Olen Vuokko Sucksdorff Oulusta ihanan ja "ison" eläinperheen hoitaja/huoltaja. Eläinrakkauteni saa alkunsa lapsuuden kodista, jossa meillä oli aina koira (schäfer) ja kotikissa. Kissat tietenkin vaihtuivat  tiheään vapaana pienessä kaupungissa vaeltaessaan. Ensimmäiset rotukissani hankin "aikuisiässä" ja ne olivat kauan ihailemiani NORJALAISIA METSÄKISSOJA, kaksospojat Kalle ja Lasse (*1992). Pojat ovat jo siirtyneet sateenkaaren sillalle muutamia vuosia sitten. Perheessäni asuu vielä musta Norjalainen v.1995 syntynyt Miro-herra, jonka kanssa aloitin kissanäyttelyt pojan erittäin helpon ja sosiaalisen luonteen takia. Miro onkin ollut mitä hauskin matkakumppani, välillä pitkilläkin näyttelymatkoilla jakelemalla ajo-ohjeita tai vain pyytämällä kopankaltereista sojottavaan tassuunsa hierontaa tms pientä. Menestystä tuli aina ainakin sertin verran, joten niitä tuli saada aina lisää...

Miron näyttelyuran jo lähestyessä loppuaan (21voittoa!) katselin aina kissanäyttelyissä erirotuisia kissoja, että josko tuollainen meille, tai tuollainen..? RAGDOLLEJA oli silloin 1990-luvun loppupuolella vielä vähän Suomessa ja näyttelyissä, enkä osannut erottaa sitä toisesta ihalemastani rodusta, kauniista PYHÄSTÄ BIRMASTA. Kiinnostus tuosta tarujen kissasta, ragdollista kasvoi mitä enemmän siitä luin. Olin löytänyt haaveitteni kissan - puolipitkä karva, silkkinen turkki, siniset silmät, suurikokoinen, osallistuva, rauhallinen, sopeutuvainen!  Valinta oli tehty. Alkoi hyvätasoisen näyttelyragdollin etsintä. Ehdottomasti sen tulisi olla uros ja sellainen löllykkä mammanpoika. Pentuja oli vähän tarjolla. Ei ollut tietokoneita. Pentuvälittäjältä sain muutaman puhelinnumeron. Salossa oli syntynyt MILLENIUMPENTUE, mutta paras poika oli jo varattu. Näyttely/siitostasoinen tyttöpentu oli lähdössä Portugalin 1.siitoskissaksi. Aikani sitkeästi soiteltua MIRACLEDOLL´S KISSALAAN kasvattaja päätti jättää kuitenkin parhaan tyttöpennun Suomeen. Ehkä saisin ostaa kissan. Riemu oli katossa! Ilmoitin heti, minä otan tyttöpennun. Kaunis Li´l  Queenie oli varattu meille.

Pitkän odotuksen jälkeen hain tyttöpennun Helsingistä lentokoneella pääsiäisenä v.2000. Uskotamonta - miten kaunis ja ihana se oli! Meidän PIKKU-PRINSESSA sulatti heti sydämeni. Jäin kotiin kuukaudeksi "äitiyslomalle"hoitamaan vauvaa. Kesällä Li´l Queenie aloitti jo kissanäyttelyt Miron opastuksella. Vuoden kävimme harvakseen näyttelyissä ja hyvin tuloksin. Neiti valmistui IC:ksi (International Champion) seuraavana kesänä v.2001.
Olin taas valinnan edessä  steriloidaanko neiti, vai... Monet kilpakumppaneista olivat jo kokeneet ensirakkauden ja äitejä. Kissankasvatus tuntui minusta vieraalta. Tutkin taas kissakirjoja ja kaiken kasvatuksesta. Opin tuntemaan kissanäyttelyissä muutaman kasvattajan, jotka syvähaastattelin. Tarkan harkinnan jälkeen vaakakuppi kallistui sinne vauvapuolelle. Päätöstäni helpotti vielä Li´l Queenie-neidin (Oonan) erittäin hyvä sukutaulu. NUKKEKODIN KASVATTAJANIMI HYVÄKSYTTIIN FIFE:ssä elok.2001.

Jo samana vuonna joulukkuussa 2001 meille syntyi NUKKEKODIN 1.PENTUE neljä kuvankaunista, pientä kissavauvaa. Katsellessani kyynel silmäkulmassa ihania, pieniä JOULUENKELEITÄ tunsin tehneeni oikean ratkaisun. Näiden seitsemän vuoden aikana Nukkekodista on lähtenyt maailmalle neljä reipasta ragdollpentuetta eri puolille Suomea. Onnekseni olen löytänyt kaikille pennuillemme kissarakkaat, sallivat ja pysyvät kodit. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, kauniita, rodunomaisia ja ihanaluonteisia ragdolleja. Kaikki kissani ovat terveitä, hyväluonteisia, säännöllisesti rokotettuja ja madotettuja. Kasvatuskissani ovat lisäksi FELV- ja FIV-negatiivisia ja veriryhmätestattuja Suomen Kissaliiton suositusten mukaan. Kantanaaraallemme Li´l Queenielle on tehty lisäksi HCM (sydämen vajaatoiminta) ja PKD (munuaistauti) testit Helsingissä Felinassa  e.m. perinnöllisten sairauksien poissulkemiseksi. 

JOKAINEN KISSA ANSAITSEE HYVÄN KODIN JA KOHTELUN !