|
|
HALTILLLE HUONOLLA HANKIKANNOLLA
Vaellus Haltille 27.04.02-02.05 KUVIA VAELLUKSELTA osaan kuvista on linkki tekstissä ja lisää kuvia tulee kunhan ehdin kehittää. Maanantai 27.04 Lähdimme Jussin kanssa kello 6 Siilinjärveltä tarkoituksena vaellella Lemmenjoella. Ajoimme ensin Repojoelle, mutta ei puhettakaan, että olisimme uskaltaneet nousta tunturiin. Ilma oli tosi lämmin ja lumi suli sellaista vauhtia, että viikon kuluttua ei olisi paluuta. Päätimme kello 15 maissa lähteä Muonion kautta Kilpisjärvelle. Kävimme Muoniossa Jussin tutuissa ja soittelimme yösijan Kilpisjärvelle. Lumi ei lisääntynyt kun tulimme kohti Kilpistä. Illalla mietimme Jussin kanssa mitä teemme ja päätimme aamulla käydä katsastamassa tilannetta. Sunnuntai 28.4. Aamulla kävimme Saanajärven tienoilla katsastamassa tilannetta ja päätimme lähteä kohti Saarijärveä. Kello 11 laitoimme ahkiot vetoon ja lämmintä oli yli 15 astetta. Keli oli todella märkä ja aika-ajoin syöksyi vesi kurua alas kun me menimme sitä ylös. Matkalla kantoa oli vain viittareitillä kelkanjäljellä. Monen laista porukkaa kohtasimme matkalla. Potkukelkkailijoita kymmenvuotiskeikallaan Virroilta ja Tampereelta. Mukana vuosikertapunaviiniä ja sisäfilepihvejä. Maaherra Hannele Pokka oli lupautunut pitämään 10-vuotisjuhlapuheen Meekolla. :-)Toinen porukka tuli moottorikelkan saattelemana ajatuksena hiihtää vapaasti niin, että kelkka vie kamat. No se kelkka upposi tosi syvälle ja reki perässä.Vapaasta hiihtelystä tulikin vapaata kelkan joesta kiskomista.Majalla oli aivan täyttä, nukuttiin eteisessä ja laverin alla.Kaikki vaeltajat olivat kokenutta porukkaa ja näin pehmeällä kelillä ei varmaan uskaltaisi tunturiin lähteäkään. Maanatai 29.4 Lähdimme aikaisin aamulla kello 7. Tarkoituksena oli mennä Lossulle, mutta löhdimmekin kohti Kuonjarjohkaa. Parin tunnin hiihdon jälkeen saavuimmekin mökille, joita yllätykseksemme olikin kaksi. Vanha mökki, jolla olin käynyt pari vuosikymmentä sitten ja lisäksi uusi, jonka toisessa päässä oli varaustupa. Potkukelkkailijat olivatkin jo paikalla ja juttu luisti. Söimme leipiä ja lähdimme kohti Meekonjärveä. Parissa tunnissa saavuimme laaksoon. Kelkkaura oli mustalla mullalla ja saimme raahata pulkkia yli mättäiden.Illan kohvakassa potkukelkkailijatkin saapuivat Meekolle ja siitä alkoi hauskanpito. Juttu luisti ja virvokkeitakin oli tarjolla. Tiistai Vappuaatto 30.4 Päätimme lähteä ilman ahkioita kohti Haltia. Oli ollut pakkasyö ja hanki kantoi. Pithsusjoki oli vielä ylitettävissä ja päätimme nousta ensimmäisestä kurusta Anjalonjin rinteitten kautta suoraan Pithsuksen porokämpille. Sää oli loistava ja jatkoimmekin matkaa välittömästi eväitä syötyämme Haltin majalle. Tunnissa tulimme perille laitoimme ruokaa, söimme ja päätimme nousta ilman ruokalepoa suoraan huipulle. Matti Turuust oli matkassa pelkillä murtsikoilla ja meno oli koko aamun ollut kevyttä ja joutuisaa. Nyt ylös mennessä suksissa ei ollut pitoa ja hän joutui Jussin kanssa, jolla oli Madshusin Pellestovat, kävelemään. Minä päsin nowax suksillani suoraan ylös ilman pito-ongelmia. Haltin huipulle oli useita ihmisiä matkalla ja samoin alas. Numeroni huipulla oli 70710. Jussin numeron enemmän. Soitin Hannekselle jota kiinnosti enemmän meneillään oleva tietokonepeli kuin se, että isä oli Suomen korkeimmalla kohdalla. Huipulla oli tyyntä ja ihan kiva olla. Kävin kuvailemassa kateellisena näkymiä Norjan puolelta. Laskimme alas, minä huonosti, Jussi hyvin ja Matti murtsikoillaan hitaasti, mutta loistavasti. Takaisin tulemisesta Meekolle ei ole paljon kertomista, paitsi että Pithsuksen kämpällä oli väkeä mustanaan, koiravaljakoita, kelkalla huollettuja ryhmiä. Jokeen lähelle Meekoa oli juuttunut poromies kelkkoineen. Hän huuteli meitä avuksi ja yritimmekin mennä, mutta välissä oli aivan märkä jänkä. Poromies kehotti menemään puunjuuria pitkin. No ei onnistunut. Kuulimme kelkan äänen, pysäytimme kuljettajan ja pyysimme, että hän auttaisi poloa poromiestä. Lapin lantalainen kelkkakulkija kuitenkin kieltäytyi ja suostui lopulta siihen, että kertoisi juuttuneen kaverille ja pyytäisi tätä apuun. Mies keroti, että juuttunut oli humalassa ja, että tulisi kyllä ennemmin tai myöhemmin pois vaikka kävellen. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että tämä onneton mies oli päässyt pois kelkkoineen. Saavuimme takaisin Meekolle kelo 19.00, 7 tunnin hiihdon jälkeen. Vastassa oli potkukelkkailijoitten joukko valmiina tarjoamaan suolakurkkuja, käristystä ja punaviiniä. Ai että maistui hyvälle. Ilta jatkui vappujuhlien merkeissä kuohuviiniä juoden ja nauraen toistemme jutuille. Menin telttaan nukkumaan vasta kello yksi yöllä. Jussi oli tullut jo aikaisemmin. Potkukelkkailijat viettivät harrastuksensa 10- vuotisjuhlia ja kelkan tarakakalla oli tullut erämaahan jopa 90 kg:n pullo ja ruokataakkoja. Pari miestä vietti 50-vuotisjuhliaan ja oli pannut yhteisen hyvän edestä likoon 500 euroa kumpikin. Poikkeava erämaailta. Keskiviikko 1.5 vapunpäivä Pakkaamisesta ei meinannut tulla aamulla yhtään mitään. Elämäni ensimmäinen pieni krapula vaelluksella. Puolen päivän jälkeen ahkiot olivat vedossa ja paluumatka alkoi Kuonjarjohkan kautta. Aurinko paistoi ja poltti huuleni ruvelle. Joka puolen tunnin vetojakson jälkeen pysähdyimme pälvelle juomaan ja syömään rusinoita. Viimeinen tunti tultiin yhtäjaksoisesti ja kurvasin vanhalle kämpälle, jonne asetuimme taloksi. Matti Turusta ja Otso Helsingistä olivat jo kämpällä. Otso oli vaeltamassa rinkan kanssa yksin. Nokialaisena system managerina ja luultavasti teekkarina hän oli varustautunut viimeisimmän teknologian mukaan. Kuoriasut, multifuelit, Pellestovat jne. Niin kuin usein on mies vaikutti fiksulta. Hyvät varusteet olivat itsestäänselvyys ja keskusteluista tuli tasavertaisia ja kiinnostavia. Keskustelimme asiantuntijuuden ja yhteisöllisyyden eri puolista. Hän asiantuntijatiimin vetäjänä ja minä aloittelevana tutkijana. Olimme yhtä mieltä siitä, että vain vapaudessa ajatella ja tilaisuudessa reflektoida ajatuksiaan voi syntyä jotain todella uutta. Yö sujui hyvin ja aamulla heräsimme levänneinä.Torstai 2.5 Kohti Kilpisjärveä. Saarijärvelle reissu sujui ihan hyvin, mutta siellä ruokaa laittaessamme alkoi sataa. Vasten märkää tuulta, jatkoimme matkaa. Järvien jäille ei ollut menemistä, mutta päätimme kuitenkin oikaista Muurivaaran Norjan puolelta. Tsahkaljävelle saakka riitti kelkanjälkiä ja koetimme nousta niitä pitkin Saanaa kiertävälle ladulle, mutta kun kelkkaura lakkasi oli kahlattava upottavassa hangessa. Pari kelkkaa tuli vastaan ja kun toisen kuljettaja heilautti kättään merkiksi, että Tsahkalin jäälle pääsee, laskimme niiden jälkeä alas. Jäällä oli vettä parikymmentä senttiä, mutta ihme kyllä nahkamononi eivät kastuneet. Nialoniset suojat monojen päällä estivät sen. Oikaisimme vastarannalle ja kantava kelkanjälki johdatteli meidät ladulle, jota pitkin pääsimme helposti alas parin sadan metrin päähän autosta. Vaellus oli ohi. Kotimatkalla yövyimme Äkäsjokisuussa Kolarin majoilla. Huonokuntoinen motelli tai paremminkin piittaamattomasti hoidettu. Sohvassa reikä, kiukaassa vain muutama kivi, respana toimivassa grillissä kammottava haju. En suosittele.
Vaelluksen plussat ja miinukset: + Loistavat ilmat + Hyvää porukkaa liikkeellä + Mahtavat maisemat - Huono hankikanto paria päivää lukuun ottamatta - Ei omaa rauhaa, majat täynnä Mitä opin:
|
