Punkit kuriin

Loiset ovat eliöitä, jotka elävät isäntäeläimen kustannuksella merkittävän osan elämäänsä, ja ovat aina pelkästään hyväksikäyttäjä. Loiset käyttävät isäntää ja sen aineenvaihduntaa omana ravinnonlähteenään, ja isäntä on aina ”antavana osapuolena”. Joistain loisista ei ole isännälle juurikaan haittaa, jotkut aiheuttavat jopa isännän kuoleman. Jotta loisia ja niiden aiheuttamia haittoja voitaisiin tehokkaasti ehkäistä, on loisten elintavat tunnettava.

Seuraeläinten loiset voidaan jakaa sisä- ja ulkoloisiin. Sisäloiset elävät nimensä mukaisesti isännän sisällä, elimistössä, vaikuttaen mm. ruuansulatuskanavaan, maksaan ja muihin sisäelimiin. Seuraeläinten yleisimmät sisäloiset ovat matoja. Ulkoloiset taasen elävät mm. isäntänsä iholla, turkissa ja korvissa. Yleisimpiä seuraeläinten ulkoloisia ovat kirput, täit ja punkit. Tämä kirjoitus keskittyy ulkoloisista verta imeviin punkkeihin, niiden levittämiin sairauksiin ja ennalta ehkäisyyn. Kirjoitus on laadittu alkuvuonna 2008, ja esitetty tieto on tuolloin saatua.


Yleistä

Hämähäkkieläimiin kuuluvia punkkeja pidetään täiden ohella seuraeläinten yleisimpinä ulkoloisina. Punkin kaikki kehitysvaiheet munasta kuoriutumisen jälkeen (toukka, nymfi eli nuoruusmuoto ja aikuinen) tarvitsevat isäntäeläimen verta ravinnokseen, eikä aikuinen punkki pysty lisääntymään ilman sitä. Sopivan veriaterian nautittuaan aikuinen punkkinaaras pudottautuu isännästään maahan, munii jopa 3.000 munaa ja kuolee.
 
Useimmat punkit etsivät isäntää ruohonkorsilla ryömien tai maanpinnalla lehtien alla lymyten. Ne odottavat tyypillisessä saalistusasennossa etujalat eteenpäin ojentuneina. Sopivan isännän koskettaessa punkin ojennettuja etujalkoja punkki kiipeää tai pudottautuu isäntään, etsii sopivan paikan kiinni pureutumiseen ja alkaa imeä isännän verta. Jotkut punkit ovat nk. pesäloisia saalistaen suojaisemmissa ympäristöissä. Näillä punkeilla hiilidioksidi, lämpö ja liike laukaisevat saalistuskäyttäytymisen.

Eri punkkilajit eroavat merkittävästikin toisistaan esiintymisensä, isäntäeläimen, elinkaaren sekä eri sairauksien levittäjänä toimimisen suhteen. Yleisimmät tunnetut punkkilajit kuuluvat Ixodes-, Rhipicephalus- ja Dermacentor-sukuihin, kuten:
Ixodes ricinus, puutiainen, yleinen Euroopassa ja Suomen eteläosissa
Ixodes scapularis (dammini), mustajalkainen peurapunkki, yleinen Pohjois-Amerikassa
Rhipicephalus sanguineus, ruskea koirapunkki eli ruskea puutiainen, levinneisyysalueena koko maapallo
Dermacentor variabilis, amerikkalainen koirapunkki, yleinen Pohjois-Amerikassa

Kaikki punkkilajit käyvät läpi neljä elinvaihetta, munasta toukaksi, nymfiksi ja aikuiseksi. Useimmat punkkilajit etsivät uuden isännän jokaisessa eri kehitysvaiheessa, aterioivat, pudottautuvat pois ja jatkavat kehitystään. Eri lajien elinkierron pituus vaihtelee suuresti Rhipicephaluksen eli ruskean koirapunkin alle kuudesta kuukaudesta Ixodeksen kolmeen vuoteen.



Suomessa tavattavia punkkeja
Puutiainen
Suomessa yleisin punkki on Ixodes ricinus, puutiainen, jota tavataan maan etelä- ja keskiosissa, erityisesti Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja etelärannikolla varjoisilla ja kosteilla alueilla. Joidenkin tietojen mukaan myös Itä-Suomessa on merkittävästi puutiaisia. Puutiainen tarvitsee yhden veriaterian sekä toukka- että nuoruus- eli nymfivaiheessaan voidakseen kehittyä seuraavalle asteelle. Nämä asteet ovat kiinnittyneenä imemään 3-7 vrk ajan ja valitsevat isännäkseen yleensä pienen nisäkkään tai linnun.  Aikuisen naaraan on munimaan pystyäkseen saatava imeä itsensä täyteen verta, mihin se tarvitsee 7-13 vrk. Isännäksi se valitsee keskikokoisen tai suuren nisäkkään. Myös urospunkit voivat imeä verta.
Puutiaiset ovat aktiivisia yleensä touko-kesäkuusta syyskuuhun, joka tapauksessa yli +5 asteen lämpötilassa. Talvehtiminen tapahtuu jäätyneenä. Monet taudinaiheuttajat voivat säilyä puutiaisen elimistössä kehitysvaiheesta toiseen, jopa siirtyä sukusolujen mukana seuraavaan puutiaissukupolveen.
Ruskea koirapunkki eli koiran puutiainen
Uutena tulokkaana Suomessa on Rhipicephalus sanguineus, ruskea koirapunkki eli koiran puutiainen, joka toimii useiden sairauksien levittäjänä. Se on yleinen Etelä-Euroopassa, mistä se lienee kulkeutunut lisääntyneen matkailun mukana meillekin 1970-luvulta alkaen. Suomessa ruskean koirapunkin tartuntoja on 2000-luvulla ollut useita kymmeniä. Suomen kylmä ilmasto ei suosi ruskean koirapunkin elämistä ulkosalla, mutta se on löytänyt itselleen sopivat elinolot lämpimistä asunnoistamme. Ruskea koirapunkki ei saalista puutiaisen tavoin ”kyttäämällä”, vaan hyökkäämällä ja kiinni juoksemalla. Uhriksi sopii koira tai ihminen, erityisesti lapset, joiden iho on ohutta. Aterioituaan se irrottautuu ja vilistää suojaan huonekaluihin, taulujen tai jalkalistojen taakse sulattelemaan ateriaansa ja kehittymään seuraavalle asteelle. Aikuinen ruskea koirapunkki voi elää jopa 18 kk ilman veriateriaa.
Ruskean koirapunkin tartunnan voi saada sisätiloista, joihin punkkeja on pudottautunut niitä kantaneesta koirasta, kuten asunnoista tai koiranäyttelyhalleista. Ruskeat koirapunkit ovat lämpimissä sisätiloissa aktiivisia ympäri vuoden. Koirasta koiraan tai ihmiseen ruskeat koirapunkit eivät luultavasti leviä.
Mikäli ruskea koirapunkki on onnistunut asettumaan asuntoon, on sen häätö paitsi vaivalloista myös rahaa ja aikaa vievää, jopa pahempaa kuin täysimittainen ”kirppusota”. Koko koti on perusteellisesti myrkytettävä mm. jalkalistat irti repien pyretriinejä sisältävillä torjunta-aineilla, esim. Raidilla tai Baygonilla. Käsittely on monesti uusittava useaan kertaan 2-4 viikon välein, ennen kuin punkit saadaan häädettyä kodista. Myös tuholaistorjunnan ammattilaisten apua saatetaan tarvita. Ruskean koirapunkin levittämien sairauksien ja sen työlään häädön vuoksi kannattaa punkkitartunnan estämiseen ja koiraan jo tarttuneiden punkkien poistamiseen ja hävittämiseen kiinnittää vakavaa huomiota. Erityisesti ulkomaille matkustettaessa ja näyttelyissä, joihin on odotettavissa koiria muualtakin kuin kotimaasta, kannattaa estolääkitys ehdottomasti pitää ajan tasalla.

Punkin levittämistä sairauksista
Punkin puremalla voi olla haitallisia seurauksia. Purema ei pelkästään aiheuta paikallista tulehdusta, vaan sen mukana voi isäntään levitä vakaviakin oireita aiheuttavia sairauksia. Punkit voivat levittää viruksia, bakteereita ja alkueläimiä.  Punkin levittämiä sairauksia ovat mm.:
– Lymen tauti eli (Lymen) borrelioosi
– Babesioosi
– Puutiaisaivokuume (TBE) eli kumligen tauti
– Punkkihalvaus
– Ehrlichioosi
– Pilkkukuumeet
– Hepatozoonoosi
– Tuleramia eli jänisrutto


Lymen sairaus eli borrelioosi

Tutuin puutiaisen välittämä sairaus on bakteerien aiheuttama borrelioosi. Puutiaisen borreliakantajuus vaihtelee voimakkaasti keskimääräisestä 10–20 %:sta paikallisesti jopa 50 %:iin. Tartuntaan tarvitaan useiden tuntien, yleensä vähintään vuorokauden kiinnittyneenä oleminen. Myös puutiaisen tukehduttaminen puremakohtaan laitettavalla rasvalla saattaa altistaa borrelioositartunnalle, kun punkki oksentaa ennen irrottautumistaan.

Borrelioosi voi tarttua niin ihmiseen kuin koiraan, hevoseen tai nautaankin. Koiralla oireina voivat olla ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu, niveltulehdukset, imusolmuketulehdukset sekä sydän- ja munuaisvauriot. Kuten ihmiselläkin voi laajeneva punainen rengas puremakohdan ympärillä kertoa borrelioositartunnasta. Koiralle rengasta ei aina tule tai sitä ei turkin alta huomata.

Borrelioosin hoidossa on tärkeää saada diagnoosi ja aloittaa antibioottilääkitys heti alkuvaiheessa. Tauti saattaa uusia antibioottikuurin loputtua. Parasta taudin hallintaa on, että tunnetuilla borrelioosialueilla ehkäistään puutiaisten puremat jo ennalta.


Babesioosi

Babesioosi on babesia-loisten aiheuttama sairaus, jota toistaiseksi ei liene havaittu Suomessa ihmisellä. Oireet ovat epämääräiset, alkuun huonovointisuutta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta, myöhemmin kuumetta, hikoilua ja päänsärkyä. Sairauteen kuuluu usein myös anemia, sillä babesia-loinen tuhoaa veren punasoluja. Taudin itämisaika on 1-12 kuukautta, ja sairaus voi pysyä myös oireettomana.

Suurimmalla osalla sairastuneista tauti paranee itsestään. Joillekin voi aiheutua vakaviakin komplikaatioita, kuten maksa- ja munuaisvaurioita. Sairaus ei tartu koirasta tai ihmisestä toiseen. Suurimmassa sairastumisriskissä ovat heikkokuntoiset yksilöt.



Puutiaisaivokuume

Puutiaisaivokuume on virustauti. TBE-virusta kantaa alle 1 % puutiaisista, jotka ovat keskittyneet lähinnä Ahvenanmaalle ja ulkosaaristoon. Suomen lähialueista Baltian maiden alueella on huomattavan suuri TBE-riski. Tartuntaan riittää lyhytkin puutiaisen kiinnittyneenä oleminen.

Koiran TBE-oireita ovat kuume, väsymys ja hermo-lihasoireet kuten tasapainohäiriöt, lihaskrampit, halvaukset. Ihmisellä on 1-2 viikon mittainen flunssan kaltainen vaihe, jonka jälkeen oireina ovat kova kuume, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, lihaskivut, niskajäykkyys ja jopa halvausoireet. Osa tartunnan saaneista ei sairastu lainkaan tai vain lievästi.

Sairauden ennuste on kuitenkin hyvä, ja potilas yleensä toipuu parissa kuukaudessa rajuistakin oireista. Ihmisellä tautiin on olemassa rokote.


Punkkihalvaus

Punkkihalvaus on ainoa punkin aiheuttama sairaus, joka ei johdu tarttuvasta mikrobista. Sairauden aiheuttaa punkin sylkirauhasten sylkeen erittämä hermomyrkky eli neurotoksiini, jota punkki alkaa pitkän kiinnittymisen jälkeen erittää isäntäeläimeen. Usein halvausta aiheuttava punkki on kiinnittyneenä päänahkaan. Eniten neurotoksiinia erittyy 5-7 kiinnittymisvuorokauden sisällä, jolloin aiheutuvat myös vaikeimmat oireet. Ympäri maailmaa on raportoitu yli 40 punkkilajin aiheuttamista punkkihalvauksista, ja myrkyn erittymisen ajoitus saattaa vaihdella punkkilajista toiseen. Punkkihalvauksen tiedetään olevan yleinen kotieläinten ja karjan huolenaihe. Sen yleisyydestä ihmisellä ei ole tietoa.

Punkkihalvauksen oireet ovat samankaltaiset ihmisellä ja koiralla: etenevä raajojen heikkous ja lopulta halvaantuminen. Halvaus etenee ylöspäin vartaloon, käsiin ja päähän vain muutamissa tunneissa ja johtaa kohtalokkaaseen hengityksen loppumiseen ja kuolemaan. Koiralla on havaittu äänen muuttumista halvauksen levitessä päätä kohti. Sairaus voi ilmetä myös äkillisenä ataksiana eli tahdonalaisten lihasten yhteistoimintahäiriönä ilman lihasheikkoutta.

Koska punkkihalvaus on punkin kemiallisesti aiheuttama, voi se yleensä jatkua vain punkin läsnä ollessa. Kun punkki on poistettu, oireet yleensä vähenevät nopeasti ja häviävät muutamasta tunnista muutamiin päiviin. Halvaus voi kuitenkin kehittyä ja muodostua kuolettavaksi 10–20 %:ssa tapauksia ennen kuin kukaan huomaa punkkia. Erityisesti australialainen Ixodes holocyclus-punkki aiheuttaa vakavia oireita, joihin purtu saattaa kuolla 1-2 vuorokauden sisällä punkin poistamisesta huolimatta.


Ehrlichioosi

Ehrlichioosi on valkosoluissa lisääntyvien bakteerien aiheuttama kuumetauti, jota on useita lajeja. Ehrlichia-bakteereita voivat kantaa sekä tavallinen puutiainen että ruskea koirapunkki.  Ihmisen HGE-tautia aiheuttavaa bakteeria arvioidaan olevan noin 4 %:lla punkeista. Koirien ja hevosten ehrlichiooseja on Suomessa esiintynyt ainakin Ahvenanmaalla, ja naudan laidunkuumeen aiheuttavaa Ehrlichiaa todettiin Suomessa jo 1960-luvulla.

Taudin oireet saattavat olla melko epämääräiset, ja ilmaantuvat noin kuukauden sisällä punkin puremasta: kuumeilua, ruokahaluttomuutta, väsymystä. Koirapotilailla voi lisäksi olla nivelkipuja, tasapainohäiriöitä, kalpeat limakalvot, suurentuneet imusolmukkeet, oksentelua, ripulia, hengitystieoireita ja lisääntynyttä juomista. Tavallisia ovat anemia ja alhainen verihiutaleiden määrä.

Tautia pystytään hoitamaan antibiooteilla. Hoitamattomana tauti johtaa kuolemaan noin 5 %:lla tartunnan saaneista. Samoilla potilailla on myös todettu sekä ehrlichioosia että borrelioosia.


Pilkkukuumeet eli riketsioosit

Riketsiat ovat myös bakteereita, itse asiassa ehrlichian lähisukulaisia. Niitä on useita lajeja, ja pelkästään ihmiselle tauteja aiheuttavia riketsioita tiedetään 16 kappaletta. Riketsioita kantavat paitsi punkit myös kirput ja vaatetäit. Napoleonin epäonnistuneen Venäjän valloituksen (v. 1812) kerrotaan kaatuneen pilkkukuume-epidemiaan.

Riketsiat pääsevät elimistöön, kun punkin, kirpun tai täin pistokohtaa raavittaessa iholla olevat loisen saastuneet ulosteet joutuvat ihon sisään. Tartunnan voi saada loisen ulostepölystä myös hengitysteitse tai suun kautta, sekä erityisesti sormissa murskatusta loisesta. Jotkin riketsiat säilyvät ulosteessa jopa viikkoja. Riketsiat eivät tartu suoraan isännästä toiseen, esim. koirasta ihmiseen, mutta sairastuneen veri on tartuntavaarallista.

Riketsioosit eli pilkkukuumeet ovat nimensä mukaisesti kuumetauteja, joilla on hyvin monenlaisia oireita. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa vakavan tai jopa hengenvaarallisen infektion, erityisesti, jos diagnoosi ja hoito viivästyvät. Riketsiat hakeutuvat elimistössä verisuonten sisäkalvojen soluihin ja aiheuttavat verisuonitulehduksen.

Tyypillisiä oireita ovat äkillinen korkea kuume, lihaskivut, yskä, silmän sidekalvon tulehdus, nielutulehdus, pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja voimakas päänsärky. Noin 3-7 vuorokauden kuluttua saattaa ilmaantua ihottumaa, joka voi hävitä nopeastikin tai puuttua kokonaan. Iholle voi muodostua puremakohtaan nk. kuolionäppy, joka muistuttaa tupakan tumppaamisesta iholle syntyvää jälkeä. Vaikeampia oireita ovat tajunnan hämärtyminen, sekavuus, aivokalvontulehdus, kouristukset, lihashallinnan puute, kuulon heikkeneminen, tajuttomuus, sydänlihastulehdus, rytmihäiriöt, valkuaisen erittyminen virtsaan ja munuaisten äkillinen vajaatoiminta.

Riketsioita eli pilkkukuumeita pystytään yleensä hoitamaan antibiootein, mutta 1-5 % sairastuneista menehtyy, erityisesti mikäli hoidon aloittaminen lykkääntyy. Suomessa arvellaan olevan kotoperäisenä vain yksi riketsia-alalaji, Ricettsia helvetica, jonka on raportoitu aiheuttaneen kahden ruotsalaisen urheilijan sydänäkkikuoleman (1999). Ruotsissa sitä on raportoitu löytyvän Ixodes ricinus -puutiaisista paikoin jopa 22 %:lta! Muidenkin riketsioiden arvellaan leviävän sekä lähialueillemme että Suomeen paitsi ilmastomuutosten myös ruskean koirapunkin leviämisen myötä.





Hepatozoonoosi

Hepatozoonoosia aiheuttaa Hepatozoon canis -niminen alkueläin, jota ruskea koirapunkki levittää. Sairaus johtaa yleensä kuolemaan, mutta on Suomessa harvinainen. Vuonna 1998 Pohjois-Suomessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin noin 10 %:lla tutkituista sopuleista hepatozoonoosi.

Hepatozoon canis ei leviä punkin syljen mukana, vaan siten, että eläin syö tätä alkueläintä kantavan punkin. Koiran syötyä infektoituneen punkin alkueläimet vapautuvat ja kulkeutuvat koiran ruoansulatusjärjestelmässä maksaan, pernaan, imusolmukkeisiin, sydämeen ja muihin lihaksiin aiheuttaen solujen tuhoutumista. Lopulta alkueläimen kypsemmät muodot asettuvat isäntäeläimen valkosoluihin, joita seuraava punkki imee itseensä saaden vuorostaan tartunnan.

Tarttumisen ja sairauden kehittymisen välillä kuluu yleensä pitkä aika. Kaikki tartunnan saaneet eivät sairastu, vaan ovat oireettomia taudinkantajia, tai elimistö pystyy itse hoitamaan taudinaiheuttajat pois päiviltä. Suurimmassa vaarassa ovat ne eläimet, joilla jo on ehrlichioosi tai babesioosi tai heikentynyt immuunijärjestelmä. Oireita ovat kuume, laihtuminen, ruokahaluttomuus, nenävuoto, takaraajojen heikkous, anemia ja verinen ripuli. Taudin edetessä voi ilmetä halvaantumista ja vaikeita lihaskipuja. Näitä oireita voi tulla ja mennä vuosien ajan.

Sairaudelle ei ole parantavaa hoitoa tai rokotetta, vaan ainoa keino on ennalta ehkäisy tautia levittävät täit ja punkit häätämällä.


Jänisrutto eli Tularemia

Jänisrutto on Francisella tularensis-bakteerin aiheuttama tartuntatauti, jota esiintyy pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessakin jänisruttoa esiintyy jatkuvasti Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Sitä levittävät mm. hyttyset, pikkujyrsijät, jänikset ja puutiaiset.

Jänisruton itämisaika vaihtelee yhdestä vuorokaudesta kahteen viikkoon, mutta on yleensä 3-5 vrk. Oireina ovat kuume, hengitysteitse tarttuneessa muodossa keuhkokuume, imusolmukkeiden tulehdus, silmien sidekalvon tulehdus ja ihottuma. Tartunta on oireeton jopa puolessa tapauksista. Hoitona ovat antibiootit. Joskus märkiviä imusolmukkeita joudutaan avaamaan ja tyhjentämään.

Jänisrutolta voi suojautua välttämällä hyönteisten pistoja ja punkkien puremia. Sairaita ja kuolleita eläimiä käsiteltäessä on suojauduttava ja sen jälkeen peseydyttävä. Ruoaksi valmistettava riista on kypsennettävä hyvin. Jänisruttoon on olemassa rokote, mutta sitä ei ole saatavilla Suomessa.


Punkkitartuntojen ennalta ehkäisy

Seuraeläimiä ei pitäisi päästää kulkemaan vapaana, vaan niitä pitäisi taluttaa vain alueilla, joista ruoho on leikattu lyhyeksi. Jos eläimestä löytyy punkki, on se poistettava punkkipihdeillä. Punkkia tartutaan niin läheltä ihon pintaa kuin mahdollista ja se vedetään rauhallisesti ja tasaisesti ulos ihosta. Poistettua punkkia ei kannata päästää takaisin luontoon uutta isäntää vaanimaan, vaan se tapetaan esim. polttamalla tai pää irrottamalla. Murskaamalla (esim. päälle tallaamalla) punkkia ei yleensä saa hengiltä.

Punkkien kiinnittymistä voi ehkäistä useita kuukausia käyttämällä koiralla punkkipantaa. Ehkäisyyn on olemassa myös suihkeita ja valeluliuoksia, joita myydään sekä käsikaupassa että reseptillä. Valeluliuosten katsotaan antavan varmimman suojan, mutta käsittely on uusittava noin kuukausittain. Vaikuttavia aineita ovat permetriini, fiproniili ja deltametriini. Samalla suojataan koiraa täiltä, kirpuilta ja joiltain sääskiltä sekä pistokärpäsiltä.
Punkkihäädössä voi tuntua vaikealta ”kaataa myrkkyjä koiran niskaan” ja pelätä niiden mahdollisia haittavaikutuksia lemmikille. Ennen lääkkeiden hyväksymistä Suomen markkinoille niiltä vaaditaan pätevät tutkimukset mm. pitkäaikaiskäytön vaikutuksista. Lääkelaitos myös valvoo lääkkeitä jatkuvasti sekä eläinlääkäreiltä, lääkeyrityksiltä että suoraan omistajilta saamansa palautteen avulla. Mikäli jostain eläinlääkkeestä aiheutuisi monia tai erityisen pahoja haittavaikutuksia, sen käytön ehtoja tai varoituksia voitaisiin muuttaa tai jopa vetää lääke kokonaan pois myynnistä. Vakavat haittavaikutukset ovat, vaikkakin ehkä omistajan mielestä dramaattisia ja pelottavia, kuitenkin harvinaisia, pian katoavia ja eläinlääkärin hoidettavissa. Estolääkityksestä päätettäessä on verrattava punkkien levittämien sairauksien haittoja estolääkityksen haittoihin, ja muistettava arvioida asiaa paitsi koiran myös kaksijalkaisten perheenjäsenten kannalta.
 Estolääkitystä on suositeltavaa käyttää paitsi punkkien suosimilla maantieteellisillä alueilla myös suurissa koiratapahtumissa ja ulkomaanmatkoilla. Yrttien vaikutukseen perustuvia tai vastaavia luontaistuotteita ei voi suositella, koska niiden tehoa ei ole todistettu.


Kerro ulkoloistartunnasta kaverikoirien omistajille

Vaikka se voisi tuntua vaikealta, muista kertoa avoimesti koirastasi löytyneistä ulkoloisista koirasi leikkikavereiden omistajille. Täi- ja kirpputapauksissa kaikki koirakontaktit kannattaa hoitaa samanaikaiseksi, jotta koirat eivät tartuta toisiinsa loisia uudelleen ja uudelleen. Perheen kaikki koirat tulee hoitaa samanaikaisesti myös ruskean koirapunkin tartunnoissa, vaikka vain yhdestä löytyisi loisia, sekä häätää punkit kodista. Muista, että ulkoloisilla ja koirasi hygienialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Putipuhdas koira voi saada ulkoloistartunnan.


Punkkien häätöön tarkoitettuja valmisteita

Punkkien kiinnittymistä ehkäisevissä valmisteissa on vaikuttavina aineina imidaklopridia, permetriiniä, lufenuronia, fiproniiliä ja deltametriiniä. Valeluliuoksina on reseptivapaasti saatavissa permetriiniä sisältävää Exspottia, fiproniilia sisältävää Frontline’a sekä Bayvantic vettiä, jossa on sekä imidaklopridia että permetriiniä. Scalibor-pantaa voi hankkia reseptittä. Myös reseptipantoja on. Muitakin tuotteita on olemassa, mutta en valitettavasti onnistunut saamaan niistä tietoa mm. siksi, että lääketehtaat eivät saa mainostaa reseptillä myytäviä tuotteita suoraan kuluttajille, jollainen itsekin olen. Karkotteiden ominaisuuksia on seuraavassa käsitelty tuotteen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä:



Bayvantic vet

Valeluliuos Bayvantic vet on reseptivapaa loislääke, jonka vaikuttavina aineina ovat imidaklopridi ja permetriini. Se sopii jopa vähintään 7 viikon ikäisille ja 1,5 kg painoisille pennuille, sekä emolle tiineyden ja imetyksen aikana. Sopivaa pipettiyhdistelmää käyttäen saadaan hoidettua kuinka suuri koira tahansa. Valmiste karkottaa ja tappaa kirppuja, punkkeja ja erilaisia pistäviä hyönteisiä. Teho ruskeaa koirapunkkia (Rhipicephalus sanguineus) ja tavallista suomalaista punkkia (Ixodes ricinus) vastaan on neljä viikkoa, jonka jälkeen käsittely on uusittava, mikäli koiraa halutaan vielä suojata. Kahden vaikuttavan aineen yhdistelmä tappaa koirassa jo olevat kirput ja lähes kaikki punkitkin 1-2 vrk sisällä, mutta suositeltavaa on, että varmuuden vuoksi punkit (irrallaan olevat ja kiinnittyneet) poimitaan pois koirasta hoitoa aloitettaessa.

Paikallisvaleluliuosta annettaessa on oikea antotapa tärkeä: Turkkiin tehdään kunnon jakaus sellaiseen paikkaan, johon eläin ei yllä nuolemaan. Pipetti tyhjennetään iholle, ei karvoihin. Aine annostellaan riittävän suurelle alueelle (eli jakauksen on oltava riittävän pitkä), niin ettei se lähde valumaan kylkiä pitkin.

Jos koira on pestävä lääkkeen antamisen aikoihin pesuaineella, on suositeltavaa tehdä se muutama päivä ennen valmisteen antamista tai vasta vähintään kaksi viikkoa sen antamisen jälkeen. Bayvantic / Permetriini leviää koiran iholla olevaan rasvakerrokseen. Mikäli tätä kerrosta ei shampoopesun takia ole, estyy aineen leviäminen koiraan ja ihoärsytystä voi aiheutua helpommin.

Mikäli aine aiheuttaa koiralle ihoärsytystä (kutinaa, karvanlähtöä, punoitusta) tai muita oireita (esim. aineen nuolemisen jälkeen voi esiintyä sekavuutta), pestään aine shampoota käyttäen pois koirasta. Nämä mahdolliset haittavaikutukset ovat ohimeneviä ja yleensä lieviä. Harvinaisten vakavien haittavaikutusten yhteydessä eläinlääkäri voi hoitaa koiraa oireiden mukaisesti.

Bayvanticia käytettäessä on huolehdittava tietyistä varotoimista: Ainetta ei saa joutua eläinten tai ihmisten silmiin tai suuhun. Ei lapsia eikä toisia eläimiä pidä päästää koskettamaan Bayvanticilla hoidettua koiraa, kunnes aine on kuivunut. Erityisen myrkyllistä aine on kissoille ja mehiläisille. Ainetta ei saa myöskään päästää vesistöön, koska se on myrkyllistä kaloille ja vesieliöstölle. Koiraa ei siis saa päästää uimaan tai kahlaamaan 48 tuntiin aineen levittämisestä. Käyttämätön loislääke sekä siitä muodostuvat jätteet tulee toimittaa apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle hävitettäviksi.

Ohje koiran pesusta, mikäli ihoärsytystä ilmenee, vaikuttaa ensi näkemältä ristiriitaiselta vesistöjen suojelun kannalta – vesistöihinhän jätevedetkin lopulta päätyvät. Tarkkaa tietoa, kuinka suuri vesimäärä aineen vaarattomaksi laimentamiseen tarvitaan, ei ole. Koiran pesun yhteydessä jäteveteen joutuva permetriini laimenee kuitenkin merkittävästi.

Urbaanilegendojen mukaan permetriiniä sisältävät loislääkkeet ehkäisisivät myös nenäpunkkitartuntoja. Permetriini ei oikeastaan ole karkote vaan hyönteismyrkky, jossa käveltyään punkit käpertyvät kasaan ja kuolevat. Voisi siis olettaa, että mikäli nenäpunkki kävelee koiran iholla nenäonteloon päästäkseen, kuolee se saatuaan permetriiniä elimistöönsä, ja näin nenäpunkkitartunnatkin tulisi ehkäistyä. Todistettua näyttöä tästä ei kuitenkaan ole.


Exspot vet

Exspot vet on reseptittä apteekista saatava valeluliuosmuotoinen loislääke, jonka vaikuttavana aineena on permetriini. Sitä saa käyttää yli 2-viikkoisille ja yli 5-kiloisille koirille, sekä emolle tiineyden aikana. Imetyksestä ei ole mainintaa. Valmisteella voi hoitaa myös suuria koiria. Valmiste karkottaa ja tappaa punkkeja, täitä ja kirppuja.

Haittavaikutuksina voi esiintyä iho-oireita (punoitusta, kutinaa, karvanlähtöä antokohdassa) sekä harvinaisina haittoina rauhattomuutta ja lihasten hallinnan menetystä. Nämä vaikutukset ovat ohimeneviä ja häviävät sen jälkeen, kun koira on pesty vedellä ja shampoolla. Eläinlääkäri voi hoitaa vakavia oireita.

Seuraavista varotoimista on huolehdittava: On vältettävä valmisteen joutumista ihmisen iholle tai silmiin. Kädet pestään käsittelyn jälkeen. Valmiste on myrkyllistä kissoille, joiden ei saa antaa nuolla käsiteltyä koiraa. Se on myrkyllistä myös kaloille, eikä sitä siis saa päästää vesistöihin. Koiraa ei saa päästää uimaan tai kahlaamaan 24 tuntiin käsittelyn jälkeen. Turkin kastuminen kokonaan saattaa alentaa lääkkeen tehoa. Käsittely voidaan uusia aikaisintaan 7 vuorokauden kuluttua edellisestä käsittelystä. Käyttämätön lääke tai siitä peräisin olevat jätteet tulee toimittaa apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle.

Koiralle annettavan ulkoloislääkkeen lisäksi kannattaa puhdistaa myös koiran elinympäristö, kuten nukkumapaikka, matot ja koiratarha, jotta käsittelystä saadaan paras mahdollinen hyöty.


Frontline vet

Frontline vet on samoin apteekista reseptittä saatava valeluliuos, jonka vaikuttavana aineena on fiproniili. Sitä saa käyttää yli 8-viikkoisille koirille ja kissoille, sekä emoille tiineyden ja imetyksen aikana. Valmiste tehoaa kirppuihin ja punkkeihin, ja tappaa kiinnittyneet loiset 24–48 tunnin kuluttua kiinnittymisestä. Sitä käytetään myös koiran ja kissan täiden ja väiveiden häätöön.

Valmisteesta saattaa imeytyä fiproniiliä noin 15 %, mutta plasmapitoisuuden on havaittu vaihtelevan huomattavasti eri koirilla. Ainetta ei saa yliannostella. Haittavaikutukset ovat harvinaisia; ne voivat olla runsasta syljeneritystä, ohimenevää tuntoherkkyyttä, masennusta, rauhattomuutta, oksentelua tai hengitysvaikeuksia. Myös ihoreaktioita voi esiintyä antokohdassa (ihomuutoksia, karvattomuutta, punoitusta, kutinaa).

Erityiset varotoimet: Eläintä ei pidä kylvettää tai pestä kahteen päivään lääkekäsittelyn jälkeen. Myöhemmin tapahtuva kastuminen ei vaikuta lääkkeen tehoon. Koska fiproniili voi vaikuttaa haitallisesti vesistöjen pieneliöihin, käsiteltyä eläintä ei saa päästä uimaan kahteen vuorokauteen lääkkeen antamisesta. Tuotetta tai tyhjiä pakkauksia ei myöskään saa päästää vesistöihin tai ojiin, vaan ne hävitetään toimittamalla apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle. Tyhjän pipetin voi hävittää myös talousroskiin.

Tuotetta ei saa joutua silmiin tai limakalvoille. Sairaita tai sairaudesta toipuvia eläimiä ei saa hoitaa tuotteella. Kädet tulee pestä eläimen käsittelyn jälkeen. Antokohtaan ei saa koskea, eivät etenkään lapset, ennen kuin tuote on kuivunut. Käsittely voidaan uusia 1-3 kk:n kuluttua. Tartunnan (erityisesti kirput ja ruskea koirapunkki) saaneen eläimen ympäristö (nukkumapaikat, matot, huonekalut) on myös imuroitava ja/tai käsiteltävä sopivalla hyönteismyrkyllä.


Scalibor vet

Scalibor vet on reseptittä saatava karkotepanta, jota on 1 g ja 760 mg vahvuisena. Isompi eli 1 g panta on 65 cm pituinen ja tarkoitettu isoille koirille, 760 mg panta 48 cm pituinen, pienille ja keskikokoisille koirille. Vaikuttava aine on deltametriini, jota vapautuu pannasta jatkuvasti koiran turkkiin ja ihoa peittävään rasvakerrokseen. Pantaa saa käyttää 7 viikon ikäisestä lähtien, sekä emolle imetyksen ja tiineyden aikana. Valmiste tehoaa punkkeihin ja joihinkin sääskiin. Vaikutusaika on huomattavasti pitempi kuin valeluliuoksilla, jopa 5-6 kk.

Haittavaikutuksina voi harvinaisesti olla paikallisia ihovaurioita, punoitusta, kutinaa ja karvanlähtöä, jolloin panta poistetaan, kunnes iho on parantunut. Erittäin harvoin esiintyvinä haittoina voi olla neurologisia oireita kuten vapinaa. Mikäli koira pääsee pureskelemaan pantaa, voi esiintyä koordinoimattomia liikkeitä, vapinaa, kuolaamista, oksentelua ja takaruumiin jäykkyyttä. Oireet häviävät yleensä 48 tunnin kuluessa, ja eläinlääkäri voi hoitaa niitä.

Varotoimet: Panta saavuttaa täyden tehonsa viikossa, joten se tulisi asettaa koiralle viikkoa ennen kuin sen tehoa tarvitaan. Pantaa ei saa käyttää koiralle, jolla on ihovaurioita tai joka on yliherkkä pyretroideille, eikä sitä saa käyttää yhtä aikaa muiden organofosfaatteja sisältävien ulkoloislääkkeiden kanssa. Vaikuttava aine on haitallinen vesieliöille, joten panta on aina poistettava ennen uimista. Ensimmäisten viiden päivän aikana koira ei saa uida. Vaikuttava aine on haitallinen myös mehiläisille ja kissoille. Lasten, varsinkaan alle 2-vuotiaiden ei saa antaa käsitellä pantaa eikä nukkua pantaa käyttävän lemmikin kanssa. Pannan asettamisen jälkeen kädet on pestävä saippualla ja kylmällä vedellä. Trifenyylifosfaatille allergisten ei pidä käyttää tuotetta. Käytetty tai käyttämättä jäänyt panta hävitetään apteekkiin tai ongelmajätelaitokselle toimittamalla.


Lähteet: Vetcare Oy, ell Nina Menna
Orion Pharma Animal Health, ell Agata Makowiecka
Pfizer Oy, erikoiseläinlääkäri Seppo Saari
Netti: Koirakissaklinikka Oy:n sivut
Lääkelaitoksen sivut
Eviran sivut
Pfizerin sivut
Wikipedia
Terveysportti
ynnä monet muut niin suomen- kuin muunkieliset sivut, jotka löytyivät netistä eri hakusanoilla ”googlettamalla”