Helmi on ihan ensimmäinen oma kissani. Mietin kissan ottoa tosi pitkään, mutta sitten kun tuntui siltä että NYT se pitää saada, niin silloin alkutalvesta -98 ei tarjontaa pennuista juuri ollutkaan. Lehdessä oli kuitenkin ilmoitus pennusta, josta soitin. Tarjolla oli tyttökissa ja vaikka olinkin ajatellut kollia, niin menin kuitenkin katsomaan. Ja niinhän siinä kävi se klassinen juttu, että tulin kotiin pentu mukana. Ja koska silloin oli helmikuu, niin siitä katti sai nimensä.
Helmiä helpompaa kissaa ei kai olekaan, se oppi heti hiekkalaatikon paikan, koirien kanssa se tutusteli noin vuorokauden jonka jälkeen yhteiselo on sujunut ilman ongelmia, vaikka koirakaverit ovat vuosien mittaan vaihtuneet. Se oppi käymään ulkona tuuletusikkunan kautta ja oppi myös että yöksi tullaan sisälle nukkumaan. Luonteeltaan se on kiltti, hieman arka, eikä juuri välitä vieraista. Helmi on tervettä maatiaiskissasukua, eikä eläinlääkärissä ole tarvinnut käydä muuta kuin sterilointileikkauksessa.