|
Olet siis surffaillut sivuillemme, tervetuloa!
Sivujen päivitykset ovat vielä alkuvaiheessa, mutta tässä kuitenkin hieman tietoa meistä:
Leppävirralta kotoisin oleva Jouni (s.1969) on LVI-insinööri ja on aina tykännyt eläimistä, lapsuuden kodissa oli kissoja ja koiraakin joskus mietittiin.
Joroisista kotoisin oleva Tuija (s.1968) on sihteeri ja myöskin aina tykännyt eläimistä, varsinkin koirista. Yrittäjä-vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet koiran hankintaan, joten Tuija talutteli joitakin naapureitten koiria.
Tapasimme Varkaudessa maaliskuussa 1987 ja siitä lähtien on pidetty yhtä.
Olimme jo pitkään haaveilleet omasta koirasta, ennen kaikkea halusimme lenkkikaverin. Mutta kun molemmat opiskelimme niin emme vielä uskaltaneet ottaa koiraa. Siispä kysyimme eräältä naapurilta, että saisiko hänen Napo-koiransa kanssa lenkkeillä. Napo oli ihastuttava samojediuros ja omistajansa luvalla lenkkeilimme Napon kanssa ristiin rastiin Mikkeliä. Joskus olimme Napoa hoitamassa kun Mirjalla oli työmatkoja. Vuoden 1992 loppupuolella sitten päätimme että ostetaan ihan oma koira. Rotuvaihtoehtoja oli monia, mm. nöffi, samojedi, saksanpaimenkoira, collie ja monia muita. Lopullinen rotuvalinta oli ihan koirakirjojen perusteella tehty. Päädyimme groenendaeliin emmekä ole katuneet päivääkään! Ja sukupuoleksi päätimme uroksen.
Luimme ahkerasti Koiramme-lehtiä kirjastossa ja seurailimme sanomalehtien ilmoituksia. Sattumalta silmiimme osui vuoden 1993 alussa ilmoitus Länsi-Savossa, jossa 4 kk vanha groenendaeluros etsi kotia ja vielä Mikkelissä. Oitis menimme ilmoituksen perusteella koiraa katsomaan! Joku muu oli jo kerennyt alustavasti varata sen pennun ja lupasi ilmoittaa seuraavana päivänä, että ottaako hän sen vai ei. Kasvattaja soittikin meille seuraavana päivänä ja kertoi että meitä ennen käynyt pennun katsoja ottaa pennun. Pettymys oli tietysti suuri. Jonkin ajan kuluttua saimme puhelinsoiton ensimmäisen koiramme Peten kasvattajalta. Tämä kasvattaja jonka luona olimme käyneet, oli antanut puhelinnumeromme Peten kasvattajalle. Kun menimme pentuja katsomaan, ihastuimme pentulaatikkonimeltään Teppo-nimiseen pentuun. Varasimme sen ja kun se muutti meille, siitä tuli Pete. Siitä alkoi koiran omistaminen, kaikkine iloineen ja murheineen. Ja kuten monille muille, niin meillekin kävi niin että yksi belgi talossa ei enää riittänyt!
|
