Olen lyhytkarvainen mäyräkoira Hiski eli virallisemmin Kuutamoketun FA Blues.  Kutsumanimen Hiski olen saanut yllä pyörivän piirroshahmon mukaan kun olin kuulemma pentuna juuri kuin tuo pyörremyrskyhirmu ..aina liikkeessä mitä olen edelleenkin -hauska "Tasmanian tuholainen". Armas äitini on FIN MVA & KVA-L Kuutamoketun Aida "Aida" ja isäni FIN KVA-A Skaraskogens Fax "Faxi" joka on Ruotsista tuotu. Synnyin 5.4.2002 Vantaalla kasvattajani Esa ja Nina Koiviston hoteissa neljän sisarukseni kanssa. Siellä minä sitten mennä temmelsin joka päivä vaan lujempaa rakkaitten sisarusteni kanssa kun ulkonakin saimme olla.  Olen ns. ajavalinjainen mäyris ja kasvattajani pitikin hyvän huolen että pääsen sellaiseen kotiin joka myös asiasta on kiinnostunut. Meitä lyhytkarvaisia ajavalinjaisia ei niin paljoa ole että tarkkana piti tulevan kodin kanssa olla.

Sitten eräänä kauniina kesäpäivänä minua tultiinkiin töllistelemaan ja kuvaamaan. Tämän jälkeen vielä koitti inhottavan pitkä automatka jonka aikana sain kauhukseni lisäksi nähdä aivan hirveän pelottavan muskelikoiran olevan saman auton takaosassa! Kamalaa mihin olenkaan joutunut! Päivän sitä siinä sitten katselin ja vähän varovasti tökin kun olin sen suun kokoinen niin ei paljoa uskaltanut..! Sitten huomasin ettei se lammas mitään tee.. hiljalleen kovensin otteitani ja lopulta kiusasin niin kuin kunnon pikkuveljen pitää! Hampaat täysillä korvaan kiinni ja häntään, niihin ihme pampuloihin siellä minun ulottuvilla jne.

Minut otettiin puhtaasti "isukkini" metsästyskaveriksi jäniksiä ajamaan, kun pieni ajava koira oli kiikarissa. "Mammallani" oli aikoinaan ollut lyhytkarvainen mäyräkoira ja siitä sitten osasi ehdottaa rotua ja pääsin oikeanlaiseen kotiin. Toki puhetta alkuun oli että jos kasvaisin hyvännäköiseksi kävisin myös ahkerasti näyttelyissä, kuten Ali-veljeni, mutta se haave sitten jäikin haaveeksi kun minulta kuulemma puuttuu jotkut pallit vai mitkä ikinä olivatkaan. Minä en ole valittanut.. olen päässyt mätsäreihin mukaan ja pärjännyt niissä hienosti ja metsällä on helppo juosta ilman niitä takapainoja mistä Ali-veikka talvisin upottavilla keleillä voivottelee.

Siispä nyt sitten asun Imatralla mamman, isukin ja staffi -veljeni Alin kanssa. Sekä uusimman tulokkaan tuon pikkusisko-Kiran kanssa. Viikot vietän kotona Alia edelleen kiusaamassa ja viikonloput olen Parikkalan metsiä samoilemassa. Nykyään arki menee myös aika pitkälle irrotellessa Kiraa nahoistani. Lisäksi käyn treenailemassa TOKOa Imatran Toko Teamin harjoituksissa isoveljeni mallin mukaan, ja match show:ssa pitää aina välillä päästä näyttäytymään kun niihin oikeisiin näyttelyihin ei ole asiaa. Luonteeltani olen tiukka pikku mies.. kaiken pelottavan kyllä ajan pois kuuluvalla äänelläni jo ennen kuin kerkeän mitään edes nähdä. Pitäähän omiani puolustaa ja siihen jänikseen saada metsällä  liikettä..! Muuten mammani mukaan olenkin erittäin hassu kaveri.. aina keksin jotain että saan hänen naaman venytettyä korviin. Se se on hassun näköistä. Olen kuulemma perheen pelle.. mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Mutta joka päivä on hauskaa ja se on pää-asia! Ja tulen aivan mahtavasti toimeen aivan kaikkien koirien kanssa, mistä mamma on minua kiitellyt. Lisäksi olen kovasti opetellut hoitamaan myös noutajan hommia niin vedessä kuin maallakin. Elikkäs tekemistä riittää oli vuodenaika mikä tahansa! Toki välillä täytyy muistaa ottaa rennosti ja maata vain sohvalla..tai mieluiten kyllä jonkun sylissä..ja saunoa!! Minä poika se lähden aina viimeisenä löylyistä pois,  kun nuo ihmisolennot ei näy tykkäävän niin paljoa lämpimästä kuin minä.

 Muutamissa TOKO-kisoissakin olen päässyt käymään, ja mamman tavoitteena onkin saada kanssani kuulemma kolme alokasluokan ykköstulosta, että voisin nimeni edessä käyttää tunnusta TK1, mutta se jääkin sitten nähtäväksi.

Ainakin olen jo saavuttanut Karjalan mäyräkoirakerhon vuoden toko-mäyräkoira palkinnon vuodelta 2004 vaikken kovin ylös toko-urallani yltäisikään! Mainio saavutus sekin!!