Pessin ja Pyryn kotisivut
Villi-Joikhu Bestmanni
Pessi eli Villi-Joikhu Bestmanni syntyi 13.3.2004 Villi-Joikhun kenneliin. Pessin emä on Tytti (Villi-Joikhu Tyttö Tuulispää) ja isä Nalle (Nutukas Donovan). Lisätietoja koiran emästä löydät Villi-Joikhun kotisivuilta kohdasta sukutaulut. Kun Pessi tuli meille luovutusiässä, se osasi jo oman nimensä, oli tottunut käsittelyyn ja oli muutenkin hyvätapainen pentu.
Vasemmalla Pessin isä Nutukas Donovan eli Nalle ja oikealla Pessin sisko Villi-joikhu Balanssi eli Pumba.
Pentuaika
Pentuaikana Pessi piti meidät ihmiset kiireisinä. Se vilisti milloin minkäkin asian perässä niin lujaa, ettei mukana meinannut pysyä. Se oli rohkea tutkimaan ympäristöään ja oli erityisen kiinnostunut ihmisistä. Myöhemmin minulle tuli mieleen, että liiallinen innokkuus ihmisiä kohtaan taisikin olla epävarmuutta, eikä niinkään sosiaalisuutta. Välillä minusta tuntui, että pentu on oikea nolojen tilanteiden mies koiran hahmossa. Se saattoi yht'äkkiä hoksata, että naapurin ovi on auki ja pujahtaa sisälle. Yksi sen tempuista oli juosta tuntemattoman ihmisen eteen ja haukkua. Poropaimennuskokeessa tajusin, että tämä on pysäytyshaukku. Poro menee väärän suuntaan, se pysäytetään ja haukutaan oikeaan suuntaan.Pessi on ensimmäinen koirani ja on harmillista, etten ole osannut sitä paremmin ohjata sen herkässä pentuiässä. Luin ahkerasti Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus ja sen ohjeiden mukaisesti heitin koiran eteen kolinapurkkia, suihkin vedellä ja lopuksi vielä eksytin pennun metsään! Kotiani en suostunut tekemään pennulle vaaralliseksi, joku raja sentään minullakin oli. Olen katunut kirjan ostoa todella pitkään ja hartaasti. Jostain syystä myös kirjan hyvää tarkoittavat osiot menivät pieleen. Kauniisti taluttimessa -treenissä Pessi peruutti nojatuolia päin ja sai paniikin. Autotreenillä sain aikaiseksi koiran joka pelkäsi autoa jokaisella solullaan. Lopulta istuin olohuoneessa ja selasin kirjaa ihmetellen miksei mikään neuvo toimi. "Älä tee näin herkälle pennulle", siellä luki. Olin kokonaan ohittanut tuon tärkeän lauseen! Mutta mitä minä sitten teen? Siitä ei kirjassa sanota sanaakaan. Kirjassa ei ole yhtä ainoaa neuvoa herkille tai pehmeille koirille! Sen nimi pitäisi olla Pennusta kunnon terrieriksi. Hieno värikuvitus ja kaunis ulkonäkö hämää kuvittelemaan että kirja perustuu positiivisiin menetelmiin. On aivan eri asia jos Pertti Vilander neuvoo kolinapurkin käyttöä kuin jos sen tekee pehmeällä äänellä puhuva naisjulkkis.
Pessi nuolee Virpin korvaa
Väritys ja turkki
Syntyessään Pessi oli pikimusta valkoisia takavarpaita ja rinnassa ollutta kapeaa vitivalkoista viirua lukuun ottamatta. Luovutusiässä väri oli melko musta, mutta muuttui sitten kokonaan brindleksi. Ensimmäisenä kesänään Pessi oli ruskeavoittoinen brindle ja aivan supikoiran värinen lukuun ottamatta kuonoa, joka oli musta. Kissanomistajat olisivat sanoneet Pessillä olevan naamio.
Syksyllä ensimmäisen karvanlähdön aikoihin, sen väri muuttui mustaksi brindlein merkein. Pessistä tuli niin sanottu raitatassu. Komea raitatassu siitä tuli vasta pari vuotiaana. Sitä ennen se oli milloin minkäkin näköinen eikä siitä saanut kunnon valokuvia.
Pessi kesällä 2006. Kuva Katriina Laitinen
Pessillä on elekieltä korostava vaaleampi väritys kuten rillit ja hymyviivat, sekä musta-harmaa-valkoinen häntä ja raidalliset tassut. Kun Pessi on rentona, se näyttää hymyilevän. Valppaana se on taas hyvinkin tuiman näköinen, paljon tuimempi kuin esimerkiksi Pyry joka ei näytä missään vaiheessa pelottavalta, ihan vain siitä syystä, että se on soopeli. Pessin väritys välillä vaihtelee. Harmaat karvat saattavat muuttua karvanlähdön jälkeen ruskeiksi. Talven 2008 muotiväri on harmaa, eikä Pessiläkään ole yhtään ruskeaa turkussaan. Alusvilla on harmaata, muutamaa kuparinruskeaa läiskää lukuun ottamatta. Turkki on helppohoitoinen, likaa hylkivä, lämmin ja vedenpitävä, mutta ei liian paksu. Karvanlähtö ajoittuu samalle viikolle kuin ensimmäinen purjehduskin, vaikka purjehduksen aloitus vaihtelee yli kuukaudella vuostittain. Siinä on sitten koko vene täynnä karvaa, eikä imurista tietoakaan. Laita siinä sitten tummansininen fleese päällesi. Tai mustat farkut. Kyllä koiranomistaja kehtaa!
Useamman kerran minulle on käynyt niin, että vanhempi mies tulee minulle juttelemaan. "Ai kato, sulla on porokoira, mistäs sä sellasen olet sanut?". Sen jälkeen he alkavat kertoa tarinaa siitä, kun nuorena poikana olivat lapissa töissä. Tässä tapauksessa henkilöt ovat viitanneet siihen aikaan, kun porokoiria oli vain yksi, eikä turkin karvan pituudella ollut merkitystä. Siis aikaan ennen kuin rodut keksittiin. Itse pidän Pessin värisestä koirasta ja olen iloinen, että tämä väri on säilynyt PLS:n toimesta. Näyttelyjalostuksessa tämä alkuperäinen väri olisi varmaan karsiutunut ensimmäisenä pois. Pessin kuono muuttui valkoiseksi jo pari vuotiaana. Samanlainen väritys kuonossaan on myös Pessin isällä sekä isän isällä ja siskolla, joten se lienee vahvasti periytyvä. Monet luulevatkin Pessiä vanhukseksi, vaikka se on koira parhaassa iässä.
Luonne
Pessin luonne koostuu vastakohtaisuuksista. Se on kuin kolikko, siinä on 2 vastakkaista puolta. Se on toisaalta hyvin määrätietoinen ja tomera ja toisaalta hyvin herkkä ja pehmeähkö. Nyt uskon että olen löytänyt oikean termin Pessille: se on terävä, se reagoi herkästi asioihin. Pertti Vilander kirjoittaa kirjassaan, että koirat, joissa on pehmeyttä ja terävyyttä, ovat kaikista haasteellisimpia kouluttaa. Voin allekirjoittaa tämän väittämän, vaikka en olekaan Vilanderin kanssa samaa mieltä jäädyttämisestä enkä kolinapurkeista. Pessi on rohkea, herkkä, nopea, älykäs, varmatassuinen, sitkeä ja leikkisä. Rohkeana ja nopeana se vilistää tutkimaan uusia asioita ja herkkänä koirana se usein saa vähän siipeensä. Terävänä se reagoi asioihin nopeasti eikä se koskaan unohda mitään. Ei koskaan! Niin, niitä haasteita siis riittää!
Jossain vaiheessa luulin Pessin olevan omapäinen. Sitten luin Turid Rugaasin kirjan Rauhoittavat signaalit ja totesin, että eihän koira olekaan lainkaan jääräpäinen! Nykyään kommunikoimme jo varsin sujuvasti. Olen oppinut neuvottelemaan koirani kanssa. Esimerkiksi autoon koiraa ei sovi komentaa. Voin esimerkiksi sanoa, että: "käy pissalla ja hyppää autoon mä tulen pian". Ja sitten kun tulen sisältä hakemasta unohtunutta lompakkoa, koira odottaa autossa. Jos koira hidastelee, sanon sille, että "nyt ei ole aikaa haistella, täytyy mennä jo". Ja sitten usein koira jo tassuttelee autolle ja hyppää sisälle. Jos taas koira viivyttelee itse hyppäämistä, voi takaluukussa olla jotain epäilyttävää tavaraa. Tällöin on helpointa nostaa koira nopeasti autoon ja kehua sitä kuin se olisi itse hypännyt. Tällöin se ei saa vahvistetta viivyttelystä. Kesällä kun pakkasimme autoa venereissua varten Pessi pujahti ovesta ulos ja meni auton taakse makaamaan. Tämä auto ei liiku ilman minua!
Meidän talon rakennusaikaiset portaat. Moni ihminenkin peruuttaa näistä alas, nämä ovat kuulemma tikkaat, eivät portaat. Ei varmaankaan ole mikään yllätys, että koira kävelee näin jyrkkiä portaita ylös. Mutta se ehkä jo on, että koira tulee myös alas! Pessi on uskomattoman ketterä ja tietoinen kaikista käpälistään. Tähän suoritukseen tarvitaan myös luonnetta: päättäväisyyttä ja rohkeutta. Kun Pessi päättää jotain tehdä, se sen myös tekee. Se ei luovuta. Itse pidän tästä toimintatarmosta ja päättäväisyydestä.
Pessi on hyvin reviiritietoinen. Se ei poistu pihalta, vaikka pääsisikin. Muutaman kerran nuorempana se on juossut kissan perässä naapurin puolelle, mutta nyt vanhemmiten nekään ei enää kiinnosta. Kerran tontin rajalta juoksi kaksi rusakkoa ohi. Pessi vain katsoi, mutta ei tehnyt elettäkään mennäkseen perään. Reviiriään se puolustaa muilta uroksilta ja pelottavilta asioilta, kuten lumiauroilta. Ennen muuttoa pyörätie kulki tonttimme rajalla ja se tekee pienen mutkan puolivälissä. Lumiaura siis tuntuu ensin tulevan suoraan aidan läpi, mutta sitten kääntyykin pois. Olen ihmetellyt, miten rohkeasti koira käy suuren jymisevän pedon kimppuun. Täysin pelottomasti se haukkuu lumiauraa joka tulee suoraan kohti: 4 kirkasta silmää ja valkoista vaahtoa lentää suusta. Maa tärisee tassujen alla mutta tämä pieni musta eläin ei peräänny. Se ei pelkää mitään!
Pessi Jungfruskärissä nautiskelemassa vesisateesta.
Purjeveneessä reviiritietous on hienotunteisempaa. Pessi makoilee varjossa kannella ja seuraa ympäristön tapahtumia. Jos joku ohikulkija huomaa koiran, hän saa hännän heilautuksen osakseen. Jos taas ihminen kuvittelee voivansa tulla rapsuttamaan koiraa ja kurkottaa veneeseen, saa hän vastaansa tomeran haukun. Seuraavan kerran kun "tunkeilija" kävelee veneemme ohi, se haukutaan. Kaikki muut saavat entiseen tapaansa kulkea veneen ohi ilman häiriötä. Tämä koira ei unohda. Veneen puolustaminen on tavallaan hyvä asia. Ei tarvitse pelätä, että jossain ruuhkaisessa satamassa joku varastaisi veneen pienet arvotavarat. Toisaalta, jos vartiointi menee tämän yli, se voi olla jo häiritsevää. Koiraa ei saisi päästä vahvistamaan ei toivottuja asioita. Mutta asiat muuttuvat ja mikäs sen antoisampaa kuin opettaa vanhalle koiralle uusia temppuja? Muutimme kesällä 2008 tilapäisesti kerrostaloon kunnes uusi talomme valmistuu Naantaliin. Tontin valinnassa otimme koirat huomioon. Emme enää halua reunatonttia jonka ohi menee paljon autoja, lumiauroja tai toisisia koiria. Enää tarvitsee "vain" pitää huolta siitä, ettei koiran reviirivietti pääse liiaksi voimistumaan uudella tontilla.
Pessi ei ole syliin tunkeva, eikä se useinkaan viihdy sohvalla, mutta silti se on valtavan lempeä koira. Kotona se menee heti nukkumaan. Veneessä aamut ja illat se pötköttää ihmisten kanssa sängyssä. Välillä se istahtaa ihmisen vierelle ja nostaa etutassunsa ihmisen kädelle. Tässä asennossa se sitten tasapainoilee hyvinkin pitkään. Sitä ei tarvitse rapsuttaa, riittää kun pitää tassusta kiinni. Joskus se haluaa puskea päällään samalla kun sitä rapsuttaa selänpäältä. Joistain vieraista ihmisistä Pessi tykkää heti ja joistain taas ei. Olen miettinyt pääni puhki, että mikä on kriteeri koiran käytökselle. Ainakin omalle reviirille tulevat uroksen hajuiset miehet ovat harvoin suosikkilistalla. Toinen vaihtoehto jota olen miettinyt on nopeasti liikkuminen. Liittyykö käytös jotenkin paimennusviettiin? Ehkä saan tämän vielä joskus selville.
Pessi ei myöskään siedä epäreilua kohtelua omilta ihmisiltään. Jos ihminen käyttäytyy sen mielestä epäloogisesti, se haukkuu ihmisen pystyyn ja lähtee pois töistä. Kerran yritin sheipata koiralle noutoa. Kriteeri vaihteli vähän miten sattui eikä ajoituksessakaan ollut hurraamista. Pessi hermostui, haukkui minua hetken ja meni nukkumaan. Ymmärsin vasta naksutinkurssin käytyäni että mistä siinä oli kyse. Ahneempi koira olisi jäänyt makupalojen toivossa sähläämään minun kanssani, mutta ei Pessi. Naksutinkoulutus onkin parasta mitä on keksitty juuri Pessin kaltaisille koirille.
Harrastukset
Minä haluaisin harrastaa kantarellien etsintää koiran avulla. Pessiä ei sienet kiinnosta, enkä minä taida osata sitä opettaa. Metsässä koira mieluummin vain juoksentelee ympäriinsä ja etsii peuran jälkiä. Se keksi peuran jäljestyksen poropaimennuskokeen jälkeen. Siispä harrastamme arkikäyttäytymisen hiomista huippuunsa ja tottelevaisuusliikkeiden harjoittelua eli tokoa. Tokoa harrastamme oikeastaan vain siksi, etten keksi sille mitään muutakaan aktivointia. Ja osaksi siksi, etten keksi muutakaan käyttöä sille hirmuisen hyvälle kontaktille, jota Pessi aina vähän väliä tarjoaa aamukävelyillä! Ja onhan se tokoilukin ihan kivaa. Ehkä eksymme joskus kisoihin, ehkä emme. Tai sitten suoritamme BH:n. Saas nähdä.
Luppoaikaa tokokentällä
Pessi myös harrastaa Pyryn huijaamista. Kun pyryllä on luu tai herkku työnalla, Pessi menee ja etsii pallon tai muun lelun. Se heittelee palloa suussaan ja juoksee Pyryä kiusoittelevasti ympäri. Pyry haluaisi pitää sekä luun, että lelun joka on Pessin suussa, mutta kuika sen tekisi? Välillä Pyry onnistuu ja se saa haltuunsa sekä herkun, että lelun. Usein kuitenkin Pessi jatkaa kiusoittelua niin kauan kunnes luu on sen hallussa. Sitten se lällättää Pyrylle ja juoksee luun kanssa pitkin pihaa. Hetken kuluttua Pessi hautaa luun, Pyry kaivaa sen ylös ja leikki alkaa alusta.
Paimennusvaisto
Välillä netissä on keskusteluja siitä, että miten lappalaisten paimennusvaisto näkyy arkielämässä. Monet vastaavat, että ei se mitenkään näy. Porokoirakokeessa ja sen jälkeen huomasin muutamia tapahtumia, joissa paimennusvaisto näkyy. Usein miten tähän liittyy haukkuminen, onhan kyseessä sentään haukkumalla paimentava koira.Pentuna Pessin braavuuri oli juosta tuntemattomien ihmisten eteen ja haukkua. Tämä on pysäytys haukku. Väärään suuntaan menevä poro pysäytetään ja se haukutaan takaisin omistajan luo. Tietenkään ihmiselle ei kananta kertoa, että pentu ajattelee häntä porona, vaan kannattaa vain korrektisti todeta, että pentu vain leikkii. Hymy kannattaa myös muistaa, vaikka aikaiseksi saisikin vain omituisen virnistyksen.
Lauman koossa pitämistä pentu harjoittelee naapurin lasten sählyjoukkueella. Hirmuista vauhtia painetaan joukkueen taakse ja jos joku pelaajista yrittää juosta laumasta karkuun, se pysäytetään juoksemalla eteen ja haukkumalla. Nyt on ihmisellä kiire! Nopeasti rynnätään paikalle, napataan pentu kainaloon ja selitetään parhaan mukaan asia lasten vanhemmille. "Anteeksi nyt, se karkasi, tuo pallo varmaan..." Vaikka koko koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa palloleikit. Koko ongelmaa ei olisi syntynyt, jos koira olisi normaali ja vain varastanut joukkueen pallon.
Kerran olin vetohiihtämässä Pessin kanssa ja kaaduin. Ylös nouseminen suksien ja sauvojen kanssa ei ole koskaan ollut helppoa, saatikka sitten niin, että suksien ympärille on kietoutunut vetoliina. Rämmin parhaani mukaan ylös ja koira aloitti haukkumisen. Pessi oli vierelläni, hieman kyykyssä ja se haukkui tasaisesti ja määrätietoisesti. Mietin siinä sitten, että miten koiran saisi vaikenemaan. Miten saisin koiran menemään eteen omaan paikkaansa jossa sen kuuluu olla minua vetämässä? Emme olleet mitenkään etukäteen harjoitelleet vetohiihtoa. Turussa jos haluaa suksille edes kerran vuodessa, pitää mennä heti kun lunta tulee. Oloani ei helpottanut lainkaan koiran haukkuminen; miten se voikin olla niin raivostuttavaa! Kun en muutakaan keksinyt, lähdin hiihtämään. Asetin katseen taivaanrantaan ja menoksi - ja ihme tapahtui: koira meni eteen ja aloitti vetämisen. Hiihdimme ilman ongelmia pikkuförille saakka ja takaisin Halisten koskelle. Mitä siis tapahtui? Porokoirakokeessa tunnistin tuon saman haukun. Se tarkoittaa: vauhtia poro! Vauhtihaukkua olen saanut kuulla myös toko kentällä. Tässä kohtaa pitää olla hyvin varovainen, ettei vahingossa vahvista koiran haukkumista koska liike toimii koiralle vahvisteena.
Pessin paimennusvaisto tuli testatuksi 2008 Kommattivaaran aidalla, kun molemmat uroksemme läpäisivät kokeen.
Tositarkoituksella
Pessi on terveystarkastettu, lonkat B, silmät ja polvet terveet. Pessi on keskikokoinen, keskipitkä ja painaa 18 kg. Poropaimennustesti suoritettu 2008, katso arvostelu "poropaimennus" linkin takaa.Pessin isälinja, siis Runnen jälkeläiset ovat jostain syystä melko vähän suosittuja paimensukuisten keskuudessa. Kukaan Nutukas Donovanin pojista ei vielä ole jatkanut sukua. Sen vähän verran mitä olen Pessin isää tavannut, olen huomannut, että Pessissä on myös pehmeämpi puoli, joka taitaa puuttuua Nutukas Donovanilta kokonaan. Pessi taisi periä tämän ominaisuuden äidiltään. Samoja tapojakin yllättäin löytyy. Vieraalta saatu lihapulla jyrsittiin aivan samalla tavalla kuin miten Pessikin sen tekee!
RUNNE X007677 (i. Rawjae, e. Tsihku)
Peski Naappu 03874A/86 + 5n (e. Peski
Tsahpi X008377)
. Nalle SF45460/94 s.-85 + 1u (e. Peski Tilli SF236153/81)
. . Nutukas Hur Mur /95 + 1u+5n (e. Nilla SF16708/89)
. . . Nutukas Donovan /99 + 2u+1n (e. Nutukas Lurfi)
. . . . Pilvipolun Viljami /02 +
1u+4n (e. Pilvipolun Marttamallikas)
. . . . Haavuoren Mamba /03 +
3u+4n (e. Haavuoren Hahtu)
. . . . Villi-Joikhu Bestmanni /04
+ 1u+2n (e. Villi-Joikhu Tyttö Tuulispää)
Näyttelyssä käytiin syksyllä 2008 ja saatiin yllättäin arvosanaksi EH. Se oli järkytys koska odotin keltaista tai sinistä nauhaa. Tuomari antoi punaisen ja minulta meni konseptit sekaisin. En tiennyt miten toimia! Mutta onneksi olimme viimeisiä ja homma hoitui vain muita katselemalla. Arvostelu itse suomentaen: "Oikea koko ja mittasuhteet. Tarvitsisi enemmän massaa kylkiin. Silmät voisivat olla tummemmat. Etuosa voisi olla voimakkaampi liikkeessä ja seisoessa. Selän linja voisi olla voimakkaampi. Voimakkaat kulmaukset takana. Turkki hyvässä kunnossa ja siinä paljon brindleä. Hyvä luonne ja esiintyminen."
Katselmuksesta saatiin punainen nauha vuonna 2005. Tuomarina oli Lasse Tuominen: "Luonne oikea. Karvapeite erinomainen. Raajat ja runko hyvät." Ajatuksena on mennä katselmukseen taas ensi keväänä.
Katso sukutaulu koiranetistä.
Onko ihanteenasi tomera EH:n saanut uros vai arvostatko enemmän rauhallisesti elämään suhtautuvaa pitkälinjaista urosta? Täältä löytyy molemmat, samassa paketissa, 2 yhden hinnalla!
Minuun saa yhteyden joko puhelimitse 040-747 8352 tai emaililla tytti . salonen ( ät ) luukku . com