Pessin ja Pyryn kotisivut

Porokoirakoe

Menisistkö agilitytestiin täysin kouluttamattoman koiran kanssa? En minäkään. Jokin hulluus sai minut ilmoittamaan molemmat koiramme poropaimennustestiin Kommattivaaralle. Onni suosi meitä ja pääsimme molempien koirien kanssa perjantain testiin. Olin ajatellut niin, että koira luonnostaan osaa paimentaa, ja että ummikko kaupunkilainenkin voi mennä paikalle ja hämmästyä koiransa piilevistä kyvyistä... Olihan Pessi nähnyt poron 2 vuotta sitten Levillä ja mielestäni sen haukku oli aika hyvä, voimakas ja varma. Pentuna sillä oli ollut tapana juosta ihmisen eteen ja ruveta haukkumaan. Selvää paimentamista siis, eikös vain?

Itsevarmuuteni kuitenkin ropisi kun luin vuoden 2007 Reviiriä. Puolet koirista hylättiin! Olin jotenkin kuvitellut, että lappalaiskoirien luontaiset kyvyt olisivat paremmassa tallessa. Reviiristä ei selvinnyt, että mikä osa hylätyistä oli paimensukuisia. Lapikkaan lukeminenkaan ei tuonut helpotusta tuskaani. Siellä kaikki puhuivat kokeesta kuin jostain suorituksesta johon voi treenata. Miten ihmeessä kaupunkikoira voi treenata poroilla paimentamista? En minä mitään maaseudun eläimistä tajua! Ei minulla ole ketään sukulaista, jolla olisi edes lehmiä... tai hevosia tai yhtään mitään maaseudulla yleensä kasvavaa eläintä... poroista nyt puhumattakaan! Olo siis oli kuin menisi agility kisoihin ilman mitään treeniä.

Saavuimme lappiin viikkoa ennen koetta. Mökkimme lähellä oli kotieläinpiha ja kahvila, joten menimme oikopäätä sinne katsomaan miten koirat reagoivat poroihin. “RäF!” sanoi Pessi. RäF? Hetkinen, eikös sen pitänyt olla enemmänkin “HAU”? Silloin muistin miten meille kävi Levillä: Pessi haukkui lieassa ollutta turistiporoa ja tilan bordercollie oli juossut paikalle ja purrut Pessiä kuonoon. Pessi oli murjottanut koko illan. Tunsin miten jännitys pesiytyi mahaani. Perjantain kokeesta ei tulisi yhtään mitään! Pessi hylättäisiin agressiivisena ja Pyry ei varmaan uskaltaisi edes lähestyä poroa!

Pessin porokokeen arvostelun voit lukea täältä. (kuvia)

Pyryn porokokeen arvostelun voit lukea täältä. (kuvia)

Viikko porokokeen jälkeen kirjoitan tätä juttua. Vieläkään ei ole todella sellainen olo, että olisi käynyt porokoirakokeessa ja läpäissyt testin! Homma meni kuitenkin tosi hyvin. Se ei ollut vaikeaa, eikä mahdotonta. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, eikä ainakaan heidän joukossaan joiden kanssa juttelin, ollut mieletöntä kilpailuhenkisyyttä, jota olin aistivani joistain nettikirjoituksista. Koira toimi luonnostaan, ihan niinkuin ajattelinkin. Edelleen olen kaupunkilainen tavis, enkä ymmärrä maaseudun eläimistä yhtään mitään. Paimensukuisista kaikki paitsi yksi läpäisi testin. Hekin lopettivat testin itse kesken – koira oli liian kuuliainen! Todella hyvä suoritus koirakannalta, jolla ei ole ollut virkaa vuosikymmeniin!

Koirien suoritukset videolta näet youtubesta. Huomaa, että kaikki luppoaika on leikattu pois, koska muuten videoista olisi tulleet aivan liian isot. Joukkoon siis mahtuu yhtä paljon seisoskelua, moottorikelkan ihmettelyä, ihmisten moikkaamista, haistelua ja merkkaamista kuin on itse paimentamistakin.