- pennut & suku
- pentutesti

Kuvia
- pentukuvia
- pentutapaaminen

Pennut syntyivät 27.05.06, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

lisää kuvia

Vietimme mukavaa lauantaipäivää Goldie-pentujen pentutapaamisen merkeissä Ansun luona maalla hyvien treenimaastojen äärellä. Koolla oli kolme pentua Goldie-pentueesta, ainoastaan Onni-poika ei päässyt mukaan. Mukana menossa pentujen lisäksi olivat myös Sara-emä, Kille-isä, Senta-mummo, Santtu-täti, Heppu-setä, Killen poika Zero, Roosa sekä joukko ihmisiä häärimässä koirien kanssa.

 Oli todella mukava nähdä pennut jälleen ja huomata, että ne vaikuttavat varsin mukavilta pakkauksilta, joita varmasti tullaan tulevaisuudessa näkemään kisakentillä. Kaikki pennut suhtautuivat reippaasti ja järkevästi muihin paikalla olleisiin koiriin sekä muutenkin vaikuttivat kaikin puolin hyväpäisiltä noutajan aluilta. Olen hyvin tyytyväinen näkemääni. Sarakin ilmeisesti tunnisti pennut omaksi jälkikasvukseen, koska ensitöikseen komensi pentuja.

Eki veti hyvän nome-koulutuksen, joka antoi kaikille paljon ajateltavaa ja josta myös saatiin hyviä treenivinkkejä jatkoa ajatellen. Luka loisti treeneissä ja oli todella upeaa katsella pennun hienoa työskentelyä! Tytöt eivät olleet aivan yhtä pitkällä koulutuksellisesti nomea ajatellen, mutta kuitenkin osoittivat olevansa kelpo noutajan alkuja, jotka ovat riistasta sekä noutamisesta kiinnostuneita ja jotka myös osaavat käyttää nenäänsä.

Päivä meni todella nopeasti ja osa aiotuista asioista jäi tekemättäkin, koska eivät pennut kovin paljoa jaksa yhtenä päivänä kuitenkaan tehdä. Kokonaisuudessaan päivä meni tosi kivasti treenaillen, syöden ja keskustellen. Toivottavasti nähdään myös keväällä taippari-viikonlopun merkeissä! Kiitos vielä kaikille mukana olleille!!   

lisää kuvia

Pentupäiväkirjan päivittäminen jäi sitten pitkäksi aikaa kokonaan, mutta palaillaanpa näin jälkikäteen hieman taaksepäin..

Pennut olivat tosi kovia kantamaan kaikkea, pihalla mikään kevyt ei kestänyt paikallaan, vadit ja ämpärit myös saivat kyytiä kun niitä raahattiin milloin mihinkin. Pihapihlajan alaoksat on pentujen toimesta parturoitu pois ja myös muut istutukset kokivat kovia kesän aikana, osa oli pakko suojata verkoin. Sisällä pennut olivat loppuajan lähes koko ajan vapaasti ympäri asuntoa, yön saivat kuitenkin viettää pentuhuoneessa. Vasta sitten kun kaikki muut pennut olivat lähteneet maailmalle Kira siirtyi muiden mukana nukkumaan pois pentuhuoneesta.

Pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa ja samalla matkustivat elämänsä ensimmäistä kertaa autossa. Automatka meni yllättävän hyvin pentujen hieman ihmetellessä, olisikohan pentuesisarusten mukanaolo tehnyt pentujen olon turvalliseksi, koska yllättävän hyvin kaikki pennut suhtautuivat ensimmäiseen automatkaansa. Myös eläinlääkärissä pennut käyttäytyivät hyvin, mikrosirun laittokin meni tosi hienosti, ilman ylimääräisiä kitinöitä, vaikka neula olikin aika jyhkeä. 

Saran aiemmin luonnetestannut luonnetestituomari, Jorma Piiroinen kävi pentutestaamassa pennut. Hän piti pennuista ja etenkin tytöt olivat hänen mieleensä. Riinaa (iso tyttö) piti tosi hyvänä pentuna, arvosanana puhui 10 miinuksesta, Kirasta (pikkulikka) taas sanoi, että se on täydellinen pentu ja kehotti minua pitämään se itselläni. Luka oli juuri nukahtanut ennen testiä, joten saattaa Lukan kohdalla olla, että testitulos ole aivan oikeanlainen, koska vireystila pentutestissä vaikuttaa paljon arvosteluun. Katso pentutestin tulokset täältä.

Pentujen täytettyä seitsemän viikkoa ja minun vielä arpoessa kotia jäävää pentua testasimme tyttöjen nouto-ominaisuuksia läheisessä metsässä harakan kanssa. Riina teki aivan upeaa työtä,  lyhyet markkeeraukset se suoritti kuin vanha tekijä kuin myös pienen jäljen, palautuksetkin tulivat suoraan käteen. Kira teki markkeeraukset hyvin, mutta jäljen päähän se jäi syömään harakkaa, ei välittänyt ollenkaan siitä, että lähdimme pois ja se jäi yksin metsään eli itseluottamusta löytyi neidiltä runsain mitoin. Tuolloin päätin, että iso tyttö jää kotia, mutta seuraavana päivänä jo pyörsin ajatukseni kun ajatus siitä kiusasi, että antaisin pikkutytön pois. Siinä oli sitä jotain, minkä takia olin siihen kiintynyt, älkää kysykö, että mitä, sillä en osaa sitä itsekään sanoa. 

Ensimmäisen pennun, Riinan lähdettyä reilun seitsemän viikon iässä Sara oli hieman hölmistynyt ja Onnin lähdettyä seuraavana päivänä alkoi jo selvästi hoivata enemmän kahta jäljellä olevaa pentua ja viettikin niiden kanssa entistä enemmän aikaansa. Se myös kyttäsi vierailijoita sillä silmällä, että meinaavatko viedä pennun mukanaan. Luka lähti viimeisenä reilun kahdeksan viikon iässä. Saran onneksi kotiin jäi yksi riiviökakara pitämään emän "tyytyväisenä". Haikein mielin kasvattajanakin pennuista luovuin, koska olin niihin noiden reilun seitsemän viikon aikana kerennyt kovasti kiintyä. Onneksi tieto siitä, että pennut saivat hyvät ja aktiiviset kodit helpotti luopumisen tuskaa. 

lisää kuvia

Pennut ovat kasvaneet ja luovutusikä lähestyy uhkaavasti, kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten tämäkin pennuntuoksuinen aika. Onneksi on vielä hieman aikaa siihen kun ensimmäinen pentu lähtee, toisaalta pentujen tulevat omistajat varmasti laskeskelevat päiviä, milloin saavat pennun kotiin. 

Pennuille on näytetty varista, jänistä ja lokkia, vielä hirvensorkka olisi tarkoitus kaivaa pakastimen pohjalta pennuille ihmeteltäväksi. Kovasti kakarat ovat olleet kaikesta näytetystä riistasta kiinnostuneita. Pentujen naskalihampaat uppoavat sulavasti kaikkeen, mihin niitä kokeillaan, ei sitä oikein muistakaan, että pennut tuollaiset lävistimet omistavat. Pennuille on myös tarjottu kaluttuja naudan luita sekä puruluita pureskeltavaksi. Pennut ovat ulkoilleet päivittäin takapihalla, jonne pääsyä tunnutaan aamulla odottavan innolla. Aamulla heti ne ovat virkeimmillään ja silloin meno onkin aika huimaa, keskipäivällä ehkä nämä hurjat helteet veroittavat hieman energiasta ja silloin otetaankin ahkeraan torkkuja. Pihalle laitettu lasten kahluuallas, jossa on joitakin senttejä vettä, on kiinnostanut kovasti ja siellä käydäänkin silloin tällöin lutraamassa. Pikkulikka oli ensimmäinen lutraaja ja merkit näyttäisi vähän siltä, että siitä saattaa tulla äitinsä kaltainen vesipeto. Nelli tykkää vahtia kakaroita ja leikkiä niiden kanssa, ulkona Nelli on valpas vahti, jonka luona pentujen on turvallista olla. Pennut tuntuvat oikein palvovan Nelliä ja tykkäävät leikkiä sen kanssa. Myös Sara on useampaan otteeseen innostunut kutsumaan pentuja leikkiin ja ihan leikkinytkin niiden kanssa. Pentuhuoneessa ei kovin hyvin enää viihdytä kun on päästy liikkumaan asunnossakin useaan otteeseen ja huomattu, että kaikkea mielenkiintoista ihmeteltävää löytyy aidan toiselta puolen. Ampumiseen reagointia kokeiltiin tänään starttipistoolilla ja kaikki pennut suhtautuivat laukaukseen mielenkiinnolla. Luonteet alkavat jo erottua ja alkuviikosta onkin pentutestaaja tulossa kakarat testaamaan. Alkuviikolle on myöskin varattu aika eläinlääkärin tarkastukselle sekä mikrosirutukselle. Pentujen paperit tulivat myös viikolla Kennelliitosta.     

lisää kuvia

Kakarat ovat kehittyneet taas huimasti. Nyt taistellaan pentuesisarusten kanssa ihan kummasti ja aina vaan terävämmän oloisilla hampailla otetaan kovemmin kiinni kaikesta mielenkiintoisesta. Kaikkein mukavinta tuntuu olevan pentuesisarusten, emän tai ihmisten kiusaaminen. Tekee ihan pahaa katsoa ja kuunnella kun revitään ja riuhdotaan kaveria korvasta, niskasta tai mistä nyt satutaan kiinni saamaan, sääliä ei tunneta. Sara komentaa välillä kun pennut hieman riehaantuvat liikaa roikkumaan mamman korvassa. Onneksi tarmoa välillä puretaan myös leluihin, puruluukin on lisätty lelujen joukkoon, josko siihenkin välillä voisi puruvoimaa käyttää. Pennut ulkoilivat aluksi reiluhkon kokoisessa pentuaitauksessa, mutta ovat nyt jo saaneet käyttöönsä koko takapihaamme. Kovimmilla helteillä pennuilla on ollut viilentävänä makuualustana märkä pyyhe, joka onkin ollut suosittu. Liikkuminen on koko ajan tullut varmemmaksi ja vauhti on lisääntynyt kun jalat kantavat varmemmin, vipellys on ajoittain aikamoista, kovasti jo juostaan ja kisaillaan. Sisällä on tutustuttu myös asunnon muihin tiloihin yksitellen tai pareittain, kaappeja, laatikkoja, pesukonetta, yms. asunnon kohteita on tutkittu mielenkiinnolla. Myös Nellin kanssa kakarat ovat alkaneet leikkimään ja myös hieman kokeilemaan hampaitaan. Nelli tykkää peuhata kakaroiden kanssa ja kakarat Nellin. Muru-kissaankin pennut ovat hieman tutustuneet, mutta Muru ei ole ollut kovin kiinnostunut niistä. Ruoka on reilun neljän viikon ikään mennessä vaihtunut jo kokonaan papuvelliksi, jota syödään neljästi päivässä ja jälkkäriksi sitten emän maitoa. Kakarat ovat alkaneet reagoida pilliin ihan kivasti eli sille ehdollistaminen on jo hyvin aluillaan. Vierailijoita on käynyt kivasti ja pennut ovat saaneet näin kosketuksia erilaisiin ihmisiin. Jatkossakin on tarkoitus tarjota pennuille paljon ihmiskontakteja, unohtamatta päivittäisiä käsittely- ja leikkituokioita. Myös riistaa eri muodoissa olisi tarkoitus näytellä seuraavan viikon aikana.

lisää kuvia

Pennut ovat viikon aikana kasvaneet huimasti ja kävelykin alkaa olemaan paljon vakaampaa kuin aikaisemmin. Pentujen äänteleminen on tullut koko ajan monipuolisemmaksi, nyt haukutaan, ulistaan, ulvotaan, vingutaan ja kiljahdellaan. Lelut ovat jo hieman saaneet mielenkiintoa, narulelua on jo hieman nyitty ja nallenkin kanssa temuttu. Aivan äskettäin on myös keksitty puistella leluja ja muutaman kerran alistettu sisaruksia. Hampaitakin on tullut jo huimasti, ensin puhkesivat kulmahampaat ja nyt näkyy olevan myös etuhampaat sekä takahampaita eli puruvoimaakin löytyy. Myös hampaiden puhkeamisen myötä kakarat saavat paremman otteen kaikesta, mihin keksivät tarttua. Kovasti jo nahistellaan sisarusten kanssa ja ihmistenkin lahkeisiin yritetään tarttua, varpaat ovat extra-kivoja puruleluja. Muutenkin on kovasti yritetty tarttua kaikkeen mielenkiintoiseen; emän korvaan, kaverin jalkaan tai häntän, sormeen, yms. Kovasti myös nuollaan itseä, kaveria, kättä..  Tuttuja on käynyt pentuja katselemassa ja ihastelemassa, samalla pennut ovat saaneet kosketuksia niille vieraisiin ihmisiin. Pentulaatikkoa laajennettiin aluksi niin, että otettiin välilevy pois ja hieman myöhemmin on otettu päivän ajaksi etulaita kokonaan irti, jolloin kakarat ovat liikkuneet laajemmin pentuhuoneen alueella. Erilaisia loikkia, juoksua ja kuperkeikkoja on myös kuulunut pentujen päivittäiseen aktiviteettiin, siltä osin, mitä vielä jaksavat valveilla olla. Ulkoilmaakin on käyty nuuskimassa ja ihmettelemässä muutamaan otteeseen, siinä sitä ihmettelyä vähäksi aikaa riittääkin. Ruokaakin on maisteltu, ensin ihan jauhelihaa sormenpäistä ja nyt velli-jauheliha-papana seosta, joka myös maistuu. Aluksi vaati hieman totuttelua, että miten ihmeessä sitä lautaselta voisi syödä. Muutama pentu oli vakaasti sitä mieltä, että reunasta kun lautasta imee niin varmasti sieltä jotain irtoaa. Nyt ovat sitten jo todenneet, että ehkä se sapuska tulee suuhun asti paremmin kun tyytyy nuolemaan sen lautasen pinnalta. Pennut pissaavat ja kakkaavat kovan ähellyksen jälkeen ihan itse ja sen kyllä huomaa pentulaatikon siisteydessä, ei puhettakaan, että ne pissat tulisivat sinne, minne pitäisi. Välillä koko porukka menee onnellisen autuaina pissille juuri siivotulle pehmustetulle pedille. Olen leikkinyt pentujen kanssa ja yrittänyt saada niitä kiinnostumaan ihmisen kanssa touhuamisesta, onkin ollut mukava nähdä heiluvia häntiä leikkituokioiden aikana.

Sarakin on toipunut nisätulehduksesta ja voi hyvin, tosin karvaa lähtee runsaasti ja Sara on hoikistunut, myös lihakset ovat pienentyneet. Sara kaipaa selvästi tekemistä, mutta tällä hetkellä on vielä tyytyminen takapihaan ulkoilualueena. Muutamia markkeeraus ja ohjaus harjoituksia on tehty Saran kanssa iltamyöhään kun helteet ovat hieman antaneet periksi. 

lisää kuvia

Pennut ovat edelleen kasvaneet ihan mukavaa tahtia ja kehityskin on ollut huimaa. Silmät alkoivat aueta 12 vrk iässä ja se onkin selvästi lisännyt liikettä pentulaatikossa. Nyt kokeillaan jo tosissaan huojuvien jalkojen kantavuutta, meno laatikossa on jo ajottain aika vauhdikasta. Pentujen kynsiäkin on jo hieman napsittu kun tuntuvat kasvavan nekin aikamoista vauhtia. Pennut haukottelevat ja ääntelevät enemmän kuin aiemmin, haukahduksia tulee silloin tällöin. Jo päiviä ennen silmien avautumista pennut selvästi haistelivat eri asioita, nenä kävi kovasti kun pennun otti syliin ja siinä haisteltiin vaatteet sekä iho. Muutenkin erilaiset hajut tuntuvat kiinnostavan pentuja. Nyt on nuuskuteltu tuttujen asioiden lisäksi kanin nahkaa ja variksen sekä sorsan siipiä, hyvin tuntuivat kiinnostavan uteliaita pentuja.

Saralle tuli nisätulehdus ja se olikin ilmeisen kivulias, koska Sara oli todella kipeän oloinen. Nyt on nisää haudottu ja lääkitty, joten voiton puolella ollaan jo. Lääkäri sanoi nisätulehduksen olevan seurausta tuosta keisarileikkauksesta, ei ollenkaan noista erittäin koleista ilmoista, joita tuossa taanoin oli ja joita aluksi epäilin.    

lisää kuvia

Pennut kasvavat nopeasti, jokainen pentu on jo tuplannut syntymäpainonsa. Ensimmäisellä viikolla pennut oppivat rapsuttamaan itseään kun kyljestä kutitti ja nyt kokeillaan jo hontelien jalkojen kantavuutta nostamalla etu- tai/ja takapäätä ylös. Monesti tytöt näyttävät nukkuvan yhdessä, samoin pojat, liekö sattumaa.. Tummempi poika on varsinainen sylivauva, se viihtyisi sylissä vaikka kauemminkin. Pojat tuntuvat muutenkin viihtyvän mielummin sylissä kuin tytöt, jotka saattaisivat tässä vaiheessa olla hieman itsenäisempiä, jos nyt yleensäkään tässä vaiheessa vielä voi luonteesta mitään arvella.. Saa nähdä, millainen sisupussi pikkulikasta kehittyy kun se on alusta asti opetellut pitämään puolensa isompiensa seurassa ja "luonnetta" (tai pitäisikö sanoa, että sisua) tuntuisi jo nyt löytyvän.

Sara hoitaa pentuja huolella, mutta jättää ne jo usein keskenään nukkumaan ollen kuitenkin korva tarkkana koko ajan. Jos pentulaatikosta kuuluu pienikin inaus niin mamma on paikalla salaman nopeasti tarkastamassa tilannetta. Saran leikkaushaavakin on parantunut hyvin, vaikka kakarat ovat syödessään sitä hieman kynsineetkin.

lisää kuvia

Pennut syntyivät 27.5, yön ja aamun aikana. Pentue jäi lopulta pienemmäksi, mitä ultran tulos olisi antanut odottaa. Tuloksena kaksi urosta, kaksi narttua sekä valitettavasti yksi kuollut narttupentu, joka oli poikittain synnytysteissä "tulppana" ja tuo johti siihen, että kaksi viimeiseksi syntynyttä urospentua jouduttiin keisarileikkaamaan. Tärkeintä on kuitenkin että emä ja pennut voivat hyvin ja pennuista jokainen onkin jo saanut painoa lisää. Sara totuttelee jälkikasvuunsa ja on hyvin huolehtivainen emä. Aluksi ehkä hieman liiankin huolehtivainen kun ei meinannut malttaa antaa pentujen nukkua kun koko aika olisi pitänyt hoitaa.

Kaikille pennuille on uudet hyvät kodit tiedossa. Valitettavasti en kuitenkaan pysty kaikille hyville ostajaehdokkaille pentua myymään pentueen pienuudesta johtuen

lisää kuvia

Saran maha kasvaa vauhdilla. Tuntuu, että nyt odotusajan viimeiselle viikolle siirryttäessä se on ottanut hurjan kasvupyräyksen, etenkin nyt parin viime päivän aikana. Aiemmin maha näytti milloin pieneltä, milloin suurelta, nyt ei ehkä enää pienestä voi kuitenkaan puhua. Pentujen liikkeet tuntuvat jo selvästi. Joku pentu myös onnistuu aiheuttamaan Saralle hikkaa potkimalla palleaan. Odotusaika on mennyt tähän asti hyvin ja toivottavasti niin on jatkossakin. Laskettu aika olisi viikon päästä lauantaina, mutta eläinlääkärin mukaan pennut saattaisivat syntyä jo keskiviikkona. Jännityksellä odotellaan, montako pentua lopulta tulee ja mikä on niiden sukupuolijakauma. 

Tänään tuli Kennelliitolta postia eli muutoshakemuksemme Hopewell's-kennelnimeen on hyväksytty ja nyt kasvatan virallisesti Anna-Leena Mettälän rinnalla Hopewell's-kultaisia. Pennut tulevat täten saamaan Hopewell's- kennelnimen.

Sara 4 v.

Pentueen emä Sara täytti 4-vuotta 29.4.06, pennut mahassa täyttivät samana päivänä 5 viikkoa. Pennut aloittavat pikkuhiljaa kasvupyräyksensä, maha on jo hyvin pinkeä ja painoa on tullut tähän mennessä noin kilo lisää.

Pentupaketin sisältö:
Päätin pentupaketin sisällöstä, se sisältää muutaman kilon syöttämääni penturuokaa, Golden Info-kirjan, pentukansion (jossa mm. kirjalliset hoito- ja ruokintaohjeet), pilli, pentudami, emän tuoksuinen tassupyyhe sekä halutessasi myös varis. Liitän pentujeni omistajat vuodeksi sekä kultaistennoutajien rotujärjestön eli Golden Ringin että Suomen Noutajakoirajärjestön jäseniksi. Jäsenyyksien myötä pentujeni omistajat saavat Golden Ring- sekä Nuusku-lehdet (sisältäen startti-Nuuskun) ja voivat osallistua järjestöjen koulutuksiin. Pennut tullaan rekisteröimään kennelnimelle, jonka hakemuskäsittely on vielä kesken Kennelliitossa. Pennut tullaan myös pentutestaamaan luonnetestituomarin toimesta kuuden - seitsemän viikon ikäisinä, jonka pentukohtaisesta tuloksesta annan kopion pennun matkaan.

Tätä ultrauspäivää on jännitetty jo hurjasti etukäteen. Ilokseni voin kertoa, että Sara odottaa pentuja! Eläinlääkäri sanoi, että pentue on suuri, ehkä 9-10 pentua. Pentuja näkyi näytössä jopa monta samalla kertaa. 

lisää kuvia

Sara (Hopewell's Tinker Bell) on astutettu Killellä (Goldgingers Calvin Klein), jos kaikki menee hyvin ja pentuja tulee niin niiden odotetaan syntyvän viikolla 21-22, luovutusiässä ne olisivat viikolla 28-29 eli heinäkuun puolenvälin kieppeillä.

Suunnitteilla Saralle pentue keväälle 2006. Urokseksi olemme valinneet pitkällisen pohdinnan jälkeen hienon sukutaulun sekä kivat taipumukset omaavan Killen, joka on palkittu metsästyskokeissa sekä näyttelyissä ja jolla on jo hieman jälkeläisnäyttöä. Toivomme yhdistelmästä syntyvän monipuolisia ja toiminnallisia kultaisia.