Snout Online Access

Maastojuoksut

Alkuvuodesta 2005 aloitimme Simmin kanssa viehetreenit Helsingin vinttikoirakerholla. Heti ensimmäisestä kerrasta saakka Simm tiesi, mitä tehdä, vaikka minä uumoilinkin pojan löytyvän jostain ihan muualta kuin vieheen hänniltä, sillä Simmin metsästysvietti vaikutti vähäisemmältä siskoihinsa Helmiin ja Maisaan verrattuna. No, jätkät ottaa monet asiat lunkimmin. Ohkolan talvimaastoissa maaliskuussa Simm pääsi ensimmäisen kerran näyttämään taitojaan oikealla maastoradalla testikoirana. Radan pituudesta ja raskaudesta huolimatta poika ajoi hienosti koko matkan. Nyt Simmillä on muutamat kisat takana ja into sen kun kasvaa hihnan molemmissa päissä :) Simmin onnettomuudeksi koitui ensimmäisellä kaudella kynsivallin haava. Seuraavat kaudet ovat onneksi sujuneet haavereitta!

Saavutukset:
- Suomen Faaraokoirat ja Ibizanpodencot ry:n Vuoden Harrastaja 2005
- Suomenmestari 2006
- Suomen Faaraokoirat ja Ibizanpodencot ry:n Vuoden Maastojuoksija Ibizanpodenco 2006
- Helsingin Vinttikoirakerhon Vuoden Maastojuoksija Ibizanpodenco 2006 - SuomiCup-voittaja 2007
- HVK- ja HSKP-mestari 2007

Kuva: Antti Ruotsalo.

Lisää maastokuvia Kuvatukset-sivulla!

Ratajuoksut

Ratajuoksutreenit HVK:lla aloitettiin Simmin kohdalla poikkeuksellisesti vasta vuonna 2006, kun Simm oli jo 2-vuotias. Myöhäinen sytytys johtui allekirjoittaneesta, jolle maastojuoksu on se ykkönen. Herran maastojuoksuissa paljastuneen fanaattisen vieheinnokkuuden takia olen kuitenkin ajatellut, että mikseipäs sitä yritettäisi radallakin. Harmittavasti treenit jäivät muiden kiireiden takia minimiin aloitusvuonna, mutta yritetään tänä vuonna ehtiä useammin, mikäli sitten ollaan oikealla paikkakunnalla oikeaan aikaan ;) Ensimmäisissä ratatreeneissään Simm lähti avoimesta kopista moottorivieheen perään. Tämä pieni "oikaisu", koska kyseessä on viehevarma otus, jonka tiedettiin innostuvan myös ratavieheen pörinästä.

Simmin kanssa käväistiin kuitenkin maanantaitreeneissä kolmisen kertaa, jotta saatiin harjoitella kunnolla kopitusta. Simmille ei sopinut "puolikopitus" ts. etuveräjä kiinni ja takaveräjä auki ja itse pitelemään koiraa, sillä kuuliaisena otuksena se ei ollut varma saako vai eikö saa mennä. Laitoinkin sen sitten pitemmittä puheitta umpikoppiin, josta lähti joka kerta nopeammin. Soolokoe juostiin parin 280 m harjoitusvedon jälkeen ja meni nappiin. Samalla kerralla otetttiin vielä ryhmisharjoitus Sellan kanssa, vaikkakin touhu meni aika lailla Simmin yksinjuoksenteluksi Sellan käännyttyä kopissa. Ensimmäinen ryhmäkoejuoksu juostiin seuraavalla viikolla siskojen Maisan ja Helmin kanssa. Juoksu meni oikein hienosti, vaikka Maisa olikin menossa kopista yli, jolloin Simmin kopissa odotteluaika hieman venyi. Jätkä kuitenkin tökötti nätisti kopissa ja lähti sitten hyvin matkaan ja katse tiukasti vieheessä rynnisti pienestä lokosesta Maisan ja Helmin välistä johtoon juosten loppumatkan systereiden edellä. Hieno pieni työntekijäni :) Toiseen ryhmäkoejuoksuun saatiin kaveriksi Helmi. Juoksu meni taas hienosti ja 480 metrin matka taittuikin jo KV-ajan ali (37,4). Nyt on ratakirja plakkarissa ja eikun kohti uusia koitoksia! Hyvinkäälläkin on nyt käyty kokeilemassa erilaisia paikkoja ja hiljaisempaa viehettä. Hyvin meni sateessa ja tuulessa :) Ensimmäisellä kaudellaan Simm ehti kiireitteni takia juosta vain yhden kisan. Ensi vuonna sitten toivottavasti ehditään enemmän!

 

Päivämäärä	Paikka	Kilpailu	Matka	AE-aika	AE-sijoitus	FIN-aika	FIN-sijoitus	Muuta
15.09.07	Tampere	Sijoitus	480 m	37,91	2./2	-	-

Jälki

Simm harrastaa mielenvirkistämiseksi jäljestämistä palveluskoirajälkityyppisesti. Pk-jäljessähän siis seurataan ihmisen jälkeä eikä eläimen kuten verijäljessä. Nenän käyttö oli pojalle hyvin luontaista jo tullessaan, joten ajattelin jäljen olevan hyvää aktivointia ja itsetunnon kohotusta. Jälki on hyvää vastapainoa vauhdikkaammalle menolle, sillä koira joutuu keskittymään ja käyttämään nenäänsä. Jäljellä tyylinä on tuttu perusteellisuus, joka voisi saada paatuneemman pk-harrastajan repimään hiuksia päästään. Mutta me kiiruhdamme hitaasti tässä lajissa!

Simmin jälkiharjoittelu tulee pitää maltillisena ja vaihtelevana, sillä podenco kyllästyy helposti. Kyllästymisen huomaa nihkeydestä jäljelle lähdettäessä, haahuilusta ja sinne päin tekemisestä. Yksi hyvä tapa lisätä intoa on pitää pieni tai tarvittaessa isompi tauko harjoittelusta ja tietenkin miettiä, ovatko harjoitukset olleet liian samanlaisia, liian helppoja tai liian vaikeita ja onko palkkiot olleet kenties huonoja. Sopiva vaikeustaso pitää kiinnostusta yllä. Myös jäljentekijän vaihtaminen on yksi tapa lisätä vaihtelua harjoitteluun.

Simmin jälkiharjoittelu aloitettiin makkararuuduilla eli tallattiin n. neliömetrin alueelta maata ja laitettiin ruutuun nameja erityisesti reunoille. Annoin Simmin itse huomata eron tallaamattoman ja tallatun alueen välillä eli en vetänyt sitä ruutuun takaisin tms. Ruuduista siirryimme hiljalleen etenevälle jäljelle niin, että jälki lähti ruudusta. Simmin kanssa ongelmallisinta on/oli hyvän palkkion löytäminen. Kokeilimme mm. lelua ja ihmistä, mutta lelulla leikkiminen ei kiinnostanut ja ihminen sai Simmin nostamaan nenän helposti maasta hakuun, vaikka yritimme valita tuulensuunnan oikein. Lopulta päädyimme kannelliseen herkkuastiaan. Jälkityöskentelyn varmentuessa herkkuja vähennettiin jäljeltä, mutta toki laitamme vieläkin välillä jäljelle namia, jotta Simmille muodostuisi käsitys, että itse jäljestäminen on palkitsevaa eikä pelkästään loppuun pääseminen. Nykyään Simm harjoittelee kulmia ja olemme myös aloittaneet esineiden ilmaisuharjoitukset. Simm on ensin harjoitellut ilmaisemaan esineitä jäljen ulkopuolella ja nyt niitä harjoitellaan myös itse jäljellä. Simmin ilmaisutavaksi on mitä ilmeisemmin muodostumassa pysähtyminen esineelle ja yritän saada Simmin pitämään kiinni tavastaan hakata esinettä tassulla (tämän se on oppinut herkkuastialla yrittäessään avata sitä) ;)

Jälkijuttu (julkaistu Farkkulehdessä 2005 ja Vinttikoiralehdessä 2006)

Agility

Kesällä -06 osallistuimme Simmin kanssa faaraokoirien ja podencojen agilityalkeiskurssille. Kurssi kesti viisi kertaa. Olin jälleen yllättynyt Simmin yhteistyökykyisyydestä ja kuuliaisuudesta. On tainnut pojalle jäädä jotain takaraivoon tottelevaisuusjutuista. Kurssin lyhyyden takia kursilla keskityttiin pääasiassa yksittäisten esteiden opettelemiseen ja kaikki esteet pussia ja keinua lukuun ottamatta ehdittiin käydä läpi. Ehkä tulevaisuudessa pääsemme jatkamaan agilityä muiden innokkaiden korvakoirien joukossa :) 

Agilityjuttu (julkaistu Farkkulehdessä 3/2006)

Tottelevaisuus

Keväällä 2005 suoritimme Simmin kanssa n. 10:n kerran perustottelevaisuuskurssin K9-koirakerhossa ja nykyään treenaamme säännöllisen epäsäännöllisesti itsenäisesti. Kurssilta hain erityisesti vinkkejä arkitottelevaisuuteen, kontaktiin ja palkkaamiseen. Toki harjoittelimme "muiden mukana" myös asioita, jotka eivät ehkä meille ole niin olennaisia, koska uskon kaiken oppimisen ja tekemisen edistävän tottelevaisuutta ja helpottavan edelleen uusien asioiden opettamista.

Koska en aio kilpailla Simmin kanssa TOKO:ssa, en vaadi turhan tarkkoja suorituksia vaan pääasia on, että on mukavaa, kun on kivaa :) Simmin koulutuksen kannalta haasteellisimmat seikat ovat pehmeys, itsenäisyys ja motivaatio. Pehmeys aiheuttaa ongelmia juuri vaadittaessa tarkempia suorituksia. Koira menee helposti lukkoon ja lopettaa toimisen siltä päivältä, mikäli sen oikeaksi luulema suoritus ei ollutkaan hyväksytty, vaan sitä täytyy korjata. Siksi olisi tietenkin hyvä opettaa kaikki liikkeet heti suhteellisen tarkkaan oikein. Toisaalta tässä taas nousee vastaan motivaatio. Koska Simmissä ja varmaan muissakin podencoissa asuu ajoittain pieni tai isompikin egoisti, ei mitään kannata tehdä ilman, että se on Simmille itselleen hyvin kannattavaa. Se, mikä kulloinkin on se kannattava palkka, on sitten kokonaan eri asia. Tänään se voi olla nakki ja huomenna, tai ehkä jo seuraavassa harjoitteessa, muutaman sekunnin leikki. Hyvän palkkaustavan löytäminen podencolle voikin olla hankalaa. Usein "korkea-arvoiselle" podencolle voi olla vaikeaa "alentua" leikkimään varsinkaan vieraiden ihmisten läsnäollessa. Kaikkea kannattaa yrittää ja varsinkin vaihdella palkkiota, jotta sen saaminen olisi jännittävämpää. Äänellä ja eleillä palkittaessa Simmille sopii suhteellisen rauhallinen tyyli, sillä ylenmääräisestä hyppimisestä ja "kiljumisesta" se menee vain lukkoon, mutta tämä on tietenkin ainakin osittain tottumiskysymys.

Simmin kouluttamisessa oppiminen ei yleensä ole ongelma, vaan toistaminen. Podenco ei kestä toistoja läheskään yhtä paljon kuin joku palvelusalttiimpi rotu, joten jankkaamalla samanlaisia harjoitteita päivästä toiseen tuskin päästään kovinkaan pitkälle. Sen sijaan koulutustuokiot on pidettävä lyhyinä ja vaihtelevina ja opittava lukemaan koiraa niin, että se ei ehdi kyllästyä. Valitettavasti tämä tarkoittaa lopettamista juuri sillä hauskimmalla hetkellä, sillä kyllästyminen tulee usein aivan yhtäkkisesti kuin innostuminenkin. Itselleni hyvä neuvo on ollut, että päättää tottista harjoittelemaan alkaessaan, mitä aikoo harjoitella ja päättää samalla myös lopettaa heti onnistuneeseen suoritukseen. Näin saa hyvän mielen sekä itselle että koiralle. On myös hyvä tarkkailla koulutustuokioitaan esim. viiden harjoitteen sarjoissa eli laskea, kuinka monta harjoitetta menee oikein. Usein huomaa, että epäonnistumisia tulee liikaa (yli 20%), jolloin harjoittelu ei ole koiralle palkitsevaa. Tällöin kannattaa helpottaa harjoituksia.

Tottelevaisuuskoulutuksen kannalta hyviä puolia podencoissa on rauhallinen perusluonne, joten ylenmääräisestä hössötyksestä ei yleensä ole vaaraa. Luoksetulostakin saa tällä rodulla varsin näyttävän, mikäli löytää sen punaisen langan koiransa kanssa.

     Näyttelyt