click here

Saanen esitellä itseni - olen meidän perheemme uusin tulokas: Tg-Wilma kutsumanimeltäni "Kira". Synnyin 22.05.2005 Norjassa rakkaan kasvattajani Tommy Grøttan luona. Suomeen saavuin 18.07.05 aivan mahtavan mäykkyseurueen mukana - tuhannet kiitokset ja lipaisut Kaisalle & Annelle ihanasta matkaseurasta ja hyvästä huolenpidosta! Ja suuret kiitokset myös Rogerille jonka avulla Tommy löytyi!

Perheeni on sanonut olevansa minuun enemmän kuin tyytyväinen kun olen niin reipas ja rohkea neiti, ja lähettää kasvattajalleni ison kiitoksen minusta!

Päiväni menevät vielä maailmaa tutkien ja uusiin asioihin tutustuen sekä rakkaiden veljieni kanssa leikkien. "Vanhempani" ovatkin ihmetelleet kuinka minussa voi riittää niin paljon virtaa ja ääntä kun jaksan leikkiä ja kiusata veljiäni - mottona täällä ei nukuta! Onneksi molemmat veljeni myös tykkäävät ja jaksavat leikkiä kanssani ettei minun tarvitse huonekaluihin ym. koskea kun niistä aina vain kielletään. Vaikkakin sen olen jo näyttänyt ettei minua paljoa kiellot haittaa - mitä tiukemmin minua kielletään sen kovemmin komennan takaisin. Olenkin kuulemma oikea tirriäinen, mutta otan sen kohteliaisuutena mitä se ikinä tarkottaakin.

Metsään ja riistaankin olen jo hieman kerennyt tutustua. Metsästä löytyykin paljon mielenkiintoisia hajuja joita on kiva tutkia ja seurailla. Eniten kuitenkin tykkään leikkiä, kantaa ja nakertaa ihan oikeaa riistaa. Tulostani asti olen saanut palkaksi ja leikkinyt jäniksen käpälällä. Lisäksi olen tutustunut ketun häntään, kyyhkyseen ja sorsaan, sekä saanut jäljestää jäniksen nahalla vedettyä laahausjälkeä. Kyllä on mukavaa puuhaa!

Olemme käyneet myös seuramme tokokentällä tutustumassa porukoihin ja toisiin koiriin kun suunnitelmissa on piakkoin aloittaa myös tottelevaisuuskoulutus ihan kunnolla! Toki alkeita kuten luoksetuloa ym.ollaan jo kotona harjoteltu ihan alusta asti ja vieläpä hyvällä menestyksellä!

2007: Nyt olen hieman jo kasvanut noista alkuajoista ja metsälläkin kehityn jatkuvasti. Viime kauden saldona oli kaksi jänistä, joista toinen komeasta tunnin ajosta nurin, ja koko ajan kuulemma kehityn parempaan päin. Ääntäni isäntäpari jaksaa myös metsässä kehua, kun se on niin kuuluva. On kuulemaa helppo seurata ajoa missä se menee ja miten lähellä pupua olen.

Muuten olen edelleen siro neiti, kuten ajavalinjaisen pitääkin että jaksaa juosta, ja sitä minä kyllä jaksan! Metsälläkin menee monta tuntia täyttä laukkaa juostessa ilman mitään ongelmia, ja mamma joskus huokaillutkin noita minun lenkkeilyjäkin että kun 10km pyörälenkiltä tullaan kotiin niin minä olen akkuni ladannut ja haluaisin käydä leikkimään, mutta kukaan muu ei jaksa-ihme sakkia. Miettivät vain mistä kohtaa minusta ne duracellit voisi välillä ottaa pois. Ei vaan...hyvähän se on että metsäkoiralla virtaa löytyy.

Muuten päiväni menevätkin edelleen lähinnä Alin kanssa leikkiessä ja noita kaksijalkaisia kiusatessa. Edelleen mamman mukaan olen aivan yli-ihana tapaus, mistä se jaksaakin minulle joka päivä selittää. Ihme höpöttäjä, aina samat jutut.

Verijäljelläkin olen kerran päässyt käymään, ja kuulemma paremmin ei olisi voinut mennä. Silti se laji kuulemma saa vielä odottaa että ajotyöskentelyni saadaan varmaksi, ja sitten pääsen myös jäljestämään ja ehkä myös kurkkimaan luolia, kun tuo kaivaminen on aivan ehdoton lemppariharrastukseni.