"Isohan se Iita on!"
"Isohan
se Iita on!"
Meidän Iitahan se! Tästä hänet -maan upeimman koiruksen- kaikki tiesivät. Ei ihanampaa äitiä, ei mahtavampaa vahtia! Kuta enemmän vastusta, sitä suurempi voima! Uskomaton ilmestys: ymmärtävine katseineen, karvaisine tassuineen, mikä koko ja ryhti! Sekä ääni että äly! Ei ikinä uskoisi, että sama Iita, joka pikku pentujen kanssa kisaili -ei koskaan urissut, helli vain- uhkasi jopa tappaa katseellaan jos uppo-outo astui hänen reviirilleen ja olisi tappanutkin...meidän puolestamme -mitä vain!
Hän oli ainoa laatuaan ja jätti jälkeensä suurenmoisia jälkeläisiä, joista on ja on ollut iloa monelle! Iitaa jäivät syvästi kaipaamaan kaikki, joilla oli onni hänet tuntea! Mutta hän elää mielissämme aina...ja kenties sitten joskus kohtaamme!
Iita & Falla...muutama
vuosi sitten!