Snout Online Access

Anatomiaa ála Simm

Simmillä on anatomisesti muutama kohta, jotka vaativat mainitsemisen. Ensinnäkin ja aina ensimmäisenä tulee nenä, joka on ISO. Ilman nenää ei ole podencoa. Nenän ehkä tärkein funktio on tökkiminen. Sekä hereillä olevia että nukkuvia ihmisiä voi tönäistä nenällä, jonka lämpötila ja kosteus tulee säätää juuri sopiviksi, jotta vaikutus on tehokkaimmillaan. Lisäksi nenä on hyvä hyönteispyydin. Jo podencon rotumääritelmäkin sanoo, että kirsun on oltava hieman kupera, lihanvärinen ja sierainten tulee olla hyvin avoimet. Kuperuus antaa hyvää joustovaraa hyönteisten painamiseen lattiaa vastaan, lihanvärisyys taas ilmiselvästi houkuttelee raatokärpäsiä ja hyvin avoimiin sieraimiin on helppo tallentaa sotasaaliit. Simmin suosikkiötökkälistalla ensimmäistä sijaa pitävät sokeritoukat. Menetelmässä sokeritoukkaa painetaan nenällä lattiaa vasten, kunnes Newtoneita on tarpeeksi nenän litistymiseen lähes bokserilukemille. Sen jälkeen otetaan hyvin kummastunut katse naamalle, koska toukka niin törkeästi vetäytyy leikistä. Viimeistellään hakkaamalla käpälällä.

Toiseksi mainitaan käpälä. Se on hyvin monikäyttöinen osa podencoa. Simm käyttää käpälää saaliinsa tappamiseen. Simm ei kehtaisi myöntä, että kissat tappavat tassut edellä, joten se yrittää epätoivoisesti siirtyä käyttämään hampaistoa ensin. Käpälää voi nenän tavoin käyttää esineiden kaatamiseen. Minä onneton opetin koirani kaatamaan tölkin käskystä. Valitettavasti itsenäinen podenconi harrastaa temppujaan omaehtoisestikin. Pakkohan siinä on nauraa, kun otus lampsii sohvan viereen, kaataa tyytyväinen virne naamallaan kaljat lattialle ja sitten kuiskaa koko naaman märäksi eli tökkii nenällään yrittäen muka osua korvaan (sekin emännän opetuksia...). Kolmanneksi käpälällä on miellyttävää läiskiä leikkikavereita esimerkiksi naamaan. Onnistuupa luunkin anastaminen toisinaan mätkäisemällä itsekkäästi yksin luuta popsivaa kaveria napakasti otsaan. Ja sitten vaan tyrmistyneeltä kaverilta luu pois. Siitä sait!

Rapsutuspiste (Puncta rapsuta) sijaitsee ristiluun päällä ja sivuilla. Siitä kun kiehnuttaa, nousee selkä kaarelle ja huulet rullalle. Samalla takajaloilla täytyy polkea lattiaa ja muutenkin vääntelehtiä.

 Podencojen eräs näkyvimmistä osista ansaitsee tietenkin tulla mainituksi. Siis korvanlehdet (Auricula älä kuule kun sinua kutsutaan). Isot korvanlehdet eivät luonnollisestikaan ole sitä varten, että omistajan ääni kantautuisi korvaan paremmin. Sen sijaan korvien koko kertoo valikoivasta kuulosta. Mitä isommat korvat, sitä valikoivampi kuulo. Kannattaa siis valita pentu huolella ;) Korvia suositellaan esiteltäviksi vain tarkoin valituissa tilanteissa, mihin näyttelyt ja muut tilaisuudet eivät kuulu. Vakavasti ottaen korvanlehtieneräs käyttötapa on lämmönhaihdutus ja kiihtymismittarina toimiminen. Simm punastuu siis korvillaan.