D-vitamiini

Kolekalsiferoli on mm. kalassa esiintyvä D-vitamiini, jota muodostuu ihossa AURINGON ultraviolettisäteilyn UVB:n vaikutuksesta. D-vitamiini muuttuu maksassa ja munuaisissa aktiivisikseksi metaboliitiksi, joka käyttäytyy hormonin tavoin ja osallistuu elimistön kalsiumin ja fosfaatin säätelyjärjestelmään, johon osallistuu myös lisäkilpirauhashormoni. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa solukalvojen ja hermoston toimintaan sekä lihastoimintoihin. Myös hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita.

mm. Suomessa 40. leveysasteen pohjoispuolella, jossa on pitkä talvikausi väestö potee D-vitamiinin puutetta, joka vaikuttaa haitallisesti terveyteen.

Suomalaisilla D-vitamiinin puutos, viitearvot veren D-vitamiinipitoisuus (S -D-25) alle 80 nmol/l on lähes 100%:lla väestöstä, jos ei syö lisäravinteena riittävästi eli 25-125µg (isokokoiset ja ylipainoiset saattavat tarvita vielä suurempia annoksia) D-vitamiinia läpi vuoden (jos ei ole kesällä paljon auringossa keskipäivällä iho paljaana) tai vähintään talviaikaan syyskuun alusta huhtikuun loppuun, jolloin auringosta sitä ei saa.

Suomen viralliset D-vitamiinin päivittäiset saantisuositukset ovat 3–60-vuotiailla 7,5 µg (300 IU), ja tätä nuoremmilla ja raskaana olevilla ja imettävillä 10 µg (400 IU) ja yli 60-vuotiailla 20 µg (800IU) päivässä.

Näillä annoksilla veren D-vitamiinipitoisuus (S -D-25) jää lähes kaikilla suomalaisilla alle 50 nmol/l, joka ei ole riittävä luustolle, sairauksien ehkäisyyn ja kokonaisterveyteen.

Vuosikymmeniä sitten riisitauti eli ”englannintauti” oli yleinen luustosairaus pikkulapsilla. Se aiheutti vaikeita luuston kehityshäiriöitä sekä infektioita, jotka johtivat kuolemaan tai elinikäiseen vammautumiseen. Sittemmin tilanne on korjaantunut, mutta riisitauti ei ole suinkaan kokonaan hävinnyt Suomesta.

D-vitamiinin puute aiheuttaa vauvoille ja pikkulapsille riisitaudin ja muita kalsiumaineenvaihdunnan häiriöitä. Sen estoon tarvittava D-vitamiinimäärä 10µg/vrk ei ole riittävää luun ja liahsten vahvistumiselle sekä kasvuun, hammasterveyden ja osteoporoosin ennaltaehkäisyn kannalta. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin ja fosfaatin imeytymiseen ja luun mineralisoitumiseen koko elämän ajan.

Riisitauti on lasten luustoa pehmentävä sairaus. Tyypillisiä riisitaudin oireita ovat vinot jalkojen luut, "länkisääret", rintakehän epämuodostumat ja merkittävä vastustuskyvyn puute. D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tuhoavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan

D-vitamiinin saanti Suomalaisilla ruuasta on alle 10 µg/vrk, vaikka söisi kalaakin suositusten mukaan. Kasvatettu kala sisältää n. 2µg D-vitamiinia 100 grammassa kalaa.

H i s t o r i a
Riisitautiin liittyviä muutoksia on todettavissa jo muumioilla. Kaupungit olivat 1700- ja 1800-luvuilla äärimmäisen huonoja paikkoja elää. Viemäreitä ei ollut. Kadut olivat likaisia ja ilma oli täynnä hiilen tai puun poltosta tulevia pienhiukkasia. Aurinko ei juurikaan paistanut kaupungin slummeihin. Englannissa taudin kuvasi 1640 D. Whistler. Englantilainen F. Glisson antoi 1650 taudille nimen rachites – sitä kuitenkin kutsuttiin myös englannin taudiksi. Riisitauti oli yleistä. Lääkärit suosittivat sairaille lapsille ulkoilua ja hiekkarantoja. Suomessa syötiin runsaasti kalaa ja sieniä, mutta Pohjolan pitkä talvi teki tehtävänsä. Kyseessä ei ole siis mitenkään uusi asia. Tietyssä mielessä D-vitamiini tai ainakin hoito löydettiin ennen kuin D-vitamiini varsinaisesti keksittiin. Nobelin palkinnon sai Adolf Windaus D-vitamiinin rakenteen selvittämisestä 1928. Suomessa lastenneuvoloiden kehittäminen toi D-vitamiinin ja kalanmaksaöljyn yleiseen tietoisuuteen 1930-luvulla. Arvo Ylppö oli myös keskeinen vaikuttaja ja hän uskalsi jopa altistaa lapset auringolle ja ulkoilmalle.

In Finland, from the mid-1950s until 1964, the recommended intake of vitamin D for infants was 4000–5000 IU/d (100–125 µg/d). In 1964 it was reduced to 2000 IU/d (50 µg/d), and in 1975 it was further reduced to 1000 IU/d (25 µg/d). In 1992, on the basis of the US RDA, the dose was reduced again to 400 IU/d (10 µg/d). Under this controlled supplementation regimen, even at the highest intakes, neither idiopathic infantile hypercalcemia nor any other health problem was ever described. However, what was described in a retrospective study was a dramatic decrease in type 1 diabetes later in life in infants who received high-dose daily vitamin D supplementation.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717?ck=nck

Lapsille suositeltuja D-vitamiiniannoksia laskettiin 1964-luvun jälkeen, sillä epäiltiin, että ne aiheuttivat erästä kehityshäiriötä (Williamsin syndroomaa) sairastaneille lapsille sydänvikoja. Epäily johti lastenlääkärien liiton toimesta lähes paniikinomaiseen D-vitamiiniannosten vähentämiseen. Jo muutaman vuoden päästä lastenlääkärit myönsivät, että olivat erehtyneet sydänvikojen suhteen, mutta lasten suosituksia alennettiin virallisen tahon puolelta vähä vähältä aina 1990-luvulle asti 5 µg/vrk. 2000-luvulla ne nostettiin 10µg/vrk.

Syitä D-vitamiinin puutoksen yleisyyteen on useita. Yksi merkittävä tekijä on se, että THL, VRN ja heidän suosituksiaan noudattavat terveydenhuollon ammattilaiset (lääkärit, sairaanhoitajat, neuvolat jne...), ravitsemusterapeutit ja muut tahot (lääketeollisuus vahvasti osallisena) ovat pelotelleet kansakuntaamme D-vitamiinin yliannostuksella jo vuosikymmeniä ja EDELLEEN PELOTELLAAN (valehdellaan). Ja näinollen suomalaiset pelkäävät tätä rasvaliukoista vitamiinia. Myös Internet on täynnä vanhaa ja väärää tietoa D-vitamiinista.

Valitettavasti lääkärit usein noudattavat vain käypähoitosuosituksia eli määrävät lääketehtaiden lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan. Muutama lääkäri on perehtynyt ravitsemukseen ja sen tuomiin terveyshyötyihin. Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden (S -D-25) määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kilpirauhasarvojen sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Myös suomalainen media julkaisee aivan kenen tahansa artikkeleita D-vitamiinista, ottamatta selvää lähteiden (joita ei yleensä edes ole) paikkansapitävyydestä ja näinollen kansa saa aivan vääristyneen kuvan koko vitamiinista ja sen saannista.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon (UVB-säteilyn) vaikutuksesta. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16. Aurinkorasvat estävät lähes kokonaan D-vitamiinin muodostuksen ihossa. Aurinkoa tulisi ottaa vähintään käsivarsiin ja jalkoihin. Aurinkoa ei tarvitse ottaa kovin pitkään n. 30 minuuttia vähintään 3 kertaa viikossa riittää D-vitamiinin saantiin (aika ja ihon paljaus riippuu keneltä sitä kysyy eli asiaa ei ole Suomessa tutkittu). Aamulla ja illalla sekä talvisin saa auringosta pelkkää UVA-säteilyä. UVA-säteily ruskettaa ihon, mutta D-vitamiinia ei muodostu. Vältä ihon polttamista.

D-vitamiinin puoliintumisaika on 3-4 viikkoa eli kesän runsas auringossa oleilun aikaansaama veren D-vitamiinitaso on tyhjä viimeistään lokakuun alussa, ilman riittävää korvaushoitoa.

Ikääntyneillä ja tupakoitsijoilla D-vitamiinin tuotanto ihon kautta on reilusti alle puolet nuorten ja tupakoimattomien vastaavasta.

Elintarvikkeeksi Suomessa viljellään eniten kirjolohta (n. 95%) ja toiseksi eniten siikaa. Lisäksi viljellään taimenta, nieriää ja sampea, joiden D-vitamiinipitoisuus riippuu käytetystä rehusta. Kalat saavat d-vitamiininsa ravinnosta. Kasvatettujen kalojen ruokavalio ei kuitenkaan sisällä juurikaan d-vitamiinia. On mitattu, että kasvatettujen lohien D-vitamiinipitoisuus oli vain 10% luonnonkalojen pitoisuuksista, mikä tarkoittaa, että sinun pitäisi syödä niitä joka päivä ja vielä 10 kertainen määrä tavalliseeen verrattuna eli monta kiloa päivässä. Suomen yleisin syödyin kala on halpa Norjalainen kasvatettu merilohi.

Villiä kalaa saa kalastajilta sekä kausittain kauppahalleista ja torin kalakauppiailta. Ostaessa kannattaa varmistaa myyjältä, jotta kala on villiä, koska muuten sitä ei päällisin puolin välttämättä erota.

D-vitamiinia auringosta!

Traditionally living populations in East Africa have a mean serum 25-hydroxyvitamin D concentration of 115 nmol/l.

Liverpool FC share their vitamin D levels in summer. 120 nmol/l

Tutkimusten mukaan paras veren D-vitamiinipitoisuus (S -D-25) olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa veren D-vitamiinipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään 25-125µg päiväannoksella riippuen iästä sekä painosta jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen eli nykysuosituksia tulisi nostaa.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Tiedemaailmassa on jo vuosia vallinnut satoihin tieteellisiin tutkimuksiin perustuva yksimielisyys siitä, että alle 80 nmol/l veren D-vitamiinipitoisuus on osoitus terveyttä vaarantavasta D-vitamiinin puutteesta.

Veren D-vitamiinipitoisuuden ollessa 80-100 nmol/l tiedetään estävän osteoporoosia, osteopeniaa ja osteomalasiaa (aikuisten riisitauti) ja riittävän terveen luuston kasvuun. Ja tähän tarvitaan 25-125µg D-vitamiinia päivässä riippuen iästä sekä painosta ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. n. 20% suomalaisista ei saa kesälläkään auringosta riittävästi D-vitamiinia, koska oleilevat liikaa sisätiloissa. D3-vitamiini on keskeisessä asemassa kaikessa mikä koskee tukirangan niin pehmeitä kuin kovia osia.

C- ja D-vitamiinin liian vähäinen saanti on yhteydessä nivelrikkoon. Käytännössä kaikilla suomalaisilla on vajausta D-vitamiinista (jos ei syö sitä purkista riittävästi), puolella myös kesällä.

Yleisin "sairaus tai ominaisuus" suomalaisilla on huono ryhti, lattajalat, länkisääret ja raajojen pituuserot, joita D-vitamiinin puute aiheuttaa luuston kasvuaikana ja sen jälkeenkin.

Myös hampaiden hyvä kunto edellyttää riittävää D-vitamiinin saantia läpi elämän. Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita.

Riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävässä roolissa myös lihaksille eli se vaikuttaa lihasvoimaan, -kasvuun ja -kestävyyteen sekä lihasten palautumiseen rasituksesta.

D-vitamiini on ratkaisevassa asemassa, kun elimistö kuljettaa kalkkia lihassoluihin, jotta ne voivat supistua ja työskennellä. Ilman riittävää D-vitamiinia lihaksissa ei ole voimaa. Kun kalsiumin on vuorostaan aika poistua soluista, jotta lihakset voivat rentoutua, tarvitaan riittävästi D-vitamiinia. Muutoin riskinä on, että lihakset alkavat krampata.

Suomessa virallisella D-vitamiinin saantisuosituksella 7,5-10µg, veren D-vitamiinipitoisuus jää lähes koko kansalla kohdusta hautaan alle 50 nmol/l. Kesällä tasot nousee niillä, jotka ulkoilevat runsaasti auringossa iho paljaana keskipäivällä kello 10-16.

Virallisen tahon D-vitamiinityöryhmän jäsenet Suvi M. Virtanen (THL:n ravitsemusyksikön päällikkö ja tutkimusprofessori) ja Christel Lamberg-Allardt (Helsingin yliopiston professori) väittävät, että 10µg D-vitamiinia päivässä riittää ja veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l riittävän, vaikka mitään tieteellistä pohjaa näin alhaiselle arvolle ei löydy.

12.10.2011 Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on D-vitamiinin puutos. Lastenlääkäri dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa helsinkiläislapsista noin puolella on vakava D-vitamiininpuutos jo vastasyntyneenä. Mäkitien arvelee myös, että Suomessa on suuri joukko nuoria aikuisia, joilla on merkittävä riski sairastua osteoporoosiin jo ennen keski-ikää. Hauras luusto on riskitekijä osteoporoosin lisäksi myös varhaiselle nivelrikolle ja muille tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Ympärivuotisen ja riittävän D-vitamiinin lisäksi luuston normaali kehitys vaatii liikuntaa.

Yksi mikrogramma ( 1µg) D-vitamiinia nostaa veren S -D-25:tä 1 nmol/l :lla keskimäärin.

D-vitamiinin kokonaissaantia auringosta ja ravinnosta mittaa sen metaboliitin, kalsidiolin, pitoisuus seerumissa. Yleinen mielipide on, että D-vitamiinin saanti tulee varmistaa käyttämällä D-vitamiinivalmistetta. Virallisen suosituksen mukaan aikuisen päivittäinen D-vitamiinin lisätarve vitamiinivalmisteesta on 7,5 µg. Luoja ei kuitenkaan laskenut D-vitamiinin päiväannosta puolen mikrogramman tarkkuudella vaan mahdollisti aurinkohormonin jopa 250 µg:n kertatuotannon ihossa, mikä etelässä tuottaa seerumin kalsidiolipitoisuuden 100–200 nmol/l (Vieth 2009). D-vitamiinin toksisuudesta on yllättävän vähän raportteja. Jopa vuoden tarvetta vastaavat kerta-annokset eivät ole aiheuttaneet myrkytysoireita. IOM:n uusin suositus kaksinkertaisti D-vitamiinin turvallisen päiväsaannin 50:stä 100:aan µg:an. Aikuisilla ei ole osoitettu toksisuutta, kun D-vitamiinin pitkäaikainen päiväsaanti on ollut 250 µg:n tasolla. Sattumoisin noin 250 µg on D-vitamiinin määrä, jonka iho tuottaa auringon UVB-säteiden kerta-altistuksen aikana. Suomalaiset saavuttavat 75 nmol:n tason yleensä vain kesäkuukausina. Duodecim 2011;127:1242–3

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta on haittaa. D-vitamiinin myrkyllisyyttä on kuvattu imeväisillä, kun vitaminoidusta ruuasta tai vitamiinivalmisteista saadun D-vitamiinin päiväsaanti on ollut tasoa 100 µg (4 000 KY). Kun painoero otetaan huomioon, tämä vastaa aikuisella yli 1000 µg päiväsaantia.

Bostonissa arviolta 33 000 kuluttajaa altistui viiden ja puolen vuoden ajan maidolle, jossa oli D-vitamiinia litraa kohden yli 1000 µg. Sadat ihmiset sairastuivat. Yleisimpiä myrkytysoireita olivat ruokahaluttomuus, laihtuminen, yleinen heikkous, sekavuus, oksentelu ja nestevajaus. Laboratoriotutkimuksissa veren kalsiumarvot ylittivät normaalin ja veren D-vitamiinin (kalsidiolin) pitoisuudet olivat hyvin suuret (keskimäärin 560 nmol/l).

Käytännössä viime aikoina raportoidut D-vitamiinimyrkytykset ovat liittyneet munuaispotilaiden saamaan D-vitamiinin aktiivisen muodon, kalsitriolin, liika-annokseen. D-vitamiinin saanti ihosta ei voi aiheuttaa myrkytystä. D-vitamiinin tablettina annettava lisä tulisi määrittää yksilöllisesti veren D-vitamiinipitoisuuden (S -D-25) mittauksen perusteella. Tällöin annosalue 1 000–5 000 (25–125 µg) IU on turvallista korvaushoitoa. Isokokoiset ja ylipainoiset saattavat tarvita vielä suurempia annoksia.

Lääketieteen historiassa ei ole todettu yliannostusta alle 500 nmol/l tasoilla ja annostuksella enintään 250µg/vrk.

NEJM 15.6.2011 Tässä tutkimuksessa tutkijat kartoittivat ensimmäisinä maailmassa varhaislapsuudessa ilmentyvän tuntemattomasta syystä johtuvan hyperkalsemian, idiopaattisen infantiilin hyperkalsemian, geenivirheen. Taudista on myös vielä vakavampi variantti, Williams–Beuren syndrooma. Tässä geenivirheessä on kyse siitä, että D-vitamiini ei hajoa elimistössä normaalisti, koska eräs keskeinen D-vitamiinia hajottava entsyymi, CYP24A1, ei toimi mutaation vuoksi. Tämä geenivirhe on harvinainen, sen esiintyvyys on n. 1/47 000 Pohjois-Amerikassa. Jos sama esiintymistieto pitäisi paikkansa Suomessa, meillä näitä henkilöitä olisi n. 100. Keskeistä on myös huomata, että kuten taudin nimi kertoo, tauti ilmenee yleensä jo lapsena ja voi olla oireetonkin. Näille lapsille jo nykyisen suomalaisen (10µg) lasten D-vitamiinisuosituksen toteuttaminen riittää aiheuttamaan hyperkalsemian ( Schlingmann et al. 2011).

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Lähes puolet yli 50-vuotiaista naisista tulee loppuelämänsä aikana saamaan jonkin osteoporoottisen luunmurtuman ja joka neljäs osteoporoosin aiheuttama luunmurtuma tapahtuu Suomessa miehille. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö alle 80 000 osteoporootikkoa. Joka seitsemäs 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman. Suomessa syntyy 35 - 40 000 osteoporoottista murtumaa joka vuosi, niistä 7000 lonkka- (noin kolmannes lonkkamurtumista sattuu miehille), 12 000 ranne- ja 20 000 nikamamurtumia.

Aikuisten riisitautia vastaava aikuisten luusairaus, osteomalasia, aiheuttaa laaja-alaisia luukipuja ja murtumia. Osteomalasia saattaa olla alidiagnostisoitu tila. Tähän viittaa tutkimus, jossa luiden puutteellista kalkkeutumista esiintyi yleisesti henkilöillä, joiden veren D-vitamiini (S -D-25) oli alle 75 nmol/l. Kalkkeutumattoman luuaineksen, osteoidin, liikamäärä onkin aikuisten D-vitamiinin vakavan puutostilan, osteomalasian tärkein muutos. Piilevään aikuisten luiden heikkouteen viittaa myös se, että D-vitamiinin lisäannolla on voitu vähentää sotilaiden marssimurtumia. Osteomalasian oireita ovat luustokivut, luuston koputusarkuus, lihasheikkous ja murtumat. Osteomalasia korjautuu riittävällä D-vitamiinin saannilla.

Jos luustosi on heikko, ei pullonkaula kuitenkaan juuri koskaan ole kalsiumin saannissa. Jos luuta verrataan tiiliseinään, vastaa kalsium tiiliä. Hyvään tiiliseinään tarvitaan kuitenkin myös laastia jona voidaan luun tapauksessa pitää esim. piitä, magnesiumia, sinkkiä mangaania, kaliumia, rautaa, seleeniä, fosforia, rikkiä, kromia sekä useita muita mineraaleja. Tämän lisäksi tarvitaan vielä apumiehiä jotka purkavat tavaran ja kuljettavat sen työmaalle, sekä ammattimiehiä jotka suorittavat itse rakennustyöt (esim. vatsahappo, entsyymit, suoliston mikrobikanta ja C- ja D-vitamiini).

Yleisin "sairaus" Suomalaisilla on huono ryhti ja raajojen pituuserot, joita D-vitamiinin puute aiheuttaa jo sikiö- ja kasvuaikana.

Myös hampaiden hyvä kunto edellyttää riittävää D-vitamiinin saantia läpi elämän. Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

D-vitamiini säätelee tulehdustekijöiden kuten TNF-alfan toimintaa ja vaikuttaa suoliston bakteeriflooraan.

"Lähes kaikilla kroonisilla sairauksilla ja veren alhaisella D-vitamiinipitoisuudella näyttää olevan yhteys. Tällaisia sairauksia ovat anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaan mukaan muun muassa monet syövät (mm. rintasyöpä), kuurous, osteoporoosi, I- ja II-tyypin diabetes), reumataudit, skitsofrenia, verenpainetauti, masennus, monet infektiosairaudet, kausiflunssat, influenssat ja keskushermoston sairaudet (MS-tauti ja parkinson). D-vitamiinin puute lisää lihasheikkoutta ja kipua. Esimerkiksi riski sairastua eturauhassyöpään kasvaa, jos miehellä on pitkäaikainen D-vitamiinin vajaus. Ylipaino kasvattaa myös riskiä. D-vitamiinin vajaus näyttää altistavan myös rasitusmurtumien syntymiselle ja hengitystieinfektioille eli esimerkiksi flunssalle ja influenssalle." (Lääkäri Pentti Tuohimaa 2010, Lääkäri Jorma Heikkinen 2010)

D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tuhoavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan

Lisäksi riittävän D-vitamiinin saaminen helpottaa jo monien sairauksien oireita yhdessä muun terveellisen ravitsemuksen kanssa.

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Kolekalsiferoli (D3-vitamiini) valmistetaan kerityn lampaan villarasvaa lanoliinia UVB-säteilyttämällä. Näin saadaan luonnollista D3-vitamiinia, samalla mekanismilla kuin ihossakin syntyy auringon UVB-säteilyn tuloksena. D2-vitamiinia valmistetaan hiivasientä UVB-säteilyttämällä. Lisäksi kalan maksasta eristetään D3-vitamiinia. Luonnon eläimet saavat D-vitamiininsa nuolemalla rasvaista turkkiaan, johon on muodostunut D3-vitamiinia auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta.

Imeväisille D3-tippoja: D-tipat, Minisun Drops, Bioteekin TEHO D-tipat, Disney tipat tai DeviSol Drops

Imeväisten tipat, joissa mukana maitohappobakteereita: Gefilus Tipat + D3, Rela Drops + D3, Biophilus Drops + D3

Jekovit: D₂-vitamiini, polysorbaatti 20, butyylihydroksianisoli (E320), propyyligallaatti, sitruunahappo, propyleeniglykoli, etanoli, sakkariininatrium (E954) ja puhdistettu vesi.

Devitol: D₂-vitamiini, puhdistettu soijaöljy. Säilytä jääkaapissa (2 – 8 °C).

Vitol: D₂-vitamiini, A-vitamiini, puhdistettu soijaöljy. Säilytä jääkaapissa (2 – 8 °C).

"Neuvolajärjestelmän korruptoituneisuus on itseäni jo pitkään huolestuttanut asia, jota olen jo aikaisemminkin ohimennen sivunnut. Erityisen selkeästi tämä tulee näkyviin vauvojen D-vitamiinibisneksessä. Orion Pharmalla on ilmeisesti jonkinlainen diili Suomen neuvoloiden kanssa Jekovit-tuotteensa suhteen. Riippumatta asuinpaikasta, lähes jokainen tuntemani tuore suomalainen äiti on vauvan ollessa kaksiviikkoinen saanut neuvolasta joko ohjeet D-vitamiinin antamiseksi Jekovit-esitteen muodossa tai jopa ilmaisen ensimmäisen Jekovit-pullon."

Is Vitamin D3 Better than D2?

The case against vitamin D2

2012 Nykyinen virallinen suositus kaikille on D3-valmiste, joten on syytä ihmetellä miksi meille on syötetty vuosikymmeniä huonompaa D2-vitamiinia, vaikka D3-vitamiinin paremmuus on tiedetty?

2011-2016 Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.

http://www.hs.fi/kaupunki/D-vitamiinin+vaikutus+lapsiin+tutkitaan/a1360300407183

_________________________________________________________________________________________________________________________________

Sekä ihossa syntynyt että suolistosta imeytynyt D-vitamiini muuntuu elimistössä biologisesti aktiiviseen 1,25(OH)2D-vitamiinimuotoon kahden reaktion, hydroksylaation, kautta, joista ensimmäinen tapahtuu maksassa ja toinen munuaisissa. D-vitamiini muuttuu maksassa ensin kalsidioliksi, eli ns. inaktiiviseksi D-vitamiiniksi ja edelleen munuaisissa kalsitrioliksi eli biologisesti aktiiviseksi D-vitamiinin muodoksi.

EU:n myötä myös meillä alettiin lisätä D3-vitamiinia äidinmaitovastikkeisiin ja lastenvelleihin vuonna 1995. Nykyinen D-vitamiinin saantisuositus (10 µg/vrk alle 2-vuotiaille) on niin alhainen, että D-vitamiinin asiantuntijat ovat katsoneet jokaisen tipan tai tabletin (tabletin voi murskata ruuan joukkoon) tarpeelliseksi vauvoille ravitsemuksesta riippumatta.

D-vitamiinin riittämätön saanti on yhteydessä raskaudenaikaiseen heikkoon painonnousuun ja sikiön luuston kehityshäiriöihin. Se on yhdistetty myös lapsen kroonisten sairauksien, kuten I-tyypin diabeteksen, astman ja allergisten sairauksien riskiin.

Lastenkin vitamiininsaanti alittaa usein viralliset suositukset. Pikkulapsille suositeltavia vitamiinitippoja saa päivittäin vain 55 %, selvisi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. (Yliopiston tutkija Sanna Ylinen vuonna 2010)

Raskausaikaisen ja lapsuusajan D-vitamiinin puutoksen on todettu olevan suurin syy mm. lasten astmaa, autismia, atooppista ihottumaa, allergioita ja I- tyypin diabetesta aiheuttavista tekijöistä. Esim. päiväntasaajan tienoilla ei tunneta käytännössä lainkaan 1-tyypin diabetesta, MS-tautia eikä autismia. Lisäksi D-vitamiinin puute vaikuttaa haitallisesti mm. sikiön ja kasvavan lapsen LUUSTON KEHITYKSEEN, jota yleisesti kutsutaan "synnynnäinen" selkävika, joita sitten kadulla tuleekin vastaan yllättävän paljon ja aiheuttaa kärsimystä koko loppuelämän ajan sekä rahan menoa mm. hieronta- ja manipulaatiohoitoihin.

Äidin D-vitamiinin puute raskauden aikana heikentää lapsen luontaisen immuunivasteen kehittymistä. Se voi altistaa syntyvän lapsen muun muassa autoimmuunitaudeille, kuten ykköstyypin diabetekselle. Raskaana olevien ja hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisikin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin riittävään saantiin, asiantuntijat muistuttavat.

Yli 10-vuotiaat voivat turvallisesti syödä ympäri vuoden 50-125 µg/vrk. Osa ihmisistä voi jopa tarvita enemmän (ylipainoiset ja kroonisesti sairaat). Täysin turvallinen ylin annostus on 250 µg/vrk (Jukka-Pekka Kouri 2009, Ilari Paakari 2011). Virallinen ylin annostus Suomessa aikuiselle on 50µg/vrk ja lapsille 25µg/vrk.

Omia D-vitamiinitasoja (S -D-25) kannattaa seurata, jotta nauttii vitamiinia oikean annoksen. D-vitamiinitason mittauksen voi pyytää omalta lääkäriltään.

Kesän voi hyvin jättää syömättä D-vitamiinia, jos oleilee usein ulkona auringossa keskipäivällä iho paljaana, jolloin D-vitamiinia muodostuu auringon UVB-säteilystä. Pienille lapsille tätä säteilytystä ei suositella, vaan peittävää vaatetusta, koska pienen lapsen iho ei kestä auringonsäteilyä eikä aurinkorasvoja. Ikääntyessään ihon kyky tuottaa D-vitamiinia vähenee merkittävästi (60+).

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(19):2030
J Clin Endocrinol Metab in press
High-dose vitamin D intervention in infants - Effects on vitamin D status, calcium homeostasis, and bone strength

1Elisa Holmlund-Suila, 1Heli Viljakainen, 2Timo Hytinantti, 3Christel Lamberg-Allardt, 1Sture Andersson, 1,4Outi Mäkitie

J Clin Endocrinol Metab, julkaistu verkossa 29.8.2012

Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.

Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.

Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.

Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.

D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.

Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.

Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.

Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.

1HYKS Lastenklinikka, Helsinki; 2Kätilöopiston sairaala, Helsinki; 3Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos (ravitsemustiede), kalsiumtutkimusryhmä; 4Folkhälsanin tutkimuskeskus, Helsinki

Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.

http://www.hs.fi/kaupunki/D-vitamiinin+vaikutus+lapsiin+tutkitaan/a1360300407183

__________________________________________________________________________________________________________________________________

D3-vitamiinia on Suomessa 7,5µg, 10µg, 20µg, 25µg, 30µg, 38µg, 50µg, 100µg ja 125µg vahvuuksina kuivatabletteina, imeskelytabletteina tai öljykapseleina sekä imeväisille on tippoja. Joita myydään ruokakaupoissa, apteekeissa, verkkokaupoissa sekä luontaistuotekaupoissa (tuotteet ja hinnat vaihtelee paikoittain ja paikkakunnittain). Apteekeissa on suppein ja kallein valikoima, joten D-vitamiinit kannattaa ostaa muualta. Öljykapseleissa EI ole lisä- eikä makeutusaineita, joten lienevät parhaimpia valmisteita. Öljykapseleiden imeytyvyys on todettu monissa tutkimuksissa tabletteja paremmaksi joten osta niitä.

USA:sta D3-vitamiinia saa ostettua huomattavasti halvemmalla eli rahaa säästyy jopa satoja euroja vuodessa riippuen perheen koosta. Esim. 1:n aikuisen D-vitamiini öljykapselissa maksaa vuodessa n. 10€ postituskuluineen riippuen annostuksesta eli pari senttiä päivässä. Alla linkki luotettavaan ja laadukkaaseen verkkokauppaan, joka toimittaa lisäravinteita ympäri maapalloa.

Softgel = öljykapseli eli parasta, mitä rahalla saa. Öljyjä on erilaisia eli jos on allergiaa esim. kalalle tai soijalle, niin valitse esim. auringonkukkaöljyssä oleva valmiste.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

Lisäksi monissa synteettisissä monivitamiinivalmisteissa, kalsiumvalmisteissa sekä Omega 3-valmisteissa on lisättynä pieniä määriä D3-vitamiinia.

Kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini, joten se on hyvä ottaa HYVÄÄ RASVAA sisältävän ruuan yhteydessä imeytymisen takaamiseksi. Lisäksi se riittävästi saatuna myös varastoituu elimistöön, kuten kaikki muutkin ihmisen ravinteet, mutta varasto kuihtuu 2-4 viikossa, jos vitamiinia ei saa lisää mistään.

__________________________________________________________________________________________________________________________________

____________________________________________________________________________________________