri (N:n ruhtinas) rukoili Jumalalta apua; eräs inkeriläinen heimopäällikkö (Pelguin = Pelkonen) oli nähnyt näyn, joka ennusti Aleksanterille voittoa. A. voitti selvästi ja pelasti ortodoksisen uskon Karjalassa. Paavi yritti mm. neuvotteluteitse saada v. 1258 Aleksanterin katolisen kirkon puolelle. Aleksanteri ei suostunut, siksi häntä ortodoksit kunnioittavat pyhänä. A. sai voittonsa johdosta nimen Nevski.
- 1323 Pähkinäsaaren rauha jakoi Suomen Ruotsille (katolisille) ja Novgorodille (ortodokseille).
- Novgorod Moskovan hallintaan. Tsaarien sodat ruotsalaisia vastaan murtavat ortodoksista kirkkoa. Kaikkein tuhoisin sota ns. 25-vuotinen Iivana Julman aloittama (1570-95). Ruotsi voitti ja sai Karjalan haltuunsa hävittäen kirkkoja ja luostareita, vaikka Ruotsin kuningas Juhana III oli tämän kieltänyt. Ruotsalaiset hävittivät Konevitsan 1577 ja Valamosta munkkien oli lähdettävä pakoon murhaa ja hävitystä kahdesti 1578 ja 1581 (suurin osa rakennuksista paloi ja 80 ihmistä kuoli). Petsamon luostari hävitettiin 1589 karjalaisten ja pohjalaisten taistelussa.
- v. 1582 tsaari määräsi Karjalan kylien polttamisen ja väen viemisen Venäjälle.
- Täyssinän rauhasta 1595 vuoteen 1609 rauhan aikaa. Sitten venäläisten valtataistelu, johon Ruotsi ja Puola osallistuivat - Romanov-suku johtoon. Ruotsalaiset hävittivät Valamon luostarin v. 1611. Stolbovan rauhassa v. 1617 Karjala tulee Ruotsi-Suomelle, vallatulla alueella säilyi uskonnonvapaus (ortodoksisuus).

RUOTSIN VALLAN AIKA (1617-1721)
- v. 1685 Karjalan ja Laatokan piispan viran perustaminen Ruotsin suostumuksella. Puhdasoppinen luterilainen kirkko aloitti Stolbovan rauhan jälkeen ortodoksien käännyttämisen. V. 1618 Viipuriin luterilaisen piispan virka. v. 1681-89 Inkerimaan valvojana (superindententtinä) toimi Juhana Gezelius Nuorempi, joka sai aikaan sen, etteivät ortodoksipapit saivat toimia vain venäjän kielisten asukkaiden keskuudessa. Gezelius nuoremman näkemys oli, että ortodoksinen usko on "melkein pimeyden ja perkeleen, turkin ja pakanain uskoon verrattava". Luterilainen käännytystyö onnistui huonosti.

KARJALA KAHTIA JAETTUNA (1721-1809)
- Uudenkaupungin rauhassa v. 1721 Ruotsi luovutti Venäjälle osan Karjalaa (Käkisalmen läänin, Inkerin, Liivinmaan ja Viron). Venäjään liitettyä Kaakkois-Suomea alettiin kutsua "Vanhaksi Suomeksi".
- Valamon ja Konevitsan luostarit olivat lakkautettuina Ruotsin vallan aikana n. sata vuotta. Valamon (1717) ja Konevitsan (1718) uudelleenrakennustyöt aloitettiin. V. 1754 tulipalo tuhosi Valamon luostarin lähes kokonaan.

SUOMEN AUTONOMIAN AIKA (1809-1917)
- Porvoon valtiopäivillä 1809 Venäjän tsaari Aleksanteri I antaa Suomelle autonomian (Ruotsin valtakausi päättyy). Vanha Suomi liitetään muun Suomen yhteyteen 1812.
- v. 1865 Pyhä Synodi (Pietarin, Moskovan ja Kiovan metropoliitat sekä keisarin nimeämät jäsenet (11)) määräsi, että Suomen ortodoksisissa seurakunnissa jumalanpalvelus oli toimitettava kansankielellä.
- Uusia seurakuntia lisää, jopa esim. Vaasaan, Turkuun, Tampereelle jne. Helsinkiin rakennettiin v. 1826 Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja 1868 Uspenskin katedraali. - Valamon kukoistuskausi alkaa igumeni Nasarin, askeettisen munkin, saavuttua Valamoon: vaati ankaraa kilvoitusta; rakennukset puun sijaan tiilistä.
- Lintulan naisyhdistys perustettiin v. 1895 ja luostariksi se muutettiin 1906.
- 1885 syntyi Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunta.
- 1897 Aamun Koitto -lehti alkaa ilmestyä.
- 1896 Suomen seurakunnista muodostettiin hiippakunta

SUOMEN ITSENÄISYYDEN AIKA (1917-)
- 6.12.1917 Suomi itsenäistyy - venäläistämiskoulujen lakkauttamista alettiin vaatia ortodoksipiireissä.
- 26.11.1918 "Asetus Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkkokunnasta" ts. perustuslaki.
- 1919 ensimmäinen kirkolliskokous.
- v. 1921 Venäjän patriarkka Tihon antoi anomuksesta Suomen kirkolle sisäisen itsenäisyyden eli autonomian. Senaattori, valtioneuvos, professori E.N. Setälä keskeinen ortodoksisuuden suosija ja edustaja Suomen senaatissa.
- v. 1923 TOMOS-asiakirja, jolla Suomen ortodoksinen kirkkokunta siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Meletios IV:n alaisuuteen.
- Suomen itsenäistyttyä siirrytään suomenkielisiin jumalanpalveluksiin.
- Ajanlaskukiista, jossa pohdittiin käytetäänkö perinteistä ortodoksista juliaanista kalenteria, vai 13 päivää tätä edellä olevaa gregoriaanista kalenteria. v. 1923 päätettiin ottaa käyttöön gregoriaanistakin tarkempi ns. meletiaaninen kalenteri.
- 1943 perustettiin Ortodoksisten Nuorten Liitto, lehdeksi Tuohustuli.
- 1951 Ortodoksisten Opettajain Liitto

SUOMEN PIISPOJA (1898-)
1) Antoni (1892-98), lisäsi valistusta Karjalassa ja käytti suomen kieltä laajemmassa määrin (saarnat, jumalanpalvelukset suomeksi), kirkkolaulukursseja; kohotti kansan hengellistä tilaa. V. 1898 valittiin Pietarin metropoliitaksi.
2) Nikolai (1898-1905), venäläisen sortokauden piispa, vastusti suomalaistumista: "Oppikoon ensin puhumaan ja laulamaan venäjäksi, sitten vasta otan heidän tervehdyksensä vastaan ja annan siunaukseni heille".
3) Sergei (1906-1917), suomenkieliset jp:t lakkautettiin, venäläismielisiä pappeja suosittiin
4) Serafim (1918-19) apulaispiispa Suomen ja Viipurin piispaksi. Vastusti Suomen ortodoksisen kirkon itsenäistymistä Venäjän kirkosta; venäläisyyden puolustaja.
5) v. 1919 apulaispiispaksi Mikael Kasanskin
6) v. 1922 apulaispiispaksi Herman Aav



• Ensivaikutteet Novgorodista Karjalaan n. 1100-1200 -luvulla
- kaupankäynnin myötä

• Ortodoksisuus alkaa vakiintua 1300-luvulla Valamon luostarin myötä
- Valamolainen perimätieto mainitsee luostarin perustamisvuodeksi 992, mutta luostaria ei nähtävästi perustettu vielä näin varhain. Nähtävästi Valamo perustettiin (ortodoksien mukaan) 1100-luvun alkupuoliskolla.
- Erään novgorodilaisen kronikan mukaan "vanhus Sergei" tuli Valamon saarelle vasta v. 1329. Näin luostarin perustaminen olisi kuulunut Pähkinäsaaren rauhaa seuranneisiin järjestelytoimenpiteisiin.
- perustajina SERGEI (kreikkalainen munkki), jota Laatokan rannan (Sortavalan tienoilla) asukkaat kehottivat siirtymään saareen, joka oli nähtävästi uhripaikka. Sergei asettui asumaan saaren kallioluolaan ja alkoi opettaa saaren asukkaita. Kristuksen seuraajien luku kasvoi ja perustettiin pieni luostari. Karjalainen käännynnäinen HERMAN jatkoi pyhittäjä Sergein työtä. Luostari pyhitettiin Vapahtajan kirkastumisen muistolle. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa Sergeitä ja Hermania "Karjalan valistajina" (muistojuhla 28.6 ja 11.9). Valamosta lähtivät myös munkit, jotka perustivat luostareita: Arseni (Konevitsa 1393), Aleksanteri (Syväri) ja Savvati (Solovetski). Petsamon luostarin perusti Trifon v. 1533.
- nykyisin Uusi Valamo Heinävedellä on tärkeä ortodoksinen keskus Suomessa; Lintulan naisluostari myös Heinävedellä

• 1500-luvulta lähtien ortodoksit kokivat vastoinkäymisiä Ruotsin ja Venäjän sodissa
- ks. edellä kohta: LÄHETYSTYÖTÄ KARJALAAN

• 1800-luvuila ortodoksisuus Suomen venäläistämispolitiikan välineenä
- ks. edellä: SUOMEN AUTONOMIAN AIKA
- venäläistämistä toteutettiin nimenomaan kenraalikuvernööri Bobrikovin toimesta Karjalaan perustettujen venäjänkielisten "ministerikoulujen" avulla. "Ministerikoulu" nimi johtui siitä, että niitä ylläpidettiin osaksi Venäjän kansanvalistusministeriön avulla. Venäläistämiskouluja oli enimmillään Venäjän vallankumouksen puhjetessa v. 1917 noin 70 kappaletta. Niiden toiminta päättyi Suomen itsenäistyttyä. Venäläistämiskoulut kilpailivat suomalaisten kansakoulujen kanssa.

• 1923 Suomen ortodoksit Konstantinopolin alaisuuteen
- Suomen ortodoksit aluksi Moskovan patriarkaatin alaisia, nykyisin riippumaton kirkko
- irti Venäjästä, koska Neuvostohallituksen toimenpiteitä kirkkoa kohtaan ei hyväksytty.
- v. 1923 TOMOS-asiakirja, jolla Suomen ortodoksinen kirkkokunta siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Meletios IV:n alaisuuteen. Meletios julisti Suomen ortodoksit patriarkan tuomiovallan alaiseksi Suomen ortodoksiseksi arkkipiispakunnaksi. Samalla Meletios IV antoi kirkolle täydellisen sisäisen itsenäisyyden, autonomian.
- Ote TOMOS-asiakirjasta: "Meletios, Jumalan armosta Konstantinopolin, Uuden Rooman Arkkipiispa ja Ekumeeninen Patriarkka. - Pyhimmälle Apostoliselle ja Patriarkalliselle Ekumeeniselle Konstantinopolin Valtaistuimelle on kanonisesti uskottu huolenpito Pyhistä Ortodoksisista kirkoista, joilta nykyisten olojen johdosta on riistetty paimenellinen huolenpito. Kun Ortodoksinen kirkko äskenperustetussa Suomen valtakunnassa, sen osaksi tulleiden uusien valtiollisten edellytysten vuoksi ja Venäjällä sattuneiden kirkollisten epäsäännöllisyyksien johdosta eroitettuna Venäjän Pyhimmän Ortodoksisen Kirkon yhteydestä, josta se tähän asti on kanonisesti ollut riippuvainen, tätä nykyä on suojaa vailla ja on, kääntyen sekä kirjeillä että erityisen lähetyskunnan kautta Ekumeenisen Istuimen puoleen, pyytänyt sen henkistä johtoa ja huolenpitoa turvallisen ja kanonisen toiminnan ja asioittensa hoidon aikaansaamiseksi, niin me luonamme olevien pyhitetyimpien ja kunnianarvoisimpien Metropoliittain kanssa rakkaudella olemme myöntyneet tähän pyyntöön ja nähneet hyväksi synodisesti asian harkittuamme ottaa asianmukaisesti huolehtiaksemme Suomen Ortodoksisesta Kirkosta ja kanonisella toimenpiteellä saattaaksemme oikealle tolalle sen asiat, asettumalla tässä asiassa Venäjän Pyhimmän Kirkon tilalle, jonka nykyoloissa on mahdoton siitä huolehtia"

• Sotien aikana evakko ja lähes täydellinen kirkon omaisuuden menetys
- Talvisota (1939-40) ja jatkosota (1941-44) romuttivat ortodoksisen kirkon nousun.
- N. 70 % Suomen ortodoksiväestöstä (55 000 henkeä) joutui siirtolaisuuteen.
- kirkon omaisuus menetettiin 92 %:sti: toista sataa kirkkoa, saman verran rukoushuoneita, suuri määrä erilaisia rakennuksia ja maaomaisuutta.
- 1950-61 valtiovallan kustannuksella jälleenrakennuslain mukaan kirkolle rakennettiin uusia kirkkoja, hautausmaita jne.

• Nykyisin jäseniä n. 60 000
- kansankirkkous perustuu kuten luterilaisuudessakin historiaan
- tsaarin vallan alla Suomen johtajana oli ortodoksinen tsaari
- Suomessa on lisäksi muutama pienempi ortodoksinen yhteisö: 1) Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta (jäseniä 1990: 549) ja 2) Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (jäseniä 1990: 251)
- jäsenmäärä vähentynyt ortodoksien ja luterilaisten seka-avioliittojen myötä, toisaalta nousussa, koska kiinnostus ortodoksisuuteen herännyt uudestaan
- Neuvostoliiton murtuminen ja Venäjän syntyminen saattaa vaikuttaa myös Suomeen, Gorbatshov 1990 laki, joka sallii uskonnolliset yhteisöt ja omistusoikeuden
- jäsenten jakautuminen vuoden 1992 tilaston mukaan: 25 seurakunnassa, kahdessa luostarissa ja keskusarkistossa oli kirjoilla 56 057 henkeä. Karjalan hiippakunnan 12 srk:aan kuului 23 402 henkeä + luostarien (Lintula 9, Valamo 10) 19 henkeä; Helsingin hiippakunnan 8 srk:aan 24 683 jäsentä ja Oulun hiippakunnan 5 srk:aan 7 207 henkeä; Kirkollishallituksen keskusarkistossa kirjoilla oli 746 henkeä. Suurin srk Helsinki (13 869 jäsentä); sitten Joensuu (4 907), Kuopio (3 601), Oulu (2 351).

• Suomi jaettu 3 hiippakuntaan (Karjala, Helsinki, Oulu) ja 25 seurakuntaan
- Seurakunnat: KARJALA - Iisalmi, Ilomantsi, Joensuu, Jyväskylä (n.2400 jäsentä), Kuopio (johon nykyisin kuuluu myös Pielavesi), Lieksa, Mikkeli, Nurmes, Rautalampi, Taipale, Varkaus; HELSINKI - Hamina, Helsinki, Hämeenlinna, Kotka, Lahti, Lappeenranta, Tampere, Turku; OULU - Kajaani, Kiuruvesi, Lappi, Oulu, Vaasa.
- seurakunnassa päättäviä elimiä: seurakuntavaltuusto ja -neuvosto
- kirkolliskokous, kirkollishallitus, piispainkokous
- kirkkokunnan piispat nimittää virkaansa tasavallan presidentti
- ekumeeniset yhteydet, Suomen ekumeenisessa neuvostossa
- KMN:n täysivaltaiseksi jäseneksi Suomen ortodoksinen kirkko tuli v. 1982.
- TALOUS pohjautuu kirkollisveroon; valtio maksaa ortodoksisen kirkon piispojen ja matkapapiston palkat sekä ylläpitää kirkollishallitusta.

• Uuden Valamon ja Lintulan luostarit Heinävedellä
- Uuden Valamon luostarissa vierailee vuosittain yli 100 000 henkeä
- Lintulan nunnaluostari Heinävedelle: nunnien elämää rytmittävät ruokailut, hetkipalvelukset, työnteko: kynttilätehdas, jossa tehdään tuohuksia, puutarhan- ja karjanhoito, keittiöpalvelus, myymälä ja kahvio, sekä yksityinen hartauselämä, jota pyritään pitämään hyvin keskeisenä asiana
- nunnat ovat tulleet Lintulan jokainen vapaaehtoisesti, Lintulaan voivat myös ortodoksitytöt tulla palkattomaan kesätyöhön auttamaan nunnia heidän askareissaan ja hiljentymään.
- molemmilla luostareilla on omat luostarinkirkkonsa

B. Ortodoksinen oppi ja kultti

• Oppi perustuu Raamatun lisäksi ortodoksiseen perinteeseen sekä kirkkoisien ja ekumeenisten kirkolliskokousten lausuntoihin
- Uskon perusta: Raamattu ja traditio ( ts. ei pelkkä Raamattu, vaan myös kirkon perinne ohjeellisena. Vrt. luterilaisuus, jossa Luther korosti "sola scriptura" periaatetta) - ortodoksien keskeisimmät kirkkoisät: Eirenaios, Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Athanasios, Basileios Suuri ja Johannes Khrysostomos
- hyväksyvät 7 ensimmäistä kirkolliskokousta, jolloin kirkko ei ollut vielä jakautunut roomalais-katoliseen ja ortodoksiseen.
- nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus (tunnustuksessa ei ole kiistaa aiheuttanutta kohtaa, jonka mukaan Pyhä Henki lähtee myös Pojasta. Ortodoksien mukaan PH lähtee vain Isästä)

• Pelastuminen on jumalallistumista, joka tapahtuu uskon ja hyvien tekojen kautta
- jumalallistuminen on jo patristiselta ajalta idän kristillisyyteen periytyvä ajatus, jonka mukaan Kristuksen inkarnaatio ihmiseksi mahdollistaa ihmisen jumalallistumisen. Ihmisellä on Kristuksen tähden mahdollisuus päästä "jumalallisesta luonnosta osalliseksi" (2.Piet.1:4). Ajatuksena on "Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmiset voisivat tulla Jumalaksi". Ihmisluonto on luotu, jotta se voisi olla osallisena Jumalan olemuksesta.
- Jumalallistuminen on Jumalan yhteyteen pääsemistä. Ortodoksinen kristillisyys korostaa hyvien tekojen ja kirkon merkitystä tässä jumalallistumistapahtumassa, mutta yhtä lailla korostetaan Jumalan armon vaikutusta. Jumalallistuminen onkin tietyssä määrin luterilaisen vanhurskauttamis-termin synonyymi.
- synergismi = syn, yhdessä, ergoo, tehdä työtä. Ihminen pelastuu Jumalan armon (Jumalan pelastustyö Kristuksessa) ja oman uskonsa ja hyvien tekojensa kautta (ihmisen työ).

• Vain kirkon yhteydessä voi pelastua

• Sakramentteja 7: kaste, voitelu, ehtoollinen, rippi, papiksi vihkiminen, avioliittoon vihkiminen ja sairaanvoitelu
- ortodoksisen kirkon sakramentteihin voi olla osallinen vain ortodoksisen kirkon jäsen
- LAPSIKASTE, joka tapahtuu kokonaan upottamalla; kastetta edeltää eksorsismi (paholaisesta luopuminen, paholaisen ulosajaminen) ja sitten pappi kastaa lapsen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kokonaan upottamalla veden alle. Kastetta seuraa välittömästi VOITELU (konfirmaatio) eli kasteen vahvistaminen (myös nimellä mirhavoitelu), jossa pappi voitelee öljyllä ristinmerkin tehden lapsen eri ruumiinosia. Tähän saattaa liittyä myös hiustenleikkuu kuuliaisuuden osoituksena.
- AVIOLIITTOON VIHKIMISESSÄ erikoista on se, että morsiusparin päiden yläpuolella takana oleva(t) avustaja kannattelee kruunuja, joka on merkki parin vihkimisestä perheen kuninkaaksi ja kuningattareksi (kruunut ja seppeleet viittaavat ortodoksisessa symboliikassa myös marttyyrien kruunuihin ja seppele on muistutus tulevasta kunnian seppeleestä taivaissa), sekä miehellä että naisella on kädessään kynttilä merkkinä siitä, että he lähtevät avioliittoon rukouksin
- RIPISTÄ käytetään myös nimitystä "katumus"; ripittäytyessä käydään ensiksi hengellinen keskustelu, jonka jälkeen polvistutaan. ripittäydyttäessä papin asun epitrakiili (etuosa, vastaa suunnilleen luterilaisen papin asun stoolaa) on ripittäytyjän pään päällä ja ripittäytyjä on polvistuneena.
- EHTOOLLINEN nautitaan siten, että 1) aluksi kumarrutaan maahan, 2) sitten tulee yhteinen rukous, sitten taas 3) maahankumarrus ja ylösnousu, 4) sitten mennään ehtollista jonottamaan, 5) käsivarret asetetaan rinnalle ristiin, oikea käsi vasemman päälle, 6) pappi antaa lusikalla ehtoollisen, 7) suu pyyhitään liinalla, 8) suudellaan ehtoollismaljaa, 9) poistutaan syrjään kädet rinnalla kuten kohdassa 5. Sitten 10) tehdään ristinmerkki Jumalansynnyttäjän ikonin edessä. Tämän jälkeen voidaan siirtyä jälkiviinipöydälle, joka ei varsinaisesti ole ehtoollinen, vaan proskomidista jääneitä leivän paloja, joita myös luterilaisilla on lupa syödä.
- SAIRAANVOITELU ei ole sama kuin "viimeinen voitelu", vaan se voidaan toimittaa useita kertoja samalle henkilölle. Sairaanvoiteluun kuuluu aina synnintunnustus eli katumuksen sakramentti. Toimituksen kulun yhteydessä luetaan 7 kertaa epistola, evankeliumi, rukous ja sitten voitelu (otsa, rinta ja kädet) seitsemän kertaa. Seitsemän on pyhä luku, joka viittaa täydellisyyteen. Sairaanvoitelun suorittamisessa on alunperin ollut paikalla seitsemän pappia, mutta nykyisin vain yksi. Seitsemän on tarvittu, koska alunperin sairaanvoitelun yhteydessä on tapahtunut riivaajain ulosajo (eksorsismi).

• Toiminnan keskuksena liturgia eli ehtoollisjumalanpalvelus
JUMALANPALVELUSELÄMÄ
- Liturgia eli ehtoollisjumalanpalvelus. Johannes Krysostomos (n. 350-407) kirjasi muistiin tuolloisen liturgiakäytännön
- useimmiten käytetään Johannes Khrysostomoksen liturgiaa, jonka osat ovat: 1) proskomidi - ehtoollisen valmistus, 2) opetettavien liturgia - raamatunluku,laulu,saarna, 3) uskovien liturgia - ehtoollisen vietto
- sunnuntai aamuisin
- kun ortodoksi tulee kirkkoon: 1) hän tekee ristinmerkin ovesta sisään tultuaan, 2) hän siirtyy pois ovelta ja ostaa halutessaan tuohuksen, 3) hän tekee ristinmerkin juhlaikonin edessä ja suutelee sitä (mikäli juhlaikoni on kirkon keskellä), 4) hän sytyttää tuohuksen jonkun ikonin eteen ja menee paikalleen seisomaan.
- JP:ssa seisotaan (kunnioitus), käytetään suitsutussavua (rukous), resitoidaan ja tehdään ristinmerkki
- pääsiäisyön JP kirkkovuoden kohokohtana
- pitkiä paastoja 4, viikottainen paasto ke ja pe
- paaston aikana syödään vilja- ja kalaruokia
- praasniekat eli uskonnolliset juhlat pidetään tsasounien vuosipäivinä
- pääsiäisyönä luetaan Johannes Krysostomoksen saarna
- ortodoksinen uskonnonopetus kouluissa, mikäli opetettavien määrä riittää. Opetusta antavat aineenopettajan pätevyyden yliopistossa hankkineet teologian maisterit.
- hautajaiset poikkeavat luterilaisista mm. siinä, että vainajan arkku on avoinna, rukouksissa ja resitaatioissa toistuu usein ajatus, että vainajan puolesta meidän elävien tulee yhä jatkuvasti rukoilla, jotta hän pelastuisi > voimme siis rukouksillamme vaikuttaa kuoleman rajan toiselle puolellekin (myös suitsutus on keskeistä, kuten kaikessa ortodoksisessa toiminnassa)

• Keskeisiä erityispiirteitä:
- ristinmerkin tekeminen: ristinmerkillä ortodoksi "ristiinnaulitsee itsensä ja liittää itsensä Kristuksen elämään". Ristinmerkki tehdään siten, että etusormi, keskisormi ja peukalo yhdistyvät pystyssä kuvaamaan Pyhää Kolminaisuutta, pikkusormi ja nimetön jäävät koukkuun alaspäin ja kuvaavat Kristuksen kahta luontoa, ihmisyyttä ja jumalisuutta. Käsi tässä asennossa tehdään ristinmerkki aloittaen otsasta, tuoden sitten käsi sydämen kohdalle ja vieden se ensin oikealle olkapäälle ja sitten vasemmalle. Symbolisesti tämä tarkoittaa: 1) otsa - Jumala siunaa ajatukseni ja aikeeni, 2) sydän - Jumala antaisi vihan sijasta rakkauden voimaa sydämeeni, 3) oikea olkapää ja 4) vasen olkapää - Jumala antaisi siunausta ja menestystä kätteni teoille. Oikea käsi on siksi ensi, koska Jumalakin toimii oikealla kädellään. Ristinmerkin teon jälkeen seuraa kumarrus (5), jolla ortodoksi kunnioittaa sitä ristiä, jonka hän teki itsensä yli. Kumarrus tulee tehdä vasta, kun risti on valmis, ettei "katkaisi ristiä".
- ikoni = pyhä kuva, ikkuna taivaaseen (7. kirkolliskokous v.787 salli ikonien kunnioittamisen; ikoni esittää pyhien miesten, Jeesuksen tai Marian kuvaa)
- pyhiä kunnioitetaan, mutta ei palvota (300-luvulta vietetty kaikkien marttyyrien juhlaa, tärkein pyhä on Maria)
- ikoni voi olla kaulassa kannettava, auton kojelautaan asennettu, kotialttarilla pidettävä, seinämaalaus tai ikonostaasi kirkossa.
- ikoni siunataan käyttöön pyhitetyn veden vihmomisen ja rukouksen kautta
- suitsutus kuvaa rukousta, resitointi eli puhelaulu. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu Raamatun lukeminen resitoiden, jotta ihminen ei lisäisi Sanaan korostuksia omien tunteittensa perusteella.
- suitsutusastia eli suitsutin (katila), käytetään ns. suitsutuspihkaa, joka savuaa sulaessaan kuuman hiilen päällä, tästä syntyy tuoksuvaa suitsutussavua
- ristisaatot

• Nuoriso-, diakonia- ja lähetystyötä
- kristinopinkoulu vastaa luterilaista rippikoulua
- Ortodoksisten Nuorten Liitto on nuorisotyötä tekevä valistusjärjestö
- diakoniatyötä tekevät ns. tiistaiseurat, jotka toimivat alaosastoina Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunnassa.
- Ortodoksinen lähetys -niminen järjestö vastaa lähetystyöstä ja lähettejä on mennyt mm. Keniaan.

• Kirkot bysanttilaisia "sipulikupolisia"
- kirkot ristinmuotoisia kupolikirkkoja, ns. bysanttilaista tyyliä

• Tsasounat eli pienet kyläkappelit