I-tyypin diabetes!

Syy:

Elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity, sillä insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet.

Oireet:

Tavallisia oireita ovat lisääntynyt virtsaneritys, jano, laihtuminen ja väsymys. Ne kehittyvät yleensä nopeasti, päivien tai viikkojen kuluessa.


Suomessa on n. 40 000 I-tyypin diabeetikkoa.
Suomessa on eniten I-tyypin diabeetikkoja koko maailmassa. Diabeteksen voi saada myöhemminkin, yleensä alle 40 vuotiaana. Suomessa sairastuu joka päivä neljä lasta tai nuorta tyypin 1 diabetekseen. Sairaus on yleisempi kuin missään muualla maailmassa, ja sairastuneiden määrä on lisääntynyt 20 vuotta. Vuoden 2013 tilastoissa oli pieni käänne parempaan, mutta vuonna 2014 lapsidiabeetikkojen määrä taas kasvoi.

Tutkimuksesta riippuen 50-88% vähemmän I-tyypin diabetesta, jos veren D-vitamiinipitoisuus on optimaalisella (auringon tuottamalla) tasolla, joka on 100-150 nmol/l.

Suomessa virallisella D-vitamiinin saantisuosituksella ja saannilla 10µg / vrk, veren D-vitamiinipitoisuus jää alle 50 nmol/l. Osalla imeväisistä
veren D-vitamiinipitoisuus voi olla hiukan suurempi. Kesällä veren D-vitamiinipitoisuus nousee muutamaksi kuukaudeksi niillä, jotka ulkoilevat runsaasti auringossa iho paljaana keskipäivällä ilman aurinkorasvoja.

Yli puolella vastasyntyneistä on vakava D-vitamiinin puutos jo syntyessään.

Virallisen tahon D-vitamiinityöryhmän jäsenet Suvi M. Virtanen (THL:n ravitsemusyksikön päällikkö ja tutkimusprofessori) ja
Christel Lamberg-Allardt (Helsingin yliopiston professori) väittävät 10µg ja veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l riittävän, vaikka mitään tieteellistä pohjaa näin alhaiselle arvolle ei löydy. Pelkästään luuston terveys vaatii yli 80 nmol/l veren D-vitamiinipitoisuudeksi.



Suomalaisten alakouluikäisten lasten vuonna 2011 (202 lasta, joiden veren D-vitamiinipitoisuus mitattiin marraskuu-maaliskuu välisenä aikana) S-D-25-lukemat ovat aivan liian pieniä, mikä johtuu liian niukasta D-vitamiinin saannista. Keskiarvo oli noin 40 nmol/l ja vain yksi lapsi ylitti 80 nmol/l. Puutostila on hyvin yleinen. Monilla lapsilla todettiin pienen D-vitamiinipitoisuuden seurauksena suurentunut PTH-arvo sekundaarisen hyperparatyreoosin merkkinä (normaalin PTH:n yläraja 73 ng/l on merkitty kuvaan katkoviivalla). Optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja turvallisena ylärajana pidetään 250 nmol/l.


Maailman johtavien D-vitamiinitutkijoiden mukaan lasten elimistön D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla 125-165nmol/l.  Näin olisi mahdollista vähentää esimerkiksi diabeteksen riskiä.



D-vitamiinin historiaa:
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja. Suomessa syötiin runsaasti kalaa ja sieniä, mutta Suomen pitkä talvi teki tehtävänsä ja ihmisiä kuoli. Riisitauti lisää tulehdussairauksien riskiä ja kuumekouristuksia sekä aiheuttaa vakavia kasvuhäiriöitä. Riisitauti oli alle 2-vuotiailla lapsilla melko tavallinen sairaus. Vielä 1900-luvun alussa 45–80 % lapsista sairastui riisitautiin. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Tietyssä mielessä D-vitamiini tai ainakin hoito löydettiin ennen kuin D-vitamiini varsinaisesti keksittiin. Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.


D-vitamiinin saantisuositus on ollut Suomessa 100-125 µg/vrk 1940-1964 -luvulle asti lapsilla.

In Finland, from the mid-1950s until 1964, the recommended intake of vitamin D for infants was 4000–5000 IU/d (100–125 µg/d). In 1964 it was reduced to 2000 IU/d (50 µg/d), and in 1975 it was further reduced to 1000 IU/d (25 µg/d). In 1992, on the basis of the US RDA, the dose was reduced again to 400 IU/d (10 µg/d). Under this controlled supplementation regimen, even at the highest intakes, neither idiopathic infantile hypercalcemia nor any other health problem was ever described. However, what was described in a retrospective study was a dramatic decrease in type 1 diabetes later in life in infants who received high-dose daily vitamin D supplementation.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717?ck=nck







‎50µg/vrk D-vitamiiniannokset lapsilla vähensivät ykköstyypin diabeteksen riskiä 88 % suomalaisen syntymäkohorttitutkimuksen mukaan vuonna 2001.
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2801%2906580-1/abstract
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11705562
http://www.uta.fi/kirjasto/vaitokset/2001/2001056.html


Mitä THL, VRN  ja muut tahot, jotka ovat vastuussa, vastaavat lapsuusiän lapsidiabeetikkojen vanhemmille, kun kysytään että miksi tuota alkuperäistä vuoden 1964 saantisuositusta ei ole otettu takaisin, koska se selvästi ehkäiseen I-tyypin diabetesta tai miksi asiaa EI tutkita Suomessa?


Miksi Christel Lamberg-Allardt ja Suvi M. Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla.


THL ei ota kantaa asiaan, vaikka tuossa yllä olevassa tutkimuksessa on ollut mukana Suvi M. Virtanen, joka tällä hetkellä työskentelee VRN:n D-vitamiinityöryhmässä  ja väitti kirkkain silmin vuonna 2009, jotta veren D-vitamiinipitoisuus 50 nmol/l on riittävä, vaikka mitään tieteellistä pohjaa näin alhaiselle arvolle ei ole. Päivastoin, veren D-vitamiinipitoisuus pitää olla yli 100 nmol/l, jotta se on riittävä kokonaisterveydelle. Eli asia D-vitamiinista ja I-tyypin diabeteksen yhteydestä on ollut tiedossa vuodesta 2001 lähtien.


Tällä hetkellä Suomessa ei tutkita RIITTÄVÄN D3-vitamiinin saannin ja I-tyypin diabeteksen yhteyttä. Miksi? Mikään lääketehdas tai mukaan instanssi ei voi tienata D3-vitamiinilla rahaa, eikä niillä siten ole myöskään mielenkiintoa suorittaa aiheesta tutkimuksia. Kyseessä ei ole mikään salaliittoteoria, vaan liiketoimintaa koskeva perusasia. Sama pätee moniin muihinkin tehokkaisiin hoitoihin, joita ei voi patentoida.


"The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL. As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) — and should be so supplemented year-round (p. 868)."

- Cannell JJ, Vieth R, Willett W, Zasloff M, Hathcock JN, White JH, Tanumihardjo SA, Larson-Meyer DE, Bischoff-Ferrari HA, Lamberg-Allardt CJ, Lappe JM, Norman AW, Zittermann A, Whiting SJ, Grant WB, Hollis BW, Giovannucci E. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008 Nov;117(11):864–70.

1000 IU (25µg) jokaista lapsen 11 painokiloa kohden ympäri vuoden, allekirjoittajana mm. Christel Lamberg-Allardt. Terveille lapsille optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus artikkelin mukaan olisi n. 125 nmol/l.



2007  Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys pääkaupunkiseudun somalitaustaisilla lapsilla on samaa luokkaa kuin suomalaisessa taustaväestössä, jossa myös sen ilmaantuvuus on maailman suurinta. Tämä kävi ilmi tutkimuksessa, jonka tiedot perustuivat yhteensä 15 helsinkiläisen somalitaustaisen lapsen potilasasiakirjoihin ja verinäytemäärityksiin sekä Helsingin tietokeskuksen tilastotietoihin. Vuoden 2007 alussa kymmenen somalitaustaista (yhdeksän syntynyt Suomessa) ja 310 muuta alle 16-vuotiasta lasta ja nuorta oli HYKS:n lastenklinikan seurannassa diabeteksen vuoksi. Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys ei poikennut somalitaustaisten ja kantaväestön välillä (40 vs 37/10 000). Somalitaustaisilla lapsilla ja nuorilla seerumin D-vitamiinipitoisuudet olivat selvästi kantasuomalaisia diabeetikkoverrokkeja pienemmät (31,8 vs 51,4 nmol/l). Taustaväestöä vastaavasta tyypin 1 diabeteksen esiintyvyydestä huolimatta havainto somalitaustaisten lasten erilaisesta geneettistä riskiprofiilista korostaa ulkoisten tekijöiden merkitystä diabeteksen patogeneesissä. Somaliasta ei ole olemassa yhtään tyypin 1 diabetesta koskevaa epidemiologista tutkimusta, mutta muista Afrikan maista saatujen tulosten (Sudanissa, Nigeriassa ja Algeriassa esiintyvyydeksi on saatu 2,7–9,5/10 000) perusteella voidaan olettaa, että taudin esiintyvyys on selvästi pienempi kuin Suomessa. Eräissä muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa on myös havaittu, että maahanmuuttajien lapsilla tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus muuttuu samankaltaiseksi kuin kohdemaassa.     
Duodecim 2012;128:773

Tässäkin seurantatutkimuksessa kaikilla oli merkittävä D-vitamiinin puutos (alle 80 nmol/l).



2008
  Ykköstyypin diabeteksen riski on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti, kertoivat tiedotusvälineet. Riski on yli kaksinkertaistunut viimeisten 25 vuoden aikana. Tiedot perustuvat uuteen THL:n Lancetissä julkaistuun tutkimukseen Time trends in the incidence of type 1 diabetes in Finnish children: a cohort study. Erikoistutkija Valma Harjutsalon johtamasta tutkimuksesta ovat kertoneet niin Finfood, Mediuutiset, Helsingin Sanomat kuin monet ulkomaisetkin lääketieteellisiä uutisia välittävät sivustot. On ilmeistä, että lasten D-vitamiinisuositusten tuntuva kohottaminen tulisi mitä todennäköisimmin vähentämään radikaalisti ykköstyypin diabeteksen riskiä. Aiempi suomalainen Lancetissä julkaistu syntymäkohorttitutkimus nimittäin osoitti, että 1960-luvulla tuolloisten lasten D-vitamiinisuositusten noudattaminen vähensi ykköstyypin diabeteksen riskiä todella dramaattisesti. Silloinen lasten D-vitamiinisuositus oli 2000 IU:ta eli 50 µg päivässä. Tuon verran D-vitamiinia saaneilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan lähes 88 % alempi ykköstyypin diabeteksen riski verrattuna lapsiin, jotka olivat saaneet D-vitamiinia vähemmän. Nykyisin lasten D-vitamiinisuositus on vain 10 µg.
http://ruohikolla.blogspot.fi/2008/05/d-vitamiinilla-diabeteksen-torjuntaan.html



Studio 55-ohjelma (24.5.2010): Lääkäri Antti Heikkilä kertoo tärkeästä D-vitamiinista



2010
  Diabetekseen sairastuneilla lapsilla on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus. Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l. Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä! Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.


Lastenkin D-vitamiininsaanti alittaa usein viralliset suositukset. Imeväisille suositeltavia vitamiinitippoja saa päivittäin vain 55 %, selvisi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. (Yliopiston tutkija Sanna Ylinen 2010)


2010
  Maternal intake of vitamin D during pregnancy and risk of advanced beta cell autoimmunity and type 1 diabetes in offspring.
          Tässä Suomalaisessa tutkimuksessa kaikilla oli todella alhainen D-vitamiinin saanti ruuasta (alle 7µg/vrk).



2010  Enterovirus I-tyypin aiheuttajana?

D-vitamiini on hämmästyttävän tehokas virusten vastainen aine. Se tuottaa kehossa 200-300 erilaista virusten vastaista peptidiä, jotka tappavat bakteereja, viruksia ja sieniä. D-vitamiini vähentää riskiä sairastua flunssaan ja muihin virustauteihin ja nopeuttaa toipumista edellyttäen, että ihmisen seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on vähintään 95 nmol/l. Tämän tason saavuttamiseen tarvitaan iästä riippuen 30-150µg D-vitamiinia päivässä. D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa.



2011
Yhdysvaltain endokrinologien yhdistys The Endocrine Society on julkaissut uuden seerumin D-vitamiinin viitearvon 75–150 nmol/l



2011
  Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä. Se voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, suomalaisasiantuntijat muistuttavat.  JATKUU



2011 
Lastenlääkäri Dosentti Outi Mäkitie vaatii D-vitamiinisuosituksen nostoa heti 50µg/vrk lapsille!



2011  Suomessa kuvitellaan, että diabeteksen ehkäisy ja hoito olisi meillä maailman parhaalla tolalla. Tosiasiat eivät tue tällaista käsitystä. Meillä esiintyy diabetesta eniten maailmassa ja uusia tapauksia tulee enemmän kuin muualla. Eniten uusia tapauksia ilmentyy Pohjois-Karjalassa, joka on ollut projektin kohteena yli 35 vuotta! Eurooppalaisessa kuluttajavertailussa Suomi sijoittuu vasta sijalle 14. D-vitamiinin puute on Suomessa yleistä ja neuvoloiden nykyinen suositus lapsille (10 µg eli 400 IU/vrk) on neljä kertaa liian pieni. D-vitamiini vaimentaa immuunijärjestelmän virhereaktiota, joka tuhoaa haiman insuliinia tuottavia ß-soluja. Riittävä D-vitamiinin anto lapsille ensimmäisestä elinvuodesta alkaen vähentää sairastumisen riskiä seuraavien 30 elinvuoden aikana. Aikuisdiabeetikko tarvitsee D-vitamiinia 100 µg/vrk, mitä määrää ei voi saada suomalaisesta ruokavaliosta.   JATKUU



2012
  Serum 25-hydroxyvitamin D level during early pregnancy and type 1 diabetes risk in the offspring. Mean 25(OH)D levels in case mothers (43.9 nmol/l) and control mothers (43.7 nmol/l) were not different.
          http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs00125-012-2458-8
          Tässä Suomalaisessa tutkimuksessa kaikilla oli merkittävä D-vitamiinin puutos (alle 80 nmol/l).



2012
  D-vitamiini ehkäisee sekä lasten että aikuisten diabetesta, kertovat uudet tutkimukset Yhdysvalloista ja Espanjasta. Suomen Diabetesliitto ja THL ovat aiheuttaneet valtavaa vahinkoa kansanterveydelle ja -taloudelle vastustaessaan D-vitamiinia ja muita ravintolisiä.   JATKUU



Overview Diabetes and vitamin D (kansainvälisiä tutkimuksia)

Vitamin D Council (The Vitamin D Council is a nonprofit organization, working to educate the public on vitamin D, sun exposure and health.)

Vitamin D and Diabetes-Can We Prevent it?





2012  Lääke tai rokote ykköstyypin diabetekseen löytyy ehkä 10 vuoden kuluessa.



Rokotusohjelman historia!



Lasten rokotusohjelma!



Rokotusta ootellessa "turhaan" sairastuu n. 3000 lasta Suomessa pelkästään D-vitamiinin puutteen takia seuraavan 10 vuoden aikana.



Geenit ja oikeanlaisen ravinnon merkitys!
http://www.katsomo.fi/?progId=74917

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/antti-heikkila-jokainen-meista-voi-itse-ehkaista-geneettisten-sairauksien-puhkeamista/133878

Epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan. Genetiikka vaikuttaa jonkin verran esimerkiksi sairauksien esiintyvyyteen, mutta järkevällä ruokavaliolla voidaan joidenkin arvioiden mukaan ”ohittaa” jopa 80 % perintötekijöistä.



2012 
Puolet uusista tyypin 1 diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä nostamalla seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) vähintään 125 nanomooliin litrassa (nmol/l), arvioi uuden tutkimuksen tehnyt Kalifornian yliopiston professori Cedrik F. Garland (joulukuun Diabetologia).  http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2427



2012 Vitamin D deficiency linked to type 1 diabetes risk! (optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus on 125 nmol/l)




Nykysuosituksia suurempi D-vitamiinilisä turvallinen ja tehokas tapa saavuttaa hyvä D-vitamiinipitoisuus


Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.

Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.

Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.

Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.

D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.

Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.

Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.

Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.

http://press.endocrine.org/doi/abs/10.1210/jc.2012-1575


Puolet rintaruokaa saaneista kanadalaisvauvoista, joille annettiin D-vitamiinia 10 µg vuorokaudessa, saavutti arvon 75 nmol/l ylittävän 25-OH-D3-vitamiinin pitoisuuden plasmassa kolmen kuukauden iässä. Tähän tavoitearvoon pääsi vielä suurempi osa 20 tai 30 µg D-vitamiinia saaneista lapsista ja kaikki niistä, joille vitamiinia annettiin 40 µg. Pitoisuudet pyrkivät kuitenkin pienentymään yhden vuoden ikään mennessä.
(Gallo S ym. JAMA 2013;309:1785)


2013  50-63 % vähemmän I-tyypin diabetesta, jos veren D-vitamiinipitoisuus on optimaalisella alueella 100-150 nmol/l. Riski sairastua on veren D-vitamiinipitoisuuden olessa alle 75 nmol/l. http://www.prweb.com/releases/2013/2/prweb10437425.htm


Christel Lamberg-Allardt ja Suvi M. Virtanen jatkuvasti mediassa väittävät, jotta 50 nmol/l riittää, vaikka näin alhainen veren D-vitamiinipitoisuus EI perustu mihinkään tieteeseen. Pieni osa pienistä lapsista saavuttavat juurikin virallisella 10µg D-vitamiinin saantisuosituksella nippanappa tuon 50 nmol/l. Loppu kansa jää reilusti sen alle.


2013  Runsas D-vitamiinin saaminen pienentää aikuisten riskiä sairastua nuoruustyypin eli tyypin 1 diabetekseen. Tutkimuksessa hyödynnettiin aktiivipalveluksessa olevien sotilaiden verinäytteitä ja terveystietoja. Niiden perusteella yli 100 nmol/l:n D-vitamiinipitoisuus veressä liittyi noin 40% pienempään riskiin sairastua nuoruustyypin diabetekseen.


2013  Low vitamin D levels may increase risk of type 1 diabetes


2013 Enterovirukset eivät yksin selitä diabeteksen syntyä. http://yle.fi/uutiset/diabetes-tutkimusta_jatkettava_laajalla_rintamalla_-_virukset_eivat_yksin_selita_diabeteksen_syntya/6901246


2013 DIPP  D-vitamiinitutkimukseemme on valittu 1994–2004 syntyneitä lapsia, joiden yli 7400 näytteestä olemme määrittäneet elimistön D-vitamiinitasoa kuvaavan D-vitamiinin varastomuodon, 25-hydroksi-D-vitamiinin, pitoisuudet. Olemme havainneet D-vitamiinipitoisuuksien vaihtelevan lapsen iän mukaan. Pienimmät pitoisuudet löytyvät vastasyntyneiden napanuoraseeruminäytteistä (keskim. 34 nmol/l) ja suurimmat 5–7 kuukauden ikäisiltä (keskim. 114 nmol/l). Suomessa D-vitamiinilla ei ole virallista viitearvoa tällä hetkellä, mutta tavoitearvona pidetään yli 40 nmol/l kaikenikäisillä ihmisillä.

Tämän jälkeen pitoisuudet laskevat loivasti ja jäävät keskimäärin 75–100 nmol/l tasolle. Iän lisäksi olemme havainneet näytteenottojen vuodenajan ja sukupuolen vaikuttavan D-vitamiinitasoihin. Yksilöllinen vaihtelu on suurta: kaikkien ikäryhmien (0–12 v) keskimääräinen D-vitamiinitaso on 85 nmol/l ja vaihteluväli on keskimäärin 28–248 nmol/l. Optimaalinen veriarvo ympäri vuoden on 100-150 nmol/l.
http://dipp.utu.fi/content/files/kesakirje.2013_online.pdf

Ylläolevasta julkaisusta EI selviä lasten D-vitamiinin saanti ravintolisänä.


Suomalaisen ruokavalio!

Suomalaisille on opetettu, että puuro, pasta, leipä, prosessoidut kasviöljyt (margariinit, kasvirasvakermat jne...) ja peruna ovat sitä normaalia kotiruokaa, mitä pitää syödä runsaasti joka päivä. Esimerkiksi pasta, ruispala ja big mac ovat eri ruokia, mutta kaikkien pääraaka-aineena on sama ravinneköyhä yliprosessoitu vilja.

Suomessa on jo alle 1 vuotiaan valmisruuissa prosessoitua maitoa, prosessoitua viljaa, prosessoitua kasviöljyä, lisättyä sokeria ja lisäaineita (mm. pektiini). Ensimmäisen ikävuoden jälkeen tulee noudattaa valtion virallisia ravitsemussuosituksia (VRN), joissa syödään prosessoitua maitoa, prosessoitua viljaa, prosessoituja kasviöljyjä (margariinit, kasvirasvakermat jne...), lisättyä sokeria ja lisäaineita. Tätä samaa virallista noudattaa laitosruokailu, eli koulut, päiväkodit, työpaikkaruokailut sekä vanhustenhoitolaitokset. 

Näiden ruokien tiedetään pitävän yllä tulehdustilaa kehossa. Ravinnon tiedetään vaikuttavan mm. immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim.masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne...

Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut. Kun immuniteettijärjestelmäsi pettää, kuolet. 

Lapsille pitäisi antaa mahdollisimman luonnollista ja käsittelemätöntä ravintoa, koska lapsen kehittymätön suolisto ei kestä prosessoitua ravintoa ja tästä on seurauksena mm. autoimmuunisairauksia.

Uuden tieteenalan epigenetiikan mukaan ihminen voi vaikuttaa elintavoillaan geenien toimintaan. Genetiikka vaikuttaa jonkin verran esimerkiksi sairauksien esiintyvyyteen, mutta järkevällä ruokavaliolla voidaan joidenkin arvioiden mukaan ”ohittaa” jopa 80 % perintötekijöistä. Eli jos välitätte lapsistanne ja itsestänne, niin tehkää kaikki ruoka itse laadukkaista raaka-aineista. Siten tiedätte, mitä todellisuudessa syötte.


Lapsilla on pieni mahalaukku ja ne tarvitsevat ravinnetiheää, laadukasta ruokaa. Purkkiruoat ovat kaikkea muuta. 
http://safkatutka.fi/lasten-purkkiruoka-monikansallisten-yritysten-tuottama-ravinnekoyha-valmiste/


12 vinkkiä kasvisten lisäämiseen ruokavalioon!
http://safkatutka.fi/12-vinkkia-kuinka-lisata-helposti-kasviksia-lasten-ruokavalioon/



Lapset ja aikuiset syövät laitosruokailussa (päiväkodit, koulut ja työpaikkaruokalat) lähes pelkästään rankasti prosessoituja ravinneköyhiä valmisteita. Montako ravitsevaa ainesosaa löydät tai montako edes tunnistat?
http://safkatutka.fi/lasten_kouluruokailu_kuohuttaa/



Syökää D-vitamiinia 50-125µg/vrk. Suomalaisilla on vakava D-vitamiinin puutostila jo syntymästä asti, joka lisää riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin mm. I- ja II-tyypin diabetes, reumataudit, neurologiset sairaudet (MS-tauti, parkinson, Altzheimer), psyykkiset sairaudet ja osteoporoosi (kansantautimme). D-vitamiinista julkaistaan valtavasti uusia tutkimuksia. Ne osoittavat kiistatta, että D-vitamiinin puute on erittäin yleistä ja että puutetta esiintyy lähes kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Amerikkalainen endokrinologian professori Robert P. Heaney (John A. Creighton University), yksi maailman johtavista D-vitamiinitutkijoista suosittelee suomalaisille 100 µg D3-vitamiinia päivässä. 


Suomalainen elää leivällä, pastalla, puurolla, makaronilla, perunalla, sokereilla, prosessoiduilla kasviöljyillä (margariinit, kasvirasvakermat jne...) ja rasvattomilla sokeroiduilla maitotaloustuotteilla. Ja mikä on lopputulos?

Joka kymmenes kolmivuotias suomalaislapsi on ylipainoinen. Viisivuotiaista ylipainoisia on jo joka kuudes, kouluikäisistä jo joka neljäs. Aikuisista joka toinen on ylipainoinen.

Lisäksi aliravitsemus ja väärä ravinto aiheuttaa sairauksia:

lihavuusepidemia
I- ja II-tyypin diabetesepidemia
osteoporoosin jatkuva kasvu (joka viidennellä suomalaisella on heikentynyt luusto)
autoimmuunisairauksien jatkuva kasvu
vatsa- ja suolisto-ongelmien jatkuva kasvu
psyykkisten ongelmien jatkuva kasvu
suolistosairauksien jatkuva kasvu
astman ja allergioiden jatkuva lisääntyminen
neurologisten sairauksien jatkuva kasvu
syöpäsairauksien jatkuva kasvu (joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään)
jne...



2014  Uudessa tutkimuksessa suuri D-vitamiinilisä paransi I-tyypin diabetesta sairastavien lasten ja teini-ikäisten paastosokeria ja sokeroitunutta hemoglobiinia, HbA1c:tä. Tutkittavat saivat D-vitamiinia 1250 µg joka toinen viikko kolmen kuukauden ajan, mikä vastaa 90 µg päivää kohti laskettuna annoksena. Suuri annos ei aiheuttanut tutkimuksessa haittavaikutuksia.

1-18-vuotiaat tutkittavilla nousi veren D-vitamiinitaso 90 µg/vrk D-vitamiinin saannilla n. 110 nmol/l, joka on täysin normaali arvo.

Paastosokeri ja HbA1c laskivat näin:

"Average fasting glucose levels among males and females decreased from 212.92 mg/dl and 222.15 mg/dl to 194.79 mg/dl and 183.51 mg/dl, respectively (P = 0.007). Average percentage of HbA1c in the blood of the males and females decreased from 9.63% and 9.75% to 8.92% and 9.04%, respectively (P < 0.001)."

Aiemmin suomalaisessa syntymäkohorttitutkimuksessa varhaislapsuuden reilu D-vitamiinilisä (50 µg/päivä) on vähentänyt tyypin 1 diabeteksen riskiä lähes 90 prosentilla verrattuna lapsiin, jotka eivät olleet saaneet D-vitamiinilisää:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11705562

LÄHDE:

https://www.facebook.com/suomenterveysravinto/posts/560330754111166



2015  Prosessoitu ruoka altistaa I-tyypin diabetekselle. Eli jos välitätte lapsistanne ja itsestänne, niin tehkää kaikki ruoka itse laadukkaista raaka-aineista. Siten tiedätte, mitä todellisuudessa syötte.
http://www.terveydentukipilarit.fi/terveysinfo/blogi/108/





Liika hygienia sairauksien syynäkö?

Ihmisen vatsalaukku erittää sulavaan ruokaan varsin voimakasta happoa, suolahappoa. Kun suolahappo on vahva happo, niin vatsalaukku on siis varsin vihamielinen ympäristö kaikille bakteereille ja viruksille. Vatsalaukun suolahappo suojaakin meitä suurimmalta osalta bakteereita ja muita taudinaiheuttajia. Kuitenkin jotkut bakteerit kestävät tämänkin happokylvyn ja voivat nieltynä aiheuttaa sairauksia suolistoon päästyään (esim. ruokamyrkytys, vatsatauti).

Pienillä lapsilla (alle 1v) vatsalaukku ei kuitenkaan ole vielä näin voimakkaasti hapan, ja siksi pienten lasten ruokailun suhteen tulisi olla varovaisempi bakteerien suhteen ja siksi alle vuoden ikäisille vauvoille ei saisi syöttää esimerkiksi hunajaa.

Bakteerit ovat aina seuranamme. Niitä on miljoonittain ihollamme: käsissä ja kynnen alla, varpaanväleissä, kainaloissa. Ilmakehässä yhdessä kuutiometrissä on keskimäärin 5 000–100 000 bakteeria.

Suolistossa elää oma ekosysteemi, joka pilkkoo ruuan ja estää myrkytykset. Tämä mikrobiomi huolehti osaltaan myös elimistön immuunipuolustuksesta.

Suolistossa elää 10–100 biljoonaa bakteeria. Määrä on yli 10 kertaa suurempi kuin omien solujemme määrä.

Ne painavatkin yhdessä toista kiloa. Lisäksi tuhansissa bakteerien lajeissa on arviolta 10 miljoonaa geeniä – omien solujemme perimässä vain noin 23 000.

Me tarvitsemme suolistomme tuhansia eri bakteerilajeja. Näiden hyvinvointiin voi vaikuttaa ravinnolla. Prosessoimattomalla ja lisäaineettomalla aidolla ravinnolla. Lisäksi D-vitamiinia syödään riittävästi purkista.

Ihminen hengittää n. 10 000 litraa ilmaa päivässä. Home, radon, ympäristömyrkyt, kemikaalit, torjunta-aineet, lääkkeet, lääkejäämät vesistöissä ja eläimissä, ilmansaasteet, ilman pienhiukkaset ja lukuisat haihtuvat orgaaniset yhdisteet voivat ärsyttää ja jopa sairastuttaa. Sisäilmasta on eristetty 900 eri kemikaalia, joiden yhteisvaikutuksia ei tunneta.


Muuta?

Ympäristömyrkyt, kemikaalit, torjunta-aineet, lääkkeet, lääkejäämät vesistöissä ja eläimissä, ilmansaasteet, ilman pienhiukkaset jne...

_________________________________________________________________________________________________________________________________


Prosessoitu suomalainen maito!


2012  Erityisesti tyypin I diabeteksessa, MS-taudissa ja keliakiassa on havaittu vasta-aineita lehmän maidon beta-kaseiinille [20]. Beta-kaseiini näyttäisi olevan riskitekijänä myös autismin ja skitsofrenian kehittymisessä [25–27]. Myös lehmänmaidon albumiinin vasta-aineita on havaittu keliakiassa sekä tyypin I diabeteksessa [21]. Tänä vuonna (2012) julkaistussa suomalaisen tutkijan (Vaarala) kirjoittamassa artikkelissa pohditaan tyypin I diabeteksen syntymistä suolistossa. Mielenkiintoisena havaintona oli se, että hydrolysoidun kaseiinituotteen poistaminen vauvan ruokavaliosta vähensi geneettisesti alttiiden riskiä sairastua tyypin I diabetekseen [22]. Mekanismi on esitetty jo 16 vuotta sitten Lancetissa, arvostetussa lääketieteellisessä lehdessä, julkaistussa tutkimuksessa, jossa erityisesti varhaislapsuudessa nautittu lehmän maito altistaa tyypin I diabeteksen synnylle [23].
http://ollisintegrallife.com/2012/11/15/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit-hoito-ravinnolla-seka-stressinhallinnalla/


2012  Äidinmaidonkorvikkeet I-tyypin diabeteksen aiheuttaja?  Tutkimuksessa lehmänmaidon insuliinia vältettiin puolen vuoden ikään saakka ja lapsia seurattiin kolmevuotiaiksi. Vaikka tutkimus osoitti insuliinivapaan korvikkeen vähentävän autovasta-aineiden kehittymistä, tarvitaan vielä lisänäyttöä, kuten pidempi lasten seuranta-aika ja mekanistisia tutkimuksia, jotta voidaan sanoa kyetäänkö lehmänmaidon insuliinia imeväisiässä välttämällä estämään tai hidastamaan autoimmuunireaktiota insuliinia tuottavia beetasoluja vastaan.  JATKUU


TRIGR eli lapsuusiän diabeteksen ravintoperäisen ehkäisytutkimuksen tavoitteena on selvittää, vähentääkö täydellinen lehmämaidon proteiinien poistaminen ruokavaliosta ensimmäisen 6-8 kuukauden aikana tyypin 1 diabeteksen esiintymistä perinnöllisen riskin omaavilla lapsilla.
http://www.trigr.helsinki.fi/


2014  Maitoproteiinien laatu ei ratkaissut diabeteksen käynnistymistä! Vuonna 2002 aloitetussa kansainvälisessä TRIGR-tutkimuksessa 2 159 lasta, joilla on tyypin 1 diabetesta sairastava perheenjäsen, sai 6–8 kuukauden ikään asti lisämaitona joko tavallista äidinmaidonkorviketta tai erikoiskorviketta, jossa lehmänmaidon isot proteiinit on hydrolysoitu. Nyt saadut tulokset ovat tilanteesta 6 ikävuoteen mennessä.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/maitoproteiinien-laatu-ei-ratkaissut-diabeteksen-kaynnistymista/



Myös lasten diabeteksen ja maitotuotteiden runsaan käytön yhteyttä haluttaisiin selvittää. Syy-yhteyksien tutkiminen kuitenkin junnaa paikallaan, sillä maitoteollisuus ei ole kiinnostunut tekemään yhteistyötä julkisten tutkimusinstituutioiden kanssa.

- Olemme yrittäneet vaikka kuinka monta kertaa, mutta se ei vaan onnistu. Kun teollisuus ei lähde mukaan, tutkimus ei saa rahoitusta, Tapani Alatossava sanoo.

- Suomi on hankala maa, koska meillä ei ole muita merkittäviä meijerijalostajia kuin Valio, joka on 80 prosenttia bisneksestä. Olemme hyvin pitkälle sen tahdosta riippuvaisia, hän jatkaa.
http://yle.fi/uutiset/juommeko_maitoa_koska_se_on_kannattava_bisnes/676680

_________________________________________________________________________________________________________________________________


Diabetessivustoja:


Suomen Diabetesliitto

Kansallinen Diabetesfoorumi
_________________________________________________________________________________________________________________________________

  Tärkeä D-vitamiini!

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Ravinnon merkitys!



Terveellisen ravinnon kivijalka koostuu kolmesta asiasta: proteiineista, väreistä ja rasvoista.

Lyhyesti: Aikuinen tarvitsee perusruokavaliossa n. 80 grammaa hyviä rasvoja ja proteiinia päivässä. Lisäksi vähintään 500 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja. Vettä janoon 1,5-2 litraa. Ja jos nälkä jää, niin perunaa, riisiä tai viljaa.

Syö aitoa, prosessoimatonta ruokaa. Vältä sokereita ja lisäaineita.

Kun perusruokavalio on kunnossa, niin herkkuja voi syödä hyvällä omalla tunnolla 1-2 kertaa viikossa painon tai terveyden siitä heilahtamatta suhtaan taikka toiseen.


Hyviä rasvoja:

Villi kala, pähkinät, siemenet, manteli, avokado, kananmuna, kylmäpuristetut luomu kasviöljyt tummassa lasipullossa, koska ainoastaan kylmäpuristettu kookosöljy kestää valoa, mutta muut ei. Eläinrasvat (luomu, niittyliha ja riista ovat parhaimpia).

Kylmäpuristetuilla öljyillä laatua ruokavalioon!
http://suomenterveysravinto.fi/blogi/kylmapuristetuilla-oljyilla-laatua-ruokavalioon/

Tuoreen laajan tiedekatsauksen mukaan rasvan laatu ei vaikuta sepelvaltimotaudin riskiin. Tutkimustieto ei tue selvästi suosituksia “kovan” rasvan vähentämisestä ja “pehmeän” rasvan lisäämisestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.
http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2014/03/18/taas-uusi-tiedekatsaus-rasvan-laadulla-ei-merkitysta-sydanriskiin/



ÄLÄ SYÖ margariinia (40 %, 60 % tai 80 % rasvaa + loput vettä) tai kevytlevitettä (rasvaa jokin muu määrä kuin 40 %, 60 % tai 80 % + vettä), eikä muitakaan prosessoituja kasviöljyjä ja -rasvoja. Eli vältä elintarvikkeita, joissa on ainesosina: kovetettu kasvirasva, kovetettu kasviöljy, kasvirasva, kasviöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, maissiöljy, camelinaöljy, kovetettu rypsiöljy, pellavaöljy, kasvisteroliesterit, palmuöljy, palmurasva, kookosrasva sekä rasvahappojen mono- ja diglyseridit.


Hyviä rasvoja tarvitsemme kasvuun ja kehitykseen sekä yleisterveyden ylläpitämiseen. Tämä rasva on energian, ruoansulatuksen, aivojen, solujen ja aineenvaihdunnan kannalta välttämätöntä. Rasvan tehtävä on toimia solukalvojen rakennusmateriaalina ja solujen viestinviejien lähtöaineena. mm. hormonaalisten viestien toimivuus on kiinni rasvasta.


Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan rasvaa tulisi saada n. 33 % päivittäisestä energiasta. Aikuisen perusruokavaliossa tämä tarkoittaa n. 80 grammaa rasvaa päivässä.

Proteiinit:

Proteiinien päivittäinen tarve 0,8-2 grammaa per painokilo (normaali paino) riippuen aktiivisuudesta. Proteiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, joita mm. solut, hormonit, aineenvaihdunta ja lihakset tarvitsevat. Proteiinit koostuvat aminohapoista. Keho ei pysty valmistamaan läheskään kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja, vaan ne on saatava ravinnosta. Aminohappojen lähteenä voivat olla joko eläin- tai kasviproteiinit. Eläinproteiinien lähteitä ovat kaikki lihat, kalat, äyriäiset, munat, maito ja niistä valmistetut tuotteet. Kaikki eläinproteiinien lähteet tarjoavat jokaisen tarvittavan välttämättömän aminohapon.


Punainen liha tappaakin vain Yhdysvalloissa!
http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2013/10/09/punainen-liha-tappaakin-vain-yhdysvalloissa/

Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan proteiinia tulisi saada n. 20 % päivittäisestä energiasta. Aikuisen perusruokavaliossa tämä tarkoittaa n. 100 g proteiinia päivässä.Osteoporoosia voidaan hoitaa ja parantaa korjaamalla ravintoainepuutokset, joista yleisimmät ovat C-, D-, ja K2-vitamiinin sekä magnesiumin puute.

Muista arkiliikunta ja tumppaa tupakka lopullisesti.


Hyviä hiilihydraatteja:

Syö kasvikunnan tuotteita (kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja) vähintään 500 grammaa päivässä. Perunaa ei lasketa sen ravinneköyhyyden takia.

Vain alle 10 % suomalaisista syö vähintään 500 grammaa kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja päivässä. Osa ei lainkaan ja loput siltä väliltä.

Sijoita muutamaan kodinkoneeseen, kuten blenderiin ja sauvasekoittimeen, jolla saat vaihtelua ruokiin ja nopeaa sekä terveellistä herkkua helpolla.


Korkeintaan 2 annosta (EI 6-9) täysjyväviljaa jos viljat sopivat ja jää nälkä?

Viljavalmisteita ei raavaskaan mies tarvitse kahta leipäpalaa, yhtä pasta-annosta tai yhtä puurolautasellista enempää päivässä, sillä muuten ei jaksa syödä kasviksia riittävästi päivässä, joita tulisikin olla jokaisella aterialla puolet aterian koosta.


Mihin perustuu VRN:n kuidun saantisuositus viljasta? Maksimaaliseen viljan syömiseen vai mihin? Miksi suurimmassa osassa maapalloa ihmiset eivät kärsi ummetuksesta, eivät saa paksu- ja peräsuolen syöpää tai II-tyypin diabetesta, vaikka eivät edes tiedä, mitä ruis, täysjyvävehnä, kaura ja ohra ovat? Mutta meitä täällä pelotellaan, että jos ei syö 6-9 annosta täysjyvää joka päivä, niin noutaja saapuu takapuolisyövän, ravintoaineiden puutosten aiheuttamien sairauksien ja vaikka minkä taudin takia. Lisäksi moni kärsii ummetuksesta juurikin viljojen kuitujen takia. Eli jos sinulla on ummetusta, niin kokeile pari viikkoa syödä viljojen tilalla muita kasvikunnan tuotteita.


Kaikki hiilihydraatit ovat käytännössä "sokeria". Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi (varastohiilihydraatti) maksaan ja lihaksiin. Jatkuva liika hiilihydraatti, mitä ei kuluta, muuttuu läskiksi. Lisäksi nopeat hiilihydraatit (sokerit, viljat sekä tärkkelys) menevät suoraan verenkiertoon (eivät varastoidu maksaan tai lihaksiin) ja jos syöt niitä jatkuvasti liikaa ja et niitä heti kuluta, niin se muuttuu läskiksi.


Viljat (tutkitun tiedon mukaan täysjyvä on nopeasti imeytyvää hiilihydraattia kuten vaalea vehnäkin) ja lisätyt sokerit (glukoosisiirappi, glukoosi, fruktoosi, fruktoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, maissisiirappi, melassi, siirappi, maissitärkkelys, riisitärkkelys, tärkkelyssiirappi, dekstroosi, sukroosi, maltoosi, sakkaroosi, riboosi, inverttisokeri, hunaja, agave-nektari ja -siirappi, kookospalmusiirappi, raakaruokosokeri, intiaanisokeri) nostavat verensokerin nopeasti, jolloin haima alkaa tuottaa runsaasti insuliinia. Liiallinen insuliini veressä laskee verensokerin liian alas ja liian nopeasti. Tällöin ihminen on taas nälkäinen ja haluaa syödä. Lisäksi liiallinen insuliini poistaa lähes kaiken "sokerin" verenkierrosta ja näin aivot jäävät ilman energiaa, jolloin ihminen väsyy. Insuliinitason pysyessä vakaana (hiilihydraattitietoinen ruokavalio), elimistö polttaa rasvaa ja aivot saavat energiaa. Viljat kannattaa korvata muilla kasvikunnan tuotteilla, joissa on vähemmän hiilihydraattia, jolloin insuliinitaso pysyy vakaana ja ihminen virkeänä. Viljat ovat myös huono kuitujen lähde. Energiatiheyden suhteen vihanneksissa, juureksissa, marjoissa, pavuissa, linsseissä, hedelmissä ja kasviksissa on kahdeksan kertaa enemmän kuituja kuin viljassa. Vältä sokereita ja lisättyä tärkkelystä.


Viljat ovat myös huono vitamiinien lähde. Tiedetään, että jauhamisen jälkeen 40% viljan vitamiineista häviää 24 tunnin kuluttua ja 3 päivän kuluttua vitamiineista on jäljellä enään 10%. Viljan jyvällä on hieno, monikerroksinen rakenne, jossa pitkittäis- ja poikittaiskuitujen vuorotellessa niissä on hapelta ja valolta helposti pilaantuvia rasvoja ja vitaaliaineiden hävikiltä suojaava vaikutus. Kokojyvävehnäjauhon köyhtyminen alkaa jauhamishetkellä. Kun alkio, jossa E-, A-, ja B-vitamiinit, proteiinit ja rasvat ovat, rikotaan, osan niistä pilaantuminen alkaa jo tunneissa. Valkojauho tehdään arvottomaksi jo valmistumishetkellä. Rasvaa sisältävää jauhoa ei voi pilaantumatta säilyttää huoneenlämmössä, joten teollisuus poistaa rasvan ja samalla kaiken muunkin terveellisen teollisessa prosessoinnissaan.

EU hylkäsi Suomen leipomoteollisuuden terveysväitteet! 

Maaseudun tulevaisuus -lehti uutisoi 11.11.2011, että rukiin terveysväitteet menivät nurin. Suomalaiset suurleipomot Vaasan ja Fazer lähettivät Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsalle kaikkiaan 21 ehdotusta terveysväitteeksi leivälle. Ehdotuksista puoli tusinaa koski ruista. Efsa hylkäsi kaikki lähetetyt terveysväitteet yhtä lukuun ottamatta.

Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Hylättyjen terveysväitteiden joukossa oli mm. se, että ruisleipä vaikuttaisi edullisesti sokeriaineenvaihduntaan tai veren kolesterolitasoon. Moni Efsan hylkäämä terveysväite löytyy myös suomalaisista ravitsemussuosituksista.
http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2011/11/13/eu-hylkasi-suomen-leipomoteollisuuden-terveysvaitteet/



Ravinnolla on keskeinen merkitys aivojen monimutkaisen verkoston toiminnalle ja aivoterveydelle. Sekä neuronit eli hermosolut että viestiä vievät aivojen välittäjäaineet muodostuvat ravintotekijöistä. Ravinto vaikuttavaa lisäksi immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim. masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne... Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon ja aineenvaihduntaan, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut.



Hyvällä ruokavaliolla, arkiliikunnalla, riittävällä levolla, rentoutumisella, hyvällä yöunella ja ravintolisien käytöllä voitaisiin ehkäistä paljon terveydenhuollon kuluja. Nykyinen terveydenhoitojärjestelmä on kuitenkin jo lääkärikoulutuksesta alkaen niin lääkehoitokeskeinen, että muutos tuskin tulee tapahtumaan.

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä!

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos. D-vitamiinin puute ei rajoitu vain pohjoisiin leveysasteisiin vaan on maailmanlaajuinen ongelma. Etelässä syynä ei ole auringonvalon puute vaan ratkaisevia ovat yksilöiden elämäntavat ja tottumukset.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk (uusimpien tutkimusten mukaan vähimmäistarve päivässä on 400mg)

D-vitamiinia 50-125µg / vrk

Magnesium (sitraattimuoto imeytyy parhaiten suomessa myytävistä valmisteista) 200-400mg/vrk (tutkimusten mukaan lähes 90 % ihmisistä kärsii magnesiumin puutteesta)

Suomalaisen ravitsemussuosituksen (VRN) mukaan Omega-3 rasvahappoja tulisi saada 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta n. 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä laadukkaita Omega-3 rasvahappoja purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapoilla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.

Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä ja lähimarketistakin alle 50€:lla.

Muut saa todella edullisesti Citymarketin luontaistuotehyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee yhteensä n. 5€.


D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.

Tummaihoiset maahanmuuttajat kärsivät D-vitamiinin puutteesta. Tutkimuksissa heidän D-vitamiinitasonsa on ollut selvästi suomalaisia alhaisempi. Maahanmuuttajien tumma ihonväri ja/tai peittävä vaatetus estää D-vitamiinin muodostumisen suomen kesäauringossa, joten heidän pitäisi syödä kesälläkin D-vitamiinia lisäravinteena riittävästi.

Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa hyvästäkin ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita tai teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.

D-vitamiinin puutos on osallisena yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit jne...) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän
riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita esim. Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, jonka sivut päivittyvät säännöllisesti uusimmasta tutkimustiedosta.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247



Aikuisten ja lasten D3-vitamiinivalmisteet!

D3-vitamiinia on Suomessa monia eri vahvuuksia: kuivatabletteina, imeskelytabletteina, suusuihkeina (imeytyy suolistosairailla), öljykapseleina ja öljytippoina. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita. Ota D-vitamiinisi ruuan kanssa, joka sisältää rasvaa imeytymisen varmistamiseksi.



Lähteet:
http://www.puruvedenmuikku.fi/d-vitamiinipitoisuus/
http://www.tritolonen.fi/files/pdf/paakkari-y-l%C3%A4k%C3%A4ri.pdf
http://osteoporosedoktor.no/forebygging/pasient/vitamin-d-i-matvarer


_________________________________________________________________________________________________________________________________

Ravinteet purkista vai lautaselta?

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Puolueetonta luettavaa terveydestä ja ravinnosta:

Lääkäri Antti Heikkilä
Lääkäri Matti Tolonen
Lääkäri Olli Sovijärvi (tuplaklikkaamalla podcastia saat ohjelmasisällön esille)
Paleoradio (
klikkaamalla podcastia saat ohjelmasisällön esille)
Sami Sundvik
RaikasWeb
Turpaduunari  (puolueetonta terveys- ja kulttuuriviestintää koko Suomen kansalle!)
Ravitsemus ja terveys
Suomen Terveysravinto
Luontaisnetti
Terveyden Tukipilarit (Paula Heinonen)
Safkatutka




magge.hautala@pp.inet.fi