Kennelin historia
KENNELIN PERUSTAMINEN
Kennelin perustamisideahan on pienimuotoisen kasvatustyön vaaliminen paikkakunnalla. Peräpöksän kennelin koiramäärä pyritään pitämään alle viiden koiran, joskin se saattaa tilapäisesti nousta korkeammaksikin, varsinkin kun pentueita syntyy.
PERÄPÖKSÄN KENNEL
Koiratouhu oli laajentunut jo siinä määrin, että täytyi harkita kennelin perustamista. Vuonna 1991 kennelliitto myönsi meille kennelnimen, eli Peräpöksän kennel. Tämän kennelnimen alle kirjattiin sitten aikaisemmatkin pentueet.
Peräpöksän kennel nimeen sain idean meidän suurimmasta erämaa-alueesta. Se oli vielä sillä kertaa melko tietöntä seutua, ja sen lisäksi se rajoittuu synnyinkotini maihin. Sieltä ovat seuramme sen aikaiset hirvimiehet ensimmäiset hirvensä kaataneet, ja näin kunnioitus alueelle ja sen nimelle.
KENNELIN SIJAINTI
Kennel sijaitsee aivan viitostien pinnassa, 36 km Mikkelistä pohjoiseen, mutta kuitenkin jo ennen Juvan kirkonkylää. Maamerkkinä mainittakoon maan ainoan Luomumeijerin sijainti reilun kivenheiton matkan päässä kennelistämme.
Hatsolan kylää halkoo vanha viitostie, josta osoitteemmekin jo kertoo.
BEAGLEJA KENNELIIN
Kenneliin jätettiin omat kasvatit beaglet Peräpöksän Vekku ja Tupu. Isänä näillä koirilla oli Jere SF 21479R/83 ja emänä oma narttumme Hely.
Peräpöksän Vekku SF 23455/87, sai kerran näyttelyistä 1.n ja kerran 2.n, mutta käyttöpuolella tapahtui harmittava takaisku eräässä metsästystilanteessa, jossa kaveri ampui koiraa hakuvaiheessa vahingossa niin, että kuvauksissa koirasta löytyi jopa yli kaksikymmentä haulia samasta kuvasta. Osuma oli harmittavan paha, sillä osa hauleista löytyi kuvien perusteella kaularangasta ja jopa selkärangastakin. Hauleja ei poistettu, vaan ne annettiin koteloitua ja koiraa käytettiin metsästykseen vielä senkin jälkeen, tosin koirasta tuli siinä määrin paukkupelkoinen, että se haittasi metsästystä.
KOE- JA NÄYTTELYTOIMINTA
Alkuaikoina keskityin pääasiassa koirillani metsästykseen, mutta muutaman liian lahjakkaan yksilön ansiosta päädyin sitten jopa käyttökokeisiinkin. Myöhemmin
tuli kuvioihin mukaan paikkakuntamme koe- ja näyttelyjärjestelyt, joissa on
riittänyt puuhaa koko perheelle.
BEAGLEHARRASTUKSEN KOHOKOHDAT
SM 2000 LUUMÄKI:
Omistamani beagle Kuomionpään Lila toi SM-hopeaa.
MAAOTTELU NORJASSA 2001:
Omistamani beagle Kuomionpään Lila saavutti tällä reissulla Norjan käyttövalion arvon.
SUOMEN PARAS AJURI 2001:
Omistamani beagle narttu SF KVA & N KVA Kuomionpään Lila palkittiin vuoden 2001
rotujärjestön vuosikokouksessa Suomen paras ajuri-palkinnolla.
Lilan pentu, Peräpöksän Pirre, oli 2008 Hartolassa SM-kokeen 6.
PERÄPÖKSÄN KENNEL TÄNÄÄN
Peräpöksän kennellissä on tällä hetkellä kolme beagleja, kaksi narttua ja yksi uros. Pentuja teetetään varsin maltillisesti, vaikka kysyntä on ylittänyt tarjonnan miltei jatkuvasti vuosien varrella.
Seuraamme pitkäjännitteisesti eri koirien menestymisiä, käyttöominaisuuksia ja jonkin verran rakennetta, ennen kuin käytämme niitä jalostukseen.
Tähtäämme pikemmin laatuun kuin liian suureen pentutehtailuun. On tärkeämpää saada tyytyväisiä koiranomistajia,kuin tuottaa heille pettymys heikkotasoisilla yksilöillä, mistä ei ole etua kenellekkään.
Olemme teettäneet kaikkiaan kaksitoista pentuetta, joista on syntynyt 27 harrastusvuoden aikana tähän menenssä 49 pentua.
Koirat ovat olleet käyttökokeissa yhteensä 54 kertaa, joista ykkösiä 17 kpl, kakkosia 13 kertaa, kolmosia 2 kertaa ja nollia 22 kpl.
Näyttelyissä käyntejä on kertynyt yhteensä 35 kpl, joista ykkösiä 21 kpl, kakkosia 12 kpl ja kolmosia on 2 kpl ja sertejä kennelin omistamat koirat ovat saavuttaneet kuudesti.