Takaisin sisällysluetteloon
Enterorokko
Enterorokko
ei ole uusi sairaus, mutta tautia aiheuttavan viruksen tunnistamisen
jälkeen on
opittu tuntemaan tauti paremmin. Ennen lääkärit sanoivat
lievien oireiden
perusteella, lapsen sairastavan vaaratonta virustautia sekä taudin
paranevan
ilman hoitoa. Suomen kielessä tautia on viime vuosina ruvettu
nimeämään
enterorokoksi.
Muissa
kielissä vastaavaa nimitystä tietääkseni ei ole.
Iho- ja limakalvomuutosten
sijainnin vuoksi englanniksi puhutaan Hand-, Foot- and Mouth Diseasesta
ja
suomeksikin on ruvettu puhumaan leikillisesti, mutta myös
lääketieteellisessä
tekstissä, suu- ja sorkkataudista. Toivon, että
tästä epäselvyyttä
aiheuttavasta nimestä luovuttaisiin, koska enterorokolla ei ole
mitään
tekemistä vain karjassa esiintyvän suu- ja sorkkataudin
kanssa.
Oireet
ja hoito
Tauti
alkaa usein tavallisen virusflunssan tavoin matalalla kuumeella,
kurkkukivulla
ja vatsaoireilla. Muutaman päivän kuluttua lapsen suuhun
tulee rakkuloita. Näitä
kannattaa etsiä poskien ja kielen limakalvoilta. Myös
käsissä ja jaloissa on
rakkuloita. Vauvoilla voi olla rakkuloita vaippa-alueella. Suun
rakkulat
näyttävät jossain määrin herpekseltä, mutta lääkärillä ei
yleensä ole vaikeuksia
erottaa näitä sairauksia toisistaan. Koska enterorokon
taudinkuva on hyvin
tyypillinen, laboratoriokokeita ei tarvita.
Suun
rakkulat ovat usein niin kivuliaita, että lapsella on vaikeuksia
syödä. Kipujen
lieventämiseksi voidaan antaa särkylääkettä.
Jäätelö ja jääkaappikylmä laimea
mehu auttavat myös. Parantavaa hoitoa ei ole eikä tarvita.
Lapset tulevat
terveiksi muutamassa päivässä ja jälkitauteja ei
tunneta. Ei ole myöskään voitu
osoittaa, että enterorokko aiheuttaisi sikiövauriota tai
vaikuttaisi raskauden
kulkuun.
Poissa
päivähoidosta?
Itämisaika,
siis aika tartunnasta taudin puhkeamiseen, on muutama vuorokausi.
Virukset
asustelevat suolistossa. Tartunta saadaan useimmiten siten, että
lapsella on
ulostejätettä sormissaan ja siitä nämä sitten
joutuvat toisen lapsen suuhun. Lapset
erittävät virusta jo ennen oireiden ilmaantumista, ja
myös oireiden hävittyä. Siksi
lasten eristämisestä ei ole hyötyä, vaan he voivat
mennä päivähoitoon heti
oireiden ollessa niin lieviä, että
pärjäävät muiden lasten kanssa. Tietyillä
lapsilla oireet ovat niin lieviä, ettei lapsen tarvitse lainkaan
olla poissa
päivähoidosta.
Ralf
Nyman
lastentautien erikoislääkäri