D-vitamiini (kolekalsiferoli eli D3-vitamiini)

D-vitamiinilla on elimistössä satoja tehtäviä. Se onkin rakenteeltaan oikeasti hormoni ja varmasti yksi tämän hetken puhutuimmista molekyyleistä.

D-vitamiini on lukuisille elintoiminnoille välttämätön hormoni. D-vitamiinin puutteella on todettu yhteys luukatoon, "synnynnäisiin" ryhtivikoihin, syöpiin, diabetekseen, autoimmuunisairauksiin, hermoston rappeumatauteihin, verenkiertosairauksiin, infektioihin, lihaskatoon ja iäkkäiden kaatumisiin. D-vitamiinin puutos on masentuneilla yleisempää. Melkoisen kunnioituksen ansaitseva vitamiini siis on kyseessä.

Ihminen on suunniteltu elämään auringossa, ei pimeässä. Ihmiskunta on kehittynyt Afrikan oloissa, jossa auringon valon ansiosta veren D-vitamiinipitoisuus eli seerumin kalsidiolipitoisuus (S-D-25) on ollut vähintään 100 nmol/l. 

D-vitamiinin imeytyminen on yksilöllistä ja biologinen hyötyosuus riippuu useasta asiasta. Imeytymiseen vaikuttaa muun muassa suoliston kunto, pitkäaikainen ja sen hetkinen ravitsemus, sekä vitamiinivalmisteen muoto (D3 lampaavillasta tai kalanmaksasta eristetty D3). Biologinen hyötyosuus tarkoittaa taas sitä kuinka paljon valmisteesta päätyy soluun saakka aiheuttaen jonkin toiminnallisen vasteen. Biologiseen hyötyosuuteen vaikuttavat muun muassa vitamiinivalmisteen muoto ja ihmisen geenit. D-vitamiinillakin on veressä oma kuljetusproteiininsa, gc-globuliini, jota geenit säätelevät ja jonka määrästä D-vitamiinin soluun pääseminen on osittain kiinni.


Kolekalsiferoli on mm. kalassa esiintyvä D-vitamiini, jota muodostuu ihossa AURINGON ultraviolettisäteilyn UVB:n vaikutuksesta. D-vitamiini muuttuu maksassa ja munuaisissa aktiivisikseksi metaboliitiksi, joka käyttäytyy hormonin tavoin ja osallistuu elimistön kalsiumin ja fosfaatin säätelyjärjestelmään, johon osallistuu myös lisäkilpirauhashormoni. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa solukalvojen ja hermoston toimintaan sekä lihastoimintoihin. Myös hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita. D-vitamiinireseptoreita sijaitsee lähes kaikkialla elimistössä. Munuaisissa syntyvä aktiivinen D-vitamiinin muoto, kalsitrioli, vaikuttaa ainakin 2000 geenin ja näiden toimintaan. Solunsisäisiä reseptoreita on lähes kaikissa kudoksissa, mm. sydämessä, aivoissa, luustossa, mahalaukussa, ihossa, eturauhasessa, rintarauhasessa ja suolistossa.



1 IU = 0,025 µg
400 IU = 10 µg
1000 IU = 25 µg
1200 IU = 30 µg
2000 IU = 50 µg
2400 IU = 60 µg
4000 IU = 100 µg
5000 IU = 125 µg
10000 IU = 250 µg

10 ng/ml  = 25 nmol/

50 ng/ml = 125 nmol/L


mm. Suomessa 40. leveysasteen pohjoispuolella, jossa on pitkä talvikausi väestö potee D-vitamiinin puutetta, joka vaikuttaa haitallisesti terveyteen. D-vitamiinin puute ei rajoitu vain pohjoisiin leveysasteisiin vaan on maailmanlaajuinen ongelma. Etelässä syynä ei ole auringonvalon puute vaan ratkaisevia ovat yksilöiden elämäntavat ja tottumukset.

Suomalaisilla D-vitamiinin puutos, viitearvot veren D-vitamiinipitoisuus (S -D-25) alle 80 nmol/l on lähes 100%:lla väestöstä, jos ei syö lisäravinteena riittävästi eli 25-125µg (isokokoiset ja ylipainoiset saattavat tarvita vielä suurempia annoksia) D-vitamiinia läpi vuoden (jos ei ole kesällä paljon auringossa keskipäivällä iho paljaana) tai vähintään talviaikaan syyskuun alusta huhtikuun loppuun, jolloin auringosta ei muodostu D-vitamiinia.

Suomen viralliset D-vitamiinin päivittäiset saantisuositukset ovat 0–75 -vuotiailla 10 µg (400 IU) ja yli 75-vuotiailla 20 µg (800IU) päivässä.

Näillä annoksilla veren D-vitamiinipitoisuus (S-D-25) jää kaikilla suomalaisilla alle 50 nmol/l, joka ei ole riittävä luustolle, sairauksien ehkäisyyn ja kokonaisterveyteen.

Mistä tämä 50 nmol/l lukema on peräisin?

D-vitamiinin puute aiheuttaa vauvoille ja pikkulapsille riisitaudin ja muita kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä. Sen estoon tarvittava D-vitamiinimäärä 10µg/vrk ei ole riittävää luun ja lihasten vahvistumiselle sekä kasvuun, hammasterveyden ja osteoporoosin ennaltaehkäisyn kannalta. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen ja luun mineralisoitumiseen koko elämän ajan.


  


Riisitauti on lasten luustoa pehmentävä sairaus. Tyypillisiä riisitaudin oireita ovat vinot jalkojen luut, "länkisääret", rintakehän epämuodostumat ja merkittävä vastustuskyvyn puute. Se aiheuttaa vaikeita luuston kehityshäiriöitä sekä infektioita, jotka johtavat kuolemaan tai elinikäiseen vammautumiseen. D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tuhoavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan.

D-vitamiinin saanti Suomalaisilla ruuasta on alle 10 µg/vrk ruokavaliosta riippumatta.

D-vitamiini vaikuttaa ydinreseptorien toimintaan aivojen gliasoluissa ja neuroneissa, osallistuu neurotrooppisten faktorien biosynteesiin, aivojen hermokasvutekijän eli BDNF:n toimintaan, serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihduntaan, typpioksidisynteesiin, lisää antioksidantti glutationia aivoissa joka kuljettaa aivoille hyvin haitallisia raskasmetalleja pois aivoista ja D-vitamiinin lisääntynyt saanti näyttää lisäävän lasten älykkyyttä usealla pisteellä. Aivoissa on kaikkialla D-vitamiinireseptoreita.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11893522


D-vitamiinin historiaa:
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja.


Elias Lönnrot kuvasi riisitaudin oireet ensimmäisenä suomeksi v. 1839 "Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri" -kirjassa ja suositteli "apoteiikista saatavaa kalanmaksarasvaa ja auringonkylpyjä englannintaudin eli riisitaudin hoidoksi". Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Riisitautia ilmeni Suomessa 1910- ja 1930-luvuilla 44–80 %:lla lapsista (Ruotsalainen 1922, Lyytinen 1935, Leppo 1940). A-D-vitamiinitippojen myynti alkoi maaliskuussa 1934. Riisitauti lisää tulehdussairauksien riskiä ja kuumekouristuksia sekä aiheuttaa vakavia luuston kasvuhäiriöitä. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.


D-vitamiinin saantisuositus on ollut Suomessa 100-125 µg/vrk vuosina 1940-1964.

In Finland, from the mid-1950s until 1964, the recommended intake of vitamin D for infants was 4000–5000 IU/d (100–125 µg/d). In 1964 it was reduced to 2000 IU/d (50 µg/d), and in 1975 it was further reduced to 1000 IU/d (25 µg/d). In 1992, on the basis of the US RDA, the dose was reduced again to 400 IU/d (10 µg/d). Under this controlled supplementation regimen, even at the highest intakes, neither idiopathic infantile hypercalcemia nor any other health problem was ever described. However, what was described in a retrospective study was a dramatic decrease in type 1 diabetes later in life in infants who received high-dose daily vitamin D supplementation.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717?ck=nck 


Maailman johtavien D-vitamiinitutkijoiden mukaan lasten elimistön D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla 100-150nmol/l.  Näin olisi mahdollista vähentää esimerkiksi diabeteksen riskiä.

Lapsille suositeltuja D-vitamiiniannoksia laskettiin 1964-luvun jälkeen, sillä epäiltiin, että ne aiheuttivat erästä kehityshäiriötä (Williamsin syndroomaa) sairastaneille lapsille sydänvikoja. Epäily johti lastenlääkärien liiton toimesta lähes paniikinomaiseen D-vitamiiniannosten vähentämiseen. Jo muutaman vuoden päästä lastenlääkärit myönsivät, että olivat erehtyneet sydänvikojen suhteen, mutta lasten suosituksia alennettiin virallisen tahon puolelta vähä vähältä aina 1990-luvulle asti 5 µg/vrk. 2000-luvulla ne nostettiin 10µg/vrk.

Syitä D-vitamiinin puutoksen yleisyyteen on useita. Yksi merkittävä tekijä on se, että THL, VRN ja heidän suosituksiaan noudattavat terveydenhuollon ammattilaiset (lääkärit, sairaanhoitajat, neuvolat jne...), ravitsemusterapeutit ja muut tahot (lääketeollisuus vahvasti osallisena) ovat pelotelleet kansakuntaamme D-vitamiinin yliannostuksella jo vuosikymmeniä ja EDELLEEN PELOTELLAAN (valehdellaan). Ja näinollen suomalaiset pelkäävät tätä rasvaliukoista vitamiinia. Myös Internet on täynnä vanhaa ja väärää tietoa D-vitamiinista.

Valitettavasti lääkärit usein noudattavat vain käypähoitosuosituksia eli määrävät lääketehtaiden lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan. Harva lääkäri on perehtynyt ravitsemukseen ja sen tuomiin terveyshyötyihin. Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden (S-D-25) määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kilpirauhasarvojen sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Myös suomalainen media julkaisee aivan kenen tahansa artikkeleita D-vitamiinista, ottamatta selvää lähteiden (joita ei yleensä edes ole) paikkansapitävyydestä ja näinollen kansa saa aivan vääristyneen kuvan koko vitamiinista ja sen saannista.




Suomalaisten alakouluikäisten lasten (202 lasta, joiden veren D-vitamiinipitoisuus mitattiin vuonna 2011 marraskuu-maaliskuu välisenä aikana) S-D-25-lukemat ovat aivan liian pieniä, mikä johtuu liian niukasta D-vitamiinin saannista. Keskiarvo oli noin 40 nmol/l ja vain yksi lapsi ylitti 80 nmol/l. Puutostila on hyvin yleinen. Monilla lapsilla todettiin pienen D-vitamiinipitoisuuden seurauksena suurentunut PTH-arvo sekundaarisen hyperparatyreoosin (mitä suurempi arvo, sen nopeammin luusto hajoaa) merkkinä (normaalin PTH:n yläraja 73 ng/l on merkitty kuvaan katkoviivalla). Optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja turvallisena ylärajana pidetään 250 nmol/l.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiinin saanti!

D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon (UVB-säteilyn) vaikutuksesta. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16. Aurinkorasvat estävät lähes kokonaan D-vitamiinin muodostuksen ihossa. Aurinkoa tulisi ottaa vähintään käsivarsiin ja jalkoihin.  Aurinkoa ei tarvitse ottaa kovin pitkään n. 30 minuuttia vähintään 3 kertaa viikossa riittää D-vitamiinin saantiin (aika ja ihon paljaus riippuu keneltä sitä kysyy eli asiaa ei ole Suomessa tutkittu). Aamulla ja illalla sekä talvisin saa auringosta pelkkää UVA-säteilyä. UVA-säteily ruskettaa ihon, mutta D-vitamiinia ei muodostu. Vältä ihon polttamista.


D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini eli se varastoituu elimistössä rasvakudokseen. D-vitamiinin puoliintumisaika on 3-4 viikkoa eli kesän runsas auringossa oleilun aikaansaama veren D-vitamiinitaso on tyhjä viimeistään lokakuun alussa, ilman riittävää korvaushoitoa.

Yli 62-vuotiailla vitamiinintuotanto on enää 25 prosenttia nuoren tuotantokyvystä. Myös raskaus, imetys, ylipaino sekä tummempi ihonväri lisäävät D-vitamiinin tarvetta. Suomalaiset suositukset ovat liian alhaisia.


Ruuassa D-vitamiinia on pääasiassa kalassa
0-24 µg/100g.
Luonnossa kalan ravintoarvot heittelee paljon. Eli kala voi sisältää huomattavasti vähemmän D-vitamiinia ja omegarasvoja, riippuen aivan siitä mikä vuodenaika on menossa, missä kala on kasvanut, mitä se on syönyt, paljonko erilaiset ympäristömyrkyt ovat vaikuttaneet jne jne. Muussa ruuassa D-vitamiinia on kaloissa niin vähän, jotta sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä kokonaisterveydelle.


Elintarvikkeeksi Suomessa viljellään eniten kirjolohta (n. 95%) ja toiseksi eniten siikaa. Lisäksi viljellään taimenta, nieriää ja sampea, joiden D-vitamiinipitoisuus riippuu käytetystä rehusta. Kalat saavat D-vitamiininsa ravinnosta. Kasvatettujen kalojen syömä rehu ei sisällä juurikaan D-vitamiinia. On mitattu, että  kasvatettujen lohien D-vitamiinipitoisuus oli vain 10% luonnonkalojen pitoisuuksista, mikä tarkoittaa, että sinun pitäisi syödä niitä joka päivä ja vielä 10 kertainen määrä tavalliseeen verrattuna eli monta kiloa päivässä. Suomen yleisin syödyin kala on Norjalainen kasvatettu merilohi.


Villiä kalaa saa kalastajilta sekä kausittain kauppahalleista ja torin kalakauppiailta. Ostaessa kannattaa varmistaa myyjältä, jotta kala on villiä, koska muuten sitä ei päällisin puolin välttämättä erota.

Vuodesta 2003 on lisätty D3-vitamiinia maitotuotteisiin (maito, piimä jogurtti) 5 µg/litra sekä margariineihin 10 µg/100g. Luomumaitotuotteisiin ei lisätä D-vitamiinia.

Vuonna 2011 tämä tuplattiin ja lisäksi joihinkin tuoremehuihin myös lisätään D-vitamiinia.

Suomalaisilla veren D-vitamiinipitoisuus on talviaikaan
keskimäärin 44 nmol/l ilman D-vitamiinilisää. Kokonaisterveyden kannalta sen tulisi olla 100-150 nmol/l, jonka aurinko tuottaa.
__________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiinia auringosta!

"Vain alle 35ŗ leveyspiireillä aurinko paistaa läpi vuoden niin suoraan, että D-vitamiinisynteesi on mahdollinen. Pohjoisella pallonpuoliskolla 35ŗ leveyspiirin tuntumaan sijoittuvat muun muassa Kypros, Tokio ja Los Angeles, eteläisellä Buenos Aires, Etelä-Afrikan eteläisin kärki ja Australian eteläisimmät osat. Suomessa, joka sijaitsee 60-70° leveyspiirien välissä, D-vitamiinin tarve on pimeään vuodenaikaan ilmeinen, mutta monet hyötyisivät D-vitamiinilisästä myös kesäaikaan."

"Vuodenaika, maantieteellinen sijainti, päivän ajankohta, pilvipeite, savusumu, ihon melaniinipitoisuus sekä aurinkovoide ovat tekijöitä jotka vaikuttavat saatavan UV-säteilyn määrään ja D-vitamiinisynteesiin. Kokonaan pilvinen taivas vähentää UV energiaa 50%; varjo tai valoeste (mukaanlukien saasteiden aiheuttama) vähentää tätä 60%. UV-säteily ei läpäise lasia, joten auringonvalo ikkunan läpi ei tuota D-vitamiinia kehossa. Aurinkovoiteet joiden suojakerroin on suurempi kuin 8 estävät D-vitamiinisynteesin suojaamalla UV-säteilyltä."



Traditionally living populations in East Africa have a mean serum 25-hydroxyvitamin D concentration of 115 nmol/l.

Liverpool FC share their vitamin D levels in summer. 120 nmol/l

Tutkimusten  mukaan  paras veren D-vitamiinipitoisuus (S-D-25) olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa  veren D-vitamiinipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän  pitoisuuteen  päästään  25-125µg  päiväannoksella riippuen iästä sekä painosta ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen eli  nykysuosituksia tulisi  nostaa.



Michael Holickin mukaan auringolla ja D-vitamiinivalmisteilla ei ole merkittävää eroa D-vitamiinin lähteinä. Auringonoton etuna on kuitenkin se, että saadessamme aurinkoa elimistössämme muodostuu myös hyvän olon tunnetta synnyttävää beetaendorfiinia ja verisuonille terveellistä typpioksidia sekä lukuisia muita fototuotteita, joiden merkitystä vielä tutkitaan. Paras aika ottaa aurinkoa on keskipäivä noin klo 12–15.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=bFxSM0rE0WY
__________________________________________________________________________________________________________________________________

Luusto, lihakset, nivelet ja D-vitamiini

Ihmiskehossa on noin 206 luuta ja vastasyntyneillä luita on 350.

Tiedemaailmassa on jo vuosia vallinnut satoihin tieteellisiin tutkimuksiin perustuva yksimielisyys siitä, että alle 80 nmol/l veren D-vitamiinipitoisuus on osoitus terveyttä vaarantavasta D-vitamiinin puutteesta.

Veren D-vitamiinipitoisuuden ollessa 80-100 nmol/l tiedetään estävän osteoporoosia, osteopeniaa ja osteomalasiaa (aikuisten riisitauti) ja riittävän terveen luuston kasvuun. Ja tähän tarvitaan 25-125µg  D-vitamiinia päivässä riippuen iästä sekä painosta ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. n. 20% suomalaisista ei saa kesälläkään auringosta riittävästi D-vitamiinia, koska oleilevat sisätiloissa. D-vitamiini on keskeisessä asemassa kaikessa mikä koskee tukirangan niin pehmeitä kuin kovia osia.

C- ja D-vitamiinin liian vähäinen saanti on yhteydessä nivelrikkoon. Käytännössä kaikilla suomalaisilla on vajausta C- ja D-vitamiinista (jos ei syö purkista riittävästi), puolella D-vitamiinista myös kesällä.

Yleisin "sairaus" tai "ominaisuus" suomalaisilla on huono ryhti, lattajalat, länkisääret  ja raajojen pituuserot, joita D-vitamiinin puute aiheuttaa luuston kasvuaikana ja sen jälkeenkin.

Myös hampaiden hyvä kunto edellyttää riittävää D-vitamiinin saantia läpi elämän. Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita.

Riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävässä roolissa myös lihaksille eli se vaikuttaa lihasvoimaan, -kasvuun ja -kestävyyteen sekä lihasten palautumiseen rasituksesta.

D-vitamiini on ratkaisevassa asemassa, kun elimistö kuljettaa kalsiumia lihassoluihin, jotta ne voivat supistua ja työskennellä. Ilman riittävää D-vitamiinia lihaksissa ei ole voimaa. Kun kalsiumin on vuorostaan aika poistua soluista, jotta lihakset voivat rentoutua, tarvitaan riittävästi D-vitamiinia. Muutoin riskinä on, että lihakset alkavat krampata.

http://www.runsynergistic.com/2016/01/the-link-between-vitamin-d-and-athletic-performance/

Matala veren D-vitamiinin pitoisuus liittyy lihasten heikkoon kuntoon ja väsymykseen, etenkin ikäihmisillä


Suomessa virallisella D-vitamiinin saantisuosituksella 10 µg, veren D-vitamiinipitoisuus jää koko kansalla kohdusta hautaan alle 50 nmol/l. Kesällä tasot nousee niillä, jotka ulkoilevat runsaasti auringossa iho paljaana keskipäivällä kello 10-16.


Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet  Ursula Schwab ja Suvi M. Virtanen  sekä Christel Lamberg-Allardt (Helsingin yliopiston professori) väittävät, että 10µg D-vitamiinia päivässä riittää ja veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l riittävän, vaikka mitään tieteellistä pohjaa näin alhaiselle arvolle ei löydy.


Mistä tämä 50 nmol/l lukema on peräisin?




12.10.2011 Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on  D-vitamiinin puutos. Lastenlääkäri dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa helsinkiläislapsista noin puolella on vakava D-vitamiininpuutos jo vastasyntyneenä. Mäkitien arvelee myös, että Suomessa on suuri joukko nuoria aikuisia, joilla on merkittävä riski sairastua osteoporoosiin jo ennen keski-ikää. Hauras luusto on riskitekijä osteoporoosin lisäksi myös varhaiselle nivelrikolle ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Ympärivuotisen ja riittävän D-vitamiinin lisäksi luuston normaali kehitys vaatii liikuntaa. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf


Yksi mikrogramma ( 1µg) D-vitamiinia nostaa veren S -D-25:tä 1 nmol/l :lla keskimäärin normaalin kokoisella ihmisellä.


D-vitamiinin kokonaissaantia auringosta ja ravinnosta mittaa sen metaboliitin, kalsidiolin, pitoisuus seerumissa. Yleinen tieto on, että D-vitamiinin saanti tulee varmistaa käyttämällä D-vitamiinivalmistetta. Virallisen suosituksen mukaan aikuisen päivittäinen D-vitamiinin tarve ruuasta on 10 µg. Luoja ei kuitenkaan laskenut D-vitamiinin päiväannosta 1 mikrogramman tarkkuudella vaan mahdollisti aurinkohormonin jopa 250 µg:n kertatuotannon ihossa, mikä etelässä tuottaa seerumin  kalsidiolipitoisuuden 100–200 nmol/l (Vieth 2009). D-vitamiinin toksisuudesta on yllättävän vähän raportteja. Jopa vuoden tarvetta vastaavat kerta-annokset eivät ole aiheuttaneet myrkytysoireita. IOM:n uusin suositus kaksinkertaisti D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin 50:stä 100:aan µg:an. Aikuisilla ei ole osoitettu toksisuutta, kun D-vitamiinin pitkäaikainen päiväsaanti on ollut 250 µg:n tasolla. Sattumoisin noin 250 µg on D-vitamiinin määrä, jonka iho tuottaa auringon UVB-säteiden kerta-altistuksen aikana. Suomalaiset saavuttavat 75 nmol:n tason yleensä vain kesäkuukausina. Duodecim 2011;127:1242–3


__________________________________________________________________________________________________________________________________


D-vitamiinin liikasaanti!

Ainoa merkittävä väestötason D-vitamiinimyrkytys tapahtui Bostonissa, jossa vuosina 1985-1991 yli 30 000 kuluttajaa käytti noin viiden vuoden ajan maitoa, jossa oli litraa kohden 900-9000 mikrogrammaa D-vitamiinia. Myrkytysoireita saaneineilta (n=56) mitattiin kalsidiolin pitoisuuksia välillä 500-700 nmol/l. Amerikkalaiset endokrinologit mainitsevat kalsidiolin pitoisuuden toksisuuden rajaksi 375 nmol/l ja tason 250 nmol/l turvalliseksi sekä lapsille että aikuisille.

 
Liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta on haittaa. D-vitamiinin myrkyllisyyttä on kuvattu imeväisillä, kun vitaminoidusta ruuasta tai vitamiinivalmisteista saadun D-vitamiinin päiväsaanti on ollut tasoa 100 µg (4 000 KY). Kun painoero otetaan huomioon, tämä vastaa aikuisella yli 1000 µg päiväsaantia.
 
 
Käytännössä viime aikoina raportoidut D-vitamiinimyrkytykset ovat liittyneet munuaispotilaiden saamaan D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin, liika-annokseen. D-vitamiinin saanti ihosta ei voi aiheuttaa myrkytystä. D-vitamiinin tablettina annettava lisä tulisi määrittää yksilöllisesti veren D-vitamiinipitoisuuden (S -D-25) mittauksen perusteella. Tällöin annosalue 1 000–5 000 (25–125 µg) IU on turvallista korvaushoitoa. Isokokoiset ja ylipainoiset saattavat tarvita vielä suurempia annoksia.


Lääketieteen historiassa ei ole todettu yliannostusta alle 400 nmol/l tasoilla ja annostuksella enintään 250µg/vrk.

D-vitamiini ei aiheuta hyperkalsemiaa alle 250 µg päiväannoksilla. Päinvastoin korkeahkot, mutta vielä normaalit, D-vitamiinitasot on yhdistetty *vähäisempään* verisuonten kalkkiutumiseen.

Sen sijaan suuret kerralla otetut kalsiumlisät aiheuttavat piikkimäistä veren kalsiumtasojen kohoamista, joka on haitallista.

Kalsiumlisän käyttö on yhteydessä noin 85 prosenttia suurempaan sydäninfarktiriskiin niillä tutkituista, joiden kalsiumin saanti ruokavaliosta oli jo riittävää eli vähintään 800 milligrammaa päivässä. (2010 British Medical Journal)


NEJM 15.6.2011 Tässä tutkimuksessa tutkijat kartoittivat ensimmäisinä maailmassa varhaislapsuudessa ilmentyvän tuntemattomasta syystä johtuvan hyperkalsemian, idiopaattisen infantiilin hyperkalsemian, geenivirheen. Taudista on myös vielä vakavampi variantti, Williams–Beuren syndrooma. Tässä geenivirheessä on kyse siitä, että D-vitamiini ei hajoa elimistössä normaalisti, koska eräs keskeinen D-vitamiinia hajottava entsyymi, CYP24A1, ei toimi mutaation vuoksi. Tämä geenivirhe on harvinainen, sen esiintyvyys on n. 1/47 000 Pohjois-Amerikassa. Jos sama esiintymistieto pitäisi paikkansa Suomessa, meillä näitä henkilöitä olisi n. 100. Keskeistä on myös huomata, että kuten taudin nimi kertoo, tauti ilmenee yleensä jo lapsena ja voi olla oireetonkin. Näille lapsille jo nykyisen suomalaisen (10µg) lasten D-vitamiinisuosituksen toteuttaminen riittää aiheuttamaan hyperkalsemian ( Schlingmann et al. 2011).


D-vitamiinipelko johtuu 1930-luvun hoitokokeiluista?

Illinoisin yliopiston lääkäri C.I. Reed ja hänen kollegansa tohtori Drayer määräsivät 1930-luvulla 700 nivelpotilaalleen D2-vitamiinia keskimäärin 300 000 – 500 000 IU eli 7500 –12 500 µg päivässä. Suurimman päiväannokset olivat jopa 3 miljoonaa yksikköä eli 75 000 µg päivässä, jolloin 65 potilasta sai myrkytysoireita.

http://query.nytimes.com/gst/abstract.html?res=F10F10F93C5A107A93CBA91789D95F418385F9

Liika on kuitenkin liikaa, kirjoitti sama lehti 10.3.1936. Tohtori Ferdinand Vowinckel yritti parantaa nivelrikkoaan syömällä 18 päivää D2-vitamiinia 2,1 miljoonaa yksikköä eli 52 500 mikrogrammaa (µg) päivässä, mikä johti kuolemaan. New Yerseyssä kuoli eräs nainen syötyään yhdeksän viikkoa 300 000 IU eli 7500 µg päivässä. Vuonna 1947 lääkärikonventti varoitti, että 50 000 – 100 000 IU (1250–2500 µg) päivässä voi aiheuttaa myrkytyksen ja jopa kuoleman. Tuohon aikaan 50 000 IU (1250 µg) tabletti oli heikoin saatavilla ollut D-vitamiinivalmiste.

Too much vitamin D fatal. New York Times, March 10, 1936
Leake CD. Vitamin D Toxicity. Cal West Med. 1936 Mar;44(3):149-50
Vitamin D causes death. New York Times, June 28, 1942
Vitamin D self-usage called dangerous. New York Times, December 10, 1947.

D-vitamiinin yliannosten ja myrkytysten pelko on siis peräisin noilta ajoilta ja noista päiväannoksesta.

LÄHDE: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247

__________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiini, luusto ja ikääntyminen!

Ihmiskehossa on noin 206 luuta ja vastasyntyneillä luita on 350.

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa.  Suomessa syntyy yli 40 000 osteoporoottista murtumaa joka vuosi, niistä n. 7000 lonkka- (noin kolmannes lonkkamurtumista sattuu miehille), n. 12 000 ranne- ja n. 20 000 nikamamurtumia. Vuonna 2010 vain 14% :lla murtumapotilaista oli normaali luuntiheys.


Ranne-, olkavarsi -, lonkka- ja selkänikamien murtumat ovat tyypillisimpiä osteoporoottisia murtumia. Ensimmäiseksi luukadossa murtuu yleensä ranne, kun kaadutaan ja otetaan kädellä vastaan putoamista maahan.

Myöhemmällä iällä, kun refleksit vaimenee ja kättä ei ehdi laittaa kompastuessa alle, murtuu lonkka. Lonkkamurtumat ovat vakavimpia, koska pahimmillaan niihin voi menehtyä tai ne voivat invalidisoida pysyvästi. Reisiluun kaulan murtumia todetaan Suomessa noin 8000 vuosittain, joista kolme neljäsosaa sattuu naisille.

Kaikkein yleisin osteoporoottinen murtuma on kuitenkin selkänikamanmurtuma. Nämä ilmenevät pituuden lyhentymänä tai kumarana ryhtinä.


Osteoporoosia voidaan hoitaa ja parantaa korjaamalla ravintoainepuutokset, joista yleisimmät ovat C-, D-, ja K2-vitamiinin sekä magnesiumin puute.

Muista arkiliikunta ja tumppaa tupakka lopullisesti.

Osteoporoosissa kalsiumia liukenee luista ja kertyy verisuonten seinämiin, jossa vaarana (mm. sydänkohtausriski) tai pehmytkudoksiin kuten aivoihin (dementiariski).


Aikuisten riisitautia vastaava aikuisten luusairaus, osteomalasia, aiheuttaa laaja-alaisia luukipuja ja murtumia. Osteomalasia saattaa olla alidiagnostisoitu tila. Tähän viittaa tutkimus, jossa luiden puutteellista kalkkeutumista esiintyi yleisesti henkilöillä, joiden veren D-vitamiini (S-D-25) oli alle 75 nmol/l. Kalkkeutumattoman luuaineksen, osteoidin, liikamäärä onkin aikuisten D-vitamiinin vakavan puutostilan, osteomalasian tärkein muutos. Piilevään aikuisten luiden heikkouteen viittaa myös se, että D-vitamiinin lisäannolla on voitu vähentää sotilaiden marssimurtumia. Osteomalasian oireita ovat luustokivut, luuston koputusarkuus, lihasheikkous ja murtumat. Osteomalasia korjautuu riittävällä D-vitamiinin saannilla.


Jos luustosi on heikko, ei pullonkaula kuitenkaan juuri koskaan ole kalsiumin saannissa. Jos luuta verrataan tiiliseinään, vastaa kalsium tiiliä. Hyvään tiiliseinään tarvitaan kuitenkin myös laastia jona voidaan luun tapauksessa pitää esim. piitä, magnesiumia, sinkkiä mangaania, kaliumia, rautaa, seleeniä, fosforia, rikkiä, kromia sekä useita muita mineraaleja. Tämän lisäksi tarvitaan vielä apumiehiä jotka purkavat tavaran ja kuljettavat sen työmaalle, sekä ammattimiehiä jotka suorittavat itse rakennustyöt (esim. vatsahappo, entsyymit, suoliston mikrobikanta ja C- ja D-vitamiini).


Yli puolet maailman väestöstä EI juo maitoa eikä heillä ole puutetta kalsiumista, eivätkä kärsi heikentyneestä luustosta. Eli mihin me Suomalaiset tarvitsemme maitoa?


Yleisin "sairaus" Suomalaisilla on huono ryhti ja raajojen pituuserot, joita D-vitamiinin puute aiheuttaa jo sikiö- ja kasvuaikana.


Myös hampaiden hyvä kunto edellyttää riittävää D-vitamiinin saantia läpi elämän. Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita.


D-vitamiinin puutteesta johtuva lihasheikkous on yhdistetty myös ikääntyneiden kaatumisiin ja luunmurtumiin. Murtumat vähenevät, kun seerumin kalsidioli on yli 80 nmol/l (Bischoff-Ferrari 2012).



D-vitamiinin puutostaa esiintyy kaikilla maantieteellisillä alueilla!





D-vitamiinia 40µg päivässä ja leusiiniaminohappoa runsaasti sisältävä heraproteiinia 40 grammaa päivässä paransivat raihnaisten vanhusten lihaskuntoa merkittävästi jopa ilman erityistä lihaskuntoharjoittelua.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26170041/

_________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiini ja muut sairaudet!

D-vitamiini säätelee tulehdustekijöiden kuten TNF-alfan toimintaa ja vaikuttaa suoliston bakteeriflooraan.


"Lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla ja veren alhaisella D-vitamiinipitoisuudella näyttää olevan yhteys. Tällaisia sairauksia ovat anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaan mukaan muun muassa monet syövät (mm. rintasyöpä), altzheimer, osteoporoosi, I-tyypin diabetes), reumataudit, skitsofrenia, verenpainetauti, masennus, monet infektiosairaudet, kausiflunssat, influenssat ja keskushermoston sairaudet (MS-tauti ja parkinson). D-vitamiinin puute lisää lihasheikkoutta ja kipua. Esimerkiksi riski sairastua eturauhassyöpään kasvaa, jos miehellä on pitkäaikainen D-vitamiinin vajaus. Ylipaino kasvattaa myös riskiä. D-vitamiinin vajaus näyttää altistavan myös rasitusmurtumien syntymiselle ja hengitystieinfektioille eli esimerkiksi flunssalle ja influenssalle." (Lääkäri Pentti Tuohimaa 2010, Lääkäri Jorma Heikkinen 2010)


Lapsitutkimuksessa (n = 743, ikä 3–15 vuotta) alle 50:n ja 75 nmol/l:n kalsidiolitasoilla ilmeni suurempiin pitoisuuksiin verrattuna 70 % ja 50 % vähemmän laboratoriotutkimuksella vahvistettuja hengitysteiden virusinfektioita (Science ym. 2013).


"Robert Heaney on maailman kokeneimpia ja arvostetuimpia kalsium- ja D-vitamiinitutkijoita. Hänen mukaansa riittävä D-vitamiini parantaa insuliiniherkkyyttä. Elimistön D-vitamiinitaso, joka täytyy saavuttaa insuliiniherkkyyden parantamiseksi, on vähintään 80 nmol/l:

"the results suggest that a level of at least 32 ng/ml (80 nmol/L) must be achieved to ensure small but useful improvements in both blood sugar control and blood pressure."

Viralliset suomalaiset suositukset eivät tämän tason saavuttamiseksi riitä."

http://www.creighton.edu/publicrelations/newscenter/news/2013/june2013/june62013/heaneygrassroots060613/


D-vitamiini on hämmästyttävän tehokas virusten vastainen aine. Se tuottaa kehossa 200-300 erilaista virusten vastaista peptidiä, jotka tappavat bakteereja, viruksia ja sieniä. D-vitamiini vähentää riskiä sairastua flunssaan ja muihin virustauteihin ja nopeuttaa toipumista edellyttäen, että ihmisen seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on vähintään 95 nmol/l. Tämän tason saavuttamiseen tarvitaan iästä riippuen 30-150µg D-vitamiinia päivässä. D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa.


Lisäksi riittävän D-vitamiinin saaminen helpottaa jo monien sairauksien oireita yhdessä muun terveellisen ravitsemuksen kanssa.


_________________________________________________________________________________________________________________________________

D3-vitamiinia imeväisille tippapulloista!


Kolekalsiferoli (D3-vitamiini) valmistetaan kerityn lampaan villarasvaa lanoliinia UVB-säteilyttämällä, kalan maksasta eristämällä tai uuttomenetelmällä jäkälä-lajikkeesta. Näin saadaan luonnollista D3-vitamiinia, samalla mekanismilla kuin ihossakin syntyy auringon UVB-säteilyn tuloksena. D2-vitamiinia valmistetaan hiivasientä UVB-säteilyttämällä. Luonnon eläimet saavat D-vitamiininsa nuolemalla rasvaista turkkiaan, johon on muodostunut D3-vitamiinia auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta.


D2(ergokalsiferoli)-valmisteet ovat tehottomampia kuin D3-valmisteet. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että D3-vitamiini lisää veren D-vitamiinipitoisuutta jopa 70 % tehokkaammin kuin D2-vitamiini. D3-vitamiinia sisältävät valmisteet ylläpitävät 20-40 prosenttia tehokkaammin veren D-vitamiinipitoisuutta kuin D2-vitamiini.

Suomesta ei saa D2-vitamiinia muista kuin Orionin valmistamista vauvojen tippapulloista Jekovit, Vitol ja DeVitol ?

Jekovit: D2-vitamiini, polysorbaatti 20, butyylihydroksianisoli (E320), propyyligallaatti, sitruunahappo, propyleeniglykoli, etanoli, sakkariininatrium (E954) ja puhdistettu vesi.

Devitol: D2-vitamiini, puhdistettu soijaöljy.  Säilytä jääkaapissa (2 – 8 °C).

Vitol: D2-vitamiini, A-vitamiini, puhdistettu soijaöljy.  Säilytä jääkaapissa (2 – 8 °C).


2012 Nykyinen virallinen suositus kaikille on D3-valmiste, joten on syytä ihmetellä miksi meille on syötetty vuosikymmeniä huonompaa D2-vitamiinia, vaikka D3-vitamiinin paremmuus on tiedetty? D3-vitamiinia on ollut markkinoilla 1930-luvulta asti.


2013  Puolet rintaruokaa saaneista kanadalaisvauvoista, joille annettiin D-vitamiinia 10 µg vuorokaudessa, saavutti arvon 75 nmol/l ylittävän 25-OH-D3-vitamiinin pitoisuuden plasmassa kolmen kuukauden iässä. Tähän tavoitearvoon pääsi vielä suurempi osa 20 tai 30 µg D-vitamiinia saaneista lapsista ja kaikki niistä, joille vitamiinia annettiin 40 µg. Pitoisuudet pyrkivät kuitenkin pienentymään yhden vuoden ikään mennessä.
(Gallo S ym. JAMA 2013;309:1785)


2011-2016  Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.

http://www.hs.fi/kaupunki/D-vitamiinin+vaikutus+lapsiin+tutkitaan/a1360300407183


2015 Suomessa alle 1v saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg/vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1v saa 25-30µg/vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan.

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Lapset, odottavat äidit ja D-vitamiini!





Odottavan äidin D-vitamiinin puuutos näkyy sikiön luuston kehityksen häiriönä jo viidennellä raskauskuukaudella.

Sekä ihossa syntynyt että suolistosta imeytynyt D-vitamiini muuntuu elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2D-vitamiinimuotoon kahden reaktion, hydroksylaation, kautta, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. D-vitamiini muuttuu maksassa ensin kalsidioliksi, eli ns. inaktiiviseksi D-vitamiiniksi ja edelleen munuaisissa kalsitrioliksi eli biologisesti aktiiviseksi D-vitamiinin muodoksi. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini eli se varastoituu elimistössä rasvakudokseen.


EU:n myötä myös meillä alettiin lisätä D3-vitamiinia äidinmaitovastikkeisiin ja lastenvelleihin vuonna 1995.


D-vitamiinin riittämätön saanti on yhteydessä raskaudenaikaiseen heikkoon painonnousuun ja sikiön luuston kehityshäiriöihin. Se on yhdistetty myös lapsen kroonisten sairauksien, kuten I-tyypin diabeteksen, astman ja allergisten sai­rauksien riskiin.


Lastenkin vitamiininsaanti alittaa usein viralliset suositukset. Pikkulapsille suositeltavia vitamiinivalmisteita saa päivittäin vain 55 %, selvisi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. (Yliopiston tutkija Sanna Ylinen vuonna 2010)


Raskausaikaisen ja lapsuusajan D-vitamiinin puutoksen on todettu olevan suurin syy mm. lasten astmaa, autismia, atooppista ihottumaa, allergioita ja I- tyypin diabetesta aiheuttavista tekijöistä. Esim. päiväntasaajan tienoilla ei tunneta käytännössä lainkaan 1-tyypin diabetesta, MS-tautia eikä autismia. Lisäksi D-vitamiinin puute vaikuttaa haitallisesti mm. sikiön ja kasvavan lapsen LUUSTON KEHITYKSEEN, jota yleisesti kutsutaan "synnynnäinen" selkävika, joita sitten kadulla tuleekin vastaan yllättävän paljon ja aiheuttaa kärsimystä koko loppuelämän ajan sekä rahan menoa mm. hieronta- ja manipulaatiohoitoihin.


Lastenlääkäri Dosentti Outi Mäkitie vaatii reilua D-vitamiinisuosituksen nostoa (2011)!


Overview Diabetes and vitamin D


Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä. Se voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, asiantuntijat muistuttavat.

1–10 -vuotiaille lapsille monet suomalaiset lastenlääkärit suosittelevat 25 µg/vrk, joka on myös Suomessa virallinen ylin annostus lapsille D3-vitamiinia läpi vuoden (Antti Aro Duodecim 2005, Jukka-Pekka Kouri 2009), joka on täysin turvallinen annostus (Honey 2003, Lambert-Allart 2009, Jukka-Pekka Kouri 2009, Marjo Lehtonen-Veromaa 2009).

Yli 10-vuotiaat voivat turvallisesti syödä ympäri vuoden 50-125 µg/vrk. Osa ihmisistä voi jopa tarvita enemmän (ylipainoiset ja kroonisesti sairaat). Täysin turvallinen ylin annostus on 250 µg/vrk (Jukka-Pekka Kouri 2009, Ilari Paakari 2011). Virallinen ylin annostus Suomessa aikuiselle on 50µg/vrk ja lapsille 25µg/vrk.


Vitamin D supplementation


Omia D-vitamiinitasoja (S-D-25) kannattaa seurata, jotta nauttii vitamiinia oikean annoksen. D-vitamiinitason mittauksen voi pyytää omalta lääkäriltään.

Luotettavimmin S-D-25 mitataan nestekromatografialla tai massaspektrometrialla.

D-vitamiinitason mittaus maksaa laboratoriolle muutaman euron eli saman verran kuin veren rasva-arvot.

http://oyslab.fi/ohjekirjan_liitteet/S_Yksityisasiakas.html


Kesän voi hyvin jättää syömättä D-vitamiinia, jos oleilee usein ulkona auringossa keskipäivällä iho paljaana, jolloin D-vitamiinia muodostuu auringon UVB-säteilystä. Pienille lapsille tätä säteilytystä ei suositella, vaan peittävää vaatetusta, koska pienen lapsen iho ei kestä auringonsäteilyä eikä aurinkorasvoja. Ikääntyessään ihon kyky tuottaa D-vitamiinia vähenee merkittävästi (60+).


Odottaville naisille D-vitamiinia 150 µg/vrk!


Nykysuosituksia suurempi D-vitamiinilisä turvallinen ja tehokas tapa saavuttaa hyvä D-vitamiinipitoisuus


Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.

Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.

Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.

Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.

D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.

Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.

Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.

Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.

High-Dose Vitamin D Intervention in Infants—Effects on Vitamin D Status, Calcium Homeostasis, and Bone Strength



Puolet rintaruokaa saaneista kanadalaisvauvoista, joille annettiin D-vitamiinia 10 µg vuorokaudessa, saavutti arvon 75 nmol/l ylittävän 25-OH-D3-vitamiinin pitoisuuden plasmassa kolmen kuukauden iässä. Tähän tavoitearvoon pääsi vielä suurempi osa 20 tai 30 µg D-vitamiinia saaneista lapsista ja kaikki niistä, joille vitamiinia annettiin 40 µg. Pitoisuudet pyrkivät kuitenkin pienentymään yhden vuoden ikään mennessä.
(Gallo S ym. JAMA 2013;309:1785)


Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.

http://www.hs.fi/kaupunki/D-vitamiinin+vaikutus+lapsiin+tutkitaan/a1360300407183

__________________________________________________________________________________________________________________________________


Aikuisten ja lasten D3-vitamiinivalmisteet!

D3-vitamiinia on Suomessa eri vahvuuksina kuivatabletteina, suusuihkeina (imeytyy hyvin suolistosairailla), imeskelytabletteina tai öljykapseleina sekä imeväisille on tippoja. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita. Öljykapseleiden imeytyvyys on todettu monissa tutkimuksissa tabletteja paremmaksi joten osta niitä ja ota aina rasvaa sisältävän ruuan kanssa, koska kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini. 

__________________________________________________________________________________________________________________________________


Lisäksi monissa synteettisissä  monivitamiinivalmisteissa, kalsiumvalmisteissa sekä  Omega-3-valmisteissa on lisättynä pieniä määriä D3-vitamiinia.

Kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini, joten se on hyvä ottaa HYVÄÄ RASVAA sisältävän ruuan yhteydessä imeytymisen takaamiseksi. Lisäksi se riittävästi saatuna myös varastoituu elimistöön, kuten kaikki muutkin ihmisen ravinteet, mutta varasto kuihtuu 2-4 viikossa, jos vitamiinia ei saa lisää mistään.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Mitkä lääkkeet ja sairaudet estävät D-vitamiinia imeytymästä ?

Keskustele lääkärisi kanssa, jos syöt näitä lääkkeitä:

- fenytoiini (epilepsian hoitoon), barbituraatit (unilääkkeet tai rauhoittavat lääkkeet)
- rifampisiini tai isoniatsidi (tuberkuloosin hoitoon)
- sydänglykosidit
- tiatsididiureetit (esim. hydroklooritiatsidi ja bendroflumetiatsidi, joita käytetään korkean verenpaineen hoitoon)
- alumiinia sisältävät tabletit (närästyksen hoitoon)
- laihdutuslääkkeet (esim. orlistaatti ja kolestyramiini).


Sekä ihossa syntynyt että suolistosta imeytynyt D-vitamiini muuntuu elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2D-vitamiinimuotoon kahden reaktion, hydroksylaation, kautta, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. D-vitamiini muuttuu maksassa ensin kalsidioliksi, eli ns. inaktiiviseksi D-vitamiiniksi ja edelleen munuaisissa kalsitrioliksi eli biologisesti aktiiviseksi D-vitamiinin muodoksi.


Myös maksan, munuaisten ja lisäkilpirauhasen toimintahäiriöt saattavat vaikuttaa D-vitamiinin toimintaan, joten asiasta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa ennenkuin alkaa syömään lisäravinteena D3-vitamiinia.


Sarkoidoosia ja muita granulomatoottisia tulehduksia sairastavien potilaiden D-vitamiinihoito voi olla yllätyksellinen. Heillä 25-OH-D-vitamiinin muuntuminen 1,25-(OH)2-D-vitamiiniksi on kiihtynyt ja hyperkalsemian ja -kalsiurian vaara on suurentunut. Siksi 25-OH-D-mittausten lisäksi on seurattava seerumin ionisoitua tai albumiinikorjattua kokonaiskalsiumia ja kalsiumin eritystä virtsaan.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Tutkimuksia ja suosituksia!

Vuosi 2000  jonka jälkeen ei tapahtunut yhtään mitään. Lääkärit tosin ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat syöneet D-vitamiinia purkista jo vuosikymmeniä.

Veren D-vitamiinipitoisuus oli erittäin alhainen.


"The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL. As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) — and should be so supplemented year-round (p. 868)."

- Cannell JJ, Vieth R, Willett W, Zasloff M, Hathcock JN, White JH, Tanumihardjo SA, Larson-Meyer DE, Bischoff-Ferrari HA, Lamberg-Allardt CJ, Lappe JM, Norman AW, Zittermann A, Whiting SJ, Grant WB, Hollis BW, Giovannucci E. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008 Nov;117(11):864–70.

1000 IU (25µg) jokaista lapsen 11 painokiloa kohden ympäri vuoden, allekirjoittajana mm. Christel Lamberg-Allardt. Terveille lapsille optimaalinen veren D-vitamiinipitoisuus artikkelin mukaan olisi n. 125 nmol/l.



10.01.2011 D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3 –muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja on teholtaan parempi kuin D2 –vitamiini.

28.02.2011 Lääketehdas Orionilta tuli D3-tippa imeväisille.


16.06.2011
Lastenlääkäri: Lasten D-vitamiinin saantisuositusta nostettava heti!


2011 Yhdysvaltain endokrinologien yhdistys The Endocrine Society on julkaissut uuden veren (S -D-25) D-vitamiinin viitearvon 75–150 nmol/lJATKUU


1.8.2012
Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 100 µg:aan. Vauvojen rajana EFSA pitää nyt 25 µg ja 1–10-vuotiaiden 50 µg päivässä. Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm


Vuoden 2012 tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen D-vitamiinin annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia. Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon. Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia. D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää. Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg.
http://jcem.endojournals.org/content/97/11/4139.abstract


2011-2016  Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.


2014  Virallinen D-vitamiinin saantisuositus nousi 2-75 vuotiailla 7,5µg -> 10µg.
         
          Lääkärit arvostelevat kovin sanoin ravitsemustieteilijöiden näkemyksiä suomalaisten D-vitamiinin saantisuosituksista.
          http://www.iltalehti.fi/terveys/2014012417972340_tr.shtml


2014  Lontoossa pidettiin 23.–25. huhtikuuta 2014 kansainvälinen D-vitamiinitutkijoiden kongressi Vitamin D and Human Health. Siellä luennoinut amerikkalainen endokrinologian professori Robert P. Heaney (John A. Creighton University) – yksi maailman johtavista D-vitamiinitutkijoista – suositteli suomalaisille 100 mikrogrammaa (µg) D3-vitamiinia päivässä, kertoo kongressiin osallistunut suomalaislääkäri Elina Hyppönen.
http://www.vitamindcouncil.org/blog/recap-the-vitamin-d-and-human-health-conference/?mc_cid=95603fe8be&mc_eid=9e2802b1b6


2014  Amerikkalaisen Institute of Medicinen (IOM) suosituksen mukaan D-vitamiinin (kalsidiolin) riittävä pitoisuus veressä on 50 nmol/l. Edelleen IOM toteaa, että hoitotutkimuksien mukaan pohjoisten alueiden väestön valtaosa (97.5%) saavuttaa tämän pitoisuuden päivittäisellä 15 mikrogramman D-vitamiinin saannilla.


Kanadalaiset tilastotieteilijät ovat kuitenkin nyt osoittaneet IOM-laskelman virheelliseksi. Kun IOM:n käyttämät tutkimukset analysoitiin uudestaan ja korjattiin havaittu tilastotieteellinen virhe, osoittautui, että 15 mikrogramman D-vitamiinin päiväsaannilla väestön kalsidioli ylittää varmuudella vain tason 27 nmol/l. Kirjoittajat toteavat, että D-vitamiinin liian pienellä päiväsaannin suosituksella on vakavia kansanterveydellisiä ja hoidollisia seuraamuksia ja että suositus tulee arvioida uudestaan.

Viite:
Veugelers PJ ja Ekwaru JP: A Statistical Error in the Estimation of the Recommended Dietary Allowance for Vitamin D. Nutrients 2014, 6, 4472-4475
http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=17852&p_palsta_id=4


2014  Emeritusprofessori Ilari Paakkari kertoo D-vitamiinista yleislääkärilehdessä 4/2014
http://www.tritolonen.fi/files/pdf/paakkari-y-l%C3%A4k%C3%A4ri.pdf

____________________________________________________________________________________________


Luettavaa ja kuunneltavaa:


Ajankohtainen D-vitamiini, Lääkäri Matti Tolonen

D-vitamiini — hyötyä koko terveydelle!

Vitamin D Council  Information on Vitamin D, Vitamin D Deficiency and Vitamin D Toxicity

Vitamin D News and Information from Dr. Joseph Mercola

Latest Vitamin D Wiki News

____________________________________________________________________________________________

Puolueetonta luettavaa terveydestä ja ravinnosta:

Lääkäri Antti Heikkilä
Lääkäri Matti Tolonen
Lääkäri Olli Sovijärvi (tuplaklikkaamalla podcastia saat ohjelmasisällön esille)
Paleoradio (
klikkaamalla podcastia saat ohjelmasisällön esille)
Sami Sundvik
RaikasWeb
Turpaduunari  (puolueetonta terveys- ja kulttuuriviestintää koko Suomen kansalle!)
Ravitsemus ja terveys
Suomen Terveysravinto
Luontaisnetti
Terveyden Tukipilarit (Paula Heinonen)
Safkatutka