Matkalukemista

Niinisalon asema ilmeisesti 1950-luvulla.

R-kioskit ovat tarjonneet luettavaa suomalaisille junamatkustajille pian jo 100 vuoden ajan, sillä Rautatienkirjakauppa Oy eli nykyinen Rautakirja Oy perustettiin 10.9.1910. Jo tätä ennenkin suurimmilta rautatieasemilta sai kuitenki ostaa matkalukemista, mutta Rautatiekirjakauppa levittäytyi pian ympäri Suomea myös pienille asemille.

Junamatkustajien oheispalvelujen taso parani merkittävästi 1910-luvun alussa Suomen rautateillä, sillä kansainvälinen makuuvaunuyhtiö Wagon Lits aloitti ravintolavaunupalvelun Suomessa vuonna 1912.

Laiturimyyjä Helsingin asemalla vuonna 1939. Taustalla näkyy Wagon Lits´n ravintolavaunu.

Lehtien ja kirjojen myynti junamatkustajille alkoi Suomessa 1870-luvun lopulla suurilla asemilla. Lehtiä kauppasivat pojat ja myös asemaravintoloista saattoi ostaa lehtiä. Ilmeisesti ensimmäisenä kirjojen myynnin asemalla aloitti vasta 18 vuotias kustantaja Werner Söderström vuonna 1879, kun Riihimäen asemapäällikkö ryhtyi hänen asiamiehekseen.

Lehtipoikia Helsingin asemalla kesäkuusssa 1931. Isompi poika on Tapio Rautavaara, josta tuli myöhemmin olympiavoittaja ja suosittu laulaja. Tätä kuvaa otettaessa Rautavaara oli juuri 16 vuotta täyttänyt ja 185 senttiä pitkä eli Rautatiekirjakaupan pisin lehtipoika. Hänen rinnalllaan seisova 17-vuotias ja 133 senttiä pitkä poika oli puolestaan yhtiön lyhin lehpipoika.

Ruotsissa rautatiehallitus päätti vuonna 1899 antaa lehtien ja kirjojen myynnin rautatieasemilla yksinoikeudella Svenska Pressbyrån edeltäjälle. Tämä sai lehtien ja kirjojen kustantajat liikkeelle myös Suomessa. Vuonna 1889 perustetun Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko ja kolmen ruotsinkielisen lehden edustajat päättivät perustaa Jakeluliike Expressin. Yritys sai lehtien ja kirjojen yksinmyyntioikeuden kuudeksi vuodeksi kaikille muille Suomen Valtionrautateiden asemille paitsi Helsingin, Riihimäen ja rataosan Säiniö - Pietari asemille.

Näkymä Pieksämäen asemalta vuodelta 1914. Kuvan keskellä kioskin takana pommituksissa tuhoutunut asemaravintola. Asema ja nykyinen Savon radan museo näkyy aivan kuvan vasemmassa reunassa.

Expressen rakennutti suurille asemille kioskit ja pienillä asemilla myynti hoidettiin laukuista. Expressenin myyjät erottuivat asemien vilinästä punaisten virkalakkiensa ansiosta. Yrityksen toiminta vaikeutui melkoisesti, kun kenraalikuvernööri Bobrikoffin käynistämä lehdistösensuuri pääsi täyteen vauhtiin. Eero Erkko esimerkiksi karkoitettiin maasta vuonna 1903. Sopimuskauden päätyttyä vuonna 1905 Expressenin toiminta loppui. Tämän jälkeen lehtien ja kirjojen myynnistä asemilla vastasivat monet eri yrittäjät. Vuodesta 1902 alkaen myös postijunien posteljoonit saivat myydä asemilla ja junissa sanomalehtien irtonumeroita.

Lehtipoikien päätyö oli luettavan myynti junien matkustajille, mutta sellaisilla asemilla, joilla ei ollut Rautatiekirjakaupan kioskia, heidän tuli markkinoida luettavaa myös asemalaitureilla junan seisonta-aikojen niin salliessa. Poikien piti noudattaa tarkasti rautatiehenkilökunnnan heille antamia ohjeita.

Rautatiekirjakaupan perustava yhtiökokous pidettiin 10. syyskuuta 1910. Paikalla olivat tällöin kaikkien merkittävimpien suomalaisten lehtien ja kirjojen kustantajien edustajat. Yhtiön perustamisen käynnisti Tietosanakirja Oy:n prokuristi Olli Edvard Lampén, joka oli jo käynnistänyt Werner Söderströmin kustannusliikkeessä töskennellessään kirjallisuuden levittämisen maaseudulle. Kirjakauppa- ja rautatiekirjakauppatoimintaan Euroopassa Lampén oli tutustunut paikan päällä valtion stipendiaattina. Keski-Euroopassa rautatiekirjakauppatoiminnalla oli tällöin jo takanaan vuosikymmenten mittaiset perinteet.

Mainos 1950-luvulta.

Rautatiekirjakauppa Oy:n ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi valittiin Helsingin Sanomain konttoripäällikkö Väinö Päiviö, joka oli runoilija Eino Leinon ystävä ja tukija. Rautatiekirjakauppatoiminta käynnistyi Suomessa nopeasti. Kun myynti alkoi rautatiehallituksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti 1. tammikuuta 1911, Rautatiekirjakauppa palveli junamatkustajia jo 30 asemalla.

Mainos 1920-luvulta.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana myyntitoiminta laajeni myös juniin, joissa lehtipojat joutuivat kilpailemaan posteljoonien kanssa aina vuoteen 1920 saakka, jolloin posteljoonien myyntioikeus kumottiin. Vuonna 1922 junissa työskenteli 121 lehtipoikaa, kun heitä vuonna 1920 oli ollut vain 55. Pojat mainostivat vaunujen läki kulkiessaan äänekkäästi ja mahdollisimman tasapuolisesti kaikkia tarjolla olevia lehtiään. Varsinkin Savossa pojat olivat jopa ajoittain liiankin suulaita. Junapojille laadittiin 10 käskyä, joita heidän tuli noudattaa työssään. Käskyissä kiinnitettiin erityistä huomiota siisteyteen, asialliseen käytökseen ja rehellisyyteen.

Vuonna 1957 yksi Rautatiekirjakaupan reippaista lehtipojista menehtyi rauhan ajan suurimmassa junaonettomuudessa Kuurilassa.

Mainos 1950-luvulta.

Vuonna 1917 Rautatiekirjakaupan hallituksen puheenjohtajaksi tuli kotimaahan palannut Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Eero Erkko.

Vuoden 1913 alussa Rautatiekirjakauppa sai lehtien yksinmyyntioikeuden kaikilla Suomen Valtionrautateiden asemilla rataosaa Säiniö - Pietari lukuun ottamatta, kun Helsingin ja Riihimäen asemien myyntitoiminta siirtyi sille. Vuonna 1924 Rautatiekirjakaupan kioskeja oli rataverkon varrella jo 133. Kioskeja sijoitettiin varsin pienillekin asemiille. Joskus nämä kioskit olivat jopa tappiollisia, mutta niitä pidettiin yllä, jotta lehdet ja kirjat olisivat levinneet mahdollisimman kattavasti koko maahan, sillä olivathan Rautatiekirjakaupan omistajina lähes kaikki Suomen merkittävimmät lehti- ja kirjakustantajat.

Kioskit työllistivät paljon rautatieläisiä, sillä usein aseman kioskia hoiti rautatieläinen sivutoimenaan tai hänen perheensä jäsen. Sama systeemihän oli käytössä myös monissa varsinkin pienten asemien kahviloissa ja ravintoloissa. Ensimmäiset kioskinsa rautatiealueiden ulkopuolelle Rautatiekirjakauppa perusti vasta vuonna 1933.

Vuosina 1914 - 18 Rautatiekirjakauppa vastasi myös valuutan vaihdosta Helsingin, Tampereen ja Viipurin asemilla.

Sotien jälkeen vuonna 1949 käynnistettiin kioskien kunnostaminen. Tällöin kaikki kioskit korjatiin ennen olympiavuotta 1952. Rataverkolla oli tällöin liikkeellä useana vuonna erityinen Rautakirjakaupan suuresta tavaravaunusta sisustettu kioskien korjausvaunu, jossa remonttimiehet myös asuivat. Näiden korjaustöiden yhteydessä moni maaseutupitäjä sai esimerkiksi ensimmäisen loisteputkivalaisimensa, joka asennetiin uusittuun kioskiin.

Kontiomäen asemalla säilyi hyvin huollettu1900-luvun alkupuolen kioski käytössä aina 1970-luvun alkuun saakka.

1940-luvun lopullla asemilla kävi melkoinen hyörinä, sillä myös kaikki rautatieasemat kunnostettiin ennen vuotta 1952. Eikä kunnostustyö jäänyt vielä tähänkään, vaan saman kokivat vielä kaikki junien henkilövaunutkin.

Rautatiekirjakaupan uusi liikemerkki eli R-logo otettiin käyttöön vuonna 1958. Ensimmäisenä R:n sai Kirkkonummen aseman kioski 28. maaliskuuta 1958. Viidessadas R-kioski avattiin vuonna 1970. Tällöin enää suhteellisen pieni osa liikevaihdosta tuli rautatieasemilta, sillä junaliikenne oli supistunut melkoisesti parhaista vuosista. Yhtiön nimi muutettiinkin paremmin uutta tilannetta kuvaavaksi Rautakirjaksi vuonna 1974.

Rautatiekirjakaupan väki purkamassa Helsingin aamulehtiä postivaunusta vuonna 1941 Hämeenlinnassa.

Nykyään SanomaWSOY-konserniin kuuluvalla Rautakirjalla on toimintaa Suomen lisäksi myös Virossa, Latviassa, Liettuassa, Hollannissa, Romaniassa, Saksassa ja Venäjällä. Nyt Rautakirjan vaikutus tuntuu siis vihdoinkin myös Säiniön - Pietarin rataosalla, jolle sillä ei ollut pääsyä vielä 1910-luvulla. Nykyinen Rautakirja on kauppa- ja palveluyritys, joka on monessa muussakin kuin vain lehti- ja kirjakaupassa mukana.

Turisteista tuttu piste sai uutta käyttöä, kun Rautatiekirjakauppa avasi yli 7000 Lehtipistettä eri puolille maata kauppoihin ja muihin palveluyrityksiin.

1.1.2011 tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Rautatiekirjakauppa aloitti lehtien ja kirjojen myynnin Turun asemalla.

PS. Olisihan se mukava, jos aikanaan Rautakirjan 100-vuotisjuhlan kunniaksi junissa nähtäisiin ainakin vilaus lehtipojista ja historiallisia kioskeja tai niiden kopioita asettaisiin yleisön nähtäväksi. Suomessahan on useita rataosia, joilla on museoliikennettä, mutta ei imeisesti kaikilla museokioskeja. Rautatiekirjakaupan kioskien kulttuurihistoriallinen merkitys on ollut niin suuri, että ne kyllä kelpaa nostaa esiin.

Tämän sivun historialliset kuvat ja pääosa asiatiedoista on koottu Rautatiekirjakaupan ja Rautakirjan 60- ja 75-vuotishistorioista, jotka on kirjoittanut toisen polven rautatiekirjakauppalainen maisteri Matti J. Kastemaa.Mainokset ja aikataululeikkeet ovat eri vuosien aikataulukirjoista eli Turisteista. Uuden kuvan Turun asemalta on ottanut ja sivun tekstin laatinut pertti.itkonen@pp1.inet.fi

takaisin Junakuvia-sivulle