PYRENEITTENKOIRA -aateliston koira, linnojen vahti, petojen vihollinen, koirien kingi

Copyright Kennel Pyrzillac's
Kirjoituksen kaikenlainen kopiointi tai materiaalin käyttö ilman lupaa kielletty.

2 months, kuva/ photo: Sirpa Pönniä
Pyrzillac's Guts 'n' Soul "Ylläri" v.2002, kuva julkaistu v.2004 kirjassa KOIRARODUT SUOMESSA (Maarit Laaksonen ja Otava)

OSA 1

Tähän on koottu joitakin ajatuksiamme pyrren ja ihmisen välisistä suhteista sekä vähän muustakin.

Pyreneittenkoiran (kirjoituksessa PK= pyrre) alkuperämaa on Ranska ja vaikka se viihtyykin "maalla" tarvitsee se pikkupennusta lähtien ihmisen johdatusta: mitä se saa tehdä ja mitä ei. Sitä ei saa missään nimessä jättää "herran huomaan tallin taakse yksin kasvamaan", eikä se saa kasvaa ns. pellossa, sillä se on alkuperäisympäristössään älykkäästi tilanteen mukaan toimiva itsenäinen koira ja tilanteen niin ollen, kehittelee se itselleen sopivan ja "oikean" kasvutyylin, mikä yleensä on täysin väärä ihmisen näkökulmasta. Toisin sanoen se tarvitsee sääntöjä, rajoja, johdonmukaisuutta, sinnikkyyttä, reilua kaveri henkeä, hyvää hoitoa ja huolenpitoa, näin siitä kasvaa henkisesti ja fyysisesti kelpo "Pyrre".

PK:n pitää leimautua ihmiseen, asua ja elää mielellään noin yhden vuoden ikään asti ihmislaumassa ennenkuin se siirtyy viettämään täysipäiväistä vahdin elämää. Toki pieniä vahtipätkiä tai tarhaan totuttelemisia on jo opeteltu ennen sitä. Nuori PK saattaa haukkua mitä tahansa mikä liikkuu, koska se vasta opettelee vahtimista ja luonne tasoittuu yleensä iän ja kokemuksen karttuessa. Toki taitava kouluttaja voi tässäkin asiassa auttaa ja opettaa nuorta PK:a oikeille jäljille ja nämä asiat PK oppii todella nopeasti ja myös muistaa oppimansa erittäin hyvin. PK on tuhansia vuosia vanha vahtikoirarotu, jonka vahdin vaistot sekä käyttöominaisuudet ovat tänäkin päivänä hyvin tallella. Joten vaikka nuorena se ei vielä ole peloton ja rohkea, vaan hieman epävarmakin luonteeltaan, niin vahdinvaistoja ei tule "kaivaa" tai provosoida esille, koska ne saattavat koiran iän karttuessa "lyödä yli" ja siitä voi tulla liian vahtiherkkä tai jopa aggressiivinen vieraita kohtaan. Ensisijaisesti sen tulisi olla ILMOITTAVA VAHTI, joka vain tarpeen vaatiessa, viimeisenä keinonaan käyttää voimakeinoja. Pyreneittenkoiran nähdessä (omaa erittäin hyvän näkökyvyn) tai vaistotessa (PK vaistoaa tosi tilanteet erittäin hyvin) jotain epämääräistä, tulee sen sinnikkäästi haukkumalla osoittaa "vaaraa" niin kauan, että joko isäntä tulee katsomaan ja laukaisemaan tilanteen ja vapauttamaan sen tai kunnes tilanne laukeaa itsestään "vaaran" hävittyä. Vain äärimmäisessä hädässä sen tulee käyttää omaa voimaansa fyysiseen puolustamiseen tai hyökkäämiseen.

Kuvassa: Stella, Pira ja pennut (Theo ja Hera) v. 2002

Ensimmäisenä puolivuotisjaksona omistajan kannattaa sosiaalistaa pentua eri tilanteisiin, antaa PK:n kasvaa henkisesti ja fyysisesti, kokea itse elämän eri mielenkiintoisuudet ihmisen johdattelemana. Pennulle tulisi jo alusta alkaen omalla käytöksellä osoittaa oma paikkansa perheen "alimpana" osapuolena esim. koiralle aina viimeisenä ruoka. PK:lle ei missään olosuhteissa sovi ns. vanhan ajan koulutustyyli, jossa alistetaan koiraa liikaa, eikä sille sovi ns. uusi pehmo tyylikään, vaan se tarvitsee koulutuksen tältä väliltä. Rankaisun ja kehujen oikeat ajoitukset ja niiden voima reilulla ja oikeamielisellä tavalla saavat PK:n kunnioittamaan kouluttajaansa/ omistajaansa ja näin suhde heidän välillään muodostuu hyväksi kaikkien kannalta.

Virheitä tulee välttää, sillä jos ei haluttu käyttäytymistapa pääsee syntymään ja PK luulee tekevänsä oikein niin käyttäytymistavan muuttaminen ihmisen kannalta halutuksi voi olla työlästä ja aikaa vievää, mutta toki onnistuu. Koska PK:sta tulee aikuisena iso, tämä tulee huomioida jo pennusta lähtien. Hihnakävely opetetaan heti pennusta, samoin sisällä olotavat eli "talon tavat". Turkki harjataan noin kerran viikossa juuresta asti, ettei paksun ja tiiviin karvan alle pääse kehittymään iho-ongelmia. Kun pyrre kastuu, täytyy huolehtia turkki kuivaksi juuresta saakka, ettei iho pääse hautumaan ja niin sanottu HOTSPOT syntymään. Kynnet leikataan säännöllisesti varsinkin kaksoiskannusten kynnet, koska ne eivät kulu. Korvat (lurppakorvat) puhdistetaan säännöllisesti tulehduksien ehkäisemiseksi. Hampaiden vaihtumisen yhteydessä tarkkaile varsinkin kulmahampaita ja auta tarvittaessa vanhat pois tieltä.

Kasvuaikana tulee erityisesti huomioida valtava kasvuvauhti, joka voi olla jopa 2,5 cm/ vko. Liikunta ja ruokinta ovatkin avainasemassa pennun kehittymisen kannalta. Kasvavan pennun luusto on suurelta osin vielä rustoluuta ja kun lihakset eivät ole vielä kasvaneet tukemaan näitä hauraita jalkoja, ovat ne alttiita erilaisille kasvuhäiriöille. Varsinkin kaikki sivuttain törmäilyt jotka kohdistuu polven seuduille ovat vaarallisia, sillä jos niitä ei heti huomata voi polveen kehittyä kasvuhäiriö ja edessä on polven leikkaus. Liikkuminen ja liika ruokinta stimuloi luuston kasvua, joten pitkiä lenkkejä ihmisen ehdoilla tulee ehdottomasti välttää. Normaali pennun liikunta on hyväksi. Pennun ei tule resuta isompien koirien kanssa, tutustua niihin toki voi. Ruuan tulisi olla hyvälaatuista, hyvin imeytyvää, koska kasvaakseen isoksi terveeksi koiraksi, tarvitsee se rakennuspalikoita. JO pentuna on hyvä opettaa Pyrrelle käskyt tänne ja paikka, sekä todeta että PK myös ymmärtää käskyt ja toteuttaa ne. Se helpottaa elämää ja Pyrren kontrolloitua hallintaa äkillisissä ja yllättävissä tilanteissa tulevaisuudessa.

Pyrren pentu on erittäin utelias ja ympäristöstään kiinnostunut. PK:n ulkonäkö ei saa olla missään nimessä mastiffimainen, nallemainen, nöffimäinen tai bernhardinkoiran kaltainen. Pyreneittenkoira on suuri, vahvaluustoinen, silti elegantti, ketterä ja nopeakin. Pyrre on itsenäisyydestään huolimatta miellyttämisenhaluinen ja täysin koulutettavissa oikealla motivoinnilla erilaisiin tehtäviin. Esim. Pyreneiden vuoristoilla niitä käytetään pelastus/ rauniokoirina. Niillä onkin erittäin tarkka hajuaisti ja ne osaavat ottaa jälkeä ilmasta tai maasta. Tottakai kouluttamisen edellytys on ylläolevan kaltainen oikein rakennettu omistajan/ ohjaajan ja koiran välinen yhteisymmärrys/ ystävyyssuhde.

Pyrzillac's Tourlamour "Loulou" v.2002

Edellämainittu koskettaa periaatteessa tilannetta kun pyrre on koti/ perhekoirana. Kun siitä halutaan vahti/ vartiokoira, sitä ei sosiaalisteta sen kummemmin ihmisiin tai muuhun toimintaan. Jos siitä tulee esim. yöllinen lammasvahti, tulee sen leimautua lampaisiin jo pikkupentuna. Noin neljän kuukauden ikäisenä se laitetaan aikuisten joukkoon vahtitehtäviin. Jos taas vartioimaan esim. tehdasaluetta, totutetaan se siihen ympäristöön jo varhain. Tänä päivänä pyrre on erittäin suosittu lammaslaumojen vahti esim. USA:ssa, Keski-Euroopassa ja niinkin lähellä kuin Norjassa. Siellä sitä käytetään menestyksekkäästi myös nk. kesykarhujen ajamiseen takaisin luontoon viljapelloilta (videoita).

Pyrren harrastuksista voisi mainita lähinnä toko, haku, jälki, näyttelyt tai ei ole pakko harrastaa mitään. Pyrrelle riittää kyllä jos se saa vain vahtia perhettä tai laumaansa, reviiriänsä. Reviiri toki on melko laaja, niin pitkälle kuin silmä näkee...  

Pyrren sopivuus perheeseen jossa on lapsia ja toisia koiria on erinomainen. Yleensä pyrre on se (koira)lauman johtajatyyppi, ja joskus harvoin kaksi urosta eivät tule toimeen keskenään, varsinkin jos laumassa on narttujakin kuvioita sekoittamassa. Pyrre tulee erinomaisesti lasten kanssa toimeen (meillä on 4 lasta, viisi pyrreä ja kolme aussieta). Ainoa ongelma saattaa olla pyrren iso koko pienten lapsien kanssa: pyrre ei tarkoita pahaa esim. kääntyessään ahtaassa paikassa ja pieni lapsi saattaa olla lähellä ja vahingossa kaatua. Tietysti täytyy sekä lapset että koirat myös opettaa erinäisiin asioihin, kuten pennulle jo pienestä luusta luopumiset ym. ja vaikka pyrret ovat erittäin pitkäpiimäisiä päällä makaamisten ynnä turkkien repimisten suhteen, niin eihän toki lapsellekaan saa sallia jos jonkinmoista käytöstä. Kuten jo kirjoitin, pyrret ovat todellakin pitkäpiimäisiä, hyvähermoisia kavereita ja ne omaavat uskomattoman suuren kipukynnyksen, mikä sen työtehtävissä on tietysti välttämätöntä, mutta toisaalta taas vaikea havaita sairastumiset, koska ne eivät näytä kiputilaansa. Saa niistäkin väärinkohdeltuina "hulluja", mutta yleensä sen eteen on täytynyt tehdä jo paljon... Oikein kohdeltuna, koulutettuna, saat pyrrestä mitä ihanimman, varmimman ja uskollisimman ystävän, lemmikin sekä perheenjäsenen.  
Ville ja Osso kesällä 2000

Pyrren sopivuus kaupunkielämään ja kerrostaloon, tämäkin asia riippuu niin monista asioista. Se pitää vaan johdonmukaisesti kouluttaa/totuttaa/kasvattaa pennusta asti kaupunkipyrreksi (kokemusta on Helsingin keskusta pyrreistä), mutta taas maalaispyrren sopeuttaminen kaupunkilaiseksi kerrostaloon aikuisena voi olla todella työlästä ja vaatia paneutumista. Toisaalta taas pyrre kiintyy ja leimautuu vahvasti perheeseensä/ laumaansa ja on yleensä onnellinen sen parissa. Meillä ensimmäinen pyrre eli ensimmäisen puoli vuotta juuri kerrostalossa, eikä ongelmia ollut lainkaan.  

Pyrren liikunnan tarve riippuu monista eri osatekijoista. Jos pyrre elää sisäkoirana tai "häkissä", tottakai kaipaa liikuntaa enemmän kuin pyrre, jolla on iso tila/ piha, missä voi vapaana elellä, vahtia ja juosta tarpeen mukaan. Kun pyrrejä on useampi, ne huolehtivat kunnostaan myös leikkimällä iästään riippumatta rajujakin takaa-ajoleikkejä keskenään. Tykkäävät myös leikkiä ihmislaumansa kanssa esim. kuurupiiloleikkejä, ratkaista pikku tehtäviä ja hyvä olisi olla pihan vartioimistehtävissäkin myös muuta puuhaa kuten putkiluita, hiekkakasa kaivamiseen, sillä jos ei tapahdu mitään, se saattaa tylsistyä ja keksiä itselleen nuita pikku puuhia... Ne ovat erittäin huumorintajuisia koiruuksia. Eivät kuitenkaan ole liikunnan tarpeiltaan "levottomampien" paimenkoirien kaltaisia.  

Pyreneittenkoirissakin on eri "linjoja". Esim. "englantilaistyyppiset" eroavat huomattavasti ranskalaistyyppisistä ulkonäöllisesti ja luonteessakin saattaa olla suuriakin eroavaisuuksia. Keveämmät "elegantimmat" ranskalaiset ovat myös aktiivisempia ja kiinnostuneempia asioista. Monilla on pyrrestä käsitys että ne vaan makaa ja kuolaa, eikä niistä ole mihinkään. Syynä tähän pidämme juuri "englantilaistyyppisiä" koiria, jotka usein ovat liian raskasluustoisia, mastiffimaisia jopa flegmaattisia ja näitä linjoja Suomen pyrrekanta kuitenkin suurimmaksi osaksi on. Toki näistäkin linjoista löytyy myös erinomaisia yksilöitä. Nykypäivänä kasvattajat myös täällä ovat myöntäneet asiaintilan ja alkaneet näkemään vaivaa rodun tason parantamiseksi mm. tuomalla uutta verta Euroopasta.

  Suomen ensimmäinen Ranskan tuonti Ossau du Duché de Savoy "Osso", om. Kennel Pyrzillac's

Tässäpä tätä juttua näin aluksi toista osaa kirjoitamme parhaillaan... Toivottavasti osasimme auttaa jotain Pyreneittenkoirista kiinnostunutta tai sellaisen jo hankkinutta.

Iloista yhdessä tekemisen meininkiä Pyrrejenne kanssa!!!

Toivottaa Kennel Pyrzillac's

OSA 2

Yritimme saada kokoon mahdollisimman monipuolista tietoa, sekä kirja-että omien kokemusten pohjalta. Aikataulu on kyllä aika tiukka tässä joulukiireitten v.2004 yms. alla, mutta tässäpä jotain. :)

Ystävällisin terveisin,

Kirsi ja Mika Moilanen/ Kennel Pyrzillac's

Nimesi? Kirsi Moilanen ja Mika Moilanen
Kuinka kiinnostuit rodusta? Olin pikkutyttönä nähnyt Ruotsissa eräällä tuttavaperheelläni sekä pyrrejä että leonbergejä, ja ihastuin niihin heti. Kun sitten Mikan kanssa mietimme koiran hankintaa, olimme yhtä mieltä rotuvalinnasta, kaunis, valkea vuoristolainen oli kummankin mieleen.
Mistä vuodesta lähtien olet omistanut pyreneittenkoiria? 1992
Kennelnimesi? Pyrzillac's
Mistä vuodesta lähtien kasvatustyötä? 1. pentue 1994, tähän mennessä 8 pentuetta.
Saavutuksia rodun parissa? Suomen 1. Ranskantuonti, ranskalaisen ihanteen mukaisen pyreneittenkoiran jalostaminen, pyreneittenkoiran vienti mm. Venäjälle ja Italiaan (myös Viro, Ruotsi, Norja). Vaikka koiramme ovat lähinnä ilahduttaneet "perhekoirina", myös muutama on valioitunut :)

Vuodenaika on ollut todella kiireinen, joten joudumme nyt valitsemaan kysymyksiä joihin vastaamme, ja päätimme jättää "kirjatietouden" vähemmälle. :) Jos kuitenkin on kohtia joihin ette ole saaneet riittävästi vastauksia, niin kysykää ihmeessä annamme mielellämme lisätietoja!

Historiasta
Mitä tiedät rodun historiasta?  Rotu on tuhansia vuosia vanha, vanhimpia olemassaolevia rotuja, ja sen synnystä ei luonnollisesti varmaa tietoa ole. Yhden teorian mukaan sen (ja muidenkin valkoisten paimenien) esi-isä olisi tiibettiläinen mastiffi, josta väri olisi haalistunut pikkuhiljaa. Monet pitävät tätä epätodennäköisenä, koska paimenet halusivat valkoisia juuri etteivät ne menisi sekaisin susien kanssa, ja joutuisi tapetuksi vahingossa. Toisen teorian mukaan se polveutuu muinaisten sumerialaisten koirista (35-40 tuhatta vuotta sitten!), josta todisteena muinaisia kirjoituksia.
Nykypyrre on kuitenkin puhtaasti kehittynyt Ranskassa.
Kuka toi rodun Suomeen, ketkä olivat ensimmäiset kasvattajat? 1. pyrre 1963 Bobby de Fontenay om. Soile Euramaa Porvoo. v. 1969 syntyivät ensimmäiset pentueet. Kaikki koirat siihen aikaan tuotiin lähinnä Englannista tai Ruotsista (jonne tuotiin Englannista).
Mistä maista tehdään nykyään tuonteja Suomeen? Kuinka paljon vuosittain?
Nykyisinkin vielä pohjoismaista (läh. Ruotsi, Norja), mutta myös Keski-Euroopasta yhä enenevissä määrin (mm. Ranska, Saksa, Hollanti)
Lukumäärän kehityskaari nykypäivään saakka, onko ollut nousuja tai taantumia? Jos on, niin minkä arvelet syyksi?
Pyreneittenkoira ei ole koskaan saavuttanut erityisiä huippuja, mutta tänä päivänä "uusia" kasvattajia on tullut ehkä enemmän kuin koskaan, kylläkin usea "vanhempi kasvattaja" on vetäytynyt. Pyreneittenkoiran kasvattaminen jo pohjoismaisen epätasaisen laadunkaan vuoksi ei ole helppoa, saatika sitten ison koiran vaativuus ylläpidonkin kannalta vaatii tietynlaiset puitteet. Moni muu rotu on "helpompi" kasvattaa. (No joo, riippuu paljolti myös kasvattajan tavoitteellisuudesta.)

kuvassa takana: Elmeri, Hera ja Nella
kuvassa edessä: Fai ja Heran pentuja v.2006

Ulkomuoto
Millainen on ulkomuodoltaan ihanne-pyreneittenkoira? Meidän tavoite on kasvattaa ranskalaisen ihanteen mukaisia pyrrejä. Eli pää ja ilme on se kaikista tärkein elementti.
Rakenne ja ilme? Silmät tiiviit, mantelinmuotoiset, huulet tiiviit, pään linjat pehmeät, sulavat (ei teräviä kulmia, otsapengertä), ylhäältä katsoessa (ja edestä) hyvin täyteläinen kuono-osa silmien alta, kokonaisuudessaan kolmiomainen. Kuono ei liioitellun pitkä, ei liioin lyhyt, n. yhtä pitkä kallo-osan kanssa, myös kallo osa yhtä leveä kuin pitkä. Suomessa tyypillisiä virheitä juuri tuossa päässä ovat sen kapeus sekä kallon että kuonon, ja tätä myöten myös päät näyttävät liioitellun pitkulaisilta. Pään pitää olla kaunis (heh-kauneushan on katsojan silmissää...), ei "bernhardinkoiramainen", mikä on se toinen "tyyppivika" Suomessa. Tämä asia on kuitenkin kokoajan parantumassa uusien tuontien myötä. Ilme ehdottomasti ystävällinen, lempeä, ikäänkuin hymyilevä, ja silmät asettuvat hieman vinosti. Jotta oikea ilme on mahdollinen, täytyy elementtien silmän muoto ja asento, kuonon ja kallon yhteenliittyminen, pään mittasuhteet olla hyvin tasapainossa keskenään. Tottakai myös rakenne on tärkeä. Mittasuhteiltaan korkeuttaan hieman pidempi, raajat hyvin kulmautuneet, rintakehässä sopivasti leveyttä. Tyypillisiä virheitä pyrrellä on joko lähes olematon rintakehä tai sitten aivan valtava, se kultainen keskitie... :) Turkki paksuhko, säänkestävä, ja runsaasti tiivistä aluvillaa.
Kuinka kuvailet pyreneittenkoiran liikettä ja liikuntaa? Pyreneittenkoira on rakenteeltaan nk. "ravaaja", joten se pystyy liikkumaan pitkiäkin matkoja pysähtelemättä tehokkaasti. Oikea rakenne takaa oikean liikunnan. Vaikka se on suurikokoinen ja voimakasluustoinen (ei kuitenkaan missään nimessä raskasluustoinen, siinä on SELVÄ ero!), sen liikunta on yllättävän kevyttä ja ylvästäkin, etenkin kun sen komea viuhkamainen häntä nousee komeasti selän päälle liikkeessä. Tämäkin on tärkeä rotupiirre nk. arroundera (pyreneepyörä:)) Liikkeessä hyvä takapotku, eli koira juoksee (ei löntystä tai laahusta)! Lisäksi hännän ollessa levossa, arvostettava rotupiirre on nk. shepherd's crook (paimenen koukku) hännän päässä.
Mikä tekee pyreneittenkoirasta pyreneittenkoiran? Mikä erottaa sen muista suurista laumanvartiokoirista?
Meillä ei ole kokemusta henkilökohtaisesti muista lamanvartijoista, joten vastaamme vain "mututuntumalta", mitä olemme jutelleet lukuisten eri ihmisten kanssa jne. Pyreneittenkoira vahtii työkseen laumaansa. Oli se sitten ihmis- tai eläin, mutta se totutetaan elinympäristöönsä jo "pienenä". Pyrre on valmis puolustamaan laumaa henkeen ja vereen, se kykenee taistelemaan jopa susia tai karhuja vastaan (hyödyllistä karhutietoutta löytyy Laugtun's kennelin sivuilta Norjassa, jossa pyrrejä on karhunajatukseen käytetty nykypäivinäkin). Eli se ero tulee siinä kun muut rodut vahtivat, mikään tai kukaan ei läpäise tätä vahtimista ja jos yrittääkin "ne" hyökkäävät suinpäin kimppuun eivätkä todellakaan epäröi käyttää purukalustoaan. Pyreneittenkoira on kuitenkin rauhaarakastava, ja uhan ilmetessä käyttää ensin kaikki muut keinot, haukut, mahtailut, irvistykseyt, murinat ennen kuin käy kiinni. Esim. meillä koirat eivät koskaan ole tarkoituksella käyneet ihmiseen käsiksi. Toinen ero, mikä voisi löytyä on että pyrrellä kuitenkin on miellyttämisenhalua enemmän kuin monella muulla, ja näiden kanssa voisi harrastaakin monipuolisesti. Emme toki suosittele ottamaan pyrreä jos ihan vain "tokokoiraa" hakee, silloin joku paimenkoirarotu on varmasti helpompi. Mutta aina pitää muistaa että kuten sanotaan "nuorena on vitsa väännettävä", niin myös pyrre tulisi jo pennusta saakka opettaa ensin "oppimaan" ja siitä sitten eteenpäin aina sen koiran tulevan käyttötarkoituksen mukaisesti
.
Terveystilanne
Mitä sairauksia tai vikoja rodussa esiintyy? Lähinnä luuston eli lonkkavikaa tai kyynär, ei kuitenkaan kovin pahasti. Ja muitakin sairauksia, mutta vain "yksittäistapauksina".
Onko sukulaisuusaste toivottua korkeampi rodun toteutuneissa yhdistelmissä?
Ennen tämä oli ongelma, mutta nykyisin ei.
Millaiselle ihmiselle pyreneittenkoira sopii? Millaiselle ei?   Eli pyreneittenkoira on vahtikoira joten se vahtii ja haukkuukin jonkin verran, joten se pitää hyväksyä jos sellaisen laittaa. Yleensä ne haukkuvat murrosikäisenä huomattavasti enemmän kun vasta opettelevat vahtimisen saloja, mutta tasoittuvat iän ja kokemuksen karttuessa. Pyreneittenkoira voi olla aika itsepäinen, mutta olemme huomanneet että jostain syystä tietyt linjat ovat miellyttämisenhaluisempia kuin toiset. Näissä on myös tavattu aggressiivisuutta, ja sellaisesta tulisi päästä eroon kertaheitolla, ei kuulu pyrrelle. Ihminen, joka vain omaa egoaan haluaa suurella koiralla pönkittää ei tulisi laittaa pyreneittenkoiraa, pyrreä ei saa nuorena kannustaa vahtimiseen, ettei se myöhemmin "lyö yli". Ihannetapauksessa pyrre on itsevarma, rauhallinen, mutta toisaalta taas huumorintajuinen ja leikkisä. Se innostuukin helposti vaikka hippaleikistä tai etsii mielellään kotiväkeä piiloista. Pyrre on itseasiassa melko utelias luonteeltaan. Ja älykäs! Sitä ei saisi kasvatusvaiheessa Missään nimessä "nostaa jalustalle" tai muutoinkaan antaa sen olettaa olevansa pomo. Jos näin pääsee käymään, on sen vaikea luopua "saavutetuista etuuksista". Ei siis saa antaa pentuna sen tehdä mitään mitä ei aikuisenakaan. Jos pyrre kasvatetaan oikein, ei ongelmia tule. Mutta jos ei, niin saattaa tulla. Kasvatuksen johdonmukaisuutta ei voi liioitella, pyrren luottamus hyvänä laumanjohtajana tulee ansaita, ja sitä enemmän pyrre omistajaa/perhettä rakastaa ja kunnioittaa, mitä selvempi on ihmisen asema laumassa. Ja sitä onnellisempi koira silloin on!
Millaiset värit ovat rodulla sallittuja / kiellettyjä tai ns. ei-toivottavia? Esiintyykö värivirheellisiä usein?
Turkki valkoinen, voi olla vaaleankeltaisia, sudenharmaita, mäyränvärisiä tai ruosteenpunaisia (arroye) merkkejä tyypillisesti hännäntyvessä, päässä korvienpäällä tai "maskina" silmien päällä, ja korkeintaan muutama laikku rungossa. Silmäluomet, huulet ja kirsu pigmentoituneet, mustat. Myös mustat kynnet arvostettavia.  Värivirheet ovat lähinnä pigmentin puutteessa kirsussa, silmäluomissa tai huulissa.

Arkipäivän elämää
Onko sinulla tavalla toi toisella persoonallista pyreneittenkoiraa? Kerro lyhyesti mukavia tapahtumia tai sattumuksia koiriesi kanssa?
Kaikkihan ne ovat omanlaisiansa persoonia. :)  Viime kesänä yksi narttu innostui "vähän" kaivamaan, meni kaivamaansa tunneliin ja juuttui sinne puun juurien taakse... Yhden nartun kanssa luonnetestissä vuosia sitten kokeiltiin koiran puolustushalua. Narttu kyllä puolusti Mikaa, mutta sitten yksin seinässä kiinni ollessaan, katsoi kummissaan kepillä hakkaavaa tuomaria, tuhahti ja pisti maaten katsellen mihinkähän se omistaja meni, ja luultavasti ajatellen, tää on vanha juttu jo, ei mee läpi... LT-tuomarillakin meni pokka ja rupes naurattaan :) Pyrrehän ei mikään hinku-uimari ole, mutta jos sen pentuna opettaa, niin ui vanhempanakin ja hakee jopa keppiä, mutta kylläkin niin häpeilevän ja nolon näköisenä...

Mitä muuta haluaisit kertoa pyreneittenkoirista? Mitä seikkoja pidät tärkeänä ottaa esille rotuesittelyssä tämän rodun osalta?
Ehdottomasti oikea, ranskalainen tyyppi. Rajat olivat pitkään kiinni ja rodun taso oli epätasainen vielä 90-luvullakin. Olisi mukava jos julkaistaisiin myös kuvia näistä kuuluisista pyrreistä Ranskassa. Esim. Estat & Estagel d'Argeles, Kop de Careil (muitakin ko. kennelin kasvatteja), Toy de Soum, Roland de Soum (muitakin ko. kennelin kasvatteja), de Langladure kasvatit, de Guerveur..., de Poeymayou..., de Pontoise..., nykyisiä ranskalaisia kasvattajia de Comté de Foix (lähinnä kaikilla takana, upeita rotutyypiltään), de Duché de Savoy, du Grand Baou, du Neouville......

3½ years, kuva/ photo Marianne Körkkö
Pyrzillac's Desperado "Jesper" v.2002
kuva julkaistu v.2004 kirjassa KOIRARODUT SUOMESSA (Maarit Laaksonen ja Otava)

Iloista yhdessä tekemisen meininkiä Pyrrejenne kanssa!!!

Toivottaa Kennel Pyrzillac's

TAKAISIN/BACK