Vitamiinit
Professori Krister Höckerstedt otti 24.3.1999 Hufvudstadsbladetissa voimakkaasti kantaa terveyskauppojen yrttivalmisteisiin. Hän esitti, että tietyt yrtit sisältävät myrkyllisiä aineita, jotka ärsyttävät maksaa ja ajan mukaan voivat aiheuttaa maksasyöpää. Tiedämme, että joka neljäs aikuinen enemmän tai vähemmän säännöllisesti käyttää vitamiineja tai muita ravintolisiä, kuten yrttivalmisteita. Miten tulee suhtautua vitamiineihin, kun on kyse lapsista?
Terveille lapsille suositellaan ainoastaan D-vitamiinin antamista. D-vitamiini on mm. tärkeä luuston kehittymiselle ja puutos aiheuttaa riisitautia. Saamme ainoastaan pienen määrän tarvitsemastamme D-vitamiinista ruoasta. Sen sijaan meidän ihomme on tehokas vitamiinitehdas. Prosessi vaatii auringonvaloa ja meidän leveysasteillamme aurinkoa saadaan talvisin niin vähän, että lapset tarvitsevat D-vitamiinilisän ympäri vuoden kahden vuoden ikään asti. Vitamiini annetaan tavallisesti tippamuodossa. Vaihtoehtoisesti voi antaa kalanmaksaöljyä, mutta silloin tulee pitää mielessä, että lisää riskiä kehittää kala-allergiaa. Aikaisemmin tipoissa oli myös A-vitamiinia. Tämän vitamiinin puute johtaa vakaviin oireisiin, mutta tietääkseni kyseisen vitamiinin puutostautia ei ole Suomessa koskaan todettu.
C-vitamiiniin, eli askorbiinihappoon, liitetään useita positiivisia ominaisuuksia. Sitä pidetään usein vitamiinina, joka sekä estää vilustumistauteja että vaikuttaa piristävästi. Tiedetään, että C-vitamiinia tarvitaan tukikudosten muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Lisäksi se toimiin antioksidanttina. Useassa tutkimuksessa on yritetty selvittää, estääkö vitamiini jättiannoksina virustauteja. Johtopäätös on, että vitamiinilla mahdollisesti on marginaalinen teho, mutta mitään yleistä suojaa flunssatauteja vastaan se valitettavasti ei anna.
Voivatko vitamiinit olla haitallisia? Otetaan esimerkiksi A-vitamiini. Suuret määrät johtavat myrkytykseen. Oireita ovat mm. väsyminen, oksentelu, kasvuhäiriöt ja pahimmassa tapauksessa maksakirroosi. Maksaruoissa on niin suuria määriä A-vitamiinia, että lapsi joka syö paljon näitä herkkuja, voi saada liikaa kyseistä vitamiinia. Siksi maksaa ei suositella raskaana oleville naisille eikä myöskään alle vuoden ikäisille lapsille. Vanhemmille lapsille maksaruokia ei tule antaa useammin kuin muutaman kerran kuukaudessa.
A-vitamiini on oivallinen esimerkki siitä, että periaate ”jos vähän on terveellistä, niin paljon on vielä terveellisempää”, ei päde. Jos välttämättä haluaa antaa lapselleen monivitamiinitabletteja, näin voi tehdä edellyttäen, että valmiste on ostettu apteekista ja seurataan ohjeita. Kuten professori Höckerstedt, haluan varoittaa terveyskauppojen sekavalmisteista, joissa usein ei ole tarkkaa sisällysluetteloa.
Tiettyjä tauteja sairastavat lapset tarvitsevat vitamiinilisää, mutta tämä tulee antaa lääkärin ohjeiden mukaan. Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että terveet lapset kasvavat ja voivat erinomaisesti, jos he saavat monipuolista kotiruokaa ja D-vitamiinilisää kahden vuoden ikään. Jos vanhemmat haluavat varmistautua siitä, että heidän lapsensa saavat mahdollisimman terveellistä ruokaa, he valitsevat luomutuotteita. Ruokavaliota rakennettaessa tulee huomoida lapsen ikä ja seurata neuvoloiden terveydenhoitajien antamia ohjeita. Olen monessa yhteydessä ihmetellyt, miten usein pienille lapsille annetaan kalliita purkkiruokia rehellisen kotiruoan sijaan. Vaikuttaa siltä, etteivät kaikki vanhemmat uskalla luottaa itseensä, vaan haluavat varmistautua siitä, että soseiden koostumus on tehty tieteelliseen eksaktisti. Neuvoloista saa ilmaiseksi kirjallisia ohjeita, miten itse valmistetaan sekä terveellisiä että hyvänmakuisia ruokia.
Ralf Nyman
lastentautien erikoislääkäri