STRAUSSIEN DYNASTIA (1999)

Me olemme tottuneet puhumaan Wienin Strausseista ikään kuin kuninkaallisista. Me tunnemme isän ja lähes kruununperijän asemaan kohotetun poika-Johannin sekä Johann Strauss Kolmannen. Tämän laajan muusikkosuvun tarina ja juonittelut vetävät vertoja Itävallan kruunupäiden vaiheille. Tosin Straussien ulkonainen elämä oli ainakin aluksi suhteellisen vaatimatonta: isä ja poika Johann elivät kauan tavallisen tanssimuusikon elämää.

Johann Strauss vanhemman synnyinvuosi oli sama kuin meidän Runebergimme, 1804. 15-vuotiaana hän pääsi viulunsoittajaksi Joseph Lannerin, myöhemmän ystävänsä ja kilpailijansa orkesteriin, ja kuutta vuotta myöhemmin hän perusti oman orkesterinsa. Lannerin ja Straussien sävellystuotanto nosti valssin Wienin omimmaksi musiikiksi, joka levisi sieltä koko sivistyneeseen Eurooppaan, suhteellisen aikaisin myös meille Suomeen.

Isä Johann ei ollut elämäntavoiltaan mikään enkeli. Kun hänen kolmas poikansa Eduard syntyi, oli isällä jo tiivis rakkaussuhde nuoren hatuntekijän, Emilie Trambuschin kanssa. Tämä oli 19-vuotias suhteen alkaessa, ja kymmenen vuoden aikana pariskunnalle syntyi seitsemän aviotonta lasta. Straussin vaimon, Annan, kärsivällisyys kesti vuoteen 1844; sitten hän ilmoitti ottavansa eron huikentelevasta miehestään. Ero astui voimaan kahta vuotta myöhemmin.

Isä-Straussin maineikkain ulkomaanmatka oli tapahtunut vuonna 1837. Hän konsertoi Strasbourgissa ja jatkoi Pariisiin, jonne hän jäi puoleksi vuodeksi. Menestys Ranskassa oli valtava - Berlioz kirjoitti: - Straussin nimi on meille tuttu hänen kustantajiensa ansiosta: nämä ovat levittäneet hänen valssejaan meillekin tuhansin kappalein. Mutta meillä ei ollut aavistustakaan hänen orkesterinsa täsmällisyydestä, tulisuudesta, älykkyydestä ja erinomaisesta rytmisestä iskevyydestä.

Strauss pääsi soittamaan myös Tuileries'n palatsiin kuninkaallisille. Konserttiin oli kutsuttu Ranskan tunnetuimpia muusikoita, kuten Adam, Auber, Berlioz, Cherubini, Hálevy, Meyerbeer ja itse Paganini. Strauss piti ranskalaisesta tyylistä, ja vuoden aikana hän sävelsi 39 ranskalaista katrillia, useat omiin teemoihinsa, mutta ajan tapaan hän käytti niissä myös suosittujen oopperoiden sävelmiä. Hän jopa soitti 1. viulua ranskalaisissa orkestereissa oppiakseen sisältäpäin ranskalaisen katrillin salat - Wienissä niitä ei vielä tunnettu.

Vuonna 1838 isä-Strauss teki 27-miehisine orkestereineen konserttimatkan Lontooseen. Muuan lehti kommentoi: - Olemme miltei unohtaneet mainita, että Strauss on itse erittäin lahjakas violisti. Hän soittaa voimakkaasti ja innoittuneesti ja johtaa näin orkesteriaan. Matkan kohokohtia olivat tilaisuudet uudessa Buckinghamin palatsissa. Nuori Victoria-kuningatar oli läsnä ja sai kuulla Straussin hänen kunniakseen säveltämän uuden valssin Kunnianosoitus Iso-Britannian kuningatar Victorialle. Joseph Lannerin ja isä-Straussin kuoltua Wienin tanssisalien sankariksi nousi pian Johann Strauss nuorempi. Hän oli syntynyt vuonna 1825, ja ensimmäiset maininnat, joissa puhuttiin poika-Straussin orkesterista julkaistiin vuoden 1844 paikkeilla. Alusta alkaen orkesteri soitti Johannin omia sävellyksiä, mm. opus 1:tä, valssia Sinngedichten. Niistä tuli nopeasti suositumpia kuin isän valsseista.

Straussien orkesterit olivat alusta alkaen ahkeria matkustamaan. Johann nuoremman ensimmäiset matkat suuntautuivat varovasti Itävalta-Unkarin alueelle: Graziin, Budapestiin ja muualle Unkariin, sittemmin myös Bukarestiin ja Valakiaan. Pietari sai vielä toistaiseksi odottaa. Johannin tärkeä yhteistyökumppani oli Wienin mieskuoroyhdistys, jolle hän tuli säveltäneeksi yhdeksän teosta. Näin tutut Tonava kaunoinen - ja Wein, Weib und Gesang -valssit tunnettiin aluksi kuorosävellyksinä. 27-vuotiaana Johann johti ensimmäiset hovitanssiaisensa. Niiden uutuusteoksena kuultiin sittemmin niin suosittu Annen-polkka.

Mutta eivät Straussit pelkästään omia sävellyksiään soittaneet. He olivat ensimmäisiä, jotka esittivät Wienissä myös Wagneria. Ja koska tekijänoikeuskynnys ei 1800-luvulla ollut niin tärkeä kuin tänään, myös Johann nuorempi käytti tuttuja oopperateemoja omissa katrilleissaan ja polkissaan. Näin sellaisetkin säveltäjät kuin Hálevy, Verdi ja Meyerbeer tulivat wieniläisille tutuiksi katrillien helposti sulavassa Valittujen Palojen ulkoasussa.

"Straussit" sanoin äsken. Ne muut Straussit olivat tietysti Johannin veljet Joseph ja Eduard. He olivat pikkuveljiä: Joseph oli kaksi vuotta Johannia nuorempi, Eduard kymmenen vuotta nuorempaa vuosikertaa. Kaikista tuli orkesterinjohtajia ja säveltäjiä, Eduardista eli "Kauniista Edistä" tosin hieman vastoin tahtoaan. Hän olisi mieluiten ryhtynyt diplomaatiksi.

Näiden kolmen veljeksen sävellysten määrä on mahtava. Johann tietysti johtaa opusluettelollaan, johon kuuluu 479 sävellystä ja lisäksi vielä melkoinen joukko teoksia ilman opusnumeroa. Josephin teosten määrä on 283 - hänestä on jopa sanottu, että monet hänen valsseistaan ja polkistaan suorastaan ylittävät Johannin tason musikaalisuudessaan ja henkevissä käänteissään. Eduardin suurin opusnumero on 300 - lisäksi veljeksillä oli myös yhteisiä teoksia.

Pisimpään heistä eli nuorin, Eduard, joka kuoli vasta vuonna 1916. Johannin elämä päättyi vuotta ennen 1900-luvun alkua; Josephin varhainen kuolema vuonna 1870 oli sekä Wienille että koko dynastialle suuri menetys.

Straussien suku elää tänäkin päivänä Wienissä, ja senkin vuoksi meidän on syytä tarkastella hieman myös veljesten elämäntovereita. Johann ennätti purjehtia avioliiton satamaan kolme kertaa - siitä huolimatta hän kuoli lapsettomana. Hänen ensimmäinen avioliittonsa kohahdutti koko Wieniä: hänen valittunsa oli seitsemää vuotta vanhempi Henrietta eli Jetty Trefftz, värikästä elämää viettänyt laulajatar. Jetty oli esiintynyt ahkerasti monissa Keski-Euroopan maissa ja oli ennättänyt laulaa jopa isä-Straussin orkesterin solistina sen Englannin-kiertueella. Ennen avioliittoaan Jetty oli ollut 18 vuotta erään pankkiirin rakastajatar - lapsiakin hänelle oli ennättänyt kertyä jo seitsemän.

Mutta, kuten lanko Josephkin totesi, Jetty oli erittäin hyvin säilynyt, ja pian hän oli onnistunut saavuttamaan koko suvun luottamuksen. Hänet naidessaan Johann sai perheeseen samalla melkoisen omaisuuden. Varakkuuden lisäksi Jetty oli erinomainen elämänkumppani: vaimo, rakastettu, neuvonantaja, sihteeri, organisaattori, nuotinkirjoittaja ja sairaanhoitaja. Jetty vaikutti eniten siihen, että Johann Straussista tuli myös operettisäveltäjä. Jetty halusi tätä alusta alkaen; samalla hän rohkaisi miestään vähentämään rasittavaa konsertoimista ja keskittymään sävellystyöhön. Straussien orkesterihan oli hyvässä käsissä Josephin ja Eduardin johtaessa sitä.

Pariskunnan elämä kulki siis varsin sopusointuisesti, vaikka myöhemmin puhuttiinkin joskus Johannin syrjähypyistä. Avioliitto kesti Jettyn kuolemaan, vuoteen 1878 saakka. Johann ei osallistunut vaimonsa hautajaisiin - sitä hän ei ollut tehnyt koskaan kuolemantapauksen kohdatessa perhettä. Hän jätti kaikista muodollisuuksista huolehtimisen veljelleen Eduardille.

Johann ei kuitenkaan osannut elää yksinäisenä. Jo seitsemän viikkoa Jettyn kuoleman jälkeen hän solmi uuden avioliiton näyttelijätär Angelica eli Lily Dittrichin kanssa. Tämä oli sievä, sinisilmäinen tyttö, 25 vuotta Straussia nuorempi. He olivat ilmeisesti tutustuneet toisiinsa jo Jettyn eläessä. Johann omisti uuden Kuss- eli Suudelma-valssinsa "rakkaalle vaimolleen Angelicalle" toivoen, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Mutta varsin pian Lily solmi suhteen 29-vuotiaan teatterinjohtajan kanssa. Avioliitto purkautui neljän vuoden kuluttua; Lily muutti uuden ihastuksensa kanssa Berliiniin, jonne hän perusti valokuvausateljeen. Suhde teatterinjohtajaan purkautui pian, ja Lily palasi Itävaltaan - sanottiin, että hän myöhemmin pahoitteli kovin eroaan Johann Straussista. Ja miksipä ei olisi pahoitellut: Strauss oli entistäkin kuuluisampi ja ihaillumpi. Ja rikkaampi.

Seurasi jälleen lyhyehkö sekasortoinen kausi säveltäjän elämässä. Mutta jo erovuoden lopulla 1882 Strauss matkusti Pestiin johtamaan uutta operettiaan Iloinen sota. Mukana seurasi tuleva kolmas vaimo, 26-vuotias kaunis leski Adele Strauss - hänellä sattui olemaan sama sukunimi, vaikka he eivät olleet sukua toisilleen. Pariskunnalla oli ikäeroa 31 vuotta, mutta se ei tuntunut haittaavan. Avioliiton solmimisessa oli vain useita esteitä uskontokuntien ja Itävallan tiukkojen säädösten vuoksi. Vaadittiin jopa lyhyt muutto Sachsen-Coburgiin sekä tämän kaupunkivaltion kansalaisuus. Ja näin Strauss ja Adele vihdoin vihittiin vuonna 1887 kaikin puolin harmoniseen ja onnelliseen avioliittoon.

Johann Strauss kuoli vuonna 1899. Oma Sibeliuksemmekin ennätti nähdä hänet johtamassa orkesteria opiskellessaan Wienissä - ja sai Brahmsin tavoin ikuisen Strauss-tartunnan. Strauss kuoli miljonäärinä. Sävellykset, kiertueet, Jettyn perintö ja tekijänoikeudet olivat tuoneet hänelle 835 000 guldenin omaisuuden, johon kuului mm. seitsemän taloa. Hänen pääperijänsä olivat Wienin Musiikinystäväin seura sekä lähisukulaiset, Eduard-veljeä lukuun ottamatta. Testamentissa todettiin vain "toivon, että veljeni taloudelliset olosuhteet jälleen paranisivat". Tämä jäi painamaan Eduardia, ja vuonna 1907 hän poltti suvun koko musiikkituotannon orkesterimateriaalit. Palossa tuhoutui eräitä arvokkaita käsikirjoituksia, mutta onneksi pääosa musiikista oli jo aikaisemmin painettu, joten vahinko ei ollut niin karmaisevan suuri kuin joissakin Strauss-filmeissä on annettu ymmärtää.

Straussien suku jäi kuitenkin elämään Johannin lapsettomuudesta huolimatta. Josephilla oli tytär, joka sai avioiduttuaan sukunimen Aigner. Tämä suku elää edelleen Itävallassa. Straussien nimi säilyi Eduardin kahden pojan ansiosta. Heistä nimekkäämpi oli jälleen Johann, josta on totuttu käyttämään nimeä Johann III tai Enkel, veljenpoika. Hänestäkin varttui oikea Strauss, muusikko vaikka hän aluksi yrittikin opiskella lakia. Hän työskenteli Wienin kulttuuriministeriössä saadessaan valmiiksi operetin nimeltä Kissa ja hiiri. Se sai varsin hyvän vastaanoton, ja jopa Johann Suuri oli hyvin kiinnostunut veljenpoikansa urasta. Johann III menestyi sittemmin myös kapellimestarina.

Hänellä oli kuitenkin omat ongelmansa: häntä epäiltiin ensin pankkiryöstöstä ja sitten konkurssirikoksesta. Hän joutui istumaan jonkin aikaa myös vankilassa velkojensa vuoksi, ikään kuin muistumana Lepakko-operetin vankilakohtauksista. Hänen viimeiset vuotensa olivat jo rauhallisempia. Hän muutti Berliiniin, jossa hän toimi kapellimestarina ja teki laajoja kiertueita. Vielä vuonna 1936 hän johti yli 70- vuotiaana Wienin Musikvereinin salissa kaikkialle maailmaan radioidun konsertin. Johann Strauss III kuoli tammikuussa 1939.

Seuraavaa Straussien polvea edusti Johann III:n veljen, Josefin poika, joka kantoi nimisarjaa Eduard Leopold Maria. Hän oli monipuolinen muusikko, joka johti ensimmäisen kerran orkesteria Wienissä vuonna 1949. Straussien lisäksi hän johti myös muuta wieniläismusiikkia, Mozartia ja Schubertia. Vuonna 1966 Itävallan radio herätti henkiin jälleen Wienin Johann Strauss -orkesterin, jonka johtajana Eduard II ennätti toimia kolmen vuoden ajan. Hän oli pitkä ja komea mies, josta todettiin "lyhyesti sanottuna: hän on aito Strauss!".

Entäpä tänään? Tänäänkin Wienissä elää Eduard Strauss, joka ei tosin salli itsestään käytettävän nimeä Eduard III. Hän on edellisen Eduardin poika, syntynyt vuonna 1955. Hänestä tuli lakimies, ja hän toimii tuomarina Wienin Neustadtissa. Hän on esitellyt Straussien musiikkia BBC:n ohjelmissa olematta kuitenkaan varsinainen muusikko. Hänen poikansa ovat syntyneet vuosina 1988 ja -90. Wien on siis edelleen oikeiden pesunkestävien Straussien kaupunki.